Voi TSIISUS mikä kakara!

[Huspati Huta]

Jep. Ja sen ekan tönäisyn kohdalla näin teinkin. Ja samalla selitin omalle hämmästyneelle pojalleni, että tyttöä vaan taitaa joku harmittaa.

Mutta sitten kun tuli vielä toinen tönäisy - joka oli oikein kova, ja sen perään vielä se jogurttikohtaus, niin ei kyllä munkaan ymmärrys enää riittänyt..
JA KOROSTAN, ETTÄ IHMETTELEN ENEMMÄN SEN ÄIDIN KÄYTTÄYTYMISTÄ KUIN LAPSEN. SIIS SITÄ, ETTEI TÄMÄ ÄITI TEHNYT MITÄÄN PISTÄÄKSEEN LASTAAN KURIIN TAI TOISAALTA PAHOITELLAKSEEN MUN POJAN PUOLESTA.

Ok, ymmärrän. Kyllähän teidän olisi pitänyt saada ostoksenne tehdä rauhassa.

 

[Huspati Huta]

No Åbon kirjoituksesta ymmärsin, että enemmistö (vai luinko väärin, pahoittelen ) olisi näitä ei-anteeksi-pyytäviä.

Öh...siis ne, joita ihmetellään, ovat näitä ei-anteeksi-pyytäviä. Niitä tilanteita, joissa vanhemmat toimivat kuten vanhempien kuuluu, ei mun mielestäni juurikaan ihmetellä.

Ai joo, nyt käsitän, ymmärsin väärinpäin ensin.

 

[...]

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta ihmettelen tätä kivityksen määrää. Joku hetki kaupassa ei kerro ko. äidin kasvatuskyvystä mitään. Ei sen enempää myöskään siitä PIENESTÄ 3-vuotiaasta (joku oli sitä mieltä, että on jo iso ihminen, jonka pitää tajuta kaikki syy-seuraus -suhteet ymym.). Äiti ei taatusti ollut moitteita ja tuomitsevia katseita vailla, vaan tukea. Mistä tietää; jos vaikka lapsi reagoi johonkin muuttuneeseen elämäntilanteeseen, kuten eroon tai muuttoon tms. Tai muuten vaan oli ihan järjettömän väsynyt.

Jos äidillä oli surua, tai univelkaa kuukausien edestä.

tuomitkaa vaan ja olkaa kärkkäitä kertomaan, kuinka onneton kasvattaja oli kyseessä hirviölapsineen. Ennustakaa toki kaameaa tulevaisuutta sille pellossa kasvaneelle lapselle. Huh teitä, empatian kukkaset! Kyllä nainen on naiselle taas susi.

 

[Gabriela]

No Åbon kirjoituksesta ymmärsin, että enemmistö (vai luinko väärin, pahoittelen ) olisi näitä ei-anteeksi-pyytäviä.

Öh...siis ne, joita ihmetellään, ovat näitä ei-anteeksi-pyytäviä. Niitä tilanteita, joissa vanhemmat toimivat kuten vanhempien kuuluu, ei mun mielestäni juurikaan ihmetellä.

Niin näinhän se Suomalaisessa kulttuurissa on, palautetta osataan antaa, mutta vain huonoa..

 

[Vankka Ankka]

Vai että taas huomaa naisen olevan naiselle susi. Ainakin minä olisin samaa mieltä vaikka kyseessä olis ollut isäihminen. Kumma vaan, että valtaosa isistä saa pidettyä kakaransa kurissa hankalassakin tilanteessa...

 

[RouvaRajatapaus]

sen joskus vaan näkee päältäpäin, ettei vanhemmilla ole homma hallussa. Lapset määrää mitä tehdään ja miten tehdään. Tiedän perheitä jossa lapsia ei kommenneta ollenkaan ja aika pississä ovat niitten muksujensa kanssa. Minä olisin jo moisen riehujan vieny autoon odottamaan tai pitänyt kunnon puhuttelun sille mukulalle.

Tätä peesaten. Meillä ei kakarat hypi silmille.
Nykyään joka toisella on adhd...Hieno muotisana, kun ei kehdata käyttää pilalle lellittyä....

Sorry, adhd ei ole synonyymi pilalle lellitylle. :saint: Meidän esikoisella on kyseinen diagnoosi, mutta lellitty ei ole. Eikä ole koskaan saanut käyttäytyä niinkuin ap:n kuvaama lapsi.

