Eri rytmit eri arki eri arvot?

Ajatukset sekaisin - olleet jo pitemmän aikaa.

Luulin tavanneeni elämäni miehen ja tällä kertaa ihan oikeasti. Olemme molemmat keski-ikäisiä ja kivinen tie ollut kummallakin. Halusimme molemmat samaa: aikuisen, mahdollisimman hyvän ja terveen suhteen tiedostaen haasteet.

Mies haluaa olla enemmän tekemisissä, mutta ei kestä lapsiperhearkea. Hän puhuu toista, mutta samaan aikaan omassa kerrostalossaan valittaa isännöitsijälle naapurien aiheuttamasta metelistä (lapset juoksevat ja itkevät tunnin silloin toisen tällöin ja silloinkin, kun ovat esim. lähdössä aamuisin ennen kahdeksaa). Minulla on täysi työ ja huoli saada eläväiset lapseni ymmärtämään, että miehen luona ja läsnäollessa ollaan mahdollisimman hiljaa. Toki se onnistuukin, jos saavat katsoa telkkaria ja pelata, mikä ei ole hiljennysmenetelmä kotona, jossa touhuavat ja tekevät, ulkoilevat ja leikkivät paljon.

Minulla on uniongelmia, ollut jo pitkään ja niitä on suvussakin, vakaviakin. Niitä pahentaa stressi sekä paineet töistä ja kodinhoidosta. Minulle olisi ensiarvoisen tärkeää pitää edes jostakin rytmistä kiinni ja luontaisesti olisin aamuvirkku. Miehen luona minun on valvottava, koska mies on illanvirkku. Aina pääsen vasta keskiyön jälkeen nukkumaan, mutta herään kuudelta ja minun täytyykin, koska arkikin sellaista rytmiä vaatii. Olen sitten kuitenkin melkoisen väsynyt. Aamuisin olen miehen luona hipihiljaa, koska hän nukkuu pitkään, jopa yhteentoista. Mies on sanonut, etteivät rytmit ole ongelma, minä teen niistä vain sellaisen, mutta minulla on lääkityksiä nukkumiseen ja se on minulle vaikeaa. Miehen työ joustaa, eikä hänellä ole haastava arki, kuten minulla, joten voi nukkua tai valvoa miten haluaa. Minun on oltava töissä kahdeksalta, päiväkodissa ennen seitsemää ja noustava näin ollen viimeistään puoli seitsemältä.

Arkeni vaatii paljon ja näen omia lapsiani vain muutaman tunnin päivässä - olosuhteiden pakosta, en siksi, että työ tai ura olisi minulle niin tärkeää. Se aika menee pakollisissa, arkisissa kuvioissa. Mies kuitenkin "vaatii" tuon tuostakin, että olisin myös hänen lastensa kanssa läsnä, leipoisin, pyöräilisin jne. Hänen lapsensa ovat kuitenkin jo esiteini- ja teini-iässä, enkä itse usko heidän olevan erityisen kiinnostuneita miehen naisystävästä.

Tässä jo muutamia ajatuksia. Voiko tästä oikeasti tulla yhtään mitään pitemmän päälle?

 

oliko toi vitsi kun kysyit voiko tuosta tulla jotain

Paria joka sopisi huonommin yhteen kuin te saa etsiä suurennuslasilla.

Tekisit omasta ja varsinkin lastesi elämästä helvertin jos yhteen muuttaisitte, eti uus mies tai ole iteksesi, mutta tuon kanssa saat vain hankaluuksia.
Ellet sitten saa itseäsi muutettua ja lapsiasi rauhoitettua hissukoiksi, jotka ei edes yskästä uskalla

 

Hei nyt hiukan hiljennät tahtia ainakin. Eihän tuosta oikeasti ole mitään tulossa.

Olette varmaan vielä seksuaalisesti toistenne lumoissa, mies ehkä vielä enemmän, tai sitten ei vain viitsi hakea parempaakaan panoa mistään. Mutta pidä oma arkesi ja työnnä se mies kakaroineen nyt vähän kauemmaksi.

