Lapsen rajua retuutusta

Te joilla viskellään leluja kattolamppuun, missä on jäähyn käyttö? Sillä se loppuu. Pitää vaan itse jaksaa viedä jäähylle tasan niin monta kertaa kuin tarvii. Huutaminen on helppo, mutta tehoton keino. Ja retuuttamiset vaan lisää lapsen uhmaa ja vastarintaal.

En kannata jäähypenkkiä. Minulle se ei sovi - silloin se ei sovi tenavallekaan. Tulee uusi riita siitä, kun tappelen jotain typerää jäähypenkkiä, jätän sen sinne amerikan nannyille.
ja kuka sanoo, että meillä huudetaan? Lelujen viskelystä lapsi sai nuhdesaarnan, ja toisesta viskelykerrasta passitettiin pois huoneesta, ovi kiinni.
Jos vielä kolmannen kerran nakkelee, otan kiinni olkapäistä ja kannan pois huoneesta, vien toiseen paikkaan ja mennessäni ilmoitan, että noin ei tehdä ja ei tarvitse olla olohuoneessa lainkaan, jos ei osaa olla kunnolla, voi pysytellä nyt ja vastakin muualla.

Tämä poisvienti paikasta - huoneesta, on meillä valtavan iso rangaistus. jäähypenkkiä voisi verrata pahoinpitelyyn, hän kokisi sen niin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

mutta menee asian vierestä.

kerroin vain esimerkkejä, MITEN LAPSI VOI TOISINAAN IHAN TAHALLAAN TOIMIA NS. VÄÄRIN VAIKKA SIITÄ ASIASTA OLISI SANOTTU KAUNIISTI SATOJA KERTOJA JA JOSSAIN KOHTI SITTEN AIKUISELLA LOPPUU YMMÄRRYS JA ILMEISESTI AP.N TAPAUKSESSA TUOLLA KARJUVALLA ISÄLLÄ OLI TUOSSA KOHTI PALANUT KÄÄMIT, TAKANA VOI OLLA VAIKKA MITEN MONTA SAMANKALTAISTA KIUKUTTELUTILANNETTA MISSÄ MIKÄÄN HYVÄ JA KAUNIS EI OLE AUTTANUT!!!

Suosittelen sulle lämpimästi Keijo Tahkokallion kirjoja. Niitä kun lukee tajua relata. Silloin ymmärtää, että metsään mennään jos oletaan lapsen tottelevan kerrasta tai kahdesta. Vanhemman rooli on juuri olla se seinä jotan vasten lapsi paukuttaa päätään 1500 kertaa samasta asiasta.

Ai mulleko suosittelet? ja kerrot, ettei lapsen kuulukaan kerrasta uskoa?

no onko sitten aikuisella oikeus joskus väsyä siihen, ettei se lapsi usko, ei kahden tuhannenkaan jälkeen? onko siis aikusiella oikeus olla ihminen? saako aikuinen väsyä, hermostua, korottaa ääntään?
en puhu väkivallasta, vaan siitä, että aina ei toimi kasvatusoppaiden mukaan ja siitä huolimatta on hyvä vanhempi eikä se kerta vahingoita lasta?

minusta tämä on hassua.
täällä jaetaan neuvoja siitä, miten ja millainen vahempi saa olla, millainen kuuluu olla.
ja sitten seuraavassa ketjussa kilvan kerrotaan, miten alle 1 vuotiastakin näpsitään ja miten on hyväksyttävää antaa luunappeja koska niin pieni ei ymmärrä EI sanaa, mutta luunapin ymmärtää.
ja muistellaan miten itse saatiin selkään eikä siitä traumoja jäänyt.

mutta kun palstan äiti tulee kertomaan, että olen hermostunut ja kiroillut ja olen ottanut napakasti kiinni ja raahannut vaarallisesta paikasta pois, enkä ole jaksanut neuvotella vaan olen tehnyt päätöksen kun annetuista vaihtoehdoista ei mikään kelvannut ja lapsi huusi ja kiukutteli - - niin se onkin niin hiivatin surkea äiti että eikun koulunpenkille vanhemmuutta opiskeleemaan.

koettakaa nyt päättäää!!

ja kiitos näkemiin,. minä poistun tästä, kommentoikaa vapaasti, en tule enää tänne.

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

Meillä jos halutaan likakorista mielihousut, niitä ei saa, ja vaihtoehdot on joko toiset housut tai meno ilman housuja (jotka otetaan mukaan ja tarhantäti pukee). Kertaakaan ei ole vielä tarvinnut lähteä ilman housuja, huutoa nolla.

voi jestas kun tämä palsta on täynnänsä toinen toistaan upeampia äitejä! että te olettekin aina niin upeita!

