Toukovauvat 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hilma77
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Huh, lopulta pääsimme päätökseen nimestä. Nyt vain kutsumme pienokaistamme ahkerasti nimellään, jotta totumme siihen.

Juhannus meni kätevästi kotona, tosin ensimmäinen kyläreissu tehtiin. Meni ihan hyvin, vaikka mekin pelkäsimme hyttysiä. Tosin itsekseni mietin, että taitaa hyttysenkin olla vaikeaa saada verta vauvan suonista, kun labratkin joudutaan ottamaan aikasta isolla neulalla. Meille on sanottu, että näin pienien hemoglobiini on niin korkea, että veri ei nouse kovin kapeassa neulassa.

Meille sanottiin, että aluksi vauva pitää vaihtaa kuiviin myös öisin. Nyt kun hän on reilun kuukauden ikäinen, olen jättänyt yö kuivittamisen väliin. Ja ihan hyvin sujunut.

Meidän pienokaisemme hymyilee jo ja se on todella hurmaavaa! Päivärytmimme on muovautunut jo aika hyvin; aamupäivällä vaunuttelemme ja iltapäivällä otamme molemmat nokoset. Ja sitten yritän nopsaan tehdä ruuan, kun mies tulee kotiin. Nyt kun hän kasvaa hyvin, olen uskaltanut venyttää imetykset niin kuin hän haluaa. Ts meillä tissitellään viisi kerta päivässä. Vaikka se tuntuu vähältä, niin pikkuinen on sen verran tukevoitunut, että uskon tuon riittävän.

Kas, taas huudetaan kovin. Pitää mennä katsomaan.
 
Me oltiin kanssa juhannuksena maalla. Sama juttu meilläkin hyttysten kanssa, eivät vaivanneet poikaa ollenkaan, äidin kimpussa olivat sitäkin enemmän.

Nukkuuko kukaan vauva vierellään? Meillä on monesti mennyt kokonaiset yöt siten että pikkuinen nukkuu vieressäni. Nostan hänet omaan sänkyynsä aina välillä kun tuntuu että haluan retkottaa itse tilavammin. Mitä mieltä olette viereen nukuttamisesta? Itse koen että se on luonnollisempaa kuin vauvan nukuttaminen omaan sänkyynsä.

Vauva on itkenyt nyt jo kahtena iltana mahakipujaan selkä kaarella. Itku on ollut täysin koliikin kaltaista huutoa johon mikään ei oikein auta ja se on jatkunut kerrallaan tunnin, pari. Nyt toivotaan että jäisi näihin kahteen kertaan mutta olen jo henkisesti varautunut siihen että saadaan valvoa jatkossakin. Mikäli vaiva pahenee niin sitten täytyy kokeilla vyöhyketerapiaa, jonka moni sanoo auttaneen. Muuten poika on aika helppo ja tyytyväinen, nukkuu paljon eikä itke juuri lainkaan.
 
Jo-jo76, meillä nukutaan vauvan kanssa vierekkäin puolet yöstä. Nukutamme vauvan aina omaan pinnasänkyyn ja kun herää yöllä syömään, nostan viereen, nukahdamme molemmat ja heräämme aamulla. Meille tämä "osittainen" perhepeti on paras vaihtoehto, koska näin kaikki saavaat parhaiten nukuttua. (Ei tarvitse nostaa vauvaa syötönjälkeen takaisin sänkyyn, nousta aina joka äänen jälkeen katsomaan jne.)

Myös meille illat ovat itkuisinta aikaa. Välillä masu vaivaa pahemmin, välillä menee montakin iltaa vähillä itkuilla. Toivotaan, että kaikilla vaivat helpottuvat, kun pienet vähän kasvavat ja ruuansulatuselimet kehittyvät ja vahvistuvat.

T. Kamomilla
 
Hei,

Meillä samoin harrastetaan osittaista perhepetiä. Yleensä vauvat nukahtavat pinnasänkyynsä ja vielä ensimmäisen yösyötön jälkeen viemme heidät takaisin, mutta viimeistään varhaisen aamusyötön jälkeen jompikumpi tai molemmat kaksosista tulevat sänkyymme. Raivaamme tilaa kahden tyynymme välistä jossa ei ole mitään peitteitä tai muita esineitä. Mieheni tosin alkoi valittaa selkäänsä ja menee tänään kiropraktikolle, onkohan se tullut epämukavasta nukkuma-asennosta vauvojen kanssa! Usein kuitenkin uni painaa vaakakupissa enemmän jos vauvat eivät millään rauhoitu omaan sänkyynsä.
Nyt parin päivän aikana vauvojen köhinä on yltänyt aika äänekkääksi porsasteluksi kun raukoilla on kova nuha ja henki rohisee. Olin itsekin vähän flunssainen joten saattaa olla sama pöpö. Ollaan kokeiltu imua ja suolatippoja, täytyypi huomenna neuvolakäynnillä tarkastuttaa hengitystiet.

T. Birdie +
Pikkuveikat
 
Tervehdys,

täällä nyt aloiteltu Cuplatonia, mutta ainakaan vielä ei auta. Kuinka nopeasti teillä on tehonnut? En tosin ole antanut aluksi kuin ehkä joka toisella syötöllä, pitää vielä lisätä annostusta. Onko teillä muuten Cuplaton lisännyt puklailua? Onko se edes mahdollista? Meillä siis eilen aloitettiin, ja tänään on puklailtu älyttömästi. Juhannuksena kun kokeiltiin pari päivää sitä Kuplastoppia, niin silloinkin tuntui puklailu lisääntyvän, ja silloin lisääntyi myös huuto. Sen kun jätti pois, niin huuto väheni, mutta yöt on edelleen pahoja, siksi testaillaan nyt tätä Cuplatonia.

Jostain syystä kylvetys tuntuu auttavan nukkumisessa, sen jälkeen alkuyö menee hyvin ja kiemurtelu alkaa vasta aamuyöstä. Muulloin sitä ähinää ja vikinää on melko lailla koko yö. Unissaan siis vinkuu, eli lapsi onneksi ainakin osittain nukkuu, mutta hoitaja ei. En juo kahvia enkä teetä, joten Kokis on viime aikoina tullut tutuksi, että edes jotenkin pysyy päivät tolpillaan.

