Eilen kauppareissulla:
Jo hedelmäosastolla kiinnitin huomioni n.3v-tyttöön, joka kiukutteli aivan mahdottomasti rattaissaan. HUusi kurkkusuorana että haluaa pois. Äiti ei nostanut. Hetken päästä tyttö oli kuitenkin lattialla ja alkoi juoksennella sekopäisenä edes takas. Otti hedelmiä käteen ja pudotteli niitä maahan, useita. Sitten tuli meidän viereen, tuijotti hetken mun poikaa ja tönäisi tätä ihan yhtäkkiä. Mä sanoin, että hei, äläpäs töni. Äiti haki tytön ja veti mukaansa - mutta ei sanonu meille mitään pahoittelun tapaista. Raivosi jotain epämääräistä tytölleen.
Meni vähän aikaa, kun oltiin siirrytty toiselle osastolle, tyttö tuli taas yhtäkkiä jostain ja tönäisi mun poikaa. Siinä vaiheessa mä jo hermostuin ja sanoin tytölle tiukemmin, että ei saa toisia töniä. ÄIti veti taas tyttönsä mukaan, ei pahoitellut mitenkään. Äiti yritti saada tytön takas rattaisiin, mutta tämä veti hirveet huutoraivarit, joten äiti antoi periksi. Me mentiin kovaa karkuun...
Kassalla nämä tulivat jonoon meidän perään. Yhtäkkiä tyttö tuli ja nappasi mun korista jugurttipurkin ja lähti sen kaa juoksemaan. Sen äiti lähti perään ja kun se yritti saada sen pois, purkki putosi maahan ja meni rikki. Mulla alkoi kiehua... Onneks se äiti tajusi lähteä hakemaan uuden ja toikin sen. Tällä kertaa jopa vähän pahoitteli. Mun poika seisoi mun vieressä aivan ihmeissään ja tuijotti tätä riehujaa silmät suurena. Siihen asti kun päästin kaupasta ulos, se tyttö huusi ja kiljui koko ajan ja sen äiti oli aivan naama punaisena.
Mutta ei missään vaiheessa puhutellut lasta kunnolla, hyvä että edes kielsi. Saati, että olis vaikka laittanu lapsen remmeillä rattaisiin..
Että sellasta.
Ei voi muuta sanoa, ku että ei ollu sillä äidillä ihan kasvatusopit hallussa.
tässä keskustellaan lasten käytöksestä 
