Mikä on mielestänne ihanneikä äidiksi tulemiselle?

[22v]

Mä en ymmärrä sitäkään miksi ammatti pitäisi olla valmiina kun lapsi syntyy?
Aika moni opiskelee vielä 30vuotiaana kun tajuaa ettei se 17-18vuotiaana valittu ammatti ollutkaan se oikea, joka todennäköisesti jäänyt vielä kesken...
Mä halusin olla ihan varma, ennen opiskelujen alkamista, että valitsen tarkasti enkä vaan jotain.

Nyt olen hakemassa yliopistoon. Lasta ennen olin kaupassa töissä(ja oli muten vakituinen paikka! ), mutta sitähän palstamamma ei laske työksi ollenkaan. Ja kaikkienhan on opiskeltava.

En tiedä yhtäkään syytä miksi EI olisi kannattanut lasta "hankkia" siinä tilanteessa.

Onneksi valitsin oman tieni oikein.

 

["trio"]

[QUOTE="vieras";24606521]No tuota... Suomalaisista vuokralaisia on n. 35%. Opiskelijoita, sosiaalituella eläviä, luottotietonsa menettäneitä... Niitä, ketkä eivät, sinun sanojesi mukaan, ikinä halua investoida omaan asuntoon, on murto-osa suomalaisista, joten eipä oikein sovi tähän keskusteluun.[/QUOTE]

Tässä taas huomaa kirjoituksista ihmisen,jolle on jotenkin vaikeaa,kuin kaikki ihmiset eivät haluakaan sitä hänen "hyvää elämää" jonka saa vain sillä ,että siihen kuuluu: Omakotitalo,2 autoa ja kultainennoutaja.
Onhan se vaikeaa ymmärtää,että joku voi olla onnellinen ilman noita hänen normejaan,ja sekös ottaa pattiin.

 

[dechs]

Luin "Mikä on mielestänne ihannereikä äidiksi tulemiselle?" :|

 

[tuo aikaisempi]

Minulla siis vakipaikka kaupassa ja opiskelemaan hakemassa, miehellä koulutus ja vakipaikka. Olemme naimisissa ja kolmiossa asumme perhealueella, ja se auto löytyy, kun ilmeisesti sekin joku äitiyden mitta.
En kertakaikkiaan tajua missä kohtaa olen näissä asioissa huonompi kuin vanhempi äiti?
Opiskelustaniko lapsi kärsii? Mä taas luulin että päinvastoin, lyhyemmät ne päivät on kuin useammalla työssäkäyvällä.

Ja tietääkseni saan ihan saman kotihoidontuen kuin vanhemmat äidit, mutta ehkä olen erehtynyt.
Mutta kerron sitten kun keksin missä asiassa olen vähemmän valmis äidiksi, se olisikin mielenkiintoista tietää.

Tulee aika paha mieli kun ajattelenkin, että vanehmmat äidit ovat näin leuhkoja ja harhaluuloisia, pitää muistaa että täällä palstalla on vain harvinaisen katkeraa porukkaa,en usko että ovat useimmat tällaisia...

 

["vieras"]

[QUOTE="hmm";24606017]Niin tai sitä että se rellestysvaihe voi olla lyhyt, esim. 18-vuotiaana kuten mulla. Äidiksi tuli vähän päälle 20 vuotiaana. Ei oo rellestysvaihetta sen koommin näkyny...

Olen kohta 30v.[/QUOTE]

Siis et vanha vieläkään. Odottele vain.

 

["vieras"]

Vai että ihan omakotitalo ja muu ei kelpaa Hyvät naurut sain, kiitos siitä. Joudun kuitenkin harmiksenne toteamaan että en ole säälittävämpää väitettä aiemmin kuullut. Lapsi tarvitsee ehdottomasti omakotitalon, ja kaikki vuokralla asuvat ovat sosiaalipummeja ym. köyhiä! HAAAAAH. Onnea, sinut on valittu vuoden äidiksi, onhan sinulla sentään omakotitalo! Ei hyvää päivää.

 

["vieras"]

[QUOTE="viiru";24605934]28-32

Ensin hankitaan ammatti, hoidetaan talous vakaaksi ja kuntoon, niin, että lapseen todella on varaa. Ja lisäksi varmistetaan, että parisuhde on vakaa ja hyvä. Lasta ei hankita puolen vuoden seurustelun jälkeen.[/QUOTE]

Juurikin näin. Kunpa kaikki lapsennälkäiset sen ymmärtäis, olis monella pikkuisella parempi alku tässäkin maailmassa.

