Toukovaavit 2011

Nöösi: Meillä on ollut nyt pari yötä putkeen, että poika vaan kitisee vieressä sängyssä eikä suostu nukahtamaan. Nytkin meni viimeyönä klo 3-4 valvoen... :stick:

Alkaa tuntua nää yövalvomiset, eikös sen tässä kohtaa pitänyt helpottaa eikä ilmaantua? Ärsyttävintä on, kun ei selvästi mikään ole niin huonosti, että itkisi, haluaa vaan valvoa ja koittaa seurustella ym. Ja sit olen kiukkuinen ite pojalle ja mulle tulee siitä paska fiilis. Vaikken tietenkään kiukkua varsinaisesti poikaan pura, mutta huomaahan se, että nyt äiti ei ole kivalla päällä.

Kai sitä vaan pitäisi olla kiitollinen, että tähän asti on saanut yleensä kohtalaiset yöunet.

Poika oli syntyessään ihan saman näköinen kuin minä vastasyntyneenä. Myöhemmin alkoi tulla isin piirteitä enemmän. Vaihtelee vähän ilmeiden mukaan, kummalta näyttää. Meillä kans silmät on samanlaiset kuin isällä, suu kuin äidillä.

Onko muilla mennyt imettäessä ja kantaessa selkä ihan jumiin? Koitettiin nyt viikonloppuna olla kantoliinan sijaan vaunuilla liikenteessä. Nostettiin hieman selkäpuolta ja otettiin vaunukopasta kova pohjalevy pois. (Täällä jossain vaiheessa joku vinkkas.) Poika viihtyy paremmin, kun näkee ympärilleen, mutta on silti makuuasennossa. Nyt olis tänään vaan taas kantoliinareissu, kun vaunuja ei kaikkialle saa mukaan. Kohta varmaan täytyy tilata hieronta-aika, kun ei toi selkä enää itsestään aukene. En vaan ole ollut koskaan elämässäni hierojalla...

lyrae ja Samuel 2pv vaille 3kk

 

Jaahas neidän neiti sitten sai rokotukset ja itkuhan siitä pääsi. Nyt sitten kuulostellaan alkaako kipuilemaan. Hyvät mitatkin saatiin. 63,2cm ja 5970g, ei ole kauheasti vauvamakkaroita saatu kerättyä mutta nekin aikanaan vamasti. Hienosti näytti neuvolatädille taitojansa.

ooteko huomanneet että kyllä monet lähtee tosi pienien vauvojen kanssa väen paljouteen. Nyt vasta olen sitä alkanut miettimään kun kaksi kertaa jo sairaalassa joutunut neidin kanssa asustelee muutaman päivän. Toisten kylläkin on pakko lähteä.... Tuli vaan mieleen kun tässä hetki sitten olin Sellossa ja siellä oli hoitohuoneessa äiti vauvansa kanssa. Kysyin sitten että "ei taidä vauvasi olla kovinkaan vanha". Niin siihen äiti vastasi että "ei, toissapäivänä synnytin." Hiukan jäin sanattomaksi siinä.

Ciba ja nuppu 3kk

 

Meillä poika muistutti alussa enemmän isäänsä, nyt on tullut sitten todella paljon minun näköä pojalle .

 

Lyrae, mä oon käynyt hierojalla lähes viikottain. Selkä ei yhtään kestä kantelua/imetystä. Mulla tosi herkästi menee selkä jumiin ja nyt ei enää venyttelyt oo auttanu.

Ciba, me lähettiin pojun kanssa aika äkkiä ihmisren ilmoille. Ensin pidettiin visusti vaunuissa piilossa rättien takana... Meillä kun ei oo sairasteluja ollu ja alku menny niin hyvin, ni ei kai osaa samalla tapaa varoa. :/ Lisäksi jäin pojan kanssa kaksin, kun oli kuukauden iässä, niin ei ollut valinnan varaa.

Tiudeliinin mies vaikuttaa omistautuneen perheelleen täysin. Meillä on yritetty antaa molemmille joka päivä hieman omaa-aikaa. Mä rehellisesti myönnän, että mielelläni otan sen pari tuntia päivässä, jaksaa pää paremmin. Ja uskon, että niin miehelläkin. Meihen työaikana sitä vapaa-aikaa ei sitten tulekkaan, kuin ehkä kerran-pari viikossa (ton kestän kuitenkin helposti, koska tiiän olevan väliaikasta). Meille siis omat harrastukset tärkeitä ja niistä pidetään mahdollisuuksien mukaan kiinni.

