Toukovaavit 2011

Helou täältäkin taas.. Jotenkin niin kiirettä (muka) pitää, ettei edes koneella ehdi asustella

Flunssaa täälläkin edelleen, mut onneks pieni mies on säästynyt siltä. Vain pientä yskähtelyä on ollut. Mutta itse söin ab-kuurin ja edelleenkin meinaa tukkoinen olo olla. Olenkin tässä arponut, että pitäiskö käydä uudelleen lääkärillä, jos ei se tulehdus olekaan kokonaan tuolta poskionteloista lähtenyt..
MaiMeille ja poikaselle paranemisia:hug:

Vierastamisesta: Meillä oli viikonloppuna pientä vierastamista ilmassa. Mentiin mummolaan ja kun mummu otti poitsun heti syliin, kun sinne mentiin, niin hirvee huuto alkoi!!! Yleensä on ihan iloisena porissu.. No onneks sitte, ku oltiin hetki tutusteltu niin mummullekin saattoi taas jutella ja hymyillä=)

Meillä on hirvee omenasavotta!! Siis meillä on puissa niiiiin paljon omenoita, ettei ikinä ole ollut! Meillä syödäänkin nyt omenasitä ja omenatätä Nyt ajattelin koululaisille tehdä omenakiisseliä välipalaks..
-leena ja jumppiukko reilu 3kk

 

Ja nyt niin omaa napaa että... piti muokata tätä tähän väliin, kun en ollut varma kuinka synkkä tästä alunperin tuli ja mies ehti soittaakin mulle mun avautumisen jälkeen.

Eli laitoin miehelle pitkän mailin meidän parisuhteen tilasta. Oli pakko saada sanottua miltä tuntuu ja jotenkin naamakkain se tuntui vaikealta ja olis todennäköisesti ollut kaikkea muuta kuin rakentavaa... Meinaan vaan että tuntuu että meillä on nykyään erilliset elämät, mulla vauvan kanssa sisällä ja ukolla ulkona. Siellä se touhuaa ties mitä 'tärkeää', röökaa ja ottaa pari olutta. Ja kun oon pyytänyt hoitamaan vauvaa hetken että saan tehtyä jotakin, niin on niin tehnytkin, mutta kun nikotiinihimo on iskenyt (ja sehän iskee vähintään 30 min. välein), niin vauva tipahtaa mun syliin, ihan sama mitä oon tekemässä :kieh:. Sehän mua v****a kun itellä on monet kerran tyyliin kupla otsassa, kun ei vessaan pääse tai suolet syö toisiaan, kun ei ole syömään ehtinyt. Jotenkin mun arvostus miestä kohtaan on laskenut ja jokainen olutpullo viikolla vaan laskee sitä eli parisuhteen perustaa tässä nakerrellaan... ja kun niitä surullisia esimerkkejä on turhankin paljon joissa se 1-3 olutta on 10 vuoden päästä aika paljon enemmän, niin johan tuo huolestuttaa :| Eikä se normaalia ole että ei pysty 'rentoutumaan' ilman ja aina löytyy syy ottaa yksi olut: nurmikon leikkuu, lämmin ilta, paska päivä töissä, on viikonloppu, on viikonloppu tulossa, grillaus, vesisade...got my point. Viime aikoina tää mun tunne on jotenkin vaan pahentunut ja kärjistynyt, varmaankin osaksi mun väsymyksen vuoksi. Vaavi ruokailee jo kolmatta viikkoa vähintään kahden tunnin välein, tosin viime yönä tais klo 21.30 - 5.00 olla viisi syöttöä... Muistan kuulleni sellaisen sanonnan että pitäis olla laki ettei alle vuoden ikäisten lasten vanhemmat saa erota. Taidan alkaa ymmärtämään syyt.

Varmaan kyllä ylireagoin eikä tässä mistään näin vakavasta ole kyse, mutta jos näin jatkuu niin muuta tietä en näe. Mulla on siis osaksi sellainen olo, että jos tää näin jatkuu, niin mielummin eroan. Tästä asiasta en ihme kyllä kuitenkaan ole mitenkään surullinen, vaan enemmänkin realisti. En myöskään halua kasvattaa lasta jossain näytelmäliitossa, jossa ei pussata eikä puhuta. Eikä sekään tee hyvää lapselle, jos vanhemmat on onnettomia. Kyllähän mies vauvaa hoitaakin ja tekee kotona, mutta oon huomannut että enemmän sellaista mistä itse tykkää ja mikä hänelle sopii. Lisäksi, sellaiset pienet asiat kuin pusu ennen töihin lähtöä tai sieltä tullessa, on jääneet viime aikoina. Eikä yölläkään enää nukuta lusikassa. Ok, myönnän, että ei tuo ole yksin miehestä kiinni. Mua on vaan ärsyttänyt koko äijä niin paljon, että ei tee edes mieli välillä koskea siihen. Ehkä tässä onkin hyvät ainekset yhtälöön jossa ollaan kohta varsin kaukana toisistamme muutenkin kuin fyysisesti. Onhan se totta että vauva on tuonut muutoksia, mutta sanoisin että tähän mennessä paljon on jo tasoittunut ja helpottunut eli sinänsä ei nyt koko elämä ole mennyt uusiksi. Osaltaan sen kyllä pitääkin mennä.

Noh, mies tosiaan soitti aika pian mulle tän lähettämisen jälkeen sanoakseen kuinka paljon mua ja vauvaa rakastaa. Myönsi että useat asiat on kuten sanoin, mutta että ei ollut aina tse tajunnut/huomannut jättävänsä vauvan mulle hankalaan aikaan ja että ehkä ei ole vielä oikein tajunnut koko tilannetta eli miten sitä eletään lapsen kanssa. Sanoi myös että ihan yhtä paljon hänen kuuluu ottaa vastuuta hoidosta. Pusuttelun puute aamuisin johtuu kuulema siitä ettei ole halunnut herättää mua, johon sanoin että siihenhän on mukava herätä. Eli kannatti kertoa tunteensa eiköhän tämä tästä etene :heart:

Mutta hei, muuten menee hyvin Vauva on iloinen ja ihana! Ollaan aloitettu kiinteiden maistelu ja ainakin bataatti ja hirssipuuro tuntuu uppoavan hyvin. Lisäksi näyttää siltä että ne on saaneet hiukan mahaankin vauhtia. Ehkä tästä alkaa olemaan apua noihin öihinkin, kun ajattelin alkaa antamaan iltaisin puuroa (mun maitoon tehtynä) iltatissin kaveriksi. Saas nähdä miten ukon käy kun joutuu viikonloppuna laittamaan vaavin nukkumaan ilman tissiä kun mama käy syömässä tyttöjen kanssa.

