Toukovaavit 2011

rikupi meillä kiljutaan Poika tekee sitä yleensä aina kun innostuu, monesti kun näkee sisarukset alkaa hihkumaan ja kiljumaan. Kova ääni kyllä lähtee :kieh:

 

Heitu, voin kyllä uskoa että teidän huushollissa kiirettä piisaa! Jakselemisia vaan!

Nepula, täällä myös haikeutta ilmassa vaikka eka lapsi onkin, jotenkin nyt tässä parin viime viikon aikana on tajunnut sen muutoksen vastasyntyneestä vähän vanhemmaksi vauvaksi ja ymmärtänyt että tyttö tosiaan kasvaa kohisten... Ei tiedä ikinä saako tätä vauvantuoksua nuuskutella enää toista kertaa niin siksikin haikeutta ilmassa.

Rikupi, täällä myös on pari viikkoa kiljuttu ja kirkumista suorastaan harrastettu, ottaa tosiaan korviin mutta jotenkin niin ihana kuunnella toisen intoa

Meillä edelleen tyttö kuumeessa ja voi että mulla on paha mieli katsella toista niin nuutuneena ja kipeänä Ja nyt taas illalla oli kitinää tuntikausia ja viimeinen tunti suoraa hysteeristä huutoa. Ei meinannut millään syödä mutta lopulta jotenkin rauhoittui ja sai syötyä ja nyt nukahti. Toivottavasti menisi ohi pian, on hirveetä katsella sairasta lasta.

 

Tuota sängyltä taikka sohvalta tippumista olen miettinyt kyllä, meillä neiti on niin kova liikkumaan ja jäntevä tapuas, että kiemurtelee itsensä hetkessä paikasta toiseen, olen miehelle koittanut muistutella, että ei saa jättää hetkeksikään valvomatta enään, nyt kun neiti on muutamia kertoja kääntyillyt itse jo(ja siis juu, kyllä mies sen itsekkin tajuaa, kunhan ylihuolehtivaisena vaan muistuttelen).

rikupiMeillä kiljutaan myös, neiti on saanut lempeästi lisänimen "mölyapina" ..Nimittäin ei kilju hetkittäin vaan aika lailla nykyään aina jutellessa, ja volyymitaso on sen mukainen, oonkin sanonut, että meillä pitää varmaan kohta alkaa jakamaan vuoronumeroita jos haluaa puheenvuoron

Tänään oltiin 3 kk neuvolassa, 62 cm ja 6175 g, ja jatketaan täysimetyksellä. Rokotukset saivat aikaan kyllä sydäntä särkevän itkun, mutta aina kun tutin sai suuhun, itku loppu. Nyt illalla mittasin lämmön ja näytti 38 C, annoin yhden supon ja laitoin neidin nukkumaan. Meillä tämä terveydenhoitaja ei niinkään ole pitkäaikaisen täysimetyksen kannalla, ja kehotti aloittamaan jo soseiden syöttämisen kk kuluttua, mutta kilo oli tullut nyt kuukaudessa neidille painoa, nukkuu yöt hyvin, joten me seuraillaan itse tilannetta, ja mennään sen mukaan .

Miehen sisko sai tänään vauvan, ja oi voi...mulla tuli jo ihan ikävä sitä pienen pientä vastasyntynyttä aikaa oman vauvan kanssa, niin se aika vain menee. Olin kakskymppisenä täysin erilainen äiti, kuin nyt kolmikymppisenä, yhtä huolehtivainen kyllä, mutta nyt on paljon rennompi ja huomaan todella nauttivani eri tavalla tästä vauva ajasta ja kotona neidin kanssa olemisesta, kuin silloin, tosin silloin mulla olikin kaksoset ja sitä aika varmasti puolet vähemmän, mutta asenne kaikkeen on muuttunut jonkin verran vuosien myötä, ja osaan ottaa enemmän päivä kerrallaan asenteella nykyään . Eli siis, pukkaako mulle jo uutta vauva kuumetta vaiko mitä tää on

Miehen kanssa jouduttiin kyllä koko viime viikon aikana aikamoiseen pyörrytykseen, mä lähdin jo päiväksi vauvankin kanssa pois, mutta se että tein sen, ekaa kertaa, näytti avaavan miehen silmät, ja saatiin/jouduttiin puhumaan hyvinkin paljon, joka avasi monen monta asiaa, joten toistaiseksi asiat hyvin:heart:. Mies osallistuu vauvan ja lasten hoitoon kyllä, ei ole ongelmaa vaihtaa vaippoja, tehdä perheelle ruokaa, siivota tms, mutta silti kaipasin enemmän sellaista keskustelua menoista kuin ilmoitusta vain, ja uskon, että asia on nyt kumminkin puolin ymmärretty paljon paremmin.

Haettiin sormus tänään, ja kyllä se alkaa pikkuhiljaa iskostua takaraivoon, että kohta sitä mennään rouvana sitten vaan loppuelämä...jopa minäkin, joka aina vannonut, ettei ikinä moiseen hommaan ryhdy

JA & Neiti 3kk

 

Hyvä, JA, että saitte ilmaa puhdistettua

Kyllä meilläkin kiljutaan, tosin nyt vähentynyt. Usein etenkin illalla alkaa hihkuminen, ja melkoista falsettia olivat myös rokotushuudot. Sit meillä on huvittava video, jolla vauva sanoo melkein kuin mun perässä "äiti" Kaikkea sitä kuulee, kun haluaa kuulla! Täytyykin muistaa kuvata videoita enemmän, niitä on aivan ihana katsoa ja kuunnella!

