Toukovauvat 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hilma77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tervehdys. Meillä käytiin 4kk-neuvolassa jo viikko sitten, mutta nyt vasta ehdin kirjoittelemaan. Mitat oli tytöllä 62,5cm ja 5,7kg. Alakäyrälle on tiputtu, vaikka maitoa kyllä riittää hyvin. Olin muutenkin ajatellut aloittaa kiinteitä a) koska voi auttaa älyttömään puklailuun ja b) ettei tule niin kiire aloitella sitten isompana. Nyt ehtii rauhassa maistella ja totutella. No, nyt oli paino tosiaan niin alhainen, että vaikken olisi erityisesti halunnutkaan, niin silti olisi kuulemma kehotettu aloittamaan kiinteitä.

Aikamoista totuttelua se nyt on, hyvä jos lusikallinen menee kerralla. Vauva pyörittelee ruokaa suussa hämmentyneenä. Aamupäivälle maistellaan kasvissosetta (peruna-porkkanaa tämä viikko) ja iltapäivällä vähän hedelmäsosetta (päärynä-persikkaa tämä viikko). Lopuksi annan nokkamukista vähän vettä. Meillä on sellainen minikokoinen Tupper-nokkamuki, jota tyttö jaksaa jo itsekin pidellä. Ja kun siellä on vaan vettä ja sitäkin pieni tilkka, ei haittaa, vaikka lotuaa sitä vähän ympäriinsä. Ainakaan esikoinen ei koskaan osannut juoda mistään taikamukista, jouduin aina ottamaan niistä sen venttiilin pois. Nyt en ajatellut edes yrittää.

Kuulemma parin viikon ruokatotuttelun jälkeen pitää ruveta lisäämään vähän rypsiöljyä ruokaan, ettei paino tipu entisestään.

Vauvaelämä menee muuten hyvin, mutta nyt on ollut kuukauden sisään kolme flunssaa. Viimeisin tuntuu olevan paranemaan päin, täytyy vain toivoa, ettei heti tule uutta. Isoveli saa päiväkodista kaikki pöpöt ja tuo ne kotiin, vaikka kuinka lotraisi käsidesiä.

Meidän tyttö on osannut kääntyä jo kuukauden päivät, mutta on ollut aika laiska harjoittelija. Nyt viime päivät on ruvennut kieppumaan kuin vietävä ja yrittää kovasti ryömiäkin. Ei tosin tajua, että käsilläkin pitäisi jotain tehdä, joten jää sutimaan paikoilleen. Ja myös täällä on opittu se jonkun edellä mainitsema pärisytys. On välillä vähän eläintarhafiilis, kun esikoinen kiljuu jotain ja vauva pärisee...

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille,

Sintti + tyttö 4kk
 
Lyhyestä virsi kaunis.

Sintti; meillä ainakin auttoi kiinteiden syöminen mahdottomaan puklailuun.. Nykyään poika puklailee harvemmin ja määrät on pieniä.

Yöt ovat alkaneet mennä jopa niin, ettei poika herää syömään kertaakaan. Passaa mulle.. Silti samapa tuo, kun koko ajan väsyttää kutienkin..

Pojan isä on nyt ollut kotona pitemmän pätkän. Auttaa todella paljon arjen kanssa (tekee jopa enemmän kuin minä), mutta silti tää on ihan perseestä. Koko ajan joku kätinä päällä tai pitäisi syöttää taikka jotain. Viimeistään helvetti revennee irti, kun hän palaa töihin. Tää on edelleen niin sisällötöntä ja ankeaa. Tilattiin paperiversioita pojasta otetuista kuvista ja niistä katselin ihan vieraita ihmisiä.. Koko alkukuut menny kai vain jossain sumussa, ettei ole edes tajunnut itse olevansa paikalla. Eikä suoraan sanottuna edes kiinnosta.

Kaduttaa koko juttu.

Kirjottaudun ulos ketjusta. En jaksa alkaa täällä tätä ruotimaan. Olkoon.

Parempaa jatkoa muille.

-Danzee83 + Itiö 5kk-
 
Hei Danzee,

Voisinpa antaa sulle halauksen, mutta minkäs voi virtuaaliesteelle. Mutta nyt kipin kapin neuvolaan tai JONNEKIN puhumaan sun olotilasta!!! Ihan totta, olet sen velkaa itsesi, pienen viattoman ihmislapsen ja koko perheesi hyvinvoinnin takia. Vaikka mitä ajattelet, vaikutat (sanon "vaikutan" ainoastaan koska en tunne sua enkä ole ammattilainen, muuten olet "varmasti") todella masentuneelta, koska olet jatkuvasti väsynyt vaikka miehesi on apuna, et tunne riittävää kiintymystä lapseen (hän tuntuu sinusta vieraalta etkä saa hänestä iloa), ja kadut koko juttua.
Danzee, tässä on nyt vakava paikka sulla edessä sillä pelkkä töihin takaisin meno ei tule ratkaisemaan olotilaasi ja olet vastuussa kokonaisesta toisesta elämästä. Tajuatko, tässä ei nyt ole kyse siitä pelkästään onko sulla "hauskaa" (vaikka tietty sekin on tärkeää), vaan se että KOKONAINEN ihmiselämä alkaa oikeilta raiteilta.

Toivotan sulle kaikkea hyvää jatkossa, koko perheellesi. Olet tullut niin pitkälle ja saavuttanut niin paljon, nyt et anna periksi! Tarvitset ulkopuolista apua, eli siinä mielessä olet oikeassa että täällä tämän ruotiminen ei auta.

