Mies teki omia merkintöjään opettajan tarkistamaan ja pisteyttämään lapsemme kokeeseen..

Kyllä vanhempien pitää ja saa seurata lapsensa pisteytystä ja puuttua siihen. Tuollainen ei ole kannustavaa, vaan lannistavaa tuomarointia opettajalta. Just perinteinen kansankynttilä, jolla päämääränä latistaa lapsi ja osoittaaa virheet kuin kannustaa ja esim antaa edes osittaiset pisteet tuosta tehtävästä. Mun mielestä on ihan ok jos vanhemmat huomauttaa asiasta opettajalle.

Tulee mieleen oma epäreilu äikänopen kääkkä. Sain ysejä ja kymppejä aineista ja kirjoitin useana vuonna koulun joulunäytelmät mutta kielioppitesteissä en muistanut niitä" ades abla alla" jätinöitä. Tulos olis, että sain äikän numeroksi 6. Tuossa kohtaa omat vanhempani kyllä sanoivat jo pari valittua sanaa, mutta arvosanaa ei koskaan korjattu ja kettumaista kyllä, kyse oli yläasteen päättötodistuksesta eikä pisteeni riittäneet haluamaani lukioon :/

 

Mitenkäs nämä eri termit nimetään ja opetetaan yhteenlaskussa?

Mitä tarkoitat? Yhteenlaskussa on yhteenlaskettavat ja vastaus eli summa.

 

[QUOTE="opettaja";25729276]Mitä tarkoitat? Yhteenlaskussa on yhteenlaskettavat ja vastaus eli summa.[/QUOTE]

Niin miksi yhteenlaskettavilla ei ole eri nimiä, kun vähennyslaskussa myös tällä asialla on merkitystä? Samalla logiikalla, kuin tuo kerto- ja jakolaskussakin.

 

[QUOTE="opettaja";25729186]Ei ole kyse muistamisesta, vaan siitä kuinka hyvin oppilas OSAA opetetun asian. Oppikirjoissa ja koulussa opetetaan, että jos on neljä kolmen karkin kasaa, niin se on 4x3 eli 3+3+3+3. Mikä on kertoja eli kuinka montaa kertaa jokin on? Jokin on neljä kertaa. Eli kertoja on 4. jne. Oppilaan pitää pystyä kokeessa osoittamaan, että on oppinut nämä matematiikan laskusäännöt.

Mikäli oppilas ei opi käsitteitä, kuten kertoja ja kerrottava, jakolaskun opettelu on hyvin hankalaa. Kuten joku aiemmin totesi, matematiikassa uudet taidot rakentuvat vanhojen taitojen päälle ja siksi alkuvaiheessa joudutaan viilamaan sitä pilkkua, jotta myöhemmin oppilaalla olisi tarvittavat perustaidot ja käsitteet hallussa. Myöhemmin lukiossa, kun lasketaan monen sivun pituisia laskutoimituksia, on toki ihan sama onko siellä välissä joku kertolasku 4x3 vai 3x4, mutta jos ollaan alakoulussa ja opetellaan kertolaskun perusasioita ja -käsitteitä, niin sillä on väliä.[/QUOTE]

Eli siis pitää osata se mitä opetaja on opettanut. Ei saa ymmärtää ja laskea oikein eri tavalla.

Hyvä on mä alan käsittää tän asian...

 

Niin miksi yhteenlaskettavilla ei ole eri nimiä, kun vähennyslaskussa myös tällä asialla on merkitystä? Samalla logiikalla, kuin tuo kerto- ja jakolaskussakin.

Ja miksi vähennyslaskussa on eri nimet vaikka sekin on käännettävissä:
5-3 tai -3+5 ihan sama asia.

Nimittely kiellettävä matematiikassa!

 

Palatakseni ketjun otsikkoon, minusta mies asettaa laopsen hankalaan asemaan. Toki opettajaan voi ottaa yhteyttä, jos joku asia tuntuu menneen väärin, mutta lähettää nyt lapsi koelappunsa kanssa kouluun... Jos siellä opettaja on ottaakseen nokkinsa tai on edes johdonmukainen, hän kertoo lapselle, miksi lasku piti laskea tietyin päin, että saa täydet pisteet. Tällöin joko lapsi saa kuvan, että opettaja on nipo tai että isä on väärässä. Kummin päin vain. Toivottavasti opettaja osaa ottaa asian sen verran kevyesti lapsen nähden, ettei lapsi kiinnitä huomiota näiden kahden auktoriteetin arvovaltakiistaan.