Vauva tosiaan tuntuu jo isolta!! Haikeutta on ilmassa täälläkin. Nykyään tuntuu, että aina vauvat kaupungilla käydessäkin on jo pienempiä järjestäen. Meidän poika saa kyllä yhä vaihtelevia kokoarvioita ulkopuolisilta. Viimeksi yhden päivän sisällä veikattiin sekä 6 että 3kk. Pojan pää on aika iso, joten se varmaan hämää silloin, kun on pari kerrosta vaatetta. Mulla saattaa kanssa olla vauvakuumetta jo... Apua!! En uskonut moiseen!!

Onko teillä tullut säikkymistä? Tää on ihan uusi juttu. Kovat ja äkilliset äänet säikäyttää pienen. Eilen tuli ihan kovat itkut, kun siirsin pöydällä kiivirasiaa ja se rasahti lujaa. Naama vääntyi ja poru pääsi. Mua lähinnä nauratti Mutta täytyypä hieman varoa kovia ääniä! Kerran tässä viikon sisään alkoi myös itkeä, kun yskin yhtäkkiä kovaa.

Kiitos kaikille tsempeistä sängyltä putoamisen johdosta. Ei tosiaan mitään oireita sitten jälkeenpäinkään. Paitsi se, etten jätä hetkeksikään silmistäni, jos poika on jossain muualla kuin lattialla. Se on hyvä.

 

Heippa!

3 kk neuvolassa olimme eilen, tyttö painaa 7490 g ja 63.5 cm pitkä. Että iso on etenkin tytöksi =). Pokotukset sai ja nyt taas tosi uninen. Ihan sama juttu oli rotasta viimeksi. Nukkui yön kokonaan, söi ja kävi uudestaan unille. Nyt oli tunnin verran hereillä kunnes taas nukahti kesken touhujen leikkimatolle. No, ei kai se vaarallista ole... Neuvolassa juttelin tosta niin sanoi th ettei ole ennen raportoitu uneliaisuudesta. Väkisinkin tulee vaan noi sikainfluenssa-rokotus jutut mieleen kun sitä narkolepsiaa alkoi ilmenemään.:|

Täällä kanssa jonkin sortin haikeutta on ilmassa kun vauva kasvaa niin nopsaan. JA: n kanssa ihan samoja fiiliksiä, jotenkin viihdyn nyt paljon paremmin kotona ja vauvan kanssa kaikki puuhailu on tosi ihanaa. Esikoisen kanssa 7 vuotta sitten jotenkin ahdisti ja masensikin jatkuva kotona olo. Ja kaikki noi hymyilyt ja juttelu/jokeltelu-hetket, aivan huippua!! Voi kun sais varastoon, vois sitten uhman ja murrosiän koittaessa vähän helpottaa omaa oloaan

Mites muilla vaunuilu sujuu? Me ei kovin pitkiä lenkkejä olla päästy tekemään kun ei nukahda tytsy sinne millään. Tai nukahtaa mutta 10 minsan jälkeen herää kiukkuisena kesken unien. Pitäisköhän ottaa vaunukoppa pois ja korottaa istuinosaa vähän? Eikös täällä joku ollut jo kokeillut vähän istuvampaa asentoa? Nyt kun ei tarvii enää pahemmin ötökkäsuojaa käyttää niin näkisi vauveli sitten kunnolla ympärilleen... Taidankin lähteä tänään testaamaan jos saisi koirankin samalla lenkitettyä.

Koirista ja vauvoista: Mites muilla eläintenystävillä hoituu noi nukkumajärjestelyt? Kun haluttais laittaa vauva jo omaan huoneeseensa kun nukkuu niin hyvin yöt ja herää aina miehen herätyskelloon turhan takia... Mutta ongelma on siis se että meillä iso koira ja pelkään että jos vauvan huoneen ovi auki menee sinne pinnasängylle nuoleskelemaan vauvaa. On siis ylikiltti tapaus mutta ikinähän ei 100% voi luottaa koiraan. Kun ylettää periaatteessa pinnasängylle vaikka ei oo ikinä sinne kyllä tunkenut kuonoansa. Mutta jos vauva esim yöllä vinkuu tms. voi periaatteessa herättää koiran ja koira mennä hänen huoneeseensa. Jos taas laitan oven kiinni en kuule jos vauva herää. Varmasti kuuluu jos täysiä itkee mutta kun tuo ei pahemmin aamuisinkaan möykkää vaan kattelee vaan rauhassa siellä sängyllään ja ihmettelee miksei kukaan tule hakemaan:heart: Ja meillä on 2 kissaakin jotka saattaa sinne pinnasänkyyn hypätäkin jos sattuvat yöllä olemaan sisällä. Ollaan pidetty aiemmin makuuhuoneet eläin-vapaana alueena ettei turhaan karvassa joka paikka... Ehkäpä täytyy vain pitää vauva meidän makkarissa niin ei tarvitse olla huolissaan. Koska en varmasti pysty nukkumaan jos koko ajan tarvii kuulostella missä koira liikkuu yms.

