***TOUKOKUUN TOIVOTUT MAALISKUUSSA***

Jennille tsemppiä! Onneksi tosiaan viikkoja on kuitenkin jo aika paljon. Mulla tulee ainakin ihan litkua valkovuotoa ja aina aika ajoin paljonkin. Lapsivesihän tuoksuu makealle kun taas valkovuoto hiukka happamalle. Ja kuulemma maistuukin jos joku maistella haluaa

 

Iltaa kaikille kanssasisarille.

Tämä päivä on ollut yhtä hässäkkää.
Kuten eilen kerroin on kuopus sairaana. Käytiin eilen illalla viel lääkärissä ja määrättiin antibioottia ja kotihoitoa kolme päivää, jotta kuume ehtii kunnolla laskea.

Tänään aamupäivällä kävin esikon kanssa neuvolassa ja samalla reissulla tilasin itselleni lääkärin, kun oli takana nin huonosti nukuttu yö ja käheä ja karhea kurkku.

Kotona kävin siis laittamassa perheelle ruokaa ja suunnistin uudelleen terveyskeskukseen. Ei mitään tulehdus peräistä tautia löytänyt vaikka köhityttää ja aamulla oksensin keltaista räkää (yrittäkää kestää lukea tarkat kuvaukset). Lepäillä käski ja tarvittaessa panadolia ottaa ja saikkua kirjoitti loppuviikoksi, mutta katsotaan nyt mihin tää olo täst muuttuu. Huominen ollaan ainakin vielä kotosalla, kun kuopuksella oli vielä tänäänkin lämpöä vaikka kuuri jo onkin päällä.

Sairaalaan piti lähteä miehen vaaria katsomaan, mutta ei nyt parane mennä, kun toinen on just toipumassa leikkauksesta ja ikääkin kuitenkin jo on. Saa mies mennä huomenna yksin käymään.

(.) Samaanvanhaan maliin mennään liitokset välillä natisee. Viikonloppuna noita sokereita koitin mittailla, mutta huonolta näyttää, kun kaikki arvot ylittää nää raskaille annetut rajat. Pitää kait alkaa vielä enemmän seuraamaan mitä ja kuinka paljon suuhunsa laittaa vaikka nyt jo neuvolassa epäilivät mun paastonneen.

Nyt suihkun kautta sänkyyn ja odotteleen, kun rakas aviomies kotiutuu työvuorostaan puolen yön jälkeen.

Jossu & Hemuli 28+0

 

Jennille hirmusesti :hug: toivottavasti kaikki kuitenkin hyvin ja ei olis sitä lapsivettä vaan valkovuotoo!!!

 

Olen sitten taas nainen vailla periaatteita, mutta eipähän tarvi vollottaa koko ajan. Pappa ilmaantui eilen koko illaksi leikkimään pojan kanssa. Käytiin hiihtämässä ja kelkkailemassakin. Mut on näköjään niin helppo kiertää pikkusormen ympärille tota poikaa hemmottelemalla, etten enää halunnut illalla edes alottaa mitään keskustelua.
Pääsköön kuin koira veräjästä, on tässä muutenkin mietittävää.
Tuosta sokeridieetistä, itse joudun siihen virallisesti vasta ensi viikolla (eka lekuri on silloin), mutta olen kokeillut ja todennut, että vähintään kilo putoaa viikossa niillä ohjeilla, saattaa mennä enemmänkin, jos salilla ja lenkillä käy. Katsotaan riittääkö motivaatio aloittaa laihdutus jo nyt. Aspartaamia ja sukraloosia meillä ei käytetä. Se on tosi vaikeeta, kun niitä on nykyään tungettu jo ketsuppeihinkin ja läheskään kaikissa tuotteissa ei lue light tai kevyt vaan joissain vähemmän sokeria tai sitten ei edes ole mainintaa. Tuoteselosteet on pakko lukea alusta loppuun, monet valmistajat myös siirtyy käyttämään niitä tuotteissa eikä vaihda edes nimeä tai merkkaa muuten kuin pakkauksen väri saattaa vähän vaihtua. En ole mikään fanaatikko, kun oikein tekee mieli, saatan light limun juoda, kun en pahemmin limuja käytä, mutta en halua tietoisesti syöttää noita makeutusaineita kellekään.

