Lapsen rajua retuutusta

^^^Mä olen aikoinani tuon esikoisen kanssa monet tappelut käynyt läpi kaupan pihalla. Ja monta jouduin laittamaan pojan väkisin autoon. Mutta silti en ole ikinä tuolla tavalla käyttäytynyt, saatika puhunut lapselle noin.

Noin pieni, 2-3 vuotias ei ole niin iso, etteikö häntä voisi kantaa kotiin ilman RAJUA retuutusta. Mulla ainakin aika oikukas 3 vuotias, jota on monesti jouduttu väkisin kantamaan kainalossa, kun hän ei suostu yhteistyöhön. Huonoin keino on alkaa itse huutamaan.

Annan sulle esimerkin;
Kantaisitko itse 3 vuotiaan 20 kiloisen uhmarin kotiin noin kilometrin matkan? Jos vielä sulla ois 2 vee talutettavana toisessa kädessä. Matka ois pääasiassa autotien reunassa kulkemista ja ylämäkeä? Ja mukana ois viel kauppakassi?

Mä en lähtökohtaisesti lähtisi tuollaista matkaa tekemään yksin kahden lapsen kanssa varsinkaan minään uhmapäivänä. Ja painaako 3 vuotias oikeasti 20 kiloa?

Elämä on yllättävää. Mun mies lähti talvella kahden KILTIN lapsen kanssa kauppaan. Sama matka on menty porukalla useita kertoja ja ongelmitta. Kaupasta lähtiessä 3 vee sai yllättäen sitten kohtauksen että hän ei kävele kotiin. Vaihtoehtoina oli jättää lapsi keskelle tietä kirkumaan tai vetää perässä kotiin. Ja todellakin 3 vee saattaa painaa sen 20 kiloa, jopa enemmänkin. mies kuivasti sanoikin silloin "toivottavasti ei ollut niitä sun plussalaisia näkemässä. jo tulis tuomio lapsen pahoinpitelystä" Ja kuinka oikeassa TAAS hän olikaan

Ei mee läpi. Jos olisin nähnyt sun miehesi ja tuollaisen tilanteen, katselisin vanhempaa myötätunnolla. Todellakin tiedän miten vaikeaa on saada lapsi tottelemaan kun oikea uhma iskee. MUTTA SILTI ON ERO siihen kun kiroilee ja kohtelee lasta RUHAA VOIMAA käyttäen. Ymmärrän sen että napakasti ottaa kirkuvan lapsen syliin ja väkisin kantaa pois. Kun joutuu korottamaan ääntään ja sanomaan tiukasti. MUTTA en ymmärrä lapsen tönimistä, hänelle karjumista enkä kiroilua! Ymmärrä jo ettei ole olemassa vaan mustavalkoisuutta vaan oikeasti voi joskus nähdä että vanhemman käytös menee kirkkaasti yli rajan!! Se ei tarkoita ettei lasta voisi ikinä komentaa ja olla napakka!! Ei tarvitse olla niin herkkähipiäinen, kukaan ei sua ja miestäsi tässä mollaa.

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

Meillä jos halutaan likakorista mielihousut, niitä ei saa, ja vaihtoehdot on joko toiset housut tai meno ilman housuja (jotka otetaan mukaan ja tarhantäti pukee). Kertaakaan ei ole vielä tarvinnut lähteä ilman housuja, huutoa nolla.

 

En todellakaan ole hysteerinen äiti. Nyt sitten tuli sellainen maine |O
Toki itsekin korotan ääntäni joskus tolle yksi vuotiaallekin jo. Mutta todellako sallitaan yleisesti tuollainen kielenkäyttö? Enkä ollut niin kaukana ettenkö olisi nähnyt mitä tapahtui. Ei lapsi välttämättä kivusta huutanutkaan, mutta pahalta tuntuu henkisesti jos maahan tönitään. Niin taisi olla ylilyönti tuo ilmoitus :ashamed:
Voimille varmaan ottaa uhmakohtaus vanhemmillekin, mutta ei kai väkivltaa silti hyväksytä?

Minusta tuo ei ole mikään normaalikäytäntö uhmaisen lapsen kohtelussa. Olen nähnyt hermonsa menettäneitä vanhempia ja lapsia raahaavia vanhempia ja vihaisia vanhempia. Mutta tuo isä töni lasta ja kirosi lasta. :$

Sirkka hei, sinä ET nähnyt käsittääkseni sitä tilannetta? Joten kukaan meistä ei tiedä TÖNIKÖ se isä oikeasti sitä lasta vai ei. Meillä on vain ap´n NÄKEMYS asiasta. Ehkä kyseinen isä voisi kertoa mitä oikeasti on tapahtunut. Muut voivat vaan spekuloida sitä mitä ap USKOI tapahtuneen.