En halua mitenkään loukata myöskään, vaan todella haluan että saat apua. Meillä kaikilla on rankkaa, mutta sun fiilkset menee yli sen. Käytin tähänkin pieneen kirjoitukseen koko mun pienen lepohetken kun noi kaksoset vihdoin nukahti samaan aikaan, mutta jos vain tajuaisit tilanteesi vakavuuden ei se haittaa!

Halaus,

Birdie
Veikat 5kk

P.S. Onko kellään yhtä mieletöntä hiuslähtöä kun mulla, ihan tajutonta siis nyt raskauden jälkeen!

Lyhyestä virsi kaunis.

Sintti; meillä ainakin auttoi kiinteiden syöminen mahdottomaan puklailuun.. Nykyään poika puklailee harvemmin ja määrät on pieniä.

Yöt ovat alkaneet mennä jopa niin, ettei poika herää syömään kertaakaan. Passaa mulle.. Silti samapa tuo, kun koko ajan väsyttää kutienkin..

Pojan isä on nyt ollut kotona pitemmän pätkän. Auttaa todella paljon arjen kanssa (tekee jopa enemmän kuin minä), mutta silti tää on ihan perseestä. Koko ajan joku kätinä päällä tai pitäisi syöttää taikka jotain. Viimeistään helvetti revennee irti, kun hän palaa töihin. Tää on edelleen niin sisällötöntä ja ankeaa. Tilattiin paperiversioita pojasta otetuista kuvista ja niistä katselin ihan vieraita ihmisiä.. Koko alkukuut menny kai vain jossain sumussa, ettei ole edes tajunnut itse olevansa paikalla. Eikä suoraan sanottuna edes kiinnosta.

Kaduttaa koko juttu.

Kirjottaudun ulos ketjusta. En jaksa alkaa täällä tätä ruotimaan. Olkoon.

Parempaa jatkoa muille.

-Danzee83 + Itiö 5kk-
 
Viimeksi muokattu:
Danze, voimia ja hae ihmeessä apua! Sinun ei tarvitse pärjätä tunteittesi kanssa yksin, sitä varten on ihmisiä. Toivon todella, että saat tunnepuolen kuntoon, se helpotta sinua itseäsi ja antaa pienelle parhaan alun elämässä. Toki et ole ainut masentunut äiti maailmassa ja onhan lapsista kasvanut ennenkin kelpo kansalaisia, mutta kun itse tiedän mitä pohjatonta iloa tyttö on elämääni tuonut, toivon että saisit edes hitusen siitä. Sinun itsesi kannalta.

Muuten meidän kuulumisia. Neiti on ihan uskomaton! Iloinen, tomera, reipas, välillä todella huomion kipeä, känisevä ja voimakas tahtoinen. Miten noin pieni ihminen voikin olla! On oppinut ilmaisemaan väsymystä käninällä, missään ei ole hyvä, ja sitten kun oikea paikka löytyy, niin nukahtaa ennen kuin lasken viiteen. Joskus paikka on vaunut, joskus syli, joskus itsekseen leikkimatolla tai omaan sänkyyn, pitää vaan arvata missä tällä kertaa. Vauva uinnista tultiin tänä aamuna, neiti ei vielä ihan hirveästi nauti, ei todellakaan ole päätä pahkaa ihminen. Ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia näytti harkitsevan a) onko tämä järkevää b) onko tämä turvallista c) voisiko tämä olla hieman hauskaa? Sitten lopulta leikkipiirin alettua intoutui hihkumaan ja nauramaan. Babysteps...

Kaikki menee suuhun, myös peukalo, joten tuttia on ruvettu antamaan. Kuolaa ihan valtavast. Yöt ovat välillä levottomia, kahdesta kuukaudesta eteenpäin kun on nukkunut koko yön, niin nyt on taas herännyt kerran yössä. Paitsi viime yönä ja jouduin herättelemään vauva uintiin. Kiinteitä ei olla annettu kuin maisteluluontoisesti, eikä annetakkaan kun vasta kuuden kuukauden jälkeen. Painoa kun on jo yli seitsemän kiloa ja pituuttakin 58cm. Ikää siis 4,5kk.

Tarttuu kiinni kaikkeen, tunnustelee, vähän yrittää jo mahallaan eteenpäin, mutta ei vielä pääse. Piereskelee ihan hervottomiasti, olisiko taas mahavaivoja? Välillä tuntui, ettei niitä ollut.

Ja kyllä, mulla lähtee hiuksia. Ei nyt ihan hervottomasti,vielä, mutta on tämä joskus tuuheampikin ollut...

Tiie ja Papu 4,5kk
 
Pitkään jo tätä ketjua seuranneena ihmettelen suuresti, miten Danzee 83 on saanut kirjoitella masentuneita juttujaan jo vauvan syntymästä eli toukokuusta saakka, ja vain muutama ihminen on kehottanut häntä hakeutumaan hoitoon. Itse en ole kehdannut tulla täältä taustalta esiin, vaikka itselläni on myös samanikäinen vauva ja mieli on monta kertaa tehnyt tulla sanomaan Danzeelle, että nuo hänen tunteensa eivät todellakaan ole normaaleja. Tuntuu pahalta hänen lapsensa puolesta, jos äiti on noin kylmä :( En ole itsekään näitä Danzeen halveksimia "superäitejä", joka aina jaksaisi iloita tästä kotona olosta ja lasten hoitamisesta. Kaipaan itsekin aika ajoin töihin ja "tekemään jotain järkevää", mutta silti rakastan lapsiani yli kaiken ja heidän hyvinvointinsa on minulle tärkeintä. Surullista, ettei Danzee ole koko aikana sanonut lapsestaan mitään positiivista ja on koko ajan tuntunut vain pahemmalta ja pahemmalta lukea hänen kirjoituksiaan.