 

Ei tuosta tule mitään.
Unohda ja äkkiä mies joka noin rajoittaa.

 

Parisuhde vaatii toki kompromisseja, mutta ei toisen takia tarvitse itseään mutkalle kääntää. Pari asiaa pisti erityisesti silmään, esim se että koet että sinun täytyy rauhoittaa lapsia kokoajan ja ajan jakaminen muutenkin. Ja miksi sinä et voi mennä ajoissa nukkumaan jos toinen on iltavirkku?

 

Ei tule mitään. Miksi haluat suhteeseen, jossa sinulla ei ole hyvä olla. Aivan kohtuuttomia ja naurettavia vaatimuksia mieheltä suhteesi jo nyt. Ei uskalla edes ajatella, mitä se olisi yhteenmuuton jälkeen.

Meillä on ydinperhe ja olen jo nyt kokenut ikävänä lasten jatkuvan hyssyttelyn ja komentamisen hiljenemään aamupäivisin miehen vuorotyön takia. Onneksi mies on nyt työttömänä ja toivottavasti ei enää yötöihin joudu.

 

[QUOTE="hohhoijaa";29443430]Hei nyt hiukan hiljennät tahtia ainakin. Eihän tuosta oikeasti ole mitään tulossa.

Olette varmaan vielä seksuaalisesti toistenne lumoissa, mies ehkä vielä enemmän, tai sitten ei vain viitsi hakea parempaakaan panoa mistään. Mutta pidä oma arkesi ja työnnä se mies kakaroineen nyt vähän kauemmaksi.[/QUOTE]

Niin, enhän tässä hyvistä asioista maininnut yhtäkään, vaan ainoastaan ongelmista, joista suurimmat taitavat olla juurikin nämä. Paljon meillä on yhteistäkin ja varmasti olemme seksuaalisesti toistemme lumoissa. Vaikka kuinka voisimme puhua asioista, vaikeistakin, niin lapsiasiasta emme. Mies on heti puolustuskannalla ja ihmettelee, syytänkö häntä siitä, ettei hän pitäisi lapsista tai etteikö hän ymmärtäisi mitään kasvatuksesta. Hänen lapsensa ovat todella hiljaisia ja rauhallisia, mutta varmasti myös hyvin tiukasti kasvatettuja. Lisäksi he saavat pelata, katsoa televisiota ja olla tietokoneella rajatta sekä mennä nukkumaan koska haluavat ja nukkua niin pitkään kuin tahtovat. Koulu menee molemmilla ihan hyvin ja heillä on paljon kavereita, joten he ovat onnistuneet hyvin. Minulla on selvästi pienemmät lapset, jotka eivät ole elämässään pelanneet kuin jokusen kerran, eivät juuri koskaan katso telkkaria ja vain silloin tällöin ovat tietokoneella. Nautin siitä, että lapset ovat ja saavat olla lapsia. Ehtii kaikenlaista vielä, olla hissuksiinkin.

 

Parisuhde vaatii toki kompromisseja, mutta ei toisen takia tarvitse itseään mutkalle kääntää. Pari asiaa pisti erityisesti silmään, esim se että koet että sinun täytyy rauhoittaa lapsia kokoajan ja ajan jakaminen muutenkin. Ja miksi sinä et voi mennä ajoissa nukkumaan jos toinen on iltavirkku?

Näemme niin harvoin, että sitten pitää olla läsnä. Pitää katsoa leffoja miehen kanssa, vaikka en niitä harrastakaan, pitää harjoitella relaamaan, mikä varmaan olisikin ihan hyvä periaatteessa. En vain tiedä, onko leffat ja valvominen mulle oikein tapa. Ei ole koskaan ollut. Paljon ei mulla vapaa-aikaa ole ollut ikinä, olen yksin ollut vastuussa lapsista ja kodista käytännössä aina nolla-tukiverkolla ja ennen lapsia tein oikeastaan aina töitä.Siksi voin kyllä testailla ja kokeilla mikä minusta tuntuisi hyvältä, mutta tämä tällainen ei sitä oikein ole.Kai.