Keskustelua käydään minun mielestä nyt silläperusteella, mitä ap kertoi. ette te muutkaan siellä olleet. Ap oli.

Eli keskustelu käydään kauhistelu mielessä. Eikä suinkaan mietitä mistä moinen käytös olisi voinut johtua.
Tietty voi ihmetellä miksi näitä avauksia tehdään, joiden tarkoitus on lyödä lyttyyn jonkun ihmisen toiminta SILLÄ perustein mitä ulkopuolinen on nähnyt.
Asian vierestä, en ihmettele miksi suomalaiset kulkevat ohitse jos joku makaa kadulla. Heti oletetaan että kyseessä on humalainen, vaikka totuus voi olla kaikkea muuta. Tämä avaus mielestäni kuuluu vähän samaan sarjaan. Ollaan varmoja asiasta mikä on vain ohimennen nähty. Parhaan kuvan ap olisi saanut jos olisi rohkaissut mielensä ja mennyt kysymään voisiko kenties auttaa. niin simppeliä se on.

Sie oot kyllä kommentoinu niin hyvin ja napakasti tätä ketjua, että voisin täysin yhtyä noihin siun kommentteihin. HYVÄ :flower: !!!

 

Halusin sanoa siis TURHAA VOIMAA käyttäen

 

Asian vierestä, en ihmettele miksi suomalaiset kulkevat ohitse jos joku makaa kadulla. Heti oletetaan että kyseessä on humalainen, vaikka totuus voi olla kaikkea muuta. Tämä avaus mielestäni kuuluu vähän samaan sarjaan. Ollaan varmoja asiasta mikä on vain ohimennen nähty. Parhaan kuvan ap olisi saanut jos olisi rohkaissut mielensä ja mennyt kysymään voisiko kenties auttaa. niin simppeliä se on.

Nyt mä kiillotan sädekehääni entisestään :saint:, aiheen vierestä hieman:

Ei ole pitkä aika siitä, kun soitin 112 kun meidän talojen läheisellä nurmikolla makasi mies. Epäsiistin oloinen ja vaatteet vähän rempallaan, ehkä siksi pari ihmistä vaan vilkaisi ja käveli ohi. Minäkin menin ensin ohi, sitten palasin pari askelta taaksepäin ja kysyin että onko kaikki hyvin. Ei reaktiota. Sen lähemmäs en mennyt, soitin 112 ja selitin tilanteen (eli siellä makaa mies, en tiedä onko humalassa vai sairas, mutta siellä se kuitenkin makaa). Lähettivät ambulanssin kiireellisenä muttei hätätapauksena, eli ei sireeniä. Mä poistuin paikalta ennen ambulanssin tuloa (lääkärille olin menossa, ja oli vähän kiire) mutta paareilla se mies oli kuulemma viety pois, naapurilta kuulin.

Oma veli sai aivoverenvuodon hieman alle 25-vuotiaana, ja oli tosi sekava. Onneksi oli kotonaan eikä kadulla. Jos olisi ollut kadulla, niin kaikki olisivat varmaan luulleet humalaiseksi, nuori kundi ja aurinkoinen päivä ja sitä rataa. Nyt oli kotona, tyttöystävä tajusi että jokin on pielessä, ja äitini kanssa saivat hänet ajoissa sairaalaan, ja veli selvisi hengissä.

Ollaanhan me aika välinpitämätöntä kansaa näin yleisesti ottaen :| . Moni kauhistelee, mutta harva viitsii kuitenkaan auttaa.

 

Te joilla viskellään leluja kattolamppuun, missä on jäähyn käyttö? Sillä se loppuu. Pitää vaan itse jaksaa viedä jäähylle tasan niin monta kertaa kuin tarvii. Huutaminen on helppo, mutta tehoton keino. Ja retuuttamiset vaan lisää lapsen uhmaa ja vastarintaal.

En kannata jäähypenkkiä. Minulle se ei sovi - silloin se ei sovi tenavallekaan. Tulee uusi riita siitä, kun tappelen jotain typerää jäähypenkkiä, jätän sen sinne amerikan nannyille.
ja kuka sanoo, että meillä huudetaan? Lelujen viskelystä lapsi sai nuhdesaarnan, ja toisesta viskelykerrasta passitettiin pois huoneesta, ovi kiinni.
Jos vielä kolmannen kerran nakkelee, otan kiinni olkapäistä ja kannan pois huoneesta, vien toiseen paikkaan ja mennessäni ilmoitan, että noin ei tehdä ja ei tarvitse olla olohuoneessa lainkaan, jos ei osaa olla kunnolla, voi pysytellä nyt ja vastakin muualla.