Joten toivottavasti Danzee 83 haet itsellesi apua, ennen kuin teet jotain peruuttamatonta!!! Komppaan Birdietä, hän kirjoitti hyvin viisaasti sinulle.
 
Danzee! Ihan oikeasti, juttele jollekin ulkopuoliselle olostasi. Älä kiusaa itseäsi, elämällä on vielä ihan kaikki värit tarjottavilla. Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi!

Kyllä, täälläkin hiukset ohenee! Melko ärsyttävää, mutta lienee normaalia. Meillä mennään vielä täysimetyksellä, mutta kohta alkavat kiinteät jo ihan iänkin puolesta.

Hilma ja poika melkein 5kk
 
Minäkin olen keskustelua taustalla seuraillut, itselläni on myös toukovauva. Haluaisin myös sanoa Danzeelle, että vaikka itse ajattelet että et ole masentunut, niin sitä ei aina itse huomaa vaikka olisikin. Sinulla on aivan selvät masennuksen oireet näin ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna. Synnytyksen jälkeinen masennus on todella yleistä, ja johtuu mm. hormoneista. Mutta masennusta voi hoitaa. Ethän halua, että elämäsi jatkuu yhtä kurjana kun se sinusta nyt tuntuu? Hae ihmeessä apua: neuvolasta, perheneuvolasta, terveyskeskuksesta, yksityiseltä psykologilta tai lääkäriltä, mistä vain. Jos et jaksa etsiä paikkaa josta saa apua, puhu miehellesi, hän varmasti haluaa auttaa sinua tilanteessasi, joka koskettaa koko perhettä. Hae apua itsesi, lapsesi ja miehesikin takia! Kaiken ei tarvitse tuntua niin vaikealta kuin se sinusta nyt tuntuu. Ainakaan et voi hävitä mitään siinä, että yrität parantaa tilannettasi. Toivon, että saat apua pian!
 
Danzee, olet ollut myös minun ajatuksissani viime päivinä. Toivon lämpimästi, että pääset juttelemaan tilanteestasi ja tunteistasi ja että arki alkaa jossain vaiheessa näyttää valoisammalta. Voimia ja halauksia sinulle ja lapsellesi.

Meillä mennään myös edelleen täysimetyksellä. Poika on 5kk ja yhden viikon. Ajattelin imettää puoleen vuoteen asti ja sitten aloittaa kiinteät. 5kk neuvola oli tänä aamuna, mitat 70cm ja 7550g. Rokotus tuli, mutta sen kestivät paremmin sekä vauva että äiti jos vertaa edelliseen kertaan.

Kaunista syksyä kaikille toukovauvojen äideille.
 
Jos Danzee on vielä kuulolla, halusin vielä lisätä että tosiaan masentuneena voi tuntua siltä että sitä vaan itse kärsii masennuksestaan tai itse vain sen huomaa, mutta että voi toimia muuten hyvin ja hoitaa hommansa, kuten nyt tässä tapauksessa vauvanhoidon. Niinhän sitä tietty näennäisesti tekeekin, mutta vauvat ja lapset kuitenkin aistivat vanhempansa äänestä ja kosketuksesta onko lapsi heille rakas ja toivottu. Tästä on tehty pilvin pimein tutkimuksia, ja on todettu että vauvan ensimmäinen ja perustavin itsetuntemus alkaa siitä miten hän peilaantuu hoivaajan katseessa ja reaktioissa vauvaan. Mitä enemmän positiivista palautetta vauva saa, sitä vahvemmalla pohjalla on tunne siitä että olemassaolollani on tarkoitus, olen toivottu ja hyvä. Pieni vauva tai lapsi ei voi muuten ymmärtää syy-seurauksia kuin että asiat johtuvat hänestä, eli jos tapahtuu pahaa johtuu se hänestä, ja päinvastoin. Hän saa myös omalla toiminnollaan ja ääntelyillään jatkuvaa palautetta siitä että onko hänen olemus ja tekemisensä arvokasta vai ei. Kukaan muu tuleva hoitaja ei pysty rakentamaan vauvalle yhtä vahvaa turvallisuuspohjaa kuin hänen ensisijainen hoitajansa, kaikki muu tuleva hoiva rakentuu sen päälle (vaikka eihän se tarkoita etteikö asioita voisi myöhemmin paikata jossain määrin). En voi vauvan näkökulmasta katsottuna ajatella pahempaa kuin se että hänelle tärkein ihminen, äiti, isä, tms., ei sittenkään heijasta takaisin tätä tunnetta siitä että vauva on tärkein ja rakkain. Kaikki muu vauvan- ja lapsenhoidossa on ihan toissijasta, pelkkää materiaa joka haihtuu ajan myötä ilmaan. Tämä perusturva taas säilyy ihmisen reaktioissa, ihmissuhteissa, elämänilossa koko hänen loppuelämänsä.

Anteeksi jos tässä vielä luennoin, mutta koen asian todella tärkeäksi ajateltuani sitä niin paljon omalla kohdallani.

Asiasta toiseen :) Mekin olemme vasta aloittamassa kiinteiden kokeilemisen. Ensin halusin myös odottaa 6 kk:n ikää mutta koska en täysimetä ajattelin että olisi päinvastoin kiva päästä noista korvikkeista vähitellen eroon ja ehkä pärjätä pelkästään äidinmaidolla ja kiinteillä. Olen myös lukenut näitä juttuja sormiruolla aloittamisesta, siis että jos vauva on jo isompi, ruokia ei tarvitse soseuttaa vaan antaa vauvalle kypsennettyjä, nyrkkiinsopivia paloja. Tästä oli juttua aiemmin kesällä Vauva-lehdessä ja mietin onko kukaan jo soveltanut tällaista?

