Lapsen rajua retuutusta

Ja mitä tuo tekee lapsen itsetunnolle. :/

Ja mitä tekee vanhempien itsetunnolle tämä ainainen ulkopuolisten arvostelu ja kauhistelu jos toiset ovat hoitaneet asiat toisin kun itse samassa tilanteessa?

 

Näin kaupan pihasta alkavan hurjan episodin päivällä. Nousin autosta ja jostain kuului lapsen kovaa itkua. Sitten näin isän rattaiden kanssa ja n. 2-3 v. pojan joka huusi ja yritti jotenkin tavoitella rattaiden työntöaisaa. Sitten alkoikin kauhea toiminta, ensin mies karjui jotain että useat kiinnivät heihin huomion. Lapsi yritti välillä roikkua rattaissa ja sitten mies retuutti poikaa kädestä perässään jonkun matkaa pitkin tienreunaa. Onneksi oli siinä nurmikkoa, lapsi raahautui maassa :'(
He olivat jo kaukana kun näin naisen taluttavan pyörää heidän perässään, liekkö sitten äiti. Sitten mies tönäisi pojan maahan ja kuului kauaskin mitä sanoi -Painu helvettiin siitä! Mulla tuli kyyneleet ja katsottiin kahden muun naisen kanssa perään. Varmaan asuvat jossain täällä meidän lähellä, kun olivat kävellen. Jos saisin selville ketä ovat voisinko tehdä tosta jonkun ilmoituksen? En ole aikaisemmin tuollaista nähnyt

ootko varma ettäkyseessä ei oo kokoa aamun kestänyt uhmakohtaus ja mies raahasi lasta vaan saadakseen liikkeelle oikeaan suuntaan?
tuosta tönäsystäkin vielä että joskus kun pitää rimpuilevaa lasta kädestä ja äkillisesti päästää irti niin kauempaa voi sekin näyttää tönäsyltä!
ite en menis ehkä tollaseen ilmotusta tekeen kun ei varsinaisesti käyttäny väkivaltaa lyöden jne.
meilläkin on josksu ollut tuollaista ja pidän meitäkin "normaalina" väkivallattomana perheenä!

mä olen sun kanssa samalla linjoilla, mutta se että "Mene helvettiin siitä?"

Miten karjuminen sitten? Ei ollut mitään äänen korottamista vaan pelottavaa karjuntaa! Ja tuo kun käski menee helvettiin niin todella tönäisi sitten poispäin, että lapsi retkahti taaksepäin :'(
Toivoinkin, että joku siellä lähempänä heitä olisi puuttunut jotenkin tohon. Lapsella oli kypärä päässä, joten eikö nainen olisi vaan voinut ottaa pojan kyytiin. Kauhea jos kyydissä oli pienempi sisarus
Ja mitä sit tapahtuu tälläisissä perheissä kotona :'( :'(

 

niin, vanhemmat saavat hoitaa asiansa niin kuin parhaaksi katsovat, mutta pitää muistaa että lasta ei saa satuttaa millään muotoa, ei fyysisesti eikä henkisesti.

 

Mie en nyt oikein tiedä mitä tähän kommentoisi, koska nää ketjuthan on yleensä nimenomaan sitä, että äitikät kilvan kauhistelee tapahtunutta, jonka joku kertoo. Mie en kyllä menis mitään ilmotuksia tollasen perusteella tekemään. On sitä itselläkin ollut jos jonkinlaista sanomista ja showta tuon uhmaikäisen kanssa. Jos "silminnäkijät" ois jokaisesta juniorin uhmakohtauksen selvittelystä ilmotuksia tehneet, niin meillä alkaa olla ruuhkaa virkavallasta tuossa oven takana, mutta eipä oo vielä ketään näkyny... Ja meillä ainakin poika on hyvinvoiva ja iloinen lapsukainen noista hetkittäisistä yhteenotoista huolimatta. Joten jäitä hattuun nyt!

