Tuttu hautasi viikolla 17 kuolleen vauvansa, eikö tuo ole jo vähän liioiteltua?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
niin harmittaa
[QUOTE="mimmi";23405345]Hali. Menikö toisen kaksosen kanssa kaikki ok? Itse mietin ensimmäistä odottaessani että oliko alussa kaksi,kun tuli aika iso verivuoto kun olin jotain 8vkoa raskaana... Voihan se olla ollu jotain muutakin...[/QUOTE]

Toinen pysyi ja sydän sykki. Syntyi v36 oienenä mutta pirteänä. Nyt reipas nuorukainen.
 
Itse sain keskenmenon jokunen vko sitten rv 18+5 ja ei sitä voi edes tajuta kuinka valmis vauva on jo noilla viikoilla. Ihan liian täydellinen ollakseen pelkkä sikiö.
Meidän pieni enkeli oli vielä elossa kun synnytys käynnistettiin. Synnytin pienokaista 27h ja jossain matkan varrella onneksi oli jo menehtynyt. Olisin varmaan kiipeillyt seinille jos olisi raukka yrittänyt hengittää vielä synnyttään.
Me ei jaksettu hautajaisia järjestää kun ei ole edes mitään uskonnollista vakaumusta. Ajatuksena kuitenkin kohduttaa, että pikkuiselleni on pidetty yhteissiunaus tilasuus ja hänet on tuhkattu ja tuhkat laskettu muistolehtoon yhdessä muiden pienten (yli 12rv) enkeleiden kanssa.
:'(
 
[QUOTE="a p";23402973]Ihan vapaasti voit olla tuota mieltä sen takia että tätä yhtä asiaa ihmettelen :D Se on kuitenkin vielä pitkään tuonkin jälkeen keskenmeno eikä kohtukuolema...[/QUOTE]

Pakko nyt kommentoida tähän kun tässä lueskelin näitä kommentteja. Ihan pakko kysyä ap, mitä väliä onko kyseessä keskenmeno vai kohtukuolema? Eikö keskenmenoa saa surra yhtä paljon kuin kohtukuolemaa mielestäsi? Jokainen suree eri tavalla eikä toisen surutyötä voi millään tavalla toinen ihminen kommentoida. Suomessa on liikaa ihmisiä jotka surevat yksinään suurinpiirtein kossupullo kaverina ja pitävät kaikki surut sisällään. Tuo hautaaminen oli mielestäni ihana surutyö jossa vanhemmat saivat sanoa hyvästit ja saivat hyvät muistot vaikka asia olikin kamala.
Ja sitten eräs joka kirjoitti että kerjäävät vain huomiota. Voi tsiisus! Eiköhän jokainen lapsensa tai vaikka sitten sikiönsä menettävä vanhempi ole huomionsa ja tukensa ansainnut. Tuskinpa he nauttivat tuosta "keskipisteenä" olemisesta oman lapsensa HAUTAJAISPÄIVÄNÄ!!!
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="mimmu";23405025]Itse koin kammottavan keskenmenon vkolla 15... Neuvolassa ei sydänääniä millään kuulunut,vaikka aiemmin olivat kuuluneet. No sitten ultraan (kyllä,meillä maalla on neuvolassa ultra) jossa heti näin kuvasta että vauva jotenkin oudosti makasi pohjalla,ei kellunut niinkuin yleensä. No,ei sydän sykkinyt enään.
Sitten parin tunnin odotus lääkärille,joka totesi saman tuloksen ultrassa,ei sydän sykkinyt.
Kolmannen kerran sairaalassa jouduin katsomaan samaa lohdutonta näkyä... Sitten istumaan ikkunattomaan siivouskoppia muistuttavaan huoneeseen,johon hoitaja toi tyhjennyspillerit,ja kehoitti kotona vetämään vessan miettimättä mitä siellä olisi menossa...
Että kyllä tuntui empaattiselta... Kotona supisteli ja kun tuntui että vauva olis tulossa niin olin suunnitellut miten saan pienen enkelini "talteen" niin ettei päätyisi takapihalla olevaan paskakaivoon... Eli hautasin pienen enkelini ihan itse.[/QUOTE]