 

Kiitokset taas tuesta teille kaikille :hug:

Täällä kaikki hyvin kai...seuraillut tuota vuotoa, kyllähän sitä tulee ihan kokoajan tihkumalla...mutta ei nyt sitä isoa siteellistä mitä käskivät seurata Taysista. Tuosta koostumuksesta en nyt itse kyllä osaa selvää otta, kovin kirkasta eikä kyllä millekään oikeastaan haise. Huomenna on äitipolille joka tapauksessa aika, puhelen siellä sitten tuosta. Liekkö pieni huoli joka sit kasvatti nuo supistukset taas entistä kipeämmälle tasolle, mutta en niitä nyt säännöllisiksi sanoin, 3-4 kertaa tunnissa, mutta ei joka tunti. Supistukset on saannut mahan ja selän niin helläksi että itku meinaa päästä kun yrittääkin liikahtaa. Paikallaan ok. No mutta kuten sanoin, onneksi huomenna on se tarkistus...Kuinka tää nyt voi olla niin vaikeaa?? Tahtoisin olla se onnea hehkuva, hyvävointinen äiti enkä tälläinen nuhjuinen ruikuttaja!

 

Höpsistä Jenni, ruikuttaminen on ihan ok, kunhan ei vatvo asioita ympäriämpäri niin, että ne muuttuu pahemmiksi kuin ovat. Nuhjuinenkin voi olla ihan rauhassa ja keskittyä nyt vaan siihen tärkeimpää. Kieltämättä itselläkin on välillä herännyt suorastaan väkivaltaisia tunteita muutamia yksinkertaisia ihmisiä kohtaan, jotka ei tajuu, ettei nämä vaikeudet ole kenenkään valintoja. Jotkut ihmiset koittaa "suojella itseään" henkiseltä kivulta, väittämällä, että kaikki epäreilut ja keljut asiat maailmassa olisi jotenkin vältettävissä ja melkeesti niiden kärsijöiden oma vika. Ei tämmöisissä tilanteissa kai ole muuta mahdollisuutta kuin mennä hetki hetkeltä eteenpäin ja koittaa pitää itsensä sisältä kasassa, antaa ymmärtämättömien haparoida pimeydessä vaikka lopun ikänsä.
Se onnea hehkuva, hyvävointinen äiti oottaa piilossa valmiina nauttimaan vaavin kanssa sitten, kun hän on valmis tulemaan näytille. Ja entistä vahvempana, jooko?
Jaksaa, jaksaa! :hug:

 

Tsemppiä Jenni :heart: Älä oikeasti mieti mitään moisia "ruikuti-ruikuti-juttuja", jos olo tuntuu pahalta, on se parempi sanoa, kuin pitää sisällä ! Sinulla on myös tämä raskaus taitanut olla tiukkaakin tiukempaa ja ongelmia pukannut tuon tuosta, joten ei kai siinä voi naama naantalin aurinkona vaan olla, kun tekee kipeää? OIkeasti, kerkeät säteilemään ja olemaan vaikka mitä sitten pienen nyyttisi kanssa :heart: Nyt vaan koitat pitää itsesi jotenkin kasassa ja jaksella päivä kerrallaan! (Helpohan se miunkin on sanoa, kun ei mitään propleemaa ole:x )

Kriisi Jokainen meistä tekee ne omat ratkaisunsa ja tilanteen mukaan selvittelee tarvittavia juttujansa. Ei ne säännöt vissiin lue missään kirjassa, kuinka asiat tulee hoitaa tai mikä on periaatteen määrite keskittyminen siihen mahanahan sisällä elävään on kuitenkin varmaan jokaisella tällä hetkellä pääasiallista (ja tietenkin lapset ylipäätänsä) Ymmärän hyvin sinun tilanteesi.
Itsellä olen huomannut vastaavia fiiliksiä, eli en jaksa vääntää ja kääntää asioista yhtään samalla mittakaavalla, kuin ennen raskautta. Liekö mikä sitten minulla taimmaisena syynä,(pelko yksin jäämisestä vaiko mikä?) mutta ero olisi tullut jo kertaalleen, jos en olisi raskaana ollut :ashamed:

No joo, ollaampas sitä heti aamusta muka syvällisiä
Mie näin unta, että halusin jo synnyttää vauvan supistelujen takia (kivuttomien sellaisten) Sain sairaalassa epiduraalinkin jo ja kaikki hoitajat yrittivät selittää minulle, ettei minun kannata vielä alkaa vauvaa synnyttämään.. No pääni pidin ja kinusin käynnistystä, kunnes onneksi herösin, enkä kerennyt näkemään, mitä synnyttelin Eilisen päivän oloja kyllä kruunaili hiukan nuo samanlaiset tunteet, kuin unessa, eli "voi kun aika olisi jo niin paljon toukokuun puolella, että saataisiin jo vauva syliin".

SilittämisestäEn todellakaan aio alkaa silittämään vauvan vaatteita aina pesun jälkeen. Vihaan ylikainen silittämistä, jopa verhot saattaa meillä eksyä ikkunoille silittämätttä, siinäpähän oikenevat

Eilen sain jo pakkailtua vähän, nyt vaan propleemana, että mitä kannattaa pakkailla, kuin niitä laatikoita on hiukanvaikea pinota täällä yli-ahtaassa asunnossa minnekään, missä eivät olisi tiellä!!!! Ja mitä semmoista voi pakata, ettei tasan tarvitse lähteä raatelemaan auki laatikoita ja etsimään sit' puuttuvaa tavaraa...

No, lähden silti pakkailemaa, jotain tekemistä päiväni kuluksi!!!

:hug: kaikille tarvitseville, moni tuntuu tarviivan hiukka extra potkua persiille ja halia kaupan päälle

Ai, niin, piti tulla lisäilemään... Meillähän tuo mies ei oiekasti ole kuin muutaman kerran kokeillut vauvan liikettä mahan päältä eikä ole pitänyt, kuulemma jotenkin inhottavaa! No, eilen sitten, kun katseltiin elokuvaa punkan puolella jo ja makoilin siinä maha paljaana kyljelläni herran vieressä, alkou ukkeli katselemaan minua hassusti, pitkän j amittaili ihan selvästi jotainmittasuhteita vartaloltani Nyökkäsi ja sanoi "hmm, näytät ihan liskolta, sellaiselta alkukantaiselta liskolta! Olet muuten niin laiha ja tuo möhömaha vielä lisäksi" Ihan tosissaan se noita juttujaan mulle kertoo, eikä niihin voi edes hermostua, kun toinen oikeasti mietti nähtävän kauan, että näyttääköhän hänen avovaimokkeensa alkukantaiselta liskolta

 

Jenni, ota tuo asia niin, että täällä on lupa ruikuttaa Me kanssaeläjät osataan samaistua sinuun, kun tiedetään, että ei ole helppoa tämän kessin kanssamuutenkaan, sitten vielä nuo sinun huolet päälle! Pääasia on, että johonkin saa tuntojaan purkaa. Se jo helpottaa, kun kirjoittaa ne tänne. Vaikka kukaan ei mitään kommentoisikaan, niin ne on tavallaan kuin ääneen sanottuja asioita. Sit kun saa "sanottua" ääneen, niin usein (ainakin mulle) asiat selvenee omassa pääkopassa selkeämmäksi kokonaisuudeksi.

Näin vime yönä ihan ihme unta. Meille syntyi vaalea pitkätukkainen poika. Mä en muistanut antaa sille rintaa vasta kun sen kolmantena elon päivänä, eikä mulla ollut sille oikein sopivia vaatteitakaan. Sitten mä unohtelin pikku ressukan vaunut aina milloin mihinkin. Voi tsiisus, minkähänlainen mamma täällä on kuoritumassa

 

Kiitoksia taas tuesta! Olette kyllä ihania ystäviä täällä...saa laukoa mitä mieleen juolahtaa =) Jotenkin vaan mieli on maassa kun tämä on tällaista tikkuista ollut. No jos tässä saisi nukuttua kunnon päikkärit niin mielikin kohenisi. Valvominen ei tosiaan ainakaan selkeytä mieltä