Isän olisi kannattanut laittaa vaikka sähköpostia tai soittaa, eikä laittaa lasta asialle. Muuta pahaa en jutussa näe, saahan sitä mielipiteensä ilmaista.

Joku tässä ketjussa sanoi, että ottaisi vastaavassa tilanteessa tulikivenkatkuisesti yhteyttä, ja sitäkään minä en ymmärrä. Mitä apua suuttumisesta on?

 

[QUOTE="vieras";25729156]Mitä helvettiä? Neljässä kasassa kolme karkkia = 4 x3 Mun mielestä katsotaan ensin montako karkkia eli 3 ja montako kasaa eli 4 joten 3x 4 on ihan yhtä oikea. Ei kertolaskuissa ole järjestystä luvuilla.[/QUOTE]

Jos otetaan tuo yksikkö "karkki" mukaan lausekkeeseen niin saadaan joko

4 x 3 karkkia = 12 karkkia tai

3 karkkia x 4 = 12 karkkia

Molemmat lausekkeet ovat tosia, mutta ylempi on se yleisempi tapa. Matematiikassa on paljon vakiintuneita tapoja ilmaista asioita ja on hyvä opettaa jo pienestä pitäen lapsia ilmoittamaan asiat standardissa muodossa.

 

[QUOTE="muhvi";25729325]Jos otetaan tuo yksikkö "karkki" mukaan lausekkeeseen niin saadaan joko

4 x 3 karkkia = 12 karkkia tai

3 karkkia x 4 = 12 karkkia

Molemmat lausekkeet ovat tosia, mutta ylempi on se yleisempi tapa. Matematiikassa on paljon vakiintuneita tapoja ilmaista asioita ja on hyvä opettaa jo pienestä pitäen lapsia ilmoittamaan asiat standardissa muodossa.[/QUOTE]

Mutta se ei ole virhe vaikka ei käyttäisikään yleisempää tapaa.

 

Tsemppiä sulle "opettaja"! Ei nää halua ymmärtä asian pointtia, sitä että loogista päättelyä ei opita sillä, että välillä epälooginenkin päättely tuottaa oikean vastauksen. Tämä keskustelu kyllä selittää sen, miksi monen lapsen on vaikea oppia tätä kertotauluasiaa. Kotona vanhemmat hokevat läksyjä tehdessä, että sillä ei ole mitään vliä, miten ne laitetaan. Opeta siinä sitten opetussuunnitelman mukaisesti

 

Eli siis pitää osata se mitä opetaja on opettanut. Ei saa ymmärtää ja laskea oikein eri tavalla.

Hyvä on mä alan käsittää tän asian...

Et tunnu käsittävän ollenkaan. Mikäli matematiikan jakson tavoitteena on oppia kertolaskun peruskäsitteitä, kuten kertoja ja kerrottava, niin silloin tavoitteena on oppia ne. Ja jos kuvassa on neljän kolmen karkin kasaa, niin kertoja on 4 ja kerrottava on 3 ja lasku on 4x3.

Myöhemmin, jos on soveltavia tehtäviä, joita voi ratkaista monella eri tavalla, niin on erittäin positiivista, jos oppilas ymmärtää laskun omalla ja silti matemaattisesti oikealla tavalla.

 

Tsemppiä sulle "opettaja"! Ei nää halua ymmärtä asian pointtia, sitä että loogista päättelyä ei opita sillä, että välillä epälooginenkin päättely tuottaa oikean vastauksen. Tämä keskustelu kyllä selittää sen, miksi monen lapsen on vaikea oppia tätä kertotauluasiaa. Kotona vanhemmat hokevat läksyjä tehdessä, että sillä ei ole mitään vliä, miten ne laitetaan. Opeta siinä sitten opetussuunnitelman mukaisesti

Eikö se mene juuri päinvastoin. Minusta paljon loogisempaa on päätellä itse miten homma toimii (kun se kerran ihan oikeaoppisesti toimii, eikä mitenkään vahingossa), eikä opetella ulkoa, miten opettaja sen on käskenyt tehdä.