Jaahas, johan sitä tekstiä taas tuli... tarvii mennä siivoilemaan kai välillä, muutenhan mies luulee että oon lorvinut koko päivän kun tulee töistä

Vattula ja typy 3kk 1 vko

 

Meillä kans kiljutaan ja hihkutaan ja ihan ihme kirkumista myös tulee Ja se on tosi hauskaa, että aina jos alkaa esim lattialla tympimään niin ukkeli huutaa: äinii, niinku yrittäs sanoo äiti..

Tänään meillä käännyttiin ihan vahingossa mahalta selälleen. Olihan hämmästynyt ilme kaverilla:O Muuten liikutaan navan ympäri ja selälläänkin pyörii akselia ympäri. Eli ei uskalla jättää kyllä mihinkään muualle, kun lattialle yksinään.

Säikkymisestä: Meillä jätkä säikähtää aina, jos isä yskii Onkin miehelle pitäny sanoo, et menee vaikka vessaan yskimään, ettei toinen säiky.

Onko muiden vauvoilla ilmennyt sympatiaitkua? Meillä jätkä alkaa itkemään heti, jos kuulee jonkun toisen lapsen itkevän

Maanantaina meillä olis 4kk lääkärineuvola. Onneks mitään rokotteita ei nyt tule.

JA Hyvä, että olette saaneet käsiteltyä asioita!
-leena ja jumppiukkeli huomenna 4kk

 

:wave: täälläkin kiljutaan, hihkutaan, myös säikähdetään kovia ääniä. Sympatiaitkuakin on, jos esim meiän 2 v rupee itkeen, niin vauva sitten perässä...

vattula, me saatiin 2 vkoa sitten 3 kk rokotteet ja vauva nukkui sen jälkeen koko päivän, heräsi vain syömään hetkeksi ja sitten jatkoi unia. Eli varmaan samaa teilläkin. Seuraavana päivänä alkoi olla taas oma ittensä.

Vaunuilu sujuu meillä hyvin. 3 x vkossa vien noita isompia kerhoihin ja jos matkanteko ei ole uniaikaan, niin sit tyttö kattelee taivaalle tai puita tms, ei onneksi kitise. Tosin monesti hän kyllä kesken matkan torkahtaa mut herää sit kun vaunut pysää. Mä oon aina mennyt ja liikkunut tosi paljon vauva-aikoina ja en koe sitä mitenkään hankalaksi. Automatkat tosin joskus on, jos ei oo uniaika ja on pitkä matka niin huutoahan siitä tulee, kun ajon aikana ei pysty sitä tuttiakaan lohdukkeeksi antamaan.

nepula ja tyttö 3,5 kk

 

Meillä ei vielä kiljuta, mutta muuten "juttua" tulee hurjasti. Mun mies nauraakin, että on tyttö äitiinsä tullut kun on hiljaa vain unissaan...

Neiti kyllä säikähtää meilläkin ihan säpsähtämällä. Isoveli ei aina malta olla ihan rauhallinen vauvan lähellä ja joskus onnistuu säikäyttämään pikkuneidin niin että ihan itku tulee.

Nykyään meillä sujuu vaunuilu ihan hienosti. Aiemmin saattoi huutaa koko matkan kun käveltiin tai ainakin suurimman osan ajasta. Nykyään mennään aamuisin puistoon (isoveli saa olla ulkona) ja jos neiti ei nuku, hän katsoo vaunuista puiden oksia ym. matkalla. Sit puistossa valvoo vähän aikaa ja "seurustelee" ihmisten kanssa. Sit kun vähän aikaa heiluttaa, neiti nukahtaa tosi hyvin, mutta herää heti jos liike lakkaa

Oikein hauskaa viikonloppua kaikille

 

vattula: Meillä on kaksi jättirotuista aikuista koiraa ja yksi 12 viikkoinen pentu. Vauva nukkuu meidän kanssa makkarissa, mutta isompien tyttöjen huoneiden eteen ollaan laitettu koiraportti, niitä saa jos jonkinlaisia, nuo meillä olevat olen huomannut isojakin kestäviksi . Ovat siis korkeampia kuin ns. lapsiportit. Mutta samaa asiaa ajavat kuitenkin, eli koirat pysyvät poissa lastenhuoneista, silloin kun eivät ole sinne tervetulleita. Meillä pentua tarvitsee vahtia, ettei mene lattialla olvena vauvan päälle, tykkäisi kovasti mennä makoilemaan samalle viltille aina, mutta ei ihan ymmärrä, että painaa tuplaten enemmän nyt jo kuin vauva, ja saattaa olla hieman höveli. Isot koirat tietävät, ettei olkkariin mennä silloin kun vauva on laittialla, mutta jos vauva sylissä taikka sitterissä, niin silloin saa tulla sinnekkin. Meillä myöskin koirat saivat tulla ennen sänkyyn, nyt kun vauva saattaa olla välillä aamuisin meidän vieressä, niin koirilta pääsy yht`äkkiä kielletty sinnekkin, mutta hyvin ovat oppineet, eivätkä edes koita tulla .

