=) vauvahaaveet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja =) vauvahaaveet
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hei!

Tulin teidän kuulumisia tsekkaamaan.

Oikein paljon voimia Karpalolle ja Vauvikselle myös! Raskas on meilläkin kevät ollut, kun anoppi kuoli pojan ristiäisten jälkeen :( Onneksi poika on tuonut paljon iloa.

Niin se aika rientää kuin siivillä ja munkin pikkumies on jo 6 kk :)

Oikein paljon plussasäteitä lähetellen,

Chloe (ent. Vauvahaaveilija-70)


 
Vauvikselle myös jaksamisia! Ikävää, että surulliset asiat kohtaavat nyt niin moni. En myöskään voi uskoa, että sun vauva on jo noin ""iso"". Juurihan hän vasta syntyi! Aika todella rientää!!!

Mun menkat alkoi! Viimeinkin! On mussa sentään jotain toimintaa! Nyt uskalsin laskea kierron pituudenkin, 76 pvää! Mitäköhän ois ilman Teroja tullu?

Laittakaapas nyt sähköpostejanne tai kirjoitelkaa noihin meidän, että saadaan rinkiä kokoon. Silloin kun siitä Karpalo puhui niin oli ainakin monta innostunutta.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!
 
Tervehdys ellit, pitkästä aikaa!

En ole todellakaan aikoihin käynyt edes taustajoukoissa. Luin pikaisesti viestejänne, käyn joku päivä ajan kanssa saattamassa itseni ajantasalle.

Allekirjoittanut on myös kuluneen kuun aikana huomannut, miten tuo elämä taas viskelee. Paljon, paljon on tapahtunut... mutta kaikki muutos taisi lopulta olla oikeaan suuntaan.

Vauvahaaveet on pakon edessä laitettu taka-alalle, mutta vauvakuume vaivaa yhä kroonisena... Opiskelu on aloitettu ja paikkakuntaakin olen ehtinyt vaihtamaan.

Kirjoittelen ajan kanssa myöhemmin enempi. Paljon terkkuja kaikille ja voimia päiviin!

:) Maria



 
Nostan meidät etusivulle.

Tuhrua tulee ja kunnon vuotoa odotan alkavaksi hetkenä minä hyvänsä. Kipuja jo on, mutta ei vielä vuotoa. Yleensä alkaa vuoto ensin. Kiva tässä lähteä saunailtaan, kun mahaa vääntää... Toisaalta vielä toivo elää, jospa tuhru ei muutukaan voimakkaammaksi vuodoksi *takertuu viimeiseen oljenkorteen* :-/
 
Nostetaanpa taas meidät sivun alalaidasta.

Eipä mulle sen erikoisempia kuulu, elämä on hiukan paremmalla mallilla. Tai ei oikeastaan ole, olen vain joutunut sopeutumaan tähän tilanteeseen ja keskittymään enemmän oman elämän elämiseen.

Mies lähti reissuun, tulee vasta perjantaina kotiin. Mulla on onneksi illat buukattu aika tehokkaasti täyteen, ei kerkeä tulla aika pitkäksi, vaikka yksin kotosalla olenkin.
Tänään lämmitän itselleni saunan ja nautin olostani. Hiukan on tietty haikea olo olla yksin kotona, mutta toisaalta koitan ottaa kaiken tästä yksin olosta irtikin ;)

Mutta nyt mä taidan keskittyä pyykin pesuun ja jospa sit vähän surffailisi netin ihmeellisessä maailmassa.

Sunnuntain jatkoja!

T. Karpalo
 
Täti kurvasi kuin kurvasikin paikalle punaisella ferrarillaan... Tänään on kyllä mennyt eilisestä (kosteasta) saunaillasta toipuessa. Pieniä torkkuja pitkin päivää :)

Mutta tiedänpä jatkossa, että pieni vuoto ovulaation jälkeen ei sittenkään vielä takaa mitään :-/
 
Eipä minullakaan ihmeempiä asioita, eikä varsinkaan päivitettävää näihin vauvahaaveisiin.
Ilmoittelen vain olemassaolostani enkä teitäkään ole unohtanut.