Tämä poisvienti paikasta - huoneesta, on meillä valtavan iso rangaistus. jäähypenkkiä voisi verrata pahoinpitelyyn, hän kokisi sen niin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

mutta menee asian vierestä.

kerroin vain esimerkkejä, MITEN LAPSI VOI TOISINAAN IHAN TAHALLAAN TOIMIA NS. VÄÄRIN VAIKKA SIITÄ ASIASTA OLISI SANOTTU KAUNIISTI SATOJA KERTOJA JA JOSSAIN KOHTI SITTEN AIKUISELLA LOPPUU YMMÄRRYS JA ILMEISESTI AP.N TAPAUKSESSA TUOLLA KARJUVALLA ISÄLLÄ OLI TUOSSA KOHTI PALANUT KÄÄMIT, TAKANA VOI OLLA VAIKKA MITEN MONTA SAMANKALTAISTA KIUKUTTELUTILANNETTA MISSÄ MIKÄÄN HYVÄ JA KAUNIS EI OLE AUTTANUT!!!

 

^^^Mä olen aikoinani tuon esikoisen kanssa monet tappelut käynyt läpi kaupan pihalla. Ja monta jouduin laittamaan pojan väkisin autoon. Mutta silti en ole ikinä tuolla tavalla käyttäytynyt, saatika puhunut lapselle noin.

Noin pieni, 2-3 vuotias ei ole niin iso, etteikö häntä voisi kantaa kotiin ilman RAJUA retuutusta. Mulla ainakin aika oikukas 3 vuotias, jota on monesti jouduttu väkisin kantamaan kainalossa, kun hän ei suostu yhteistyöhön. Huonoin keino on alkaa itse huutamaan.

Annan sulle esimerkin;
Kantaisitko itse 3 vuotiaan 20 kiloisen uhmarin kotiin noin kilometrin matkan? Jos vielä sulla ois 2 vee talutettavana toisessa kädessä. Matka ois pääasiassa autotien reunassa kulkemista ja ylämäkeä? Ja mukana ois viel kauppakassi?

Mä en lähtökohtaisesti lähtisi tuollaista matkaa tekemään yksin kahden lapsen kanssa varsinkaan minään uhmapäivänä. Ja painaako 3 vuotias oikeasti 20 kiloa?

Elämä on yllättävää. Mun mies lähti talvella kahden KILTIN lapsen kanssa kauppaan. Sama matka on menty porukalla useita kertoja ja ongelmitta. Kaupasta lähtiessä 3 vee sai yllättäen sitten kohtauksen että hän ei kävele kotiin. Vaihtoehtoina oli jättää lapsi keskelle tietä kirkumaan tai vetää perässä kotiin. Ja todellakin 3 vee saattaa painaa sen 20 kiloa, jopa enemmänkin. mies kuivasti sanoikin silloin "toivottavasti ei ollut niitä sun plussalaisia näkemässä. jo tulis tuomio lapsen pahoinpitelystä" Ja kuinka oikeassa TAAS hän olikaan

Ei mee läpi. Jos olisin nähnyt sun miehesi ja tuollaisen tilanteen, katselisin vanhempaa myötätunnolla. Todellakin tiedän miten vaikeaa on saada lapsi tottelemaan kun oikea uhma iskee. MUTTA SILTI ON ERO siihen kun kiroilee ja kohtelee lasta RUHAA VOIMAA käyttäen. Ymmärrän sen että napakasti ottaa kirkuvan lapsen syliin ja väkisin kantaa pois. Kun joutuu korottamaan ääntään ja sanomaan tiukasti. MUTTA en ymmärrä lapsen tönimistä, hänelle karjumista enkä kiroilua! Ymmärrä jo ettei ole olemassa vaan mustavalkoisuutta vaan oikeasti voi joskus nähdä että vanhemman käytös menee kirkkaasti yli rajan!! Se ei tarkoita ettei lasta voisi ikinä komentaa ja olla napakka!! Ei tarvitse olla niin herkkähipiäinen, kukaan ei sua ja miestäsi tässä mollaa.

Mikä ei mene läpi

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

No anteeksi, jos mun mielestä elämä lasten kanssa ei ole niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa, että täytyy alkaa lapsille kiroilemaan ja haistattelemaan ohikulkijoillekin. Ei mun lapset ole sen helpompia kuin muidenkaan, itse asiassa kuopus on (tietynlainen erityislapsi kun on) todella haastava tapaus. Mutta hyvin me pärjätään, kun on pakko.

 

^^^Mä olen aikoinani tuon esikoisen kanssa monet tappelut käynyt läpi kaupan pihalla. Ja monta jouduin laittamaan pojan väkisin autoon. Mutta silti en ole ikinä tuolla tavalla käyttäytynyt, saatika puhunut lapselle noin.