 

Säikkymistä on nyt ollut meilläkin. Aika jännä juttu. Ja just toi miehen yskiminen tuntuu säikäyttävän pahiten Tein tässä omenasosetta mutta enhän minä tajunnut että ois pitänyt hedelmäsokeria laittaa. Laitoin tavallista ja tiedä nyt sitten uskaltaako syöttää Matiakselle. Olen tosi arka noudattamaan "maalaisjärkeä". Meillä on niin mahdottomasti omenia että riittää sosetta koko talveksi, jos nyt ikinä kiinteiden syöminen rupeaa sujumaan. Nyt ei millään Mutta sitkeesti olen vuorannut sitterin pyyhkeellä ja talouspaperirulla on käden ulottuvilla. Maissia on nyt kokeilussa kun tuntuu että porkkana ei sovi...

 

Kävi sitten meillä niin, että huomattiin tuossa toissapäivänä, et Roopen toinen pupilli on isompi kuin toinen. Käytiin sitten eilen päivystyksessä ja pistivät tälle päivälle lastenlääkärille ajan.
No sitten käytiin tänään siellä lastenlääkärillä ja Roopen pää ultrattiin ja käytiin myös silmälääkärillä. Ei löytynyt mitään hälyttävää, mutta ensiviikolla joutuu Roope menemään myös magneettikuvauksiin.
Toivottavasti ei löydy mitään vakavampaa.
Saatii onneksi myös samalla lähete niihin munuaisaltaiden ultraamiseen, kun se olisi pitänyt tehdä jo sairaalasta kotiutuessa toukokuussa.

 

rikupi: Miksei tavallista sokeria saisi laittaa? Tai onko neuvolassa tai jossain sanottu niin? Hedelmäsokeria oon noissa pilteissä ja bonissa ihmetellytkin, kun se tietääkseni hajoaa maksassa ja näin rasittaa maksaa suurina määrinä. Meillä ei vielä kyllä kiinteät ole ajankohtaisia, vaikka annettiinkin pojan eilen pyöritellä minikokoista popkorninpalaa suussa. Sylki ulos.

Tiudeliini: Voi ei, toivottavasti ei olisi mitään hälyyttävää. : / Olet varmaan huolissas, mä ainakin olisin. Mutta tosi hyvä, että pääsitte pian tutkimuksiin. Vissiin ihan julkisen puolen kautta?

Mun pitää kans mainostaa kerrankin julkisen (tai no, YTHS:n) toimivuutta. Mulla on ollut semmoista punertavaa välivuotoa / hyyyvin niukkaa menkkavuotoa ensin pari viikkoa sit pari päivää ja nyt eilen alkoi taas. Pelkäsin, että olis kohtutulehduksesta viitteitä. Soitin aamulla lääkärille (yritettyäni tosin 45min päästä edes jonoon) ja sain akuuttiajan. Yleislääkäri laittoi sitten eteenpäin tutulle gynekologille, joka ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Myös labraan pääsin, tosin ma pitäis vielä viedä pissanäyte. Melko tehokasta toimintaa kuitenkin. Eikä vielä ainakaan tulehdusta löytynyt.

Sit asia, joka ärsyttää. Kauhean monet tutut on vihjailleet meidän pojasta, jotta olis ollut vahinko. Osa on jopa suoraan päin naamaa sanoneet. Olen sitten saanut selittää, että kyllä tätä pari kuukautta ihan tekemällä tehtiin, eikä se kuparikierukkakaan itsestään sieltä kohdusta lähtenyt, kyllä se piti käydä poistattamassa. Mut silti pistää vihaksi. Onko tosiaan niin, että nuori nainen ei voi haluta ja suunnitella lasta, varsinkaan jos opiskelee?

 

Lyrae, musta tuntuu, että oli se elämäntilanne mikä vaan, niin aina on niitä, jotka luulee lasta/raskautta vahingoksi. Mun tätä kolmosta hyvin moni luuli vahingoksi ja ihan suoraan kysyikin, mikä on ihan kummallista minusta. Kun mentiin naimisiin, niin johan vihjailtiin että koskas teille vauvaa pukkaa... juu hetihän se tuli kun 9 kk häistä tuli täyteen, ihan oli suunniteltu. Sitten porukka (=suku) alkoi vihjailla toisesta, sehän nyt on selvää, kaksihan on joku standardi. Kolmannen kohdalla sitten jo kysyttiin että montakos te oikeen meinaatte tehä, eikö kaksi riitä muka ja oliko vahinko. Eli lyrae, pitäis olla just vihille mennyt, työelämässä oleva ja tietenkin lähemmäs 30 v että kukaan ei ihmettele kun haluaa lapsen... tai toisen... ja kolmas ja siitä eteenpäin onkin jo omaa huolimattomuutta...

 

nepula: Joo, mietinkin, että kun toinen meillä suunnitteilla (aikanaan). Varmaan käy joko niin, että ymmärtävät vihdoin tän olleen suunniteltu juttu tai sitten aattelevat, että "ei ne vieläkään osaa käyttää ehkäisyä".