 

Noita tapauksia näkee...joskus vanhemmat tietty voisivat purra hampaat yhteen... ja taas kun on lomat päällä ihmisillä, niin pinna on kireenä, vaikka pitäisi olla lomafiilis päällä. Kyllä mekin täs naapurista kuullaan kaikenlaista tuon tapaista väliin. Mutta sit taas toisinaan ne on ihan normaalisti. Vanhempien pinna on vaan väliin kireenä ja kun lapsi uhmaa niin NAPS! Mut ei lasta tietty saa retuuttaa...kaikki ei osaa olla lasten kaa, vaikka niitä on tehty...niin...mistä sen tietää mistä se oli alkanut...

 

^^^Mä olen aikoinani tuon esikoisen kanssa monet tappelut käynyt läpi kaupan pihalla. Ja monta jouduin laittamaan pojan väkisin autoon. Mutta silti en ole ikinä tuolla tavalla käyttäytynyt, saatika puhunut lapselle noin.

Noin pieni, 2-3 vuotias ei ole niin iso, etteikö häntä voisi kantaa kotiin ilman RAJUA retuutusta. Mulla ainakin aika oikukas 3 vuotias, jota on monesti jouduttu väkisin kantamaan kainalossa, kun hän ei suostu yhteistyöhön. Huonoin keino on alkaa itse huutamaan.

Annan sulle esimerkin;
Kantaisitko itse 3 vuotiaan 20 kiloisen uhmarin kotiin noin kilometrin matkan? Jos vielä sulla ois 2 vee talutettavana toisessa kädessä. Matka ois pääasiassa autotien reunassa kulkemista ja ylämäkeä? Ja mukana ois viel kauppakassi?

 

Mie en nyt oikein tiedä mitä tähän kommentoisi, koska nää ketjuthan on yleensä nimenomaan sitä, että äitikät kilvan kauhistelee tapahtunutta, jonka joku kertoo. Mie en kyllä menis mitään ilmotuksia tollasen perusteella tekemään. On sitä itselläkin ollut jos jonkinlaista sanomista ja showta tuon uhmaikäisen kanssa. Jos "silminnäkijät" ois jokaisesta juniorin uhmakohtauksen selvittelystä ilmotuksia tehneet, niin meillä alkaa olla ruuhkaa virkavallasta tuossa oven takana, mutta eipä oo vielä ketään näkyny! Ja meillä ainakin poika hyvinvoiva ja iloinen lapsukainen noista hetkittäisistä yhteenotoista huolimatta. Joten jäitä hattuun nyt!

Oot oikeessa sama juttu meilläkin.

 

^^^Mä olen aikoinani tuon esikoisen kanssa monet tappelut käynyt läpi kaupan pihalla. Ja monta jouduin laittamaan pojan väkisin autoon. Mutta silti en ole ikinä tuolla tavalla käyttäytynyt, saatika puhunut lapselle noin.

Noin pieni, 2-3 vuotias ei ole niin iso, etteikö häntä voisi kantaa kotiin ilman RAJUA retuutusta. Mulla ainakin aika oikukas 3 vuotias, jota on monesti jouduttu väkisin kantamaan kainalossa, kun hän ei suostu yhteistyöhön. Huonoin keino on alkaa itse huutamaan.

Annan sulle esimerkin;
Kantaisitko itse 3 vuotiaan 20 kiloisen uhmarin kotiin noin kilometrin matkan? Jos vielä sulla ois 2 vee talutettavana toisessa kädessä. Matka ois pääasiassa autotien reunassa kulkemista ja ylämäkeä? Ja mukana ois viel kauppakassi?

Mä en lähtökohtaisesti lähtisi tuollaista matkaa tekemään yksin kahden lapsen kanssa varsinkaan minään uhmapäivänä. Ja painaako 3 vuotias oikeasti 20 kiloa?