Nyt vauvajumppaamaan! Ainiin, poju kääntyi tänään ekan (ja tokan ja kolmannen ja...) kerran mahalleen kovalla alustalla.

Liljanne ja poju pian 3,5kk

 

Meillä on tosiaan tiheän imun kausi menossa. Eilinen oli yhtä tissittämistä. Hyvä että sain sapuskan tehtyä meille muille kun neiti vaati taas lisää ruokaa. Viime yö meni ihan "pelastusarmeijalle". Jopa mies oli heränny kun me ravattiin edestakaisin. Voi väsymys |O.

Meidän 4v:llä on nyt tullu mustasukkaisuus. Koko ajan koettelee mua tai miestä. Jos ollaan puistossa, heittää hiekkaa toisten päälle tai keksii jotain muuta millä sais mun huomion itseensä pois vauvasta. Kotona keksii kaikenlaisia "töllön töitä" ja niillä hakee sitä huomiota. Eilen herra syljeskeli pitkin kämppää. Mietin eilen naureskellen mitä järkeä näitä ipanoita on hankkia. Yks syö jatkuvasti ja toinen hölmöilee huomionkipeydessään ja sitten esikoisella on karmea murrosikä

Meillä kaikki kolme ipanaa on olleet ihan vastasyntyneinä toistensa kopioita. Sanoinkin mun isälle kun soittelin sairaalasta (kun tää nuorin oli syntynyt), että on ihan outoa katsoa kolmatta samannäköistä vauvaa. Nyt kyllä kaikilla on eroa, mutta nää kaks nuorinta on samanäköisiä (isänsä) ja vanhin on enemmän mun näköinen.

No mut neiti nukahti nyt. Yritänpä itsekin ottaa pienet nokoset

 

kylläpäs olette taas ahkerasti kirjoitelleet Menikin tovi, että sain kaikki luettua..

Vattula: Hienoa,että pääsit sappikivistä eroon ja voit taas nauttia hyvästä ruuasta

Nepulalle: Jaksamisia:hug:

Miehen osallistumisesta: Meillä kyl ihan kiitettävästi osallistuu sekä kotihommiin, että pikku-ukon hoitoon. Välillä jopa sanoo, kun olen menossa vaippaa vaihtamaan, että nyt ois kyllä jo mun vuoro:kieh: No , tietty mun täytyy siitä naputtaa, ku isännän pitäis päästä joka ilta käymään veljensä luona pelaamassa pleikkaria tai stiga-jäkistä (ovat kaksosia). Reissut ei ees kestä, ku max 1,5h mut silti välillä tuntuu, et just silloin oisin tarvinnu apua.. No on hän kyllä nyt harventanu noita kyläilyitä jonkin verran.

Vauvan kehityksestä: Itse jotenkin olen jotenkin haikeana, ku vauva oppii jotain uutta.. Ne kasvaa ihan liian nopeaa:'( Nyt kolmannen lapsen kohdalla jo tietää liiankin hyvin, et miten vähän aikaa vauvat ovat oikeesti ihan vauvoja.. Ja meillä esikoinen kehittyi ihan hurjaa vauhtia, juoksi täyttä päätä 9kk ikäisenä ja puhui lauseilla 10kk ikäisenä. Keskimmäinen onneks malttoi vähän jarrutella Mutta hänkin käveli reilu 10kk ikäisenä ja puhui selvästi alle vuoden ikäisenä.

Öistä: Meillä on kans nyt kolme yötä syöty tiheämpään n. neljä kertaa normaalin kahden kerran sijaan. Liekö taas joku tiheän imun kausi. Meillä ei olla kiinteitä aloitettu vielä, ainoastaan se 100ml maissivelliä menee joka ilta. Mutta jos tuo syömistahti jatkuu kovin pitkään noin tiheänä, pitänee alkaa miettiä josko jotain bataattia tai porkkanaa alettais maistella..

Chira: Kiva blogi sinulla

Mutta nyt koululaiset kotiutuu, lähdenpä kyselemään päivän kuulumiset ku jumppi-ukkeli vielä nukkuu päiväuniaan..
-leena

 

Meillä tietenkin on myös molemmilla lupa perheessä harrastaa ja tehdä omiakin juttuja jos haluaa, kunhan sovitaan. Saa tietenkin huilahtaa ja lähteä päikkäreille, lenkille tai käymään jossain jos haluaa, mutta näin puoliso halusi sitten tehdä tämän vuoden kanssa, että omistaa sen kokonaan meille ja olen siitä kyllä ihmeissäni ja onnellinen .