 

[ap]

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta ihmettelen tätä kivityksen määrää. Joku hetki kaupassa ei kerro ko. äidin kasvatuskyvystä mitään. Ei sen enempää myöskään siitä PIENESTÄ 3-vuotiaasta (joku oli sitä mieltä, että on jo iso ihminen, jonka pitää tajuta kaikki syy-seuraus -suhteet ymym.). Äiti ei taatusti ollut moitteita ja tuomitsevia katseita vailla, vaan tukea. Mistä tietää; jos vaikka lapsi reagoi johonkin muuttuneeseen elämäntilanteeseen, kuten eroon tai muuttoon tms. Tai muuten vaan oli ihan järjettömän väsynyt.

Jos äidillä oli surua, tai univelkaa kuukausien edestä.

tuomitkaa vaan ja olkaa kärkkäitä kertomaan, kuinka onneton kasvattaja oli kyseessä hirviölapsineen. Ennustakaa toki kaameaa tulevaisuutta sille pellossa kasvaneelle lapselle. Huh teitä, empatian kukkaset! Kyllä nainen on naiselle taas susi.

Oliks tämä vitsi? Kai meistä jokainen on kokenut rankkojakin aikoja elämässään, mutta ei ne ainakaan mulla vaikuta siihen, minkälaista käytöstä odotan lapseltani.
Ja tohon nainen ja susi kommenttiin - olisin aivan samaa mieltä, vaikka se muksu olisi ollut isänsä kanssa kaupassa.

 

[...]

No nyt vain kyse oli naisesta. Eikö kerta kaikkiaan voi sen verran olla empatiakykyä, että ottaa huomioon sen vaihtoehdon, että toisella ihmisellä voi olla raskasta, eikä siksi ihan tilanteen tasalla. Ja yhden kerran perusteella en kävisi ikinä tällaisia tuomioita heittämään. Ylimielistä ja ilkeää porukkaa!

Vai että taas huomaa naisen olevan naiselle susi. Ainakin minä olisin samaa mieltä vaikka kyseessä olis ollut isäihminen. Kumma vaan, että valtaosa isistä saa pidettyä kakaransa kurissa hankalassakin tilanteessa...

 

[...]

oliko tämä vitsi? Etkö ole aikuisikään mennessä oppinut ymmärtämään, että ihmisillä on erilaiset voimavarat ja kyvyt. Se, ettei joskus kympin suoritukseen jossain ruokakaupassa kykene (tai vaikka menisi ihan puihin), ei tee kenestäkään huonoa kasvattajaa, tai sinua huonompaa ihmistä. Mahdat sinäkin kasvattaa siellä oikein empatiakykyistä jälkikasvua...

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta ihmettelen tätä kivityksen määrää. Joku hetki kaupassa ei kerro ko. äidin kasvatuskyvystä mitään. Ei sen enempää myöskään siitä PIENESTÄ 3-vuotiaasta (joku oli sitä mieltä, että on jo iso ihminen, jonka pitää tajuta kaikki syy-seuraus -suhteet ymym.). Äiti ei taatusti ollut moitteita ja tuomitsevia katseita vailla, vaan tukea. Mistä tietää; jos vaikka lapsi reagoi johonkin muuttuneeseen elämäntilanteeseen, kuten eroon tai muuttoon tms. Tai muuten vaan oli ihan järjettömän väsynyt.

Jos äidillä oli surua, tai univelkaa kuukausien edestä.

tuomitkaa vaan ja olkaa kärkkäitä kertomaan, kuinka onneton kasvattaja oli kyseessä hirviölapsineen. Ennustakaa toki kaameaa tulevaisuutta sille pellossa kasvaneelle lapselle. Huh teitä, empatian kukkaset! Kyllä nainen on naiselle taas susi.

Oliks tämä vitsi? Kai meistä jokainen on kokenut rankkojakin aikoja elämässään, mutta ei ne ainakaan mulla vaikuta siihen, minkälaista käytöstä odotan lapseltani.
Ja tohon nainen ja susi kommenttiin - olisin aivan samaa mieltä, vaikka se muksu olisi ollut isänsä kanssa kaupassa.

 

[Phoebsi]

Lapsensa kanssa täytyy pärjätä.

Lapsi ei saa kaupassa tai muuallakaan riehua, paiskoa toisten omaisuutta pitkin käytäviä, eikä töniä.

Oli sitten miten erityinen tai tavallinen, hyvin tai huonosti kasvatettu tahansa. Säännöt ovat silti voimassa.

:flower:

:flower:

 

[Turkilmas]

Mä jouduin kerran todistamaan miten tuttavani 3-vuotias poika hakkasi edellä jonottavaa naista toistuvasti selkään. Äiti ei tehnyt mitään. Lopulta edellä seisonut nainen kääntyi katsomaan taakseen, jolloin MINÄ otin lyövän pojan pois ja pyysin anteeksi naiselta.

