tupakointi raskaana???

Tupakka heikentää jälkeläisten perimää
Raskaustupakointi jättää jälkensä syntyvän lapsen kromosomistoon, kertoo lääketieteen sarja JAMA. Espanjalaistutkimus on ensimmäinen, jossa on suoraan osoitettu tupakan vaurioittavan jälkeläisten dna:ta ja aiheuttavan mutaatioita.
Seurantatutkimukseen osallistui 25 savutonta ja 25 tupakoivaa odottajaa. Jälkimmäiset olivat polttaneet keskimäärin 10 vuotta 10 tupakan päivävauhdilla.
Solu- ja kromosomit tutkittiin napattiin lapsivesinäytteistä. Niissä oli suuria eroja. Tupakoivien äitien sikiöstä 12,1 prosentilla havaittiin kromosomimuutoksia, savuttomien äitien sikiössä niitä oli ainoastaan 3,5 prosentilla.
Tutkimuksessa paljastui myös kromosomialue, joka on kaikkein haavoittuvin. Tupakansavun sisältämät yhdisteet aiheuttivat muutaatioita erityisesti kromosomi 11:ta pitkän varren geenialueeseen (11q23), joka on aiemmin liitetty mm. verisyöpiin, kuten lasten leukemiaan.

 

Sori mutta huvittaa tuo 'erilaisuutta ei hyväksytä lainkaan'. Mitä erilaisuutta tuo tupakointi edustaa? Sitä että on tyhmä, itsekäs ja heikko?

Pienen syntymättömän vauvan myrkyttäminen on ainoita asioita mistä saatan ns. vouhottaa. Mun mielestä ihminen, joka itsekkäästi myrkyttää lastaan, ei ansaitse koko lasta.

Enkä ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa lopettaa. Itse lopetin plussaan, pari henkosta poltin ja niistä tuli NIIIIIN KURJA olo, että polttamattomuus oli itsestään selvyys. Ja mitä tulee siihen urbaaniin legendaan, että pari tupakkaa päivässä vähentää stressiä ja ois siten parempi lapselle, niin paskan marjat. Kaikkia syntymätöntä lastaan rakastavia äitejä, jokainen henkonen, jolla myrkyttää lastaan, stressaa niin paljon, että lopettamisesta aiheutunut stressi on pientä siihen verrattuna.

Anteeksi ettei heru myötätuntoa.

 

Otetaanpa rauhassa Tupakka riippuvaisuus on kyllä todella monimutkainen juttu ja syyllistäminen ja syyllisyys on kyllä pahinta myrkkyä joka saa polttamaan pari savuketta lisää. En ole lukenut tätä koko ketjua, mutta jos ei kukaan ole maininnut kirjaa
"stumppaa tähän" niin teen sen nyt. Kirja ei perustu moralisointiin eikä terveysriskien tiedottamiseen jotka jokainen tupakoitsija jo tietää. Itse lopetin 3kk sitten ton kirjan avulla vaikken olisi ikinä uskonut. Kirjan voi lukea vaikkei aikoisikaan lopettaa, se perustuu siihen, että uskaltaa lukea sen samaan aikaan polttaen, eikä saa lopettaa vaikka haluaisi, ennenkuin on lukenut koko kirjan. Tyyppi joka on kirjoittanut sen poltti 100 savuketta päivässä ja on tutkinut omaa mieltään ja löytänyt hyvin yksinkertaisen metodin aivopestä itsensä lopettamaan hyvällä fiiliksellä muhun se tehosi myös ja nyt tuntuu oikeesti, että kaikki savu on takanapäin. Kaikkihan haluaisivat lopettaa jos pystyisivät. Tsemppiä kaikille tupakoitsijoille, parhaanne yritätte eikä enempää voi! Vähentäminen on tietenkin hyvä, mutta vaikeampaa kuin lopettaminen, kuin pitäisi kiveä alamäkeenpäin eikä saa päästää sitä vierimään.