Kävin tänään tän alueen eka vauva -ryhmässä, oli ihan mukavaa ! Menen kyllä enskerralla uusiks.
Saatiin kokeilla kantoliinoja ja manducaa. Kaikki on kehunu kauheesti manducaa ja se vaikuttais mun mielestä aika kivalta.
Roope oli nätisti, tosin klo 15 aikoihin iski nälkä ja alkoi samalla ähräämään kakkaa .
Ensikerralla on aiheena joku sellainen kuin vauva ja värileikkejä .

 

Yhä vain yskä ja kurkkukipu jatkuvat itsellä, kohta kaks viikkoa täynnä... Huoh!

Meidän pieni vauvaraasu putosi eilen sängyltä lattialle Onneksi oli matto alla, eikä pudotus mikään korkea, mutta säikähti varmasti. Mä olin mennyt vessaan ja antanut vauvan miehen syliin, että pidä hetki, no se laski hetkeksi sängylle, käänsi selkänsä ja saman tien kops - kuten sanoin, poikanen kääntyy ympäri sekunnin sadasosassa. Ja sängyn pehmeä reuna kai sitten vietti sen verran, vaikkei ihan reunalla ollut ollutkaan. Isin syy siis, mutta osaapahan olla varovainen tästä eteenpäin. Osataan kummatkin. Olishan noin voinut varmaan mullekin käydä. Soitettiin Lastenklinikan neuvontapuhelimeen varmuuden vuoksi, neuvoivat että jos vauva heti huusi, eikä ole pehmeitä kuhmuja päässä ja on normaalin oloinen, niin ei muuta kuin seurataan ja herätellään yön mittaan hieman. Just olikin yöunet käsillä, annettiin puol tuntia nukkua ja sit herätettiin, sen jälkeen annoin kyl nukkua läpi yön, kun kuitenkin ihan normaalisti havahtui syömään normaalin tiheästi ja piti perusyöelämäänsä. Säikähdettiin kyl!! Pikku parka. Hoitopöydältä ei kyllä todellakaan saa pudota IKINÄ, se on korkealla pesukoneen päällä ja kova kivilattia. Nyt ilmeisesti alkaa se kaiken varomisen ja huolehtimisen aika. Kohta saa olla kätkemässä johtoja, ettei kuristu ja suojaamassa pistorasioita ja varomassa, ettei lattioilla vaan ole mitään pikkuesineitä, kuten korvatulppia.

Heitu, ei meille muuta syytä seisotus- ja hyppyytyskieltoon ollut kuin että estetään varvistamistaipumusta. En sitten tiedä onko pojalla sellaista, vai onko se vaan yleisesti vaaratekijä. Kyllä me nyt välillä vähän sylissä pomputetaan, pikkaisen.

Meille on auennut ihan uusi vaunuelämä! Ollaan heitetty vaunukoppa mäkeen ja mennään ratasosalla. Vaavi turvavöillä kiinni haalarissa, syliin peitto, selkänoja puoli-istuvaan asentoon, arskalasit silmille ja menoksi Nukahtaa jonkun aikaa maisemia katseltuaan ja sitten laitan selkänojan melkein alas ja kuomun ja harson päälle. Tänäänkin tehtiin pitkä lenkki.

 

Nepulalle, tsempit!

Lyrae, suosittelen kyllä hierojalle menoa ennen kuin olet toooosi kipeä selästä! Sanot vaan että et ole ennen käynyt että ei tule liian tiukkaa hierontaa Mä itse tykkään hierojalla käynnistä niin että jos rahatilanne sallisi, kävisin viikottain...

Maimeille, paranemisia! Hui kun hirveää toi kun vauva putosi! Onneksi ei käynyt pahemmin mutta varmaan säikäytti.

Miehen ajankäytöstä, meillä kyllä mies on mahdollisimman paljon mun ja tytön kanssa mutta kyllä mun mielestä jotain omaakin pitää olla. Molemmilla. Muuten hajoaa pää jos on 24/7 vapaa-ajastaan vaan perheen kera Eli komppaan Liljannea tässä että oma aika on tärkeää. En ole ikinä oikein ymmärtänyt parisuhteitakaan joissa ihan kaikki tehdään yhdessä. Mutta tosiaan, kaikki tavallaan, se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella

Ciba, me lähdimme myös käymään kaupungilla pari päivää sairaalasta kotiutumisen jälkeen mutta vaan koska oli pakko mennä ostamaan yksi lahja. Ja toisaalta ihan hyvä että menimme ettei ehtinyt tulla mitään kynnystä lähteä ihmisten ilmoille

Ulkonäöstä, meillä 95% kommentoinneista on sitä että tyttö näyttää isältään Mutta kuulemma tyttömäisellä tavalla... Itse en vaan osaa nähdä oikein mitään piirteitä kummastakaan, olen aina ollut huono katsomaan pienistä kaljuista vauvoista vanhempien piirteitä.