Onneks mies tulee huomenna kotiin ja oli jo päälliköilleen sanonut että häntä ei saa enää kirveelläkään reissun päälle. Hän haluaa olla kotona minun ja pikkuisen luona eikä missään tapauksessa tahdo "missata" jos lapsi alkaa äkisti syntyä. Hänen kun ei pakko ole olla tuolla reissun päällä, muutakin työtä riittää yllin kyllin. Mies on kyllä uskomattoman innostunut tulokkaasta. Illallakin jouduin laittamaan puhelimen mahan päälle, josko hän vaikka kuulisi asun sisäistä elämää...ja jotain hän sinne höpisikin. En kyllä jaksaisi ilman tuota miestäni, hän on kyllä sellainen tukipylväs minulle, ja niin mielettömän rakas. Olen aivan päistikkaisen ihmissuhteenkin kokenut joka päättyi siihen kun tulin raskaaksi, vahingossa... Luonto hoiti asian kuitenkin enne kuin ehdin aborttia tehdä, eli sain keskenmenon. Ko. miehestä en ole sanaakaan kuullut sen jälkeen kun kerroin hänelle olevani raskaana... Onneksi nyt elämä on ihan toisin! Eli mitä tässä ruikuttaa pahaa fyysistä oloa kun on onnellinen siitä että olen tuon mieheni vahingossa löytänyt ja saanut vielä kosittua mieheksenikin

 

Piru, kirjoittelin aamulla pitkän litanian ja se hävisi jonnekkin bittiavaruuteen :headwall:
uusi yritys...

Pipsa possu ja pienitytöntylleröinen: Niin arvelinkin, että kyseessä täytyy olla oma valinta..siis ettei missään enää tarjota perätilan ekaksi synnytysvaihtoehdoksi sectiota...
Itse en ole asiaan sen enempää paneutunut, muuta kuin että niin kauan haluan alakautta punnertaa, kun sille ei löydy lääketieteellistä estettä

Silittämisestä oli myös ollut puhetta, niin mä oon silitellyt esikolle ja kakkosellekin kaikki vaatteet vauvana aina pesun jälkeen, joten aion jatkaa traditiota tämänkin vauvan kohdalla... mielestäni pyykki jää muuten niin kovaksi, ja tappaahan se silitys bakteeritkin...

Pikkuhiljaa pitäisi saada niitä vaatteita tuolta laatikoista pengottua ja laiteltua, kun eilen saatiin hoitopydät sun muut oikeille paikoilleen=)

Masukuvaa myös päivittelin "pyöreitten viikkojen" kunniaksi

äippä ja nytty rv 30+1 :heart:

 

Niin tunnustettakoon teille tuosta exästä... Olin niin v-mäinen että en ole kertonut hänelle lainkaan mitä hänen lapsen alulleen loppu viimein tapahtui. Mutta eipä se häntäkään ole tuntunut kiinnostavan. Taidan olla kamala ihminen, mutta pakko oli tavallaan "kostaa" tuo. Jotkut sitten osaavat kyllä heilutella sitä elintään mutta kun pitäis vastuu teoistaan ottaa niin kadotaan kun pieru saharaan...Mikään ehkäisy kun ei ole 100 prosenttinen, tuli todistettua.

 

