Toukovaavit 2011

Tiudeliini meillä tuli pojalle nyt 4 hammasta kerrallaan ja yöt ollu kamalia. Meillä tosin poika kyllä syö hedelmäsoseita mielellään ja viileetä maitoa, mutta puuroa tai lämmintä ruokaa välttää. Seisottamisesta sen verran, että meille annettiin lupa siihen, kun poika itse nousee ja seisoo tukevasti eikä varvasta. Istumaan tuo punkee myös ite ja sitterissä ei voida esim enää pitää kun pääsee itse nousemaan istumaan.

Meillä on poika oppinu uuden kivan jutun, kiljuu naama punasena ja nauraa räkättää päälle, todella hauskaa varsinkin julkisilla paikoilla

 

Jadey: Niin joo linkki varmaan olis hyvä antaa, unohtui viime viestistä eli tässä..

**** Ja siis ihan ensimmäistä kertaa kirjoittelen blogia, joten ei ole hajuakaan miten tuo toimii. Sentään olen saanut jo jotain kirjoiteltua ja tallennettua

Me rakennutetaan eli on avaimet käteen paketti. jotain pientä hommaa meille kuului eli vähän erilaista rakentamisjuttua

Tiudeliini: En kyllä laittais vielä kävelytuoliin. Tuntuu että näillä pojilla on kauhea kiire liikenteeseen. Mulla esikoinen oli kans kova menijä ja hyppijä sylissä. kokoajan olisi pitänyt pomputtaa, mutta käsivoimat ei riittäneet jatkuvaan pomputukseen. Tää viimeinen on myös eteenpäin lähdössä lattialla. Punkee eteen päin peppu pystyssä ja raivostuu jos kädet jää jumiin Tytöt vaan tillotti makoilla paikoillaan ja katselivat nätisti lelujaan. Toivottavasti lähtee kävelemään mahdollisimman myöhään. nuorin tytöistä lähti 10kk iässä ja meno oli päätöntä, kun ei osannut mitään varoa. Hassua oli se että tyttö ei ollut kiinnostunut liikkumisesta missään muodossa kuin vasta 5kk kääntyi mahalleen, mutta siitä eteenpäin motorinen kehitys olikin ihan huimaa. Oppi muutamassa kuukaudessa vähän liikaakin.

 

pikavastaus tiudeliinille, kun tää vaavi täs sylis huutaa... Bumbossa voi pitää jo 3 kk alkaen, siinä vauva on selälle hyvässä asennossa. Päätä pitää osata vauvan jo itse tukea, se teillä vissiin jo onnistuukin? Meillä on bumbo koska hankittiin vauvauintia varten aikoinaan, mutta hyvin se toimi syöttötuolina alkuunsa kun vaavi oli 4 kk. En kyllä kävelytuoliin vielä laittais, selkä rasittuu liikaa siinä, lonkat myös.

 

Hei täältäkin!

Leikkauksesta kotiuduttu ja ihan ok vissiin meni kaikki. Tähystyksellä tehtiin nukutuksessa ja 4 reikää tuli mahaan. Ihan hassua oli vaan loikoilla sairaalassa, katsoa telkkaria ja lueskella... Kotona onkin sitten eri meininki kun tarvii kuiteskin jotain touhuta vaikka mies ihailtavasti onin nyt hoitanut vauvaa ja muuta huushollia. Pari tuntia oli vauva huutanut illalla kun olin poissa mutta oli onneksi nukahtanut ja nukkunu koko yön. Korviketta söi pullosta, en oikein voinut pumpata kun muutenkin tulee tuota maitoa liikaa:O. Sairaalassa tietty pumppaisn nukutusaineen jämät pois ja eilen sitten pääsin jo imettämään. Kyllä muuten oli ihanaa kun näki vauvan ja pääsi imettämään, on se jotenkin niin kauheeta olla erossa noin pienestä. Meinas ihan itku tulla sairaalassa kun mietin vauvaa. Mutta nyt siis kaikki hyvin, mitä nyt edelleen itsellä kuvottava olo ja kipeät leikkaus haavat. Mutta paluu normi elämään alkaa pikkuhiljaa, tänään join kahvia ekan kerran tänä vuonna

Vauveli voi siis ihan hyvin, täälläkin on kerran viikossa kakkaaja. Ei hirveeesti itkeskele joten ei olla erityisesti yritetty vatsan toimintaa avittaa. Ainut konsti millä on avitettu pari kertaa kakkaa tulemaan on vanupuikko:ashamed:. Eli ihan varovasti pyöräytetty pyllyssä (kuten mittaisi kuumetta) ja se on auttanutkin kakan liikkeelle... Tiedän että jotenkin inhottavaa mutta kun ei yli viikkoon kakkaa kuulu niin luulis sen jo tuntuvan vauvasta ikävältä.

Chira: Kävin tutustumassa mielenkiinnosta sun blogiin kun mekin on rakennettu. Ollaan tosin jo 2 vuotta asuttu eikä vieläkään ihan valmista kun itse rakennetaan. Kivan näköinen talo teiilä! Aika samantyylinen kuin meillä Täällä kaksplussalla oli joskus sellanen rakennus-aiheinen ketjukin missä kirjoittelin.

Babybic oli kivaa, lähinnä äiskän jumppaa koska 3 kk vauvelit oli pienimpiä ryhmässä ja ei vielä kaikkia mukana kanniskeluja voinu tehdä. Mutta itselle ainakin tehokasta kun seuraavana päivänä meinannu käveleen päästä... Aika huonossa kunnossa sitä on. Ja nyt en pääse leikkauksen takia pitkään aikaan taas sinnekään jumppaan. No katsotaan nyt, tilasin huuto.netistä zumba dvd:n jos vaikka kotona sitä kokeilisi

Nyt herkuttelemaan itse tehtyä pizzaa, kun saa syödä, ihanaa!!!
Vattula ja tytsy 3 kk

 

vattula: Hyvä, että leikkaus meni hyvin! :flower: On kyllä ihanaa, kun pääsee vihdoin herkuttelemaan jollain, jota ei ole saanut pitkään aikaan! Ja sulla on vissiin ollut hyvin suppea ruokavalio ennen leikkausta. : /

Jadey: Kirjoitinkohan epäselvästi, mutta tarkoitin hypoteettisesti sen, että en soseita tai korvikkeita haluaisi antaa. Tähän mennessä meillä on ihan tissimaidolla onneksi kasvettu hyvin, eikä siis lisäravinnolle tarvetta.

Nelli79: Musta tuntuu, että raivareita kesti pidempään kuin oikeasti olikaan. Noin viikossa selvittiin. Nyt siis tilanne jo normalisoitumassa, suostuu syömään myös äidille helpommissa asennoissa. Ja joo, sirkuspelle-olo itsellekin tuli kyllä, varsinkin julki-imettäessä. :ashamed:

Me ollaan käyty seurakunnan perhekerhossa. Ensimmäistä kertaa oltiin viime viikolla ja ihan mukavaa porukkaa tuntui olevan. Muakin kyllä jännitti, että miten siihen porukkaan pääsee sisälle, olin nimittäin koulukiusattu ja edelleen epävarma uusissa porukoissa. No, myöhemminhän sen sitten näkee, tuleeko siellä ystävystyttyä.

Tiudeliini: Meillä on myös ollut tuota istumaan punkeamista. Ei olla kuitenkaan annettu istua juurikaan, ettei selkä vaurioituisi. Ite en siis kävelytuoliin vielä laittais. Noissa istumisissa taitaa olla ohjeena, että itse pitäisi lapsen nousta siihen istuma-asentoon? Siis makuulta.

Jotenkin mulla tulee semmoinen fiilis, että teillä olis hirveä kiire eteenpäin kehityksessä, seuraavaan vaiheeseen. Siis tällaisen käsityksen oon vaan saanut teksteistäsi. Itekin olen toki innoissani, kun mun poikani oppii jotain aikaisin. Äitiys tai vauvana olo ei kuitenkaan oo kilpajuoksua. : / (En tällä halua riitaa haastaa, vaan herättää ajatuksia.)

Toi, että ei suostu syömään, voiskohan olla pulloraivoa? Siis niinkuin rintaraivo. Muistan lukeneeni, että ihan yhtälailla pullosta syövillä tulee se vaihe. Siihenkin varmaan voisi auttaa eri asennoissa syöttäminen, liikkeessä syöttäminen, tms.

(.) Meillä olis ens viikolla rokotukset. Hieman jänskättää, miten sujuu, kun mulla alkaa opinnot myös samalla viikolla (pari tuntia viikossa, isi katsoo pojan perään sen aikaa). Lapsi toki etusijalla, opinnot joustaa sitten, jos yövalvomisia tulee tai poika haluaa asua tissillä.

Lyrae ja Samuel ~3kk

 

Chiralla oli kiva blogi, pakko oli käydä kurkkaamassa

Jee meillä vauva nukku viime yön, tosin 2v valvotti... Noh onneks ei tarvinu kummankin kanssa valvoa

Kävelytuoliin meillä ei laiteta ollenkaan, fyssari kielsi ehdottomasti käyttämästä edellisellä eikä käytetä nytkään. Harvoin kuulemma vauvan jalat tässä oikein ja vääristää näin jalan asentoa.

 

Chira: Hieno blogi sulla!

Lueskelin tuon kissajutun. Aivan käsittämätöntä toimintaa joltakulta! Mulla on itselläni kolme kissaa ja kyllä vihaksi pisti sun puolesta! Ja surettaa...

 

Kiitos linkistä Chira! Täytyy käydä ajan kanssa lueskelemassa! Ja jos me alettais taloa hommaamaan, niin juurikin muuttovalmis talo otettais. Mies monta omakotitaloa rakentaneena (ennen oli rak.alalla) osais kyllä, mut sanoi et työkaluihin ja tarvikkeisiin menis jo euro poikineen plus oma aika, et ei kannata. Eipä tuo kai haluakaan

Lyrae, minä se varmaan täällä sekoilen.. Ei oo uutta tässä osoitteessa

Tiudeliini, mäkään en sen selän takia laittais vielä vauvaa kävelytuoliin. Kuten tossa mainittiinkin, et lapsen pitäis itse osata nousta istumaan lattialta ni sit. Muistan et meidän esikoinen viihtyi siinä jostain 8kk:sta siihen et oppi kävelee eli 11kk asti. Keskimmäinen ei ikinä viihtyny yhtään.

Vattulalle onnittelut hyvin menneestä leikkauksesta! Nautiskele hyvästä ruuasta!

Jadey ja pikkusisko

 

Neuvolakuulumisia, 3kk ja 65cm ja inan alle 7kg. Kehitys hyvää ja kaikki kunnossa. Rokotukset sai ja aikamoinen huuto tuli. Onneksi isi oli pitämässä kiinni, äidin teki niin pahaa... Suppoa sai illalla, kun huusi kurkku suorana ja sitten olikin loppuillan ja yön tyytyväinen.

Miehen osallistumisesta, meillä mies osallistuu yhtä paljon, ellei jopa enemmän, kuin mä! Toki ei imetä, mutta muuten. Ja kotia remppaa ja hoitaa siinä sivussa kyllä paljon enemmän kuin mä... :/ Nolottaa myöntää! Erittäin onnellinen saan nähtävästi olla, kun vertaa osan teistä tilanteeseen! Tämä siis silloin, kun on kotona. Reissuhommissa mies meilläkin, joten puolet ajasta ollaan sitten kaksin pojun kanssa. Parisuhde voi muutenkin hyvin, mitä nyt mies välillä joutuu kärsimään mun (täysin turhista ja aiheettomista) kiukkukohtauksista. Huono nukkuminen ei todellakaan sovi mulle!

Nelli, meilläkin välillä pitkiä kakkataukoja. Normaalisti kakkaa päivittäin, mutta nyt toista kertaa näyttää tulevan pitkä väli. Viimeksi 10pv, nyt mennään kahdeksatta. Pojua ei kyllä pahemmin tunnu haittaavan asia. Jatkuvasti tosin paukuttelee ja haju vaan pahenee päivä päivältä. Mä en oo huolissani, mutta tilanne ois eri, jos nättäisi vauva kärsivän.

Marsku, tiheästä yösyönnistä kärsitty täällä nyt viikko (eilen 4 kertaa 3 tunnissa jne). Toivottavasti palaa rytmi normaaliin tai edes lähelle sitä. Tiheän imun-kausi vissiin meneillään?!

Pientä vierastusta ollut havaittavissa, ehkä. Neuvolatädin mukaan saattaa tulla jo näin ajoissa, koska poju on tosi tarkkaavainen luonteeltaan.

Tiudeliini, meilläkin poju pönkää kovasti ylös. Taitaa useimmat vauvat tykätä olla pystymmässä asennossa. Kävelytuolia en kyllä mäkään suosittele. Hampaista, meillä kuolaus ja nyrkkien syöminen ei liity hampaiden tuloon (neuvolassa täti vielä katsoi, vaikken ees epäillyt asiaa). Voisiko tuo yöllinen kitinä olla jotain ikään liittyvää (monella kun tuntuu nyt olevan hiukan uniongelmia täällä). Vauvoilla kun ei vielä tässä iässä oikeen oo mitään pysyvää rytmiä ja kaikki saattaa muuttua ihan yhtäkkiä, vaikka olisikin monta viikkoa menty samalla tavalla. Tosta liikkeelle lähdöstä. Meillä on poju enemmän kiinnostunut leluista. Huomasin kuitenkin vauvabicissä, että hermostui, kun ei päässyt eteenpäin. Seurasi pitkän aikaa muita (lähes kaikki vauvat vanhempia) ja yritti sitten perässä liikkua, eikä se tietty onnistunut. Meinasi itku päästä raukalta...

Nyt poju kaipaa seuraa tai tissiä, tai molempia

 

lyrae, kysyin vain sen takia teiltä muilta sitä, koska ajattelin että miten te muut menettelette tuon istumaan pönkeämisen kanssa ja miten aikaisin olette alottaneet kävelytuolin käyttämisen ja istuttamisen.
Olen ensimmäistä kertaa tullut äidiksi, joten on kiva ja hyvä tietää, mitä muut ovat mieltä.

Meillä poika vaan sattuu kehittymään ilmeisesti aikasin, kuten minä ja puolisoni pienenä. Itse aloin pönkäämään itseäni istumaan jo 4kk iässä ja puoliso on oppinut kävelemään 7kk iässä. Ensimmäinen hammas tuli minulle 3kk iässä.
Jokainen tavallaan ja tyylillään.
Ja muuten, se kiinteiden alottamisaika ei ollut mitenkään paha juttu neuvolatädin mielestä. Sanoi, että maalaisjärkeä saa käyttää.
Meillä saisi olla syöttämässä tunnin välein, jos oltaisiin vaan pelkällä korvikkeella.
Poika kasvaa hyvin ja on terve.

 

Kiitos blogi kommenteista Jänskätti vähän laittaa linkkiä, kun tosiaan en ole koskaan kirjoittanut blogia ja inhosin koulussa äidinkieltä ja kaikkea mitä piti kirjoitella Olishan mulla ojmat visiot siitä miltä haluaisin blogini näyttävän, mutta kun en vielä ainakaan osaa sitä laitella niin en osaa. Eikä oikein ole aikaakaan harjoitella just nyt.:| Meille toi avaimet käteen tyyli oli kaikista paras ratkaisu, koska halusimme vielä lapsenkin. Mies on aiemmin rakentanut myös, mutta tällä tyylillä on hyvä nyt tällä hetkellä. Ihan yhtä rakas talosta varmasti tulee kuin omatekemästäkin.
Kissan menetys surettaa vieläkin todella paljon. En vieläkään pysty oikein käsittämään kuka sellaisen teon pystyi tekemään. Surettaa sekin kun meidän kissa rakasti ihmisiä yli kaiken ja luotti ihmisiin todella paljon ja loppu oli noin karmaiseva..:'(
Käytiin tänään katsomassa pieniä oransseja pörrö palleroita. Ja varattiin yksi poikapentu. Ehkä hän korvaa jollain lailla tätä menetystä..?

Nyt sitten nämä ei ole mitään kenellekään henkilökohtaisesti ja toivon ettei kukaan ota itseensä.
Joskus mullekin tulee tunne että täällä netin ihmeellisessä maailmassa on lasten kehityksestä välillä jonkin sortin kilpailua. Kenellä kukakin vauva tekee mitäkin temppuja ja kuinka ajoissa.
Itse olen paljon ajatellut itseäni äitinä miten olen muuttunutkin näinä vuosina. Esikoisen saatuani oli juuri täyttänyt 19v. Kaiken ajan vietin pojan kanssa ja poika kehittyi motorisesti aika vikkelään. Kaikki nämä ns. kehitysaskeleet tulivat ajallaan tai ennen. Jollain tavalla mulla oli aina kauhea kiire eteenpäin seuraavaan etappiin pojan kanssa. Soseita ja vellejäkin maisteltiin paljon aiemmin kuin muiden kanssa. Olin todella ylpeä pojastani ja hehkutin pojan kehitystä kaikille ystävilleni, silloin ei ollut ainakaan mulla mitään nettiä eikä keskustelupalstoja. Siskoni on poikani kummitäti ja hänellä oli vielä suurempi tarve jotenkin tehdä pojasta isompaa mitä poika todellisuudessa oli. Usein meillä tulikin riitaa siitä, kun sisko halusi puuttua ja ostella pojalle tavaroita mitkä olivat aina 2-3 vuotta vanhemmille tarkoitettu. Mun mielestä mun poika kasvoi liian nopeasti isoksi tai "isoksi". Lopetti leikkimisenkin liian aikaisin. Mua surettaa se vieläkin, miksi mun sisko ei antanut pojan olla pieni ja ikätasossaan. Mun sisko on muutenkin vahva persoona ja aina puuttui mun elämääni ja tapaani kasvattaa lapsia. Lapsettomana ja 8vuotta vanhempana hän kyllä tiesi ja hänen tietotaitonsa lasten suhteen oli ainut ja oikea tapa. Luojan kiitos hän sai omat lapsensa vaikkakin nelikymppisenä Ja voitte kuvitella vaan oliko se kasvatustyö sitten helppoa vaikkei sitä ole kuin muutama vuosi vasta takana Joka tapauksessa mun esikoispoikani on hieno poika ja ikäisekseen järkevä. Eikä näy vielä ainakaan mitään näkyviä vaurioita siitä että aina jotenkin piti olla askel edellä muista. Ja näin jälkeenpäin musta tuntuu että mullakin oli suuri tarve näyttää jollain tavalla muille että: Hei mä olen todella nuori äiti, mutta mä koitan olla hyvä äiti ja mulla hieno pieni poika. Ja että mä olen onnistunut tässä, vaikka olen paljon nuorempi kuin ns. normaalisti muut äidit.
ja kyllä musta tuntuu vieläkin yli kolmikymppisenä että nuoria äitejä katsotaan vieläkin pitkään.
Näiden muiden kohdalla mä olen käyttänyt sitä että vauvat oppii taidot kun oppivat. Olen paljon rennompi äiti. En pidä mitään jumppakoulua kääntymisten ym temppujen suhteen, mutta toki olen ohjannut vauvaa ja pikkuisen avittanut että hiffaa mistä on kyse. Vauva kääntyy sitten kun oma pää sanoo että nyt pitäisi kääntyä. Toki myönnän että olin jo hieman huolissani vitosen kohdalla miksi se ei kääntynyt vaikka ikää oli jo 5kk:tta:ashamed:Erityislapsen äitinä ( kolmonen meillä on erityislapsi ) pelko tulee hyvin nopeasti jos jokin kehitysaskel tulee suht myöhässä. Tyttö hymyili vaan kauniisti ja punki vastaan kun koitin hiukan avittaa. Yhtenä päivänä hän kääntyi ja siitä lähti ihan kauheella vauhdilla kehitys eteenpäin. Muutaman kuukauden kuluttua toivoin jo sitä että olisi hiukan hidastanut tahtiaan.
Ajattelen myös kävelyn opettelusta, syömisestä, pottailusta ym. samoin että lapsi tekee ne kun on itse niihin valmis. Herkkyyskaudet huomaa tosi nopeasti jolloin voi harjoitella lapsen tahdilla niitä asioita. Ja nykyään toivoisin että nämä ihanat vauvat pysyisivät pidempään vauvoina. Tämä ensimmäinen vauvan vuosi menee niin nopeasti ja kohta nämäkin pallerot ovat jo koululaisia. Eikä tätä aikaa voi koskaan enää saada takaisin..

Ja edelleen haluan korostaa sitä ettei tämä ollut kellekään tarkoitettu. vaan ihan omia ajatuksia vain

 

Mä rupeen oleen pikkasen väsy tähän menoon kotona. Itku on nyt aika herkässä. Mies käväsi eilen illalla kotona (poissa siis viikon!) ja tänään aamulla lähti uudestaan, huomenna pitäis tulla kotiin. 2 veen kummitäti oli tänään meillä käymässä ja kuukauteen ei oltu nähty. Hän oli aivan järkyttynyt meiän 4 v ja 2 v lasten touhuista, ihan normaali päivä tää vielä oli, eli hän näki uhmakohtaukset, kiusaamiset, riehumiset, tottelemattomuuden jne mikä noilla kahdella uhmakkaalla nyt on päällä. Sanoi ettei ymmärrä miten mä jaksan näiden kolmen kanssa päivästä toiseen ja yksin... En ymmärrä enää minäkään, torstaina tuli itelle kunnon tappiomieliala, että tässä ei oo mitään järkee. Vauvakin on nyt ruvennu valvottamaan, tai siis heräilee tiheemmin syömään ja öisin en enää saa nukkua 6 h putkeen kuten ennen. Herää 2-3 h välein syömään. Näyttää menevän samoin kuin tolla 2 veellä aikoinaan, maito ei pidä enää kylläisenä ja oon aika varma, että tällä menolla meillä alotetaan vellit/soseet 4 kk iässä. Kaikkeni aion koittaa ettei tarvis vielä silloin, mut oman jaksamisen kannalta pakko kai on. Mä oon kohta zombi päivisin kun en saa nukuttua öisin tarpeex.

En tiiä, vähän syvät vedet täällä tällä hetkellä. Tekis mieli vaan itkeä.

 

Tsempit Nepulalle!! Yksin uhmakkaan lapsilauman kanssa... Mä en varmasti siihen kykenisi. Mutta onneksi hankalat hetket ovat yleensä ohimeneviä. Kuten vauvan yöheräämiset. Voimia kovasti!

Meille on fysioterapeutit koko ajan sanoneet, että ei saa seisottaa ja hyppyyttää, eikä saa laittaa hyppykeinuun, kävelytuoliin tms. Hyvä kun sanoivat, koska en aluksi tuollaista edes tiennyt. Poika tykkää tietty eniten just pomppia sylissä pystyssä... Ei siis sitä tehdä, mutta toki hetken aikaa joskus, kun vaihtaa asentoa tai muuta. Nyt tuo veijari on ihan mahdoton, kun kääntyy sekunnin sadasosassa aina mahalleen, ja sit on jumissa siinä... Tylsää tulee nopeesti ja pää väsyy, muttei osaa kääntyä takas selälleen, parka.

Viimeksi kaupungilla poitsulla oli päällä farkut, niin sööttiä Mutta sitten se alkoi mun mielestä näyttää jo liikaa pikkupojalta, joten pari päivää saikin sen jälkeen olla potkupuku päällä Ei saa kasvaa isoksi liian pian No koon puolesta ei ainakaan ole huolta, niin pieni tuo yhä vaan on. Menee vielä jotkut 56-vaatteetkin.

Mun illastaminen kavereiden kanssa eilen oli vähän stressaavaa... Poika oli selkeästi vähän huonolla tuulella jo kun lähdin, ja siitä tunnin päästä puuron jälkeen oli jo nukkumaanmenoaika. Mut huutohan siitä oli tullut, ja mies soitteli ahdistuneena, että mitä se vauvalle oikein tekee, kun ei se asetu millään. Olipa kiva relata siinä ravintolassa sitten, kun kuulee puhelimessa vauvansa surkean rääkymisen... No, puol tuntia se oli huutanut ja sitten nukahtanut väsymykseen. Mut ei ollut kelvannut syli eikä tutti eikä harso eikä Manduca, ei mikään. Poikanen kun ei yleensä huuda kuin pari minuuttia maksimissaan, niin puol tuntia oli tietty ihan massiivinen aika. Oli kuulemma kyyneleet ihan valuneet... Onneks se sitten nukahti ja sen jälkeen pystyin olemaan vähän rennommin seuraavan tunnin, ja sitten lähdinkin kotiin. Saa nähdä pääsenkö hetkeen mihinkään tämän jälkeen... Ei kyllä itsekään huvita lähteä, pitäis olla jotain Todella Merkityksellistä, että lähtisin jonnekin tietäen, että vauvaraasu rääkyy sydämensä pohjasta. Onneks tulossa on kavereiden synttäribileitä ja muita, jotka alkavat jo aikaisin ja joihin lapsetkin tervetulleita. No yksi meno on tiedossa kuun lopulla, yhteinen, silloin siskoni tulee katsomaan, kuinka hän saa pojan nukutettua. Mut viimeksi siskolla meni oikein hyvin vauvan hoito, joten en ole niin suuresti huolissani.

No mut pääsipähän jonnekin. Muuten oli kuulemma ihan ok mennyt, oli syönyt puuron hyvin. Tais olla toka kerta, kun iskä syötti.

Kauhea yskä edelleen... Herätän koko ajan vauvan yskimisellä. Etenkin syliunet ovat hankalia. Vauvallakin on yskä, mutta tänään ei ollut enää kuin pari puuskaa. Oma kurkkuni on tosi ikävän tuntuinen, menispä nyt viimein ohi. En haluais mitään lääkkeitä.

 

Chira: Hyvä kirjoitus, tossa oli paljon samoja juttuja, joita olen miettinyt itekin. Toki omaa kokemusta mulla on paljon vähemmän, kuin sulla (mut paljon olen toisilta lukenut).

Mitäköhän sitä itse ajattelee sitten myöhemmin jos ja kun lisää lapsia saa? Katteleekohan sitä taaksepäin, että "jaa tommostakin ylimääräistä tuli harrastettua ja yritettyä niin kovasti" vai toimiikohan edelleen aika samalla tavalla? Musta tuntuu, etten kauheasti erikseen yritä, vaan teen asiat nyt niin kuin helpoimmalta ja järkevimmältä tuntuu. Miten teillä, joilla on useampia lapsia jo?

Tiudeliini: Varmaan sit periytyy tuo aikaisin oppiminen.

nepula: Jaksamista! :hug: Tuntuu, että tässä yhdessäkin on välillä työtä, ei kyllä osaa kuvitella, miten iso homma sulla on. : /

MaiMei: Ei varmastikaan ollut kauhean rentouttava reissu, jos vauva huusi kotona. Mä muistan viimeksi, kun lääkärissä kävin, poika huusi isän kanssa kotona. Tuli niin surkea olo itselle ja hätä, kun ei heti päässyt lohduttamaan (jäin vielä ruuhkaan kiinni). Ja mulla melkein nousi kyyneleet silmiin, kun luin tuon, miten vauvalla ihan kyyneleet valuu. Se on niin surkean näköistä! :'(

Saa nähdä, koska itse uskaltaa lähteä mihinkään vapaalle...

 

Chira: Kävin lukemassa eilen blogisi. Hyvältä näyttää! Jäänkin odottelemaan seuraavaa bloggausta Ihan lukea tuosta talon valmistumisesta ja kiinnostaisi materiaali ja sisustusvalinnat myös opcorn: Ja tosi tosi mielelläni luen myös elämästäsi suurperheen äitinä! Sen haasteista yms.

Mä en nyt muuta kommentoi, kun täytyy aamupalan laittoon lähteä. Menussa munia ja pekonia .

 

Huomenia täältäkin!

Chira: Kivan tuntuinen blogi sulla. Mekin ollaan mietitty pitäisikö ostaa vai alkaa rakentaa. Mies rakennusalalla, joten rakentaminen olisi sänen mielestä parempi. Varsinkin kun täällä meilläpäin nämä talot on melko kovissa hinnoissa. Ollaan varmaan joskus törmäilty tuolla kylillä. Tutunnäköinen olet. =) Ja hyvin kirjoitit tuosta vauvan kehityksestä.

Meillä tuo esikko lähti ajallaan / etuajassa liikkumaan. Puoli vuotiaana nousi seisomaan tukea vasten, kävelemään lähti 10kk iässä. Mutta ensimmäiset hampaat tulivat vasta 11kk iässä (kuolaaminen ja nyrkin pureminen alkoi 4kk) ja puhe alkoi 2 vuotiaana. Joten oletettavasti näin käy myös pikkusiskollekin (vaikka erilaisia jokainen lapsi on).

Miehen osallistuminen lasten hoitoon on nyt melko vähäistä kun on niin paljon töitä. Eikä se minua haittaa. Nykyään pitää olla tyytyväinen että töitä on. Osallistuu kyllä sittn mahdollisilla vapaapäivillä hoitamiseen. Siis oikeastaa isomman tytön kanssa olemiseen, leikkimiseen ja ruoan laittoon. Vauva on sitten minun hoidettavana, varsinkin kun vielä täysimetän.

Kakkaaminen Aikaisemmin meilläkin kakattiin viikon välein, mutta nyt on kakkaa tullut vähintää kerran päivässä. Tosin meillähän oli se antibioottikuuri vielä hetki sitten käytössä. Ja uloste on vielä ollut selasta vihertävää limaa. Näin oli myös edellisen antibioottikuurin jälkeen mutta muuttui sitten normaaliksi maitokakaksi.

Huomenna tyttö täyttää 3kk ja neuvola olisi aamupäivästä.

 

Nepulalle hattua nostelen. Enpä uskalla edes ajatella, mitä se elo voi kolmen kanssa olla, kun yksikin vie kaiken ajan välillä. Kolme lasta aina ollut haaveissa, mutta saattaapi olla, että mieli vielä muuttuu.

Lapsen kehityksestä, ymmärrän hyvin, että moni äiti kokee lapsen kasvatuksen jonkinlaisena kilpailuna. Mitä nopeammin asiat opitaan/tapahtuu, sen ylpeämpi saa lapsestaan olla. Mitään järkeä tässä ei kuitenkaan ole ja lapsen kannattaa antaa kasvaa omaa tahtiaan. Nyt vasta olen ymmärtänyt, että olen saattanut tahtomattani välillä loukata jonkun äidin tunteita kyselemällä lapsen kehityksestä. Koskaan en ole kuitenkaan pahaa tarkoittanut, vaikka "pikku-Matti ei vielä vuoden iässä kävelisi" tai "Ellillä on vielä puolivuotiaana hampaaton hymy". Lapset kun kehittyvät niin omassa tahdissaan. Meillä tosin jumppaillaan (kääntymisiä ja muita "kehittäviä" leikkejä), mutta vain, koska poju nauttii niistä suunnattomasti. En ollut ajatellut asiaa siltä kannalta, että oppisi taitoja nopeammin. Lähinnä toivon, että kääntymiset tapahtuisivat vasta myöhemmin (hysteerinen äiti olen ja pelkään sitä mahallaan nukkumista : / ). Vauvat myös tekevät monia asioita aivan vahingossa. Meillä laittoi tutin itse suuhun (kaksi kertaa samalla viikolla) jo alle kuukauden iässä. Sanomattakin taitaa olla selvää, ettei se tietoisesti tapahtunut, vaikka äitinä olisin kovasti toivonut lapseni olevan vain ylinero. Tuttipullosta pitää kiinni, kuin isokin poika, mutta ei, hän ei osaa syödä itse (ohjeissa tämä taidetaan kieltääkkin). Ja pukiessa hän ojentelee hienosti käsiään ja jalkojaan, jotta vaatteet saa helposti sujautettua ylle, tuskimpa kuitenkaan vielä hetkeen pukee itse. Ja tällä kirjoituksella en todellakaan halua loukata ketään. Kaikki lapset kehittyvät eritahtiin ja saattaahan joku vauveli jo tietoisestikkin asioita tehdä.

Olen alkanut pohtia, että mahdanko elää liikaa lapsen ehdoilla. Meillä ei esimerkiksi harrasteta nukuttamista tiettyyn aikaan (rytmi kuitenkin suht tasainen) ja illallakin saatan kantaa uudestaan olkkariin, jos uni ei heti tule. Tällä olen huomannut säästäväni omia hermojani, kun ei tarvitse yrittää nukuttaa kiukkuilevaa lasta. Mahdankohan tällä saada aikaan vaan ongelmia tulevaisuudessa ja hemmotellun lapsen?

 

Chira hyvin kirjoitettu
Tuota kilpailua on mun mielestä joka paikassa, myös ihan puistoissa yms äidit kehuvat lapsiaan. Meillä kolmonen myös erityislapsi, kehittyi myöhempään ja samaten vitonen, ei ole erityislapsi mutta oppi kaiken myöhään. Nyt näyttää kumminkin siltä, että tää nuorin etenee normaalia kehitystä. Hänen kanssaan käydään fyssarilla ja lääkärikontrolleissa usein, koska pojan alussa tapahtui asioita joista syystä hänellä saattaa ilmeta esim kehitysviivettä myöhemmässä iässä.
Jotenkin omalla tavalla olenki kiitollinen tästä, että tähän kuuden sarjaan mahtuu myös erityislapsi ym huomaan tänä päivänä etten äitinä edes stressaa kehityksestä ym. Esikoisen kohdalla olis varmaan ollut katastrooffi jos ei olis ajoissa oppinut asioita
Musta tuntuu että kehittyi lapsi nopeaan tai myöhään herättää se aina ihmetystä muissa äideissä, jokainen kumminkin kehittyy omaan tahtiinsa. Sitä en ymmärrä jos ns. keksitään taitoja vaan omaa itsetuntoa pönkittääkseen.

MaiMei sanoko fyssari miksi ei saisi seisottaa? Meille kanssa sanottu ettei kävelytuolia tai hyppykiikkua missään nimessä, mutta viimeksi sano et saa sylissä seisottaa ja hypyttää koska pojan jalan asento hyvä. Nyt jäin miettimään jos ei saisikaan Onko teillä muuten vauvalla jäykkyyttä tms? Meillä tuolla oli aluksi velttoutta mutta nyt on liian jäntevä

 

Luin nyt ajatuksella läpi näitä kommentteja, Chiran kanssa olen samaa mieltä mitä lapsen kehitykseen tulee. Kukin omalla tahdillaan ja mikäs kiire ekan vuoden aikana olis ihan mahotonta vauhtia edes kehittyäkään, tai sen jälkeenkään. Mun mielestä ois ollu ihan kiva mitä myöhempään lapset esim. oppis kävelemään. Meillä noi 2 oppi 10 kk ja kaameeta katteltavaahan se on kun järkeä ei oo nimeksikään mutta meno on kova! Ei mua haittaa jos tää kolmonen ois vaikka 1 v kun vasta kävelis... Mun siskolla on nyt hirvee stressi kun meiän 2 v osaa puhua tosi hyvin, siis siitä saa selvää kuka tahansa ja lauseet on 4-5 sanan mittasia. Hänellä on 3 kk vanhempi lapsi ja se kun ei vielä puhukaan, niin voi hyvänen aika! On kateellinen meille ja sanonu monta kertaa että onkohan tolla lapsellaan joku kehitysvika... Eihän millään voi kaikki kehittyä samaa tahtia ja aivan varmasti siskonkin lapsi oppii puhumaan. Hän ei huomaa sitä, että hänen 2 v on jo pois vaipoista, meillä ei todellakaan ole ja tällä hetkellä ei edes yritetä potattaa, kun tyttö ei halua pissata kuin vaippaansa. Eli kehitystä voi tapahtua niin eri asioissa...

Heräsin tänään kurkkukipuisena, kyllä ottaa päähän! Syksyn eka flunssa tekee tuloaan. Toivottavasti vauva ei saa mitään. Mies tuossa pari tuntia sitten soitteli että tulee illaksi kotiin, kiva juttu Sain eilen illalla valvavia sisustusideoita jossain vaiheessa tehtävään keittiö-olohuone-kodinhoitohuone remppaan ja palan halusta kertoa niistä miehellekin! Siinä vaiheessa kun oon töissä joskus, niin voidaan alkaan remppaa toteuttaan, mielellään ennen sitä ois jo kaikki tarvittava visioitu Seuraan siis minäkin Chiran blogia sillä silmällä

Ainiin, kiitos kaikille tsempeistä tämän "yh-eloni" suhteen! Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu

 

nepulalle tosiaan paljon jaksamista tilanteeseen!
Mä en todellakaan jaksaisi lasten kanssa yksinäni,en edes sitä yhtä vuorokautta.
Huomenna mies aloittaa työt ja olen yksinäni 8.30-17.30 ja pelkään jo kuollakseni millä selviän. Meillä siis kuusi lasta ja voi luoja että nuo tappelee ihan koko ajan.Viikonloput on oikeasti kamalia kun mikään ei kelpaa,ruoka on pahaa,koko ajan ollaan tukkanuottasillaan että oikeasti ihanaa kun maanantai tulee ja saa kolme vanhinta kouluun. Tai tuo 7v taitaa jäädä vielä huomenna kotiin potemaan keuhkoputkentulehdusta.

Mutta mä lähden nyt pumppiin tai stepiin,pääsenpähän täältä hullunmyllystä pois. Kummasti tässä haaveet seitsemännestä lapsesta katoaa En taitaisi enää jaksaa ja ei sitä hermokaan kestä,niin ihania kuin nuo muksut ovatkin mutta tuon tappelun ja nahistelun kun saisivat lopetettua niin olisin tosi iloinen.

 

hohhoijaa, minä täällä taas, ei sitten oo parempaakaan tekemistä kuin roikkua linjoilla... Mies ei sitten tullukaan kotiin, huomenna illalla vasta ja äsken kun soitti asiasta niin meni sitten sekin puhelu persiilleen. Kysyin mielestäni ihan asiallisesti että onko hän ens viikolla kotona illat koska mulla hajoo nyt pää tähän touhuun ja haluan sitä minäkin poistua kotoani lenkille tms parina iltana IHAN YKSIN. Kysyin vielä silleen että "eihän sulla ole mitään erikoista sovittuna koska mäkin haluan käydä jossakin" niin murahti siihen jotain että "sinun autoas tässä on korjattu" vastaukseksi ja löi luurin korvaan! Siis ihan niinkuin mun panos tässä asiassa olis mitätön? Mies käy päivät töissä ja on iltasin rempannu 4 h autoa sen jälkeen, sit yöt viettäny äitinsä luona kun ei kannata ajaa 100 km kotiin nukkumisen takia. Ja mun siis ei pidä valittaa tai mitään koska oon "vaan" kotona lasten kanssa?? Kaiken huipuksi miehellä ois ens perjantaina työpaikan pippalot (=viina virtaa -bileet) jonne on menossa. Kahteen viikonloppuun hän ei ole kotona ollut ja nyt sitten meinaa vetää perseet työpaikallansa mikä tarkottaa tietenkin että lauantai menee krapulassa ja mitään lastenhoitoapua hänestä ole silloin. VITTU! (Anteeksi vaan purkautumiseni)

 

nepula: Voi ei. Inhottavaa tuommoinen. :hug: Tietysti lasten kanssa kotona oleminen ihan yhtä arvokasta ja työtä sekin. Toivottavasti nyt olisi ensi viikolla sit kotosalla, jotta pääsisit vähän hengähtämään. Tai sit vaikka koitat pyytää jostain muualta apuja, jos kerran mies ei tajua. : /

 

nepulalle isot tsempit, tosi vahva olet että yksin jaksat pyörittää kaikkea :hug: Mulla on suoraan sanottuna kyrpä otsassa välillä jo jos viikonlopun joudun yksin tätä pyörittää

Ihana kuulla, että muillaki lapset tappelee! Meillä alkaa yleensä heti aamusta jo, ei tarvi kun 5min olla hereillä ni johan joku keksii tavan millä saa toisen ärsyyntymään :stick: Mua ärsyttää ku mun äiti aina huomauttaa, etten minä ja sisarukseni ikinä olla tapeltu ja et on ihan epänormaalia tällänen käytös, ite muistan kyllä et ollaan sitä iteki nuorempana tapeltu ja paljon |O Nyt taas aikuisena sisarukset ovat maailman tärkeimpiä.

Muistuttaako teillä vauvat jompaa kumpaa vanhempaa selvästi? Meillä tää nuorin on täysin kopia musta, siis aivan saman näkönen. Sinänsä hassua, kun isoveli on ihan isänsä kopio ja pojista ei löydy mitään samaa.

Pikkumies on alkanu ihan hulluna kiinnostumaan muista lapsista, omat sisarukset kun tulee naaman eteen niin hihkuu ja kiljuu =) Jotenki ihana nähdä aina välillä näitä hetkiäkin kun nauttii toistensa seurasta, niitä on harvoin

 

Onpas mukava lukea teidän kirjoituksia =)

Minäkin tykkäsin tosta Chiran blogista ja luin kyllä muidenkin blogit, kivoja nekin! Ihanaa vaan lukea suurperheen arjesta, talon rakentamisesta yms. elämästä jota itekin haluaisin. Meillä ei mies kuitenkaan halua kun nää kaks lasta ja no muutenkin menee päin peetä. Ihana lukea muiltakin, että on sitä rakkautta kuitenkin maailmassa. Ite oon aika paljon jo eroa miettinyt, mut mun äitikin koko ajan jankuttaa et älä vaan eroa.

Sit nepulalle paljon jaksamisia! Voin vaan yrittää kuvitella millasta hullunmyllyä se välillä on, mullakun meinaa mennä hermot meidän 2v uhmailijan kans. Joka päivä vaan kirkuu ja huutaa ja lyö ja.. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Sit kun miehellä on iltavuoroviikko niin ei saa oikeastaan mitään apua, aamulla pari tuntia, mut se on just sitä helpointa aikaa päivästä. Oon vielä suht uusi täällä paikkakunnalla eikä oo kun hyvän päivän tuttuja ja voi itku kaipaa jotain ystävää kovasti. Vanhemmat ystävät asuu kaukana eikä kellään vielä lapsia.

Totta muuten kanssa tuo, että lapset kehittyy omaa tahtiaan. Vaikka ei monesta olekaan kokemusta. Mut meillä eka lapsi oppi kävelemään 9kk iässä eikä pahemmin kaatuillu tms, ei tarvinu pelätä sen suhteen. Vajaa 1v käveltiin jo ulkona pitkin pihoja. Istumaankin kun opetteli, niin kerran vaan kävi istumaan eikä kaatuillu koskaan. Mutta sitten toi puhe, ei voi ees olla.. On jo yli 2v eikä tuu kun yksittäisiä sanoja. Neuvolasta sano, että kohta puheterapiaan. Pottailuakin alotettiin joskus 1,5v, mutta ei malttanut istua. Nyt yks kerta ihan ihmeellisesti täs kesällä alkoikin vaan käymään potalla ja nyt se on edistyny aika hyvin. Kaikki siis aikanaan. Kun vaan alkais puhumaan jo

Nyt vauva menee isoveljensä jäljillä, ei ehkä niin jämäkkä, mut kuitenkin. Kääntyilee jo molempiin suuntiin ja tänään nousi ekan kerran punnerrusasentoon maha ilmassa. Peppu pystyssä jatkuvasti. Varmaan sitten taas toi puhe jää unohduksiin vaikkakin jokeltelee, mut niinpä toi poikakin aikoinaan.

Meillä eka lapsi on kun ilmetty isänsä, miten voi ees olla niin samannäkönen.. Vauva on ehkä vähän enemmän mun näkönen, muttei niin selvästi. Molemmilla ainakin isän silmät ja ilmeisesti nenäkin. Ja äitin suu.

Nyt on muutes tullu joku vaihe, ettei tyttö malta käydä nukkumaan.. Onko muilla?? Koitan mennä aina tissittelemään sänkyyn, kun tyttö näyttää väsyneeltä ja hieroo silmiään, vähän kitisee.. Mut ei malta nukahtaa, kitisee ja vääntyilee. Sit tullaan välillä pois, mut ei oo hyvä. Ennen nukahti joskus isänsä syliin kun heijas, mut ei enään. Sit koitan tissitellä ja taputella ja kaikennäköstä, samalla nukuttaa tota 2veetä joka ei jää yksin sänkyynsä nukkumaan tai käy huutaa ku palosireeni sen pari tuntia. No aika helppoa tytön kans on ollutkin, vaikkei olekaan niin hyvä nukkumaan. Ehkä nyt tulee ne kiukuttelut sitte

Tänään palailtiin mummilasta, välillä tuntuu et onkohan sit jonkin sortin masokisti kun lähtee yksinään noiden lasten kans ajelemaan..

- N ja tyttö ihan just 4kk

 

Minun puolisoni luopui harrastuksistaan ja menoistaan täksi vuodeksi omasta halustaan, kun halusi täysin omistaa tämän vuoden minulle ja Roopelle . Harrastuksena sillä on harraste-autot ja rallikatsastus, jätti jopa Neste -rallien katsastuksenkin väliin, kun halusi olla perheen kanssa.

Yrittää mahdollisimman paljon olla meidän kanssa. Mä kyllä arvostan sellasia isiä, jotka jaksaa tehdä tollasta . Harmittaa vähän, kun kaikkien puolisot ei halua auttaa vauvan hoidossa. :/

Meillä nukuttiin viimeyönä koko yö syömättä, wohou ! Klo 21-9 asti, eli siis 12 tuntia. Heräs kyllä klo 1 johonkin painajaiseen tai vastaavaan. Mut minun muistini mukaan nyt eka yö, ilman että ei tarvinut yösyöttää .