Kierrosta olen edelleen onnellisen pihalla, enkä aio edes laskea päiviä. Voi kun nyt edes kerran pysyisin päätöksessäni!!
Ovisoireita ei ihmeemmin ole ollut ja kaipa niiden tässä kierrossa olisi jo pitänyt ollakin. Eipä siten ole suuria toiveitakaan.
Hanne kyseli joskus niistä terojen aiheuttamista oireista. En tiedä tarkoittaako tämä mitään, mutta hoksasin tässä taannoin että olen ollut viime päivinä tavallista positiivisemmalla tuulella. Oiskohan ne terot voineet aiheuttaa noita mielialan vaihteluja (ja lievää v****tusta) vai pannaanko tämä(kin) tilapäisen mielenhäiriön piikkiin???

Lukaisinpa viestit puolihuolimattomasti, kun taisin unohtaa puolet jutuista.
Mutta pahoittelut Sallille tädin kohtaamisesta. *lohdutushalaus*
Maria ja Chloe olivat käyneet moikkaamassa; kiva kuulla kuulumisia. Käykäähän taas päivittämässä tilannetta ;)

Sunnuntai-illan jatkoja ja mukavaa alkavaa viikkoa!

-Meri-
 
nyt masentaa ja rankasti.. Menkat alkoi ;o( Siis tää kierto jäi nyt 25 päivään, edellinen kierto 27 päivään... Eli nytkö tää mun kellontarkka koneisto sitten alko renklaamaan... Voi itku ;o(

Mieskään ei oo nyt kotona, tulee muutaman tunnin päästä.. Mä ihmettelin äsken tuossa leipoessa että mahaa alkoi turvottaa, mutta ajattelin et se on ihan normaalia tähän aikaan viikosta. Sitten äsken vessassa huomasin et hitto soikoon mähän VUODAN! Tosin mä olin bongaavinani oviksen normaalia aiemmin, tai se oli siis kp 13 kun tunsin aikas massiviisen nipistyksen. Ja toivo alkoi elää kun oltiin viikonlopun aikaan oltu aika aktiivisia makkarissa. Ja nyt mut tiputettiin taas maan pinnalle vaikken ees juurikaan nyt jaksanut jännätä tulevaa viikonloppua. Ja nyt ei sitten ees tartekaan.. Voipska!

Mä repesin lauantaina kun oltiin ostoskeskuksessa shoppaamassa kun mentiin vauvaosaston ohi.. ne pinnasängyt ja vaunut siellä.... En voinu mitään sille et alko kyyneleet valua... *huokaus*

Tuleekohan meille ikinä vauvaa? Aika moni meistä sitä varmaan on miettiny, mä oon alkanu pelätä sitä nyt vasta kun monta yrityskuukautta jo menny hukkaan... Tosin alussahan me tässä vasta ollaan, mutta silti.... Kaikkee ""eikivaa"" risteilee nyt mun päässä... Lopetan masentelun nyt tähän ja meen korkkaamaan Fazerin sinisen.. leipoo mun siitä piti mut nyt on hätätilanne!
 
Aajalle halirutistus!!!!! En nyt taaskaan löydä sanoja, mutta varmastikin meistä jokainen on miettiny noita samoja juttuja, ainakin jossain määrin.

Omaa napaa ;) vaikka se ei ehkä mulla ihan samaa tarkotakaan kuin teillä muilla. Meillä tilanne on tosiaankin rauhottunu kuten kertoilin. Tosin viikonloppuna kännissä säädin itselleni ajateltavaa, mut se on vaan sivujuonne. Tulin kertoneeks tästä tilanteesta ihmiselle, jonka ei ois tarvinnu oikeestaan tietää ollenkaan, mut ehkä pystyn kestämään sen. Onneks meidän ei tarvii nähdä ihan heti, joten pystyn kokoamaan itteni paremmin ;) Mutta siis asiaan. huomaan et nyt kun on tilanne parempi niin mulla alkaa olla vauvahaaveita!!!! Tiijän samalla, että nyt pitäis vielä malttaa ja antaa ajan kulua. elämä on välillä niin kauheen vaikeen tuntusta, siis näiden päätösten tekeminen. taas ollaan/oon siinä pisteessä, että mietin: millon oltais valmiita vanhemmiks. sinänsä uskon, että oltais kyllä valmiita, mutta tilanne on vaan hankala. käymisvaihe siis. Mut on tosi ihana huomata, että oma mieliala alkaa nousta ja myös usko tähän parisuhteeseen palautua.

luon itelleni kans sähköpostin ja laitan hannelle ja karpalolle viestiä. mukavaa, että tääkin asia etenee :)

Palaillaan!!!
 