 

["mimmi"]

Itse olin 19, nykyään esikoinen jo täyttänyt 18. Kai se riippuu ihan ihmisestä mikä on paras ikä. Ja olen myös omistanut kaksi asuntoa, jos tämä nyt oli tässä joku mittari. Ja ihan töissä olen ollut äitiyslomia lukuunottamatta koko aikuis ikäni

 

["niinpä"]

[QUOTE="vieras";24606762]Juurikin näin. Kunpa kaikki lapsennälkäiset sen ymmärtäis, olis monella pikkuisella parempi alku tässäkin maailmassa.[/QUOTE]

Meillä on talous vakaa ja naimisissa olemme, aivan ihana avioliitto ja perhe-elämästä nyt nautimme, olen 22v.

 

[piu pau]

Riippuu niin paljon ihmisestä itsestään, miten kypsä on ja valmis vanhemmaksi. Mä en henk. koht. voisi kuvitellakaan nyt 22-vuotiaana, että hankkisin lähivuosina lapsia. Eka pitäis hankkia ammatti, työ ja olishan se mieskin ihan tarpeellinen siinä lapsen hankinnassa.

Joillakin asiat on jo hyvinkin nuorena järjestyksessä, on hyvä (pitkäaikainen) seurustelukumppani, asunto, molemmilla työpaikat ja muutenkin valmis vanhemmaksi.
Henkilökohtaisesti olen ajatellut, että siinä kolmenkympin kieppeillä olis hyvä ikä. Oma äitikin sai ekan lapsen 28-vuotiaana, joten sitä ikää minäkin olen ajatellut, että se olis just se ihanteellisin ikä. Tietenkään ei voi tietää, onko silloinkaan asiat sillä mallilla että voisi kuvitellakaan lasten hankintaa, mutta se jää nähtäväksi.

Ihan kuin miun suusta. Siis, seurustelin mieheni kanssa parikymppisestä, ostimme yhteisen kodin kolmen vuoden seurustelun jälkeen, häitä piti tanssia parin vuoden päästä siitä, lapsi olisi saanut tulla kun olisin täyttänyt 28 v. Kuitenkin erosimme "häävuonna". Tästä piakkoin uusi rakkaus iski kuin rätillä naamaan, mutta halusin edetä rauhallisesti ja varmana siitä, etten mene uudelleen "päätä pahkaa". Niinpä nykyisen mieheni kanssa häitä juhlittiin vastatänä vuonna, ja lapsenkin saimme alulle häämatkalla <3

Olen niin helpottunut, etten tehnyt lapsia sen edellisen kanssa, vaikka silloin olinkin onnellinen. Nyt, vanhempana, näen, miten karusti asiat olisivat menneet.

Mutta, tällä hetkellä olen uskomattoman onnellinen. Onnellinen siitä, että olen löytänyt sielunkummpanini, lapsieni isän, rakkaani. Onnellinen siitä, että meillä on ihana koti, hyvät ja vakituiset työt, olemme kiertäneet maailmaa ja eläneet ihanaa elämää. Ja nyt on seuraavan vaiheen aika, jota odotan niin paljon rakkautta sydämessä, kuin vain voi.

 

[mie88]

[QUOTE="viiru";24605934]28-32

Ensin hankitaan ammatti, hoidetaan talous vakaaksi ja kuntoon, niin, että lapseen todella on varaa. Ja lisäksi varmistetaan, että parisuhde on vakaa ja hyvä. Lasta ei hankita puolen vuoden seurustelun jälkeen.[/QUOTE]
eikös ammatin saa 18v ja vakituinen työ pitää talouden kunnossa? eikös myös sit pitäs saada maksettua se asuntolaina kokonaan pois ennenku lapsia hommaa? tuossa kyllä oot oikeessa ett ihan heti ei kannata niitä lapsia hommata kun mukavan miehen löytää.

 

["anne"]

Luin "Mikä on mielestänne ihannereikä äidiksi tulemiselle?" :|

 

[Sokea Reetta]

Mä oon tullut äidiksi 20 ja 30 vuotiaana ja molempi parempi 2-kymppisenä kroppa palautui paremmin ja jaksoi valvoa. 3-kymppisenä valvominen tuntui jo paljon pahemmalta ja siitä palautuminen vei enemmän aikaa. Toisaalta nuorena äitinä olin aika rento, vanhempana stressasin paljon enempi esim syömisiä ja panikoin kaikki mahdolliset naarmut ja kolhut. Toisaalta iän myötä on tullut myös kärsivällisyyttä lisää.

 

[ei riipu]

Vaan siitä kuinka suuri halu tulla äidiksi ja haluta lapsia on. Jos halu on vahva, tekee lapset nuorena, jos ei niin tärkeä, odottaa. Mulle ainakin oli tärkeintä SAADA oma lapsi, ensimmäinen, jo nuorena.