Täällä edelleen iltalevottomuuden seurauksena viimeinen syöttö sirkuspellenä jatkuu Tänään tehosi se että heijasin vauvaa television edessä niin jotenkin raivoltaan hämääntyi ja alkasi syömään... Voi että mä toivon että tää on vaan joku vaihe joka menee pian ohi. Tosin tätä on nyt jatkunut jo jonkin aikaa että pelottaa jos iltaimetykset vaan on tälläsiä jatkossa

Nelli ja Kultahippu, pari päivää vajaa 3kk

 

MaiMei: Voi ei! Onneksi ei käynyt pahemmin. Ja harmi tuo flunssa. Itekin kyllä osaan samaistua, mulla on edelleen flunssan jäljiltä limaa hengitysteissä. Ääni sentään tullut takaisin.

Hierojasta: Jaa, taitaa olla myöhä jo sen suhteen, etten olis todella kipeä. Naksuu selkä ja on täynnä jumeja, joita mies ei saa hierottua auki. : /

Nelli79: Mun mielestä toi kuulostaa samalta tiheältä imulta, mitä meilläkin oli. Kyllä mä uskoisin, että pian helpottaa.

Ai että teki hyvää, kun pääsin tänään ekaa kertaa kuoroharjoituksiin pitkään aikaan. Poika ei vieläkään syö pullosta, mutta mies oli mukana harjoituksissa ja odotti salin ulkopuolella pojan kanssa. Luki opiskelualaan liittyvää kirjallisuutta, joten ei mennyt aika hukkaan. Poika nukkui lähes koko ajan, väliajalla söi reippaasti. Eli toimiva systeemi oli!

lyrae ja Samuel ~3kk

 

Ja ihme on tapahtunut! Eilen siirrettiin pinnis meidän makkariin kun Vaavi-sängyn palautus on ens viikolla ja alkaahan se muutenkin käymään pieneksi. Normaalisti typy ei ole iltaisin juuri suostunut nukahtamaan/nukkumaan muuta kuin sylissä (jos silloinkaan..), mutta eilen laitoin seiskan jälkeen vauvan pinnikseen unipussissa. Siellä se aikansa jutteli mobilelle ja pupulle, mutta jotain 20 min jälkeen nukahti itsekseen Oltiin miehen kanssa ihan ihmeissään kun saatiin vaan olla sohvalla! Kaksi kertaa kävin tuttia laittamassa takaisin ennen kuin mekin raahauduttiin sänkyyn. Sopivasti vauva heräsi syömään ja sen jälkeen laitoin takaisin omaan sänkyyn ja hetken ööö-äää-äää-ööö-jorinoitten jälkeen nukahti taas! Huhhuh, tähänhän vois vaikka tottua =) Tosin, nuo iltaunet oli sitten pois tästä aamusta...hhehehe...ei haittaa... mentiin sitten yhdessä vauvan kanssavajaan tunnin kukkumisen jälkeen jatkamaan unia.

Kehittymisestä on kyllä monet kyselleet joko teillä sitä ja tätä, mutta olen yrittänyt varoa miettimästä 'mitä meidän vauvan pitäisi jo osata'. Kuten moni on täälläkin maininnut, niin jokainen omaan tahtiin Mutta tähän yksi virstanpylväs eiliseltä: tapahtui näes ensimmäinen kääntyminen mahalta selälleen ja kolme kertaa peräkkäin eli ei ollut vahinko. Tiedän että noin päin se on helpompaa, mutta hurja juttu meille silti Eli joo, ei todellakaan passaa jättää typyä itsekseen hoitopöydälle tms. Voin vain kuvitella kuinka hirveä tilanne MaiMeillä oli, kyllähän tuo saa sydämmen kurkkuun. Hyvä että mitään ei tapahtunut :hug:

Meivä vauva on ollut pitkään kopio musta pienenä, mutta mun mielestä piirteisiin alkaa tulla koko ajan enemmän isäänsä. Suu on kyllä täydellisesti samanlainen kuin mulla ja joku sanoikin että lakki päässä vaavi on ihan mun näköinen, mutta ilman ihan isänsä

Jaahas, aamupäikkärit on sitten ohi, joten nyt menoks!