Terkuin,
Birdie
 
Hei kaikille pitkästä aikaa. Viime viikot ovat olleet aikamoista hulinaa koulun, työn ja tietysti vauvan kanssa. Kaikki sujuu paljosta tekemisestä huolimatta hyvin ja poika on jo niin tottunut vilkkaaseen elämään että tuntuu tylsistyvän jos ollaan vaan kotosalla pitkään.
Ääntelemään poika on jo opetellut tehokkaasti. Pärinää on kuultu jo jonkin aikaa mutta eilen siitä tuli varsinainen hitti, pärinä kuului sylki lentäen heti aamusta ja jatkui läpi koko päivän. Tutti suussa "puhuessa" saa niin jänniä ääniä, Aaronin spesialiteetti on "lingalinga-lingalinga", samaa hän on toistellut aktiivisesti jo parisen kuukautta. Nyt tuntuu että "sanavarasto" alkaa monipuolistumaan (gaagaa, ängä! jne) . Hauskaa kuunneltavaa. Kääntyi ensimmäistä kertaa mahalta selälleen eilen joten edistystä tapahtuu silläkin saralla.

Me alotetaan kiinteiden maistelu huomenna! Perunalla aloitetaan. Poika on nyt 4,5 kk ja syö todella tiheästi, puolen tunnin-2 tunnin välein läpi vuorokauden. Kiinteät voisivat tuoda helpotusta siihen syöttämisruljanssiin.

Voimia minultakin Danzeelle. Birdie tuossa edellä kirjoitti hyvin, olen samaa mieltä. Toivottavasti kuulemme sinusta vielä iloisemmissa tunnelmissa.
 
Meillä opittiin viimeinkin kääntymään! Tulihan se uusi taito pari viikkoa ennen puolta vuotta ;). Noh, jokainen lapsi ajallaan eikä mitään kiirettä millään muotoa ollut. Nyt jokatapauksessa pyörii kuin väkkärä, myös silloin kun väsyttäisi eikä enää yhtään jaksaisi.

Aloitettiin kiinteiden maistelu viime viikolla, luumua ja perunaa. Kyllä tuon syöttörumban keskellä miettii, että oli tuo täysimetys vaan kätevä tapa syöttää lapsi! Meilläkin äännellään kovasti ja onpa poika muutaman kerran sanonut sanan äiti.

Poika on myös sairastanut ensimmäiset kerrat, sekä nuhan että vatsataudin. Jälkimmäisen kanssa oltiin ihan helisemässä, kun pieni oli niin reppana oksentaessaan kaiken sisään menneen maidon. Kummatkin taudit on nyt selätetty, onneksi.

Upeaa jojo, että olet saanut koulun ja työt rullaamaan vauvan kanssa. Aloititteko Birdie soseet? Minä ajattelin kyllä kokeilla sitä sormiruokaa soseiden rinnalla näin alkuun ja sitten myöhemmin ehkä enemmänkin. Banaanilla ja avokadolla taidan aloittaa.

Terveisin,
Kamomilla ja poika
 
Sormiruokailusta, meillä sitä ollaan hieman harrastettu, kun tyttö yksinkertaisesti nappaa kaiken käteensä! Satunnaisesti syödään soseita, perunaa, porkkanaa, omenaa, banaania.

Banaania sormiruokailtiin siihen saakka, kunnes banaanin päästä oli hävinnyt äidin peukalon pään kokoinen pala. Sitten kauhusta kankeana kalastamaan suusta sitä palaa ja onneksi löytyi ennenkuin kerkesi vetäistä henkeensä. Eli banaanin kanssa varovasti, tämän ikäisen ikenet alkaa jo ilman hampaitakin olla terävät ja puruvoimaa rupeaa löytymään. Porkkanaa ollaan sormiruokailtu, ei mene niin pehmeäksi kuin banaani. Samoin tykkää jäytää kuivaa leipää, ollaan annettu väinämöisen palttoonnappeja, sellainen löytyi paketista jossa oli molemmat puolet vielä vastakkain. Se on herkkua, vaikkei mitään irti saakkaan!

Tiie ja papu 5kk 1 vko
 
Hei pitkästä aikaa!

Danzee on ollut ajatuksissani. Vaihtelevalla menestyksellä tässä itsekin porskutan, mutten samanlaisin tuntemuksin.

Mielenkiinnolla luen noita sormiruokajuttuja. Aloitimme kiinteät ruoat perunalla kuukausi sitten. Vauva oli tississä kiinni kaiket yöt, ja kun syntymäpaino oli ollut alle kolme kiloa ja vaavi on liikkuvaista sorttia sanoin piutpaut WHO:n puolen vuoden täysimetyssuositukselle.

Elisestä lähtien olemme aterioineet kahdesti päivässä: aamulla äidinmaidonvastikkeella ohennettua kaurapuuroa ja lounaalla soseutettua perunaa, parsakaalia ja kesäkurpitsaa niinikään korvikkeen kera. Lisäksi vauva on myös syönyt hyvällä ruokahalulla porkkanaa niin soseena kuin hienoraasteenakin ja syljeskellyt kypsennettyjä muussattuja pakasteherneitä. Kun viikko tätä aamupuuro-kasvissoselounas-ruokavaliota tulee täyteen, aion taas tutustuttaa vauvan johonkin uuteen ruokalajiin lisäämättä kai vielä kuitenkaan päivittäisiä ateriakertoja.

Meinaan pian kokeilla kolmannen kerran kelpaisiko äidinmaidonvastike jo pullostakin. Ehkä teen ens viikolla jauhovelliä ja tarjoan sitä pullosta joko syötettyäni sitä lusikalla ensin yhtenä päivänä tai sitten suoraan.