Noin pieni, 2-3 vuotias ei ole niin iso, etteikö häntä voisi kantaa kotiin ilman RAJUA retuutusta. Mulla ainakin aika oikukas 3 vuotias, jota on monesti jouduttu väkisin kantamaan kainalossa, kun hän ei suostu yhteistyöhön. Huonoin keino on alkaa itse huutamaan.

Annan sulle esimerkin;
Kantaisitko itse 3 vuotiaan 20 kiloisen uhmarin kotiin noin kilometrin matkan? Jos vielä sulla ois 2 vee talutettavana toisessa kädessä. Matka ois pääasiassa autotien reunassa kulkemista ja ylämäkeä? Ja mukana ois viel kauppakassi?

Mä en lähtökohtaisesti lähtisi tuollaista matkaa tekemään yksin kahden lapsen kanssa varsinkaan minään uhmapäivänä. Ja painaako 3 vuotias oikeasti 20 kiloa?

Elämä on yllättävää. Mun mies lähti talvella kahden KILTIN lapsen kanssa kauppaan. Sama matka on menty porukalla useita kertoja ja ongelmitta. Kaupasta lähtiessä 3 vee sai yllättäen sitten kohtauksen että hän ei kävele kotiin. Vaihtoehtoina oli jättää lapsi keskelle tietä kirkumaan tai vetää perässä kotiin. Ja todellakin 3 vee saattaa painaa sen 20 kiloa, jopa enemmänkin. mies kuivasti sanoikin silloin "toivottavasti ei ollut niitä sun plussalaisia näkemässä. jo tulis tuomio lapsen pahoinpitelystä" Ja kuinka oikeassa TAAS hän olikaan

Ei mee läpi. Jos olisin nähnyt sun miehesi ja tuollaisen tilanteen, katselisin vanhempaa myötätunnolla. Todellakin tiedän miten vaikeaa on saada lapsi tottelemaan kun oikea uhma iskee. MUTTA SILTI ON ERO siihen kun kiroilee ja kohtelee lasta RUHAA VOIMAA käyttäen. Ymmärrän sen että napakasti ottaa kirkuvan lapsen syliin ja väkisin kantaa pois. Kun joutuu korottamaan ääntään ja sanomaan tiukasti. MUTTA en ymmärrä lapsen tönimistä, hänelle karjumista enkä kiroilua! Ymmärrä jo ettei ole olemassa vaan mustavalkoisuutta vaan oikeasti voi joskus nähdä että vanhemman käytös menee kirkkaasti yli rajan!! Se ei tarkoita ettei lasta voisi ikinä komentaa ja olla napakka!! Ei tarvitse olla niin herkkähipiäinen, kukaan ei sua ja miestäsi tässä mollaa.

Mikä ei mene läpi

Eli ei mene läpi että tilanne olisi ollut yhtä paha kuin ap:n kuvailema. Toisekseen en usko että kukaan oikeasti raahaisi lasta hiekalla tai asvaltilla. Kotiin tullessa olisi jo vaatteet hiertyneet rikki ja iho rullalla..

 

kerroin vain esimerkkejä, MITEN LAPSI VOI TOISINAAN IHAN TAHALLAAN TOIMIA NS. VÄÄRIN VAIKKA SIITÄ ASIASTA OLISI SANOTTU KAUNIISTI SATOJA KERTOJA JA JOSSAIN KOHTI SITTEN AIKUISELLA LOPPUU YMMÄRRYS JA ILMEISESTI AP.N TAPAUKSESSA TUOLLA KARJUVALLA ISÄLLÄ OLI TUOSSA KOHTI PALANUT KÄÄMIT, TAKANA VOI OLLA VAIKKA MITEN MONTA SAMANKALTAISTA KIUKUTTELUTILANNETTA MISSÄ MIKÄÄN HYVÄ JA KAUNIS EI OLE AUTTANUT!!!

No tottakai lapset toisinaan tekee ihan tahallaan väärin, ja tekee kaikkensa suututtaakseen vanhempansa. Mutta miten se kiroilu ja tuuppiminen tilannetta parantaa? Aikuisen on, aina ja joka tilanteessa, kyettävä nousemaan sen parivuotiaan tai nelivuotiaan yläpuolelle, laskettava vaikka miljoonaan että rauhoittuu, eikä menettää malttiaan (ja arvokkuuttaan sekä lapsen että muidenkin silmissä ) toimimalla kuten ääliö.