Ps: Eikä haittaa vaikka yrityksiä on jo tuhat takana, aina voi yrittää uudelleen ja toivoa, että juuri nyt olisi se kerta kun se oikeasti loppuisi.

 

Minä luin myös tuon kirjan ja sanon, että se oli yhtä tyhjän kanssa. Opus ei todellakaan vedonnut minuun lainkaan. Voi hyvin olla, että joihinkin tehoaa, mutten todellakaan usko, että se prosentti määrä pystyy kirjan avulla lopettamaan, jota se väittää. Kirja muun muassa väittää, että jokainen tupakoija muun muassa vihaisi tupakan savun hajua, mutta ei kyllä kohdallani pidä paikkaansa. Minä nimittäin rakastan tuoksua kun joku tulee tupakalta, valitettavasti. :/

En usko, että ne joilla lopettaminen on käynyt todella yksinkertaisesti raskauduttuaan, voivat aivan tietää millaista on olla TODELLA addiktoitunut. Minä nimittäin olin ja täytynee varmaan sanoa, että olen vieläkin. Plussattuani lopetin kuitenkin seinään. En siis edes yrittänyt maistaa niitä paria henkosta, sillä omatuntoni ei sellaista salli. Kysehän ei ole pelkästään minun elämästäni vaan lapseni. Mistään summasta en raskausaikana suostuisi polttamaan. En todellakaan voisi nauttia tupakasta, sillä syyllisyys kalvaisi pienintäkin hatsia. Saisin varmaan keskenmenon sen takia, jos minut pakotettaisiin polttamaan, enkä siis fyysisistä syistä vaan psyykkisistä. Kamalasti siis kuitenkin tekisi mieli. Aivan kamalasti.

Raskaus on nyt jo loppupuolella ja melkein yhtä kovin tekee vielä mieli tupakkaa. Aion taistella, taistella, taistella ja taistella etten enää siihen sorru, sillä tosihan se on, että se on turhaa, mutta se on minuun niin juurtunut, etten siitä eroon noin vaan pääse. En myöskään halua, että lapseni saa minusta tupakoivan roolimallin. Terveydelliset syyt tietenkin myös auttavat pysymään "kaidalla tiellä". Silti tämä on vaikeaa.

Tiedän, etten missään nimessa raskausaikana siis polttaisi, mutta se mitä tapahtuu tämän jälkeen on se pelottavin osuus. Olen kuitenkin lyönyt lukkoon itseni kanssa, etten enään tavaraan koske. Edellisen lapsen jälkeen vielä sorruin, mutta silloin en ollutkaan tehnyt aivan tällaista päätöstä. Nyt sen on oltava ohi ikuisesti ainakin minun kohdallani, vaikka tekisi aivan kamalasti mieli... Raskaus on nimittäin ainoa asia, mikä ei jätä minulle vaihtoehtoja. Muulloin sortuminen on niin helppoa.

 

Itse en ole koskaan polttanut. Ymmärrän ja tiedän silti, että lopettaminen on varmasti vaikeaa ja tuntuu jopa mahdottomalta, sillä äitini on polttanut 15-vuotiaasta, myös raskausajan, eikä loppua näy. Halveksin häntä jossain määin tästä syystä, vaikka hän tietysti rakas äiti minulle onkin. Väitän, että kykenisin rakastamaan häntä enemmän, ellei hän tupakoisi. Lapsuusmuistoni ovat samanlaiset kuin yhdellä toisellakin tähän kirjoittaneella, odota vähän, kohta, äiti käy ensin tupakalla, monta kertaa päivässä. Siinä on aika paljon odottelua. Lisäksi häpesin äitiäni jo kauan ennen murrosikää, koska minulla oli ja on vahvasti sellainen tunne, että "kunnon ihmiset" eivät tupakoi. Tätä hänen ominaisuuttaan, vikaansa, häpeän vieläkin. Vaikka hän siis onkin minulle tärkeä ja lapsilleni ihana mummo. Uskon, että tämä häpeä on aika monen tupakoitsijan lapsen ongelma.