Ymmärrän toki, että esim kokeessa tästä rokotetaan ja opettajat tekevät työtään, mutta en ymmärrä, mistä tällainen ihmeellinen sääntö on tullut. Jos sinulla on esimerkiksi neliön muotoinen pöytäpinta, miten voit koskaan laskea sen pinta-alaa, jos et pysty aukottomasti päättelemään, mikä on kertoja ja kerrottava?

 

Tsemppiä sulle "opettaja"! Ei nää halua ymmärtä asian pointtia, sitä että loogista päättelyä ei opita sillä, että välillä epälooginenkin päättely tuottaa oikean vastauksen. Tämä keskustelu kyllä selittää sen, miksi monen lapsen on vaikea oppia tätä kertotauluasiaa. Kotona vanhemmat hokevat läksyjä tehdessä, että sillä ei ole mitään vliä, miten ne laitetaan. Opeta siinä sitten opetussuunnitelman mukaisesti

Vähän ot, ihmiset todellakin hahmottava kokonaisuuksia ja lukuja eri tavoin, silloin yhdelle looginen tapa saattaa toiselle olla täysin epälooginen, mutta kumpikin tapa täysin oikein.

 

Ja tässä nyt on mielestäni outoa sanoa, että tuo toinen tapa olisi jotenkin väärin ja epälooginen ja että se nyt vain sattumalta tuottaa oikean tuloksen. Eihän se nyt niinkään mene. Epäloogista ja väärää olisi esimerkiksi, jos joku laskisi 1+2+3=6 kaavalla 1x2x3, josta myös sattumalta tulee tulokseksi 6. Näissä lausekkeissa sitä yhteyttä ei selvästikään ole.

 

Jos sinulla on esimerkiksi neliön muotoinen pöytäpinta, miten voit koskaan laskea sen pinta-alaa, jos et pysty aukottomasti päättelemään, mikä on kertoja ja kerrottava?

Kai pinta-alan laskenta menisi silloin kuitenkin sillä tavalla samalla logiikalla, että käytetään kaavaa kanta * korkeus, jolloin kanta on aina se katsontasuunnasta riippuva kanta, samalla tavallahan siinä on mekaanisesti kertoja ja kerrottava, jos haluaa asian niin ajatella.

 

Kai pinta-alan laskenta menisi silloin kuitenkin sillä tavalla samalla logiikalla, että käytetään kaavaa kanta * korkeus, jolloin kanta on aina se katsontasuunnasta riippuva kanta, samalla tavallahan siinä on mekaanisesti kertoja ja kerrottava, jos haluaa asian niin ajatella.

Nimenomaan "jos asian haluaa niin ajatella", mutta onko pakko ajatella niin. Kuitenkaan kukaan ei voi sanoa, etteikö se kanta voisi olla myös jokin muu sivu ja että laskukaava on epälooginen, jos näiden kerrottavien paikkoja vaihtaa.

Ja millä logiikalla kanta olisi sitten kerrottava ja korkeus kertoja, kun nämä ovat kuitenkin suureina ja määritelminä samanarvoisia. Verrattuna tuohon karkki/karkkirasiaesimerkkiin, jossa eron kuitenkin huomaa.

 

Ennen kuin poistun koneelta, niin täytyy vielä sanoa, että opetussuunnitelman mukaan oppilaan tulee osata tiettyjä matematiikan peruskäsitteitä. Opettaja on siis lain mukaisesti velvoitettu opettamaan ja seuraamaan, että oppilas ne osaa. Ja vaikka oppilas olisikin itsenäisesti oppinut ja ymmärtänyt kertolaskun vaihdannaisuuslain, niin oppilaan on silti pystyttävä osoittamaan, että tietää mikä on kertoja ja mikä kerrottava, mikäli se on ollut jakson opetettavana asiana. Ja pelkästä oikeasta vastauksesta ei saa pisteitä, täytyy myös olla laskutoimitus, joka etenee kuvan/sanallisen tehtävän mukaisesti, jotta opettaja näkee, että oppilas on ymmärtänyt laskun.

Ja vielä... Mielestäni ap:n mies olisi voinut toimia fiksumminkin ja ottaa puhelimitse yhteyttä tai kirjoittaa asian kokeen viereen ilman, että olisi alkanut muuttamaan opettajan merkintöjä. Uskoakseni suurin osa opettajasti suhtautuu positiivisesti vanhempien yhteydenottoihin ja mielellään kertoo, miten hän/kokeen tekijä on tehtävän pisteytyksen ajatellut. Joskus asiallinen yhteydenotto voi saada opettajan pohtimaan, että olisikohan tehtävästä sittenkin voinut antaa vaikka puolikkaan pisteen. Ja toki voi tulla myös inhimillisiä virheitä eli tehtävä onkin oikeasti tarkistettu väärin.