Jenni :hug: kovasti tsemppiä!
Mulle yks kätilö kertoi Hyksissä ollessani että yksi äiti oli saanut terveen lapsen (muutamia viikkoja ennenaikasesti kyllä ) vaikka lapsivesi oli mennyt jo 5 viikkoa aikaisemmin. Sitä vaan muodostuu koko ajan lisää ja lapsi huuhtoutuu siellä kohdussa, eli ei jää kuivilleen. Meidän poikakin syntyi 32-viikolla ja on ihan normaali, jotkin kehitykset vaan on sen pari kuukautta jäljessä. Tuon takia olen omasta pyynnöstäni käynyt pari ylimääräistä kertaa ultrassa ja kaikki on kunnossa ja onhan sitä pientä mukava käydä kurkkimassa. =)
Pieni on ollut jo jonkin aikaa pää alaspäin ja tuntuu aikamoista painetta kuin olisi kuula tuolla alhaalla.. Ja vatsa on pinkeä kuin mikä, kumarteli ja käveleminen aiheuttaa suppareita. Luin jostain että niitä voi olla jopa 20 päivässä, kunhan ovat kivuttomia niin ei hätää.
Makeutusaineista.. En ole normaalistikaan koskenut aspartaamia sisältämiin tuotteisiin, tulee maha kipeäksi ja ällö olo. Makuaisti on raskausaikana herkempi ja mulla jopa xylitolipurkka jossa on sorbitolia maistuu tällä hetkellä oudolta. :x
Painoa on tullut 6-7kg, nyt yli puoli kg viikossa. Joo täälläkin himottaa riisipuuro niinkuin jollain muullakin. Ja ylipäänsä kaikki pullat, voisarvet, juustosarvet ym leivonnaiset.....
Suonenvetoa on jonkin verran. Pitää varmaan kääntyä nukkumaan toisin päin, jos lisääntyy niin saisi painettua jalan heti seinää vasten niin helpottaisi nopeammin.

Ainiin ja tervetuloa taas uudet, tännehän on tullut paljon taas uusia. :flower:

Lumikko71 ja :heart: rv30+4

Lisäys vielä että jaksamisia myös lepäilijöille!!!! :wave:

 

jenni hyva, etta kuitenkin kayt tanaan naytilla. Ihan varmuuden vuoksi. Mutta kuten lumikko sanoi, onneksi ollaan jo yli 30. viikon ja tulevaisuuden nakymat nytkin syntyvalla lapsella ovat lopulta hyvat. =)

Taalla nyt sitten taas tuskainen yo takana. Ei paljon naurata, kun on tullut huonosti nukuttua ja selat ja jalat kipeana. oletko muuten paivansade sinakin saikulla iskias-kipujen takia nyt? Toisaalta olisi ihana olla toissa kun aika kuluisi nopeammin, mutta omat fyysiset rajoitukset alkavat tuntumaan aika hyvin nyt, joten taitaapi olla, etta tama mamma tuskin enaa toihin paasee. On sen verran rankkoja nama kivut nytemmin.

mymmelis miehesi jutut saivat minut nauramaan. Vai, etta alkukantainen lisko. Meilla tosin mies kutsuu minua omaksi virtahevokseen ja valaaksikin valilla. Ei voi edes suuttua, kun toinen osaa asian niin hellyyttavasti esittaa. Ja virtahevolta olo valilla tuntuukin, kun ei aian naiden kipujen kanssa paase ylos kevyesti nousemaan.

Kaverini synnytti eilen poikavauvan. Suloinen pieni tuhisija. olen ihan otettu ja liikuttunut. Rankka synnytys vaan, kesti 29 tuntia. Mutta mika palkinto. Niin pieni ja suloinen ja paljon tukkaa. :heart:

 

Moi!

Olen tässä kauheasti pohtinut että mitä kaikkea pitää/kannattee hommata esikoiselle. Toittakai vaunut on jo katottuna ja turvakaukalo, kuhan vaan hakisi liikkeestä pois. Vaatteita olen jonkin verran ostellu ja myös saanu, alkuun pitäisi päästä. Jännittää älyttömästi että on minulla nyt kaikkea! Ja mitä kaikea pitäisi ottaa synnärille mukaan? Sitten olen miettinyt että ostanko rasvoja yms. valmiiksi. Eräät ystäväni sanovat että niitä saa synnäriltä mukaan ja kaikkea muuta mukavaa. Onko kellään tietoa mitä Lohjalta saa mukaan?

Aläselkä ei enää kestänyt mummojen ja pappojen kanssa touhuamista ja järjetöntä juoksua, työt lisääntyneet työpaikassa syksyn aikana tosi paljon, ja lisää henkilökuntaa ei ole palkattu, joten ei ole voinut ottaa duunissa iisimmin. Aloin kyllä tekemään vähemmän tunteja helmikuun alussa, mutta ei se mun jaksamista auttanut, palkka nauhassa vaan näkyy :/ Nyt sitten ollaan 2vko saikulla ja sitten 2vko vuosilomaa ja sitten ajattelin käydä pari päivää duunissa että saan hyvästellä kaikki, niin sitten alkais se mammaloma ja kauhia odottelu että milloin pienoikainen maailmaan tulee.