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

Meillä jos halutaan likakorista mielihousut, niitä ei saa, ja vaihtoehdot on joko toiset housut tai meno ilman housuja (jotka otetaan mukaan ja tarhantäti pukee). Kertaakaan ei ole vielä tarvinnut lähteä ilman housuja, huutoa nolla.

voi jestas kun tämä palsta on täynnänsä toinen toistaan upeampia äitejä! että te olettekin aina niin upeita!

 

Te joilla viskellään leluja kattolamppuun, missä on jäähyn käyttö? Sillä se loppuu. Pitää vaan itse jaksaa viedä jäähylle tasan niin monta kertaa kuin tarvii. Huutaminen on helppo, mutta tehoton keino. Ja retuuttamiset vaan lisää lapsen uhmaa ja vastarintaal.

En kannata jäähypenkkiä. Minulle se ei sovi - silloin se ei sovi tenavallekaan. Tulee uusi riita siitä, kun tappelen jotain typerää jäähypenkkiä, jätän sen sinne amerikan nannyille.
ja kuka sanoo, että meillä huudetaan? Lelujen viskelystä lapsi sai nuhdesaarnan, ja toisesta viskelykerrasta passitettiin pois huoneesta, ovi kiinni.
Jos vielä kolmannen kerran nakkelee, otan kiinni olkapäistä ja kannan pois huoneesta, vien toiseen paikkaan ja mennessäni ilmoitan, että noin ei tehdä ja ei tarvitse olla olohuoneessa lainkaan, jos ei osaa olla kunnolla, voi pysytellä nyt ja vastakin muualla.

Tämä poisvienti paikasta - huoneesta, on meillä valtavan iso rangaistus. jäähypenkkiä voisi verrata pahoinpitelyyn, hän kokisi sen niin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

mutta menee asian vierestä.

kerroin vain esimerkkejä, MITEN LAPSI VOI TOISINAAN IHAN TAHALLAAN TOIMIA NS. VÄÄRIN VAIKKA SIITÄ ASIASTA OLISI SANOTTU KAUNIISTI SATOJA KERTOJA JA JOSSAIN KOHTI SITTEN AIKUISELLA LOPPUU YMMÄRRYS JA ILMEISESTI AP.N TAPAUKSESSA TUOLLA KARJUVALLA ISÄLLÄ OLI TUOSSA KOHTI PALANUT KÄÄMIT, TAKANA VOI OLLA VAIKKA MITEN MONTA SAMANKALTAISTA KIUKUTTELUTILANNETTA MISSÄ MIKÄÄN HYVÄ JA KAUNIS EI OLE AUTTANUT!!!

Suosittelen sulle lämpimästi Keijo Tahkokallion kirjoja. Niitä kun lukee tajua relata. Silloin ymmärtää, että metsään mennään jos oletaan lapsen tottelevan kerrasta tai kahdesta. Vanhemman rooli on juuri olla se seinä jotan vasten lapsi paukuttaa päätään 1500 kertaa samasta asiasta.

 

Suosittelen sulle lämpimästi Keijo Tahkokallion kirjoja. Niitä kun lukee tajua relata. Silloin ymmärtää, että metsään mennään jos oletaan lapsen tottelevan kerrasta tai kahdesta. Vanhemman rooli on juuri olla se seinä jotan vasten lapsi paukuttaa päätään 1500 kertaa samasta asiasta.

Hyvin sanottu :flower:
Tahkokallion kirjoja en olekaan tainnut lukea, artikkeleita vaan, mutta täytynee hakea sellainen/sellaisia kirjastosta =)

 

Musta tuntuu, että vanhemmat joskus yliarvioivat lapsen kyvyn ymmärtää ohjeita ja sääntöjä ja noudattaa niitä.

 

Ymmärrän tietenkin, että lapsi on saatava kotiin. Kaipa on raahattavakin tarpeen tullen, mutta olipa miehellä tosi riittämättömyyden tunne päällä ku ei tiennyt viekö mukana vai työntääkö muualle.
Jos nainen kuului porukkaan, niin olisi vaan napannut pyörän kyytiin lapsen.
Väkivalta tuppaa periytymäänkin.

 

No tottakai lapset toisinaan tekee ihan tahallaan väärin, ja tekee kaikkensa suututtaakseen vanhempansa. Mutta miten se kiroilu ja tuuppiminen tilannetta parantaa? Aikuisen on, aina ja joka tilanteessa, kyettävä nousemaan sen parivuotiaan tai nelivuotiaan yläpuolelle, laskettava vaikka miljoonaan että rauhoittuu, eikä menettää malttiaan (ja arvokkuuttaan sekä lapsen että muidenkin silmissä ) toimimalla kuten ääliö.

ei autakaan, mutta aina sitä ei osaa eikä jaksa olla aikuinen. ei mulla ainakaan aina kestä yksinkertaisesti hermo, hölmä olen kun sanon lapsilleni pahasti, mutta joskus sitä väsyneenä on vain vähemmän hyvä vanhempi.