 

Vastasyntyneen lapsen vieroitusoireet helpottavat/eivät tule niin voimakkaina jos äiti jatkaa tupakointia synnytyksen jälkeen normaalisti ja imettää lasta. Nikotiini välittyy maidon kautta lapselle. Jos äiti lopettaa tupakoinnin heti synnytyksen jälkeen tai ei halua/voi imettää niin sitten lapselle tulee näitä viekkareita. Aluksi maidontuotanto on vähäisempää ja täten vauva ei saa nikotiinia "riittävästi", mutta nikotiiniannos kasvaa lähemmäs aikaisempaa määrää maidon noustessa kunnolla.

T. toinen joka on synnärillä töitä tehnyt

ja jatkaa imetystä niin kauan kunnes lapsi rupee ite vetään röökiii... hieno homma, ei tarvikkaa lopettaa. Se on niin kivaa vetää mahapystys terassilla kaljaa ja röökii, kun on äitiylomalla niin ei tarvi tosta krapulastakaan murehtia kun ei tarvi töihin mennä. Hauskaa Juhannusta kaikille tupakoiville äideille!

jesh!

 

Mulla lopetukseen heti plussattuani auttoi se, kun luin kuinka saatan aiheuttaa lapselleni hedelmättömyyden jos tupakoin. En voisi koskaan tehdä sellasita lapselleni.

Herää mietteitä, kuinka paljon onkaan ongelmia raskaaksi tulon kanssa nykyään. Ja kuinka monen sellaisen ongelman kanssa painijoiden vanhemmat polttivat kun heitä odotettiin.

 

Itse en ole koskaan polttanut. Ymmärrän ja tiedän silti, että lopettaminen on varmasti vaikeaa ja tuntuu jopa mahdottomalta, sillä äitini on polttanut 15-vuotiaasta, myös raskausajan, eikä loppua näy. Halveksin häntä jossain määin tästä syystä, vaikka hän tietysti rakas äiti minulle onkin. Väitän, että kykenisin rakastamaan häntä enemmän, ellei hän tupakoisi. Lapsuusmuistoni ovat samanlaiset kuin yhdellä toisellakin tähän kirjoittaneella, odota vähän, kohta, äiti käy ensin tupakalla, monta kertaa päivässä. Siinä on aika paljon odottelua. Lisäksi häpesin äitiäni jo kauan ennen murrosikää, koska minulla oli ja on vahvasti sellainen tunne, että "kunnon ihmiset" eivät tupakoi. Tätä hänen ominaisuuttaan, vikaansa, häpeän vieläkin. Vaikka hän siis onkin minulle tärkeä ja lapsilleni ihana mummo. Uskon, että tämä häpeä on aika monen tupakoitsijan lapsen ongelma.

Ja sinulla on sädekehä pääsi päällä?
Alkoholistin tyttärenä pidän niin äidin kuin isänkin tupakointia todella mitättömänä asiana... lapsuuteni kärsin isäni edesottamuksista, humalassa autolla ajelusta minä 2v takapenkillä, haulikolla pelottelusta, humalassa riehumisesta, talvella koko perheen pakkaseen heittämisestä, kouluun juovuksissa tulemisesta niin juhliin kuin vanhempainiltoihin jne... ja tuo kaikki vaikuttaa minuun vieläkin, mutta häpeää en enään tunne. Murrosiän kynnyksellä äitini sai lopulta voimaa jostain uhmata häntä ja olematta pelkäämättä ja sanoin silloin isälleni lopulliset hyvästit. 20 vuotta myöhemmin vanhimpana lapsena järjestelin tuntemattoman isäni hautajaiset hänen kuoltua äkilliseen veritulppaan aivoissa, se oli viimeinen kerta, kun häpesin isääni poliisien tullessa kertomaan sunnuntai-aamuna, että isäni on löydetty kuolleena asunnostaan ja hänen ryyppyporukkansa oli hänet sieltä löytänyt.