Meillä on pinnasänky "sivuvaununa", jotta ei tarvisi pitää vauvaa meidän sängyssä. Se häiritsee mun nukkumista todella paljon, enkä tahdo totuttaa siihen, kun sitten isompana voi olla vaikea opettaa siitä pois. Mutta monellahan se toimii tosi hyvin. Meilläkin lipsutaan aamuyöstä, siinä viiden jälkeen jos syö, niin saa jäädä (tosin viime aikoina ei ole nukkunut viiden jälkeen...) ja päikkäreillä myös.

Nyt vauva heräsi (taas, nukkuu vartin pätkiä tänään...), joten pitää mennä vähän kesken viestin.

Sintti
 
Sintti: meillä nuo cuplattomat alkoi tehota 3-4 päivässä.

Huomasin juhannuksena ihan saman kuin kamomilla, tuli syötyä grillattua ruokaa enemmään ja lapsi kitisi. Onhan useimmissa noissa lihoissa ym aika voimakkaat marinadit. Lisäksi olen huomannut että tomaatti ja jotkut maitotuotteet aiheuttavat pienelle masuvaivoja.

Nukkumisesta, meillä neiti nukkuu omassa sängyssään. On äitinsä tapaan levoton nukkuja ja on välillä aivan poikittain sängyssään aamulla herätessä.

Joko teidän vauvoilla on vuorokausirytmiä? Meillä aloitetaan yleensä yhdeksän aikaan vaipanvaihdolla ja yöpuvun pukemisella jonka jälkeen tankataan rintaa n.kymmeneen asti. Sen jälkeen syödään vielä pullosta ja yleensä lasketaan omaan sänkyyn puoli yhdentoista-yhdentoista aikoihin. Toisinaan nukahtaa suht piankin ja toisina öinä saattaa huudella tuttia useampaankin otteeseen.(Viime yönä poikkeuksellisesti valvotti meitä yhteen saakka)
Ja yleensä herää yöllä viiden aikoihin syömään, jonka jälkeen jatkaa uniaan klo8-9 ja syö ja joinain aamuina nukkuu vielä tunnin tai kaksi. Pidemmät päikkärit nukkuu yleensä vaunuissa noin yhden aikoihin. Illalla saattaa ottaa pikku puolentunnin torkkuja.

Eli itsekin saa suht hyvin nukuttua, mutta väsyttää silti, ja tuntuu että välillä on niin pehmeä pää että unohtelee puolet asioista mitä pitäisi hoitaa..

Kastajaisia ollaan järjestelty, ja ne ovat nyt sunnuntaina. Meilläkin nimi on ollut selvillä jo joulusta saakka.

En muista mitä muuta piti kommentoida :)

Ihania kesäisiä päiviä kaikille!

-S-- ja piukkunen 6vko+6pvä
 
Moi.

Rokotetutkimuksesta... olin ajatellut ottaa omakustanteisesti sen pneumokokkirokotteen, kun luulin, että tutkimus on jo loppu. Toisaalta rokote maksaa kai jotain 3x80€... Tutkimuksessahan on 2/3 mahdollisuus saada tuo hyödyllinen rokote, loput saa sen aika hyödyttömän B-hepatiitin (jossa oli vielä joku keskushermostohäiriöriski??), jota ei tarvi kuin vähän "epämääräisempiin" maihin matkustaessa. Jos olisi ollut se A-hepatiittirokote, jota tarvii Välimeren maihinkin, niin olisin lähtenyt ilman muuta. Nyt vähän arveluttaa. En kuitenkaan aio lasten kanssa reissata mihinkään erikoisempaan paikkaan ihan herkästi.

Toisaalta puolentoista vuoden päästä selviää, kumman on saanut ja voi vielä ottaa sen pneumokokkirokotteen, jos ei sitä ole saanut. Toisaalta taas ennen kuin siinä on ehtinyt koko rokotesarjan saada, lapsi on ehtinyt sairastaa aika monta korvatulehdusta.

En siis tiedä vielä, kumpaan suuntaan lähden. Mieskin on yhtä epäröivällä kannalla. Kokeilisiko siis onneaan vai maksaisiko siitä, että varmasti saa kunnon suojan. Eihän tuo sinällään paha raha ole, jos sillä välttää parikin korvatulehdusta. Ovat sen verran inhottavia.

Hankalaa... vaikka yliaikaisuus oli kypsää, niin muutaman päivän pitempään jos olisi vauva vielä roikkunut, olisi saanut rokotteen ilmaiseksi :) No ei vaan, hyvä ettei ollut enää yhtään pitempään kyydissä.

Sintti + tyttö 5vkoa
 
Rokotetutkimuksesta; me osallistutaan siihen. Uskomme molemmat rokotusten tarpeellisuuteen.

Vauvan nukkumisesta oli puhetta. Meillä pikkuinen nukkui aluksi mun vieressä, mutta nyt on pidemmän aikaa nukkunut omassa sängyssä meidän sängyn vieressä. Yllättävän hyvin on yöt menneet, jopa yösyötön jälkeen jää ilman huutamisia omaan sänkyynsä. Mielestäni mukavampi näin, koska ennen nukahtamistaan viuhtoo välillä aika tavalla ja toisekseen ei tarvitse jännittää omaa nukkumistaan. Ja herään kyllä tosi herkästi vauvan kitinään. On oikeastaan pieni ihme, että hän nukkuu yöt niinkin hyvin kuin nukkuu, koska illat ovat usein aikamoista rähinää. (Rähisee nytkin.)

Imettämisestä piti kysyä. Vauva tempoilee välillä rinnalla ihan hirmuisesti. Ei mitään rintaraivareita, mutta levotonta tempoilua, rinnan (nännin) nykimistä ja ähinää. Ja jos lopeten imetyksen, raivostuu. Onko ihan tavallista ja voiko tuon saada jotenkin loppumaan?

Kovin nopeasti hän kasvaa! Pitää jo niskaansa tosi hyvin ja kovin nopeasti kääntää itsensä mahaltaan selälleen. Joskus jopa niin nopeasti, että itse pelästyy.

Jaksamista kaikille!
 