 

Näin kaupan pihasta alkavan hurjan episodin päivällä. Nousin autosta ja jostain kuului lapsen kovaa itkua. Sitten näin isän rattaiden kanssa ja n. 2-3 v. pojan joka huusi ja yritti jotenkin tavoitella rattaiden työntöaisaa. Sitten alkoikin kauhea toiminta, ensin mies karjui jotain että useat kiinnivät heihin huomion. Lapsi yritti välillä roikkua rattaissa ja sitten mies retuutti poikaa kädestä perässään jonkun matkaa pitkin tienreunaa. Onneksi oli siinä nurmikkoa, lapsi raahautui maassa :'(
He olivat jo kaukana kun näin naisen taluttavan pyörää heidän perässään, liekkö sitten äiti. Sitten mies tönäisi pojan maahan ja kuului kauaskin mitä sanoi -Painu helvettiin siitä! Mulla tuli kyyneleet ja katsottiin kahden muun naisen kanssa perään. Varmaan asuvat jossain täällä meidän lähellä, kun olivat kävellen. Jos saisin selville ketä ovat voisinko tehdä tosta jonkun ilmoituksen? En ole aikaisemmin tuollaista nähnyt

ootko varma ettäkyseessä ei oo kokoa aamun kestänyt uhmakohtaus ja mies raahasi lasta vaan saadakseen liikkeelle oikeaan suuntaan?
tuosta tönäsystäkin vielä että joskus kun pitää rimpuilevaa lasta kädestä ja äkillisesti päästää irti niin kauempaa voi sekin näyttää tönäsyltä!
ite en menis ehkä tollaseen ilmotusta tekeen kun ei varsinaisesti käyttäny väkivaltaa lyöden jne.
meilläkin on josksu ollut tuollaista ja pidän meitäkin "normaalina" väkivallattomana perheenä!

mä olen sun kanssa samalla linjoilla, mutta se että "Mene helvettiin siitä?"

Kiillottelhan nyt täydellisen äidin sädekehääs lisää. Aploodin paikka sulle, kun et ole koskaan sortunut lapsellesi pahasti sanomaan :flower:
Eli heti vaan lastensuojeluun ilmoitusta tekemään jos joku rumasti väsyneenä sähätää lapselleen. Veikkaan että alkais olla aika ruuhkaa sijoitusperheissä.

juu olen sanonut pahasti, mutta en karjunut pää punaisena painumaan helvettiin. Ja mä en todellakaan ole mikään täydellinen äiti. Luepa vähän tarkemmin mitä tonne kirjotin. Mä en ole koskaan itse vaan kokenut tarvetta huutaa lapselleni noin julkisella paikalla. Kotona kyllä olen kironnut, mutta lähinnä omaa riittämättömyyden tunnettani. Mä en ole mikään lastensuojeluun ilmoitusta tekevä tyyppi, ja arvostan vanhempien ratkaisuja sellaisenaan kun on. Jos joku tykkää sinisestä niin toinen taas punaisesta. Mutta kommenttejahan täällä kyseltiin ja itse väsymyksen ja masennuksen käyneenä ymmärrän mitä on retuuttaa lasta...Mutta kiroile en julkisesti!!

 

Siis jotenkin tuo, lapsen töniminen tuntuu pahalta. Ja helvettiin käskeminen. voihan siinä olla myös sekin mahdollisuus, että tapaus on täysin väärin tulkittu, en sitten tiedä. Ikäviä tunteita se minussa herättää.

 

Mietipä asiaa niinpäin että sallitko jonkun muun esim. hoitajan kohtelevan lastasi samalla tavalla kuin itse teet . Jos et niin katse peiliin.

 

^^^Mä olen aikoinani tuon esikoisen kanssa monet tappelut käynyt läpi kaupan pihalla. Ja monta jouduin laittamaan pojan väkisin autoon. Mutta silti en ole ikinä tuolla tavalla käyttäytynyt, saatika puhunut lapselle noin.