 

Allergiaoireita täällä mulla, yleensä aina syksyllä tulee nää. Homeitiöallergia kun on todettu. Onneks cetirizin ratiopharmilla pärjää hyvin .

Vierastamisesta: Heh, meillä ei poika vierasta (ainakaan vielä), kun on niin paljon ollut pienestä pitäen eri ihmisten kanssa tekemisissä . Ihan niinkuin minun puolisonikin, ihmeen sosiaalinen tyyppi siitäkin tullut sit .

Täällä aletaan opettelemaan jo ryömimistä . Toissapäivänä kun olin keittiössä vähän aikaa, niin poika oli jotenkin ihmeellisesti hivuuttanut itseään ainakin metrin siitä kohdasta missä oli alunperin . Ja ilmeisesti muuten Roopea ketuttaa kun ei osaa vielä kävellä tai kontata, alkaa sen takia välillä kitisemään.

Hampaita tulee tänne ilmiselvästi, ruoka ei kelpaa välillä ja käsi on nyrkkiä myöten suussa. Kitinääkin myös välillä. Kuolaustakin kamalasti.

Pikkunen onkin nyt päikkäreillä . Hienosti nukkuu yöt, kun menee nukkumaan klo 21, herää joskus klo 5 aikaan syömään ja jatkaa uniaan klo 10-11 asti , joskus jopa klo 12 asti.

 

Miiku: Paljon jaksamisia:hug: Ja totta, aina kannattaa avautua, kun tuntuu ettei se toinen vaan tajua mistään mitään. Miehet tosiaan ovat sellaisia putkiaivoja ja välillä täysiä ääliöitä:headwall:
-leena

 

Miiku, niinhän se on, että parisuhteen eteen joutuu töitä tekemään ja mun mielestä oli oikein hyvä veto kirjottaa miehelle sun tunteista. Tsemppiä teille!

Vauva sai eilen rokotteita. Oli raasu aivan loppu, lämpö nousi, itkeskeli paljon ja on vieläkin ihan tööt. Ehkä se tästä helpottaa. Oon yh nyt kolmatta päivää putkeen, tai viidettä, miten sen nyt laskee, mies kyllä kävi vkl kotona kääntymässä, mutta en oikein laske sitä kun mitään hoitoapua en hänestä saanut. Seuraavan kerran kotiutuu kun se auto on korjattu. Eli ehkä sunnuntaina, viimestään. On tää niin tätä, pää hajoilee välillä.

 

Miiku:hug:, voin jotenkin eläytyä tohon sun kirjoitukseesi niin hyvin. Miellä vauva nukkuu yöt hyvin, ja saan itse onneksi nukutuksi, mutta tosta miehen osalta, välillä kyllä tuntuu, että lähden just tällä nanosekunnilla Kiinaan lasten kanssa. Kuten tänään, avauduin ensin myöskin priva viestillä fb, sitten mies soitellut töistä pitkin päivää ja yrittänyt "tyynnytellä ja vakuutella tunteitaan", huoh... Häät olisi vajaa 3 kk kuluttua, ja kyllä melko usein tuntuu, että jos vaan perun koko homman, mies on innoissaan ja jaksaa selittää siitä ja tästä menosta kaverien kanssa, suunnitella niitä viimisen päälle, eikä sanaakaan häistä. Tänään ehkä vika tikki oli sitten kun vaan ilmoitti töistä, että lähtee duuniporukan kanssa risteilylle, toivottavasti mulla ei o silloin menoa, että voin olla kotona lasten ja koirien kanssa, no joo, eihän mulla, kuten ei ikinä...Siis ei sillä etteikö voisi lähteä, mutta olisi jotenkin vaan "mukavampi" jos huomioisi mua ja meitä kotona hieman enemmän, niin sitten ei olisi niin vaikeaa kun toinen lähtee omiin juttuihinsa... Sori tää munkin purkaminen, tää on tälläi päivä taas, huomenna meen varmaan isot sydämmet kuvat silmissä, mutta tänään tätä:headwall:.
Jos nyt vaikka huushollin siivoamiseen, kun neiti on päikkäreillä...

JA

 

Hyvä, Miiku, että sait kivan puhelun! Joo aina hetken aikaa miehet jaksaa huomioida, kun on oikein alleviivannut asian, mutta aika nopeesti taas palataan entiseen, huoh...
Meil kans, JA82, on tota, että mies vaan ilmoittaa, että hänellä on nyt se ja se meno. Ei ees kysy, että sopisiko. Aluksi kysyi, muttei enää... Tietää vissiin, että mulle kuitenkin käy, kun mihkäs mä nyt olisin menossa... Mä ajattelin alkuun, että totta kai mies saa pitää breikkiä arjesta menemällä kavereiden kans ym., että pitää sitäkin ymmärtää, mutta saisi kyllä tulla vastavuoroistakin huomioimista sitten palkinnoksi!!
Toivottavasti kuitenkin saisit miehen myös kiinnostumaan häistä!

 

Jaksamisia Miikulle :heart: !
Itselläni on mennyt joskus aika paskasti, saman miehen kanssa vielä =( . Mutta sitten oltiin puoli vuotta erossa ja nyt ollaan aivan erilaisia molemmat. 2,5 vuoden aikana pari vakavaa riitaa, joista on selvitty puhumalla.

Onneks mun mies osallistuu vauvan hoitoon todella paljon. Välillä enemmän kuin minä, vaikka käykin töissä. Hoitaa yösyötöt, leikkii myös ja vaihtelee vaippoja, syöttää, käy välillä kahdestaankin pojan kanssa lenkillä että saan levätä.

Siitä tulikin mieleen, että kuinka paljon puolisonne osallistuu vauvan hoitoon teillä ?

Täällähän oli muutama yksinhuoltaja, minun kyllä täytyy nostaa hattua heille ! Jaksavat itse niin älyttömän paljon.