Odotin, että synnytyksestä tuli täydet kuusi kuukautta täyteen, ennen kuin kokeilimme korviketta. Vauvanihan näki päivänvalon kolme viikkoa etuajassa, eli kehityksellisesti tänä hänen ensimmäisenä vuotenaan tulee seurata lasketun ajan mukaista ikää. Aloin kuitenkin olla sen verran naatti, että ajattelin, että maitoani hän on nyt saanut sen puoli vuotta, joten eikun korviketta kehiin. Vaavi ei parina iltana kokeillessamme suostunut tuota vastiketta juomaan, mutta ruuan seassa se on sittemmin kelvannut oikein hyvinkin. Siksi olen toiveikas, että kohta maistuisi vastike pullostakin.

Tarkoitus olisi tehdä itseni tarpeettomaksi vuoden loppuun mennessä ja painua tammikuussa puolipäiväisesti töihin pehmeämpänä laskuna ja helmikuusta lähtien sitten taas painaa täyspitkää päivää. Mies jää joulukuussa kotiin vuorostaan. Imetystä aion kyllä jatkaa hamaan tulevaisuuten iltaisin ja öisinkin - tuttavan muutaman kuukautta vanhempi jössikkä imuttelee viis kertaa yössä!

Tuplaantunut kiinteän ruoan syönti johti tänään siihen, että vauva kakkasi kuusi kertaa :P
 
Hei,

Vauvat nukkuvat tänä aamuna todella pitkään joten ehdin jopa syödä aamiaisen rauhassa ja nyt ehkä kirjoittaakin vähän. Tosin saimme maksaa siitä yövalvomisilla, yksi pojista oli todella levoton viime yönä. Se taas johtui eilisistä rokotuksista. Meillä rokotuksista aina tulee pientä lämpöä ja kränää.
Olimme eilen siis 6-kuukautisneuvolassa. Poikien paino on nyt 8.5 ja 7.3 kg, pituutta on 70 ja 65 cm. Hyvin on kasvu jatkunut! Molemmille on tullut kaksi alahammasta, eli nekin itkut on vähäksi aikaa itketty. Hampaiden tulon jälkeen olen entistä hanakammin tarjonnut kiinteitä, nyt ollaan päästy siihen että syödään aamu-kauravelli ja myöhemmin päivällä joko banaani tai kasvissose. Aloitimme kiinteät n. 5.5 kuukauden iässä kun pojat alkoivat heräilemään enemmän öisin syömään. Todella verkkaisesti tosin, ensimmäiset viikot olivat aika satunnaista kokeilua. Sormiruokailun jätin hetkeksi väliin koska tajusin sen olevan paljon helpompaa kun pojat istuvat itse omissa syöttötuoleissaan, emme ole vielä niitä ostaneet.

Emma77, oletko ajatellut että sitten kun lähdet töihin ehkä tavallisetkin maitotuotteet kelpaavat vauvallesi? Hänhän on jo sitten n. 8-9 kuukauden ikäinen? Juttelin eilen neuvolassa esimerkiksi jugurtin antamisesta, mutta yllätyin kun lääkäri sanoi että jo 9 kuukaudesta alkaen voi alkaa antamaan pieniä määriä tavallista maitoa jos on sietokykyä. En tiedä mitä Suomessa suosittelevat....

Nyt vauvat vaativat minua, kuulemisiin!

Birdie
 
Hän on kyllä sitten lasketun ajan mukaan alle kahdeksan kuukauden ikäinen, että jos nyt hetken siinä välissä joisi korvikkeita. Sitä paitsi täytyy mun alkaa vähentää imetystä, en haluu rinnat piukeina olla töissä. Saisin kyllä kai palkallisia imetystaukoja, mutta helpompi se olisi kaikkien kannalta, ettei tarvis miehen vauvaa roudata työpaikalleni kesken (alussa) neljätuntista työpäivääni. Hyvä pointti kuitenkin - joo kyllä toi äitiyspakkauksen imeväisen ruokaopas vuodelta 2004 neuvoo myös, että yhdeksästä kuukaudesta etiäppäin voi tarjota tavallisia maitotuotteita.

Vauva on ihan eri paikassa lattialla kuin mihin hänet laskin, on kierinyt ja kokeilee ryömiä. Tänään on tullut jo kolme kakkaa ja äsken kuului taas paukuttelua - mielenkiintoista :P No, tänne sentään voi asiasta kirjottaa, monelle muulle ei viitti päivänsä kohokohtia toitottaa :D
 
Jännä miten nuo kiinteät vaikuttaa eri tavoin eri vauvoihin. Meillä tosiaan pahimmillaan on mennyt 10 päivää kakkaamatta, vaikka kiinteiden määrät on pieniä. Nyt viimeisimmän rota-rokotteen jälkeen ollut maha onneksi vähemmän kovalla (oli taas ollut 5 päivää kakkaamatta, kun sai rokotteen, mutta pari tuntia rokotuksen jälkeen alkoi tapahtua...).

Meillä tyttö syö kiinteitä 2 kertaa päivässä: päivällä "ruokaa" eli kasvissosetta, onpa kerran jo kanaakin kokeiltu, ja illansuussa hedelmäsosetta. Vettä päälle ja ekan ruuan seassa aina mallasuutetta. Luumua vielä usein lisäksi, ettei ole ihan niin ovalla maha.

Tyttö on nyt virallisesti mallia kirppu. Ei ollut tullut kuukaudessa pituutta yhtään lisää (edelleen 62,5), ja painoakin vain 400g (ja oli siis ollut 5 päivää kakkaamatta kun punnittiin, eli oikeasti painoa oli varmaan vielä vähemmän). Eipä tuo sinänsä haittaa, kun muuten on ihan virkeä jne. Tosin 74-kokoinen toppahaalari saattaa jäädä käyttämättä...