Täällä kanssa Cuplatoneja on kokeiltu, mutta ilmeisesti aiheuttivat vauvalle vatsan toimimattomuutta.. Ainakin ajoittui samalla ajalle Cupliksien aloittamisen kanssa.
Täällä siis viime aikoina aika on mennyt pähkäillessä sitä että miten saa vauvasta kakan ulos. Mallasuutetta on testattu ja tuntuu jopa toimivan..aiheuttaa kyllä myös jossain määrin ilmavaivoja..
Alkuun annoin tippoja joka ruokailun yhteydessä, mutta päätin nyt vähentää ne muutamaan kertaan päivässä.

Nukkumisesta sitten taas. Meillä poitsu nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessa, jossa nukkuu selkeästi paremmin kuin meidän huoneessa missä aikasemmin nukkui vaunuissa.
Nukkuu omassa sängyssä aina toiseen syöttökertaan saakka, joka on yleensä n. puol kuuden aikaan aamulla, ja sen jälkeen otan sen rinnanpäälle "kenguruksi" nukkumaan. Jolloin saan ite vielä tunnin-kaks lisäaikaa.. Omassa sängyssään ei tätä pätkää enää jostain syystä nuku.
Jonkilainen vuorokausirytmi alkaa olla siis illan ja aamun suhteen, mutta päiväunia nukkuu ihan miten sattuu. Joka toinen päivä tuntuu nukkuvan miltei koko päivän ja joka toinen taas vaan pieniä torkkuja. Illalla 6-7 jälkeen ei kuitenkaan koskaan enää nuku kun korkeintaan pikkutorkkuja ennen kun sitten kun käy nukkumaan. Puol ysin aikaan meilläkin vaihdetaan yöpukua ja jo tapaan tottuneena mukelo alkaa huutaa heti sen jälkeen iltamaitoa, jonka juotan pullosta rintaraivareita välttääkseni. kymmenen ja yhdentoista välillä poitsu yleensä sitten nukahtaa.

Hilmalle tuosta nykimisestä ja rimpuilusta, että meillä poika tekee sitä silloin kun on tulossa röyhty tai pukli vastaan, tai sitten päkeltää samalla pierua.
Yrittää jatkaa syömistä, mutta kuitenkin samalla rimpuilee, nykii, näykkii ja sylkee rintaa välillä ulos.. ja känisee kovin.. lopettaakaan ei kuitenkaan saa.

Rokotetutkimukseen ei täällä osallistuta. Otan sitten pneumokokkirokotteen jossain vaiheessa erikseen, niin tiedän ainakin saavani varmasti suojan.. b-hepatiitti rokotukselle ei ole meillä tarvetta.

Noh..siinä uusimmat täältä suunnalta.. Jaksuja kaikille!

-HMM83 ja poitsu-
 
Moi taas,

meilläkin vähän pähkäillään tämän Cuplaton-asian kanssa. Toisaalta tuntuu, että se himpun verran rauhoittaa yöähinöitä ja on myös auttanut pidentämään syöttövälejä päiväsaikaan. Toisaalta taas se ihan oikeasti lisää puklailua ja sitä kakkaamisen vaikeutta. Eli kakkahuutoa (huutaa hikisenä kunnes saa kakattua) pukkaa vähän enemmän kuin ennen. Olin jo itse nämä vaikutukset huomannut ja sitten googletin keskusteluja aiheesta. Tuloksena se, että muut valittiavat samaa. Hassua sinänsä, kun siinä lääkkeessä lukee, että ei havaittuja sivuvaikutuksia. Yleensähän kaikissa lääkkeissä on iso liuta mahdollisia sivuvaikutuksia, mutta tuossa listassa ei mitään.

Nyt sitten pähkäillään, jatketaanko tuota lääkettä vai ei. Pitää ainakin jonkin aikaa jatkaa ja katsoa sitten.

Myös meillä tuo rinnalla vääntelehtiminen liittyy joko kakkaamisyritykseen tai nieltyyn ilmaan, jolloin röyhtäytys auttaa, ja sitten ruokailu jatkuu.

Oletko muuten HMM kokeillut tuossa kakkaamisongelmassa vauvan jalkojen pumppausta? Eli meillä usein lyhentää tuota kakkahuutoa se, että napakasti painaa vauvan jalat koukkuun mahaa vasten (silleen luontevasti, että lonkat aukeaa "vauvamaiseen" asentoon) sitten suoraksi ja taas painetaan. Voi pitääkin vähän aikaa. Usein joka pumppauksella tulee rusaus ilmaa ja sitten huuto loppuu ja vauva keskittyy ähisemään ja kakkaa lopulta. Ei tosin toimi aina.

Johan tässä kohta ollaan puolivälissä siihen 3kk ikään, johon mennessä mahavaivojen pitäisi helpottaa...

Sintti
 
Meidän vauva nukkuu perhepedissä melkein kaikki yöt, ellei nukahda yöunille jonnekin muualle kuin makkariin, jolloin hänet kannetaan koisimaan kehtoon. Siellä saattaa sitten nukkua jonkun aikaa, kunnes herättää mut yösyötölle. Nostan hänet tuolloin viereeni rinnalle, ja jatkan unia. Nyt täytyy mennä, kun heräilee rattaissa.
 
Kirjoittelempa jonkun verran omia kuulumisia, ennen kuin suuntaan nukkumaan..

Mulla ei ole mitään hajua siitä, mistä tuo lapsi milloinkin itkee. En huomaa mitään eroa itkujen välillä ja aina on kokeilun ja erehdyksen kautta menty, jotta saadaan itku loppumaan. Ei mitään tietoa siis itkeekö nälkää, väsyä, ilmavaivoja vaiko mitä..

En ole varma olenko jo kirjoittanut juhannuksesta, mutta silloin suunnattiin toistamiseen päivystykseen. Reilua viikkoa aiemminhan oltiin käyty siellä flunssan takia. No juhannusta edeltävänä yönä vauva alkoi syöntien yhteydessä oksentamaan. Kyseessä ei siis puklailu, vaan ihan paineella oksentaminen niin että kaikki tulee ulos. Teki tätä ekan kerran siis aamuyöstä ja kahteen otteeseen uudemman kerran aamun aikana. Koska päivä oli kuuma, eikä moinen oksentelu muutenkaan oo normaalia vauvalle (tai kellekään) niin mentiin tutkittavaksi. Ilmeisesti jokin flunssan jälkimaininki, mutta ei mitään vakavampaa. Tutkivat vauvaa ja laittoivat seurantaan. Tuli sellainen olo, että hyvissä käsissä oltiin. Aamun aikana ruoka kuitenkin alkoi pysyä normaalisti sisällä ja ei pojasta mitään vikaa löytynyt.