 

MaiMei sydän niillä hoitajilla oli kyllä paikallaan :heart: Meillä tykkäs hoitaa tuota poikaa, kun kuulemma harvoin on isoja vauvoja joiden hoito helppoa. Jättihän tuo olikin verrattuina muihin asukkeihin Me lahjotettiin kaikki pienet vaatteet tuonne lastenklinikalle ja jorviin, kauhea pula kuulemma ja sillon pyys et tuotais omia. Ei pysty ikinä kyllin kiittää heitä ja varmasti aina mielessä :heart: Mulla on usein mielessä myös ne muut vanhemmat keitä siellä näki, olis kiva tietää onko pienokaiset selvinny : /

Parisuhteesta voimia kaikille joilla ongelmia :hug: Kaikesta kannatta aina puhua, yleensä auttaa, aina ei kumminkaan kaikkea korjaa Itse olen eronnut kun on ollut pieni vauva, helppoa se ei ollut mutta meillä ongelmana oli väkivalta ja miehen pettämiset, siinä vaiheessa katsoin parhaaksi lähteä.
Miehen osallistuminen meillähän se tilanne, että nämä kaksi viimeistä poikaa on vaan yhteisiä. Mies osallistuu todella paljon, haluaa oikeastaan olla kaiken ajan minkä kykenee lasten kanssa. On myös paljon mun lasten kanssa, kuskaa harrastuksiin valmentaa ym. Aivan ihana mies :heart: Toki kinoja on aina joskus, mut puhumalla selvitään.

 

Voi ei, jaksamisia Miiku ja JA :hug:! Itseä myös vituttanut viime aikoina se, että olen niin paljon kiinni neljän seinän sisällä. Tokihan mieskin osallistuu, mutta lähinnä vaipanvaihtoihin, leikittämiseen jne. Ja meillä tosiaan tuo imetys vie aikaa oikeastaan eniten ja siihen on miehen paha osallistua. Joskus on käynyt pojan kanssa kaksistaan lenkillä, mutta yleensä tulevat kyllä heti takaisin, jos ei heti ole pikkumies rauhoittunut. Itsellä siis päävastuu, varmaan suhteessa 70-30. Tokihan mies käy vastavuoroisesti töissä.

Nyt on mies on loppukuusta lähdössä kolmen päivän työmatkalle Bukarestiin ja marraskuussa viikoksi Lontooseen, että VITUTTAA! Itsekin mielelläni lähtisin mukaan, mutta vauvan kanssa voisi tuolla olla aika säätämistä. Ärsyttää kyllä, kun itse joutuu nykyään kysymään luvan vaikka kampaajaa varten ja mies vaan sopii menonsa aika pitkälti niin kuin ennenkin. Toki on yleensä iltaisin kotona, mutta kuitenkin. Huoh .

Miikun miehen alkoholinkäyttö kuulostaa kyllä aika kurjalta . Ja tottahan se on, että yhdestä tulee helposti kaksi ja näin päin pois. En nyt itsekään mikään absolutisti ole, mutta en kyllä tykkäisi, että joka ilta otettaisiin vaikka kyse olisikin vaan yhdestä juomasta. Toivottavasti mies tajuaa vähentää juomistaan!

Itse olen myös sitä mieltä, että mieluummin erotaan, kun ollaan yhdessä lasten takia. Siitä tilanteesta tuskin hyötyy kukaan. Mutta tottahan se on, että vaikeinta on aina kahtena ekana vuonna lasten synnyttyä. Ehkä tämä tästä .

 

Se tosin pitää miehen eduksi sanoa, että päsrjää kyllä kotona hyvin pojan kanssa useamman tunnin ja olen käynyt ulkona syömässä, ostoksilla kaverin kanssa, terassilla, kampaajalla jne. ihan yksikseni. Mielellään myös antaa minullekin vapaahetken, mutta toisaalta olen itsekin aika huono niitä vaatimalla vaatimaan.

No, ensi viikolla on onneksi taas kampaaja :heart:.

 

Moro!

Tsempit Miiku ja JA! Harmillista!

Mä voin kyl kuvitella, et jos oltais miehen kaa menossa naimisiin niin kaiken saisin itse hoitaa. Se ei oo ollenkaan sen tyyppinen, et sanois mihinkään mitään. No ehkä sormuksiin varmaan

Meilläkin oli vaikeutemme ku esikoinen oli vauva. Kaikki purkautu hänen ollessa 7kk ja meillä syynä oli eniten se, et näin ja kuulin vain vauvan ja mies jäi meidän symbioosista ulos. Onneks hän sit avas suunsa kun en ois sitä itse tajunnu. Saatiin asiat puhuttua ja selviks ja nyt kolmannen olessa vauva, meillä menee paremmin ku ikinä. Elämässä on huumoria ja pientä flirttiä päivittäin. Ja heti jos tuntuu pahalta niin mä sanon sen ääneen. Siis pahalta mistä tahansa syystä. Mieskin on oppinu vähän avautumaan, kunhan tarpeeks kauan kysyy

Eipä tänne muuta uutta. Päätin et aloitan pienet sosemaistelut kunhan saadaan se vaadittava 4kk täyteen. En viiti aiemmin kun ei oo mitään syytä.

 

Jaksamisia myös täältä Miikulle ja JAalle! :hug:

Meillä tuo mies kyl on lasten kanssa, varsinkin ton meidän 2veen. Mulle nyt enimmäkseen jää vauvan hoito. Tai oikeastaan kokonaan. Kyllä se välillä suoraan sanottuna v*tuttaa. 2v on myös sellanen, et äitin pitäis tehdä kaikki hoitohommat. Sit aina ärähdän miehelle siitä. Esim. jos vauvalla on nälkä niin 2v huutaa, että äitin pitäis vaihtaa paita.. Mies vaan toteaa, että en toho rumbaan lähde, vaikka ärähdän et tee nyt se, puhut lempeästi et hermostu jne. Blääh. Mun vastuulla on myös lasten nukuttamiset, pesemiset, melkein aina syömiset.. Mies siis on lasten kanssa, mutta ei tee muuta kuin pitää sylissä tai leikkii jne.

Onha meil tietty muutakin, hellyys puuttuu.. Joskus halataan, ei muuta. Haluaisin erota aika useinkin, mut pelkään ettei mies pidä meidän lapsiin sit yhteyttä ja surkuttelee vaan sitä eroa ja ryyppää kaiken aikaa. Lapset kärsii siitäkin sitten. Ehkä on vika siinä, kun mun oma isä ei mun vanhempien eron jälkeen pahemmin halunnu nähdä, niin tyyppi jäi etäiseksi. Ite se mun vanhempien ero ei oo harmittanu, vaan se että isä on ollu etäinen ja aina tulee olemaan.

No semmosta.. voisin kirjottaa kirjan kaikista pohdinnoista.

Mutta meillä tyttö sentään kasvaa, ainakin luulisin kun joutui kaivelemaan jo noita pienimpiä 74cm bodyja laatikosta! Epävirallisesti nyt 67cm, saa nähdä neuvolassa sitte kuinka monta senttiä heittää toi mittaus. Pitkä ja hoikka on, ei äitiinsä tullu Syömisestä on alkanu kans kiinnostumaan, saas nähdä josko ne kiinteät pitää sittenkin alottaa jo kohta. Haluaisin kyllä vielä vaan imettää, mutta eihän se vaan äipästä oo kiinni. Katellaan..