No emmä ny siitä upeudesta tiedä. Mutta mä koetan pitää mielessä tilanteen lopullisen päämäärän, enkä juuttua arvovaltakiistoihin lapsen kanssa asioista joilla ei ole merkitystä. Lopullinen päämäärä ei ole saada jotain yhtä tiettyä vaatekappaletta lapsen päälle, vaan mennä tarhaan hyväksyttävässä varustuksessa. Sen perusteella sit valitsen mistä kiistelen.

No niinhän tuossa tehtiinkin.
ei suinkaan arvovaltakiista: minä määrään,
vaan ne siedettävät vaatteet kun lapsi ei suostunut valitsemaan, äiti valitsi, puhtaat.
silti se sitten teki v äärin?

Ei se väärin tehnytkään. Mutta on muitakin tapoja toimia: Joskus tuollaisissa kiistoissa unohtuu se miksi asioita tehdään. Tulee elämää suurempi kysymys siitä mitkä housut menee jalkaan ja kinan sisältö on pelkästään se, että kumpi saa tahtonsa läpi, vanhempi vai lapsi. Jos kinan kohteen valitsee lopputulos mielessä, lapsellekin tulee syy- ja seuraussuhteet paremmin selville. Kyse ei ole siitä kumpi voittaa housukiista vaan siitä miten mennään tarhaan. Sopivissa housuissa vai ei. Äh, en oikein osaa selittää mitä tarkoitan. Mutta siis toki tuo miten äiti toimi tuossa oli myös ok, jos lasta ei satutettu millään tavalla.

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

No anteeksi, jos mun mielestä elämä lasten kanssa ei ole niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa, että täytyy alkaa lapsille kiroilemaan ja haistattelemaan ohikulkijoillekin. Ei mun lapset ole sen helpompia kuin muidenkaan, itse asiassa kuopus on (tietynlainen erityislapsi kun on) todella haastava tapaus. Mutta hyvin me pärjätään, kun on pakko.

Sama täällä! En ole KOSKAAN lapselle kiroillut ja häntä höykyttänyt vaikka yhäkään ei ole helpoin lapsi varmaan mullakaan ollut! Suuttunut olen kyllä, mutta lapselle suuttumuksensa tulee osoittaa ikään sopivalla tavalla eikä karjumalla kirosanoja!!!

Ei tuossa kiroiltu lapselle, ei hermostuttu eikä höykyytetty. Mistä te semmosta luette?
lapsi huusi, ja naapuri luuli että lyödään kun ei seinän läpi näe.

 

Te joilla viskellään leluja kattolamppuun, missä on jäähyn käyttö? Sillä se loppuu. Pitää vaan itse jaksaa viedä jäähylle tasan niin monta kertaa kuin tarvii. Huutaminen on helppo, mutta tehoton keino. Ja retuuttamiset vaan lisää lapsen uhmaa ja vastarintaal.

En kannata jäähypenkkiä. Minulle se ei sovi - silloin se ei sovi tenavallekaan. Tulee uusi riita siitä, kun tappelen jotain typerää jäähypenkkiä, jätän sen sinne amerikan nannyille.
ja kuka sanoo, että meillä huudetaan? Lelujen viskelystä lapsi sai nuhdesaarnan, ja toisesta viskelykerrasta passitettiin pois huoneesta, ovi kiinni.
Jos vielä kolmannen kerran nakkelee, otan kiinni olkapäistä ja kannan pois huoneesta, vien toiseen paikkaan ja mennessäni ilmoitan, että noin ei tehdä ja ei tarvitse olla olohuoneessa lainkaan, jos ei osaa olla kunnolla, voi pysytellä nyt ja vastakin muualla.

Tämä poisvienti paikasta - huoneesta, on meillä valtavan iso rangaistus. jäähypenkkiä voisi verrata pahoinpitelyyn, hän kokisi sen niin. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

mutta menee asian vierestä.

kerroin vain esimerkkejä, MITEN LAPSI VOI TOISINAAN IHAN TAHALLAAN TOIMIA NS. VÄÄRIN VAIKKA SIITÄ ASIASTA OLISI SANOTTU KAUNIISTI SATOJA KERTOJA JA JOSSAIN KOHTI SITTEN AIKUISELLA LOPPUU YMMÄRRYS JA ILMEISESTI AP.N TAPAUKSESSA TUOLLA KARJUVALLA ISÄLLÄ OLI TUOSSA KOHTI PALANUT KÄÄMIT, TAKANA VOI OLLA VAIKKA MITEN MONTA SAMANKALTAISTA KIUKUTTELUTILANNETTA MISSÄ MIKÄÄN HYVÄ JA KAUNIS EI OLE AUTTANUT!!!