Tyttö kierii kovasti ja sätkyttää koko ajan (ei ihme, jos ei painoa kerry), yrittää eteenpäin, mutta kun ainoa pito on kämmenissä, niin päätyy hiissaamaan itseään taaksepäin, ja sekös ärsyttää, kun lelut meneekin aina vain kauemmas.

Rytmit on kellonkäännöstä vielä sekaisin, tyttö on tälläkin hetkellä ollut jo jonkun aikaa päikkäreillä...
 
Poika oppi kääntymään selältä vatsalleen, toisinpäin on kääntynyt muutaman kerran ja sitten unohtanut sen taidon. Sen sijaan mahassa tuntuisi olevan nyt magneetti- kiepahtaa selälleen laitettaessa välittömästi aina mahalleen vaikkei aina jaksaisi edes olla siten päin.

Joku kyseli hiusten lähdöstä. Minulla lähtee niitä myös aivan mielettömän paljon, olen ihmetellyt tätä hiuskatoa jo pari viikkoa. Nyt tuntuu että niiden irtoaminen alkaa jo vähän hidastumaan mutta eipä tuota tukkaa ole enää paljon jäljelläkään.

Meillä on maisteltu perunaa, porkkanaa, banaania ja omenasosetta. Kaikki on maistunut muuten hyvin mutta viimeisin kokeilu parsakaali-porkkanasoseella ei uponnut lainkaan. Kuinka nopeasti maistamisen aloitettuanne olette ottaneet mukaan aamupuuron? Oletteko tarjonneet siis tuoretta luumua (ei kuivattua) muussattuna? Aika sotkuista puuhaa tuo syöttäminen mutta poika nauttii selvästi ruokailuhetkistä, retkottaa rentona jalat harallaan kuin mikäkin pikkuäijä sylissäni ja yrittää napata aina lusikan varresta ja auttaa lusikan suuhunsa nopeammin :-) Söpöä.

Minulla on ollut viime aikoina töissä paljon asiakastapaamisia joihin vauvaa ei voi ottaa mukaan. Olen ratkaissut asian siten että lähellä asuva kaverini ja myös pari kertaa äitini on tullut meille katsomaan poikaa siksi aikaa eli tunniksi, maksimissaan pariksi. Hyvin on sujunut. Ensi viikolla on tulossa pitkä työpäivä jolloin en viitsi ottaa vauvaa mukaan joten isä otti vapaapäivän töistä ja jää kotiin vauvan kanssa. Kaikki aina järjestyy jotenkin vaikka aikamoista tasapainottelua tämä työn, koulun ja vauvanhoidon yhdistäminen onkin.
 
Täälläkin aloitettiin sitten kiinteät bataatin maistelulla. Tähän mennessä pojan ilme on aina ollut hieman epäilevä ensimmäisen lusikallisen jälkeen, mutta hyvin on silti syönyt. Rintaa menee kuitenkin vielä pääasiassa. Ja vatsa toimii säännöllisesti päivittäin. Hampaita ei ole tullut, vaikka kuolaaminen on ollut hurjaa jo pidemmän aikaa.

Päivät ovat pikkuhiljaa löytäneet rytminsä ja itse nautin kotona olemisesta ja vauvan kanssa seurustelusta. Omaa kuntoa olen päässyt vaihtelevasti hoitamaan, mutta pitkät vaunulenkit auttavat sentään jonkin verran. Hiuksia lähtee edelleen, mutta kaikki muut karvat (kainalo- ja sääri-) rehottavat. Aika naisellista!
 
Meidän vauva syö jo kolme kiinteää ateriaa päivässä, mutta korviketta ei olla vielä saatu vauvaa juomaan. On niin tissin perään että, ja puolentoista kuukauden päästä mun pitäis mennä puolipäiväsenä töihin :I Mies on ensi kuun alusta kotona, sit täytyy tehdä niin, että lähden tunniksi pariksi pois kotoa ja mies yrittää hoitaa syöttämisen ja juottamisen sillä välin. Ei tuu mitään mun ollessa kotona yrittää tarjota vähemmän hyvää vaihtoehtoa. Nyt vauva on nuhainen, kai hampaatkin vaivaa, kun jäytää kaikkea niin. Pitäs puolivuotisrokotuksetkin antaa, odotan, josko räkätauti menis ohi - ja sitten mikä olisikaan parempaa rokotuksen jälkivaikutuksiin, kuin imetys. Huokaus. Eihän mun tietty tarkotuskaan oo imetystä kokonaan lopettaa. Ihan hormonihuuruissa täällä valmistelen itseäni vauvasta etäisyyden ottoon. Kun hän on niin pieni ja äidistään riippuvainen...
 
Tsemppiä Emma77! Mulla oli keskimmäisen lapsen kanssa samalla tavalla vaikeata koska hän ei kelpuuttanut pulloa vaikka olin pumpannut siihen rintamaitoa, kuitenkin halusin noin puolivuotiaasta jättää hänet isänsä kanssa jotta pääsisin iltaluennoille. Onneksi hän pärjäsi sitten ne tunnit jotka olin poissa kiinteillä. Toivottavasti teilläkin menee yhtä hyvin sitten kun olet poissa ensin pari tuntia ja miehesi hoitaa syötöt. Oletko kokeillut sekoittaa korviketta pumpattuun äidinmaitoon ja sitten pikkuhiljaa lisätä määriä? Ehkä vauva sitten tottuu paremmin sen makuun.