Perjantaina ois taas lasten kans mummilareissu edessä, saas nähdä taas monta kertaa pitää pysähtyä kun lähden yksin niiden kanssa ajelemaan.

Jotain piti vielä laittaa, mut eiköhän tää jo riitä =)

- N ja typy vajaa 4kk

 

Kiitos teille kaikille! Ootte ihania :heart: Mulla on ollut eilisen jälkeen todella kevyt olo, jo se että sain kerrottua miltä musta tuntuu, helpotti ärtymistä&raivoa&huolta. Miehen suhtautuminen mun avautumiseen on ollut kyllä aikuismaista, mutta kuten MaiMei totesi, niillä meinaa olla hieman lyhyt tuo muisti ja se saattaa tarvita muistuttelua. No, en vielä mieti niin pitkälle, mennään päivä kerrallaan. Kyllähän mieskin oli huomannut että kireää on ja eilen meillä oli paljon vapautuneempi tunnelma eikä mies ottanut edes alkoholitonta olutta. Ei varmaan uskaltanut, koska tein aika selväksi että tuo kaljottelupuoli jos mikä, todennäköisesti käy mulle ylitsepääsemättömäksi. Niin, ja toimituksen huomio tähän, että kyllähän mullekin juoma maistuu , mutta se ei todellakaan ole sellainen asia mitä pitäisi edes viikottain saada, vaan just hyvässä seurassa ja sellainen mukava pieni noste riittää. Kyllähän sitä ennen raskautta tuli otettua siideri tai pari (tai kolme tai...) joka viikonloppu, mutta eipä tuota nyt edes tee mieli. Tosin, jo silloin mua otti pannuun miehen lähes joka päiväinen kalja tai pari. Tuota on siis kestänyt nyt kolmisen vuotta ja itse huomasin sen kaksi vuotta sitten jolloin olen asiasta alkanut huomauttamaan (pyrin siis olemaan nalkuttamatta...).

Niin, ja ei tuo nyt ihan pelkkä kelvoton äijä ole. Oon monesti sanonut että en voi uskoa että näin monen vuoden jälkeen meillä on näin hyvä suhde ja rakkautta riittää. Tosin huomaan nyt, että se on alkanut murentumaan juurikin tän alkon takia. Mä en vain voi sietää sitä ja se saa mut suorastaan halveksimaan ukkoani. Tuo on mun mielestä mielen heikkoutta. Mulle tuo sama asia kun mies kirkaisisi joka kerta kun näkee kärpäsen... jos tällainen vertaus sallitaan. Ja kyllä se myös on leikkinyt, pusutellut, kylvettänyt yms, mutta niin kuin sanottu silloin kuin hänelle on sattunut sopimaan. Niin, ja oonhan mä päässyt tuulettumaan ja on hoitanut vauvaa jopa 6 tuntia, mutta kuten joku, niin ei oo kiva tuntea 'pyytävänsä' lupaa omiin menoihinsa. Oon nimittäin aikasta itsenäinen nainen ollut aina ja tehnyt aikalailla niin kuin huvittaa...hehhehhe...

Nonniin, siis ne kiinteät tosiaan on saaneet typyn vatsaan vauhtia! Taas tuli satsi ja mulla on olo kuin olisin just tuonut vauvan kotiin.... ei nimittäin ole päässyt tuosta kakkavaipan vaihdosta muodostumaan minkäänlaista rutiinia ja kouhkaan kuin päätön kana miettien, miten se hoidetaan ilman että kaikki paikat on siinä itsessään . Eka kertaa tuli myös mieleen että vaipparoskis vois olla kiva. Meinaan vaan että tuolta normiroskiksesta leijuu sellainen eltaantuneen voipopparin haju -yök!

Ja nyt vauvalle ruokaa ja menoks. Mukavaa päivää kaikille!

 

Mua itseäni ärsyttää aikalailla se, että oletetaan että kaikki lastenhoito ja kodinhoito on perinteisesti naisen vastuulla.
Mulla on ollu nyt niin v**tuuntunut olo siitä, että kun kaikki sukulaiset melkein ajattelee, että kodinhoito ja Roopen kuuluu täysin minun vastuulle ! Ja että mun miehellä pitäis olla enemmän vapaa-aikaa ja mun pitäis vaan hyysätä.
Miksei minullakin voisi olla heidän mielestään vapaa-aikaa ?


Tehdä ruuat, tiskata, pestä pyykkiä, imuroida, järjestellä tavaroita, hoitaa vauvaa, vaihtaa vaipat, pukea, käydä ulkona vauvan kanssa, leikkiä vauvan kanssa ja plaaplaaplaa !

Juu ja ennen aikaanhan (vielä 80-90-luvulla) se oli sellasta, että nainen hoiti penskat ja kodin. 70-80 -luvulla vielä miehet eivät edes viitsineet kovin usein lähteä synnytyksiin edes mukaan. Ärsyttää kun tämä ajattelutapa on vieläkin joillain sukulaisilla, jotka on niitä lapsia tehny 70-80 -luvulla !

Ja sitten vielä se, että ajatellaan, et ei se kotiäidin homma rankkaa ole ja vielä verrattuna miehen työhön joka on vain 8 tuntia päivästä. Mutta sitten kun mies tulee kotiin, niin pitäisi vielä ruoka olla valmiina ja koti puhdas ja kaikkea muuta.
Se, että tekee kaikenmaailman kotitöitä ja hoitaa kotona vauvaa 24/7 ON TODELLISTA TYÖTÄ ! Ja kun mies tulee kotiin, niin hoidat sillonkin vauvaa vielä ja ne isät, jotka eivät vielä osallistu siihen hommaan. Ei jeesus, tulee niinkun sellanen miete, että "mies pisti ruuan mikroon 9kk ajaksi ja otti sitten vain sen pois, nainen hoitaa loput."
Sanokoot muut mitä haluaa, mut kotiäidin arvostus on ihan jotain nollalukemaa täällä Suomessa !

 

Hyvää päivää vaan!

Nyt meni hermo! Mä olen nyt pari yötä herännyt tuon vauvelin kanssa parin tunnin välein. Neidillä on ollut aivan mahdoton nälkä. Aamulla totesin miehelle, että annan kohta purkin velliä illalla niin eiköhän tyttö nuku! Neuvolassa sanottiin nimittäin, että maissivelliä vois antaa että saa muksu nukuttua.