 

Alkoholistin ex-tytär: tuo kuulostaa aivan kauhealta, ja olen pahoillani että kukaan joutuu tuollaista kokemaan. Mutta aivan varmasti sinäkin ymmärrät, että tuo ei ole mikään normaalitilanne. Ei sillä voi perustella tai oikeuttaa tupakointia raskauden aikana. Se ei nimittäin ole missään nimessä mitätön asia, vaikka henkilökohtaisesti jonkun mielestä se olisikin huomattavasti pienempi paha kuin alkoholistivanhemmat tai mikä milloinkin.

Minunkin isäni tupakoi koko lapsuuteni ajan ja itse asiassa tupakoi vieläkin. Samaistun morr:in ajatuksiin häpeästä. Lisäksi lapsena aina kovasti pelkäsin, että isäni sairastuu keuhkosyöpään ja kuolee pois hetkenä minä hyvänsä. Pelko ei ole vieläkään hälventynyt, mutta nyt aikuisena sentään osaan käsitellä asiaa, ja tajuan ettei toisen ihmisen järjettömiinkään päätöksiin voi aina puuttua. Nämä pelot ja häpeä ovat vielä pientä siihen verrattuna, että äitini olisi raskausaikana polttanut ja aiheuttanut minulle sillä jotain fyysistä ongelmaa. Näin ei onneksi käynyt.

 

Ja kuinka moni teini häpeääkään tanttamaisesti pukeutunutta ylipainoista äitiään... hellekelien tultua ei voi taas kuin ihmetellä suomalaisnaisten tyylittömyyttä ja repsahtamista äidiksi tulon jälkeen.
Tupakointia en hyväksy minäkään raskaana olevalta, mutta ei haittaa pätkääkään mikäli vanhemmat, siskot, isovanhemmat tai kumminkaimat tupakoivat.

 

Itseäni ärsytti töissä suunnattomasti eräs vanhempi muija, jolla on kolme lasta. Hän on vetänyt antaumuksella ha hyvällä omalla tunnolla koko sielun kyllyydestä tupakkaa kaikki odotusajat, ja kehuskelee sillä että vauvat olivat kaikki isokokoisia vaikka kätilöt yrittivät pelotella keskosilla. Teki mieli läväyttää turpaan sitä naista, ei voinut vähää välittää lastensa terveydestä, vaan omasta mielihyvästä ja vetikin varmaan tuplakessut aina ennen sairaalaan menoa että varmasti tupakka haisi ja kätilöitä ärsytti... itse en saata katsoa kun joku pallomahainen polttaa... tekee pahaa. Odotan itse nyt vauvaa, ja en ole kylläkään koskaan polttanut, mutta jos olisinkin, en käsitä miten edes pystyy polttamaan kun kaikki hajut tekee pahaa raskaana ollessa...

 

Onkohan kellään toisella yhtä kummallista tilannetta; ennen raskautta en ollut riippuvainen tupakasta, poltin ainoastaan silloin kun otin alkoholia, eli noin 1 ilta/kk.
Nyt kun olen päässyt raskaudessa helposti ilman tupakkaa viimeiselle kolmannekselle, niin nyt tekis mieleni polttaa vaikka aski päivässä. Olen todella kiukkuinen ja hermostunut ja mietin koko ajan vaan että "kumpa sais polttaa!" Onko tämä taas jotain hormonien aiheuttamaa mielettömyyttä vai mitä lie...?

 

Itseäni ärsytti töissä suunnattomasti eräs vanhempi muija, jolla on kolme lasta. Hän on vetänyt antaumuksella ha hyvällä omalla tunnolla koko sielun kyllyydestä tupakkaa kaikki odotusajat, ja kehuskelee sillä että vauvat olivat kaikki isokokoisia vaikka kätilöt yrittivät pelotella keskosilla. Teki mieli läväyttää turpaan sitä naista, ei voinut vähää välittää lastensa terveydestä, vaan omasta mielihyvästä ja vetikin varmaan tuplakessut aina ennen sairaalaan menoa että varmasti tupakka haisi ja kätilöitä ärsytti... itse en saata katsoa kun joku pallomahainen polttaa... tekee pahaa. Odotan itse nyt vauvaa, ja en ole kylläkään koskaan polttanut, mutta jos olisinkin, en käsitä miten edes pystyy polttamaan kun kaikki hajut tekee pahaa raskaana ollessa...

En ole tupakoijien puolella, mutta toisin sanoen et tiedä asiasta mitään. Läheskään kaikkia ei myöskään häiritse hajut raskausaikana. Työkaverisi ei varmasti ollut mikään ruudinkeksijä myöskään.

 

Minä ja 2 kaksi sisartani olemme syntyneet yli 3,5 kiloisina ja täysiaikaisina, vaikka äitimme poltti kaikkien raskauksien ajan. Koulussa ei ole ollut minkään näköisiä ongelmia vaan keskiarvot ovat kaikilla kolmella olleet keskitasoa paremmat.Oppimistaso on ollut siis ensiluokkaista.

Jaa siis että mitä? Äitimme tupakoinnin takia emme voi saada lapsia? Kellarissako olette kasvaneet? Hei haloo!!! Hyvin sikiäviä olemme kyllä kaikki 3 olleet kaikilla 3 lasta...

Me kaikki kolme olemme myös polttaneet raskauksien ajan ja mitään ongelmia ei ole ollut, vaan kaikki lapset ovat olleet syntyessään normaalipainoisia ja ovat erinomaisia koulussa.

Miettikääpä (tupakoimattomat) sitä... voin lyödä vetoa parempia on meidän serkukset koulussa kuin monien muiden TUPAKOIMATTOMIEN... hihihihihi!

 

Ja äskeisessä kommentissa näemme, mitä tupakointi raskausaikana pahimmillaan aiheuttaa... Huoh...

 

En kannata tupakointia raskauden aikana, mutta en myöskään ylihysterisointia. Olen itse ensimmäisellä kolmanneksella ja poltan 0 - 3 tupakkaa päivässä. On siis lukuisia päiviä, jolloin en polta yhtään ja ehkä kerran kuussa on tullut sellainen päivä, jolloin on mennyt tuo huikeat 3 kpl.

Miksi sitten polttaa yhtään? No, nämä on näitä mielitekoja, joiden täyttäminen pitää elämän mielekkäänä. Joinain päivinä tupakalla on ollut ihan vaan lääkinnällinen tarkoitus saada ummetus raukeamaan. Tähän tarkoitukseen voisin kuvitella tupakkaa käyttäväni myöhemminkin raskaudessa, vaikka ensimmäisen kolmanneksen päätyttyä en enää muuten aiokaan polttaa. Peräruiskeet ym. ummetuksen apukeinot eivät varmasti ole mitenkään vähemmän haitallisia kuin yksi tupakka!

Minua kiusaa yleisessä raskaus-/terveyskekustelussa, miten "ei tippa tapa" on käännetty suunnilleen jokaisen nautintoaineen suhteen "tippakin tappaa"... "Alkoholin turvarajaa ei tunneta, joten nollalinja on pidettävä", "tupakka tappaa. piste." Itse olen ollut sen verran pahoinvoiva, ettei alkoholia ole tehnyt yhtään mieli, mutta jos tekisi, ottaisin sen annoksen tai puolikkaan, enkä usko, että jäisin miettimään, että "nyt varmaan lapselle kasvoi toinen nenä".

Ravintoaineiden suhteen olen skarpannut entisestäänkin. Haluan, että lapsi saa tarpeelliset rakennusaineet, vitamiinit, kivennäisaineet ja muut. Tupakalla ei toki ole positiivisia terveysvaikutuksia lapseen, mutta onko olemassa tutkimustuloksia, joiden mukaan satunnainen (ei siis edes jokapäiväinen) yhden, maksimissaan kolmen tupakan polttaminen raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana aiheuttaisi vakavia terveyshaittoja lapselle?