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

No anteeksi, jos mun mielestä elämä lasten kanssa ei ole niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa, että täytyy alkaa lapsille kiroilemaan ja haistattelemaan ohikulkijoillekin. Ei mun lapset ole sen helpompia kuin muidenkaan, itse asiassa kuopus on (tietynlainen erityislapsi kun on) todella haastava tapaus. Mutta hyvin me pärjätään, kun on pakko.

Sama täällä! En ole KOSKAAN lapselle kiroillut ja häntä höykyttänyt vaikka yhäkään ei ole helpoin lapsi varmaan mullakaan ollut! Suuttunut olen kyllä, mutta lapselle suuttumuksensa tulee osoittaa ikään sopivalla tavalla eikä karjumalla kirosanoja!!!

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

Meillä jos halutaan likakorista mielihousut, niitä ei saa, ja vaihtoehdot on joko toiset housut tai meno ilman housuja (jotka otetaan mukaan ja tarhantäti pukee). Kertaakaan ei ole vielä tarvinnut lähteä ilman housuja, huutoa nolla.

voi jestas kun tämä palsta on täynnänsä toinen toistaan upeampia äitejä! että te olettekin aina niin upeita!

No emmä ny siitä upeudesta tiedä. Mutta mä koetan pitää mielessä tilanteen lopullisen päämäärän, enkä juuttua arvovaltakiistoihin lapsen kanssa asioista joilla ei ole merkitystä. Lopullinen päämäärä ei ole saada jotain yhtä tiettyä vaatekappaletta lapsen päälle, vaan mennä tarhaan hyväksyttävässä varustuksessa. Sen perusteella sit valitsen mistä kiistelen.

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

No anteeksi, jos mun mielestä elämä lasten kanssa ei ole niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa, että täytyy alkaa lapsille kiroilemaan ja haistattelemaan ohikulkijoillekin. Ei mun lapset ole sen helpompia kuin muidenkaan, itse asiassa kuopus on (tietynlainen erityislapsi kun on) todella haastava tapaus. Mutta hyvin me pärjätään, kun on pakko.

Missä minä sanon että olisi ylipääsemättömän rankkaa tai että kiroilisin lapselle?
kuten eräs toinenkin äiti kirjoitti jostain tapahtumasta: lapset karkasi parkkipaikalla ja hän säntäsi perään, retuutti jalat ilmassa autoon ja taisipa tulla kirosanatkin. Ei lapsille: vitun pentu tai vastaavaa, vaan siinä nostaessaan oli kironnut.

ohikulkijat voisivat ylipäätään pitää itse oman turpansa kiinni ja jos kerran näyttää jokin tilanne olevan, niin eikö sitten voi tulla auttamaan. Jos lapsi karkaa, eikö voi ottaa kiinni? kun näkee että niiden kassien kanssa äidin on vaikea juosta kiinni ajotielle säntäävää lasta? TÄMÄ ON ESIMERKKI ei omakohtainen juttu.
jos lapsi jumittaa fillarin kanssa keskellä tietä, eikö mammat voi tulla sieltä tien reunalta ja auttaa lasta yli??? Saisi aivan varmasti kiitoksen ja hymyn ja lapsellekin tien ylitys kerrataisi taas ilman mitään uhkauksia: fillari menee varastoon jos et osaa mennä kuten neuvotaan.

mutta on aina niin hämmästyttäävää lukea, miten teillä naisilla on toimintavalmisu aivan kaikkeen, tapahtui sitten mitä tahansa. ja oi, se rauhallisuus!
miksi jumala suo lapsia meille, joilla ei näitä avuja ole?

 

Te joilla viskellään leluja kattolamppuun, missä on jäähyn käyttö? Sillä se loppuu. Pitää vaan itse jaksaa viedä jäähylle tasan niin monta kertaa kuin tarvii. Huutaminen on helppo, mutta tehoton keino. Ja retuuttamiset vaan lisää lapsen uhmaa ja vastarintaal.

En kannata jäähypenkkiä. Minulle se ei sovi - silloin se ei sovi tenavallekaan. Tulee uusi riita siitä, kun tappelen jotain typerää jäähypenkkiä, jätän sen sinne amerikan nannyille.
ja kuka sanoo, että meillä huudetaan? Lelujen viskelystä lapsi sai nuhdesaarnan, ja toisesta viskelykerrasta passitettiin pois huoneesta, ovi kiinni.
Jos vielä kolmannen kerran nakkelee, otan kiinni olkapäistä ja kannan pois huoneesta, vien toiseen paikkaan ja mennessäni ilmoitan, että noin ei tehdä ja ei tarvitse olla olohuoneessa lainkaan, jos ei osaa olla kunnolla, voi pysytellä nyt ja vastakin muualla.