Noin pieni, 2-3 vuotias ei ole niin iso, etteikö häntä voisi kantaa kotiin ilman RAJUA retuutusta. Mulla ainakin aika oikukas 3 vuotias, jota on monesti jouduttu väkisin kantamaan kainalossa, kun hän ei suostu yhteistyöhön. Huonoin keino on alkaa itse huutamaan.

Annan sulle esimerkin;
Kantaisitko itse 3 vuotiaan 20 kiloisen uhmarin kotiin noin kilometrin matkan? Jos vielä sulla ois 2 vee talutettavana toisessa kädessä. Matka ois pääasiassa autotien reunassa kulkemista ja ylämäkeä? Ja mukana ois viel kauppakassi?

Mä en lähtökohtaisesti lähtisi tuollaista matkaa tekemään yksin kahden lapsen kanssa varsinkaan minään uhmapäivänä. Ja painaako 3 vuotias oikeasti 20 kiloa?

Elämä on yllättävää. Mun mies lähti talvella kahden KILTIN lapsen kanssa kauppaan. Sama matka on menty porukalla useita kertoja ja ongelmitta. Kaupasta lähtiessä 3 vee sai yllättäen sitten kohtauksen että hän ei kävele kotiin. Vaihtoehtoina oli jättää lapsi keskelle tietä kirkumaan tai vetää perässä kotiin. Ja todellakin 3 vee saattaa painaa sen 20 kiloa, jopa enemmänkin. mies kuivasti sanoikin silloin "toivottavasti ei ollut niitä sun plussalaisia näkemässä. jo tulis tuomio lapsen pahoinpitelystä" Ja kuinka oikeassa TAAS hän olikaan

 

^^^Mä olen aikoinani tuon esikoisen kanssa monet tappelut käynyt läpi kaupan pihalla. Ja monta jouduin laittamaan pojan väkisin autoon. Mutta silti en ole ikinä tuolla tavalla käyttäytynyt, saatika puhunut lapselle noin.

Noin pieni, 2-3 vuotias ei ole niin iso, etteikö häntä voisi kantaa kotiin ilman RAJUA retuutusta. Mulla ainakin aika oikukas 3 vuotias, jota on monesti jouduttu väkisin kantamaan kainalossa, kun hän ei suostu yhteistyöhön. Huonoin keino on alkaa itse huutamaan.

Annan sulle esimerkin;
Kantaisitko itse 3 vuotiaan 20 kiloisen uhmarin kotiin noin kilometrin matkan? Jos vielä sulla ois 2 vee talutettavana toisessa kädessä. Matka ois pääasiassa autotien reunassa kulkemista ja ylämäkeä? Ja mukana ois viel kauppakassi?

Mä en lähtökohtaisesti lähtisi tuollaista matkaa tekemään yksin kahden lapsen kanssa varsinkaan minään uhmapäivänä. Ja painaako 3 vuotias oikeasti 20 kiloa?

Meijän 3v. painaa..on nimittäin semmonen junttura, etten tiedä mitenpäin sen sais kannettua, etenkään kauppakassien lisäks.
Sen takia käydään koko porukalla kaupas tai sit mies yksinään, esikko kun voi laittaa ihan ykskaks jarrut päälle..kyllä nolottaa se huuto ja riehunta.. :ashamed:

Lisäys vielä..me ei olla tuo perhe mitä ap kuvaili.

 

^^^Mä olen aikoinani tuon esikoisen kanssa monet tappelut käynyt läpi kaupan pihalla. Ja monta jouduin laittamaan pojan väkisin autoon. Mutta silti en ole ikinä tuolla tavalla käyttäytynyt, saatika puhunut lapselle noin.