Labrassa käytiin vielä seuraavana päivänä ja lääkärillä kanssa varmuuden vuoksi. Kun poikaa pistetiin, se tietty itki kuin viimeistä päivää. Osasin tätä odottaa ja ei asia minua juurikaan haitannut. Ei se tietty hyvältä tuntunut, kun toinen siinä itki, mutta tiesin ettei veren otto kauaa kestäisi ja että henkilöstö teki parhaansa. Verikokeiden jälkeen hoitaja sitten kysyi monesko lapsi tämä mulle olikaan, kun ei ekan äidit ruukaa noin rauhallisesti asiaa ottaa. Yleisin reaktio kun on se, että äitikin on täysin tulisilla hiilillä ja jopa itkee siinä samalla kysellen kestääkö vielä kauan.. Itse olin sitä mieltä, että henkilöstö tosiaan tietää mitä tekee ja katsoin että on parempi, että keskittyvät täysin poikaan.. Mikä hätä mulla siinä oli? Ja kun pistelyt oli ohi ja muksu pääsi mun syliin niin ei siinä kauaa mennyt kun rauhottui..

Meillä ei perhepeti toimisi mitenkään.. Mies on niin levoton nukkumaan ja minä kanssa, joten litistymisvaara olisi melkoinen. Ja poikakin unissaan reuhaa ja heiluu menemään. Alusta asti on ihan omassa sängyssä meidän sängyn vieressä nukkunut. Sinne menee myös yöllä syönnin jälkeen.. Kun jokatapauksessa mun pitää käydä tuttipullo jääkaapista, niin sama se on ollut nousta ylös poikaa ruokkimaan ja sen päätteeksi omaan sänkyyn laittamaan takaisin..

Fiilikset tähän koko äitiys-hommaan on edelleen melko lailla neutraalit.. Edelleen ikävä töihin takaisin ja muutenkaan en tosiaan taida olla sellainen ihminen, joka niin jaksaisi innostua tästä äitiydestä niin paljon kuin yleisesti oletetaan. En osaa asiaa sen kummemmin selittää, kuin että mua ei äitiys ja siinä "hyvänä oleminen" oikein erityisesti edes kiinnosta. Toki pidän huolen lapsesta ja koitan tässä häneen kiintyä (edelleenkään en tunne mitään suuria rakkauden tunteita, vaan voin huoletta olla erossa muksusta), mutta en mä jaksa mitään paineita tai syyllisyyden tunteita tästä alkaa ottaa.. Monesti jopa unohdan hetkiksi, että mulla mitään lasta onkaan.

-Danzee83 + Itiö huomenna 2kk-
 
Ehtoota,

Löytyipä sopiva väli tänne kirjoittelemiseen, vaikka poika tuossa sylissä ähiseekin! Oltiin tänään 2kk neuvolassa. Täällä nuori mies kasvaa kohisten, paino oli 6 kg ja pituus 61 cm. Hurjaa. 56-senttiset vaatteet ovatkin olleet jo jonkun aikaa liian pieniä. Kestovaippa vie vielä aikamoisesti tilaa, pitäisikin saada aikaiseksi ostaa bodyn jatkopaloja, niin vaatteiden käyttöikä vähän pitenisi.

Vaavi sai myös rotarokotteen, jota vastaan protestoi äänekkäästi. Täytyy toivoa, että rokotus ei aiheuta kovin pahoja vatsavaivoja. Täällä on viime päivät avitettu vatsan toimitaan Sintinkin mainitsemalla ahkeralla pumppauksella. Yöt menee täällä meille edelleen tosi hyvin, mutta päivisin kaveri on kovin seurallinen eikä oikein viihdy missään ellei viihdytetä :)

Kävin viime viikolla tyttökavereiden kanssa katsomassa Sinkkuelämää -leffan ja oli oikein virkistävää!

Helle alkaa olla mielestäni pikkuiselle aika raskasta. Tämä meidän pieni on niin kuumakalle, että on koko ajan ihan hikinen ja tuskainen. Säälittää, kun ei oikein voi auttaa ja sylissä oleminenkin hiostaa vaan lisää. Vaippasillaan ollaan annettu olla ja kylvetettu joka ilta hiet pois, mutta silti välillä on vaikeaa. Kauhulla odotan ensiviikon hulluja helteitä!

Jaksamista vauvojen kanssa kaikille!
T. Kamomilla ja poika (2kk 1pvä)
 
Hei,

Laitanpa minäkin 2 kk neuvolakuulumiset kun siellä viime viikolla olimme. Tänään pojat ovat tasan 10 viikkoa vanhoja eli 2 kk ja 9 päivää. Neuvolan vaaka näytti painoksi 4.9 kg ja 4.17 kg, pituudeksi n. 55-56 senttiä. Alakäyrillä ollaan mutta se selittynee tuolla pienellä ennenaikaisuudella. Mukavasti pojat syövät vaikka vielä annan joka syönnin yhteydessä myös korviketta.

Minuakin kiinnostaisi ostaa noita bodyn jatkopaloja sillä kestovaipat voivat toisinaan olla mahtavia pakkauksia! Meillä on kaapissa ihan hirveä määrä lahjaksi saatuja 0-3 kk:lle tarkoitettuja bodeja, niitä olisi kiva käyttää mahdollisimman pitkään. Vielä kun pojat eivät paljon muuta vaatetta tarvitsekaan, meillä elomittari on jatkuvasti helteinen. Monena päivänä joudutaan elämään ilmastoidussa kuplassa jos ilmanlaatukin on huono, tai sitten ulkoillaan vasta illalla ettei olla ihan suorassa paahteessa. Vähän tylsää kun tekisi mieli reippaille kävelylenkille päiväsaikaan, mutta onneksi meillä on uima-allas lähellä jossa käydään iltauinneilla.