Tämä poisvienti paikasta - huoneesta, on meillä valtavan iso rangaistus. jäähypenkkiä voisi verrata pahoinpitelyyn, hän kokisi sen niin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

mutta menee asian vierestä.

kerroin vain esimerkkejä, MITEN LAPSI VOI TOISINAAN IHAN TAHALLAAN TOIMIA NS. VÄÄRIN VAIKKA SIITÄ ASIASTA OLISI SANOTTU KAUNIISTI SATOJA KERTOJA JA JOSSAIN KOHTI SITTEN AIKUISELLA LOPPUU YMMÄRRYS JA ILMEISESTI AP.N TAPAUKSESSA TUOLLA KARJUVALLA ISÄLLÄ OLI TUOSSA KOHTI PALANUT KÄÄMIT, TAKANA VOI OLLA VAIKKA MITEN MONTA SAMANKALTAISTA KIUKUTTELUTILANNETTA MISSÄ MIKÄÄN HYVÄ JA KAUNIS EI OLE AUTTANUT!!!

Suosittelen sulle lämpimästi Keijo Tahkokallion kirjoja. Niitä kun lukee tajua relata. Silloin ymmärtää, että metsään mennään jos oletaan lapsen tottelevan kerrasta tai kahdesta. Vanhemman rooli on juuri olla se seinä jotan vasten lapsi paukuttaa päätään 1500 kertaa samasta asiasta.

Mäkin voin todella suositella Tahkokalliota!! Musta monikin vanhempi voisi tarvita vähän vanhemmuus koulutusta. Eli se on niin että lapsen melkeinpä KUULUU olla uskomatta ja vanhemman homma on kestää se. Eli ei mitään uutta alla taivaan siinä jos lapsi kiukkuaa. Vain se on kiinnostavaa ja tärkeää kuinka aikuinen lapseen reagoi!!

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

Meillä jos halutaan likakorista mielihousut, niitä ei saa, ja vaihtoehdot on joko toiset housut tai meno ilman housuja (jotka otetaan mukaan ja tarhantäti pukee). Kertaakaan ei ole vielä tarvinnut lähteä ilman housuja, huutoa nolla.

voi jestas kun tämä palsta on täynnänsä toinen toistaan upeampia äitejä! että te olettekin aina niin upeita!

No emmä ny siitä upeudesta tiedä. Mutta mä koetan pitää mielessä tilanteen lopullisen päämäärän, enkä juuttua arvovaltakiistoihin lapsen kanssa asioista joilla ei ole merkitystä. Lopullinen päämäärä ei ole saada jotain yhtä tiettyä vaatekappaletta lapsen päälle, vaan mennä tarhaan hyväksyttävässä varustuksessa. Sen perusteella sit valitsen mistä kiistelen.

No niinhän tuossa tehtiinkin.
ei suinkaan arvovaltakiista: minä määrään,
vaan ne siedettävät vaatteet kun lapsi ei suostunut valitsemaan, äiti valitsi, puhtaat.
silti se sitten teki v äärin?

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

No anteeksi, jos mun mielestä elämä lasten kanssa ei ole niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa, että täytyy alkaa lapsille kiroilemaan ja haistattelemaan ohikulkijoillekin. Ei mun lapset ole sen helpompia kuin muidenkaan, itse asiassa kuopus on (tietynlainen erityislapsi kun on) todella haastava tapaus. Mutta hyvin me pärjätään, kun on pakko.

Missä minä sanon että olisi ylipääsemättömän rankkaa tai että kiroilisin lapselle?
kuten eräs toinenkin äiti kirjoitti jostain tapahtumasta: lapset karkasi parkkipaikalla ja hän säntäsi perään, retuutti jalat ilmassa autoon ja taisipa tulla kirosanatkin. Ei lapsille: vitun pentu tai vastaavaa, vaan siinä nostaessaan oli kironnut.

ohikulkijat voisivat ylipäätään pitää itse oman turpansa kiinni ja jos kerran näyttää jokin tilanne olevan, niin eikö sitten voi tulla auttamaan. Jos lapsi karkaa, eikö voi ottaa kiinni? kun näkee että niiden kassien kanssa äidin on vaikea juosta kiinni ajotielle säntäävää lasta? TÄMÄ ON ESIMERKKI ei omakohtainen juttu.
jos lapsi jumittaa fillarin kanssa keskellä tietä, eikö mammat voi tulla sieltä tien reunalta ja auttaa lasta yli??? Saisi aivan varmasti kiitoksen ja hymyn ja lapsellekin tien ylitys kerrataisi taas ilman mitään uhkauksia: fillari menee varastoon jos et osaa mennä kuten neuvotaan.

mutta on aina niin hämmästyttäävää lukea, miten teillä naisilla on toimintavalmisu aivan kaikkeen, tapahtui sitten mitä tahansa. ja oi, se rauhallisuus!
miksi jumala suo lapsia meille, joilla ei näitä avuja ole?