 

Jotain piti kommentoida, mut nyt oon pätkissä yli tunnin tätä lueskellut ni en muista mitä :/

meille ei ihmeitä. Torstaina on seuraava neuvola joten sit uusia mittoja.

 

MaiMei varmasti pelästyttää vauvan sängystä putoaminen. Meillä putos esikoinen vauva-aikanaan kolme kertaa sängystä Ja joka kerta mun vika. Kyllä oli huono äiti olo, kun en kerrasta oppinut. Kerran laitoin pojan meidän parisängyn ihan keskelle viistottain ja käänsin selkäni sekunniks ja heti kuulu kops ja itkua, poika onnistu jotenkin ponnistamaan sen 2 metriä! On kyllä ollut kova menijä koko ikänsä, mut eipä se auta selitellä. Onneks ei koskaan mitään tullut. Kauheaa oli kans kun kontatessaan löi suunsa maahan ja verta tuli, siinä itki äitikin mukana. No sen jälkeen onkin sattunut.. onneks ei kuitenkaan mitään tosi pahaa, mut aina pelästyy!

Pikkusiskon 4kk neuvola oli tänään ja mitoiksi saatiin 6660g, 65cm ja 42cm oli pää. Pitkä ja hoikka on, kasvaa tasesti omalla käyrällään. Ei tarvi siis kiinteitä vielä antaa, kun on maidon jälkeen tyytyväinen eikä syöttöjä oo jatkuvasti. Terkka sanoi myös, että ikenet turvoksissa. Vähän mietinkin tota asiaa.. No pojalle tuli eka hammas päälle 5kk, et pikkuhiljaa voi odotella. Tosin jokainen saa omaan tahtiinsa nekin. Hassusti poika oli kans huolissaan kun siskoa mitattiin, melkein kävi itkemään :heart:

No tämmöstä tällä kertaa.

 

heippa!

Piti kommentoida, että vielä täällä ollaan, vaikka niin harvoin ehdin kirjottelemaan.
Kiva kun täällä ihmiset puhuvat rohkeasti omilla mielipiteillään silti ketään loukkaamatta, sille hatun nosto!=)

On hyvä palsta muutenkin.
Miedän pikkumies kasvaa hyvin, 7kg ja 63cm mittoja viimeks neukussa, oli hiukan yli 3kk silloin.

Imetyksellä edetään, vaikka mihkään "en pääse" (paitsi kerran viikossa tanssitunnille) ja ihan supertyytyväinen olen, tää menee niin nopsaan ohi vauva-aika kuitenkin. Ja kyllä mä nyt kaupas tms. joskus käyn ilman vauveliakin.
Niin ja isosiskon jumppaan myös, että johan tässä menoja o:heart:

Nyt saunaan, mutta hyvä neuvo äideille:

"Täytä aina kun voit omat tarpeesi ääriään myöten, niin voit antaa ylipursuavan ilon toisille"

Toimiva neuvo, voin sanoa!! Se ei ole todellakaan itsekkyyttä=)

Kathe ja poika pian 4kk

 

Pikaisesti kommentoin minäkin ennen kuin poika herää...

MaiMei: Hui kauhistus :O! Pitääpä itsekin rueta varomaan enempi, jos jätän vauvaa esimerkiksi meidän sängylle. On siis kääntynyt selältään mahalleen tasan sen yhden kerran, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin seuraavaksi. Ja esimerkisi tuo joustinpatja viettää aika hyvin ja antaa vauhtia. Meillä kyllä minä olen se huolettomampi, isänsä on jopa ylivaroivainen .

Tiudeliini: Me oltiin siinä keskustan ekavauvakerhossa eilen ja tykättiin myös. Meitä oli ryhmässä viisi äitiä lapsineen ja yksi vielä tulossa, teitä ilmeisesti vielä vähemmän? Tila tosin oli niin pieni, ettei tuonne paljon enempää olisi mahtunutkaan. Reittu väsähti kerhon jälkeen niin, että nukkui kotona kolmen tunnin iltapäikkärit; tuollaisia unia ei olekaan päivisin nukkunut enää viikkoihin. Mutta olihan siellä hälinää ja seuraa enemmän kuin kotona yleensä :O.

Chiban blogia olen myös lukenut, mukavasti kirjoittelet teidän perheen arjesta. Itse en kyllä selviäisi noin monen kanssa, joten hatunnosto ! Mukavaa touhua tuo blogeilu, vaikka itsekin olen tietokoneasioissa aika käsi...