Vapaailta täälläkin tiedossa! Tänä iltana menen ystävän kanssa katsomaan sellaista leffaa kuin Cyrus. Mies saa pärjätä kaksosten kanssa yksin koko illan, pojat varmaan linnoittautuvat sohvalle penkkiurheilemaan :)

Terkuin,

Birdie

P.S. Kiva Danzee ettei teidän poitsulla ollut mitään vakavampaa. Tuntuuko susta vielä että podet jonkinlaista masennusta tai alakuloisuutta? Vähän jäi vaan sellainen fiilis että ehkä jokin vielä estää sua nauttimasta äitinä olemisesta. Ei siis niin että sun tarvitsis olla tietynlainen muotinmukainen äiti, vaan että itse saat siitä iloa! Itselläkin kun fiilikset välillä viistää pohjamutia pelkään sitä jos en jaksaisi olla vauvojen kanssa vuorovaikutuksessa. Kyllä nämä vauvelit onnistuvat poimimaan minulta hymyn vaikeimpinakin päivinä.
 
Olen seurannut keskustelujanne viime syksystä saakka ja mua oikeasti kiinnostaa tietää että miksi, sinä, Danzee83 olet ylipäätään halunnut lapsen?
Jos jo raskauisaikana sinulle oli ihan sama meneekö kesken vai ei ja nyt oikein ylpeilet sillä että et välitä lapsestasi!
Toivottavasti vauvan toinen vanhempi edes antaa lapselle rakkautta.
 
Heipä hei!

Vauveli nukkuu yöuniaan ja äiti huoltaa kynsiään ja surffaa netissä parvekkeella :)

Kastajaiset on kunnialla takana, vauva karjui koko toimituksen ajan ja sylikummilla valui hiki..
Lapsi sai kolme nimeä ja isänsä sukunimen.

Anoppi soitti kastajaisia seuraavana päivänä ja kysyi eikö nimien järjestys voisi olla toinen (kutsumanimi on toisena nimenä) ja ilmoitti soittaneensa maistraattiin ja kysyneensä että voiko nimeä jälkeenpäin muuttaa.. Hohhoijaa.

Helle vaivaa täälläkin, tyttö ei nuku oikein kunnolla päiväunia ja kitisee muutenkin normaalia enemmän. Pitkistä vaunulenkeistä on turha haaveillakaan. Vaatetuksena yleensä vain lyhythihainen body, ja kotosalla ei aina sitäkään.

Meillä on tuo kahden kk:n neuvola keskiviikkona ja jälkitarkastus olisi luvassa sitten perjantaina.

Tuntuu jotenki hullulta ajatella että näitä meidän juttuja lukee muutkin kuin vain ketjuun kirjoittelijat, mutta niin vain tuntuu olevan..


Nyt nukkumaan.

-S--
 
Meillä oli tänään nimiäiset pojalla, ja pojalle tuli nimeksi Jera.. toinen nimi on otettu miehen edesmenneeltä isältä ja kolmas nimi on miun kuolleen veljeni toinen nimi, sekä myös miehen edesmenneen isän toinen nimi..printeitä kunnioittaen..
Anoppi tiesi kertoa että nimi on myös Maya-intiaanien kieltä ja tarkoittaa jumalallista valoa.. sitä tuo poika todellakin on kaiken sen keskenmenon jälkeisen surun ja uuden raskauden aiheuttaman stressin jälkeen.. :)

Vatsan toiminta on täällä tasaantunut vaikka melkosta ähinää niinä päivinä onkin kun masu toimii.
Pumppausta olen kokeillut kyllä, mutta tuntuu auttavan enempikin ilmavaivoihin.. nyt maha kuitenkin taas toimii muutaman päivän välein.

Vauva tuntuu olevan luonteeltaan hyvin vilkas, eikä viihdy ilman viihdykkeitä juuri ollenkaan..pitää arjen kiireisenä.. :)

-HMM83 ja Jera kohta 2kk-
 
Meillä ei ole nimijuhlaa vielä pidetty mutta nimi on ollut kaikkien tiedossa jo heti kun saimme sen keksittyä, puolesta välistä raskautta suunnilleen. HMM, tosi kivan kuuloinen nimi teidän pojalla, ja kiva siksikin ettei ole niin yleinen. Itse olisin ehkä halunnut antaa vähän erikoisemman nimen mutta mies oli nimiasian kanssa niin tarkka eikä mikään "oudompi" kelvannut eikä nimestä saanut tulla selkeitä mielleyhtymiä mihinkään. Luultiin keksivämme nimen joka ei olisi niin kovin yleinen mutta nyt kun juuri aloimme katsomaan Lostia niin siellähän on Aaron-niminen vauva :) Mies sanoi heti että nyt nimi pitää vaihtaa :)

Helle on kyllä tosi hankalaa vauvan kanssa. Meillä ei poika nukkunut päivällä juuri ollenkaan toissapäivänä, varmaan juuri helteestä johtuen. Eilen sitten kompensoitiin sitä nukkumalla koko päivä. Asunnossa on kolmisenkymmentä astetta sisällä eikä läpivetoa saa, ikkunat on auki yötä päivää mutta se ei auta juurikaan. Ainoastaan aamuisin saattaa olla vähän vähemmän tukalaa. Vauva on pelkässä vaipassa sisällä ja ulos laitan sille hihattoman bodyn. Kauhean vaikeaa tietää onko vauva saanut nestettä tarpeeksi ja perjantaina kun ei tahtonut nukkua niin olin tosi huolissani ja ajattelin että vauva on hirmu janoinen kokoajan, sitten syötin ehkä liikaa ja se aiheutti taas vatsanväänteitä. Vaikeaa!
Tylsää että melkein kaikki pienimmät bodyt mitä meillä on, ovat pitkähihaisia. Jos sama kuumuus jatkuu vielä pitkään niin menevät ihan hukkaan.

Noista kestovaipoista, etukäteen olin sitä mieltä että tulen käyttämään niitä ja vain erikoistilanteissa kertakäyttövaippoja mutta valitettavasti toisin on käynyt. Kestikset tuntuvat päästävän valitettavan usein pissat ja kakat läpi. Minulla on monia eri merkkisiä ja eri tyyppisiä mutta kaikkien kohdalla sama juttu. Harmillista! Käytän niitä kuitenkin kotioloissa mutta ulos lähtiessä aina on kertakäyttövaippa päällä.

