Tine: Voi kurjuus, toivottavasti kaikki hyvin! Mullakin on selkä ihan rikki. Tai aamusta on aina ihan hyvä mutta kun töissä muutaman tunnin oon istunu niin tekis mieli itkee.
Äitiyspakkauksesta: Ihanaa kun alatte saamaan noita pakkauksia. Me ei nyt sitä pakkausta oteta vaikka olis mieli tehnyt. Meillä esikoisen pakkaus tallessa ja uutta vastaavassa kunnossa joten sillä mennään. Muistan kyllä kun pakkauksen postista hain niin kyllä se oli hienoo. Odotin miestä töistä kotiin ja keitettiin kahvit ja alettiin penkoa ja hypistellä:heart:
Äitiyspäivärahasta:Mullakin työpaikka maksaa normi palkan noilta kolmelta ekalta kuulta. Täyyy kai kysyy palkanlaskennasta et kuinka menee noi.
Nyt avautumisvaroitus....
Olosta: Mä en haluis valittaa mutta on niin p*aska fiilis kun vaan olla voi. Laskn päiviä äitiysloman alkuun. Nyt on 65 työpäivää jäljellä. Niin vähän mutta niin paljon. Mä en jaksa enää yhtään pisaraakaan ottaa vastaan mun pomoltani joka on ihan täys k*usipää. Siitä päivästä lähtien kun kerroin raskaudesta niin olen saanut sellasta kohtelua etten voi uskoa että selalsta voi edes oikeesti tässä maassa tapahtua. Koko ajan saan kuulla nälvimistä ja kuittailua siitä että oon raskaana. Hän on alkanut kohdella mua kuin joatin vähä-älyista. Lisäki hän on kaatanut mun päälle kamalan työtaakan ja lisää tulee koko ajan. Mä tulen olemaan koko elokuun työreissussa melkein koko ajan. Kotona kerkee käydä sen verran että saa matkalaukkuun puhdasta vaatetta ja taas mennään. Yks kollega tuota kommentoi että miten pomo oikein luulee että viimeisenä raskaanaoleva jaksaa enää tollasta niin pomo vastas että no sehän on sen duuni. Että näin. Ja eilen palaverissa kun käytiin kesää läpi niin pomo totes kaikkien kuullen siinä että mähän en pidä sitten mitään kesälomaa. Mä en edes saanut mitään sanottua kun olin aivan haavi auki. En tuota sikaa sitten nähny enää loppupäivänä mutta jospa tänään sen tavotan niin kysyn että mitä se oikein meinaa. Meillähän on normaalisi niin että saadaan ite päättää lomistamme ja sen ajankohdasta. Ja niin on kaikkien muiden osalta nytkin. Pomolla ei ole mitään muuta syytä perua mun lomia kuin tehdä se kiusallaan. Hammasta purren jaksoin työpäivän loppuun ja kun pääsin autoon niin itkin koko matkan kotiin ja vielä kotonakin itkin miehelle. Mulle on sinänsä ihan sama oonko töissä vai lomalla. Voin kyllä säästää nää lomat sinne äitiysloman loppuun, mutta asiasta olis voinut sopia hyvän tavan mukaisesti ja aikasemmin. Mulla ei ole nyt lapselle hoitajaa kolmeksi viikoksi että en tiedä nyt sitten mitä tässä tekis. Ja eilen pomo taas vaati että mun täytyy vahvistaa kauanko aijon olla kotona. Sanoin että mulla ei ole mitään velvollisuutta vahvistaa sitä nyt, mutta kolme vuotta olen kotona. Lisäks mulla tosiaan on selkä nyt niin romuna että kaikki iltapäivät ja illat alkaa olla tuskaa kun selkää pakottaa. Ja pelkään että joudun sairaslomalle. Pelkään sitä niin paljon että stressaan sitäkin kaiken lisäks. Jos ilmottasin jääväni sairaslomalle niin en pomon reaktiota halua nähdä. Toisaalta jos kesälomat perutaan niin mies sanoi että haet sitten sairaslomaa ja olet sairaslomalla sen ajan kun ei ole tytölle hoitajaa. Meillä on vaan neuvolatäti sellanen että jos vähän jotain kremppaa tulee niin se on sairaslomaa äitiysloman alkuun. Mulla vaan on sellasia työjuttuja että mun on ne pakko hoitaa vaikka pää kainalossa muuten voin varautua siihen että en samaan tehtävään enää äitiyslomalta palaa. en olisi ensimmäinen jolle niin käy. itseasiassa mä sain tän paikan kun tästä yks jäi äityslomalle ja kun tuli takas niin joutui ns. huonompiin hommiin kunnes lähti muualle. Mä siis tykkään työstäni mutta en usko että äitiyslomalta tähän palaan jos vain onnistun toisen työpaikan jostain löytämään. Mä oon miettinyt että ottaisin yhteyttä liittoon tai pääluottamusmieheen, mutta tiedän että sekin osuu omaan nilkkaan jos nostan tästä haloon. Lisäks joudun töissä olemaan niinkuin ei mitään. olen esimeisasemassa enkä voi oikein alkaa purnaamaan omalle tiimilleni tästä. Ja mun kollegat muuten on sellasia uraohjuksia kaikki ja hyvää pataa pomoni kanssa joten ei ole hesitäkään kukaan sellanen jolle vois puhua.
