Toukokuun toukat 2013 *LOKAKUU*

Heippa. Keskimmäinen viety päiväkotiin ja kaupasta selvitty kotiin,ruokakin olis jo valmiina=)Ollut eilisillasta asti pahoinvointi rannekkeet ranteissa ja niistä tuntuu olevan apua:O

Ensimmäisestä neuvolasta: täällä yleensä viikolla 9+,mutta tästä neljännestä pääsen ensi viikolla jo,vaikka viikkoa sitten vasta 7+6:D

Mies on ollut ensimmäisessä odotuksessa ainakin np ultrassa mukana,toisessa oli synnytystapa arviossa äp polilla mukana,kolmannessa odotuksessa ei ollut ollenkaan millään käyneille,kun hoiti lapsia niiden aikaa.
Kaikissa synnytyksissä on ollut mukana ja tulee nyttekin:heart:
Mites muut,tuleeko miehenne mukaan synnytykseen vai joku muu tukihenkilö?

Jännä juttu,kun minulla ja miehellä on tässäkin odotuksessa tunne,että meidän vanhemmat aavistelee jotain,vai kuvitteleeko sitä vaan heti,kun on joku salaisuus:D
Mites muiden vanhemmat?

petronella ja toukosalaisuus 6+5:heart:(pian taas poksutaan:D)
 
Meillä mies oli ensimmäisessä raskaudessa muistaakseni kaikissa neuvoloissa mukana ja lisäksi myös nuo np-ultrat sekä rakenneultrat kans. Neuvola-ajat varattiin yleensä iltapäivälle, koska munkin työt on eri paikkakunnalla kuin neuvola, enkä viittis kesken työpäivän käydä edestakaisin ajeleen toiselle paikkakunnalle. Torstaina on ensimmäinen neuvola ja sinne halus ainakin itse tulla mukaan. Katotaan sitten noita muita neuvoloita, että haluaako tulla. Mun puolesta saa tulla jos haluaa. Np-ultraan joudutaan menemään toiselle paikkakunnalle melkeen sadan kilsan päähän ja mietin, että mihin laitetaan lapsi siksi aikaa vai voiko sen ottaa sinne mukaan?
 
Pikaisesti täällä huutelen, että onko se FB-ryhmä jo olemassa? Ja salaisena ilmeisesti, kun sitä ei löydy, eikä noi linkitkään toimineet. Liittyisin mielelläni siihen ryhmään.
Voiko joku neuvoa, miten se tapahtuu?
 
Apua, mulla on jo 8+5! :D En ole pysynyt yhtään kärryillä, piti tarkistaa tollasella laskurilla. Aika menee hirveetä vauhtia. Eka neuvola on vasta seuraavalla viikolla, muistaakseni ja ultrakin jo tämän kuun 25.

Mä en ole vieläkään sisäistänyt, että olisin raskaana. Mulla ei ole mitään oireita. Alkuun oli vähän vilunväreitä, väsymystä nyt on aina. Mutta ekasta lapsesta oli kovat kivut kohdun alueella ja pahoinvointia, tokasta myös, ja oikeen jokapäiväistä oksentelua. Nyt ei sitten mitään. Vähän mietityttää, että olenko edes enää raskaana. Varhaisultrassa olen käynyt ja sykekin näkyi.

Miten muilla? Onko ketään muuta lähes oireetonta?
 
No niin nyt on käyty neuvolassa, labrassa ja ultrassa. Ja kaikki aivan mainiosti <3 <3 <3 pikku-Tara oli jo yli 3 cm pitkä ja siellä hän jo heilui ja liikuskeli. Aivan ihanaa nähdä aina vaavi siellä kasvamassa ja touhuilemassa! Nyt jaksaa sitten taas odotella ensi viikon np-ultraa, nyt näytti ainakin kaikki olevan aivan niinkuin pitääkin. Jospa viikon päästä olisi samalla lailla hyvät näkymät! Pari päivää pienempi oli mitä menkoista laskettuna, mutta parin päivän vuoksi ei kuulemma laskettua aleta muuttamaan. Passaa mulle :)



Onnellinen Bindi&Tara 10+2
 
Hej på dig!

Ja tervehdys kaikille uusille! :wave:

Mittees te ootte puhunut? Vissiin aivot käy niin kuumina, ettei oikeesti muista niin iha mittään! Imetysdementia taitaa jo vaivata ;)

No mut vasepuukista ootte puhunut.. mä en sinne nyt osallistu. Juttelen mieluummin täällä.. Toivottavasti täällä säilyy keskustelu vilkkaana vaikka sinne osa siirtyykin...

Mulla oli nyt ensimmäinen neuvola rv 6+6 .. aika aikaisin, siis sen takia kun oltiin Suomessa käymässä. Edellisissä on muistaakseni ollut nuo ekat neuvolat joskus rv 8-9+. Mies on ollut mukana jossakin neuvoloissa raskausaikana. Aika harvoin. Enempi on käynyt sitten lasten kanssa neuvolassa. Synnytykseen tulee mukaan ehdottomasti! Huh, en osais kuvitella ettei oma mies ois synnytyksessä! Kyllä siitä niin suuri apu siellä on! En kyllä tietäis kenet sinne ottaisin sen tilalle, jos ei pääsisikään...