Meille on tullut kaksi alahammasta kullekin, kiinteitä syömme nyt noin 2-3 ateriaa päivässä mutta aika vähäisiä määriä vieläkin. Aamulla otetaan kauravelliä, sitten jokin kasvissose ja illalla hedelmä. Taitoja on tullut senkin verran enemmän, koska nyt meillä ryömitään! Vauvat pyörivät päivät pitkät lattialla tutkimassa kaikkea, yksi ryömimällä ja toinen rullaamalla. Olisi korkea aika muuttaa sisustusta vähän vauvaystävällisemmäksi, johdot ja huonekasvit kun ovat niin houkuttelevia.

Toivon mukaan multa on nyt tuo hiusten lähtö loppunut, haluaisin nimittäin otattaa meistä perhekuva ja kampaajallakin pitäisi käydä. Kiva kun kohta mulla kasvaa pieni pörröinen otsatukka siinä kohtaa mistä uusia hiuksia tulee nyt perästä...

Terkuin,

Birdie
Veikat 6.5 kk
 
Heippa,

Emmalle tsempit, toivotaan että tilanne helpottuu. Veljeni vanhin tytär ei koskaan suostunut juomaan pullosta eikä pitänyt tutista, joten äitinsä lopetti imetyksen aikaisemmin kuin oli suunnitellut. Toivottavasti kiinteiden maistelu auttaisi, jos Birdien lapsen tavoin pärjäisi soseilla puolet päivästä.

Vieläköhän Danzee seurailet tätä ketjua? Olisi hurjan kiva kuulla kuulumisiasi, ollaanhan tässä jo reilu vuosi kirjoiteltu :). Toivottavasti asiat näyttävät siellä päin valoisemmilta.

Me käytiin pojan kanssa 6kk neuvolassa. Ei ollut kasvanut juuri lainkaan viimeisen kuukauden aikana. Pituutta oli tullut lisää puoli senttiä ja painoa muutama sata grammaa. (Aiemmilla kerroilla useampaa senttiä ja puolta kiloa lisää painoa). Nyt on 70.5 cm ja 7720g. Johtunee kuulemma kääntymisen opettelusta ja liikunnan lisääntymisestä. Joko muilla ryömitään? Meidän pienellä tahto olisi kova ja akselin ympäri kääntyillään, mutta liikkeelle ei ole vielä ymmärtänyt lähteä :D

Soseista maistuu kaupan marjasoseet ja puuro, johon olen lisännyt mustikkaa tms. tuomaan makua. Bataatti on kanssa hyvää, porkkana ihan ok, perunasta jäbä ei juuri perusta. Seuraavaksi taidan tehdä kukkakaali- ja kesäkurpitsasoseita ja katsoa, mikä on tuomio. Sormiruokailua yritän joka aterian yhteydessä vähän. Poika syö kurkkua, ruisleipää, banaania, avokadoa ja sitten niitä maagisia maissinaksuja! Onko muilla vinkkejä sormiruokailuun? Mitä kaikkea voisi antaa?

Helsingissä satoi juuri ensilumi. Koskahan päästään pojan kanssa pulkkailemaan :)

Terkuin,
Kamomilla
 
Hauska kuulla Kamomilla, kun sanot, ettei vauva ole juuri kasvaunut, ja silti on yli 70 cm ja melkein 8 kg. Meillä puolivuotisneuvola vielä edessä, mutta viimeksi meni juuri ja juuri kuusi kiloa rikki. Vaatteet on edelleen koko 62 :)

Meillä ei edelleenkään ryömitä eteenpäin. Tyttö joko a) nostaa kädet ja jalat ylös, sätkii niin maan penteleesti ja hermostuu, kun ei pääse eteenpäin tai b) työntää käsillään, mikä aiheuttaa peruutuksen, pääsee hyvinkin peruuttamaan huoneen päästä päähän, jos ei juutu sohvan alle sitä ennen tai c) punkeaa itsensä konttausasentoon ja heijaa siinä, mutta ei uskalla eteenpäin.

Kaikki edellämainitut aiheuttaa turhautumista. Onneksi kierimällä ja viisarina liikkumalla pääsee edes jotenkin haluamaansa suuntaan. Kaksi kertaa on jo pudonnut sängystä (meidän), kun on hetkeksi silmä välttänyt. Onneksi sänky on matala ja alla matto. Nyt on kuitenkin hillittömät vallit sängynreunoilla.

Tytölle iski taas flunssa. Eiliseksi varasin sitten ajan kunnon korvalääkäriltä, kun edellisen flunssan jälkeen ei yskä ehtinyt parantua ollenkaan. Tuloksena molemmissa korvissa pitkään jatkunut tulehdus. Nyt meni se viimeinenkin luotto paikalliseen arvauskeskukseen, jonka mukaan korvien piti olla kunnossa. Onneksi on vakuutus. Ei vaan aina jaksaisi lähteä keskustaan yksityiselle lääkärille, kun julkiset on kävelymatkan päässä.

Lääkäri ihmetteli, että näin pienenä on korvatulehdus, vaikka imetän. Tajusin vasta jälkikäteen, että olisi pitänyt kysyä mahdollisesta refluksitaudista, kun jostain luin, että se voi aiheuttaa korvatulehduksia. Meidän tyttöhän siis edelleen puklaa hurjana, vaikka on saanut jo pian 2 kk kiinteitä kaksi kertaa päivässä. Siihen kun lisää tuon pienen koon ja korvaongelman, niin vaikka neuvolassa ei ollakaan vielä huolissaan, niin minä kyllä aion jälkitarkastuksessa kysellä korvalääkäriltä asiasta vielä. Pieni koko sinänsä menee varmaan runsaan liikkumisen ja geenien piikkiin, mutta silti.