On se kumma, kun pitää toisten valintoja (ja selityksiä) kyseenalaistaa. *huoh*

 

Heippa!

Säikkymisestä meillä kans säikytään aika pienistäkin jutuista, tai itestä tuntuu et ovat pieniä, kuten jos ovi aukeaa hiukan nopeammin ja vauva vaik makaa pinniksessä, ei ala itkeen,mutta säikähtänyt ilme raasulla. Ja kans kovat äänet, tai ihan astiapesukoneen tyhjennys ja kalina saa välillä toisen tärähtelemään sitterissä.

Kiljutaan JA kovaa...aika hauskaa! Mutta jos isosisko nukkuu, niin silloin ei viitti vauvan intoon lähteä mukaan, mikä on sääli, mutta sisko herää heti..

parisuhde en tiedä oliko puheenaiheena, mutta nyt on:saint: meillä on aika suht. seesteistä, usein onnellista. Niistä nautin täysillä. Sitten on niitä hetkiä, että räjähtelen väsyneenä ja olen lähinnä kiukkuinen itselleni. Olen huomannut, että mun mieliala on iha muusta kiinni kuin miehestä, siis useimmiten. Väsymys toimii aina syynä, mutta sen kanssa on nyt elettävä vielä jonkin aikaa, luulen.
Parisuhteessa parasta on mielestäni se, että molemmat hyväksyy ittensä. Mulla ainakin on kestänyt tajuta, että suurin osa "Ongelmista" on johtunut siitä, etten itse riitä itelleni. Ja nyt kun pikkuhiljaa sitä hoksaa olevan mitä mainioin tyyppi (pientä nostatusta, mutta EI ironiaa! Älkää naurako..) niin sen toisenkin panos riittää ihan hyvin ja usein ylikin.

No niin, nyt päikille, edes hetkeks kun lapsoset nukkuvat ja mies lähti auton pesuun.

Kathe ja kakarat 4kk+2,8v

 

Mulla on kolmannesta asti kysytty/luultu lapsia vahingoiksi ja kauhisteltu ja lauottu vaikka mitä typerää. Että kun kuudes teki tuloaan niin enpä puhua pukahtanut ennen kuin oli pakko,kyllä on kuultu kaikki ilkeydet maan ja taivaan väliltä...

 

Heips!Mäkin käyn aina ahkerasti lukemassa, mutta kirjoittaminen jää..:/
Elias pano nyt viime viikolla 3kk neuvolassa 6900g ja 63,5cm pitkä, että aika iso jätkä alkaa olemaan Kestovaippojen kanssa pitää aika useesti olla 74cm body...

Imetyksellä mennään edelleen, jes, ja mahd.pitkään.

Vaunuillaan kanssa niin, että puolistuvassa asennossa

Mitäs muuta? Omaa aikaa ei juurikaan ole kun kerta imetän, mutta eipä se haittaa..Emmä edes raaskis jättää hoitoon..
Molemminpäin jo käännytään ja kovin höpötellään..

No tämmösiä pikaisesti. Kivasti menee siis <3

Taizii ja Elias 3kk ja vähän päälle

Ai niin sellaista piti vielä kertoa, että käydään muskarissa, ensisynnyttäjien ryhmässä ja tanssitan vauvaani-ryhmässä Mll:n perhekahvilaan olis tarkotus kanssa mennä, että harrastuksia riittää )

 

Huih. Viikonloppuna tuli tavattua opiskelukavereita ja selvisipä samalla, että heistä yksi, juurikin tämä kesällä naimisiin mennyt, odottaa maalisvauvaa :heart:. Voihan ihanuus! Oli siis jo häissä raskaana, vaikkei sitä itse tiennytkään!

Mutta joo: olemme siis samojen aineiden opeja, ja kaverini olisi jäämässä äippälomalle 12.2. Nytpä siis kauhea dilemma, koska voisin päästä tuohon siivellä sijaiseksi, koska olen pätevä ja tuttu. Itsellähän äippäloma loppuisi tuosta kahden viikon jälkeen (ei mennyt nyt sovittu aikataulutus ihan nappiin ), mutta täällä kyllä löytyisi tuolle työlle aika monta muutakin ottajaa, jos minä en heti ole siihen tulossa. Siis oman alan töitä kevääksi, ja kesällä voisin jäädä työttömäksi ja kotiin ja saisin taas parempaa työttömyyssrahaakin. Kauhea huonoäitiolo nyt kuitenkin, kun olisin menossa töihin, mutta tottahan se on, että täällä ei oman alan töistä juuri kannata kieltäytyä. Ja kuitenkin olisin mennyt johonkin töihin maaliskuun alusta; nyt opehommissa voin tehdä suunnittelun kotona, joten Reitun hoitopäivät olisivat lyhempiä kuin muissa töissä.

Voi ei, olenko ihan roviokamaa jo :'(?! Miehen kanssa ollaan puhuttu, että voisi pitää nuo minun äippälomani viimeiset kaksi viikkoa ja sitten mahd. vielä muutaman viikon isäkuukautta ja sitten poika osapäivähoitoon. Kun eipä tuo kotihoidontukikaan hoikuttele, meillä kuitenkin asuntolaina ja itse köyhän lapsuuden eläneenä haluan taata omalle lapselle samat mahdollisuudet esim. harrastaa kuin muillakin. Ja tokihan itsekin jo kaipaan tuota teinien läksyttämistä, ei voi kieltää .