Meillä mies kyllä hoitaa vauvaa, mutta kun se vaipanvaihto on jotain ylitsepääsemätöntä, ihan sama vaikka olis vaan pissavaippa. Eilen tosin lähdin käymään äkkiä kaupassa ja jätin lapset miehelle ja kun tulin, neiti huusi täyttä päätä ja äijä oli kun myrskyn merkki. Vitutti kun kuulemma viivyin liian kauan (vajaan tunnin) ja neidillä on nälkä. Eli mitä tästä opin? Ei kauppaan tai jos kauppaan, niin vauva mukaan :headwall:

Kyllä mä melkein tän huushollin pidän pystyssä. Siitä kun saa kuulla jos imuria ei ole pariin päivään näkynyt. Tässä muutama ilta sitten ihmettelin kun vessan matto oli eteisessä ja kysyin miks. "No miks ei, eihän vessassa kukaan siivoo, joten miks siellä pitää olla matto paskaa keräämässä?" oli vastaus. Niin siis olin muutamaa päivää aiemmin imuroinut myös sen vessan No imuroinpa taas eilen... Miehet!!!!!

 

Miehen osallistumisesta... mitähän tohonkin sanois, kun miestä en oo nähny sitten maanantain. Huomenna tulee illaksi kotio jotta saa hoidettua asiakkaittensa tilaukset ym ja painuu takasin 100 km päähän sitä meiän autoa remppamaan. Eli kyllä se olen minä joka tätä huushollia pyöritän ja hoidan kaikki lapsiin liittyvän. Mies kyllä auttaa jos mahdollista ja oonhan mä aina saanu mennä omia menojani jos on tarvis ja se on etukäteen sovittu. Vaipanvaihto käy mieheltä myös yhtä lailla kuin multakin, siitä ei pahaa sanottavaa. Vauvan synnyttyä (jos mies vaan on kotona illalla) hän hoitaa isompien lasten iltatoimet ja laittaa nukkumaan, mä hoidan vauvaa. Mutta kyllä munkin on pakko aina "lupa" kysyä menoihini, ihan jo sillä että mies tietää tulla kotio töistä tai ottaa asiakkaat myöhemmin vastaan. Mutta joku siivous on sellanen, että voidaan yhen käden sormilla laskea montako kertaa vuodessa mies imuroi, tiskaa tms.

 

Vattula, kiva että pääsit viimein siihen sappileikkauksiin, varmaan herkut maistuu sen jälkeen Millaista muuten oli babybic?

Miiku ja JA82, tsempit parisuhteeseen! Tuo kuulostaa ikävältä että mies vaan jatkaa menojaan niin kuin ennenkin tajuamatta että myös hänen pitäisi jotenkin huomioida vauvan tulo elämään ja antaa naisellekin aikaa eikä vaan olettaa että omat menot on ne tärkeimmät.

Vierastamisesta, meillä myös jo muutaman kerran mennyt alahuuli lerpalleen kun on uusia naamoja tullut eteen. Mutta syynä voi olla myös kova hälinä ja väsy koska näin tapahtui juhlissa viime viikolla. Isovanhempia on nähnyt niin usein että ei vielä ainakaan ole vierastamista heitä kohtaan.

Miehestä ja osallistumisesta, meillä mies osallistuu aivan mahtavasti vauvan hoitoon edelleen. Hän on alusta asti ollut ihan täysillä mukana tässä vauva-arjessa, tosin senhän pitäisi olla itsestään selvyys että suht puoliksi hoidetaan kun on yhteinen lapsi... Mua ärsyttää välillä kovasti se että miehille jaetaan kiitosta hoitamisesta ja jotenkin pidetään extrahienona jos hoitavat omaa lastansa?? :O Mutta anyways, miehelle annan credittejä siitä että kun mulla on lyhempi pinna kuin hänellä niin nyt iltahuuteluiden aikana hän on ollut korvaamaton kun mua alkaa turhauttaa välillä vauvan kantaminen niin hän sitten jatkaa kun huomaa mun pinnan kiristyvän

Tosta vielä että mullekin on outoa että pitää kysellä mieheltä "lupaa" omiin menoihin mutta onneksi mies on sillä asenteella että ennemmin on työntämässä mua ovesta ulos omiin menoihin. Ja eilen meninkin pitkästä aikaa jumppaan ja voi elämä kun teki hyvää... Kiitin miestä pienestä persiille potkaisusta kun hän kiltisti kehotti mua menemään että vauvakin saa kuulemma parempaa hoitoa multa kun on oma pää pirteä, tottahan se puhui

Muuten tytön kanssa sujuu hyvin, ensi viikolla 3kk neuvola ja kiva nähdä mitä painaa. Viime viikolla punnittiin sairaalan sydänkontrollista ja painoi jo 6,6kg

Huonoa on että meillä tosiaan jatkuu edelleen uuvuttavat ja turhauttavat iltahuudot ja mitään syytä en edelleenkään ole löytänyt Päivisin tyttö on aurinkoinen ihana itsensä mutta kun ilta tulee niin alkaa kiukkuaminen ja itkuisuus. Nyt ei enää suostu syömäänkään tuota illan viimeistä syöttöä (klo 20-21) ilman naurettavia pelleilykonsteja... Eilen saatiin huijattua tyttö syömään pullolla, ensin pulloa, sitten rintaa, sitten välillä taas aina pulloa kun alkasi itkemään syödessä... Tänään onnistui sillä syönti että liikkeessä aloitin syötön, sitten jatkoi kyllä normaalisti kun istuin paikalleen. Muuten tulee heti parku kun tyttö lasketaankin vaan makuuasentoon. Alkaa kyllä olla hermot pinnassa ja jotenkin iltaa kohden mielialakin aina laskee kun tietää että koko ilta on vaan sitä että tyttö kitisee ja me kierretään taloa ympäri

Onko muuten kenelläkään tietoa mikä alkaa olla huolestuttava aika olla kakkaamatta? Meillä tyttö on ennen kakannut joka päivä mutta viime viikolla väli venyi kolmeen päivään ja nyt on kakannut viimeksi sunnuntaina?? Onko mitään luomukeinoa ummetukseen eli voinko mä esim. syödä jotain luumua ja se vaikuttaisi myös vauvan mahaan?

 

Moikka kaikille!