 

Kai pinta-alan laskenta menisi silloin kuitenkin sillä tavalla samalla logiikalla, että käytetään kaavaa kanta * korkeus, jolloin kanta on aina se katsontasuunnasta riippuva kanta, samalla tavallahan siinä on mekaanisesti kertoja ja kerrottava, jos haluaa asian niin ajatella.

Jos se nelikulmio seisoo kärjellään, joku kääntää sitä myötäpäivään ja toinen vastapäivään päätelläkseen mikä sivu olisi kanta. Kumpikin tapa on ihan yhtä oikein.

 

3 x 4 = 4+4+4 auki kirjoitettuna;

4 karkkia + 4 karkkia + 4 karkkia = 12 karkkia
Lause on tosi, mutta kyllähän tuosta saa väkisinkin sen kuvan että olisi kolme erillistä neljän karkin ryhmää, eikö?

3x4=12 ei siis vastaa annettua ongelmankuvausta.

 

[QUOTE="opettaja";25729529]Ennen kuin poistun koneelta, niin täytyy vielä sanoa, että opetussuunnitelman mukaan oppilaan tulee osata tiettyjä matematiikan peruskäsitteitä. Opettaja on siis lain mukaisesti velvoitettu opettamaan ja seuraamaan, että oppilas ne osaa. Ja vaikka oppilas olisikin itsenäisesti oppinut ja ymmärtänyt kertolaskun vaihdannaisuuslain, niin oppilaan on silti pystyttävä osoittamaan, että tietää mikä on kertoja ja mikä kerrottava, mikäli se on ollut jakson opetettavana asiana. Ja pelkästä oikeasta vastauksesta ei saa pisteitä, täytyy myös olla laskutoimitus, joka etenee kuvan/sanallisen tehtävän mukaisesti, jotta opettaja näkee, että oppilas on ymmärtänyt laskun.

Ja vielä... Mielestäni ap:n mies olisi voinut toimia fiksumminkin ja ottaa puhelimitse yhteyttä tai kirjoittaa asian kokeen viereen ilman, että olisi alkanut muuttamaan opettajan merkintöjä. Uskoakseni suurin osa opettajasti suhtautuu positiivisesti vanhempien yhteydenottoihin ja mielellään kertoo, miten hän/kokeen tekijä on tehtävän pisteytyksen ajatellut. Joskus asiallinen yhteydenotto voi saada opettajan pohtimaan, että olisikohan tehtävästä sittenkin voinut antaa vaikka puolikkaan pisteen. Ja toki voi tulla myös inhimillisiä virheitä eli tehtävä onkin oikeasti tarkistettu väärin.[/QUOTE]

Peruskäsitteiden osaamisesta ollaan samaa mieltä. Mun mielestä vain ei (ainakaan tämän ketjun esimerkkien perusteella) kuvallisessa/sanallisessa tehtävässä voi yksiselitteisesti määritellä mikä on kertoja ja mikä kerrottava.

Samaa mieltä olen myös ap:n miehen toiminnasta.

 

Nimenomaan "jos asian haluaa niin ajatella", mutta onko pakko ajatella niin. Kuitenkaan kukaan ei voi sanoa, etteikö se kanta voisi olla myös jokin muu sivu ja että laskukaava on epälooginen, jos näiden kerrottavien paikkoja vaihtaa.

Ja millä logiikalla kanta olisi sitten kerrottava ja korkeus kertoja, kun nämä ovat kuitenkin suureina ja määritelminä samanarvoisia. Verrattuna tuohon karkki/karkkirasiaesimerkkiin, jossa eron kuitenkin huomaa.

Neliön tapauksessa kukaan ei huomaakaan mitään jos kannan ja korkeuden paikkaa vaihtaa. Jos kyseessä olisikin suorakulmio, jonka kanta ja korkeus ovat erisuuruiset, asia on toisin.

