Toukovaavit 2011

Nepulalla on oikeus mielipiteeseensä, mutta vähän punaista meinaa näkyä...
Ihan vaan siitä syystä, että elämä ei aina mee niinku on suunnitellu ja just tuo "Kun on lapsen saanut, niin kyllä se eka vuosi pitäisi kotona hoitaa" särähti korvaan. Tottakai haluaisin hoitaa ja hirvittää että minne sen laitan, jos tässä nyt töihin pääsee. Eka hakemus meni jo. Semmonen paikka oli haussa, että olis ihan lottovoitto se saada... Kotiin palkattavaa hoitajaa oon miettiny ainakin vähäksi aikaa, kun en itekään haluais päiväkotiin viedä alle 1v. Mutta joskus on vaan pakko!!! Yh:na kahden lapsen kans, niin ei kertakaikkiaan oo varaa jäädä hoitovapaalle eikä ole sitä miestä joka hoitais.
Ei varmaan ollu tarkoitus tuon nepulan kommentin ketään loukata, mutta kannattaa ajatella, ettei kaikilla ole mahdollisuutta hoitaa kotona. Sittenkö ei saisi lapsia ollenkaan hankkia???

No joo, osu vähän arkaan paikkaan...

Miuku

 

Miukun kanssa olen samoilla linjoilla. Meillä on asuntolaina jo näillä tuloilla 25 vuodeksi, joten mitään pelkkien korkojen kuukausia ei voida ottaa. Lisäksi meillä ei ole isovanhempia tai muita tuttuja, jotka hoitaisivat edes muutamaa tuntia, saatika sitten vakituisesti. Ja kyllä joo, tunnen kyllä itseni jo ihan äitien pohjasakaksi !! Toisaalta en tiedä, olisiko parempi sitten se, että olisin sen muutaman kuukauden hoitovapaalla ja sen jälkeen tekemään 40 tuntista viikkoa jotain hanttihommia, joista seuraava loma luvassa kesällä 2013. Nyt olisin siis mahdollisesti töissä keväällä 3,5kk tehden 20h/vko (plus kotona toki tuntien suunnittelu jne.) ja kesän taas työttömänä kotona.

Pahalta tuntuu kyllä itsestäkin, vaikken mitään ole edes mihinkään päättänyt :'(.

 

Mä en ymmärrä ihmisiä, jotka kehtaavat kysellä onko lapsi vahinko!!! Meillä yksi kysynyt suoraan, muutama hieman hienommin "oliko suunniteltu?". Vastaus ollut arvatenkin kohtalaisen kärkäs.

Töihin paluusta, täällä jäädään hoitovapaalle. Aion kuitenkin tehdä töitä, muuten ei talous kestä. Tiedän monia, joilla ei oikeasti ole mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle, vaikka halua olisi. Eikä kaikkia ihmisiä ole edes luotu kotiäideiksi, eikä tästäkään mielestäni kuuluisi tuntea huonoa omaatuntoa. Osa saattaa jaksaa olla "parempia äitejä" käytyään hieman töissä "rentoutumassa". Tämä taitaa olla vain asia, jota ei missään nimessä saisi myöntää. Kukaan ei voi tietää, millainen tilanne toisen elämässä on, joten arvostelu tässä asiassa on aivan turhaa! Hienoa lukea kuinka monen mies on halukas jäämään kotiin!!! Meillä löytyisi halua, mutta ei mahdollisuutta.

Nyt käy käsky taas

 

Miuku1980, ymmärrän ainakin täysin sun tilanteen ja niin kuin aikaisemmin sanoin, myös Kevlarsoulin tilanteessa työ on se parempi vaihtoehto. Ainahan noi isä/isovanhempi-kuviot on parempi ratkaisu kuin vieraalla hoito mutta tosiaan, fakta on että kaikilla vaan ei ole mahdollisuutta siihen Ja multa ainakin täydet kunnioitukset yksinhuoltajille niin kuin Miuku on, ei ole helppoa laittaa pientä lasta hoitoon siksi että on vaan pakko elättää perheensä.

Tuo oli muutenkin hyvä pointti mitä Miuku sanoi että pitää aina muistaa perheiden erilaiset tilanteet, siksi ainakin kun mä kirjoitan niin puhun vaan omista mielipiteistäni ja siitä mitä itse tekisin mutta ei voi ottaa kantaa onko se juuri toisen kannalta se paras vaihtoehto Mutta niin monta kuin meitä täällä kirjoittelee, niin monta vaihtoehtoa on hoitaa lapsensa ja perheensä.

Mulla alkaa olla tunne että imetyksen lopun alku on lähellä Ei vaan kestä enää hermot. Meillä on 2kk asti ollut iltaisin viimeisellä syötöllä kiukkua ja raivoamista mutta nyt se on viime viikolla alkanut olla myös päivisin samanlaista. Tyttö ei meinaa alkaa syömään muuta kuin kikkailuilla, sitten kun alkaa syömään niin syö kyllä hyvin. Joudun olemaan mm. tv:n edessä ihmeasennoissa tai sitten liikkeessä syöttää ja tänään ei mikään käynyt niin piti taas antaa pullosta vähän ja vaihtaa rintaan. Tyttö alkaa heti huutaa kurkku suorana kun hänet asettaakin imetysasentoa muistuttavaan asentoon Ei vaan meinaa jaksaa tätä pelleilyä enää, ei vaikka olisi miten lapsen parhaaksi joten voi olla että meillä alkaa pian soseet ja korvikkeet vaan siksi että äidin hermot ei kestä. Onko kenelläkään mitään vinkkejä tai toivoa että tilanne paranisi?? Tosiaan tuo kiukkuaminen jatkunut jo viikkokausia eli ei liene vaan tilapäistä rintaraivari-touhua....

 

Nelli79: Voi ei. :hug: Mä lueskelin silloin rintaraivareiden aikaan imetystukilistaa, kun koitin sieltä saada vinkkejä. Mun mielestä tässä tekstissä Imetystukilista.net - Kun vauva lakkoilee rinnalla oli paljon hyviä juttuja. Mm. siitä puolesta, kun äidistä tuntuu pahalta, kun vauva ei huoli rintaa ja miten tilanteen sais ratkaistua. Sekin varmaan vaikuttaa, jos itse stressaat imetyksestä? Kun vauva varmaan vaistoaa, että tässä on nyt jotain, mikä äitiä huolettaa / stressaa. Olisko tossa linkissä mitään semmoista noissa vinkeissä, joita pystyisit koittamaan? Esim. tuo ihokontakti tai uneliaana syöttäminen? Tietysti soseet ja korvikkeet on parempi juttu siinä vaiheessa, jos kaikilla menee tilanteeseen ihan hermot. : / Ei sen imetyksen pitäis olla ikävää pakkopullaa. Toivottavasti saatte tilanteen ratkeamaan!

Lapsen hoidosta: Mä toivon, että saisin hoidettua kotona mahdollisimman pitkään, mutta kun ei koskaan tiedä, koska sattuis esim. hyvä työpaikka tulemaan kohdalle tai jos taloudellinen tilanne vaatii. Siinä sit pitää tasapainoitella sen mukaan, mikä on omalle perheelle kokonaisuutena paras ratkaisu. Oon liljannen kanssa samaa mieltä, että on hienoa, että niin monen mies olis valmiina jäämään kotiin. Meilläkin tuo mies on ainakin isäkuukauden pitämässä, muuten varmaan valmistuu minua nopeammin ja on siksi se, joka menee töihin, jos pystytään kotona hoitamaan.

kevlarsoulin tilanteessa varmaan menisin töihin. On se sen verran tärkeää ottaa oman alan paikka vastaan, jos vaan voi. Ja varsinkin, jos itsekin tykkää palata töihin. Samoin miukun tilanteessa varmaankin olis pakko mennä töihin.

Pneumokokki-rokote: Otettiin, vaikka ite olin vähän skeptinen tän suhteen. Miehellä on ollut sukuvikana korvatulehduksia ja hänellä oli pienenä putket korvissa. Jos noita sit sais vältettyä. Rokotuksista 3kk neuvolassa tuli vähän lämpöä ja semmosta itkuherkkyyttä.