En tiedä oliko tuo äiti kaupassa yhtä välinpitämätön kuin tuttavani, mutta siis kyllä noita tuttavani kaltaisia vaan valitettavasti on.

 

[...]

Ja mistään ei ole niin paljon hyötyä, kuin siitä, että ensin mielessä paheksutaan ja voivotellaan kaupassa huonoa vanhempaa. Sitten tullaan tänne räksyttämään, kuinka "TSIISUS", on taas nähty kummia! Huoh, että on rasittavia naisihmisiä. Toki ideaalitilanne on se, että lapsi käyttäytyy mallikkaasti ja äiti osaa hoitaa mahdolliset ongelmatilanteet. Aina ei näin ole. Tällainen hämmästely ja kauhistelu+ paheksunta... en kertakaikkiaan näe tässä mitään mieltä!

Kyllä on ap nörtti, kun ei itse tilanteessa voinut ihminen ihmiselle ilmaista närkästystään. Tai vaikka kysyä, tarvitseeko äiti apua!

 

[Päivän naurut]

Vautsi mikä ketju lauantain piristeeksi! JESSSH!

 

[Kowalski]

Tuota tuota...

Äitiä voi väsyttää, juu. Voi olla surua ja sen sellaista. Lapsella voi olla mahdottomuuspäivä.

Mutta jos joku tenava tulee mun lapsiani lyömään, tai mun ostoksiani heittelemään, niin oletan saavani/lasteni saavan anteeksipyynnön, sillä MEILLE on yks hailee miten vaikeaa heillä on juuri ollut, ei meitä saa siltikään lyödä tai ostoksiamme paiskoa.

Niih.

Ja jos on hiton vaikeaa ja rankkaa, ja jos lapsi on erityislapsi tai ihan väsynyt tai kamalassa uhmassa, niin voi kai silti suunsa sen verran avata että sanoisi "anteeksi, meillä on nyt ihan kamala vaihe menossa, lapsi ei tottele lainkaan" tms...sen sijaan että lammasmaisesti vaan katselisi vierestä ja antaisi lapsen tehdä mitä ikinä mieleen juolahtaa.

 

[HG]

Mä jouduin kerran todistamaan miten tuttavani 3-vuotias poika hakkasi edellä jonottavaa naista toistuvasti selkään. Äiti ei tehnyt mitään. Lopulta edellä seisonut nainen kääntyi katsomaan taakseen, jolloin MINÄ otin lyövän pojan pois ja pyysin anteeksi naiselta.

En tiedä oliko tuo äiti kaupassa yhtä välinpitämätön kuin tuttavani, mutta siis kyllä noita tuttavani kaltaisia vaan valitettavasti on.

Saatan kuvitella, että tuolla tuttavasi lapsella on turvaton olo... Kun hänelle ei ole rajoja asetettu.

 

[Kowalski]

Kyllä on ap nörtti, kun ei itse tilanteessa voinut ihminen ihmiselle ilmaista närkästystään. Tai vaikka kysyä, tarvitseeko äiti apua!

"Anteeksi, tarvitsetko apua? Voisin oman lapseni/lasteni lisäksi huolehtia sinunkin lapsestasi".
Otettaisiinkohan avunantona vai v*ttuiluna...? :/

 

[...]

Niin. Olen samaa mieltä siitä, että tietysti pitäisi pyytää anteeksi. Miksei sitten sano ääneen sitä asiaansa siinä tilanteessa, jos sitä anteeksipyyntöä ei kuulu. Tämmönen "TSIISUSTELU" täällä on ihan superääliömäistä, halpamaista ja nössöä.

Tuota tuota...

Äitiä voi väsyttää, juu. Voi olla surua ja sen sellaista. Lapsella voi olla mahdottomuuspäivä.

Mutta jos joku tenava tulee mun lapsiani lyömään, tai mun ostoksiani heittelemään, niin oletan saavani/lasteni saavan anteeksipyynnön, sillä MEILLE on yks hailee miten vaikeaa heillä on juuri ollut, ei meitä saa siltikään lyödä tai ostoksiamme paiskoa.

Niih.

Ja jos on hiton vaikeaa ja rankkaa, ja jos lapsi on erityislapsi tai ihan väsynyt tai kamalassa uhmassa, niin voi kai silti suunsa sen verran avata että sanoisi "anteeksi, meillä on nyt ihan kamala vaihe menossa, lapsi ei tottele lainkaan" tms...sen sijaan että lammasmaisesti vaan katselisi vierestä ja antaisi lapsen tehdä mitä ikinä mieleen juolahtaa.