Suosittelen sulle lämpimästi Keijo Tahkokallion kirjoja. Niitä kun lukee tajua relata. Silloin ymmärtää, että metsään mennään jos oletaan lapsen tottelevan kerrasta tai kahdesta. Vanhemman rooli on juuri olla se seinä jotan vasten lapsi paukuttaa päätään 1500 kertaa samasta asiasta.

Ai mulleko suosittelet? ja kerrot, ettei lapsen kuulukaan kerrasta uskoa?

no onko sitten aikuisella oikeus joskus väsyä siihen, ettei se lapsi usko, ei kahden tuhannenkaan jälkeen? onko siis aikusiella oikeus olla ihminen? saako aikuinen väsyä, hermostua, korottaa ääntään?
en puhu väkivallasta, vaan siitä, että aina ei toimi kasvatusoppaiden mukaan ja siitä huolimatta on hyvä vanhempi eikä se kerta vahingoita lasta?

minusta tämä on hassua.
täällä jaetaan neuvoja siitä, miten ja millainen vahempi saa olla, millainen kuuluu olla.
ja sitten seuraavassa ketjussa kilvan kerrotaan, miten alle 1 vuotiastakin näpsitään ja miten on hyväksyttävää antaa luunappeja koska niin pieni ei ymmärrä EI sanaa, mutta luunapin ymmärtää.
ja muistellaan miten itse saatiin selkään eikä siitä traumoja jäänyt.

mutta kun palstan äiti tulee kertomaan, että olen hermostunut ja kiroillut ja olen ottanut napakasti kiinni ja raahannut vaarallisesta paikasta pois, enkä ole jaksanut neuvotella vaan olen tehnyt päätöksen kun annetuista vaihtoehdoista ei mikään kelvannut ja lapsi huusi ja kiukutteli - - niin se onkin niin hiivatin surkea äiti että eikun koulunpenkille vanhemmuutta opiskeleemaan.

koettakaa nyt päättäää!!

ja kiitos näkemiin,. minä poistun tästä, kommentoikaa vapaasti, en tule enää tänne.

Jaa, no mä en myöskään hyväksy luunappeja enkä tukistamisia enkä ole koskaan niitä itsekään saanut. Ja yhä vaankin sanon että kiinni saa ja pitää ottaa ja kantaa vaikka väkisin pois. Ne eivät ole sama asia kuin lapselle törkeyksien karjuminen ja hänen tönimisensä!!

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

No anteeksi, jos mun mielestä elämä lasten kanssa ei ole niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa, että täytyy alkaa lapsille kiroilemaan ja haistattelemaan ohikulkijoillekin. Ei mun lapset ole sen helpompia kuin muidenkaan, itse asiassa kuopus on (tietynlainen erityislapsi kun on) todella haastava tapaus. Mutta hyvin me pärjätään, kun on pakko.

Sama täällä! En ole KOSKAAN lapselle kiroillut ja häntä höykyttänyt vaikka yhäkään ei ole helpoin lapsi varmaan mullakaan ollut! Suuttunut olen kyllä, mutta lapselle suuttumuksensa tulee osoittaa ikään sopivalla tavalla eikä karjumalla kirosanoja!!!

Ei tuossa kiroiltu lapselle, ei hermostuttu eikä höykyytetty. Mistä te semmosta luette?
lapsi huusi, ja naapuri luuli että lyödään kun ei seinän läpi näe.

Puhun AP:n tapauksesta.

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

No anteeksi, jos mun mielestä elämä lasten kanssa ei ole niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa, että täytyy alkaa lapsille kiroilemaan ja haistattelemaan ohikulkijoillekin. Ei mun lapset ole sen helpompia kuin muidenkaan, itse asiassa kuopus on (tietynlainen erityislapsi kun on) todella haastava tapaus. Mutta hyvin me pärjätään, kun on pakko.

Sama täällä! En ole KOSKAAN lapselle kiroillut ja häntä höykyttänyt vaikka yhäkään ei ole helpoin lapsi varmaan mullakaan ollut! Suuttunut olen kyllä, mutta lapselle suuttumuksensa tulee osoittaa ikään sopivalla tavalla eikä karjumalla kirosanoja!!!

edellisen päiväkoti-housu-episodin äitinä kommentoin;:

lapselle ei kiroiltu. Lapselle ei huudettu. lapselle ei edes suututtu. lapseen ei käyty fyysisesti käsiksi. Lapsi halusi mielihousut, ne oli pyykkokopassa, niitä ei saanut ja annettiin vaihtoehdot. Kummatkaan ei kelvanneet, joten valitsin lapsen puolesta ne toiset. Housutta en viitsinyt juoksuttaa. Lapsi huusi, kun ei saanut tahtoaan lävitse: likakorista mielihousuja. ja tuollaista tahtoa ei todelakaan saa lävitse, sanokoot palstalaiset mitä sanoo.

tarkoitus oli vain kertoa esimerkki siitä, että ne klassiset sukkahousu-esimekrit ei päde kaikkien lasten kohdalla. '
tarkoitus oli kertoa, että tuo episodi oli lapselle itselleen niin vähäpätöinen, ettei edes muista sitä.

alakerran kaveri ei nähnyt mutta kuuli lapsen huudon. Hän kävi meillä useinkin, koska meilllä metelöitiin: jopa se kuului läpi, kun siirrettiin keittiössä tuoleja, jotta voidaan mennä ruokailemaan. Eikä meillä mitkään erityismeluisat tuolit olleet.. mutta kaveri kertoi tarinansa, oli isänsä pahoinpitelemä nuori kundi, joka minun lasteni uhmaikäisestä kiukuttelusta kävi läpi omia lapsuustraumojaan, kun isä hakkasi raidalliseksi. Kännipäissään kertoili.

 

Jeps. kuulostat just semmoselta kuin kaikki tän palstan hyvät äidit. joka ikiseen lapsen tekemään juttuun on ennakointiohjeet kuin valittujen palojen elämän ohjeissa ikään: mitä teen kun ....... 1) tapahtuu vvvvvv. Toimi näin: xxxxx

olet noudattanut näitä siitä lähtien kun lapsi syntyi, joten he ovat oppineet toimimaan kuten kasvatusoppaiden esimerkkilapset joten esimerkkeihin annetut ratkaisut toimivat.

Se klassinen:
lapsi ei halua sukkahousuja, mutta annat hänen valita kummat ottaa: punaiset vai keltaiset. silloin lapsi saa itse päättää ja valita, eikä tarvitse riidellä siitä, että ne ylipäätään pitää laittaa.
Minun lapset:
aamulla puetaan. Lapsi haluaa tietyt mielihousunsa jalkaan. ne on likaiset, pyykkikopassa, niitä ei ole ennätetty pestä koska ne meni likaiseksi edellisenä iltana. Lapsi saa kuitenkin valita, ottaako hän housut A vai housut B. Kummatkaan ei käy, hän haluaa ne likaiset. Neuvottelut ei tuota tulosta, äiti pukee toiset housuista lapselle, joka huutaa, jonka johdosta alakerran naapuri soittaa ovikella, koska hänen mielestään lasta pahoinpidellään.

Tapaus on tosi, sattui vanhemman lapsen kohdalla kun hän oli 4 v. Nyt tuo lapsi on aikuinen, ja ihan tavallinen normaali nuori aikuinen hänestä kasvoi jopa minun metodeilla , eikä edes muista tuota tapausta. Joo, meillä on on hyvät välit.

No anteeksi, jos mun mielestä elämä lasten kanssa ei ole niiiin ylitsepääsemättömän rankkaa, että täytyy alkaa lapsille kiroilemaan ja haistattelemaan ohikulkijoillekin. Ei mun lapset ole sen helpompia kuin muidenkaan, itse asiassa kuopus on (tietynlainen erityislapsi kun on) todella haastava tapaus. Mutta hyvin me pärjätään, kun on pakko.

Sama täällä! En ole KOSKAAN lapselle kiroillut ja häntä höykyttänyt vaikka yhäkään ei ole helpoin lapsi varmaan mullakaan ollut! Suuttunut olen kyllä, mutta lapselle suuttumuksensa tulee osoittaa ikään sopivalla tavalla eikä karjumalla kirosanoja!!!

edellisen päiväkoti-housu-episodin äitinä kommentoin;:

lapselle ei kiroiltu. Lapselle ei huudettu. lapselle ei edes suututtu. lapseen ei käyty fyysisesti käsiksi. Lapsi halusi mielihousut, ne oli pyykkokopassa, niitä ei saanut ja annettiin vaihtoehdot. Kummatkaan ei kelvanneet, joten valitsin lapsen puolesta ne toiset. Housutta en viitsinyt juoksuttaa. Lapsi huusi, kun ei saanut tahtoaan lävitse: likakorista mielihousuja. ja tuollaista tahtoa ei todelakaan saa lävitse, sanokoot palstalaiset mitä sanoo.

tarkoitus oli vain kertoa esimerkki siitä, että ne klassiset sukkahousu-esimekrit ei päde kaikkien lasten kohdalla. '
tarkoitus oli kertoa, että tuo episodi oli lapselle itselleen niin vähäpätöinen, ettei edes muista sitä.

alakerran kaveri ei nähnyt mutta kuuli lapsen huudon. Hän kävi meillä useinkin, koska meilllä metelöitiin: jopa se kuului läpi, kun siirrettiin keittiössä tuoleja, jotta voidaan mennä ruokailemaan. Eikä meillä mitkään erityismeluisat tuolit olleet.. mutta kaveri kertoi tarinansa, oli isänsä pahoinpitelemä nuori kundi, joka minun lasteni uhmaikäisestä kiukuttelusta kävi läpi omia lapsuustraumojaan, kun isä hakkasi raidalliseksi. Kännipäissään kertoili.

Mä en edes kommentoinut mitään sukkohousutarinaa vaan tuota ap:n juttua! :O Ja missä välissä joku on sanonut että lapsen pitäisi saada pitää päänsä sukkahousujen suhteen?? Mä oikeasti puhun nyt muusta kuin lapselle periksiantamisesta ja siitä että äidiltä pääsee joku yksittäinen ärräpää.

 

Että tällänen hupiketju tällä kertaa. Hyvä naiset! Ylititte itsenne jälleen kerran. Mikä mahtaa olla seuraava sodan aihe?

 

:/

 

Miten olisin voinut mennä mitään kysymään sellaisessa mielentilassa olevalta mieheltä
Ennenkuin sain oman lapseni autosta syliin, niin he olivat menneet jo hyvän matkaa. En sallisi oman mieheni tollai käyttäytyvän lastamme kohtaan, vaikka olisi miten paha päivä kaikilla. Toivottavasti tuo on sitten harvinaista heillä tuossa mittakaavassa.

 

Meillä ei 3v tarvitse perässä vetää, vaikka alkaisikin uhmailemaan, mutta tuo 2v tyttö on oikea sisupussi kun sille päälle sattuu. Viime viikolla raahasin kaupasta ulos kaikkien töllöttävien silmien edestä, eikä edes hävettänyt. Olen ajatellut, että on katsojien häpeä jos häiritsee kiljuva, rimpuileva ja potkiva lapsi jota äiti rahaa, kantaa kaikin voimin ulos kaupasta ja 3v juoksee perässä huutaen. Joo, se olin minä :wave:

Olen joskus ollut tilanteessa, että sekä 3v ja 2v alkavat yhtä aikaa temppuilemaan, juoksemaan eri suuntiin jne. Siinähän sitten valitset, että kumman juokset kiinni ja joskus on oikeasti revittävä perässä, kun muuten voi tulla ikävä loppu! Kielenkäyttö tosin on erittäin ikävää, ei tuollaista saa lapselle huutaa, mutta pinnan kiristyessä kaikkea voi suusta päästä.

 

Miten olisin voinut mennä mitään kysymään sellaisessa mielentilassa olevalta mieheltä
Ennenkuin sain oman lapseni autosta syliin, niin he olivat menneet jo hyvän matkaa. En sallisi oman mieheni tollai käyttäytyvän lastamme kohtaan, vaikka olisi miten paha päivä kaikilla. Toivottavasti tuo on sitten harvinaista heillä tuossa mittakaavassa.

Hieman hankalaahan se on mennä tuntemattomalta kysymään, että onko kaikki hyvin, vaikutat hieman hermostuneelta? Turpaansa siinä pahimmassa tapauksessa saa...

Naapurin kanssa oltiin viikko tai kaksi sitten pihalla, kun viereisestä taloyhtiöstä kuului kamalaa tappelua. Noin 12 v tyttö siellä matsasi, totuttuun tapaan, äitinsä kanssa. Lopulta äiti itki ja huusi että mitään muuta mä en pyydä, kun että antaisit mun olla hetken aikaa rauhassa. Mietittiin naapurin kanssa, että mitä tässä voisi tehdä, ja todettiin että ei mitään. Jos me mennään ovelle vienosti hymyillen ja sanotaan että hei, onko teillä kaikki hyvin, niin se äiti varmaan kokee sen pahimman luokan vittuiluna. Ja perheen ongelmat (eli se haastava erityislapsi) on kyllä viranomaisten tiedossa, ja he saavat apua, eli turha mennä kysymään mitään kun ei oikeasti voi kuitenkaan auttaa. Äiti vaan nolostuu ja pahoittaa mielensä entistä enemmän.
Me ei kuunneltu sitä tappelua kauhistellen, vaan lähinnä kiusaantuneina ja miettien, että miten kamalaa se olisi jos itsekin on joskus tuossa jamassa. Mistäpä me tiedetään, millaisiksi nämä meidän pari-kolme-neljävuotiaat kasvaa, vaikka kuinka tekisimme parhaamme :/

 

Miten olisin voinut mennä mitään kysymään sellaisessa mielentilassa olevalta mieheltä
Ennenkuin sain oman lapseni autosta syliin, niin he olivat menneet jo hyvän matkaa. En sallisi oman mieheni tollai käyttäytyvän lastamme kohtaan, vaikka olisi miten paha päivä kaikilla. Toivottavasti tuo on sitten harvinaista heillä tuossa mittakaavassa.

Kaikella ystävyydellä. Kaivetaan tämä ketju 2 vuoden päästä uudelleen esiin. Silloin teidänkin perheestä löytyy uhmis, ja ehkä jopa sellainen erittäin hankala tapaus. Voipa ilmentyä sinunkin ja miehesi käyttäytymisessä ihan uusia puolia :flower:

 

Miten olisin voinut mennä mitään kysymään sellaisessa mielentilassa olevalta mieheltä
Ennenkuin sain oman lapseni autosta syliin, niin he olivat menneet jo hyvän matkaa. En sallisi oman mieheni tollai käyttäytyvän lastamme kohtaan, vaikka olisi miten paha päivä kaikilla. Toivottavasti tuo on sitten harvinaista heillä tuossa mittakaavassa.

Kaikella ystävyydellä. Kaivetaan tämä ketju 2 vuoden päästä uudelleen esiin. Silloin teidänkin perheestä löytyy uhmis, ja ehkä jopa sellainen erittäin hankala tapaus. Voipa ilmentyä sinunkin ja miehesi käyttäytymisessä ihan uusia puolia :flower:

Ja sitten on ok karjua lapselle että painu helvettiin... Hmmm....

 

Miten olisin voinut mennä mitään kysymään sellaisessa mielentilassa olevalta mieheltä
Ennenkuin sain oman lapseni autosta syliin, niin he olivat menneet jo hyvän matkaa. En sallisi oman mieheni tollai käyttäytyvän lastamme kohtaan, vaikka olisi miten paha päivä kaikilla. Toivottavasti tuo on sitten harvinaista heillä tuossa mittakaavassa.

Kaikella ystävyydellä. Kaivetaan tämä ketju 2 vuoden päästä uudelleen esiin. Silloin teidänkin perheestä löytyy uhmis, ja ehkä jopa sellainen erittäin hankala tapaus. Voipa ilmentyä sinunkin ja miehesi käyttäytymisessä ihan uusia puolia :flower:

Ja sitten on ok karjua lapselle että painu helvettiin... Hmmm....

Ongelmia lukemisen tai luetun ymmärtämisen kanssa?
Helppoahan se on kommentoida ja tietää miten itse toimii uhmaikäisen kanssa, jos kotoa ei sellaista löydy :xmas:
Missään en ole kirjoittanut että huutaminen on ok, vaan että ihmiset saattavat huutaa jos ja kun hermo on tiukalla. Katsos se on inhimillistä.
Kivittäminen taas on primitiivistä.

 

Huutamistakin on niin monenlaista. Kolmeveelle voi huutaa että nyt lopetat tai sit voi huutaa painu helvettiin ja tönäistä päälle. Voi miettiä kummassa tapauksessa todennäköisemmin tulee kasvatettua psyykkisesti hyvinvoivia lapsia. Minusta mikään ei oikeuta tuollaista rumaa kieltä lapselle.

 

tuo että huusi lapselle, että mene helvettiin, on kyllä kamalaa, tuosta muusta nyt en niin tiedä. onhan lapsi voinut uhmata koko päivän. ehkä isällä on pinna vaan kert kaikkiaan katkennut.

 

Miten olisin voinut mennä mitään kysymään sellaisessa mielentilassa olevalta mieheltä
Ennenkuin sain oman lapseni autosta syliin, niin he olivat menneet jo hyvän matkaa. En sallisi oman mieheni tollai käyttäytyvän lastamme kohtaan, vaikka olisi miten paha päivä kaikilla. Toivottavasti tuo on sitten harvinaista heillä tuossa mittakaavassa.

Kaikella ystävyydellä. Kaivetaan tämä ketju 2 vuoden päästä uudelleen esiin. Silloin teidänkin perheestä löytyy uhmis, ja ehkä jopa sellainen erittäin hankala tapaus. Voipa ilmentyä sinunkin ja miehesi käyttäytymisessä ihan uusia puolia :flower:

Siis tuo näkemäni oli sellaista, että apua jostain hakisin(jos ymmärtäisin)
noin toimiessani.Tuli mieleen, että olikohan mies selvänä. Jos olisi noin tehnyt jollekin aikuiselle, niin paikalle olisi mahdollisesti tullut poliisitkin. Olisi pitänyt mun mennä ottaa turpiini niin ois tullukin. Onko lapset vanhempien omaisuutta alaikäisinä?

 

Nyt hei...

Tottakai jokaisesta vanhemmasta on kamalaa jos lapselle huudetaan rumasti. Myös ap:n tapauksen isäsatäkin, olen 99% varma.

Jokainen vanhempi tietää, että uhmaikäisen temput pitää kestää aikuisen tyyneydellä. Jokainen tietää, ettei saa hermostua. Jokainen pitää sitä vääränä tapana reagoida, että hermostuu ja huutaa.

MUTTA, jos pinna katkeaa niin se katkeaa; ärräpäät livahtaa suusta, ääntä tulee korotettua. Tuskin se on harkittu ja suunniteltu tapa reagoida omaan rakkaaseen lapseen. Mutta jos hermo kerta kaikkiaan menee ja se huuto ja ärräpäät pääsee, niin... Helppo sanoa vieressä että noin ei saa tehdä -no okei, kelaanko elämää muutaman sekunnin taaksepäin ja jätän huutamatta???

Mitäpä luulette, että tuo ap tapauksen isä miettii nyt? "Voi jee, kylläpä olin huipputyyppi tänään kun ojensin lasta oikein kunnon huudolla ja kiroillen" vaiko "voi hitto, miten mä tolleen pimahdin ja saatoinkin tehdä mun rakkaalle lapselleni"?

Oi kun elämä meniskin aina kuin piikittömillä ruusuilla tanssien, kaikkien hyväksymien hienojen tapojen ja käyttäytymisen sekä mitä mallikelpoisimpien lastenkasvatusmetodien soveltamisen mukaisesti =) Siten, ettei kenelläkään äidillä olisi tällä palstalla enää mitään moitittavaa ja kauhisteltavaa, haleja ja hymyjä vain toivottelisimme toisillemme elämän ihanuudesta kertoilun lomassa =)

 

Nyt hei...

Tottakai jokaisesta vanhemmasta on kamalaa jos lapselle huudetaan rumasti. Myös ap:n tapauksen isäsatäkin, olen 99% varma.

Jokainen vanhempi tietää, että uhmaikäisen temput pitää kestää aikuisen tyyneydellä. Jokainen tietää, ettei saa hermostua. Jokainen pitää sitä vääränä tapana reagoida, että hermostuu ja huutaa.

MUTTA, jos pinna katkeaa niin se katkeaa; ärräpäät livahtaa suusta, ääntä tulee korotettua. Tuskin se on harkittu ja suunniteltu tapa reagoida omaan rakkaaseen lapseen. Mutta jos hermo kerta kaikkiaan menee ja se huuto ja ärräpäät pääsee, niin... Helppo sanoa vieressä että noin ei saa tehdä -no okei, kelaanko elämää muutaman sekunnin taaksepäin ja jätän huutamatta???

Mitäpä luulette, että tuo ap tapauksen isä miettii nyt? "Voi jee, kylläpä olin huipputyyppi tänään kun ojensin lasta oikein kunnon huudolla ja kiroillen" vaiko "voi hitto, miten mä tolleen pimahdin ja saatoinkin tehdä mun rakkaalle lapselleni"?

Oi kun elämä meniskin aina kuin piikittömillä ruusuilla tanssien, kaikkien hyväksymien hienojen tapojen ja käyttäytymisen sekä mitä mallikelpoisimpien lastenkasvatusmetodien soveltamisen mukaisesti =) Siten, ettei kenelläkään äidillä olisi tällä palstalla enää mitään moitittavaa ja kauhisteltavaa, haleja ja hymyjä vain toivottelisimme toisillemme elämän ihanuudesta kertoilun lomassa =)

aivan
:flower:

 

olen joutunut retuuttamaan 3v ulos kaupasta sekä autosta kotiin. kaupassa hän saattaa raivotessaan alkaa heittelemään tavaroita ja ruokia niin silloin valitettavasti joudun poistamaan hänet kaupasta. tai jos hän päättää raivo päällä juosta autosta kadulle niin silloinkin olen retuuttanut hänet kotiin. näin se vain on. '
ja meillä kyllä 3v on raivotessaan sellainen että sylissä pitäminen on mahdotonta.

