Täällä paukkuu kans rv28 ylihuomenna täyteen. Vointi on vaihteleva, eniten arveluttaa työssä jaksaminen. Taloudellisesti olisi pakko jaksaa (olen yrittäjä), mutta kroppa alkaa olla eri mieltä. Lonkat särkee, askel on lyhentynyt ja hidastunut, ja kun tarpeeksi menee, alkaa mahaa kiristää. Mun työtä on käytännössä mahdoton keventää, se on joko tai.
Maha ei tunnu niin suurelta kuin miltä näyttää Just suihkun jälkeen sitä peilailin ja ihmettelin. Huikee pallo. Luulen että tyyppi on nyt kääntynyt pää alaspäin, ainakin potkinta tuntuu pääasiassa ylhäällä. Parin viikon päästä ultrataan niin sittenhän sen näkee.
Äitiyspakkaus tuli. Pidän sitä arvossa ja kamppeet tulee kyllä käyttöön, en osaa sen kummemmin arvioida tykkäsinkö vai en. Olen myös muut kela-hommelit hoitanut kuntoon, laitoin että aloitan äitiysloman (raskausrahakauden, voi taivas näitä uusia termejä) ihan vasta silloin kun on pakko, eli 2 viikkoa ennen laskettua. Fakta kuitenkin on etten tule siihen asti tekemään töitäni vaan sairasloma kutsuu aiemmin.
Ensi viikolla otetaan pieni irtiotto ja lähdetään Itä-Suomeen festaroimaan. Matkalla olis tarkoitus katsastaa joku luontoreitti, viime vuonna vaellettiin 55 km Lapissa ja siitä jäi kova polte päästä uudestaan. Nyt täytyy vaan antaa periksi ja unohtaa telttamajoittumiset ja tyytyä sen sijaan päiväreissuun. Ei sillä, vointi on kuitenkin pääasiassa hyvä ja nukun edelleen normaalisti (lonkkien puutuilua lukuun ottamatta, ei onneksi joka yö), joten itse varmaan lähtisinkin vielä telttailemaan. Luulen vain että kumppani painaa jo jarrua mun menemiselle
Toinenkin sokerirasitus meni puhtain paperein läpi. Hemoglobiini sen sijaan oli tippunut johonkin 100 huitteille, joten rautaa, rautaa. Siinä on vain se ongelma että minä lakkaan paskomasta kokonaan kun syön rautaa, joten sitten pitää lisätä pehmikettä, ja magnesiumia syön suonenvetoja estämään ja kalkkia korvaamaan maitotuotteita ja raskausvitamiinia... Tarvitsen siis jonkun hälyttimen että muistan syödä kaikki