Nojoo, onneks on perjantai ja viikonloppu edessä. Ja hyviä säitäkin on luvattu
Äitiyspakkauksesta: Ihanaa kun alatte saamaan noita pakkauksia. Me ei nyt sitä pakkausta oteta vaikka olis mieli tehnyt. Meillä esikoisen pakkaus tallessa ja uutta vastaavassa kunnossa joten sillä mennään. Muistan kyllä kun pakkauksen postista hain niin kyllä se oli hienoo. Odotin miestä töistä kotiin ja keitettiin kahvit ja alettiin penkoa ja hypistellä:heart:
Äitiyspäivärahasta:Mullakin työpaikka maksaa normi palkan noilta kolmelta ekalta kuulta. Täyyy kai kysyy palkanlaskennasta et kuinka menee noi.
Nyt avautumisvaroitus....
Olosta: Mä en haluis valittaa mutta on niin p*aska fiilis kun vaan olla voi. Laskn päiviä äitiysloman alkuun. Nyt on 65 työpäivää jäljellä. Niin vähän mutta niin paljon. Mä en jaksa enää yhtään pisaraakaan ottaa vastaan mun pomoltani joka on ihan täys k*usipää. Siitä päivästä lähtien kun kerroin raskaudesta niin olen saanut sellasta kohtelua etten voi uskoa että selalsta voi edes oikeesti tässä maassa tapahtua. Koko ajan saan kuulla nälvimistä ja kuittailua siitä että oon raskaana. Hän on alkanut kohdella mua kuin joatin vähä-älyista. Lisäki hän on kaatanut mun päälle kamalan työtaakan ja lisää tulee koko ajan. Mä tulen olemaan koko elokuun työreissussa melkein koko ajan. Kotona kerkee käydä sen verran että saa matkalaukkuun puhdasta vaatetta ja taas mennään. Yks kollega tuota kommentoi että miten pomo oikein luulee että viimeisenä raskaanaoleva jaksaa enää tollasta niin pomo vastas että no sehän on sen duuni. Että näin. Ja eilen palaverissa kun käytiin kesää läpi niin pomo totes kaikkien kuullen siinä että mähän en pidä sitten mitään kesälomaa. Mä en edes saanut mitään sanottua kun olin aivan haavi auki. En tuota sikaa sitten nähny enää loppupäivänä mutta jospa tänään sen tavotan niin kysyn että mitä se oikein meinaa. Meillähän on normaalisi niin että saadaan ite päättää lomistamme ja sen ajankohdasta. Ja niin on kaikkien muiden osalta nytkin. Pomolla ei ole mitään muuta syytä perua mun lomia kuin tehdä se kiusallaan. Hammasta purren jaksoin työpäivän loppuun ja kun pääsin autoon niin itkin koko matkan kotiin ja vielä kotonakin itkin miehelle. Mulle on sinänsä ihan sama oonko töissä vai lomalla. Voin kyllä säästää nää lomat sinne äitiysloman loppuun, mutta asiasta olis voinut sopia hyvän tavan mukaisesti ja aikasemmin. Mulla ei ole nyt lapselle hoitajaa kolmeksi viikoksi että en tiedä nyt sitten mitä tässä tekis. Ja eilen pomo taas vaati että mun täytyy vahvistaa kauanko aijon olla kotona. Sanoin että mulla ei ole mitään velvollisuutta vahvistaa sitä nyt, mutta kolme vuotta olen kotona. Lisäks mulla tosiaan on selkä nyt niin romuna että kaikki iltapäivät ja illat alkaa olla tuskaa kun selkää pakottaa. Ja pelkään että joudun sairaslomalle. Pelkään sitä niin paljon että stressaan sitäkin kaiken lisäks. Jos ilmottasin jääväni sairaslomalle niin en pomon reaktiota halua nähdä. Toisaalta jos kesälomat perutaan niin mies sanoi että haet sitten sairaslomaa ja olet sairaslomalla sen ajan kun ei ole tytölle hoitajaa. Meillä on vaan neuvolatäti sellanen että jos vähän jotain kremppaa tulee niin se on sairaslomaa äitiysloman alkuun. Mulla vaan on sellasia työjuttuja että mun on ne pakko hoitaa vaikka pää kainalossa muuten voin varautua siihen että en samaan tehtävään enää äitiyslomalta palaa. en olisi ensimmäinen jolle niin käy. itseasiassa mä sain tän paikan kun tästä yks jäi äityslomalle ja kun tuli takas niin joutui ns. huonompiin hommiin kunnes lähti muualle. Mä siis tykkään työstäni mutta en usko että äitiyslomalta tähän palaan jos vain onnistun toisen työpaikan jostain löytämään. Mä oon miettinyt että ottaisin yhteyttä liittoon tai pääluottamusmieheen, mutta tiedän että sekin osuu omaan nilkkaan jos nostan tästä haloon. Lisäks joudun töissä olemaan niinkuin ei mitään. olen esimeisasemassa enkä voi oikein alkaa purnaamaan omalle tiimilleni tästä. Ja mun kollegat muuten on sellasia uraohjuksia kaikki ja hyvää pataa pomoni kanssa joten ei ole hesitäkään kukaan sellanen jolle vois puhua.
Nojoo, onneks on perjantai ja viikonloppu edessä. Ja hyviä säitäkin on luvattu