Mikä on mielestänne ihanneikä äidiksi tulemiselle?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="utelias";24603442]Mikä vauva-ajan selibaatti? Se pari viikkoa synnytyksen jälkeen vai?[/QUOTE]

Muaki kiinnostais, että mikä ihmeen vauva-ajan selibaatti?
Ennen moista kuullutkaan..

Ja voiko seksiä harrastaa varastoon vai? :D
 
[QUOTE="utelias";24603442]Mikä vauva-ajan selibaatti? Se pari viikkoa synnytyksen jälkeen vai?[/QUOTE]

Omaa kokemusta asiasta ei ole, mutta palstalaisten kokemusten perusteella se synnytyksenjälkeinen selibaatti saattaa kyllä huonolla tuurilla kestää vaikka vuodenkin.
 
20- 30 , ihtelleni meinaan. Sillon kun olin 20-vuotias, niin alettiin ekaa lasta "tekemään", mutta hää odotutti ihtenään pari vuotta. Nyt meille syntyy toinen lapsi kun olen 25, ja jos vielä kolmannen lapsen haluaisin niin toivoisin että hää saapuis tähän maailmaan ennen kun täytän 30.

Itse en todellakaan halua enää mummoiässä olla pienten lasten äiti, vaan mieluummin ihan oikia mummo.

Meillä on muutenkin melko nuorehkoa porukkaa, mun äidinäidinäitikin on vasta 87 ja hyvin porskuttelee.
 
Mä vastaan että n 20v.
Siinä iässä kai sitä on hedelmällisimmillään ja jaksaa lapsen kanssa eri lailla kun joskus 40+ lapsensa saava. Ja joo, tämä on minun mielipide ;)

Esikoisen sain 19v, tärppäs heti, kuopuksen just just 21v, tärppäs kans heti. Kolmatta tehtiin vuosi, ikää oli muutama vuosi enemmän.
 
25-30. itse sain esikoisen 19 vuotiaana. ei ollut suunniteltu, koulu jäi kesken, töissä en ollut ollut jne. myöhemmin suoritin toki kouluni loppuun töiden ohella.
niin ja tietysti se että nuoruus jäi tavallaan elämättä. nyt sitten kolmenkympin hujakoilla kun lapset isompia niin alkaa menojalka vipattaa kummasti...
 
Sitten kun on henkiset ja TALOUDELLISET valmiudet ottamaan vastuu ihmistoukasta :-), eri ihmisilla eri aikaan. Meikalainen kolkutteli jo 40v ovea, lapset sain 39v ja 41v. Mulle paras aika, toisille varmasti liian myohaan. Ma en halunnut yhtaan aikaisemmin :-) Kaikein ikaiset aidit ovat hyvia aiteja, jos siihen on saanut ja hankkinut valmiudet.
 
[QUOTE="hmm";24603800]25-30v Ite olin 22v ja aivan liian nuori. Olisi pitänyt odottaa pidempään..[/QUOTE]

Mielenkiintoista, miten eri lailla tuokin asia voi mennä.
Itse olin 18 ja nyt kun 27 vuotta myöhemmin mietin sitä ja siitä seuranneita vuosia, koen pientä kaihoa siitä, ettei napannut aiemmin.
:)
 
sain ekan 21v, liian aikaisisn. mieli tekis kaikkiin rientoihin, mut ei pääse. haaveilen jo et kuha oon nelikymppinen, ni matkustelen jne ku lapset jo isoja sillon ja toinen täysikänenkin..:) eli jotain rellestystä ja menemistä jäi kokematta!
 
Olin 19 kun sain ekan, aivan sopivan ikäinen. Toisille liian nuori ja sen uskonkin.
Itse en ole kuitenkaan kokenut että rellestämään olisi pitänyt päästä tai muutakaan. Tavallista tasaista perhearkea vietettiin.

Matkustelemme ihan yhtälailla edelleen kuin ennenkin lapsia, matkustimme ekaa kertaa lapsen ollessa 8 kk.

Se vaan nyt on niin että elämästä lapsen kanssa voi tehdä ankeaa jos siitä haluaa sitä, mutta elää myös voi normaalisti lapsenkin kanssa. :)
 
sain ekan 21v, liian aikaisisn. mieli tekis kaikkiin rientoihin, mut ei pääse. haaveilen jo et kuha oon nelikymppinen, ni matkustelen jne ku lapset jo isoja sillon ja toinen täysikänenkin..:) eli jotain rellestystä ja menemistä jäi kokematta!

Minä olen tässä ketjussa se kolmekymppinen kolmen lapsen äiti ja haaveilen myös menemisistä, kun lapset ovat isoja. Nyt olen heidän kanssa oikein mielellään, eikä minua ole haitannut menojen rajoittuneisuus, kun lapset ovat olleet pieniä. Maailma ei häviä minnekään, enkä näe että seikkailemisen tarve vaikkapa matkustelun merkeissä tarvitsisi ikinä lakatakaan Minä haluan rellestää ja mennä vielä eläkeiässäkin, joten siltä kantilta ajateltuna minun ei sitten olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan ;) En näe, että sitä menemistä voisi mitenkään tankata varastoon. Maailma on niin suuri, että varmasti jää jotain näkemättä, vaikka koko loppuikänsä matkustelisi..
 

Yhteistyössä