Otan osaa! Kyllä mielestäni sun ois pitänyt jäädä sairaalaan synnyttämään eikä kotona yksin. Saitko jutteluapua sen jälkeen? Tämä on niin väärin kun ihmiset jätetään yksin tämmöisinä hetkinä. Sairaaloissa pitäisi olla sen verran ammattitaitoa että otettaisiin se psyykkinen puoli enemmän huomioon.
 
Jokainen suree tavallaan.

Mä odotin kaksosia, joista toinen kuoli jo rv9 paikkeilla. Syke siis nähty, mut sitten hiipui. Kun toinen sitten syntyi ja pidettiin kastejuhla, niin pöydällä oli kynttilä myös syntymättä jääneelle kaksospuolikkaalle. Ja pappi puhui hänestä muutaman sanan. Mun surutyö tarvitsi sen.

Nyt odotan samalla tavalla, eli alussa oli kaksi, mutta toinen menehtyi ja toinen tänään 19+6. Tällä kertaa en kuitenkaan kokenut asiaa yhtöä raskaasti, en ehkä osannut luottaakaan siihen, että saisin kahta lasta kerralla.

Mulle joku sanoi esikoisen aikaan, että "mitä sä sitä toista suret, jäihän sulle toinen.." Haloo, mun lapsia ne molemmat oli!! Kai saan surra keskenmenoa aikani, että sitten voin alkaa kunnolla tuntea iloa vielä kasvavasta sikiöstä.
 
hm
Minusta on oikeus surra ja haudata vakka tekisi abortin. Jos tekee raskaan päätöksen, että ei kykene elättämään jostain syystä lasta josssain elämäntilanteessa, sitä voi silti surra.

Kuka helvetti on sanomaan, että joku ei saisi surra tai haudta lastaan, vaikka olisi itse päättänyt sen abortoida?

Aivan varmasti saa aivanyhtä paljon kuin vaikka että olisi kyseinen henkilö elänyt maan päällä äksyilemässä muille 90 vuotta.
 
Anonyymi nainen
[QUOTE="milka";23401833]Ei kannata arvostella yhtään, jollei itse ole kokenut samaa. Minulla tuli keskenmeno samoilla viikoilla ja emme haudanneet vauvaa, mutta mielessä sekin kävi. Se on kuulkaa sellainen kokemus, ettei kannata arvostella miten ihminen surutyötään siinä tekee. Noilla viikoilla todellakin se on jo ihan vauvan näköinen, pienoiskoossa vain, kaikki on paikallaan ja niin täydellistä, ettei voi kuin ihmetellä. Itku tulee nytkin kun ajattelen sitä pientä poikaamme, vaikka tapahtumasta on jo monta vuotta. Tuossa tilanteessa joutuu käymään myös sen läpi, että joutuu synnyttämään kuolleen lapsensa. Se ei todellakaan ole verrattavissa keskenmenoon, joka tulee vuotona alkuraskaudessa. En todellakaan ihmettele, jos joku haluaa haudata noilla viikoilla syntyneen vauvansa.[/QUOTE]

Äidilläni oli sama juttu ja siitä on kohta kolmekymmentä vuotta aika. Se on surullinen paikka myös sisaruksille, kun odotettua sisarusta ei tulekaan ja siihen ei ole sanoja. En tiedä onko häntä haudattu, mutta itse toivoisin, että niin olisi tehty.
 