 

[QUOTE="muhvi";25729615]Neliön tapauksessa kukaan ei huomaakaan mitään jos kannan ja korkeuden paikkaa vaihtaa. Jos kyseessä olisikin suorakulmio, jonka kanta ja korkeus ovat erisuuruiset, asia on toisin.[/QUOTE]

No olkoon sitten vaikka suorakulmio. Jos sinulla on kaksi samankokoista taulua, mutta toinen on vaakasuunnassa ja toinen pystysuunnassa. Pitääkö sinun laskea niiden pinta-alat erikseen, koska kerrottavat ja kertojat ovat molemmissa kuitenkin erisuuruiset, koska vain tällä tavalla saat oikean vastauksen ja toisin päin se oikea tulos tulee vain vahingossa eikä oikeaoppisen logiikan mukaan.

 

Nimenomaan "jos asian haluaa niin ajatella", mutta onko pakko ajatella niin. Kuitenkaan kukaan ei voi sanoa, etteikö se kanta voisi olla myös jokin muu sivu ja että laskukaava on epälooginen, jos näiden kerrottavien paikkoja vaihtaa.

Ja millä logiikalla kanta olisi sitten kerrottava ja korkeus kertoja, kun nämä ovat kuitenkin suureina ja määritelminä samanarvoisia. Verrattuna tuohon karkki/karkkirasiaesimerkkiin, jossa eron kuitenkin huomaa.

Ei siinä minusta muuta logiikkaa ole, kuin se että että on annettu tällainen kaava, joka on merkitty muotoon b*h, eli kanta*korkeus tai leveys*korkeus. Se on kuitenkin siis minusta verrattavissa tuohon samaan, kuin opettajan ajatus, eli että on olemassa tietty järjestys jossa kertolasku "pitää" laskea. Pelkkä sopimuskysymyshän sekin on, että sanotaan kertoja * kerrottava (ei sillä ole oikeasti mitään merkitystä, kumpi on kanta ja kumpi korkeus).

Jos mietitään pelkillä sanoilla, niin eiväthän ne pelkkinä sanoina määrää järjestystä (yhtä loogista olisi minusta ajatella, että tämä kerrotaan tällä kuin ajatella, että tällä kerrotaan tämä; pelkkä sopimuskysymys kumpaa pidetään "yleisenä käytäntönä". Sillä tavalla minusta siis pinta-alakaavankin voi ajatella tuolla opettajan tavalla, jos haluaa)

 

Ei siinä minusta muuta logiikkaa ole, kuin se että että on annettu tällainen kaava, joka on merkitty muotoon b*h, eli kanta*korkeus tai leveys*korkeus. Se on kuitenkin siis minusta verrattavissa tuohon samaan, kuin opettajan ajatus, eli että on olemassa tietty järjestys jossa kertolasku "pitää" laskea. Pelkkä sopimuskysymyshän sekin on, että sanotaan kertoja * kerrottava (ei sillä ole oikeasti mitään merkitystä, kumpi on kanta ja kumpi korkeus).

Jos mietitään pelkillä sanoilla, niin eiväthän ne pelkkinä sanoina määrää järjestystä (yhtä loogista olisi minusta ajatella, että tämä kerrotaan tällä kuin ajatella, että tällä kerrotaan tämä; pelkkä sopimuskysymys kumpaa pidetään "yleisenä käytäntönä". Sillä tavalla minusta siis pinta-alakaavankin voi ajatella tuolla opettajan tavalla, jos haluaa)

Nimenomaan tuota tarkoitinkin. Eli vaikka oppilas tajuaisikin kerrottavan ja kertojan eron, laskujärjestyksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, paitsi jos tehtävässä erikseen mainitaan, että tehtävässä pitäisi näkyä nämä tietyssä järjestyksessä.

 

[QUOTE="muhvi";25729615]Neliön tapauksessa kukaan ei huomaakaan mitään jos kannan ja korkeuden paikkaa vaihtaa. Jos kyseessä olisikin suorakulmio, jonka kanta ja korkeus ovat erisuuruiset, asia on toisin.[/QUOTE]

Sama tuloshan siinä on, jos lukuarvot ovat sama. Kappaleen pinta-ala on täysin sama, katsoi kappaletta sitten mistä kulmasta hyvänsä. Laskennallisesti toki aina kannattaa pyörittää kappale siihen asentoo, jossa se on yksinkertaisinta laskea.

 

Ja vielä tuohon suorakaide-juttuun. Onko lapsi ymmärtänyt pinta-alan laskemisen totaalisen väärin, jos hän käyttääkin kokeessa kaavaa korkeus x kanta? Minusta ei.