AdAstra: Joo, tunteet ovat tosiaankin vaihtelevia tämän lapsettomuuden kanssa. Oma vaihe on nyt sellainen, että haluaisin vain elää täysillä eteenpäin. On eletty niin monta vuotta "entä jos"-elämää,
jokainen kk-kierto päättyy pettymykseen yms. Ei sellaista jaksa loputtomiin. Ehkä siksi olenkin saanut yliannostuksen hormoneista puhumisesta ja varmaan olen muutenkin väsynyt puhumaan niistä aiheista, joissa olen itse surkea
Hoidot tosiaan herättää tunteita ja prosesseja molemmissa. Meillä mies suhtautuu positiivisesti koko juttuun ja itkenyt ei ole kuin silloin, kun sain ensimmäisen keskenmenon. Lapsettomuutta hän ei sure ainakaan näkyvästi ja kykenee olemaan tyytyväinen elämään näinkin. Ja niin kai minunkin pitäisi
Kevätkello: Joo, minunkin anoppi on odotellut jo aika kauan. Se tuntuukin kipeämmältä, kuin oman äidin suhteen. Äidillä kun niitä lapsenlapsia jo on ihan "riittävästi".
jokainen kk-kierto päättyy pettymykseen yms. Ei sellaista jaksa loputtomiin. Ehkä siksi olenkin saanut yliannostuksen hormoneista puhumisesta ja varmaan olen muutenkin väsynyt puhumaan niistä aiheista, joissa olen itse surkea
Hoidot tosiaan herättää tunteita ja prosesseja molemmissa. Meillä mies suhtautuu positiivisesti koko juttuun ja itkenyt ei ole kuin silloin, kun sain ensimmäisen keskenmenon. Lapsettomuutta hän ei sure ainakaan näkyvästi ja kykenee olemaan tyytyväinen elämään näinkin. Ja niin kai minunkin pitäisi
Kevätkello: Joo, minunkin anoppi on odotellut jo aika kauan. Se tuntuukin kipeämmältä, kuin oman äidin suhteen. Äidillä kun niitä lapsenlapsia jo on ihan "riittävästi".
Viimeksi muokattu: