Pahoittelut caktukselle... Me odotellaan ovista, tänään tuli tikusta jo vähän tummempi haalea viiva ja samoin tien sitten peittoja heiluteltiin. Aamula sain hirvittävän pahoinvointi kohtauksen kun kävelin töihin, joutu oikeesti haukkoo happea et ei oksentanut, mutta luulen et johtui vain aamupalan puutteesta. pitää nyt toivoa et olisi pikku hiljaa munkin vuoro plussata. Kasan vauva lehtiä olen tässä lukenut viikonlopun ristiäisten jälkeen, oli se kummityttö aivan ihana pikkuinen tuhisia. Ei ois malttanut kotiin lähtee, tai olisi tehnyt mieli ottaa käärö kokonaan mukaan. Sillä kaverilla kenen kanssa projekti aloitettiin on kohta se oma käärö sylissä, kahden kuukauden päästä laskettu aika, eli siinä seuraava lellittävä. Onneksi tulee kesäloma niin on aikaa ihmetellä uuden elämän syntymistä ja syksyllä voivat tulla mun töihin viettämään aikaa ja tutustumaan muihin vauvoihin. Joten kai tässä omassa työssä on etuudet sitten kun omilla kavereilla on vavoja kun voin sitten viettää niiden kanssa päiviä omalla työpaikalla. Pitää toivoa et oma maha kasvaa siinä sivussa, jonkin muun kuin liika syömisen seurauksena. Odottava on täällä tunnelma, koska taas pitä vaan asennoitua odottamaan. Nyt siis yrittämistä takana seittämän kuukautta, tuntuu kun olisi kulunut jo monta vuotta, välillä meinaa oikeesti epätoivo iskeä. Mutta nyt kaikille oikeen munarikasta pääsiäistä.
-Joppuli 15/28-29-