Heips!

Pitää taas nostella meittiä ylöspäin.

Väsyttää niin maan kamalasti, lähdin töistäkin pois vähän aikaisemmin kun oli ylitöitä sisässä. Illemmalla on sitten taas menoa... Ei jaksais mutta sovittu mikä sovittu.

Mahtaisikohan tää mun kroppa nyt olla innostunut Clomeista niin, että toimii ihan luomustikin? Ainakin havaitsin tänään venyvämpää/limaisempaa valkovuotoa, kuin yleensä... (sorry nyt eritekuvailut) Kp on 11/28. Voi harmitus että se mies nyt on reissun päällä :o/ Mutta ei voi vaan mitään. Ja tokkopa mä mitään hommia nyt jaksaisinkaan, vaikka kotona sattuis olemaankin.

Aajalle multakin halit, kyllä sitä on itse kukin tärppäämättömyyttä itkenyt ja sitä pelkoa, ettei ehkä koskaan saakaan lasta. Tiedän tunteen... *rutistaa*
Tosin mulla noi ajatukset on olleet nykyään jo aika laimeita, semmoista haikeutta. Kuten olen jo aikaisemmin kertonut (muistaakseni ainakin), olen käynyt tätä asiaa läpi siinä määrin, että hyväksyn myös sen tosiasian, ettei meille välttämättä koskaan tule lapsia.

Kerttu, luo ihmeessä säpo-osoite ja kirjoittele!

Nyt lopettelen ja alan huilimaan. Jos vaikka iltapäiväkahvit keittelisin, että pysyn hereillä....

Palaillaan astialle!

T. Karpalo
 
Nostelenpa meitä vähän ylöspäin, kakkossivulle oltiin melkein vajottu.

Eipä vauvarintamalle kuulu ihmeempiä. ""Syysmasennusta"" kai on silläkin rintamalla. :(
Aajalle iso lohdutushalaus täältäkin suunnalta *halaa ja rutistaa*

-Meri-
 
Vauvarintamalle ei tosiaan uutta. Työt ja remontti vie niin tiivisti aikaa meidän perheessä, ettei pahemmin tonne makkariin olla ehditty muuta kuin nukkumaan=( Kiertoa en ooo laskeskellu sen tarkemmin, pois se minusta! Huomaan kuitenkin, että jos uskalla edes ajatella vauveleita niin sydämestä riipii. Kuume on siis vissiin nousemaan päin vaikka kuinka yrittäis rauhoitella.

Ajatukset lapsettomuudesta on kyllä tuttuja. Nekin yritän kyllä karkoittaa sinnikkäästi pois. Se mitä tapahtuu tai jää tapahtumatta on kai vaan otettava kiltisti vastaan *huokaus*.

Nyt ei auta muu kuin lähteä lenkille ja siivoilla kämppää ja sitten töihin. Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!
 
Heippa!

Jospa tässä jokusen sanan kirjoittaisi pitkästä aikaa :)

Eipä tännekään vauvarintamalle mitään uutta, kp14/28 tänään ja huomenna pitäisi taas aloitella terot. Josko sitten ensi kierrossa aloittaisin Clomitkin taas. Raskaaksi en tässä kierrossa kuitenkaan tule, olisi kyllä melkoinen ihme jos nyt tärppäisi.

Mies tulee tänään reissultaan kotiin, kyllä tässä on ikävä ollutkin. Onneksi on puhelimet keksitty, joka ilta ollaan soiteltu. Toisaalta on ollut ihanaa olla ihan omissa oloissa ja öisin levittäytyä koko parisängyn leveydelle :D Viime yönä olin ottanut miehenkin peiton käyttöön, niinkuin mulle ei yksi peitto riittäisi ;))

Mutta nytpä lähden shoppailemaan, uudet rintsikat pitäisi ainakin saada ostettua. Vanhat on jo niin kulahtaneita, että ihan hävettää ne laittaa päälle... :o/ Toivottavasti jonkinmoiset löytyisi.


Mukavaa perjantaipäivää kaikille!