Onko muilla havaittavissa jo kaamosalakuloa? Ei mulla varsinaista masennusta, mutta väsyttää enemmän ja jotenkin ikävä fiilis lisääntyvästä pimeästä. Pitäis ottaa varmaan kirkasvalolamppu jo käyttöön.

lyrae ja Samuel >3kk

 

Tosi kurjaa kun joutuu pohtimaan olenko huono äiti kun laitan lapseni hoitoon? ym.kuvioitaEiköhän jokainen äiti ajattele lapsensa parasta kuitenkin ja joskus on vaan pakko laittaa kuten Miukun tapauksessa.
Mä olen siinä onnellisessa asemassa että saan jäädä kotiin lasten kanssa vaikka välillä se ei siltä tunnukaan kun hermot meinaa mennä kun muksut tappelee yötä päivää
Olen siis kotona nyt 4,5v,2v ja 3,5kk kanssa. Mies sai juuri työpaikan mutta lopetti viikon jälkeen ja alkaa nyt olemaan oma pomonsa. Tosi iso helpotus meille koska kyllä se aika rankkaa on olla aamusta iltaan kotona lasten kanssa yksin ja sahata siinä vielä eskarin ja puiston väliä,pukea ja riisua sata kertaa. Nyt mies saa päättää itse omat työaikansa ja työtehtävänsä mutta ei ole kuitenkaan ihan ns.yrittäjä kuitenkaan ja toimeentulo on turvattu. Olen niin tyytyväinen tähän ratkaisuun että mies uskalsi repäistä,kumpa tämän olisi keksinyt jo aikaisemmin niin ei olisi mennyt työttömyyspäiviä ihan "hukkaan".

Mulla ei ole mitään kaamosmasennusta mutta väsymys on tosi kovaa koko ajan ja voisin vaan nukkua ja nukkua. Aloitinkin rautakuurin mutta ei vaan tunnu tehoavan.

Meillä myös otettiin pneumokokki-rokote kun kaikilla lapsilla on taipumusta korvatulehduksiin ja kahdella on putket korvissa.
Nyt jätän pienet miehelle ja lähden virkistäytymään puolen tunnin saunajoogaan,ihanaa.

Nanna ja Aapeli 3,5kk

 

Hip hei piiiiiiitkästä aikaan!!! On ollu taas melkosta härdelliä etten oo ees tänne kerinny tai jaksanu!!!!!!

Meillä on sairasteltu nyt oikeen urakalla.. ja nyt näyttää siltä, et flunssa on tavoittamassa seuraavaks mua ja typyy!!! Huoh!!!!

Meillä on vihdoin tytöllä alkanu pysymään maito sisällä.... IHANAA!!!! 3kk neuvolas otin oksenteluasian esille ja saman tien päästiin käymää lääkärillä. Määräs lääket ja käski käyttää maidonsakeuttajaa!! Toimii!!! On siis pientä refluksia tytöllä!! Tuntuu ihan oudolta, ku ei enää tartte koko ajan olla vaihtamassa iteltä ja toiselta vaatteita!!!

Töihin ajattelin mennä heti äippiksen loputtua, mutta tekemään vaan 15-20h viikossa!!! Ja mulla se etu, että meijän äiti ja isäpuoli hoitaa lapset. Äiti tekee kotonaan töitä ja isäpuoli sairaseläkkeellä!!! Mulla siis kolme lasta, eikä ikinä oo yksikään ollu missään hoitopaikas/tarhas... oon tosi ison summan kyl säästäny siinä!!! Mut en kyl todellakaan haluis men lainkaa töihin, mut pakko!!! Sen verta pahasti lainat painaa päälle + elämisest tullu ihan hiton kallist!! Just tilattii lämmitysöljyy ja kiva huomat et vuodes kaksinkertaistunu hinta.... WTF?!?!?!

Soseita me ollaan pikku hiljaa alettu kans maisteleen!! Illal vähä mutustellaan perunaa, jotta nukkuis yön paremmin!! Hedelmistä vast päärynää maistettu!!!


... nyt laittamaan poitsu eskarikuntoon... palailen!!!!

 

Itsekin olen pohtinut tuota pienen (alle 1 v) hoitoon viemistä. Jos sattuisi ensi keväänä uuden paremman työpaikan lähempää saamaan, olisin varmastikin valmis viemään pikkuisen hoitoon. Nää on niin vaikeita juttuja ja jokaisella on oma tilanteensa jonka mukaan on pakko mennä. Meilläkin on paljon lainaa mutta ajateltiin silti jokunen maksuvapaa kuukausi käyttää jos jompi kumpi vanhemmista jää hoitovapaalle. Esikoisen kanssa olin valmis töihin jo aiemmin mutta nyt tuntuu etä haluaisi nauttia kotona hoitamisesta. Esikoinen meni 1v 3 kk hoitoon pph:lle ja ihan kivasti kaikki sujui. Mutta vielä ei onneksi tarvitse päättää näitä asioita.

Nelli: Ymmärrän täysin sun turhautumisen tohon imetystaisteluun. Meillä usein ihan samanlaista meininkiä mutta onneksi edes välillä syö rauhallisesti. usein imetys onnistuu vain sängyllä maaten ja liikkeessä kantaen. Lyrae taisi jo vinkata tuosta uneliaana syöttämisestä, meillä toimii. Lisäksi olen huomannut että tyty on useana iltana ollut yliväsynyt ja siksi syöminen ei vaan suju. On kuitenkin nukahtanut ja nukkunut lähes koko yön joten kai sitten pärjää vaikkei joka syötöllä vetäiskään masua täyteen. Ja pahimpina iltoina olen pumpannut ja syöttänyt pullosta (joka joten kuten sujuu) kun rinnat kuitenkin saatava tyhjennettyä. Mutta tämä siis vaan meidän tilanne ja ihan hyvä ratkaisu se imetyksen lopettaminenkin on jos jatkuvasti raastaa hermoja. Tsemppiä!

Onko muilla peittoon/harsoon "tukehtumista"? Eli vaavi kiskoo nukkumaan käydessään kaken irtoavan materiaalin naamalleen ja sitten kiljutaan hädissään. Selvästi nukahtaa paremmin kun saa käsille jotain nyprättävää mutta huolestuttaa jos ei saa happea siellä peiton alla. Yöksi tarvii laittaa unipussi mutta mites päikkäreillä ratkaisuksi?

Jahas, nyt tarvii mennä laittaan isompi kouluun.
vattula ja typy 3,5 kk

 

Mähän olin menossa töihin jo, mutta päätettiin johtajan kanssa, että tulen vasta äitiysloman jälkeen (esikoisesta olin töissä jo esikoisen ollessa 4kk..). Eli laitamme tytön hoitoon jo 10kk ikäisenä, vähän aikaisemminkin. Ei ole mahdollista jäädä hoitovapaalle, kun on asuntolainat ym päällä. Helmikuu tulee nopeasti... täytyy marraskuussa hakea päivähoitoa, miel. perhepäivähoitoon.

Tänään annoin tytölle ensimmäisen kerran puuroa aamusta. Eilen meinasin jo aloittaa, mutta tyttö joi herättyään 2dl maitoa, joten jäi väliin.. tänään annoin vain 100ml herätessä maitoa, ja sen jälkeen puuroa n.5lusikallista, ja taas maitoa. Nyt odotetaan, sopiiko vadelma-kaurapuuro tytölle..