"äiti myös"
En ole lukenut ketjua mutta oletteko te, jotka pidätte sitä ihmeellisenä, että 17 viikkoinen vauva haudataan, koskaan katsoneet youtubesta minkä näköisiä tuon ikäiset syntyneet vauvat on? Satuin just eilen sellaisen katsomaan ja täytyy sanoa, että jos omalle kohdalle sattuis niin hautaisin itsekin. Tässä vauva joka syntyi 15 viikkoisena:

http://www.youtube.com/watch?v=WEuzKOu_Ck4&feature=related
 
pops
[QUOTE="äiti myös";25186317]En ole lukenut ketjua mutta oletteko te, jotka pidätte sitä ihmeellisenä, että 17 viikkoinen vauva haudataan, koskaan katsoneet youtubesta minkä näköisiä tuon ikäiset syntyneet vauvat on? Satuin just eilen sellaisen katsomaan ja täytyy sanoa, että jos omalle kohdalle sattuis niin hautaisin itsekin. Tässä vauva joka syntyi 15 viikkoisena:

In Memory of Jeffrey "BABY" Drake - YouTube[/QUOTE]

huomaa että on menkat alkamassa,itken täällä katottuani ton videon.kun aloin miettiä miten en ollenkaan osannut pelätä tai ajatellakaan että raskaus voi si mennä kesken. silloin kun nyt 3v lastani odotin.en arvostanut asiaa yhtään kun se oli niin uutta ja outoo että oli tulossa lapsi.. vähän olisin peloissani jos vielä tulisin raskaaksi.
 
Voisin kuvitella, että oman vauvani kuollessa kohtuun, todennäköisesti haluaisin myös haudata lapseni. Uskoisin, että se tunne side olisi niin vahva, etten voisi käsitellä asiaa lainkaan, ennekuin lapseni pääsisi maan poveen.. Tosin toivon, etten koskaan sitä joudu tekemään. Jos keskenmenisin ihna alkuviikoilla, eikä mitään haudattavaa jäisi, kokemus olisi silti hirveä, siihen kuitenkin tarvitsisi oman surutyönsä..

Abortoidun lapsen hautaaminen kuulostaa jotenkin valheelliselta, ei sellaista ihmistä voi olla olemassakaan.
 
uity
[QUOTE="äiti myös";25186317]En ole lukenut ketjua mutta oletteko te, jotka pidätte sitä ihmeellisenä, että 17 viikkoinen vauva haudataan, koskaan katsoneet youtubesta minkä näköisiä tuon ikäiset syntyneet vauvat on? Satuin just eilen sellaisen katsomaan ja täytyy sanoa, että jos omalle kohdalle sattuis niin hautaisin itsekin. Tässä vauva joka syntyi 15 viikkoisena:

In Memory of Jeffrey "BABY" Drake - YouTube[/QUOTE]

Mielestäni videon sikiö ei ole vielä kunnolla oikean vauvan näköinen ja sen kapalointi on jotenkin todella, todella outoa... mutta, kukin tavallaan. Monestihan kesken menevissä sikiöissä on jotain vikaa. Surullista, mutta elämää...
 
"vieras"
Siis ymmärsinkö ihan oikein, että ap:n tuttu keskeytti raskautensa ihan pelkästään opiskelunsa vuoksi? Ei sairautensa, iän(liian nuori tai vanha) tai muu "pakko" syyn takia vaan ihan vain jotta nainen voisi keskittyä opiskeluun(jotta tulevaisuudessa saisi paremman työuransa auki).
Ihan inhottaa lukea miten kärkkäästi täällä tuomitaan niitä, jotka ovat päätyneet aborttiin. Aborttiin johtaneet syyt eivät kuule kenellekään ulkopuoliselle ja oli syy mikä tahansa, se on ollut naiselle tarpeeksi hyvä.
 
[QUOTE="vieras";25187928]Ihan inhottaa lukea miten kärkkäästi täällä tuomitaan niitä, jotka ovat päätyneet aborttiin. Aborttiin johtaneet syyt eivät kuule kenellekään ulkopuoliselle ja oli syy mikä tahansa, se on ollut naiselle tarpeeksi hyvä.[/QUOTE]
Niinpä. Helppo on sanoa kuinka syy oli "vain" joku pikkujuttu ja mahdollisesti tämä "kaveri" jopa niin sanoi. Niinkuin ihmiset oikeasti avautuisivat ja kertoisivat kaikki mahdolliset syyt. Varsinkaan henkilöille, jotka ovat yhtä epäempaattisia kuin ap tai tämän aborttitarinan kertonut. En varmasti selittelisi syitäni tuollaisille ääliöille vaan sattaisin tosiaan paukauttaa vaan, että "opiskelut on kesken" jos ääliö syytä tivaisi. Ei kuulu muille.