Noin pieni, 2-3 vuotias ei ole niin iso, etteikö häntä voisi kantaa kotiin ilman RAJUA retuutusta. Mulla ainakin aika oikukas 3 vuotias, jota on monesti jouduttu väkisin kantamaan kainalossa, kun hän ei suostu yhteistyöhön. Huonoin keino on alkaa itse huutamaan.

Annan sulle esimerkin;
Kantaisitko itse 3 vuotiaan 20 kiloisen uhmarin kotiin noin kilometrin matkan? Jos vielä sulla ois 2 vee talutettavana toisessa kädessä. Matka ois pääasiassa autotien reunassa kulkemista ja ylämäkeä? Ja mukana ois viel kauppakassi?

Mä en lähtökohtaisesti lähtisi tuollaista matkaa tekemään yksin kahden lapsen kanssa varsinkaan minään uhmapäivänä. Ja painaako 3 vuotias oikeasti 20 kiloa?

Mä en nyt ota kantaa tuohon ap:n kertomaan asiaan, koska en itse ollut paikalla näkemässä. Kielenkäyttö oli toko rumaa, mutta ehkä isä suutuspäissään niin sanoi, vaikka toki aikuisen on hallittava kielenkäyttönsä suuttuneenakin.

Mitä kantamiseen tulee, niin en minäkään kyllä meidän vajaa 2-vuotiasta (12,5kg) jaksa alkaa kantaa, jos hänelle jokin kiukkukohtaus tulee. Matkassa vielä neiti vajaa 6kk ja isoveli 4v. Jos poika kiukuttelee, niin kiukuttelee käsipuolessa rimpuillen tai sitten laitan väkisin tupliin istumaan, josta useasti nousee vielä suurempi haloo. Aina ei voi myöskään valita, lähteäkö kiukkupussin kanssa ulos...joskus on vaan pakko.

 

Joskus tuntuu siltä, että olis vaan jokaisen parempi pitää huolta omista tekemisistään ja antaa muiden tehdä samoin.

 

Näin kaupan pihasta alkavan hurjan episodin päivällä. Nousin autosta ja jostain kuului lapsen kovaa itkua. Sitten näin isän rattaiden kanssa ja n. 2-3 v. pojan joka huusi ja yritti jotenkin tavoitella rattaiden työntöaisaa. Sitten alkoikin kauhea toiminta, ensin mies karjui jotain että useat kiinnivät heihin huomion. Lapsi yritti välillä roikkua rattaissa ja sitten mies retuutti poikaa kädestä perässään jonkun matkaa pitkin tienreunaa. Onneksi oli siinä nurmikkoa, lapsi raahautui maassa :'(
He olivat jo kaukana kun näin naisen taluttavan pyörää heidän perässään, liekkö sitten äiti. Sitten mies tönäisi pojan maahan ja kuului kauaskin mitä sanoi -Painu helvettiin siitä! Mulla tuli kyyneleet ja katsottiin kahden muun naisen kanssa perään. Varmaan asuvat jossain täällä meidän lähellä, kun olivat kävellen. Jos saisin selville ketä ovat voisinko tehdä tosta jonkun ilmoituksen? En ole aikaisemmin tuollaista nähnyt

ootko varma ettäkyseessä ei oo kokoa aamun kestänyt uhmakohtaus ja mies raahasi lasta vaan saadakseen liikkeelle oikeaan suuntaan?
tuosta tönäsystäkin vielä että joskus kun pitää rimpuilevaa lasta kädestä ja äkillisesti päästää irti niin kauempaa voi sekin näyttää tönäsyltä!
ite en menis ehkä tollaseen ilmotusta tekeen kun ei varsinaisesti käyttäny väkivaltaa lyöden jne.
meilläkin on josksu ollut tuollaista ja pidän meitäkin "normaalina" väkivallattomana perheenä!

mä olen sun kanssa samalla linjoilla, mutta se että "Mene helvettiin siitä?"