Jaksamisia niille joilla parisuhteessa ryppyjä tai mies ei osallistu niin paljon kuin tarvitsisi!:hug: Tiedän millaista arki voi olla tuollaisessa suhteessa, kun itse eronnut lasten ollessa pieniä.
Nykyinen mies kyllä osallistuu koko perheen pyöritykseen, onneksi. Tällaista perhettä ei yksin väsymättä pyörittäisikään. ja miehelle olikin ehtona tähän viimeiseen että hoitaa lapsia, kotitöitä ja antaa mun nukkua jos tarvitsee nukkua.
Huomioi myös paljon, puhuu ja pussaa. Nyt sillä on menossa kuulemma rakkausviikot:O Olen kiitollinen että tällainen mies minulla on, kun tiedän sen toisen ääripään millainen mies voisi olla pahimmassa tapauksessa.

Toivottavasti kaikilla asiat järjestyy!

Flunssasta kyselisinkin sellaista että onko imettävillä maidon määrä vähentynyt? Mulla kauhea flunssa ja koitti iskeä poikaankin. Söi monta päivää huonommin, mutta muutenkin tuntui että maitomäärä on taas kortilla. Heruminen on taas niin tiukassa ja tuntuu että olisi taas vaihteeksi ajokoiran korvat: / sama homma oli tiheän imun kautena myös ja kun siitä selvittiin niin sitten tuli tämä helkkarin flunssa. Juonut olen ja koittanut syödäkin sen mikä maistuu ja vähän enemmänkin muttei tulosta. Poika tuntuu nälkäiseltä ja syö usein taas. Tuntuu että saa jatkuvasti ruokkia poikaa. Toki iso poika tarvitsee isot eväätkin ja nähtäväksi jää päästäänkö täys imetyksellä edes 4kk:n ikään asti..? Vai pitäisikö antaa parin viikon kuluttua jo jonkin verran soseita? Jos antaisin pullosta jokapäivä lisämaitoa niin kohta varmaan oliskin pullovauva kokonaan. Soseilla ehkä imetys jatkuisi paremmin?

Painoa ei ollut tullut kovin paljoa tällä kertaa neuvolassa reilu 500g. uudet mitat oli tänään 7225g ja 63cm ja tasan 3kk ikää pojalla. Mut ei kuulemma haittaa kun on niin hyvänkokoinen muutenkin. Kaikki temput teki mitä pitikin tässä iässä osata ja kuuli myös kun helisytti pientä tiukua kummallakin puolella. Ei myöskään vierastanut vaikka sitäkin on ollut jo pari viikkoa. oikeen leveästi hymyili kunnes sai piikin. Sen jälkeen söi tuttia hanakasti ja tuijotti terkkaa syyttävästi

Töihin paluusta olitte myös kirjoitelleet.. Mulla jatkuu kotiäitiys vielä ja luoja tietää mihin asti Mut keikkaa aloittelen varmaan pikkuhiljaa, kun pojalle kuitenkin pullokin kelpaa. Sunnuntaita alkuun teen ja helmikuussa sitten lyhennettyä iltaa viikolla ja viikonloppuna normaalia iltaa. Kovasti jo tekis mieli silloin tällöin käydä, kun tykkään mun työstä niin paljon. Ja mulla on tosi kivat duunikaveritkin. Ei kannata hoitoon laittaa kokonaan lapsia ja palata töihin kunhoito maksut olisi varmaan lähes 750e yhteensä ellei nyt jotain sisarusalennuksia saisi. Kannattavampaa tällä hetkellä keikkailu ja kotihoidontuki kuntalisineen.

Kivoja blogeja teillä, kävin siis kurkkimassa pikaisesti.
Itsekin aloittelin tämän kuun alussa. ja kirjoittelen meidän talon rakennuksesta ja tän suurperheen arjesta. Eipä siellä montaa kirjoitusta vielä ole. Laittelen myös kuvia aina kun jotain tulee talossa valmiiksi,marraskuussahan me jo muutetaan sisään. Olisi pitänyt aloittaa aiemmin jo, mutta poika syntyi samaan aikaan kun talo alkoi nousemaan. Aikaa ei ollut pahemmin.

Voikaahan hyvin ja koittakaa välttää tauteja. Nää syysflunssat on inhottavia :/

Chira ja Poitsu tänään 3kk:heart:

 

Oih, pitäis jo nukkua ja täällä kukun. Ei millään malttais illalla "luovuttaa", kun on hetki omaa aikaa... No, huomenna illalla on muutenkin, menen - jahuu - kavereiden kanssa syömään! Ja mies saa yönukuttaa elämänsä ekan kerran! Toivotaan, ettei ole ihan myrskyn merkkinä, kun palaan. Luulisin, että nukuttaminen on ihan helppoa, jos poju vaan syö puuronsa. Ja ollaan nyt kokeiltu Nuk-mukia, ainakin vettä on vauva siitä suostunut juomaan, niin ehkä maitoakin. Tai sit vähän maitoa puuron kanssa lautaselta. Poika on nyt alkanut muutamia päiväunia nukkua jopa vain siten, että laskee sängylle peiton päälle, ja siinä hamuilee harsoa, kunnes nukahtaa. Mä olen ollut ihan että halleluja, onko tämä edes totta! Nukkuu muualla kuin sylissä! Ja sit tulee ikävä ja toivon, että se herää, että vois ottaa syliin... Nomutjoo, mies voi vaikka Manducassa sit nukuttaa, ellei muuten meinaa onnistua, siihen nyt ainakin uinahtaa, ja yleensä yöunilta ei herää ennen kahtatoista. Niin meikämude ehtii siinä ottaa ainakin yhden viinilasillisen! Toivottavasti tää on niin helppoa, kuin nyt kuulostaa!

Tänään on uitu kaiken maailman mönjissä... Kaks kertaa kusas hoitopöydälle ja kasteli bodynsa, kerran tuli ihan järkkyjätit plöröt, oli varpaita myöten kurassa jätkä, ja sit - syöksy-yrjöt parketille, kolmena suihkuavana satsina!! JEE!! Siinä tyhjeni koko maha - ja miten siellä edes pysty olemaan niin paljon??!! Pikkuisella on ollut vielä yskä, ja nytkin oksennus tuli yskänkohtauksen päätteeksi. Osaan jo varautua isoihin yskäpulautuksiin, mutta tuollainen kertakaikkinen suihkuoksennus oli ihan uutta... Isi siivosi... Eli osallistui vauvan hoitoon, jipii! Mut huh vaan, toivottavasti noita ei tule lisää. Lihapulautukset ovat jotain niin kaameaa...

Siitä vielä, että miekkonen kyllä muuten hoitaa kotia ihan jees. Sen suhteen ollaan aika tasa-arvoiset. On tosi oma-aloitteinen ja siisti. Mut vauvan saisin mä kyl hoitaa. Vaipan suostuu vaihtamaan, jos se ei ole kestovaippa. Harvoin silti vaihtaa, tai yleensä ei koskaan, jos mä olen kotona. No musta onkin ihanaa puuhailla vauvan kanssa kylpyhuoneessa, baby tykkää pukemisesta ja pesuista ja tietty nakuna sätkimisestä Ja nauraa aina kylppäripörriäiselle.