Olin viikko sitten kylässä kantoliinakanavan tukihenkilön luona ja hän opasti liinan käytössä. Hän näytti kehtoasennon ja toisen jossa vauvan on pystyasennossa. Jälkimmäinen vaikutti tosi mukavalta, nyt ollaan testailtu sitä kotonakin mutta tuntuu että näillä helteillä vauvalla on tukala olla siinä tiiviissä paketissa. Täytyy siis odotella viileämpiä ilmoja.

Arki vauvan kanssa on yllättänyt minut täysin. Alku oli hurjan hankalaa ja siinä oli ehkä jokin shokkikin päällä mutta nyt kun olen tottunut vauvan rytmiin (tai rytmittömyyteen) niin elämä sujuu tosi mukavasti. Koen että voin tehdä asioita melkeinpä ihan samoin kuin ennen vauvaa, hänet saa mukaan kaikkialle. olen ollut joitain päiviä töissä ja vauva on ollut mukana hurmaamassa työkavereita ja asiakkaita, olen liikkunut kaupungilla kaupoissa ja kahviloissa kuten aina ja muutenkin mennään eikä meinata. Tottakai kokoajan väsyttää vähän ja noin kerran viikossa on päivä jolloin vauva kitisee jatkuvalla syötöllä ja silloin olen aivan poikki ja rasittunut illalla mutta muuten on niin paljon helpompaa kun osasin odottaakaan. Pelkäsin etten osaa olla äiti mutta hyvinhän tämä on mennyt.

Poika oppi hymyilemään viikko sitten :) Ja muutakin kehitystä tapahtuu, eilen hän nosti päätään ja ylävartaloaan makuuasennosta ensimmäistä kertaa. Ihanaa seurata suloisen pojan oppimista. Hauskaa kuumaa kesää kaikille!

jo-jo76 & Aaron 1kk 3 pv
 
Olen seurannut keskustelujanne viime syksystä saakka ja mua oikeasti kiinnostaa tietää että miksi, sinä, Danzee83 olet ylipäätään halunnut lapsen?
Jos jo raskauisaikana sinulle oli ihan sama meneekö kesken vai ei ja nyt oikein ylpeilet sillä että et välitä lapsestasi!
Toivottavasti vauvan toinen vanhempi edes antaa lapselle rakkautta.


Hyvä kysymys.. Miksi kukaan ylipäätään lapsia haluaa? Minulla ei ole koskaan ollut mitään lapsia vastaan, joskaan ajatus elämästä lapsettomanakaan ei ole tuntunut kamalalta vaihtoehdolta. Lapsi sai siis tulla jos oli tullakseen, sillä eihän sitä voi etukäteen tietää raskautta yritettäessä miten asian kanssa käy. Sisaruksillani ja ystävilläni on lapsia ja olen aina ollut sitä mieltä, että pidän lapsista, mutta nyt en tosiaan ole enää yhtä varma asiasta. En minä itseni tai lapsen kiusaksi, saati ympäristön painostuksesta ole lasta halunnut. Vauvat nyt vaan ovat aina tuntuneet minusta kuitenkin hyvin yksiulotteisilta ja sitovilta.. Mutta tämän asian tiedän muuttuvan ajan kuluessa.

Raskausaikanani olin tietoinen siitä, että jopa 20% todetuista raskauksista keskeytyy ja se on fakta. Minulle ei mielestäni ole koskaan ollut ihan sama, olisiko raskaus mennyt kesken vai ei, sen olet mielestäni ymmärtänyt väärin. Olen kuitenkin ollut tietoinen siitä, että hyvin vähän voisin asiaan vaikuttaa ja olen pyrkinyt suhtautumaan avoimesti myös siihen vaihtoehtoon, ettei kaikki olisi mennyt loppuun asti hyvin. Minulla on myös pikkusisko, joka syntyi hyvin keskosena ja kuoli muutaman tunnin ikäisenä. Raskausaika oli siinäkin mielessä minulle erikoista aikaa, että vaikka raskaus olikin hyvin helppo ja vaivaton ruumiillisesti niin pitkä syömishäiriö-historiani on muovannut vartalokäsitystäni sellaiseksi, jota tältä osin terveen ihmisen on varmasti vaikeaa ymmärtää. Monet sanovat, että raskaus opettaa naisen ymmärtämään ettei omaa vartaloaan voi kontrolloida, mutta mulle ainakaan näin ei ole tainnut valitettavasti käydä. Kontrollinhalu on ja pysyy. En todellakaan ollut ylpeä uusista muodoistani, vatsastani jne. sen myönnän. En kuitenkaan usko, että olen ihan ainoa lajiani.

Ja mielestäsi ylpeilen sillä, että en välitä lapsestani.. Missähän vaiheessa olen noin sanonut? Luuletko, että olen tästä tilanteesta todellakin nauttinut? Mitään paljon mainostettuja ruusunpunaisia heti syntymästä asti koettuja ehdottomia rakkauden tuntemuksia ei tosiaan ole ja uskallan jättää vauvan hyviin käsiin tuntematta siitä syyllisyyttä. Ei tuo silti sitä tarkoita, ettenkö välittäisi lapsesta. Tottakai pyrin siihen, että lapsella on hyvä olla ja kaikki ookoo. Juttelen, pidän sylissä, suukotan, huolehdin ettei olisi muutenkaan huono olla jne.. Tuo kaikki vaan tuntuu niin kuluttavalta ja minulla on ikävä päivisin lapsen kanssa kotona ollessani töitäni ja aikuisia ihmisiä. Eli toistaiseksi ainakaan en ole tästä nauttinut sillä tavalla, että tätä töitä mielummin tekisin. Rytmi on alkanut löytyä vuorokausiin ja alkuviikkoihin verrattuna tilanne on nyt kuitenkin huomattavasti parempi. Onhan sekin jo jotain..

Siitä älä huoli, että lapsen isällä olisi näitä samanlaisia ongelmia kiintymisen ja arjen kanssa. Isä on alusta asti osallistunut kiitettävästi vauvan hoitoon ja jo ennen vauvaakin kotityöt ovat jakautuneet molemmille. Mies on alusta asti sanonut tunteneensa rakkautta lapseen ja moni vaimo saa olla kateellinen tuollaisesta miehestä ja isästä.