 

[QUOTE="a p";29443480]Näemme niin harvoin, että sitten pitää olla läsnä. Pitää katsoa leffoja miehen kanssa, vaikka en niitä harrastakaan, pitää harjoitella relaamaan, mikä varmaan olisikin ihan hyvä periaatteessa. En vain tiedä, onko leffat ja valvominen mulle oikein tapa. Ei ole koskaan ollut. Paljon ei mulla vapaa-aikaa ole ollut ikinä, olen yksin ollut vastuussa lapsista ja kodista käytännössä aina nolla-tukiverkolla ja ennen lapsia tein oikeastaan aina töitä.Siksi voin kyllä testailla ja kokeilla mikä minusta tuntuisi hyvältä, mutta tämä tällainen ei sitä oikein ole.Kai.[/QUOTE]

Minusta kuulostaa, että tuossa suhteessa vain toinen osapuoli tekee kompromisseja ja joustaa. Miksei mies voi olla katsomatta niitä leffoja ja mennä aikaisin nukkumaan kun sinä olet siellä, vaikka jo sen takia että sinä olet se jolla on uniongelmia ja rytmi on tärkeä? Miksei mies voi antaa lastesi leikkiä ja touhuta niinä aikoina kun lasten kanssa tekemisissä on? Miksi sinun ja lastesi täytyy olla kusi sukassa ettei miehen elämään tulisi suuria muutoksia?

 

Minusta kuulostaa, että tuossa suhteessa vain toinen osapuoli tekee kompromisseja ja joustaa. Miksei mies voi olla katsomatta niitä leffoja ja mennä aikaisin nukkumaan kun sinä olet siellä, vaikka jo sen takia että sinä olet se jolla on uniongelmia ja rytmi on tärkeä? Miksei mies voi antaa lastesi leikkiä ja touhuta niinä aikoina kun lasten kanssa tekemisissä on? Miksi sinun ja lastesi täytyy olla kusi sukassa ettei miehen elämään tulisi suuria muutoksia?

No, tässähän on tietenkin vain toinen puoli tarinasta. Mies haluaisi että asuisimme lähekkäin, näkisimme joka päivä, olisi paljon lapsivapaata, että ehtisimme harrastaa yhdessä je. Hän ei saa kuitenkaan näistä mitään, vaan ainoastaan pienenpienen osan.

Toisaalta mies voisi ajella vähän enemmän autolla ja viettää aikaa maalla minun luonani, jos haluaisi nähdä enemmän. Häntä ei kuitenkaan niin huvita, eikä minulla ole, oikeastikaan, tarpeeksi hieno koti hänen makuunsa.

Noissa yllämainituissa hän ei kuitenkaan kompromisseja tee, vaikka ne eivät olisi kuitenkaan ihan niin vaikeita hänelle kuin minulle toisin päin.

 

[QUOTE="a p";29443777]No, tässähän on tietenkin vain toinen puoli tarinasta. Mies haluaisi että asuisimme lähekkäin, näkisimme joka päivä, olisi paljon lapsivapaata, että ehtisimme harrastaa yhdessä je. Hän ei saa kuitenkaan näistä mitään, vaan ainoastaan pienenpienen osan.

Toisaalta mies voisi ajella vähän enemmän autolla ja viettää aikaa maalla minun luonani, jos haluaisi nähdä enemmän. Häntä ei kuitenkaan niin huvita, eikä minulla ole, oikeastikaan, tarpeeksi hieno koti hänen makuunsa.

Noissa yllämainituissa hän ei kuitenkaan kompromisseja tee, vaikka ne eivät olisi kuitenkaan ihan niin vaikeita hänelle kuin minulle toisin päin.[/QUOTE]

Eli sä muuttaisit lähemmäs, hankkisit lapsille hoitajan ja harrastaisit jotain mitä mies haluaa?

Missä hän sitten tekee kompromisseja?