Flunssaan liittyen, niin meillä kun syödään jo täyttä touhua soseita, niin en itse oikein osaa sanoa maitoasioista. Poju imee maitoa samalla innolla kuin ennenkin, mutta pulauttelee ylijäämät pois. Tänään se suuttui, kun olis halunnut nukahtaa nännille, mut sieltä tulikin liikaa maitoa. Suihkin sitä harsoon, niin sitten oli hyvä. Eli meil vissiin sais jo alkaakin maito vähetä. Öisin kyllä maistuu yhä vain, yhtä hyvin voi olla 2 syöttöä tai 6 syöttöä yön aikana, puuron määrästä riippumatta.

No nyt nukkumaan mars!

 

Nelli79: Meillä oli just tollasta rintaraivaria vähän aikaa sitten. Ei suostunut poika syömään kuin mun kävellessä ympäriinsä ja siitä saattoi saada huijattua jatkamaan istualteen. Usein kelpas myös mahallaan mun mahan päällä. Koitin sitten syöttää aina siinä asennossa kun saa syötettyä, enkä antanut lisämaitoja. Ajattelin, että kyllä se sit syö kun on nälkä. Niinkuin tekikin (onneksi). Jaksamista, rintaraivarit on niin ärsyttäviä! :kieh:

Voisko muuten toi vähäinen kakkiminen liittyä noihin raivareihin? Jos ei syö niin paljon kuin ennen, niin ehkä sit vähenee kakankin määrä? Mä kysyisin neuvolasta, jos tuntuu, että on liian pitkiä aikoja kakkimatta. Muistelen, että jostain (täältä?) olin lukenut, että viikonkin voi olla kakkimatta. Luumusosetta oon kuullut, että lapselle annetaan, en tiedä vaikuttaako maidon kautta. Toisaalta esim. sipuli äidin syömänä voi aiheuttaa vatsavaivoja, niin miksi ei sitten luumukin vaikuttais. Meillä muuten kuumeen mittaaminen pyllystä auttoi kakan tuloon (vaikkei olis apuja tarvittukaan).

Chira: Mulla tuntui, että maitoa oikein suihkusi flunssan aikana. :ashamed: Varmaan vaikutti sekin, että join tosi paljon vettä, jotta limat poistuis. Nyt taas on semmoiset ajokoiran korvat, mutta taitaa olla tiheän imun kauttakin (poika vietti eilen illalla 21-24 nonstoppina tissillä). Kannattaa kokeilla alkoholitonta olutta tai koti-/perhekaljaa, mulla ainakin tuntuu heruttavan.

Mä en haluaisi antaa lisämaitoa tai soseita, ellei pojalla ala paino jäädä tai tunnu selvästi nälkäiseltä, koska pelkään, että se torpedoi sitten koko imetyksen. : /

Miehen osallistuminen: Meillä mies osallistuu ihan kiitettävästi. Omia menoja mulla ei kyllä oikein pääse olemaan, kun tuo poika ei suostu juomaan pullosta. Pakko kai sitä sitten ruveta harjoittelemaan.

Töihin palaaminen: Mulla jäi opinnot kesken tässä äitiysloman alkaessa (paitsi että just ennen laskettua aikaa sain kyllä viimeiset kurssikokeet läpi), joten opintoja olis tarkoitus hiljalleen tässä syksyllä jatkaa. Taukoa siis tuli oikeastaan vain kesä. Hyvin hillitty tahti tosin opinnoissa tulee, kun pitää katsoa kurssit sen mukaan, koska mies ehtii katsoa poikaa sen pari tuntia, kun olen luennolla. Mieskin siis vielä opiskelija, joten saadaan aikatauluja näin sumplittua. Tarkoitus olisi poikaa hoitaa kotona sinne 3v asti, jos vaan mahdollista ja samalla tenttiä kursseja ja vähän käydä luennoillakin. Ja toisaalta jossain vaiheessa olis se toinenkin haaveissa...

lyrae ja Samuel muutamaa päivää vaille 3kk

 

Moikka!

Marsku huh huh, kylläpä sun miehes kuulostaa ton siivouksen suhteen aika hurjalta. Meillä mä olen se sotkuisampi osapuoli, mut yhtä paljon yritetään siivoilla. Jaetaan sen mukaan kumpi "tykkää" enemmän mistäkin kotityöstä. Mut ei mulla tulis mieleenkään osoittaa mieltä mun miehelle jos se ei oo jotain huonetta imuroinu pariin päivään. Ottaisin itse imurin kauniiseen, mut kai miehet on sit erilaisia..

Chira, ois kiva saada linkki sun blogiin! Mua kiinnostaa rakennushommat. Mekin haaveillaan jos vaikka joskus rakennettais oma talo.

Lyrae, soseet vaan kehiin kun ikääkin alkaa jo olla sen verran et ne saa aloittaa. Sit vasta lisämaitoa jos ei soseiden kanssakaan maito tunnu riittävän. Näin minun mielestä. Me opetettiin pikkusisko pullolle ja näinköhän meillä pikkuhiljaa alkaa imetys vähenemään. Se pulloruokinta on vaan niin helppoa.

Nelli, imeväisikäisellä ei kai oikein voi ollakaan ummetusta. Vasta kun kiinteät aloittaa niin voidaan puhua ummetuksesta. Vai olitteko jo aloittanu, en muista.. Ja kakkaväli voi olla jopa 10 pvää mut yleensä puhutaan normaalista jos vauva kakkaa noin viikon välein.

Jadey ja vauveli 3,5kk

 

Marsku: meillä ihan sama juttu, mutta jo kolmatta viikkoa syödään yöllä 1-2 tunnin välein! Oon niiiiiiiiiin väsynyt...:O ollaan yritetty antaa velliä/puuroa vähän illalla, mutta koska vasta totutellaan moiseen, niin annoskoot on olleet niin pienet ettei niistä ainakaan vielä ole ollut mitään hyötyä. Ja jos oon oikein ymmärtänyt niin ei tuhdimmastakaan ruuasta ole välttämättä ole apua? Toivottavasti on, koska kohta silmäpussit roikkuu polvissa

Nelli: Meidän typyhän on koko pienen elämänsä kakannut noin viikon välein, enkat on vajaa kaksi viikkoa. Alkuun neuvolassa eivät olleet ollenkaan huolissaan, kuulema ihan normaalia. Tosin silloin se ei ole hyvä, jos vauva on selkeesti kipeä sen vuoksi ja meillähän ollaan välillä oltu. Silloin oon antanut luumupilttiä teelusikallisen tai kaksi päivässä (eka kerran tuossa reilu 2kk iässä), tosin eipä sekään ole aina auttanut, lisäksi ollaan kokeiltu mallasuutetta mutta ei silläkään mitään välitöntä vaikutusta ole ollut. Kerran epätoivoissani mahavaivaisen yön jälkeen annoin Levolacia ja tulosta tuli vasta kahden päivän päästä. Oon myös itse yrittänyt syödä mm kuivattuja luumuja. Toisaalta haluaisin uskoa että se vois auttaa, mutta en vieläkään tajua miten ne kuidut siitä menis tisseihin?? Samaa oon pohtinut noista hiilihapollisista juomista, kun sanotaan että niitä pitäis välttää jos on herkkä mahainen vauva. Joo, mutta en siitäkääm tajua miten ne kuplat tisseihin siirtyis..hhehehheh... :xmas:noh, meni vähän asian vierestä.

Mun mielestä meillä on kans vähän alettu vierastamaan. Just sillain että suu menee mutrulle alaspäin ja aletaan kehrätä itkua. Oon varmaan kamala, mutta se ilme on mun mielestä jotenkin söpö :ashamed:

Joo, ja miehistä vielä sen verran, että täytyy kai itsekin muistaa että voishan asiat olla myös muulla tolalla. Juurikin yksinhuoltajien arki sekä kuten Nepulalla jolla mies reissaa (ja vauvan lisäksi on vielä muitakin lapsia). Ja tosiaan myös multa tsempit niille joilla on valittamista siitä toisesta puoliskosta.

 

Kiitos kommenteista kakkaamisesta, tosiaankin ilmeisesti on aivan normaalia että se väli yhtäkkiä vaan pitenee. Tänään tyttö onneksi kakkasi ja on heti paljon paremmalla tuulella. En tiedä sitten olisiko edellisten iltojen huutokonsertit yhteydessä tähän pitkään kakkausväliin, who knows. Jännä muuten miten hyvät päivät vauvan kanssa saa aina unohtamaan univelat ja huonot päivät Tänään kun tytön kanssa on ollut oikein täydellisyys-päivä niin tuntuu niin kuin mitään huonoja päiviä ei ikinä olisi ollutkaan

Miiku, mä oon kans miettinyt että miten hiilihapot vaikuttaa vauvaan...

Lyrae, menikö teillä iltaraivarit nopeasti ohi vai kestikö kauan? Tulee kyllä oikein sirkuspelle-olo kun pitää tehdä kaikkia temppuja että saa lapsen syömään... Toisaalta loogisesti kun ajattelee niin kai se tosiaan sitten syö kun on nälkä mutta jotenkin vaan kun sillä on selkeästi jo nälkä ja jotenkin ei vaan malta syödä niin alkaa noihin kaikenlaisiin temppuihin...

Käykö muuten kuinka moni erilaisissa perhekahviloissa tai muissa äiti-lapsi tapaamisissa? Itse mietin menemistä mutta vähän arastelen kun olen jostain suunnasta kuullut että ne voi olla aika sisäänpäin lämpiäviä paikkoja. No, ei kai se auta kun mennä itse katsastamaan ilman ennakkoluuloja

 

Voi hemmetin hemmetti... Täällä on päällä ollu koko päivän jotkut ihme kitinät. En tiedä pukkaako hammasta tai jotain, mutta tuttia haluaa imee ja sitten se pulauttelee sitä kokoajan sitten pois.

Ei suostu oikein syömään millään, huutaa vaan. Sosetta maitoon sekotettuna yleensä syönyt ja nyt ei kelpaa se, kääntelee vaan päätä saadakseen tuttiosan pois suustaan.
Ei kelpaa myöskään oikein lusikalla sose + pullosta maito.

Eilen oli nukkumaanmeno tosi vaikeeta, peittoa päälle pistin, niin potki sen vaan kokoajan pois. Pulautteli tuttia ja heilui kuin heinämies. Piti sitten loppujen lopuksi laittaa kapaloon.
Ja yllätysyllätys siinä kapalossakin tutti lensi muualle, sitten laitoin kapalon reunaosan niin, että se pitää tutin siellä suussa.

Nukkui kuitenkin klo 21.30-5.30. Sitten siitä eteenpäin ei enää suostunut nukkumaan, kuten normaalisti suostuisi yleensä nukkumaan yön/aamun syötöstä vielä klo 10-11 asti.
Joka 30-45 min välein joutui käydä laittamassa tutin takasin suuhun kun jatkui se pulauttelu. Olin aivan sairaan väsynyt aamulla.

Tänään ei sitten ruoka ole maistunut. Pitää saada katsoa muualle. Kädet menee suuhun kurkkua myöten ja kuola valuu.
En tiedä onko hampaiden tulosta kyse vaiko mahakipuja vai mitä lie, mutta ei tuollaista ole kyllä pahemmin ennen tehnyt.

Onko teillä muilla, joilla on jo ennestään lapsia/tullut hampaita vauvoille jo, niin ollut samanlaisia oireita vai tiedättekö mistä johtuu tuo ?

Toinen juttu on se, että meillä poikaa ärsyttää ilmiselvästi, kun ei osaa vielä kävellä tai kontata tai istua... Ei tykkää olla makuullaan missään nimessä sylissä ainakaan, sitteristä onnistuu hivuuttamaan itsensä pois, tai sitten jos laitan sen kiinni siihen niin alkaa kitinä. Lattialla yrittää kovasti päästä eteenpäin ja kaikki asennot ärsyttää välillä. Ainoa asento missä tykkää olla on seisottaen kainaloiden alta pitäen kiinni, mut kuka sitäkään jaksaa kokoajan ja ei ole kuulema tuon ikäiselle vielä terveellistäkään.
Eilen istui poika puolison sylissä siinä makaavassa asennossa, poika sitten innostui harjottelemaan istumista itsekseen ja alkoi pönkäämään pystyyn.
Onnistui muutaman kerrankin ja pysyi vähän aikaa istualtaan.

Mietin nyt sitten, että ei varmaankaan uskalla vielä kävelytuolissa pitää. Ikään nähden kuulostaa todella hurjalta, että se tekee noita juttuja, mutta neuvolassakin on sanottu että poika on kehitystä edellä ja muut sukulaiset ja tututukin ovat sanoneet, joilla on lapsia jo ennestään, että kehitystä edellä on.

Mitä mieltä olette ?

Roope 3,5kk.