Kiillottelhan nyt täydellisen äidin sädekehääs lisää. Aploodin paikka sulle, kun et ole koskaan sortunut lapsellesi pahasti sanomaan :flower:
Eli heti vaan lastensuojeluun ilmoitusta tekemään jos joku rumasti väsyneenä sähätää lapselleen. Veikkaan että alkais olla aika ruuhkaa sijoitusperheissä.

juu olen sanonut pahasti, mutta en karjunut pää punaisena painumaan helvettiin. Ja mä en todellakaan ole mikään täydellinen äiti. Luepa vähän tarkemmin mitä tonne kirjotin. Mä en ole koskaan itse vaan kokenut tarvetta huutaa lapselleni noin julkisella paikalla. Kotona kyllä olen kironnut, mutta lähinnä omaa riittämättömyyden tunnettani. Mä en ole mikään lastensuojeluun ilmoitusta tekevä tyyppi, ja arvostan vanhempien ratkaisuja sellaisenaan kun on. Jos joku tykkää sinisestä niin toinen taas punaisesta. Mutta kommenttejahan täällä kyseltiin ja itse väsymyksen ja masennuksen käyneenä ymmärrän mitä on retuuttaa lasta...Mutta kiroile en julkisesti!!

Mutta mitä eroa siinä on kiroileeko sitä salaa kotona vai julkisesti? Omaa riittämättömyyden tunneeta se isäkin varmaan vaan purki huutamalla lapselleen "painu helvettiin".

 

Retuutus kuulosti ilkeältä kyllä. Ei lasta tarvi mun mielestä maata myöten raahata, voi sitä sen verran nostaakin. Eihän tuo helvettiin toivotus nätisti ole sanottu mutta myönnän että on se omastakin suusta päässyt. :ashamed:

Sitten jos lapsen käskee päivittäin painua helvettiin ja tuo käytös on jatkuvaa, mennään pahasti yli jo.

 

Näin kaupan pihasta alkavan hurjan episodin päivällä. Nousin autosta ja jostain kuului lapsen kovaa itkua. Sitten näin isän rattaiden kanssa ja n. 2-3 v. pojan joka huusi ja yritti jotenkin tavoitella rattaiden työntöaisaa. Sitten alkoikin kauhea toiminta, ensin mies karjui jotain että useat kiinnivät heihin huomion. Lapsi yritti välillä roikkua rattaissa ja sitten mies retuutti poikaa kädestä perässään jonkun matkaa pitkin tienreunaa. Onneksi oli siinä nurmikkoa, lapsi raahautui maassa :'(
He olivat jo kaukana kun näin naisen taluttavan pyörää heidän perässään, liekkö sitten äiti. Sitten mies tönäisi pojan maahan ja kuului kauaskin mitä sanoi -Painu helvettiin siitä! Mulla tuli kyyneleet ja katsottiin kahden muun naisen kanssa perään. Varmaan asuvat jossain täällä meidän lähellä, kun olivat kävellen. Jos saisin selville ketä ovat voisinko tehdä tosta jonkun ilmoituksen? En ole aikaisemmin tuollaista nähnyt

ootko varma ettäkyseessä ei oo kokoa aamun kestänyt uhmakohtaus ja mies raahasi lasta vaan saadakseen liikkeelle oikeaan suuntaan?
tuosta tönäsystäkin vielä että joskus kun pitää rimpuilevaa lasta kädestä ja äkillisesti päästää irti niin kauempaa voi sekin näyttää tönäsyltä!
ite en menis ehkä tollaseen ilmotusta tekeen kun ei varsinaisesti käyttäny väkivaltaa lyöden jne.
meilläkin on josksu ollut tuollaista ja pidän meitäkin "normaalina" väkivallattomana perheenä!

