Oletko ollut elämässäsi siinä tilanteessa, että suostuit siihen, että perheeseenne syntyi vain yksi lapsi? Tarkoitan tilannetta, jossa ei ollut kyseessä lapsettomuus, vaan se, että toinen vanhemmista ei halunnut toista lasta. Harmittaako asia edelleen vai oletko tyytyväinen tai ainakin sopeutunut?