 

Näin kaupan pihasta alkavan hurjan episodin päivällä. Nousin autosta ja jostain kuului lapsen kovaa itkua. Sitten näin isän rattaiden kanssa ja n. 2-3 v. pojan joka huusi ja yritti jotenkin tavoitella rattaiden työntöaisaa. Sitten alkoikin kauhea toiminta, ensin mies karjui jotain että useat kiinnivät heihin huomion. Lapsi yritti välillä roikkua rattaissa ja sitten mies retuutti poikaa kädestä perässään jonkun matkaa pitkin tienreunaa. Onneksi oli siinä nurmikkoa, lapsi raahautui maassa :'(
He olivat jo kaukana kun näin naisen taluttavan pyörää heidän perässään, liekkö sitten äiti. Sitten mies tönäisi pojan maahan ja kuului kauaskin mitä sanoi -Painu helvettiin siitä! Mulla tuli kyyneleet ja katsottiin kahden muun naisen kanssa perään. Varmaan asuvat jossain täällä meidän lähellä, kun olivat kävellen. Jos saisin selville ketä ovat voisinko tehdä tosta jonkun ilmoituksen? En ole aikaisemmin tuollaista nähnyt

ootko varma ettäkyseessä ei oo kokoa aamun kestänyt uhmakohtaus ja mies raahasi lasta vaan saadakseen liikkeelle oikeaan suuntaan?
tuosta tönäsystäkin vielä että joskus kun pitää rimpuilevaa lasta kädestä ja äkillisesti päästää irti niin kauempaa voi sekin näyttää tönäsyltä!
ite en menis ehkä tollaseen ilmotusta tekeen kun ei varsinaisesti käyttäny väkivaltaa lyöden jne.
meilläkin on josksu ollut tuollaista ja pidän meitäkin "normaalina" väkivallattomana perheenä!

Jos lapsi rimpuilee niin silloin on aikuisella vastuu ettei päästä otetta irti niin että lasta sattuu.

ootkos varma että lasta sattui??? kyllä meillä kuopus ihan ite heittäytyy maahan ja potkii ja sylkee ja poraa, että sä satutat mua.

 

olen joutunut retuuttamaan 3v ulos kaupasta sekä autosta kotiin. kaupassa hän saattaa raivotessaan alkaa heittelemään tavaroita ja ruokia niin silloin valitettavasti joudun poistamaan hänet kaupasta. tai jos hän päättää raivo päällä juosta autosta kadulle niin silloinkin olen retuuttanut hänet kotiin. näin se vain on. '
ja meillä kyllä 3v on raivotessaan sellainen että sylissä pitäminen on mahdotonta.

juu meillä sama ja jos väkisin yrittää sylissä kantaa niin raapii kädet verille, on sen verra nsisukas eukko tuo kuopus

 

:ashamed: mä menetin hermoni kerran kaupan pihassa totaalisesti. laitoin kauppakasseja auton perään kun kuopus lähti juoksemaan päättömästi parkkipaikalla. esikoinen lähti perään, multa alko tulla tietenkin huutoa ja sit pinkaisin perään. kun mukulat sain kiinni niin tais kummaltakin olla jalat irti maasta kun nappasin käsistä kiinni. tulipa muutama kirosanakin.

toisella kertaa esikoinen sai kaupassa rauvarit ja heittäytyi lattialle. aikansa siinä huusi ja sit nappasin poikaa kädestä ja talutin kärryn vierellä. välillä poika jätti kävelemättä mut mä pidin kädestä kiinni joten poika "raahautui" mukana.

käynyt myös meillä näin.tosin ihan vain yhden tenavan kanssa kun kakkonen oli vielä mahassa.

 

Olkaa onnellisia että teillä on helpot lapset armon vastaajat. Todellisuus kun on joskus melko karua. Mutta helppoahan se ulkopuolisen on heti pahoinpitelyksi tuomita jos lapsella on kamala uhmakohtaus päällä ja vanhemmat koittavat saada mukulan kotiin julkisilta paikoilta riehumaan.

:flower:
Tähän mielipiteeseen on niin helppo yhtyä. Todellista tilannetta kun ei tiedä, on paha mennä syyttelemään ketään. Ehkä olisi kannattanut mennä tilanteessa kysymään isältä, voisiko aapee kenties auttaa ko isää jotenkin, kun näyttää niin rankalta tuo tilanne hänen silmissään? Jos vaikka olisit osannut itse ratkaista tilanteen kaikille eduksi?