Peesi tähän.
Jos on koko aamun kuullut ininää ja vikinää, jossain vaiheessa vaan palaa käämit.
Mitä antaisit ap vaihtoehdoksi? Kenties odotamme koko perhe kaupan pihalla uhman loppumista? Pakko sitä on eteenpäin mennä, ei auta. Isä on voinut venyttää pinnaa koko armaan päivän ja sitten sanoi pahasti, josta varmaan hänelle itselleenkin paha omatunto.. (nimerkki:kokemusta on).
Jos meillä on uhamkohtaus päällä ja koitan vaan päästä kotiin, niin voin kertoa etten ole lainkaan tyytyväinen, jos joku täti tulee neuvomaan. Eri asiahan olisi, jos moittimisen sijaan kysyisikin voinko auttaa jotenkin?

 

Ymmärrän kyllä täysin, että hermot voi palaa lapsen julkisen uhman takia. Ei sitä voi passittaa ulkona oikein omaan huoneeseenkaan, eikä nurkkaan häpeemään tms., vaan siihen on keksittävä ratkaisu.

Mie oon pari kertaa joutunu kauppareissulla työntämään tuplarattaita joissa kaksoset istumassa, samalla vahtinut esikoista ja kantanut parivuotiasta uhmakasta kainalossa. Ja vielä kauppakassi siinä kädessä, millä työnnän tuplarattaita. Jostain syystä hermot ei yleensä mene ulkona, vaan puren hammasta ja sinnittelen. Ei ne hermot kyllä sitten kotonakaan mene. Mutta juu, se ON hirveää, kun lapsi saa kiukkukohtauksen ulkona/kaupassa.

 

lue edelleen se mitä tuolla kirjoitin. Eli kun lapsella on uhma, ja päättää pistää stopin niin eihän sitä lasta siihen voi jättää. Jollain lailla se on kotiin saatava. Miksi ihmeessä takerruit tohon painu helvettiin- juttuun. Isän tartti raahata tai retuuttaa lastaan, ihan sama. Kauppareissu ja aamu muutenkin olivat varmaan olleet jo fiasko, hermot kireellä ja muksu pistää hanttiin. Mä en vaan itse olisi enään kehdannut huutaa että painu helvettiin siitä? Just sen takia, että joku kaksplussalainen on tekemässä jo lastensuojeluilmoitusta. Olisin ehkä karjunut jotain muuta. Ja tulee taas niin paikkansa pitävä lause mieleen, kukaan ei ole niin ilkeä toiselle kuin lapsi lapselle ja äiti äidillä. Kiitos ja kumarrus.

 

Sinuna en menisi tekemään ilmoitusta. Vaikea arvioida kirjoituksen perusteella kuinka rajusta meiningistä on kyse. Se on voinut näyttää rajulta, mutta onko sitä ollut todellisuudessa. Onko lapsen itku johtunut kivusta vai siitä, kun ei saanut tahtoaan läpi.

 

Ettei tilanne ollut samanmoinen kuin minulla erään kerran. Poika riehui ja karkaili niin, että jouduin pitämään kädestä kiinni ettei juokse karkuun ja autojen alle. Nyhti kädessä aikansa joka suuntaan kunnes minulla kirposi ote ja poika lensi pitkin maita ja mantuja. Tietysti tokaisin tähän voi p..kele(siis siitä kun ote kirposi) ja tietysti poikaa sattui se kaatuminen ja hirveä itku ja huuto tuli. Saattoi näyttää kidutukselta, mutta totuus on sitäkin tavallisempi.

 

lue edelleen se mitä tuolla kirjoitin. Eli kun lapsella on uhma, ja päättää pistää stopin niin eihän sitä lasta siihen voi jättää. Jollain lailla se on kotiin saatava. Miksi ihmeessä takerruit tohon painu helvettiin- juttuun. Isän tartti raahata tai retuuttaa lastaan, ihan sama. Kauppareissu ja aamu muutenkin olivat varmaan olleet jo fiasko, hermot kireellä ja muksu pistää hanttiin. Mä en vaan itse olisi enään kehdannut huutaa että painu helvettiin siitä? Just sen takia, että joku kaksplussalainen on tekemässä jo lastensuojeluilmoitusta. Olisin ehkä karjunut jotain muuta. Ja tulee taas niin paikkansa pitävä lause mieleen, kukaan ei ole niin ilkeä toiselle kuin lapsi lapselle ja äiti äidillä. Kiitos ja kumarrus.