Ässämix : Toivotaan että on vaan vaaratonta vuotelua!:flower:

Itellä edelleen ajottaista huonoa oloa.. varsinkin ruokailujen jälkeen :x Väsymys on häipynyt jonnekkin.. toivottavasti on mennyt kauas eikä löydä ihan heti takaisin!! Oon jaksanut ihmeen hyvin touhuta lasten kanssa ja pystynyt jatkamaan niin rakasta harrastusta kuin leipominen! Onhan mulla välillä semmonen lahna olo ja iltaisin kaadun kyllä sänkyyn suorin jaloin.. Ei millään jaksais odotella sinne np-ultraan joka on vasta 25.pv! Huh.. odottavan aika on pitkä.. Juoksemassa jaksaa kyllä yllättävän hyvin käydä! Viime raskaudessa jouduin jättämään juoksuharrastukseen sivuun jo ihan alkumetreillä kun tuntui ettei vaan kulje.... harmitti. Mutta nyt täysillä mukana vielä. Kävin juoksemassa puolimaratonin tuossa muutama viikko takaperin ja hyvin meni! Onko täällä muut harrastanut juoksua aikasemmin ja nyt raskausaikana? En muista onko ollut puhetta..

No niin, nyt reippaana taas iltaruokaa väsäilemään! Jippii :D

Ammi-liina + Pieni 10+4
 
Viimeksi muokattu:
Tänään oli eka neuvola ja mieskin oli vapaalla joten pääsi mukaan :) Myös pikkuista päästiin taas kurkkaamaan ja näkyi jo selvästi paremmin kuin 7+0, sydän pamppaili ja hieman liikuskelikin siellä :heart: Mittoja ei th halunnut ottaa. Nyt odotellaan kutsua nt-ultraan, ei jaksais millään oottaa! Meillä ei saa neuvolan ultralaitteesta kuvia, valitettavasti.

9+4
 
attol: ensimmäistä odottaessa en osannut pelätä oikein mitään,mutta toisesta ja kolmannesta pelotti etenkin,jos masussa ei olekaan elämää,nyt neljättä odottaessa pelko todella vahvana:|

Tää alkuraskaus etenee kyllä niin hitaasti,olis niin ihanaa tietää,että masussa kaikki niin kun pitää,np ultraa saa odottaa vielä useamman viikon,ultra-aika varataan ekalla neuvolakäynnillä ja ei ole kauheesti valinnanvaraa,sillä ultraava lääkäri ei käy edes joka viikko,eli hyvällä tuurilla ultran saa jo viikolla 10+ ja huonommalla vasta 12+:whistle:

Täällä monet jo pidemmällä,kun oma la vasta toukokuun lopulla,mulla osuneet kierrot jo kahdesti peräkkäin niin,että la loppu kuusta,kolmen vuoden välein kaikki lapsukaiset syntyneet:D

ässämix:hug: toivotaan,että kaikki hyvin=)
Tähän pinoon on jo tullut niin paljon huonoja uutisia aiemmin:'(
 
Attol: meidän ultrapaikassa on semmonen käytäntö että laittavat sähköpostiin kuvat :) Ja pelkäämisestä, joo kolmas lapsi mahassa ja yhä pelkään jokaista neuvolaa ja ultraa tosi paljon. vaikka ei se auta pelätä, se että pelkää tai ei pelkää ei vaikuta mitenkään mihinkään. Tarkoitan että sillä pelkäämisellä ei ainakaan mitään saavuta, eikä etukäteen voi surra jos huonoja uutisia olisi jossain vaiheessa tulossakin. Eli koitan elää nyt päivä kerrallaan ja nauttia raskaudesta, joskaan en uskalla tosiaan kertoa tästä vielä juuri kellekkään. Olen kerran saanut ne pahimmat uutiset niskapoimu-ultrasta, joten sitä pelkään ehkä kaikkein eniten.

Jaksuja ja positiivista mieltä meille kaikille!

Bindi&Tara 10+2
 
Mua kans ei ekan odotuksessa jännittäny mutta nyt todellakin. Kirjoittelinkin tuonne jonnekin, että kun nyt tietää miten ihana ja rakas ihminen siitä sikiöstä kehittyy niin pelko sen menettämisestä on aivan valtaisa. Ekasta sitä ei niin konkreettisesti tajunnu..
 
Ässämix, toivottavasti siellä on kaikki hyvin!