Ja tässä esimerkkitapauksessa on sitten ilmeisesti pidetty hautajaiset alle 12 viikkoiselle, koska sitä vanhempaa ei noin vain keskeytetäkään sen takia kun ei huvita. Tuntuu koko tarina aika epäuskottavalta, sikiö on luultavasti ollut vanhempi ja lupa on anottu sellaisten syiden takia, joita ei koko maailmalle kuuluteta.

Ap:n käytös keskenmenojaan ja kohtukuolemiaan surevia äitejä kohtaan on jotain mykistävää. Haukkuu tekopyhiksi ja huomionhakuisiksi ihmisiä, jotka eivät ohita asiaa olankohautuksella. Tuollaiselle kuspäälle saa kyllä jo sanoakin vähän rumasti.
 
Viimeksi muokattu:
Ei ole lainkaan liioiteltua! Jokainen tekee omat ratkaisunsa. Hautaaminen on osa surutyötä. Itse jouduin synnyttämään pari vuotta sitten kuolleen poikamme rv 20+3.Se oli kuin isku vasten kasvoja, kun lääkäri toteaa, että täällä ei enää näy sykettä.Meidän pikkuinen tuhkattiin sairaalan kautta, mutta olisimme varmasti saaneet itsekin haudata...ei vain olisi ollut voimavaroja siihen.Kai minuakin joku pitää outona, kun joskus vien muualle haudattujen muistolle kynttilän.
 
"Vesipeto Surku"
Alkuperäisen ihmettelyyn totean vain että et taida olla ystävä empaattisimmasta päästä?
Oletko itse joutunut missään vaiheessa elämääsi minkäänlaista surutyötä työstämään?
Onko kuolema ollut lähellä?

Jokainen kokee surun omalla tavallaan ja työstää sitä omalla tavallaan. Tuttavasi koki tärkeäksi tehdä näin eikä se ole ollenkaan liioiteltua, todennäköisesti jopa ehdottoman tarpeellista että hän pääsee surutyössään eteenpäin eikä jää paikalleen junnaamaan.

Hauta on myös konkreettinen paikka missä käydä kun ikävä ja suru nousee pintaan.

Me hautasimme omamme, pienen ja täydellisen tytön tylleröisen, rv 20 kuolleena syntyneen lapsemme omaan hautaansa. Emme nähneet muita vaihtoehtoja vaikka kaikki ne järjestelyt olikin järjettömän rankkoja siinä tilanteessa. En yksin niitä olisi surultani kyennyt edes tekemään, onneksi mieheni jaksoi. Samaan hautaan myös minut tullaan hautaamaan kun kuolen.
 
"joo"
[QUOTE="vieras";23401737]ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä mutta minusta melko "kornia" touhua haudata keskenmenosta syntynyt "vauva" En nyt sanoisi niinkään että hautaamiseen pitää olla täynnä juuri se 22 viikkoa mutta tuossa on niin selkeä keskenmeno että ihmettelen.[/QUOTE]

mun tuttu sai keskenmenon viikolla 12 ja hautasivat tän sikiön.
 
kesken tai ei
Minusta järjenköyhyyttä suoltaa tuollaista paskaa tänne. joe et ole itse kokenut mitään vastaavaa niin oikeasti pidä läppäs ummessa. Vittu miten joillakin on otsaa.
Mitä se sulle kuuluu mitä kaverisi tekee tai taitaa olla kyl entinen kaveri jo tai ainkin pitäisi olla
 

Yhteistyössä