Nepulalle myös iso jaksuhali. Toivottavasti saat miehenkin sinne pian taas avuksi - tai sitten jonkun muun - jotta pääset edes hetkeksi irti kotoa!

Tällä mammalla on tänään tiedossa kampaajareissu, ihana saada punainen juurikasvu piiloon ja tukkaa lyhemmäksi. Kovasti on pojankin tukka alkanut punertaa, reppana perinyt ilmeisesti äitinsä geenit .

Tässä kaupungissa tuulee aina.

 

Heippa taas!

Nyt kun hetken kaikki nukkuvat, kipaisen vielä purkamaan tuntoja tänne..
ÖISTÄ meillä useimmat ovat viimeaikoina olleet repaleisia, poitsu herää väh. 2 kertaa ja sitten jo puol 7. Iltaunillekin vasta noin klo 23.
Siihen väliin tällä haavaa mahtuu tytän (2,8v.) yöheräilyt,1-2 krt huutaa äitiä tai isiä. Jatkaa kyllä unia, kun käy silittämässä. Ohops, nytkin kuuluu jo "äitii...!"

Eli mentävä on, myöhemmin taas...

Kathe ja poitsu kohta 4kk ja tytsi 2.8v

 

Maimei hui, onneksi ei käynyt pahasti! Täytyykin muistaa ettei jätä sängylle enää tyttöä..

Meillä ollaan viimeisen viikon kierähdetty vatsalleen, siinä oltu vähän aikaa, katseltu.. ja alettu kitistä. Käännetty takas selälleen, muutama sekuntti ja taas ollaan vatsallaan. Iltaisin ei haluta olla lattialla, vaan pitää muutaman tunti kantaa tyttöä- Niin kovasti haluaisi mennä eteenpäin ja kaikki muu paitsi omat lelut kiinnostaa. Kohta kuukauden päässyt vatsalleen, esikoinen lähti ryömimään 5.5kk ikäisenä, saa nähdä milloin tyttö.. mikään kiire ei olisi lähteä, mutta ei se pysy enää selällään

Tänään oli fysioterapeutti, joka ihmetteli kuinka mahdottoman liikkuvainen tyttö on, ei yhtään pysynyt paikoillaan. Onneksi on tytön yläkroppa vähemmän jumissa, mitä viimeksi, saatiin taas erilaisia jumppaohjeita, ja parin viikon päästä taas fyssarille.

Meillä tyttö nukkuu pääasiassa 22-07 yöt, mutta muutamana yönä on vähän kitissyt ja olen ottanut nukkumaan viereeni. Nukkuu paljon paremmin vieressä.

Jotenkin pitää tyttöä vieläkin niin pienenä, ja pääasiassa päivät menevät aina samanlaisina.. tänään taas huomasin, kun kävimme keskustassa bussilla, että tämähän onkin helppoa, tyttö nukkui kiltisti vaunuissa!

Kävimme aamusta lääkärilläkin ja laittoi lähetteen keskussairaalaan, Tytön pää on soikiotsa tulee pidemmälle mitä huulet, takaraivo kans. Sivut ovat lättänät.. varmuuden vuoksi laittoi lähetteen, toivottavasti ei ole mitään vakavaa. Fysioterapeutti viimeksi mainitsi asiasta, ja kyseli onko lääkärineuvolassa ollut puhetta päästä.. no ei ollut, eikä löytynyt yksityiseltä aikoja lastenlääkärille, joten joutui käydä ihan tk lääkärillä. Saa nähdä milloin päästään tutkimuksiin.. no, en stressaa, varmuuden vuoksi siellä käydään

On se söpöä, kun oppii kokoajan uutta nuo vauvat.. jokainen päivä on niin erilainen, ja kuinka paljon eroa on vauvoissa! ..ja kuinka on unohtanut esikoisen vauva-ajasta kaiken.. kohta meillä tulee 5kk ikä, ja silloinhan saa aloittaa viljat +lihat

Piuh ja tytteli 4.5kk

 

Onneksi Maimei ei käynyt pahasti tippumisen suhteen! Meillä oli sama eilen liki ja pelästyin pahemman kerran. Itse asiassa tilanne meni niin, että meillä oli illalla hoidossa 3 ja 5 v pojat omien 2v ja 4 v lasten lisäksi. Koko talo oli yhtä hulinaa ja vauva sitten nukkui tuossa keittiön viereisessä huoneessa sängyllä iltapäikkyjään. Jossain vaiheessa joku lapsista oli käynyt tuossa huoneessa ja oli vetänyt vauvan sängyn reunalle niin, että jalat oli yli reunan ja peppu keikkui juuri ja juuri sängyn päällä. Mies löysi vauva tästä asennosta ja pelästyin itse niin julmetusti, oli ihan parista sentistä kiinni ettei ollut tippunut lattialla. Oma mokahan se oli ettei vahtinut muita lapsia niin etteivät pääse vauvaa "hoitamaan".