Mitenkäs muilla, olenko ainoa, joka olisi menossa alkuvuodesta töihin?

Vähän kyllä surettaa, kun poika tuntuu vielä niin pieneltä. Tosin lujaa kyllä kasvaa. Ja meilläkin KILJUTAAN, ei herran jestas!!

 

Pari suht isoa koiraa meilläkin ja pääsääntöisesti yöllä nukkuvat meidän makkarissa. Eivät kyllä pyri meidän tai vauvan sänkyyn, mutta toinen on ottanut asiakseen nukkua mahdollisimman lähellä vauvan sänkyä :heart:. Kun tulee aika vauvan muuttaa viereiseen huoneeseen, niin en usko siitäkään mitään ongelmaa tulevan. Molemmat on sellaisia löllyköitä että sinänsä en ole huolissani että tekisivät jotain vauvalle, mutta toki me ei mitään riskejä oteta. Käyvät kyllä silloin tällöin lipaisemassa kielellä vauvaa, siis kun on sitterissä/lattialla, mutta yleisesti pyytävät katseella lupaa tulla lähelle. Meidän vanhemmat on ihan kauhuissaan siitä että koira edes nuuskaisee vauvaa, saati sitten antaa pienen pusun. Jostain syystä mua se ei haittaa enkä usko siitä mitään haittaa olevan. Tuo nyt on satunaista enkä itsekkään tykkää saada mitään kielaria koirilta, joten en niitä vauvallekaan halua. Neuvolassa ovat suhtautuneet todella mahtavasti siihen että on koiria ja enemmänkin kokevat sen hyvänä asiana kaikin puolin.

Pientä haikeutta täälläkin! Eilen vauvan kasvaminen tuli jotenkin konkreettiseksi kun Vaavi-sänky pakattiin lähetys kuntoon. Ei tulla koskaan saamaan sitä aikaa takaisin, tosin en tiedä haluaisinkokaan... jotenkin nyt vauvan kanssa eläminen on helpompaa ja palkitsevampaa. Alkuun koliikki kaiken muun uuden ohella oli melkoista tunnemyllerystä. Nyt siis kaiken puolin tasaisempaa ja kun vauvan nyt tuntee, niin osaa toimiakin eikä esim. kauppaan menoa tarvitse stressata Meillä siis kaikella todennäköisyydellä lapsiluku on nyt täynnä. Tosin, mulla on ollut pahaolo muutaman päivän ja ajattelin nyt kaiken varmuudeksi hankkia raskaustestin. Jos se näyttäis plussaa, niin ihan takuulla se pidettäisiin, mutta olishan tuo shokki. Ehkä täytyy alkaa miettiä tuota ehkäisyasiaa vielä... Lisääntymisestä vielä sen verran että jostain syystä meiltä tunnutaan odottettavan toista lasta, vaikka ollaan kyllä ilmaistu että tähän saavat tyytyä. Monet näyttää ajattelevan, että se johtuu vain siitä että vauva on vielä niin pieni, mutta kyllä se mieli muuttuu. Ärsyttävää kun jotkut tuntuu tietävän paremmin mitä halutaan

Meilläkin säikytään, mutta asioita jotka ennen rauhoitti. Enää ei voi imuroida tai kuivata hiuksia jos olen yksin vauvan kanssa ellei se satu nukkumaan. Raukka on alkanut pelätä niitä. Toisaalta koira voi haukahtaa isostikin vieressä ja se ei hetkauta sitten yhtään. Tai jos kömpelöltä äidiltä tippuu jotain lattialta, niin enemmän siinä mamma hätkähtää kuin typy.

Edelleen meillä syödään useasti yöllä. En tajua miten tolla on niiiiiiin nälkä. Kiinteitä ollaan alettu maisteleen ja oon yrittänyt antaa iltaisin velliä/puuroa, mutta iltaisin meillä ei olla kovin vastaanottavaisia.... tosin eilen iltatissin jälkeen maistui vielä 80ml velliä, mutta silti heräsi parin tunnin päästä syömään ja taas parin tunnin jälkeen. Tää yrjöolo voi myös johtua väsymyksestä, se on siis sellaista krapulaoloa.

Eilen kun luin Hesarista työpaikkoja, niin tuli pieni kutku että töihin vois olla kiva mennä. Toisaalta kun en halua vanhaan paikkaan, niin uus pitäisi löytyä. Ajattelin puolihuolimattomasti alkaa katsella paikkoja, mutta ehkä aikasintaan haluan mennä töihin just helmikuussa, mutta mies jäis sitten kotiin. Tiedän kyllä että elämä ei aina mene kuten suunniteltu, joten en tee mitään pitäviä suunnitelmia. Tosin, yritän muistaa että aika vauvan kanssa on ainutkertaista ja töitä ehtii kyllä tekemään. Tosin Kevlarsoulin tapauksessa luulisin päätyväni töihin menoon eikä siinä ole mun mielestä mitään pahaa. Kyllä raha eloa helpottaa, mutta toisaalta jonkin aikaa menee kituuttamallakin. On se kumma juttu, kun tässä asiassa ei kai voi voittaa. Jos meet töihin ns aikaisin, koetaan olevamme huonoja äitejä. Jos taas ei mennä, niin sitten ollaan huonoja taas koska joudutaan tulla toimeen vähemmällä ja johan siinä ammattitaitokin heikkenee ja voi sentään kun kulutetaan vain yhteiskunnan varoja.... huoh... pitäis vain muistaa tehdä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.