 
Nostelen vaan. ei ihmeempää asiaa. Oon menossa kohta lapsenvahdiks 3- & 5-vuotiaiden sisarusten luo. Ihan mukava nähdä lapsia mut oon melko väsyny, et toivon kovasti etteivät villitsis tai muuten käyttäytys jotenkin silleen et pitäis alkaa ""komentamaan"". olisivat vaan kiltisti ;) no, äitinähän sitä pitäis lastensa kanssa olla olipa miten väsyny tahansa, joten ihan hyvää harjotusta kai tollanen mulle. mut ainahan se on eri juttu olla vieraiden lasten kans. luulisin ainakin niin.

mut ei nyt tosiaan ihmeempää, joten kuulumisiin!!!
 
Päivitetään tänne edes jo lauantaipäivä.. :)

Vauvarintamalle ei tännekään mitään uutta.
Eilen juili selkää vähän menkkamaisesti ja ""ei kai ne nyt vielä sentään"" ajatuksen jälkeen piti kp:t laskea. Oli jotain kp20+, unohdin jo tarkan. Ei sitten kuitenkaan siis menkkajuilintaa.

Toivo alkaa hiipua tämän haaveilun kanssa, vaikkei ""oikeaa"" syytä kai olisikaan. Jotenkin on vain tullut taas jotenkin ""ulkopuolinen"" olo. Tuntuu kuin plussatestit, raskaus ja vauvajutut ei oikeasti koskaan kuuluisi mulle. Eikä tähän yrittämiseenkään oikein jaksa panostaa. Huviseksiä siis vain..
Sorry, tämä vuodatus, mutta eniten kuitenkin v**taa miehen tuttavan onnittelut vauvauutisista. Olen kuulemma sen näköinen (=maha pömpöttää) että meille on tulossa perheenlisäystä. No, ihan pelkkää läskiä valitettavasti..

Lapsettomuutta ehdin jo pohtia sen verran, että jos luoja ei meille lapsia suo suht. luomusti (clomit, terot ymsv. sallittakoon), niin minä ainakin tässä mielentilassa olen valmis luopumaan ajatuksesta omasta lapsesta. Mutta kaukana on vielä se aika, ennenkuin voin edes tutkimuksia ajatella ja vielä ehtii mieli muuttumaan monta kertaa. Taitaa tämä olla niitä asioita, joihin on paha ottaa kommenttia ennenkuin se asia todella koskettaa itseä. Ja mieshän voi olla taas ihan erimieltä...

Mutta enemmittä paasaamisitta..
Mukavaa lauantai-iltaa!!

-Meri-
 
Moi!

Ymmärrän kyllä Meri tuon harmistuksen onnitteluista! itekin sain töissä yhdeltä ""asiakkaalta"" kuulla olevani raskaana. siitä kuulema puhutaan!!! Minun pitäis kuulema tehdä käsitöitä, että kun on tulossa perheenlisäystä!!! vaikka nyt ei vauvahaaveet olekaan ajankohtaiset niin silti se tuntu tosi pahalta, mullakin kun tuota mahaa kuitenkin jonkin verran on! ja toisaalta, oon ajatellu myös sitäkin, että onhan sitä vauvaa tähänkin perheeseen toivottu eikä sitä ole kuitenkaan. joten myös se oma pettymys kumpuaa sieltä taustalta.

Olin eilen illalla niiden kahden lapsukaisen lapsenvahtina. Oli ihan mukavaa ja sain heidät aika helposti nukkumaankin. Pienemmälle tuli äitiä ikävä ja heräsi sit tunti nukahtamisen jälkeenkin itkien. sain onneks sohvalle nukahtamaan uudelleen eikä isosiskon uni sit häiriintyny :) ja sain jopa kannettua tuhisijan takasin sänkyynkin pahemmin herättämättä. Pääsin sit kahden jälkeen kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan ja näinkin unta omasta vauvasta! siinä unessa se vauva oli ehkä korkeintaan puolivuotias pallero ja äitini sitä puki puhtaisiin vaatteisiin. sitten sain vauvan syliini ja kysyin siltä: lähdetäänkö syömään, olisko sulla nälkä? ja se vauva nyökkäs!!! Hassu juttu! :) uni tuntu tosi ihanalta ja tunne siitä, että vauvakuume taitaa olla taas nousemassa vaan vahvistuu entisestään. Mietinkin, että mistä löytäisin vielä malttia, ettei alettais vauvaa vielä ""pykäämään"" kun pitäis tän kotitilanteen vielä rauhottua. Ainahan elämässä tapahtuu käänteitä, mut nyt ainakin on sellanen tilanne, että pakko on malttaa ja seurailla mihin suuntaan lähtee elämä viemään.