Kuikkasin sun profiiliin. Jos sulla on 1,5 vee muksu jolle olet jo joutunut karjumaan pää punasena ja huutamaaan ties mitä kirouksia kotisi rauhassa, niin odotas vaan kun hän on vuoden vanhempi Voipa sultakin julkisesti lipsahtaa muutama ruma sana uhmakohtauksen sattuessa. Harva sitä HARKITSEE huutavansa julkisesti rumia asioita. Terveisin kiukuttelevien 4 ja 2,5 vuotiaiden huonostikäyttäytyvä äiti.

 

Välillä ihmettelen kun lueskelen näitä juttuja.
Miksi toisten lapset kiukuttelee niin paljon? Niin paljon että pitää retuuttaa ja HUUTAA?
Kannattaisko katsoa peiliin jos tuollainen käytös on "normaalia" arkea.

 

lue edelleen se mitä tuolla kirjoitin. Eli kun lapsella on uhma, ja päättää pistää stopin niin eihän sitä lasta siihen voi jättää. Jollain lailla se on kotiin saatava. Miksi ihmeessä takerruit tohon painu helvettiin- juttuun. Isän tartti raahata tai retuuttaa lastaan, ihan sama. Kauppareissu ja aamu muutenkin olivat varmaan olleet jo fiasko, hermot kireellä ja muksu pistää hanttiin. Mä en vaan itse olisi enään kehdannut huutaa että painu helvettiin siitä? Just sen takia, että joku kaksplussalainen on tekemässä jo lastensuojeluilmoitusta. Olisin ehkä karjunut jotain muuta. Ja tulee taas niin paikkansa pitävä lause mieleen, kukaan ei ole niin ilkeä toiselle kuin lapsi lapselle ja äiti äidillä. Kiitos ja kumarrus.

Kuikkasin sun profiiliin. Jos sulla on 1,5 vee muksu jolle olet jo joutunut karjumaan pää punasena ja huutamaaan ties mitä kirouksia kotisi rauhassa, niin odotas vaan kun hän on vuoden vanhempi Voipa sultakin julkisesti lipsahtaa muutama ruma sana uhmakohtauksen sattuessa. Harva sitä HARKITSEE huutavansa julkisesti rumia asioita. Terveisin kiukuttelevien 4 ja 2,5 vuotiaiden huonostikäyttäytyvä äiti.

Oma tosiaan vasta 1,5 vuotias ja olen hänelle karjunut, koska olin todella väsynyt. Mutta siis nyt taas kaikki hyvin sillä saralla. Kokemustakin löytyy useista eri uhmakkaista lapsista.
Mä oon muuten ruvennut tietoisesti ruvennut miettimään omaa käyttäytymistäni sen jälkeen kun tän palstan löysin. Voisinkin sanoa, että jopa joskus tarkkailen itseäni juuri siksi, että kukaan ei vaan pääsisi sanomaan, kommentoimaan eikä muullakaan lailla kauhistelemaan mun toimintaa. Siis kun täällä oikeesti puututaan mitä ihmeellisimpiin asioihin, siis esim. joku äiti ostaa läpselle kesällä pipon?!? Just joo. Mä aika harvoin ees viittin kommentoida tällaisiin ketjuihin, koska aina tuntuu tulevan sota. Joku ymmärtää väärin vahingossa, toinen tahallaan. Ja just siksi, että täällä käsketään kiillottelemaan sitä sädekehää (jota ei ole) ja luullaan olevinaan superäitejä. Musta tää on vaan niin surullista, ja silti täällä olen.. :/