 

Varmaan moni selviäisi hengissä/ vammautumatta käyttämättä turvavyötäkin. Niinhän sitä silloin penskana autossa oltiin. Mutta ei kai kukaan järkevä ihminen ota enää nykyään sellaista riskiä!?! Sama tupakoinnin kanssa, kiittäkää vain onneanne jos olette säästyneet jälkiseuraamuksilta!

 

En polta ollenkaan, olin raskaana tai ei, enkä ymmärrä mitä järkeä koko hommassa on. Sulaa hulluutta on väittää, että käyttää tupakkaa "lääkinnällisesti" ummetukseen. Heh hee. No niinhän densotkin vetää korjaussarjaa aamutuimaan, kuka autokemikaaleja kuka alkon aineita. Normaali-ihmisen ei tarvitse parannella krapulaa, kun sitä ei ole. Eikä normaali-ihmisen tarvitse "lääkinnällisistä" syistä röökata, koska ei ole nikotiiniriippuvuutta. Koska siihenhän te poltatte, ei se ole missään tapauksessa lapsen etu. Ei välttämättä lapsen tuhokaan.

Mutta jos saatte sairaan lapsen, niin mistä tiedätte, ettette ole itse aiheuttaneet lapsen kipua tai vammaa, jos poltatte tai juotte raskausaikana? Vai eikö sen ole väliä?

 

Voi Marjaana, Marjaana... Näiden palstojen kirjoitustesi perusteella maailmasi on niin kovin mustavalkoinen ja sinulle selkeä. Kauhean kiva sulle. Kauhean kiva myös, että voit kokea ylemmyydentuntoa meidän maanmatosten joukossa.

En odottanut sinulta enkä keneltäkään muultakaan mitään päänsilitystä, että "polta vaan vaikka enemmänkin", MUTTA olisin toivonut PERUSTELTUJA näkemyksiä esim. tutkimustuloksia siitä, miten yksi tupakka joka toinen päivä vahingoittaa sikiötä.

Vertauksesi krapularyyppyyn oli paitsi loukkaava, myös kaukaa haettu. Jos et itse ole koskaan polttanut (kuten tuskin olet suuressa tervehenkisyydessäsi), et voi tietää, miten tupakoinnilla on MYÖS MYÖNTEISIÄ vaikutuksia. Yksi niistä aineenvaihdunnan kiihtyminen, mikä ainakin minulla tarkoittaa sitä, että ulostekin lähtee liikkeelle. Mikä siitä nyt tekee niin "sulaa hulluuta"?

Jännää, miten voimakkaan ryöpyn sinulta sain, vaikka tupakointimääräni on todella vähäinen ja vaikka mainitsinkin lopettavani pian kokonaan. Tuskin pidät edes ihmisinä niitä, jotka polttavat minua enemmän. Vaikkapa kokonaista kaksi tupakkaa päivässä. Kannustusta sinulta on varmaan kenenkään turha odottaa, pääasia, että saat murjoa maanrakoon ja että voit kokea itsesi onnistuneeksi. Hienoa, Marjaana.

 

joopajoopajoo on selvästi provo.

 

En odottanut sinulta enkä keneltäkään muultakaan mitään päänsilitystä, että "polta vaan vaikka enemmänkin", MUTTA olisin toivonut PERUSTELTUJA näkemyksiä esim. tutkimustuloksia siitä, miten yksi tupakka joka toinen päivä vahingoittaa sikiötä.

Eikös se ole nykyään jo ihan yleistietoa, miten on kuvattu, että yhdenkin tupakan polttaminen tekee vauvan liikehdinnän poikkeavaksi masussa pitkäksi aikaa?

En ole itse mikään pulmunen kylläkään mitä tupakoimiseen tulee, mutta henkilökohtaisesti en vain kykene siihen odottaessani, sillä tiedän miten se syntymättömään lapseen vaikuttaa, eikä minulla ole mitään oikeutta tehdä sitä lapselleni. En itse kylläkään tiedä polttiko äitini, mutta epäilen polttaneen muutaman... Jos minä olisin saanut päättää, niin en olisi hyväksynyt sitä. :/ Olen ollut täysin avuton ja äitini armoilla. :/

 

vielä sellainen juttu, että raskausaikana tupakoineiden äitien lapset jäävät herkemmin tupakan koukkuun kuin savuttomien odottajien lapset. :/

 

En odottanut sinulta enkä keneltäkään muultakaan mitään päänsilitystä, että "polta vaan vaikka enemmänkin", MUTTA olisin toivonut PERUSTELTUJA näkemyksiä esim. tutkimustuloksia siitä, miten yksi tupakka joka toinen päivä vahingoittaa sikiötä.