Kukaan ei ole sanonut, ettei pitäisi auttaa tai puuttua. Mua on autettu useinkin. Joku yksittäinen äidin puuskahtama kirosana tiukassa tilanteessa on AIVAN ERI ASIA kuin osoittaa lapselle suoraan karjumalla ilmaisu, joka sisältää myös kiroilua ja on tarkoitettu äärimmäisen alentavaksi ja pelottavaksi. Se on äärimmäistä voimankäyttöä heikompaa kohtaan kun omat keinot loppuu.

 

Missä minä sanon että olisi ylipääsemättömän rankkaa tai että kiroilisin lapselle?
kuten eräs toinenkin äiti kirjoitti jostain tapahtumasta: lapset karkasi parkkipaikalla ja hän säntäsi perään, retuutti jalat ilmassa autoon ja taisipa tulla kirosanatkin. Ei lapsille: vitun pentu tai vastaavaa, vaan siinä nostaessaan oli kironnut.

ohikulkijat voisivat ylipäätään pitää itse oman turpansa kiinni ja jos kerran näyttää jokin tilanne olevan, niin eikö sitten voi tulla auttamaan. Jos lapsi karkaa, eikö voi ottaa kiinni? kun näkee että niiden kassien kanssa äidin on vaikea juosta kiinni ajotielle säntäävää lasta? TÄMÄ ON ESIMERKKI ei omakohtainen juttu.
jos lapsi jumittaa fillarin kanssa keskellä tietä, eikö mammat voi tulla sieltä tien reunalta ja auttaa lasta yli??? Saisi aivan varmasti kiitoksen ja hymyn ja lapsellekin tien ylitys kerrataisi taas ilman mitään uhkauksia: fillari menee varastoon jos et osaa mennä kuten neuvotaan.

mutta on aina niin hämmästyttäävää lukea, miten teillä naisilla on toimintavalmisu aivan kaikkeen, tapahtui sitten mitä tahansa. ja oi, se rauhallisuus!
miksi jumala suo lapsia meille, joilla ei näitä avuja ole?

Vaikea muistaa, kuka harmaa kertoi kiroilleensa lapselleen ja haistatelleen mummolle joka ihmetteli asiaa, ja kuka kertoi jotain muuta.

Mä kyllä nappaan lapsen kiinni, jos näen että lapsi karkaa, ja jos voin sen tehdä ilman että omat lapseni joutuvat vaaraan.

Ja sanon omille lapsilleni tiukasti jos he jotain tekevät. Siis jos ovat karkaamassa tms. Menetän hermoni päivittäin. Kukapa kahden pienen lapsen äiti ei joskus hermojaan menettäisi.

Mutta sitä, että tönitään lapsi kumoon, käsketään lapsen painua helvettiin, kiroillaan omalle lapselle ja haistatellaan ohikulkijoille...sitä en tee, enkä pidä sellaista hyvänä käytöksenä tai hyväksyttävänä toimintana. Lasken vaikka tuhanteen tai miljoonaan etten tee niin.

Ja kyllä, yritän parhaani mukaan ennakoida tilanteita.

 

"Mäkin voin todella suositella Tahkokalliota!! Musta monikin vanhempi voisi tarvita vähän vanhemmuus koulutusta. Eli se on niin että lapsen melkeinpä KUULUU olla uskomatta ja vanhemman homma on kestää se. Eli ei mitään uutta alla taivaan siinä jos lapsi kiukkuaa. Vain se on kiinnostavaa ja tärkeää kuinka aikuinen lapseen reagoi!!"

 

No niinhän tuossa tehtiinkin.
ei suinkaan arvovaltakiista: minä määrään,
vaan ne siedettävät vaatteet kun lapsi ei suostunut valitsemaan, äiti valitsi, puhtaat.
silti se sitten teki v äärin?

Ei äiti tehnyt mun mielestä väärin valitessaan ne puhtaat vaatteet.
Mutta ehkä nelivuotiaan jääräpään kanssa ei kannata alunperinkään lähteä neuvottelemaan siitä, mitä päälle puetaan. Annetaan yksi vaihtoehto ja siinä se. Ja kysytään lapsen mielipidettä johonkin asiaan sitten toiste, kun hän on enemmän yhteistyökykyisellä tuulella =)