Meillä ei itse vauva vielä mahalleen käänny, mutta nyt tarttuu leluihin esim sitterissä ihan itse, lisäksi tutkii käsiään ja ihmettelee niitä. Nyrkit on suussa myös jatkuvasti. Muille hän nauraa aina kun juttelee ja omalle peilikuvalleen myös Yöt on nyt sitten yleensä 2 herätyksen syöttötaktiikalla, onneksi ei enempää. Kyllä kaipaamaan jäin niitä heräämättömiä öitä...

Mies on kotiutunut ja tiukka perhekeskustelu käyty toissailtana. Puolin ja toisin taas ymmärrämme toisiamme ja syskyn mittaan on luvassa muutoskia, mies tod.näk. jää vuorotteluvapaalle tai opintovapaalle, jotta olisi enempi kotona. Kun on vakiduuni, yritysduuni ja 2 koulua/tutkintoa työn alla, niin jostain on nyt rajotettava ja se on tuo vakiduuni. Katsotaan kuinka tämä tästä etenee...

nepula ja tyttö 3,5 kk

 

Nepula, onneksi teillä ei pudottu sängystä! Varmaan säikäyttää kyllä tuollainen... Ja hyvä että miehen kanssa keskusteluita käyty, toivottavasti asiat menevät parempaan suuntaan.

Piuh, onhan se tosiaan hyvä että tuo pään soikeus-juttu tsekataan, ei ainakaan tarvi sit huolehtia!

Meillä aika ikävä päivä, eilen illalla alkasi yhtäkkiä tytöllä nuha ja yö meni levottomasti niiskuttaen ja rohisten. Sitten neuvolassa sai rokotteet ja niistä (tai sitten flunssaa) nousi kuume ja nyt illalla tyttö on ollut tosi tuskainen ja huusi pari tuntia putkeen. Lopulta huusi ja itki niin hysteerisenä että oksensi Mä ehdin jo vähän säikähtää että voiko se tukehtua kun nenä oli jo valmiiksi tukossa ja sitten se huuto tuntui vetävän loputkin ilmat pois. No onneksi se sitten oksennuksen jälkeen vähän rauhoittui, varmaan suppo alkasi vaikuttamaan. Sitten söi pienen kiukun jälkeen ja nyt onneksi nukkuu. Toivotaan että huomenna on parempi päivä. Oli muuten uusi tuttavuus vauvojen "niistäjä" On vaan tarkkaa puuhaa ettei vahingoita nenän limakalvoja.

Muuten neuvolakuulumisia, tytön 3kk paino 6.8kg ja pituus 62cm. Kaikki hyvin onneksi

 

Meillä neuvolakuulumisia:

7090g, arvasin painon ennen punnitusta 7kg.
62,2 cm
py 40,4 cm

Rokotteet saatiin, ensimmäisen piikin kesti kuin mies (vähän huusi) mutta toisen kohdalla itkettiinkin jo enemmän. Äidillä varmaan teki enemmän pahaa katsoa. :'( Tissille rauhoittui. Ollut uneliaampi tänään kuin normaalisti ja vähän itkuisempi. Nyt taitaa illaksi nostaa vähän lämpöä. Käskettiin antaa lääkettä, jos nousee yli 38 pyllystä mitattuna. Saa nähdä yöllä, miten nukutaan.

lyrae ja Samuel tasan 3kk

 

Meillä ei vielä käännytä, mutta ihan viittä vaille se on. Ja on niin hymypoika, että se on ihan uskomatonta.

Kauhea tuo sängyltä tippuminen, saa olla kyllä valppaana näitten kans joka sekunti.

Noista miehistänne ootte kirjoitelleet, niin on kyllä tullu semmonen olo, et onneksi sitä ei oo! Ei tarvi kenenkään kans tapella hoitovuoroista tai mistään muustakaan. Meijän elämä on kyllä ihmeen seesteistä nyt ja oon itekin ihmetelly, että kuin hyvin viihdyn nyt kotiäitinä. Toisin oli nimittäin esikoisen aikaan... Kyllä sitä vanhenee (ja ehkä vähän viisastuukin) näköjään!