 

Minäkin mietin tuota asiaa,että vain sinä joustaa ja toimit miehen toiveiden mukaan. Tulee jotenkin mieleen,että olisi kanssasi vain seksin takia ja tapaatte kuin hänelle sopii. Mitä sinä itse haluat ja toivot suhteelta ? Kehoittaisin miettimään onko tuo se,mitä haluat ?

 

Kai lapsillas on kuri kuitenkin etteivät vaan saa meluta kaikkialla "koska lapset on lapsia"? Toki leikkiä pitää saada. Miehen lapset oli pieninä hiljaisia? Oletko puhunut asiasta, miten koet? Luultavasti antaisin tuon suhteen mennä...

 

Ei tule. Miksi sinun lapsellisena pitää joustaa???? Mies mukautukoon lapsiperhe-elämään, jos haluaa ottaa naisen, jolla on lapsia. Mies vierailkoon teidän luonanne, ei toisin päin.

Ja tämä tuli syvästä kokemuksesta. Kokeilin väkisin. Joudut muuttamaan itseäsi niin paljon,että katkeroidut. Minä en enää ikinä josuta miehen takia noin paljoa.

 

14 jatkaa. Minä pisti tilanteen uusiksi: olin kotona ominen rytmeineni lasten etua ajatellen. Lopetin miehen mukaan elämisen. Hän jätti meidät. Ja se oli parasta, mitä tapahtui, osoitus siitä, että hän ei kyennyt lapsiperhe-elämään.

 

Eli sä muuttaisit lähemmäs, hankkisit lapsille hoitajan ja harrastaisit jotain mitä mies haluaa?

Missä hän sitten tekee kompromisseja?

Tämä on tulevaisuuden visiona kyllä juurikin näin. Minä en saa asua kaukana, enkä maalla. Pitää asua siellä, mikä sopii hänelle. Minun pitää osallistua hänen lastensa harrastuksiin, minun lapseni eivät edes voi harrastaa mitään kodin ulkopuolista, koska minä en kerta kaikkiaan pysty sellaiseen. Meidän pitää yhdessä harrastaa asioita, jotka ovat miehelle tärkeitä. Minun kasvimaani esimerkiksi ei sitä ole tai en saa tehdä työtäni iltaisin tai viikonloppuisin tarvittaessa.

Mies tekee kompromisseja nyt. Esimerkiksi juuri siinä, että näemme harvoin ja siinä, että minulla on pienehköjä lapsia, vaikka mies oli ajatellut jo olevansa sen vaiheen ohittanut. Hän haluaa minut elämäänsä kuulema niin kovasti, että hyväksyy koko paketin. Lisäksi mies sietää keskeneräisyyttäni. Olen hyvin rikki vielä kaikesta, mitä minulle on tapahtunut. Hän on hienotunteinen ja kuuntelee.

 

Eniten mua ärsyttää se, että lasten pitäisi olla hiljaa, jos mies tahtoo. Heivaa mäkeen se ukko!


En antaisi koskaan kenenkään mennä lasteni edelle, jos meidän meno ei miellytä voi lähteä.

 

ööö.. se ei ole kompromissi että näette harvoin jos hänellä olisi mahdollisuus käydä luonasi useammin. Eikä se, että sinulla on pieniä lapsia. Eikä hän hyväksy koko pakettia jos koko paketin täytyy toimia hänen tahtonsa mukaan.

 

[QUOTE="a p";29443849]Tämä on tulevaisuuden visiona kyllä juurikin näin. Minä en saa asua kaukana, enkä maalla. Pitää asua siellä, mikä sopii hänelle. Minun pitää osallistua hänen lastensa harrastuksiin, minun lapseni eivät edes voi harrastaa mitään kodin ulkopuolista, koska minä en kerta kaikkiaan pysty sellaiseen. Meidän pitää yhdessä harrastaa asioita, jotka ovat miehelle tärkeitä. Minun kasvimaani esimerkiksi ei sitä ole tai en saa tehdä työtäni iltaisin tai viikonloppuisin tarvittaessa.