Minua ei kiinnosta jauhaa toisten naisten kanssa synnytysjuttuja kerta toisensa jälkeen jne. Minua ei kiinnosta tuttipullojen muovilaadut, luomuruoka, lastenvaatteiden ja tavaroiden yletön ostelu (tarpeeseen ostan vain) lastenvaunujen miljoonat ominaisuudet, yltiöpäinen hygienisointi, panikointi, vauvalehdet jne.. Mielestäni lapsen saa todellakin kasvatettua ilman, että siitä pitää itselleen ottaa jotain missiota, joka vaatii kaiken irtoavan mielenkiinnon ja täydellisen vihkiytymisen asiaan. Minua ei kiinnosta vertailla vauvojen kakkoja, mitä kukakin osaa missäkin vaiheessa (kaikki ollaan yksilöitä pienestä pitäen) ja en todellakaan näe miksi hemmetissä tästä kaikesta pitäisi alkaa itseään syyllsitämään.

Enkä todellakaan usko olevani ainoa, jolla tällaisia negatiivisia tuntemuksia vauva-arkeen liittyen on. Totta varmasti on, että suurin osa naisita vauva-arjesta nauttii, mutta on myös meitä joille asia ei ole niin. Harva siitä mitään uskaltaa kuitenkaan sanoa, etenkin kun tuntuu että kyseessä on niin suuri tabu ja arvostelijoita, jeesustelijoita ja syyllistäjiä riittää.

Sama se mulle. Olen itse oman elämäni asiantuntija, enkä näe syytä pahoittaa mieltäni siitä, mitä joku kasvoton henkilö anonyyminä nettii kirjoittaa.

Hyvää kesää sinulle!

-Danzee83 + Itiö 2kk ja risat-
 
Viimeksi muokattu:
Kas noin, ristiäiset pidetty :) Poika sai hyvin perinteisen nimen, jolle ei valitettavasti kyllä löydy mitään erityistä tarinaa kummankaan puolelta. Poika oli koko toimituksen ajan hiljaa, melkein nukkui. Muuta en päivästä voi sanoa muuta kuin "Ihana Ilmalämpöpumppu!" Ulkona lämpötila nousi noin +35 asteeseen - etupihalle kun aurinko pääsee porottamaan ihan suoraan. Mutta sisällä oli miellyttävä olla - kaikilla. Jos jotain huonoa etsii ilmalämpöpumpusta, niin se, että vauvaa ei voi jättää mihin tahansa lattialle, ettei vedä liikaa. Kärrylenkeistä luopunen kokonaan tällä viikolla - ei tuo pienikään vaunuissa viihdy, vaikka kuinka aikaisin yrittäisi lähteä liikenteesen.

Danzee, oletko jutellut neuvolassa olostasi? Toivon todella, että löydät äitinä olemisen riemun. Ei sinun tietenkään tarvitse höpsähtää näin paljon kuin esim minä, mutta kyllä lapsi tuo iloa ja onnea hyvin monella tasolla elämään.

Meidän poika tarjoilee hymyjään hieman epätasaisesti; äidille ja isälle silloin tällöin, mutta kummilleen aina. Toisilla taitaa olla hauskempi naama kuin toisilla :)

Yhdellä kädellä kirjoittaminen on hieman haastavaa...
 
Pointsit Danzeelle siitä, että hän kuulostaa monin paikoin paljon terveemmältä ja fiksummalta kuin useimmat hurmosmammat yhteensä. Kyllähän se lapsi kasvaa hyvin vaikkei siitä elämänsä ainoata missiota tee ja yllättävän monikin äiti voi vauva-aikana kaivata oikeasti töihin tai ainakin toisten aikuisten pariin, mikä ei mielestäni ole edes mikään hälyttävä merkki normaalissa ihmisessä.

Sinänsä sivusta seuranneena tuntuisi, että monien Danzeen tuntemusten takana on varmaankin jonkinasteinen masennus (itsellä kokemusta ja "oireet" tuntuvat täsmäävän) ja mietinkin voisiko sitä ihan kemiallisesti hoitaa, varsinkin kun hän ei imetä eli ei saa luonnon omia "onnellisuus"hormoneja?

Sille joka ihmetteli että näitä keskusteluja seuraa ulkopuolisetkin: ainakin minä olen seurannut päivittäin syksyn positiivisesta raskaustestistä lähtien. Tyttö on nyt noin kaksi kuukautta vanha ja olen elänyt kovastikin hengessä mukana, vaikka vasta nyt näppikseen tartuinkin.

Tsemppiä kaikille helteiden keskelle!
 
Mun mielestä on hienoa, että on tällainen oma ketju, jossa voi kertoa myös niistä äitiyden nurjemmista puolista (niin kuin nyt esim. Danzee on tehnyt välillä). Jos niistä tilittäisi tuolla esim. omana ketjunaan, saisi varmasti hirveän ryöpyn niskaansa. Ja Danzeelta on hienoa ja rohkeaa myöntää myös ne negatiiviset puolet. Itsekin olen sitä mieltä, että vaikka vauva toki on ihana, niin usein sitä ajattelee, että kun tuon saisi tilattuna suoraan puolivuotiaana ilman raskautta ja synnytystä ja alun happamanhajuista valvomishorrosta, niin hyvä olisi.

Toisaalta Danzee, välillä sun tilanne ja ajatukset kuulostaa ihan samoilta kuin yhden mun kaverin, joka sitten lopulta uskaltautui psykologin juttusille. Siellä laittoivat täyttämään sellaisen kyselylomakkeen, jonka perusteella (toki varmaan muitakin perusteita oli) tulos oli ilmiselvä synnytyksen jälkeinen masennus. Kaveri ei imettänyt, joten pystyi saamaan siihen lääkkeet, jotka kuulemma auttoivat valtavasti.

En missään nimessä sano, että se vaatisi jotain lääkitystä, ettei pidä vauva-aikaa täydellisen ihanana yms., mutta jos se arki ahdistaa niin paljon, että tuntuu, että seinät kaatuu päälle (no itse kullakin tuntuu välillä, mutta jos se on jatkuvaa), niin onhan se mahdollista, että on masennus kyseessä.