Eikös se ole nykyään jo ihan yleistietoa, miten on kuvattu, että yhdenkin tupakan polttaminen tekee vauvan liikehdinnän poikkeavaksi masussa pitkäksi aikaa?

En ole itse mikään pulmunen kylläkään mitä tupakoimiseen tulee, mutta henkilökohtaisesti en vain kykene siihen odottaessani, sillä tiedän miten se syntymättömään lapseen vaikuttaa, eikä minulla ole mitään oikeutta tehdä sitä lapselleni. En itse kylläkään tiedä polttiko äitini, mutta epäilen polttaneen muutaman... Jos minä olisin saanut päättää, niin en olisi hyväksynyt sitä. :/ Olen ollut täysin avuton ja äitini armoilla. :/

TARKENNUS: ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Ei siis edes sikiö kuin vasta ihan kolmanneksen viime vaiheissa.

 

Kaipa muutama nikotinisti elää tosiaan niin tynnyrissä, ettei ole koskaan törmännyt tupakan vahingollisuutta koskeviin tutkimuksiin.

Lukaise aluksi vaikka tämä, on jo ikääntynyt kirja mutta sangen laajasti saatavilla eikä edellytä mitään pohjatietoja esimerkiksi kvantitatiivisen tutkimuksen osalta (= ei ole hankalia matriiseja tai käppyröitä keskeisessä osassa kirjaa):

Vierola, H. Tupakka ja naisen terveys. (1994)

 

En odottanut sinulta enkä keneltäkään muultakaan mitään päänsilitystä, että "polta vaan vaikka enemmänkin", MUTTA olisin toivonut PERUSTELTUJA näkemyksiä esim. tutkimustuloksia siitä, miten yksi tupakka joka toinen päivä vahingoittaa sikiötä.

Eikös se ole nykyään jo ihan yleistietoa, miten on kuvattu, että yhdenkin tupakan polttaminen tekee vauvan liikehdinnän poikkeavaksi masussa pitkäksi aikaa?

En ole itse mikään pulmunen kylläkään mitä tupakoimiseen tulee, mutta henkilökohtaisesti en vain kykene siihen odottaessani, sillä tiedän miten se syntymättömään lapseen vaikuttaa, eikä minulla ole mitään oikeutta tehdä sitä lapselleni. En itse kylläkään tiedä polttiko äitini, mutta epäilen polttaneen muutaman... Jos minä olisin saanut päättää, niin en olisi hyväksynyt sitä. :/ Olen ollut täysin avuton ja äitini armoilla. :/

TARKENNUS: ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Ei siis edes sikiö kuin vasta ihan kolmanneksen viime vaiheissa.

Itse ainakin näen asian niin, että heti kun alkio jakaa istukan äidin kanssa, ja ravintoa kulkee läpi, niin alkio on täysin äidin armoilla. Mitä pienempi niin sitä haavoittuvaisempi. Ei ole olemassa mitään tutkimusta siitä, että ensimmäisen kolmanneksen aikana on turvallista polttaa. Päin vastoin, heti kehoitetaan lopettamaan. Jotkut polttavat toki läpi raskaudenkin, eikä sille valitettavasti ole tehty mitään. Itse voi siis tehdä miten haluaa yhä, mutten voi käsittää miten joku kykenee siihen hyvällä omalla tunnolla. Henkilökohtaisesti stumppaisin mieluummin tupakan otsaani kuin vetäisin sen yhden edes ensimmäisen kolmanneksen aikana ja minä kuitenkin vedin askin / pv ennen raskautta.