Synnytykseen tulee mies mukaan, joka kerta on ollut. Kävispä aika pitkäksi mulla yön pimeinä tunteina, yksikseen odotella hitaasti junnaavaa avautumisvaihetta. Ja loppuvaiheessa jos ja kun tuntuu, ettei selviä ilman puudutusta, on hälyttelemässä kätilön paikalle ja selittämässä mikä on hätänä. Itse en enää siinä vaiheessa saa sanaa suustani, kun kiskon kaksin käsin ilokaasua. En tykkää, että muhun kosketaan koko aikana, en siis halua selkähierontaa tai mitään, mutta juttukaverina. Ja tietysti ennen kaikkea jakamassa sen hienon hetken, kun pikkuinen on maailmassa :heart:

Kannattaa lauru kysyä, saako lapsen ottaa ultraan mukaan. MKS:n papereissa oli erikseen maininta, että enintään yksi aikuinen henkilö mukaan.

Bindillä ihania ultrakuulumisia :heart:

Ammi-liina
, minäkin harrastan juoksua. Tosin nyt tämän raskauden aikaan olen päässyt vain kerran juoksemaan, kipeänä oleminen/ miehen työt on pitäneet pois lenkkipoluilta. Jospa ensi viikolla, kun mies tulee taas kotiin.

Hieman on tunneherkkää elämä, en muista milloin olisin viimeksi tässä puolentoista vuoden aikana itkenyt, kun miehen on pitänyt lähteä työreissuun. Tänään itkin kuin mikäkin putous...

Pelkäämisestä, eka ultraa jännitän (ja olen joka raskaudessa jännittänyt), että löytyykö sieltä sydämen syke. Olikohan viime raskaudessa, kun ei ihan heti löytynyt, ja ehdin jo säikähtää. Kertomismuotokin on mulla ollut "meille saattaa olla tulossa vauva..." niin kauan, kun ei ole ultrassa saanut varmistusta. Muuten en neuvolakäyntejä pahemmin hermoile.

Huono olo on alkanut hiipiä kuvioihin mukaan, nytkin on inha ällötys olo :x Tekisi mieli koko ajan jotain pientä raikasta napostella, jos olo sillä helpottaisi.
 
(.)Kävin tänään varhaisultrassa. Siellä se pieni sydän sykki. :heart: Viikot tarkentuivat 6+3, vaikka oman laskelman mukaan piti olla jo 7+1. Tämä toisaalta selittää sen, mikseivät ensimmäinen ja toinen raskaustesti näyttäneetkään plussaa, koska aikaa hedelmöittymisestä ei ollut tarpeeksi. Uusi laskettu aika joka on siis nyt tämän päiväisen ultran perusteella 31.5.Ensimmäinen neuvolani tulevana perjantaina.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: -Tipe- ja janlind
23 vuotias esikoistaan odottava rouvashenkilö ilmoittautuu ryhmään mukaan :)
Eilen soitin neuvolaan ja varailin ensimmäistä aikaa(joka on 23.10), puhelimessa terkkari ilmoitti viikkoja olevan nyt 7+6, La 21.5. Tämä raskaus oli täysin yllätys meille mutta iloinen sellainen :) Mahasta nippailee aika ajoin ja kuvottava olotila tulee ja menee pitkin päivää. Nyt koitan yövuorossa kärvistellä kovaa väsymystä vastaan. Niin ja oletettu synnytyspaikka on siis ksks.:heart:
 
Kylläpäs täällä on aktiivista porukkaa :) Hyvä niin, ettei kaikki ole näin laiskoja kirjoittelijoita kuin itse olen.
Täällä on kuvotus alkanut ehkä hieman helpottamaan *koputtaa puuta*, viime raskaudessakin loppui aika aikaisin, joskus rv 10tienoilla.

Huomenna olis eka neuvola, saa nähdä millainen hulina siellä on päällä, kun joudun nuo kaksi nuorinta ottamaan mukaan, ettei anoppi ala kyselemään, miksi tartten lapsen vahtia.
Ultraa odotan kovasti, tuntuu, että siihen on ikuisuus, vaikka varmaan jo loppukuusta siellä on käyty.

Jotain olitte synnytyksistä puhuneet, että yksin vai jonkun kanssa. Meillä mies on ollut jokaisen synnytyksessä mukana, mutta tästä en tiedä. Sanoi tuossa yksi päivä, ettei ehkä halua mukaan. Sanoi kyllä sitten, että voihan se mieli siitä muuttua, kun alkaa tottua ajatukseen vauvan tulosta. Itse taas en osaa päättää, vaikka eihän tässä vielä kiire ole, että pelkäänkö enemmän synnytystä vai sektiota. Hyvin sujunut synnytys on niin helppo, mutta mitäs jos se ei menekään hyvin?
No eiköhän tuokin asia mene lopulta niinkuin pitääkin :)

Meillä alkoi tässä isomman asunnon etsintä, nyt kun tulee viides, ei enää edes hyvällä tahdolla sovita tähän nykyiseen. 78neliön kolmioon. Toivottavasti löytyisi joku kiva talo :)

Kakaravaara ja yllätys rv 8+4
 

Yhteistyössä