Viimeisen viikon tyttö on ollut tosi pahalla päällä päivisin ja iltaisin! Aluksi epäilimme jotain ruoka-allegiaa, sitten mietittiin korvia ja hampaita..
Tyttö herätessään syö kiltisti, kaikki on mukavaa. Lattialle laitetaan, on mukava kääntyä vatsalleen, ehkä leikkiä ja vähän ryömiäkin.. kohta alkaa kitinä/itku. Ei tykkää olla lattialla, ei millään, huutaa oikein. Otetaan syliin, kannetaan. On kivaa, saa katsella ympärilleen. Jos yrittää istua tytön kanssa sohvalle katselemaan telkkua/tytön leluja käsissään, huuto alkaa. Ei ole kivaa olla sohvalla Täytyy kantaa. On niin kiva katsella veljeä/peilistä itseään/muihin huoneisiin.
Meillä on siis menossa kyllästymisvaihe omiin leluihin/sohvalla oloon. Esikoisella ei tälläistä vaihetta ollut, joten aluksi oltiin aivan ymmällään. Toivottavasti tätä vaihetta ei kovin kauaa kestä, varmaan siihen saakka, että oppii kunnolla menemään eteenpäin. Onneksi aamuisin/aamupäivisin omat lelut ja lattialla on kiva olla.
Tänään koitetaan illasta laittaa tyttöä enemmän sitteriin (yleensä sitterissä VAIN syödessä) jos siinä tykkäisi olla enemmän.. onhan tuo kitinä/itku ymmärrettävää, ei tuolta lattialta näe minnekään.

Harsoista meillä tyttö tykkää pitää harsoa nukkuessaan/nukkumaan mennessään. Laittaa sitä naaman eteen ja pitää käsissään, mutta vieläkin siirrän harson pois käsistä/naamasta, kun tyttö on nukahtanut. Jotenkin pelkään "tukehtumista", nämä meidän harsot ovat todella paksuja, taitavat olla enemmän vaippoihin tarkoitettuja (en käytä harsoja vaipoissa)..

Sunnuntaina tehtiin talossa huoneidenvaihdoksia. Meille tulee koiranpentu parin viikon päästä, ja tehtiin sille "oma" huone. Saa siellä nukkua omassa pedissä yöt/päivät, ja on meidän pienin makuuhuone, eli jos rikkoo paikkoja (kuten pennut yleensä) on helpointa korjata tuo huone.. Tiedän, että tulee olemaan aluksi rankkaa, kun on vauva ja koiranpentu, mutta esikoisen ollessa samanikäinen, mitä tyttö nyt, meidän silloinen koira sai 5 koiranpentua, joita hoidin sen pari kuukautta.. SE OLI RANKKAA No, saapa matot pois lattialta - helpompi imuroida kun tyttö alkaa menemään kunnolla eteenpäin.. täytyy vaan yrittää nopeasti ja tehokkaasti opettaa pentu sisäsiistiksi.

Kohta on 5kk neuvola, täytyy kysyä sieltä, voisikohan tyttöä jo laittaa emmaljungan scootereihin istumaan, makuuasentoon (eihän se täysin mene makuuasentoon, mutta näkisi paremmin.)

Onko muilla vaikeuksia vaatettaa lapsi näillä keleillä? Kuten kesälläkin, itselläni on vaikeuksia, jotenkin laitan tytölle liikaa päälle vaatteita. Onneksi on helppo ottaa vaatteita pois, kuin että niitä olisi liian vähän.. mutta vaikka kuinka katson lämpömittaria, laitan liikaa päälle pihalle mennessä Olisi voinut luulla, että jotain tietoa/taitoa olisi pukeutumisesta, mutta ei. Ei kai sitä ikinä opi...

Piuh ja tyttö 2pv vaille 5kk

 

Kiitos tsempeistä tuohon työasiaan liittyen :heart:. Eikä siis tosiaankaan ole minulle helppo juttu tai että kokisin itseni miksikään uraohjukseksi . Viimeiset kolme yötä mennyt valvoessa ja itkeskellessä, kun onhan tuo poika vielä niin pieni. Toisaalta haluan kyllä taata hänelle myös sellaisen elintason, että hän saa samat mahdollisuudet kuin muutkin. Itse elin lapsuuteni lama-aikana ja olin kotona isän työttämyyden takia. Päällimmäinen tunne, mitä itselleni noista ajoista jäi on HÄPEÄ. Häpeä siitä, että meillä oli vaatteet kierrätyksestä, etten voinut harrastaa niin kuin kaverit, ettei minulla ollut uusia koulutarvikkeita jne. Ja toinen mitä muistan, on isän turhautuneisuus ja pahantuulisuus, mikä toki oli ihan ymmärretävää. Tokihan meillä oli tilanne mikä oli, mutta itse olisin varmasti kokenut paremmaksi viettää vanhempien kanssa vähemmän mutta laadukkaampaa aikaa ja saada sitten esimerkiksi harrastaa. Varmasti itsekin olisin parempi äiti iltaisin, kun olisin sen muutaman tunnin päivässä poissa, mutta sitä tosiaan ei täällä kannata tunnustaa.

Ja kyllähän meillä jokin puskurirahasto on ja voisin penniä venyttämällä olla kotona sen kaksi kuukautta tuota maagista yhden vuoden ikää odotellen, mutta sen jälkeen elettäisiin ihan kädestä suuhun eli jos esimekiksi pesukone hajoisia niin sitten pestäisiin nyrkkipyykkiä.

Ja kyllä varmasti itsekin jäisin kotiin, jos se mahdollista olisi! Silloin vaan miehen pitäisi tienata tuplat siihen, mitä nyt. Mies kuitenkin luultavasti pitää sen kaksi viikkoa minun vanhempainvapaatani, sitten minulla on viikon talvilomaa ja sitten mies taas kaksi viikkoa kotona. Poika siis olisi menossa hoitoon maaliskuun puolessa välissä ja siitä taas kotiin kesäkuun alussa. Itsellä työhistoria sellainen, että valmistumisen jälkeen olen ollut kaksi vuotta pätkissä, puoli vuotta työttömänä ja puoli vuotta osa-aikaisessa työssä. Täällä ei oman alan töistä paljon kannata kieltäytyä. Tokihan olisin voinut myös odottaa sitä, että olen saanut vakkarityöpaikan ja rahaa säästöön ja hankkia lapsen vasta sitten, kun olen sen "ansainnut" :'(.

Jokaisella on toki oma mielipiteensä, ja minulle tämä on nyt aika arka paikka. Ilolla odotan esimerkiksi appivanhempien syyllistämistä...

Itsekin olen aika kypsä tuohon imettämiseen, eli kaikki sympatiat Nellille. Onkohan teillä siellä mitään imetystukihenkilöitä? Kun meillä oli rintaraivareita, niin sain imetystukihenkilön heti seuraavana päivänä soiton jälkeen kotiin kylään. Eipä tuo mitään konkreettista tehnyt, mutta oli helpottavaa purkaa sydäntään jollekin, jolla oli asiasta tietoa, ja varmasti se ainakin rentoutti itseä. Meillä ongelmana on edelleen aivan älyttömän runsas maidontulo, pojan ei tarvitse kuin imaista niin jo saa viisi suihkua päin naamaa . Samoin maidonkerääjä täyttyy viidessä minuutissa. Pitäisi tietty olla tyytyväinen, että maitoa tulee, mutta ei tuo nyt varmasti pojastakaan ole kivaa hotkia hengenhädässä. Samoin meillä ei IKINÄ imetetä julkisesti ja harvoin edes istuma-asennossa (jolloin paita on märkä koko rinnan alueelta), joten rajoittaa paljon elämää. Mutta tämäkin kai taas tätä minun omaa itsekkyyttäni, mikäpä siinä kotona ollessa...

Joo, on kaamosmasennusta liikkellä. Tai pikemminkin ahdistusta. Kivoja tunteita ihan molemmat.

Anteeksi avautumiseni, mutta minkäs teet.

 

Nelli: meidän muru on jo 4kk ja on kääntynyt 'vain' mahalta selälleen yhtenä päivänä. Teki sen kolme kertaa putkeen eli ei ollut vahinko , mutta tuostakin on jo viikko eikä sen jälkeen ole samaa temppua tehnyt. Mutta käsittääkseni ei vielä pitäis olla huolissaan. On se vaan niin, että vaikka sanotaan ettei pidä verrata ja lapset kehittyy omaan tahtiin, niin väkisinkin joskut tulee mieleen, että onko joku normaalia ja miks meillä ei vielä tapahdu jotain :ashamed:

Harso on käytössä unileluna täälläkin. Yleensä tarkistan jossain vaiheessa että riepu ei ole hengityksen esteenä. Tosin mähän käyn myös tsekkaamassa välillä että vieläkö vauva hengittää varsinkin jos päikkärit sattuu olemaan normia pidemmät. Elikkä pikku vainoharhaisuuttaa liikkellä

Imetys sujuu meillä pääsääntöisesti ihan ok. Nykyään typy on alkanut kesken kaiken katselemaan ympärilleen ja mua, kun ennen veti ns yhdellä imulla. Väsyneenä täälläkin saa tehdä kaiken maailman temput ja yleensä oon sitten päätynyt lopettamaan ruokinnan ja rauhoittelemaan. Yleensä sitten uni on tullutkin. Onneksi nykyään tiedän tämän, mutta silti silloin tällöin tätä sattuu koska päikkärit on edelleen monesti kiven takana. Sitten ei ole mikään hyvin... meillä kans iltasella ei meinata viihtyä muualla kuin sylissä ja se varmaan johtuu juurikin väsystä. Niin, ja nukuttaminen meillä on kyllä jotenkin ongelmallista kun itsekseen ei todellakaan meinaa nukahtaa ja sylissäkin pitää ensin huutaa ennen kuin se muuttuu uninyyhkytykseksi/lauluksi. Sitten kun nukahtaa syliin ja siirretään sänkyyn niin aika monesti herää siihen ja on ihan täydessä terässä, kunnes kierre alkaa uudelleen eli yliväsynyt hysteriä joka ilmenee kikatuksena ja sitä seuraa huuto...huoh. Mies eilen kysyi multa että onko siinä joku vika En tiennyt itkeä vaiko nauraa

Ja takaisin ruokailuasiaan: mähän oon ollut maidottomalla ruokavaliolla, mutta kun onnistuneesti vauva on saanut luomu äidinmaidonkorviketta päivittäin jonkin verran, oon nyt uskaltanut syödä itse luomujuustoa sekä -maitoa! Siistiä! Eikä vauvalle ole tullut oireita. Hitsi, ehkä loppuviikosta saa jo pizzaa jossain hyvässä pitseriassa Jälkkäriksi syntistä jätskiä kermavaahdolla. Oioi! Niin ja tosiaan kiinteät (+korvike ja velli) on saaneet jo kohta 'liikaakiin' vauhtia masuun. Oli tässä nimittäin melkoinen paskashow yks aamu. Vaihdoin kakkavaippaa ja just kun sain pestyä pyllyn ja olin siirtämässä vauvaa hoitopöydälle niin kesken matkan sieltä tuli läjä suoraan lattialle ja sehän roiskui pitkin seiniä. Kun pylly oli saatu taas pestyä, niin sitten tuli läjä hoitopöydälle Tähän päälle sitten kaavin paskat lattialta ja seinistä. Jee. No, ainakaan tytöllä ei ole enää mahakipeä ummetuksen takia

Töistä ja hoidosta on ollut enemmänkin puhetta. Tosiaan, ollaan suunnitelttu hoitoon viemistä ens syksynä vasta eli jompikumpi olis kotona siihen saakka. Täytyy sanoa, että kun ukko on ottanut välillä pannuun ja oon miettinyt jopa eroa, niin kierosti oon ajatellut että odotan joka tapauksessa siihen syksyyn. Totuus on, että yksinhuoltajana olis pakko mennä töihin heti kun Kelan rahat loppuu. Niin ne tilanteet vaan vaikuttaa siihen milloin hoitoon vieminen on ajankohtaista/pakko : /

 

Heipat :wave:

Mä joudun kyllä tunnustamaan, että menen keväällä töihin vaan ja ainoastaan oman pääni takia. Heti kun tein tämän töihinlähtöpäätöksen, niin tuntui kevyemmältä hengittää. En siis ilmeisesti henkisesti kestä näitä samanlaisina toistuvia päiviä näin kauaa. Olen ollut kotona ensin 8kk esikoisen kanssa ja sit 8kk töissä (silloin odotin uutta äitiyslomaa kuin kuuta nousevaa eli lyhytkin työssäoloaika riitti minulle) ja sit sen jälkeen vaan kotona eli nyt tulee 2 vuotta täyteen ens kuussa. Osa-aikatyö ois hyvä ratkaisu, jos niillä rahoilla eläis. Meillä kun minä tienaan enemmän kuin mies (jopa nyt vanhempainpäivärahoilla), niin mieheltä ei voi odottaa apuja.

Meillä ei ole imetyksen kanssa mitään ongelmia, mut jostain syystä tää on pikku hiljaa loppumassa. Imetän enää muutaman kerran päivällä ja öisin.

Nyt ruuanlaittoon!!

Jadey ja pikkusisko 4kk

 

Lyrae, joo mä eilen illalla luin just tuota imetystuki-sivustoa ja aika monet konstit on kyllä jo koitettu Mutta tuo ihokontakti pitää vielä yrittää. Uneliaana syöttö on aika mahdotonta kun tyttö ei nuku päikkäreitä muuta kun parissa pienessä pätkässä päivällä ja illalla ja usein silloin ei kyllä ole nälkäinen. Ja itsekin ajattelin tuota että tyttö jotenkin jo vaistoaa mun stressauksen ja sehän vaan pahentaa tilannetta.

On kyllä uskomatonta miten paljon tää imetyksen takkuaminen muhun vaikuttaa, eilenkin tuli lopulta itku kun olin niin turhautunut kun olla voi. Jotenkin se vaan iskee suoraan siihen äitiyteen että tulee niin paska äiti olo kun vauva vaan parkuu naama punaisena selkä kaarella vaikka on selkeästi nälkäinen No ei auta kun taistella vaan syöttö kerrallaan ja sitten vaan tehdä se päätös lopetuksesta jos tuntuu että ei vaan onnistu enää..

Pneumokokki-rokote ja muutkin on täällä otettu, en kokenut tarpeelliseksi jättää ottamatta.

Kaamosalakuloa tai jotain muuta pientä alavireisyyttä on ollut täällä ilmassa myös, säät selkeästi vaikuttaa ainakin muhun ja kun ei pääse ulos sateella niin aika tylsää. Pitäisi vaan aktivoitua ja mennä enemmän pois kotoa niin ei olisi päivät niin samanlaisia.

Harsoa meilläkin pyöritellään sängyssä ja olen yrittänyt illalla ottaa sen pois kun tyttö on nukahtanut ettei mitenkään kierry siihen.

Vattula, tuosta liikkeestä imetyksestä niin mulla alkaa olla se jo niin vaikeaa siksikin että kun tyttö on jo 7kg ja venkuloi koko ajan niin ei meinaa kädet riittää Pitäisi varmaan pistää mies kantamaan tyttöä ja mä liikkuisin mukana No, ei varmaan kelpaisi prinsessalle... Ja sitten tuosta pullosta syötöstä, itse pelkään sitä että sitten tottuu kokonaan pulloon ja se rinnasta imetys tulee sitten ihan mahdottomaksi. Huomaatko teillä tälläistä?

Kevlarsoul, mun mielestä sä olet jo niin hyvin perustellut ton sun töihinmeno päätöksen itsellesi että nyt vaan pysyt sen päätöksen takana ja viis veisaat muiden mielipiteistä! Pidät kirkkaana vaan mielessä sen että kyseessä on teidän perhe ja sun oma henkilökohtainen päätös, muiden syyllistämiset annat valua toisesta korvasta ulos. Olen miettinyt tuota imetystukihenkilöä tai puhelimeen soittoa, ehkä pitää koittaa sitäkin. Tuosta suihkutissisyydestä niin ootko koittanut harson kanssa pelailla eli alussa keskeyttelet syöttöä niin että enimmät menee aina harsoon ja poika saa hetken aikaa hengittää? Mulla myös välillä suihkuaa ja teen tuota välillä kun huomaan alussa että tyttö ei "pysy mukana" syönnissä.

Nannaliina, kiva että sun mies sai paremman työtilanteen, varmaan helpottaa kyllä teidän elämää!

Piuh, meillä on aika lailla samanlaista että aamulla ollaan onninaamoja ja sitten päivällä ja illalla kitistään. Ja just toi että sylissä liike tuntuu vaan kelpaavan. Aika uuvuttavaa ainakin mun mielestä mutta minkäs teet, ei oikein voi parkuvaa lasta lattiallakaan pitää.

Vaatetuksesta vielä niin ainakin mulla on vaikeaa miettiä mitä pukea päälle... Nyt olen pitänyt ulkona päikkäreilläa body+housut, myssy, villasukat ja sitten sellainen paksuhko Lindexin fleecehaalari josta saa kääntää hihat tumpuiksi. Tuolla setillä ainakin eilen tuntui tyttö lämpimältä kun otin sen päikkäreiltä.

Miiku, joo mäkin yritän pitää mielessä tuon että jokainen lapsi on yksilö ettei turhaa mieti että "Onko oma normaali lapsi". Kai se kääntyy sitten kun on sen aika Hih, olipas teillä paskashow varmaan kyllä hymyilytti siivotessa...

Jadey, hyvä että töihinpaluu-päätös tuntuu oikealta ratkaisulta. Mä voin myös kuvitella omalle kohdalle tuon että samanlaiset päivät voi alkaa puuduttaa. No, pitää vaan yrittää jotenkin saada vaihtelua päiviin, varsinkin kun talvi tulee. Muuten voi kyllä alkaa pipo kiristää päätä

 

Joo kaikki vaan töihin tai kotiin, mikä parhaimmalta tuntuu! Ei ole kellään nokan koputtamista suuntaan tai toiseen, jokainen tekee oman perheensä päätökset. Itse hoidin aikoinaan vauvaa, joka oli juuri täyttänyt 5kk. Vauvan kotona hoidin 8h päivässä 8kk. Vanhemmat lakimiehiä. Itse en noin varmaan tekisi, mutta ihan mukavasti muksulla meni. Välillä itki mun perään, kun lähdin, välillä ei Tuokin on yksi vaihtoehto, jos on varaa palkata joku nuori lähihoitsu kotiin töihin. (Vain) Lakimiehillä taitaa olla

Mulle tuli juuri tänään parikin työtarjousta. Freehommiahan ne mulla, eli kotoa käsin teen, vauvan ohella. Oon tosi huono sanomaan ei, joten pelkään, että kohta mulla on liikaa töitä ja vauvan hoito menee vain toisella kädellä. En sellaistakaan halua! Vaikka onkin suuri etu, ettei tarvi aktuaalisiin töihin lähteä. Päikkäreiden aikana ja iltaisin sitten vaan, ja viikonloppuisin mies vauvan kaa pihalle. Onneks muuten vauvan kanssa on nyt paljon helpompaa, niin ei niin kaipaa omaa rauhaa ja lepoa, lepäillään yhdessäkin. Vaikkakin nyt ollaan yhä vaan sairastettu, nuha tuli vuorostaan nyt. Mummulassa onneksi oltiin viikonloppuna hoidettavina. Pojalla on kova yskä vieläkin.

Itse aion sitä hoitorinkisysteemiä koittaa, ja myöhemmin sitten joskus toivon mukaan perhepäivähoitoa. Päiväkotiin en haluais laittaa, mutta useampia lapsia saisi kuitenkin olla porukassa. No, katsoo nyt.

Mä oon niin freelanceroitunut yksilö, että jos vain itse saan päättää, en aio enää ikinä mennä peruspäivätöihin. En vaan osaa ajatella olevani jossain paikassa johonkin tiettyyn aikaan... Mun luonteelle näköjään sopii vapaus ja myös se stressi, ettei aina tiedä, milloin työaika loppuu, milloin on loma, milloin tulee rahaa, milloin ylipäänsä on töitä... Mies tietty mahdollistaa tämän kuvion, yksinhuoltajana olisi tosi pelottavaa!

 

Täällä on näköjään puhuttanut paljon noi töihinmenokuviot. Ja eiköhän ne ihan riipu siitä, että mikä tilanne on milloinkin menossa niin rahallisesti tai muutenkin. Ite oon ollu nyt kotona 2 vuotta ja ajattelin, jos vielä vuoden oisin. Jos sen jälkeen sais järkättyä jotenkin vaikka viikonlopputöitä. En kyllä tiedä miten, yleensä se menee niin ettei ite saa töitään tai työaikojaan kovinkaan helposti valita. Varsinkaan kun ei oo työpaikkaa minne palata eikä muutenkaan voi olla kovinkaan ronkeli. Meil on myös se, että mies on vuorotöissä ja jos saisin osa-aikasesti itekin jotain vuorohommia missä sais vuoroja valita, niin lasten ei tarvis olla paljoakaan hoidossa. Mut mistä sitä tietää miten elämä menee?

Mul on aina vaan ollu ongelma töihin menossa.. Jotenkin ahdistaa ihmisjoukot ja uudet jutut. Muutenkin elämässä kun on paljon ihmisiä, niin oon se joka vetäytyy varjoon. Sit jos oon jonkun kans kaksin, niin juttua tulee. Alku on aina ollu töissä hankalaa ja joskus muutenkin kun tulee se ahdistus olo. Mut eipä sitä voi kotiinkaan jäädä, koska vieraat ihmiset pelottaa.

Meil on vissiin kans ilmassa tytöllä tota kyllästymistä. Ei tykkää olla enää oikeastaan hetkeäkään lattialla yksin, jos toista lasta hoidan välillä. Seurallinen tyyppi taitaa olla ja mikäs siinä. Ei oo ainakaan lapset äitiinsä tullu Nyt on kyllä tykännyt Manducassa keikkua kun oon ollu pojan kans leikkipuistossa, onneks! Kun ei vaunuissakaan nuku tai oleskele ellei ne liiku, niin hankalaa on ollut puistoihin mennä yksin lasten kans.

Imetys sujuu meillä ainoastaan makuultaan enää ja rauhallisessa paikassa. Esim. meidän sängyssä. Istuvalteen ei malta enää syödä, ottaa vaan muutamia huikkasuja välillä. Mut sujuu se noinkin, jos kylässä ollaan niin yleensä kysyn että voisko jossain syöttää, tai jos ei voi (esim. puistossa), niin otetaan ne muutamat huikat ja sit kotona paremmin. Toistaseks ainakin näin.

No palaillaan, kiva lukea muiden arjesta.

- N ja typy 4kk

 

Nelli, meilläkään ei vauva käänny eikä edes yritä, mut käsillään tarttuu esineisiin ja tutkiskelee niitä, joten kyllä se motoriikka pikku hiljaa kehittyy. Töihinpaluu onkin tuonut vinon pinon mielipiteitä. Mun kantani on jo selvillä, mutta sen lisäisin, että yksinhuoltajilla tilanne toki on aivan eri kuin että kodissa olisi toinen palkansaaja. Joten pahoittelen, jos kommenttini sai pahaa mieltä aikaan, ei ollut tarkoitus! En minäkään yh:na pystyisi kotiin hoitovapaalle jäämään. Ja tosiaan, että jos äiti menee töihin lapsen ollessa 9kk niin eihän siinä mitään, olenhan minäkin mennyt esikosta ajoissa töihin. Minusta vaan isienkin pitäisi tuoda kortensa kekoon ja olla se pari kk kotona, tekis ihan hyvää heillekin nähdä arki pienen lapsen kanssa. Kevlarsoulin ratkaisu töihinpaluusta on siis tottakai hyvä juttu, ei ollut tarkoitus syyllistää asiassa. Yhteiskunnallisesti fakta vaan on se että jos isät ei jää kotiin, niin naisten palkkataso ei tule koskaan olemaan sama kuin miesten, naisvaltaset alat kärsii pahasti näistä äitiyslomista, ootte varmaan lehdistä viime aikoina lukeneet? Joo mutta nyt nukkumaan, täältä sängystä käsin kännyllä kun vielä kirjottelen...

 

Ei täälläkään poika käänny vielä Ja kyllästymistä havaittavissa myös täällä. Hirmu pieniä hetkiä viihtyy missään ja sylissä vaan olisi mielellään pystyasennossa.
Soseita oli pakko jo aloitella. Syöminen meni ihan mahdottomaksi, eikä kyse ole tiheän imun kaudesta. Sehän meillä olikin jo. Imetin poikaa jatkuvasti ja nukkui päivällä vaan pieniä pätkiä, kun aina heräsi nälkäisenä. Nyt nukkuu ainakin yhden tunnin pätkän päivällä sentään soseen jälkeen.

Eipä olisi myöskään kannattanut miestään kehua. Taisi olla tyyntä myrskyn edellä meillä. Viime viikolla mä väsähdin ihan täysin, totaalisesti ja lopulta heräsin siihen todellisuuteen mitä palettia mä pyöritän täällä kuin kone.. Ensin alkoi kiukuttaa, kun jatkuvasti olen viime viikkoina sanonut että mua vähän väsyttää. Ei mitään vaikutusta. Lopulta mä en jaksanut enää ollenkaan näiden pian 4 ja 2 v tyttöjen riekkumista ja aloin sitten ärähtelemään niille:ashamed: Tuntui että mä olen aina se joka puuttuu joka väninään ja ratkoo niiden väliset nahistelut. Väännän ja käännän aamusta iltaan uhmikkaan 4 v:n kanssa. Toinen istua töröttää vaan telkkarin ääressä vauva sylissä tai sitterissä eikä korvaansa letkauta. Hoidan koko päivän kulun aamusta iltaan lastehn kanssa. Siivoan, teen ruuan melkein joka päivä pöytään, pesen pyykit, viikkaan kaappiin.Illalla levähdän koneelle hetkeksi aikaa tai puuhailen sitten niitä omia juttuja, tekemättömiä asioita. Kilahdinpa sitten miehelle ihan kunnolla kun silmissä alkoi tuntua kuin olisi tikkuja ja meinasin nukahtaa pystyyn. Ei sillä mitään merkistystä vaikka vauva herätti 2-5 kertaa yössä. Tuntuu että mies syyttää poikaa, että mä en saa levätä! Pyysin apua arjen pyöritykseen. Tästähän puhuttiin pitkät pätkät kun mies halusi poikaa alulle. mä vaadin silloin että mä saan häneltä apua ja saan nukkua ja hän vannoi kautta kiven ja kannon.. Tässä sitä taas ollaan, historia toistaa itseään. Näin on käynyt edellisilläkin kerroilla. Hän istuisi illat pitkät sohvan nurkassa vauva kainalossa ja seuraisi mielellään kun mä puuhaan hiki päässä koneen omaisesti kaikki arkiaskareet ja etenkin muiden lasten hoidon siinä vauvan hoidon ohella. Toki hän silloin tällöin täyttää astianpesu konetta, mutta 8 hengen taloudessa nekin kerrat on hiirenpieru siihen määrään mitä kaikkea muuta on tehtävänä. Mä muistuttelen jatkuvasti häntä onko hoitanut asioita mitkä kuuluu hänen hoitaa. Lopulta teen niitäkin itse kun hän ei "ehdi". Juu, hyvänä esimerkkinä vessojen altaiden putkistotkin putsasin kun lukuisista sanomisista ei tapahtunut yhtikäs mitään. Nyt sitten on tiskirättiin tarttunut. Eilen katselin sohvalta vauva kainalossa kun teki päivällisen ja lapset pyöri jaloissa. Mielenkiinnolla seurasin myös iltapalan tarjoilun ja iltapesut, ei se tiennyt edes mikä hammasharja kenellekin kuuluu.. Suuria huokauksia kuului välillä ja tupakkaa paloi siinä välissä. voi että taisi olla rankka ilta..?:O Vauva nukahti ja vähin äänin lähdin koiran kanssa vesisateeseen lenkille, tekipä hyvää vaikkakin kastuttiin läpimäräksi. Takaisin tultuani sain kuulla kuinka nelonen oli ravannut milloin kakalla, pissalla tai halunnut juomista. oliko uutta? Joka helvetin iltahan mä ravaan siellä yläkerrassa tekemässä tuon kaiken
Tällä hetkellä mä olen vaihteeksi täysin kypsä tähän touhuun. Olen kyllästynyt olemaan puurtaja äiti ja vaimo. Olen myös kyllästynyt olemaan toisen muistikirja. Mä en todellakaan aio enää muistuttaa, jääköön asiat hoitamatta. Mun pitää kuitenkin hoitaa täällä päivät nämä pienet lapset ja muistaa koululaisten kouluasiat, ei sillä ole harmainta aavistustakaan milloin pitää mitäkin muistaa, vaikkapa uimakamat pakata reppuun. Tuntuu jotenkin naurettavalle sanoakin toiselle että pitäisköhän sun käydä tänään kaupassa..???
No mut menipähän tässä 1,5v erittäin hyvin Täytyy olla kiitollinen siitä
Mä tosiaan haluaisin olla kärpäsenä katossa silloin, jos mua ei olisi täällä... Ja meillä on talo rakenteilla, mutta siellähän mies ei tee mitään muuta kuin on hoitanut jotain muutamalla puhelinsoitolla. Siis mitään energiaa ei siihen kulu. toki syyttää mua siitä kun ei ole saanut aikaiseksi hoidettua isoja maakasoja pihalta viikonloppuisin kun mä vaadin häntä olemaan täällä lasten kanssa. Toki mulle kelpaisi että hän tekisi jotain tän perheen hyväksi. Voin olla lasten kanssa, jos jotain tapahtuu hänen ollessa poissa perheen hyväksi eli maakasat ovat levitetynä ennen talvea. Joka taas helpottaa mun arkea ensi talvena kun ei tarvitse jahdata lapsia maakasojen päältä kiipeilemästä Jos olisin yh niin valittamatta kaiken toki hoitaisin. Itsehän perhekokoni olen halunnut ja perustanut. Tietääkseni tässä taloudessa asuu kyllä toinenkin aikuinen jonka kanssa yhteistuumin tämä kokoonpano on perustettu..
Sori purkaus, mutta niin on muutkin joskus avautuneet. Pakko jonnekin höyryt päästää. Mä oon pikkasen väsähtänyt tällä viikolla. Toivottavasti ensi viikko on parempi..?

 

Tsemppiä, Chira!!

Rehellinen kysymys, joka ei ole mitenkään miesvihainen - minähän rakastan miehiä, enkä suostuisi naisen kanssa asumaan Mutta: oletteko ihan oikeasti sitä mieltä, että mies voisi kyetä samaan perheen ja kodin hoidon kanssa kuin nainen?? No on kai sellaisiakin miehiä. Mä en ole vielä tavannut, no, vasta kolmen kanssa olen elänyt. Plus isäni, jonka kyllä muistan osallistuneen lastenhoitoonkin ihanalla tavalla. Veljestäni en osaa vielä sanoa, kun lapsia ei ole.

No joo, ehkä samaan ei tarvitsisikaan kyetä, vaan olla osana auttamassa. Tätä mäkin peräänkuulutan joka päivä, tai kuuluttaisin, ellen olis jo vähän niinkun luovuttanut. Toissailtana esimerkiksi olin toooooodella väsynyt, kipeä, vauvakin kipeä, mies varsin terve. Ilmaisin olevani niin väsynyt, etten oikein jaksais enää kannella vauvaa (oli ilta, tunti nukkumaanmenoon ja siinä vaiheessa vauvaa lähinnä saa kannella). No mies vaan pelas zombintappopeliä videotykillä ja SUUTTUI MULLE siitä, että olin vauvan kanssa olohuoneessa (jossa on vauvan lelut ja leikkimatto), jossa vauva altistui tuolle kauhealle tappopelille. Että onhan meillä kaksi muutakin huonetta, menkää siis keittiöön tai makuuhuoneeseen. Mitä v***ua, oikeesti!!

Onhan se fakta, ettei miehiä ole luotu hoitamaan ja hoivaamaan, eikä heillä yleisesti ottaen ole tarvittavia taitoja selviytyä lapsiperhearjesta samoin kuin naisilla. Pitääkö sitten yrittää väkisin vaatia, jos jätkä vaan on niin dorka, ettei oikeilla hetkillä osaa ja jaksa auttaa? Totta kai monissa perheissä on se tilanne, ettei mies ole itse edes tajunnut olevansa dorka, koska monethan antavat mielellään naisen raataa, jos muuta ei vaadita. Ajattelevat jopa, että se varmaan tykkää tuosta. Ja ajattelevat, että ellei vaadi, niin ei se varmaan apua kaipaa. Minusta suurin osa miehistä ei kerta kaikkiaan osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Tai sitten mulla on ollut todella itsekkäitä tapauksia (no varmasti onkin...). Ja sit monet vaan on niin surkean saamattomia, eivätkä omista (naisellista) kykyä organisoida sataa asiaa yhtä aikaa.

Kyllä perheihmeisiä varmasti on olemassa, en sitä kiellä. Omaltani en taida jaksaa enää viitsiä vaatia yhtälaista osallistumista. Kyllä mies tietää, että lapsenhoito on rankkaa. Sitä ei tarvitse erikseen demonstroida. Siksi se ei sitä jaksakaan. Mutta arvostaa kyllä mun jaksamistani. Onneksi sentään osaa itse pitää huolta pyykeistään ja ruuastaan, niin ei tarvitse sentään miestäkin hoitaa. Se lienee etu!

Ja meil nyt on vaan yksi lapsi, joten en osaa kuvitellakaan isoa katrasta. Tai osaan, ja tämän miehen kanssa en to-del-la-kaan aio sellaista hankkiakaan!! Arvostus teitä suurperheellisiä kohtaan on jättimäinen, en ymmärrä kuinka jaksatte, olette ihmenaisia!! Paljon se ottaa, mutta varmasti antaakin!!

Voi, tässä vaahdotessa pienokainen niin nätisti nukahti ihan itse päiväunille sängyn päälle. :heart:

Miehestä vielä sen verran, että vaikkei hoitoapua niin ole, niin onhan sekin apua, että on joku, joka käy kaupassa, kuskaa meitä mummulaan ja muualle, neuvottelee pankin kanssa lainasta, säästää puskurirahaa, maksaa autolainaa jne... (en keksinyt enempää ;D)

 

MaiMei. Eipä tuo mies varmaan samaan pystyisi, mutta aivan varmasti sais hengissä pidettyä, niinkuin on saanut silloinkin, kun mä olen käynyt vielä viime talvena/keväällä töissä.
Mua vaan suututtaa toi käsittämätön vetelyys, kun sille päälle sattuu. Enhän mä voi heittäytyä veteläksi silloin kun mua huvittaa tai mä en vaan jaksa. ja etenkin täydellinen empatian puute. Se sitä on tainnut aina vaivata. Tulipahan mieleen yks juttu mille nauroin kesällä, mutta nyt lähinnä ärsyttää kuinka se voi edes ajatella niin:kieh: Poikahan syntyi sektiolla ja lääkäri ihan kielsi mua nostamasta muita lapsia, rankat kotityöt ja sanoi vielä miehelle erikseen ettei mua saa jättää yksin lasten kanssa kotiin ensimmäisiin viikkoihin. Mies oli alle viikon päästä sektiosta sitä mieltä että kyllähän mä voin nostella lapsia silloin tällöin ja viikon päästä sektiosta mä olin jo yksin koko revohkan kanssa päivän Mieheltä kun leikattiin yksi pikku pikku luomi niskasta ja laitettiin 2 pikku pikku tikkiä, niin miespä arveli ettei hän varmaan saa nostella lapsia..?? Siis sektiotahan ei voi verrata edes luomen poistoon, mutta jokainen kokee asiat erilailla tottakai:saint:
nyt mua alkaa taas naurattamaan toi luomijuttu kun oikeen sitä ajattelee.. me lähdetään tästä pikkuhiljaa kirjastoon palauttamaan kirjat ja viemään tyttö kerhoon.

 

Chiralle voimia arjen pyöritykseen :hug:

Meillä mies tekee paljon kyllä. Töistä tullessaan ottaa automaattisesti pienemmät hoiviinsa heti, kun ite teen yleensä ruokaa. Hoitaa iltapesut ja pyykkihuollon, usein myös tiskit, kuskaa lapset harrastuksiin ja käy kaupassa, siivoaa ym.
Meillä on pakko imuroida joka päivä, sen teen aina päivisin ja joka toinen päivä pesen lattiat ja pyyhin pölyt. Viikonloppusin tehdään täyssiivous vaihdetaan lakanat ym ja tähän mies osallistuu. Ruuanlaitto on oikeestaan ainoa joka täysin mun vastuulla. Toki päivisin pesen pyykkiä, laitan tiskit ym mutta tässä perheessä se ei riitä että kerran päivässä tekee
Kouluhommat on yhtälailla kummankin vastuulla, samoin lasten lääkärikäynnit, kolmosen terapiat ja muut sellaset.
Rankkaa on siltikin joskus, etenkin kun lapset sairastaa, terapioita on paljon tms vie voimia jatkuva kuskaaminen.
Isommat lapset tekee myös osansa meillä, imuroi, leikittää pieniä, vie roskia, omat huoneet on omalla vastuulla lapsilla. Kolmonen oli eilen ihana, kun itse imuroin niin oli sillä välin siivonnu oman ja veljensä huoneen yksinään, halus yllättää :heart:

En pystyis elämään niin että tekisin yksin kaiken, hatunnosto heille jotka joutuu yksin pärjäämään :flower: Yksinhuoltajana on tietty se ero että on pakko, itse oli neljän lapsen kanssa yh ja ei se sillon ylivoimasta ollut, oli pakko pärjätä. Jotenki mun mielestä helpompaakin, kun ei tarvinut koko ajan tapella kotihommista. (4 lapsen isä ei ikinä tehnyt kotihommia)

Noh, ruokailu ja päikkärit kutsuu poikia taas

 

Chiralle halit jaksamisesta! :hug: Kuulostaa kyllä aivan epätasapainoiselta tuo teidän arkitouhu. Sun on vaan pakko pitää kunnon keskustelusessiot miehen kanssa ja pakottaa se osallistumaan, ei tuosta mitään tuu että piiputat itsesi tuossa rumbassa! Toimisko teillä joku listan tyylinen mihin kirjataan kaikki tehtävät ja siitä sit vaan jakamaan. JOs/kun mies siis ei tajua mitä kaikkea joudut tekemään...

Oon Nepulan kanssa samaa mieltä siitä että isiä pitäisi ehdottomasti saada enemmän jäämään kotiin, edes pariksi kuukaudeksi. Se avaisi varmaan monen silmiä lapsen- ja kodinhoidon rankkuudesta ja siten auttaisi myös monia naisia saamaan arvostusta enemmän.

Mulla on kotona mies joka osallistuu oikeastaan kaikkeen kodinhoitoon liittyvään, ruoanlaitto on ainoa mikä on pelkästään mulla mutta vaan koska olen siinä parempi ja tykkään siitä. Eli mulla on tunne että meillä kotona asuu ihana kultakimpale :heart:

Maimei sanoi että miehet on välillä niin dorkia että eivät tajua auttaa oikeillä hetkillä. Tottahan tuo on varmaan joidenkin kohdalla ja näissä tapauksissa naiset, avatkaa sanaiset arkkunne painokkaasti, usein ja niin kauan että menee perille. Jos ei sanat riitä, kirjoittakaa kirje. Ja jos ei mitään apua niin sitten vaan järeämmät aseet käyttöön, jättäkää mies lasten kanssa kotiin ja menkää omiin juttuihinne ja kun mies sen jälkeen avautuu miten rankkaa on ollut niin avaa keskustelu että juuri näin, tätä olet yrittänyt miehelle kertoa No joo, tiedän että ei ole näin helppoa ja monella miehellä on pinttyneet tavat eikä tilannetajua mutta oon sitä mieltä että puhuminen kannattaa aina. Mulla on yksi kaveri kenelle tätä yritän aina toitottaa kun hän on vähän sellainen kiltti marttyyrityyppinen nainen että tekee kaiken kotona ja vaan sisäisesti ja kavereille kiehuu että miksi mies ei auta mutta ei sitten saa sanottua miehelle asti että kaipaisi hänen apuaan... Eli ei ainakaan luoteta siihen että miehet oma-aloitteisesti tajuaa tai osaa lukea ajatuksia, eihän

Meillä oli eilen parempi päivä, syötöt onnistui vähän paremmin kuin toissa päivän katastrofipäivänä. Tosin jouduin olemaan eräätkin syötöt tosi superergonomisissa asennoissa leikkimatolla mutta who cares, pääasia että lapsi söi eikä parkunut pää punaisena rinnalle
Tytöllä on viime viikon nuhan ja kuumen jälkeen tullut nyt inhottava yskä Onkohan näin pienille mitään yskänlääkettä tms.?

 

Mulla on se 5 kk kokemusta siitä, kun mies oli vanhempainvapaalla ja minä töissä, kyllä hän vauvan kanssa pärjäsi hyvin, mutta kodin siisteystaso ei kyllä yllä siihen mitä minä halusin sen olevan. Mutta sen verran mies kyllä tajusi, että päivän aikana ei oikeasti pystynyt välttämättä hoitamaan mitään asioita kuten itse oli suunnitellut, vauvaa joutui viihdyttämään paljon ja vielä sylissä, eikä esikoinen nukkunu päikkyjäkään kuin pienissä pätkissä, joten sinä aikana ehti ehkä just itse syödä.

Mun mieshän on niin älyttömän vähän nykysin kotona, että en odotakaan hänen tässä muuta tekevän kuin isompien kanssa leikkivän illalla ja sit iltapala ja iltapesut+nukkumaanlaitto on hänen hommansa. Siinä välissäkin usein hoitaa työasioita Mutta jos hän jäisi koti-isiksi ensi vuonna, niin uskon että saisi lapset puettua ja ruokittua, mutta se että menisikö hän joka päivä ulkoilemaan heidän kanssaan, niin epäilen. Ei mene nytkään viikonloppuisin ellen patista kunnolla. Mun vastuulla on myös pyykinpesu ja ruuanlaitto, hän ei tee niitä kuin äärimmäisessä hädässä, joten miten mahtais käydä jos joka päivä pitäs pyykätä ja laittaa ruoka? Niin ja se siivous, mies kyllä voi imuroida, mutta se on sellasta ylimalkasta ja ikinä en tän 10 v aikana ole luuttua hänen kädessä nähnyt! No, kaipa hän keinot keksisi kun pakko olisi.

Chiralle isot tsempit! Ihan kuin olisin lukenut omasta elämästäni, samaa tuttua oli...

Nelli, alle 2 v ei taida olla yskänlääkettä, eikä niitä hirveesti isommillekaan suositella. Meillä on ollut hunaja ihan ykkönen (saa antaa vain yli 1 v, eli ei auta teille nyt) ja sit ihan kuuma juotava. Yskä lähtee vain yskimällä, niin mulle joku lekuri joskus sano...

Minä kävin tänään kuparikierukan laitossa! Olin varautunut että sattuis ihan kaameasti, mutta sehän oli helppo juttu ja tosi nopeeta ohi Saa nähä, lisääntyykö menkat sit joskus kun alkaa tai tuleeko muita oireita. 3kk päästä pitää vielä käydä langat tarkistuttamassa, mut muuten sit vuoden välein. Ens viikolla menen papaan myös, kun en saanut aikaa ennen kierukan laittoa. Ihan hassua ettei tarvi enää kumien kanssa pelata, viimeset 8 v kun ollaan niillä menty tarvittaessa... Olo on nyt kyllä sellanen jännä, ihan kuin ennen synnytystäkin, kai se kohtu totuttelee uuteen kaveriinsa

nepula ja tyttö 3,5kk

 

Meil on kans yskäkysymys, et mikä vois auttaa... No kohta varmaan lääkäri, ellei tuo ala mennä ohi. Ollaan höyrytelty suihkuhuoneessa, annettu keittosuolatippoja nenään ja kuivatettu pyykkiä vauvan sängyn vieressä, mut mitä muuta vielä vois... Nostaa sängyn päätyä joo, mut meillä kaveri on sit heti poikittain sängyssä...

Joo mäkin nimen omaan tarkoitin, että miehelle PITÄÄ sanoa ääneen, koska muuten voivat luulla, ettei kaipaa apua. Meil nyt tilanne on usein se, että vaikka sanookin, niin äijä ei silti jaksa auttaa. Ja sen mielestä vauvan hoito on maailman raskainta puuhaa, ainakin, jos se kestää pitempään kuin 10min. Hetken jaksaa kyl. Osaks se on sitäkin, ettei mies osaa tehdä oikein mitään vauvan kans. Kun ei vielä voi kunnolla leikkiä. Kirjaa ne on lukeneet Mut yleensä, jos kysyn, että pitääks se vauvaa vai käykö kaupassa, niin kauppaan menee. Pyykkien laitto taitaa olla ainoa, jossa se mieluummin ottaa vauvan

Mulla on yksi tuttu äiti, jonka mies tekee vielä vähemmän - ei yhtään mitään. Mutta he sopivat niin alun alkaenkin. Lapsi sai tulla, jos äiti lupas hoitaa sen kokonaan. Näin kävi, myös sektiohaavan kanssa. Mies tulee kotiin iltaisin myöhään, usein baarin kautta. Ei kuulosta ruusuiselta. Meillä onneksi loppujen lopuksi asiat varsin hyvin!

 

Voi tsiisus, mikä juntti tuo MaiMein kaverin mies!! Käsittämätöntä... Ja Chiralle paljon halauksia ja jaksuja, itsellä tuntuu välillä olevan kädet täynnä jo tämän yhden kanssa.

Meillä mies hoitaa tiskit (tosin tiskikone on mukavana apuna), roskien viennin ja vessan siivouksen. Tämä siksi, että itse mielelläni laitan ruokaa, siivoan ja pyykkään eikä esimerkiksi miehen siivousjälki tyydytä. Noista miehen hommista en kyllä jousta ihan periaattesta: kohta ollaan asuttu tässä vuosi, enkä ole kertaakaan roskista vienyt . Toki mies auttaa myös esim. siivouksessa, jos on kotona, aika oudolta tuntuisi, että moppaisin täällä ja mies vaan istuisi sohvalla :O. Myös pojan hoitoon osallistuu iltaisin, nykyään lukevat aina yhdessä Pessiä ja Iilluusiaa. Ei ole huolta, etteikö pärjäisi vauvan kanssa.

Täällä tuli tänään todistettua, ettei paljon kannata yksin linja-autoilla vaunujen kanssa. Bussi oli niin korkea, etten saanut yksin nostettua vaunuja ylös ja kun lopulta sain jonkun apuun, lähti vaununkoppa luisumaan alaspäin . Kaaduin sitten itse samalla aika pahasti, kun otin pojan kiinni, käsi ihan turvoksissa ja ruhjeilla. Kuski vaan veti eteenpäin, vaikka mamma istui bussin lattialla - samaten vieressä monta ihmistä seisoi tumput suorina :O!!! Kyllä on niin käsittämätöntä tämä suomalaisten kohteliaisuus ja palvelualttius...

Saa nähdä, miten selvitään, kun ensi viikolla pitäisi matkata kahdestaan bussilla mummolaan. Siellä onneksi ukki meitä vastassa ja täällä päässä pitää järjestää niin, että joku pääsee meitä saattelemaan. Mies siis loppuviikon työmatkalla Bukarestissa, joten ajateltiin lähteä mekin reissuun.

 

Kauhea tilanne teillä ollut kevlarsoul...Ja että muut seisoo vaan tumput suorina,tyypillistä. Paranemista sulle kovasti!

Meillä mies kyllä hoitaa muksuja kivasti,tosin aika säheltämistähän se on ja koittaa tehdä sataa asiaa samaan aikaan,tuloksena kotona kauhea kaaos ja sekasorto.Joskus kiukuttaa tulla kotiin jostain kun koti on samassa tilassa kuin lähtiessä tai yleensä jopa pahempi. Mutta ei saa valittaa kun kuitenkin suostuu jäämään kuuden kanssa kotiin ja ihan patistaa mua ottamaan omaa aikaa liikunnan parissa. Tänään olin vauvan kanssa ekaa kertaa vauvajmpassa ja tykkäsin tosi kovasti ja kyllä siellä hien pintaan sai.Aapeli vaan oli sitä mieltä että kesken jumpan on hyvä nukahtaa äidin olkapäätä vasten