Jassoo, pyykkivuori ja tyttö kutsuu =)

 

Terveisiä taas Jorvin labrasta! Neidiltä otettiin verinäyte kilpirauhaskoetta varten ja olipas reipas pikku ihminen. Kiljui vain kun tehtiin reikä kantapäähän ja sen ajan kun täti otti näytteen (siis puristi kantapäästä). Sitten oli taas yhtä hymyä koko neiti. Se on ihan hyvä juttu ettei kammoa tai osaa vielä kammota tuota kun kuitenkin joudutaan säännöllisesti käymään verikokeessa.

Lyrae, tiedän tunteen. Aikoinaan kun rupesin odottamaan esikoista, oma äitini kysyi oliko se vahinko?! Kyllä se niin vihaksi pisti, etten koskaan sitä antanut äidilleni anteeksi (äitini on jo kuollut). Esikoinen oli kovasti toivottu ja kyllä äitini sitten rakasti vauvaa kun se oli syntynyt.

Kevlarsoul, minä aion keväällä heti lähteä töihin! Ensinnäkin kodinhoidontuki on niin pieni, ettei meidän lainoja sillä makseta. Toisekseen nyt on kiva olla kotona, mutta kyllä tämä jossain vaiheessa rupeaa tympimään ja haluaa ihan aikuistakin seuraa

 

Neuvolakuulumisia, äsken oltiin 3kk. neuvolassa. Pituus 65,5 cm ja paino 7640g. Ei se oo ihme, ettei sitä jaksa oikeen enää turvakaukalossa kantaa! Kaikki hyvin muutenkin. Onko kaikki ottaneet sen pneumokokki -rokotteen? Mä en ottanu sitä, ne muut kyllä mitä nyt tuli. Rotahan me jätettiin kans pois.
Esikoisella ei ikinä tullu rokotuksista mitään, saa nähä tuleeko tällä. Pistoa ei itkeny oikeastaan ollenkaan ja oli heti sen jälkeen ihan hyvällä tuulella. Nyt nukkumassa, toivotaan parasta!

Miuku & poju 3kk 2 päivää.

 

Me otettiin pneumokokkirokote, huuto tuli pistettäessä, mut muuten ei sivuvaikutuksia. Muutenkin otamme kaikki saatavat rokotteet ja ollaan mukana rokotetutkimuksessakin.

Työhönpaluusta, mikään ei tunnu olevan hyvä vaihtoehto toisten mielestä, mutta meillä menee näiden kolmen kanssa näin: esikoisen ollessa n. 5 kk minä palasin töihin ja mies jatko vanhempainvapaan loppuun. Sitten minä jatkoin kotona puoli vuotta, esikko meni päiväkotiin 3 pvänä vkossa iässä 1v 4kk. Töissä olin 9 kk, jona aikana raskaana kakkosesta ja sen jälkeen oonkin ollut putkeen kotona nyt 2 v 3kk ja kolmosen ollessa 1 v 4 kk hän ja koko muu sakki menee hoitoon. Eli ens syksynä palaan töihin. Mun tilanne on kyllä se, että entiseen työpaikkaan en halua palata, vaan etsiä uuden, joten ens keväänä alan pommittaa työpaikkoja. Jos tärppää ennen syksyä, niin mies jää sit kotiin kunnes päikyssä/pph:ssa tms alottavat. Ihan viimeistään tammikuussa 2013 on oltava töissä, koska lainanmaksu jatkuu silloin ja khtuki ei riitä enää mihinkään. Meillä on siis koroilla nyt asuntolaina, kun mä oon pois töistä. Suosittelen kyllä muillekin, jos haluja kotiinjäämiselle on vanhempainvapaan päätyttyä!

Henk.koht. en laita alle 1 v missään tapauksessa hoitoon, etenkään päiväkotiin, sen ikäsen paikka on kotona! Kun on lapsen saanut, niin kyllä se eka vuosi pitäisi kotona hoitaa, ihan jo sillä, että vasta 1 v siirtyy tavalliseen ruokaan ja maitoon, päikyssä ne ei paljoa siellä kerkiä kattomaan miten kukin syö ja mitä ne syö loppupeleissä... Ja muutenkin jos lapsi ei edes kävele, niin ei oo kiva olla muiden jaloissa. Peräänkuulutan tällä ihan isiä hoitamaan myös, kun vanhempainvapaa loppuu lapsen ollessa n. 9-10 kk, niin siitä pari kk isi kotona vois tehdä melkosen hyvää itse kullekin. Työt kyllä voi sen 2 kk odottaa, eikö? No, mut tää nyt on mun mielipide, arvonsa kullakin.