 

[Kowalski]

Niin. Olen samaa mieltä siitä, että tietysti pitäisi pyytää anteeksi. Miksei sitten sano ääneen sitä asiaansa siinä tilanteessa, jos sitä anteeksipyyntöä ei kuulu. Tämmönen "TSIISUSTELU" täällä on ihan superääliömäistä, halpamaista ja nössöä.

Mä sanon aina ääneen.

 

[Keittiönoita]

Mä sanon aina ääneen.

Mä en sano. Ei ole mun tehtäväni opettaa käytöstapoja aikuisille ihmisille. Sitäpaitsi jos jollain ihmisellä on käytöstavat hukassa, niin tuskin se mun sanomisistani miksikään muuttuisi.

 

[...]

Varmaan tuo ko. äitikin olisi samaa mieltä kanssanne siitä, ettei toiminut oikein. Tosi väsyneenä voi virheitä käydä kaikille. Täällä vaan ollaan heti julistamassa noitaroviota huonolle äidille ja pilalle menneelle lapselle.

"Anteeksi, meillä on nyt kamala vaihe menossa...." Kyllä; juuri noin rationaalisesti toimii uupunut ihminen AINA!

 

[...]

Niin, sun tehtäväs on räkyttää täällä ja kokea ylemmyyttä.

Mä sanon aina ääneen.

Mä en sano. Ei ole mun tehtäväni opettaa käytöstapoja aikuisille ihmisille. Sitäpaitsi jos jollain ihmisellä on käytöstavat hukassa, niin tuskin se mun sanomisistani miksikään muuttuisi.

 

[Turkilmas]

Mä jouduin kerran todistamaan miten tuttavani 3-vuotias poika hakkasi edellä jonottavaa naista toistuvasti selkään. Äiti ei tehnyt mitään. Lopulta edellä seisonut nainen kääntyi katsomaan taakseen, jolloin MINÄ otin lyövän pojan pois ja pyysin anteeksi naiselta.

En tiedä oliko tuo äiti kaupassa yhtä välinpitämätön kuin tuttavani, mutta siis kyllä noita tuttavani kaltaisia vaan valitettavasti on.

Saatan kuvitella, että tuolla tuttavasi lapsella on turvaton olo... Kun hänelle ei ole rajoja asetettu.

Mä just puhuinkin tästä eräälle. Kun siis tämä poika sisarensa kanssa on suorastaan sietämättömiä. Heistä on todella vaikea pitää, oikeesti.

Mutta tosiasia on, että nuo lapset olisivat todennäköisesti kultaisia ja ihania jos heillä olisi edes jotain kasvatusta ja rajoja.

Eli siis toisin sanoen: lapset ovat melko syyttömiä siihen että heistä on vaikea pitää.

 

[Kowalski]

Mä en sano. Ei ole mun tehtäväni opettaa käytöstapoja aikuisille ihmisille. Sitäpaitsi jos jollain ihmisellä on käytöstavat hukassa, niin tuskin se mun sanomisistani miksikään muuttuisi.

Mä sanon sille lapselle, että lopeta. Minua et töni, lapsiani et lyö.
Joskus olen sanonut myös äidille. Esimerkiksi kerran HopLopissa, kun 11 v isokokoinen korsto töni ihan täysillä ja toistuvasti pienempiään. Silloin kävin sanomassa, että puutu nyt jo ihmeessä asiaan, ennen kun joku noista isukeista puuttuu kovemmalla kädellä...muutama iskä oli meinaan jo täysin hiilenä.

 

[......]

kovasti hellanlettaksen kommentteja tähän ketjuun. hänellä oli välillä varsin mielenkiintoisia kommentteja näihin kasvatus juttuihin tulisi varmaan 30 sivunen ketju

 

[hulina harmaana]

Tuollainen lapsi saa aikuisessa aggressiot aikaiseksi. Ja lastahan ei saa lyödä. Ei ole montaa vaihtoehtoa jäljellä.

Raivon vallassa on tärkeintä keskittyä omien tunteidensa hallitsemiseen, tai lähinnä pitämiseen koossa, se on ihan toissijaista sillä hetkellä mitä muut ajattelee.

Ajattele ap vähän!

Olet kyllä ihan oikeassa. Se äiti näytti siltä, että sen pää räjähtää. Mä ajattelin lähinnä pidemmässä mittakaavassa. Että ei ole lasta kasvatettu. Kyllähän nyt 3-vuotiaan pitää jo tietää, ettei tollasta tehdä.

mistä tiädät oliko lapsella ylivilkkautta ,adhd tai vastavaa.....mä en pystyisi kauppareissun perusteella äitiä haukkumaan!