Eipä tässä kummempia. Pitäisi siivota oikein urakalla, kun lähipäivinä on tulossa asunnonvälittäjä katsomaan taloa ja antamaan hinta-arviota. Tilanahtaus kävi sen verran pahaksi, että saattaa pukata rakennusprojektia...

Tsemppiä Emmalle sen pullo-ongelman kanssa. Esikoinen ei meillä pullosta syönyt ollenkaan, mutta lopulta sitten kun vuoden ikä lähestyi ja ainakin silloin oli suositus, että hetken aikaa korviketta ennen kuin aloittaa tavalliset maitotuotteet (vaikka siis imetin vielä), niin seuraavalla tavalla onnistui: jostain syystä lämmin korvike ei kelvannut eikä tuttipullo, mutta nokkapullosta huoneenlämmintä Babysemppiä (Tutteli ja Nan ei kelvanneet), niin sitten alkoi vähitellen mennä. Eli kokeile eri merkkejä, eri pulloja, eri lämpötiloja. Ja meillä nimenomaan tuo nokka oli olennainen, kun oli jo tottunut juomaan ruuan kanssa nokkamukista vettä. Voithan myös kokeilla aluksi sekoitusta, jossa on vähän korviketta äidinmaidon seassa ja vähitellen lisätä korvikkeen määrää.

Mutta kaikki tuo voi tietty olla turhaa, jos on sitkeä tapaus. Soseita sitten vaan...

Täälläkin pyryttää. Sen kerran kun sain matot ulos, niin johan ovat lumikasan alla... pitäisi varmaan viedä esikoinen pulkkamäkeen.

Sintti + tyttö pian 6 kk
 
Meillä opittiin ryömimään viime viikonloppuna! Sitä edelsi Sintin mainitsema suunnilleen viikon kestänyt peruutteleminen ja paikallaan hyörintä ja pungertaminen. Vauva oli vetänyt itseään vasta muutaman ensimmäisen vedon eteenpäin kun alkoi jo katsomaan ylös portaita "mitenhän tuonne pääsisi...." :-) Poika on selvästi itse innoissaan uudesta taidostaan eikä ensimmäisinä päivinä olisi malttanut käydä nukkumaankaan kun piti harjoitella. Hän ryömii jo yllättävän nopeasti, saa ihan kokoajan olla katsomassa ettei ennätä mihinkään kiellettyyn paikkaan. Meille itseasiassa rakennutettiin tänään parvihuoneen reunaan kaide ja portti vauvan varalle eikä tainnut tulla yhtään liian aikaisin. Minun mielestäni ihana vaihe nyt kun vauva osaa liikkua, touhuamista on kiva seurata ja poika selvästi nauttii kun voi itse liikkua. Harvoin on enää kiukkuinen kun lattialla seikkaileminen on niin jännää.

5kk on neuvola ensi viikolla. Edellisellä käynnillä meni rikki 8 kiloa, aikamoinen jättihän tuo on. Tapasin eilen yhden äidin joka katsoi että Aaron on melkein yhtä iso kuin hänen 10 kk tyttönsä :-p

Tuttipullo tai korvikemaito eivät tahdo kelvata täälläkään. Ollaan kokeiltu korviketta lämmitettynä ja kylmänä, kahdella eri tuttiosalla. Vettä juo pullosta vähän mutta maitoa ei ollenkaan, ei edes pumpattua rintamaitoa. Nokkamukia meillä ei ole vielä kokeiltu, täytyneekin hankkia sellainen. Kiinteät maistuu hyvin. Toistaiseksi olen antanut vain maisteltavaksi tosi pieniä määriä mutta mies oli perjantaina syöttänyt puoli purkillista bonaa ja hyvin oli uponnut. Minun poissaollessani ollaan menty pelkillä kiinteillä kun ei kerran suostu juomaan mitään. Ajattelin lisätä aamupuuron ruokavalioon lähipäivinä.
Ainoa ruoka joka ei oikein maistunut oli parsakaalisose. Bataatti oli meilläkin herkkua, samoin banaani. Maissinaksuja täytyykin muuten hankkia niin saadaan sormiruokailu aloitettua. Kamomilla, miten tai siis missä muodossa olet antanut ruisleipää? Eikö se ole aika hankalaa syötävää tai kuulostaa ainakin siltä?
 
jo-jo: Sellaista vähän kuivahtanutta tai muuten kovaa ruisleipää pienen palan käteen imeskeltäksi. Eihän tuo siitä paljoa irti saa, jotain hiutuvia vain, jotka sulavat suuhun. Mutta hyvin näyttää kelpaavan :)
 
Meilläkin pojat olivat selkeästi turhautuneita kun halusivat jo päästä liikkumaan mutteivät kyenneet, nyt viihdytään paremmin lattialla ja meno on kova joka paikkaan. Hyppykeinu on myös käytössä ja vintiltä pitäisi tuoda sellaiset istumahärvelit joissa on vaikka mitä lelua, en olisi sellaisia muovihirvityksiä hankkinut mutta kun saimme ne kaverilta niin kai niistä kaikki ilo pitää ottaa irti. Nyt kun kaksoset jo liikkuvat on heidän kehitykselleen varmaan parempi olla vaan omillaan tutkimassa paikkoja, mutta kiva kun on näitä vaihtoehtoja.

Sintin tytölle pikaista paranemista korvatulehduksesta!

Kamomilla, meillä on noista sormiruoista parhaiten onnistunut höyrytetty parsakaali. Jos jätät siihen riittävästi vartta saa vauva siitä juuri oikean nyrkkiotteen, ja kukkaosa menee heti pieniin osiin. Voisi varmaan kokeilla samaa kukkakaalilla.
 

Yhteistyössä