 

Neuvolakuulumisia: Eli meillä oli tänään 4kk lääkärineuvola. Pituutta oli jäbällä 65cm ja painoa 7500g. Eli Miukun 3kk on suht saman kokoinen ku meillä toi 4kk Ja tää on meidän lapsista selvästi isoin tän ikäsenä.. Hirmun reippaana poikana oli ja jutteli lääkärille hirveesti

Pneumokokista: Me otettiin se sillon kk sitten. Ei tullu mitään erityisiä oireita.

Kevlarsoul: Mene ihmeessä töihin! Toki varmaan vaikeaa tulee itsellä olemaan:|
Itse aion olla ehkä tammikuuhun 2013 asti hoitovapaalla, ainakin nykyisestä työpaikasta. kuitenkin kokoajan kattelen josko löytyis töitä jostain toisesta päiväkodista, isompien ryhmästä. Ja jos sattuu jotain löytymään ja siihen työhön pääsisin, niin ehdottomasti perhepäivähoitoon jätkän laittaisin. Ja meillä isä jäis varmaankin osittaiselle hoitovapaalle ja olis joko maanantait tai perjantait kotona jätkän kans.

Mutta nyt täytyy taas mennä..
-leena ja jumppiukkeli

 

Hauskasti on koko eroja vauvoilla Meillä ekat neljä ollut suht isoja ja sit viides alle 9kg vuoden vanhana, tää viimenen menee sit jotain keskitietä

Rokotteista me ei rotaa otettu myöskään, pneumokokkia ei pitänyt ottaa, mut enhän mä tajunnu et annettiin 3kk :ashamed: Noh nyt nähää josko vaikuttais korvatulehduksiin, meillä meinaan kaikilla aikasemmilla ollut kierre joka viimestään 3kk alkanu ja nyt ei tällä vielä ollut yhtäkään.

Multa ei oo muistaakseni ikinä kysytty, et onko lapsi vahinko, mut uskontotaustaa kolmannen jälkeen kyselty useasti

Täällä vaivaa vaunukuume Mä oon oikeesti hullu, vaihtelen koko ajan ilman mitään syytä :ashamed:

Hoitoon laittamisesta ollu puhetta. Itse oon aika samalla linjalla nepulan kanssa. Nyt näyttäs siltä että lapset lähtee hoitoon ensi syksynä. Päiväkotiin en vie pienintä vielä sillonkaan, mun mielestä liian suuri ryhmä.

Meillä poitsu kuuraa lattioita, pyörii napansa ympäri ympyrää ja aina välillä kierrähtää ja vaihtaa paikkaa

 

Säikkymisestä, täällä myös säikytään, varsinkin aivastuksia ja yskimisiä. Myös äidin huoleton astioiden ja kaapinovien paukuttelu keittiössä pelottaa...

Vaunuilusta, meillä mennään vielä ihan makuuasennossa ja ainakin vielä toistaiseksi viihtyy, tosin emme kovin paljon vaunuttele ja nyt säiden huonontuessa varmaan vielä vähemmän. Teutonian vaunukoppa alkaa muuten täällä olla jo jotenkin ahdas, ainakin nyt kun on paksumpi haalari päällä :O

Koirista, mä oon aina pelännyt koiria enkä muutenkaan niistä tykkää niin mua aina jotenkin iljettää katsoa kun koirat nuolevat pikkuvauvoja En vaan tykkää että eläimet nuoleskelevat ihmisiä mutta se nyt on mun ongelma... Enkä tykkää myöskään ajatuksesta että eläimet nukkuvat sängyissä, jotenkin se karvan määrä sängyissä ällöttää. Mutta tosiaan, tämä on mun henk.koht mielipide, ymmärrän kyllä ihmisiä joille eläimet on sisällä perheenjäseniä

Lyrae, no onpas inhottavaa tuollainen vahinko-vihjailu!

Kevlarsoul, mä myös varmaan sinun asemassa menisin töihin jos tosiaan on noin että paikkoja ei juurikaan ole tarjolla... Mutta ehkä yrittäisin jotenkin tuon kevään luovia tutulla hoitajalla eli isä tai isovanhemmat tai joku muu vaihtoehto mutta ei ihan normi hoito. Toisaalta taas jos/kun on osapäivähoito niin kai se menisi. Vaikea asia kyllä mietittäväksi.

Meillä on myös asuntolainaa mutta olemme järjestäneet niin että taloutemme ei kaadu muutamien kuukausien hoitovapaaseen eli en itse halua viedä hoitoon lasta ainakaan ennen syksyä 2012. Eikä ole hinkua työnkään takia vaikka tykkään paljon työstäni ja ajattelin ennen lapsen syntymää että voisin mennäkin heti keväällä töihin. No toisaalta, katsotaan nyt tämä pitkä ja pimeä talvi että saako se mieleni muuttumaan ja töihinpaluu tuntuu hyvältä

Kääntymisestä, tuntuu että monien lapset jo kääntyy... Onko ketään kenen vauvat ei vielä käänny mitenkään päin eikä ole oikein aikomustakaan?? Täällä yksi...

Meillä kuume ja nuha onneksi nyt ohi ja ihana katsoa jo pirteämpää vauvelia