No kohta se seesteisyys loppuu, kun haetaan kissanpentu... Ei osaa olla ilman mitään eläintä näköjään. Onhan tuo ihana saada, kuukauden päästä voi hakea kotiin

Mitähän kaikkea piti kommentoida... Pää tyhjenee aina heti, ku alkaa kirjottaa. Ehkä mä en siis sitä blogia kuitenkaan alota.

Maanantaina 3kk. neuvola, hirvittää ne rokotukset jo etukäteen...

Miuku ja pojat

 

Eipä meillä loppujen lopuksi kauheasti tullut niistä rokotteista. Vähän lämpöä nosti ja koitettiin antaa suppoa, muttei saatu menemään. Poika ei vissiin tykännyt ja tappeli vastaan, puristi pyllyposkia vastakkain. Kun kuume ei siitä sitte kohonnu enää, ei yritettykään antaa suppoa uudestaan. Nyt tuntuu kädellä kokeillen niskasta ja otsasta, että vähän lämpöä on vielä, muttei kauheasti. Virkeä on ollut koko ajan ja syönyt hyvin.

Turhaan stressasi tämä äiti (ja valvoi sen takia neljään :ashamed.

 

Me käytiin tänään kehityskontrollissa. Henkinen kehitys oli tosi hyvää, vierastaminen merkittävä virstapylväs ja osaa seurustella vastavuoroisesti (tiedä sit mitä ton ikäsellä tarkottaa) Fyysinen kehitys luultavasti tulee konttaamisen ja kävelyn kohdalla hieman jäljessä, se verran jäykkyyttä.
4kk mitat otettiin samalla 6.7kg ja 64cm.

Meillä alkanu ruokaa menemään todella paljon ja nyt saatiin ohjeeks jättää maito kokonaan pois ja korvataan vellillä. Kummasti tohon jätkään vaan ruokaa uppoo

Eilen oli pitkästä aikaa päivä, kun tuntu etten millään riitä kaikkeen :ashamed: Vauva oli pahalla päällä ja sai kaikki kotihommat tehdä joko poika sylissä tai vaunuissa vatkaten. 8v erityislapsi on ollut kanssa todella haastava viime ajat ja välillä meinaa usko loppua, et miten tota kasvattaa, ei asiat vaan mee perille asti, unohtuu itteltäki usein ettei hän vaan ymmärrä :ashamed:
Sit ku olis lisäks vielä neljä muuta joille aikaa pitäis yrittää järjestää, heilleki tosi vaikeeta käsittää veljen käytöstä. Noh ehkä tää taas tästä pikkuhiljaa

Nyt pyykkiä pesemään ja ruokaa laittamaan, pojat nukkuu samaan aikaan harvinaista herkkua =)

 

Oijoi että mulla on pää täynnä räkää! Vielä ei vauva ole saanut mitään, kaikki muut meillä onkin tässä flunssassa Uskon vakaasti tissmaidon suojaavaan tehoon, ettei vauvelille mitään tuliskaan. Kaveri oli eilen illalla saanut tyttövauvan myös, kivaa että tulee meiän vauvalle monta kaveria tänä vuonna lähipiiriin Mulla on nyt ihan haikea olo kun vauva kasvaa! Onko kellään muulla? Halailen illat pitkät tota nyyttiä ja jutustelen sen kanssa, imppaan vauvatuoksua kun vielä voin ja kuuntelen tuhinaa kun syö tissiä. Ei tätä viimestä raaskis millään antaa isoksi kasvaa! Nyt kolmannen kanssa oon vasta tajunnut miten ihanaa vauva-arki onkaan, ekan kanssa kaikki oli niin ihmettelyä, kakkonen valvotti yöt niin ettei mitään muistikuvaa ole mistään, mut tää viimene, oi hellanlettas kun se on niin söpö... Joo, mä painun nyt tekemään jotain järkevämpää kun kerrankin on rauha talossa (eli neidit päikyillä ja esikko kerhossa).

nepula ja tyttö 3,5 kk

 

Meilläkin käytiin 4 kk neuvolassa. Pituus 68 cm paino 7300gr. Fyysinen kehitys kovasti edellä. Ja voi hyvänen aika tuota kiljumista. Onko teillä ollut samaa? Meillä alkoi viikko sitten kuin napista painamalla ja kiljumista jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Hyvällä tuulella toki ollaan mutta seuraa kaivataan ja huudellaan kovasti! Mun korvat on jo ihan lukossa tämän ukkelin takia. Onneksi maatyöt loppuu kohta että miestäkin näkyy taas kotona...