Heippa taas kaikki mammat!
Kiitos kaikille "tsemppauksista", kyllä mä täällä pikkuhiljaa alan rauhoittumaan, vaikka tapahtunut tosi paljon harmittaakin ja se, kuinka hyvä äiti olen ja pystyn olemaan, jotenkin nyt kaihertaa mieltä, epävarma olo on nyt iskenyt:-(
Nyt ollaan muutaman päivän ajan annettu neidille kiinteitä seuraavasti (aina ennen kiinteitä ruokia neiti syö rintamaitoa): aamupalalla hedelmäsosetta noin kolmasosa pientä vauvanruokapurkillista, lounaalla kasvissosetta puoli- yksi desi, päivällisellä kasvissosetta puoli- yksi desi ja alkuillasta hedelmäsosetta noin kolmasosa pientä vauvanruokapurkillista. Näistä neiti on hyvin tullut täyteen, ja täytyy myöntää, että on jotenkin ollut myös parempituulinenkin! Kommentoikaa, miltä nuo ruokamäärät kuulostaa, kun ns. lähtötilanteen tiedätte... Harmi vaan tässä jutussa on se, että neidillä kun on ollut kovaa pulauttelua, niin nyt kun noiden kiinteiden määrää noin nostin, myös pulauttelu on lisääntynyt ihan huomattavasti näiden muutaman päivän aikana! Auttaisikohan se, että antaisin ensin kiinteää ruokaa ja sitten vasta rintamaitoa? Vai onkohan tuossa järkeä, kun sitten tottakai neiti syö enempi sitä kiinteää -kun sitä kerran annetaan ekana- ja maidon kuitenkin kuuluisi olla se pääasiallinen ravinnonlähde...
masuilija.: Miten pojan selkää katsottiin, että alkaisi olemaan valmis istumisharjoituksiin?=) Ei meijän terkkari vaan mitään semmosta oo katsonut, mutta kun on mikä on, niin en enää yhtään kyllä ihmettelekään=( Ja arvaa, tekisikö mieli kysyä, kuka teillä on siellä terkkarina?
Mulla on nyt kahdet menkat tullut, täysimetin 5kk:n ikään saakka, ja heti kun kiinteät tuli kuvioihin, tulivat menkatkin, höh:-( Olisivat kyllä saaneet olla pois pitempäänkin
Santtu82: No juu, ei ole täälläkään ollut oikeastaan minkäänlaista mielenkiintoa seksiä kohtaan, eikä kyllä sitä aikaakaan
Ja joo, ei ole mikään seksikäs olo, vaikka mies aina välillä kehuukin ja antaa ymmärtää, että jotain olisi kiva pitkästä aikaa tehdäkin...
Mutta ei vaan huvita. Mutta tsemppiä sulle ja mulle ja kaikille muillekin saman asian kanssa painiville; eiköhän ne halut tule takaisin, kun imetys loppuu kokonaan ja saa vähän muutakin ajateltavaa kuin lapsi, vaikka se oma lapsi kaikista tärkeintä maailmassa onkin! Annetaan ajan kulua, kiirehtimisellä ei saavuta mitään.