Heips..
poika04, ihmiset eivät aina ajattele, mitä suustaan päästävät. Minä loukkaannuin jopa sellaisesta kommentista, joka koski taloudellista tilannettani. Pärjäämiseni lapsen kanssa tavallaan kyseenalaistettiin: olenko siis huono äiti, jos olen sekä opiskelija että äiti?
Toisaalta taho, josta tämä meille suunnattu kommentti tuli, saattoi erinäisistä syistä halutakin horjuttaa uskoamme pärjäämiseen pienen lapsen kanssa (toisin sanoen kommentoija oli miehen ex). Eli "suodatinta" kehiin vaan tietyissä tapauksissa.. Ne, jotka oikeasti välittävät, myös kannustavat, vaikka haluavatkin puhua erilaisista riskitekijöistä raskauden aikana/ pienen lapsen kanssa.
Omasta voinnista: fyysisesti kaikki tuntuu olevan kunnossa mutta jonkinlainen pieni henkinen ahdistus nostaa päätään. En ole huolissani vauvasta, vaan jotenkin mietin elämää kovasti vauvan kanssa.. Viime yönä pitkän pyörimisen jälkeen sängyssä (ja muutamien äänettömien itkujenkin) näin unta, että olin viettänyt vuoden Etelä-Amerikassa ja kokemus oli mielestäni niiiin mahtava. Herättyäni mietin, ettei perheen kanssa voi lähteä vuodeksi esim. opiskelemaan ulkomaille.
Moni asia tuntuu nyt omassa elämässä hiukan painavan.. yleinen opiskelustressi, pelot niin monista asioista ja menneisyyden taakka. Eikä mulla ole ketään sellaista, jolle purkaa näitä. Sitä vaan hautoo omassa pienessä mielessään kaikkea ja asiat saattavat vääristyä (= on vaikea olla onnellinen).
Elikkäs, onko neuvolan kautta mahdollista päästä neuvontapsykologille? Onko neuvoloilla yleensä omaa psykologia? Mä en ollenkaan haluaisi mielen lipsuvan mustaksi tässä tilanteessa. Järki sanoo, että minun pitäisi uskaltaa olla onnellinen mutta tunteet vaihtelee. Kyse voi olla niistä kuuluisista hormoneistakin.
:ashamed:
Voimia kaikille odotukseen.
Ja onnea kaikille niille, jotka tuntevat jo masussa liikkeet! Se on varmasti mukava tunne. Täällä niitäkin odotellaan. :heart: