Hei,
Täällä ollut *hieman* kiirettä sen jälkeen kun pojat läksivät lentoon, eli nousivat ylös takatassuilleen

A nousi joulun välipäivinä ja V viikko siitä. V selkeästi otti Aasta mallia ja nousi hieman liian aikaisin mun makuun, ei ollut edes kokeillut polviseisontaa. Nyt poikien lempihengauspaikka on ollut keittiön alalaatikostot jota vasten he seisovat ja samalla vetävät auki tutkaillen kaikki tuppervarastoni. Jännää puuhasta tekee sen että laatikot liukuvat eestaas samaan aikaan, eli olo pojilla on varmaan kuin meillä Lintsin Vekkulassa. Pari ekaa viikkoa kuului tämän tästä huutoa kun joko sormet jäi väliin tai pää muksahti lattiaan, nyt pojista on tullut taitavia tasapainoilijoita. Huutoa seuraa myös siitä kun pojat eivät pääse itse alas ja jäävät jumiin, A onneksi on nyt oppinut alastulon. Kumma kyllä kummatkaan eivät istu (paitsi Aa hetken kun tulee alas pepulleen). Meillä ei myöskään konttailla, mietin samaa Jo-Jon kanssa että ehkä pojat skippaa sen vaiheen. Konttausasemiin noustaan usein mutta homma menee ryöminnäksi.
Ryömintä on myös viihdyttänyt kaksosia ja saanut mua haromaan hiuksia tämän kämpän sisustuksen kanssa. Milloin on piiloteltu kirjoja, milloin sähköjohtoja. Telkkarikin saatiin nyt vihdoin ja viimein seinälle pois arkun päältä, jee! Olis voitu tuo jo tehdä kolme vuotta sitten... Hankittiin myös pari turvaporttia tiloihin joinne ei ole ovia.
Innostunut hihkuna vaan kuuluu kun pojat ryömivät peräjanaa ympäri kämppää, mitä innostuneempi hihkuna siitä tiedän että nyt ollaan päästy kivaan paikkaan kuten isoveljen huoneeseen tai vessaan.
Hampaita on meilläkin puskettu esiin, nyt on ylähampaiden vuoro. Harmikseni A aloitti rintalakon hampaidentulon jälkeen yli viikko sitten, ensin purtua mua pari kertaa. Ei taida enää tulla rinnalle. Harmi kun lopetuksesta tuli niin äkkinäinen ja traumaattinen, tietenkin olin huutanut kivusta
Sintti, voi harmi teidän korvatulehduskierrettä. Kuulostaa kyllä siltä että putkitus olisi paikan, mutta vaikea sanoa kun pirpana on niin pieni. Meillä poikiin uppoaa avokado, ehkä siitäkin saisi lisäenergiaa?
Nukkumisesta, meillä oli yöt todella rikkonaisia ja pojat änki koko yöksi sänkyymme. Lopulta saimme tarpeeksemme ja aloitimme unikoulun. Emme jätä poikia yksin huutamaan jo senkin takia että herättävät toisensa, mutta olemme aika päättäväisesti pitäneet heitä omissa sängyissään. Parin viikon tuloksena nukutaan noin joka toinen yö kokonaisia öitä!
Jo-Jo, bongasin sut äsken Kodin Kuvalehdestä! Makeita kuvia ja kiva että olet voinut yhdistää työn ja vauvan niin kivalla tavalla. Itse aloitin freelance-hommat kotoa päikkäreiden aikaan ja kun mies on paikalla. Valitettavasti ei ole ihan yhtä luovaa kun sun työ
Terkuin,
Birdie ja veikat 8+kk