Jatketaan jutustelua! :)

 
Hih!
Tää taitaa toisiaan olla aika telepatiaa.
Tulin kurkkaamaan onko meidän ketjussa ollut elämää ja niinhan se meidän ketju on ihan ensimmäisenä.
Taas ollaan Kertun kanssa linjoilla yhtäaikaa. :)
(Ei, en todellakaan ""asu"" täällä...)

Tänne ei kuulu mitään ihmeempiä. Rauhallista sunnuntaipäivää vietellään ja jos vettä ei ala pudottelemaan niin lenkille ajattelin ""vääntäytyä"". Laiskuus meinaa iskeä aina siinä vaiheessa, kun lenkkareita pitäisi jalkaan laittaa, mutta nyt Täytyy ryhdistäytyä!

Mukavaa sunnuntaipäivää!

-Meri-
 
Me jo käytiin miehen kanssa kävelyllä ja tuntui kuin silmät olisi ollut normaalia enemmän auki, kun tuli katseltua kaikkea ympärillä ihan ""uusin silmin"". Kai tuo värikäs luonto vain hurmaa niin :)

Nuo aiheettomat vauvaonnittelut on kyllä kurjia, nimimerkillä itselläkin pömppöä. Mulla kyllä kiehahtaa jo siitäkin kun kaverit toteaa, että sitten kun teilläkin on lapsia niin tulette huomaamaan tai teillä on niin helppoa, kun ei ole lapsia. Onhan meillä esikoinen enkelinä pilven reunalla... Joskus tuleekin tiuskaistua tyyliin, olkaa hiljaa kun ette tiedä. No en nyt niin suoraan ole sanonut, mutta keskenmenon olen kertonut sillä mielellä, että ei tässä oikeastaan ihan lapsettomia olla. Yleensä ihmiset menee hiljaiseksi...

Jaahas, mutta täytyy mennä laittamaan perunamuusia :) Ei siis mitään uutta auringon alla. Kävin vain tervehtimässä =)
 
Pikainen kirjoitus ennen töihin lähtöä näin alkaneen viikon kunniaksi... Huomenta vaan kaikille :)

Mäkin olen kuullut noita vauvaonnitteluja (liikakiloja on ja ne tuppaa kertymään tuohon mahan seutuun) ja miestänikin on käyty useamman kerran onnittelemassa huhujen ollessa hurjimmillaan. Kyllähän se pahalta tuntui, vaikka silloin meillä ei ollut yritystäkään takana kuin muutama kuukausi. Nyt varmastikin aivan kylmästi kertoisin, miten asiat ihan oikeasti on. Siinähän sitten onnittelija nolostelisi, mutta voi voi.

Mut nyt on lähdettävä duuniin, palaillaan astialle.


Ja oikein positiivista alkanutta viikkoa!
 
Maanantaita!

Lueskelin äsken vanhempia vistejä ja saatoin itseäni hiukan ajan tasalle. Yhden plussan bongasin; onnea ÄIPPÄ 82! :D Plussia kyllä kaivataan edelleen kovasti meidän ketjuun...

Toisten ""vauvat"" on ylittäneet jo puolen vuoden iän, me toiset ollaan odoteltu raskautta parikin vuotta... Ei ole elämä reilua, mutta niin kai se on tarkoitettukin.

Oma vauvakuume on kamala, eikä asiaa lievennä, että käyn hoitamassa semmoista alle 2-vuotiasta pikkuviikaria. Ja elämäntilannekin on taas sekava. En haluaisi luopua vauvahaaveista ja ns. yrittämisestä, aloittaa sitten taas samaa rumbaa muutaman vuoden päästä. Mitäs, jos sittenkään ei mitään tapahdu... Gyneaikaa varailen ja tutkitutan nyt jo, mikä minua vaivaa.
Sekavaa tekstiä, mutta sekaisin on tämä tyttökin!

Mukavaa päivän jatkoa kaiffarit!!! Paljon lapsilykkyä ketjuun!

Maria
 

Yhteistyössä