Toivottavasti en tällä mitenkään loukkaa, koska nimenomaan usein olen löytänyt itsestäni jossain määrin samoja tuntoja, ja pitänyt sua aika tervejärkisenä tyyppinä.

No joo, mitäs muuta. Ristiäiset sunnuntaina, luvassa edelleen 30 astetta. Onneksi on meilläkin tuo ilmalämpöpumppu. En tosiaan tiedä, miten olisi selvitty ilman sitä. Mä olen aina ollut huono nukkumaan kuumassa, ja vauva nukkuu tosi huonosti ulkona vaunuissa, sisällä on onneksi viileämpää nyt.

Kauheasti olisi homma ennen ristiäisiä. Onneksi esikoinen lähtee huomenna kolmeksi yöksi mummolaan, saadaan miehen kanssa siivottua ilman että joku sotkee koko ajan lisää.

Ai niin, olin tänään jälkitarkastuksessa, sain sekä uima- että naimaluvan, jos näin karkeasti ilmaistaan :) Molempia on kyllä tullut jo vähän kokeiltuakin, vaikka tiputteluvuoto jatkuu edelleen, vaikka kohta tulee 7 vkoa synnytyksestä. Paikat on kuulemma kuitenkin niin kiinni, että ei ole tulehdusriskiä.

Nyt esikoisen kanssa ulos, kun vauva nukahti sitteriin.

Sintti ja tyttö pian 7vkoa
 
Tjaa-a.. On ollut mukavaa saada mielipiteitä suuntaan ja toiseen koskien kirjoituksiani. Hyvä kai se on, että asiasta syntyy keskustelua ja erilaisia näkökantoja nousee esiin. Itse en näe pienintäkään syytä loukkaantua kirjoituksiani arvostelevista teksteistä tai esimerkiksi sellaisistakaan kommenteista, joissa tuodaan esille masennuksen mahdollisuus ja sen, että siihen saa apua.

Kun kirjoituksien tulkitseminen jää aina kuitenkin lukijalle, joka taas käsittelee lukemaansa omien mielipiteidensä, maailmankatsomuksensa ja kokemustensa kautta. Esimerkiksi synnytysmasennuksen kokenut / lähipiirissään asiaan törmännyt ihminen tulkitsee tekstini varmasti täysin erilailla, kuin vuosikausia lapsettomuudesta kärsinyt ihminen, joka on sitä mieltä, että minulla ei pitäisi olla juurikaan saumaa valittaa raskauduttuani kerrasta ja saatuani terveen lapsen..

Edelliset puolitoista viikkoa on mennyt melkoisen vaivatta.. Ollaan löydetty vuorokauteen rytmi, joka on ihan ok. Puolentoista viikon aikana olen ehtinyt alkaa jo miettiä, että ei tämä niin kamalaa olekaan.. Saman toistoa päivästä toiseen (edelleen puuduttavan yksipuolista; syöttöä, nukuttamista, vaippaa, seurustelua, syöttöä, vaippaa...), mutta ihan hyvinkin siedettävää. Viime yönä kello kolmen aikaan tuo muksu sitten päätti alkaa on-off-kätinän, jota jatkunut nyt siitä asti ilman kunnollista pitempää unipätkää.. Tunnin taikka puolen pätkiä on nukkunut pariin otteeseen, mutta ei pitempää pätkää.. Normaalisti nukkuu puolen päivän jälkeen parin tunnin pidemmän pätkän, mutta nyt ei.. Miehellä valitettavasti kiire töissä (onneksi huomenna vapaapäivä!), joten tällä hetkellä ihanan äitiyden saldo on; likainen tukka, kun ei ole ollut aikaa tai voimia käydä suihkussa, kamalat tummat silmänaluset, edelleen on-off-kätisevä muksu ja suuri väsy.. Tällä hetkellä tosin tuntuu olevan nukkumattomuudestaan huolimatta pirteä ja viihdyttää tuossa itseään..

Vuorokausirytmimme ruutiiniin on kuulunut ilta seitseman aikaan kylpy ja sapuskaa, jonka jälkeen poika on rauhoittunut kahdeksan aikoihin yöunille. Tuohon tähtään, josko sitten tämä kamala päivä helpottaisi ja huomenna menisi taas hieman edes kivuttomammin.. Mies tulee töistä kymmenen aikaan illalla ja lupasi hoitaa huomisen aamun heräämisen, että saan nukkua pitempään.. Koska annettiin iltatöihin lähdön takia hänen nukkua tänään aamulla pitkään..

-Danzee83 + Itiö-
 
Aivan mahtavaa Danzee, että et näe mitään syytä loukkaantua arvosteluista. Kadehdin kovasti asennettasi, itse kun saatan pahoittaa mielen pienimmästäkin itseeni tai erityisesti äitiyteeni kohdistuvasta kritiikistä.

Oikeus mielipiteeseen on toki kullakin, mutta itse ihmettelen sitä, miten jotkut katsovat aiheekseen arvostella muita. Tuntematta toista ja vailla parempaa tietoa yhtään mistään on ihan turhaa kommentoida mitään.

Hassua tosiaan, että meidän kirjoituksia seuraavat muutkin kuin ketjussa kuulumisiaan vaihtavat äidit. Fdjadkf ja muut taustailijat ovat tervetulleita keskustelemaan, vertaistukea tuskin on koskaan liikaa :)

Meille ei kuulu oikein mitään uutta. Poika on löytänyt kätensä ja järsii (pikemminkin imeskelee) nyrkkiään aktiivisesti. Hereillä ollessaan kaipaa seuraa ja viihdytystä, yöt menee edelleen hyvin. Hymyt tuntuvat lisääntyvän päiväpäivältä, on se vaan niin hellyyttävää kun pikkuipanan kasvot loistavat! Ollaan mökkeilty ja nautittu Helsingin kesästä rannalla, kirppareilla ja kaupungilla. Kuumuus tekee kyllä olon tukalaksi koko perheelle. Kaipaan sadepäiviä jolloin voi puuhailla sisällä ja saada jotain aikaiseksikin!

Nyt lähdetään lomareissulle ja palaillaan parin viikon päästä!
Terkuin,
Kamomilla ja poika, 2 kk ja kohta 1 vko
 

Yhteistyössä