Mies tekee kompromisseja nyt. Esimerkiksi juuri siinä, että näemme harvoin ja siinä, että minulla on pienehköjä lapsia, vaikka mies oli ajatellut jo olevansa sen vaiheen ohittanut. Hän haluaa minut elämäänsä kuulema niin kovasti, että hyväksyy koko paketin. Lisäksi mies sietää keskeneräisyyttäni. Olen hyvin rikki vielä kaikesta, mitä minulle on tapahtunut. Hän on hienotunteinen ja kuuntelee.[/QUOTE]

Miten niin hyväksyy koko paketin? Mä en näe sitä missään kohtaa sun viesteissä. Lapset ei saa näkyä eikä kuulua, sä et saa tehdä sulle tärkeitä asiota vaan mies määrää kaikkien harrastuksetkin. Vain hänen kotinsa kelpaa, sun on ruma ja väärässä paikassa. Sä et sa nukkua silloin, kun sua väsyttää, kun mies haluaa harrastaa elokuviaan.

Mä en jaksais tuollaista.

 

Kai lapsillas on kuri kuitenkin etteivät vaan saa meluta kaikkialla "koska lapset on lapsia"? Toki leikkiä pitää saada. Miehen lapset oli pieninä hiljaisia? Oletko puhunut asiasta, miten koet? Luultavasti antaisin tuon suhteen mennä...

Usein olen kuullut, että meillä on tiukka kuri ja että lapseni ovat yllättävän ajattelevaisia ja osaavat käytöstavat. Mutta on meillä kaikilla kantava ääni, olemme puheliaita ja eläväisiä. Kotona lapset ovat paljon ulkona ja ovat tottuneet asumaan omakotitalossa.

 

Onhan kaikki kirjoittamasi suurta vitsiä. Missään mitä olet kirjoittanut, ei käy mitenkään ilmi miehen vastaan tuleminen asioissa, vaan paremminkin se, että hän yrittää kytätä jo ennestään heikkoa itsetuntoasi ja tehdä sinusta sätkynukkensa. Älä suostu ja ole nainen ylpeä itsestäsi ja perheestäsi sellaisena kuin olette!

 

Kuulostaa oikeasti pahalta.
Suosittelisin että alkaisit elämään omaa elämääsi ja toivoisit mieheltä oikeita joustoja ja ymmärrystä sinun elämäntilanteeseesi.
Älä anna kenenkään pompottaa perhettäsi noin. Lapsesi siitä kärsivät.

 

Kuulostaa oikeasti pahalta.
Suosittelisin että alkaisit elämään omaa elämääsi ja toivoisit mieheltä oikeita joustoja ja ymmärrystä sinun elämäntilanteeseesi.
Älä anna kenenkään pompottaa perhettäsi noin. Lapsesi siitä kärsivät.

Hän on sanonut, että antaa minulle aikaa ja ymmärtää kyllä, mutta "piilovittuilua" koen jatkuvasti. Se tosin voi johtua siitä, että olen yliherkkä.

Kiitos kommenteista kaikille!

 

Kuules nainen! Teet elämäsi virheen jos jatkat tuota suhdetta. Sekä sinä että lapsesi on menossa kohti helvettiä tuon miehen kanssa. Eroa.

 

Kerroit tuossa aikaisemmin, että mies sietää keskeneräisyyttäsi ja sitä, että sinulla on pieniä lapsia, pidit sitä kompromissina miehen puolelta.

Nyt sinun kannattaa ajatella hyvinkin tarkkaan, antaako mies sinulle ja lapsillesi sitä mitä te tarvitsette. Haluatko sitoutua mieheen, joka ei anna sinun olla oma itsesi ja harrastaa omia asioitasi? Haluatko valvoa tylsien leffojen parissa sen takia ettei mies halua nukkua? Haluatko hyssytellä lapsiasi etteivät he vaan ärsytä miestä? Jos takanasi on rankkoja kokemuksia, kerää hyvä ihminen itsesi kasaan! Tuollainen mies ei tule koskaan sinua ja tarpeitasi ajattelemaan, ainakaan niin kauan kun itse alistut kynnysmatoksi.