Olen myös viime aikoina miettinyt synnytystä...kauhulla :/ Synnytys jännittää ja hirvittää ihan älyttömästi. Miten mie saan sellasen ihanan pienokaisen ulos masustani..miten mie jaksan ponnistaa ja miten kestän niitä kipuja. Olen kauhian kipu herkkä ihminen, kestän mitä vaan melkein itkun kanssa..ja pelkään kauheasti kipua tai asioita joissa voin satuttaa itseäni. Noh olen yrittänyt lohduttaa itseäni ja puhua ystävilleni jotka ovat lohduttaneet. Mieskin minulle aina sanoo että kyllä kaikki menee hyvin Turhaa mie kuulemma stressaan, ja niinhän se varmaan on

Kauheasti tekisi mieli laittaa lastenhuonetta kuntoon. Siellä vaan on kaikkea sellasta mikä ei sinne kuulu esim. kuntolaitteita ja piano(joka on appiukon), en vain tiedä minne ne siirtäisin :headwall: noh onneksi vauva ei ihan heti tarvi omaa huonetta tai ainakana heti siellä ole (sijoitan pinnasängyn omaan makkariin aluksi), mutta kun äiti tahtoo! Toisaalta vauvan syntynän jälkeen tietää varmuudella onko poika vai ei, niin sitten voi laittaa huoneen sukupuolen mukaan.

Oi että nyt iski kauhia nälkä, kai se tästä pitää syömään alkaa!

Mukavaa päivänjatkoa!

 

Kiitos Edla-Mammalle vinkeistä... Ehkä mäkin sitten yritän hillitä ruoanhimoa porkkanoilla ja ruisleivällä. Kriisi - millaiset sokeridieettiohjeet sait? Mä sain sellaisen vihkosen, missä on n. 1600 kalorin esimerkkiruoat, ja sitä seuraamalla mulle jää hirveä nälkä. Kaikki vinkit ois tervetulleita.

Unista sen verran... Näin viime yönä sellasta unta, että synnytin ja aloin sitten heti epätoivosesti imettää. Vauva ei kuitenkaan ollu ihminen vaan kissanpoikanen. Tosi suloinen kyllä.

 

mikäs on Jennin olo? Vielläkö lorahtelee? Toivottavasti kaikki olisi ok ja vaaveli siellä kelluisi omassa uima-altaassaan viellä monta viikkoa =)

Kriisi: Mä olen samaa mieltä mymmelin kanssa et olkoon kuka mitäkin mieltä me ´jokainen kuiteskin itse otetaan vastuu omista valinnoista :heart: et painukoon suohon sellaset jotka moralisoi toisten valintoja...Pääasia että sinä ja sinun perheesi olette onnellisia.

Perjantaina pääsisi ultraan IHANAAA...Kerokaapas vinkkejä mulle miten saan ruinattua käynnistys ajan itelleni? En haluais et menee yli ahtaan lantion takia...pelottaa se kiinni jääminen, jos alakautta pitää tuikata. ( en edes tätä alakautta synnytystä ole jaksanut stressata kun omat murheet tuntuu tällä hetkellä aika pieniltä)

kaikille suppareista käsrsiville ja levossa oleville suurensuuri :hug:

poika ja papu 30+6

 

Poika03: Reippaita suppareita täällä on ja kyllähän nuo pöksyt edelleen kastuu. No huomenaamusta on se äippäpoli käynti, sen jälkeen taas viisaampi.

 

Helou!!

Jenni hui!! Toivottavasti ei nyt vielä oo lapsivettä.... :hug:

Vauvanvaatteiden silityksestä,miks ne pitäis silittää? Onko siinä joku juoni. En yleensä silitä mitään... :ashamed: Tietty jos joku paitapusero tai suorat housut on tuhannen rypyssä...mutta muuten en hirveemmin rautaa kuluta. Valaiskaa tyhmää?

Majj:Mulla noita kivuttomia suppareita oli silloin töissä ollessa välillä ihan tauotta ,tuntu että oikein kun äity ,meni koko maha kramppiin.. Mutta nyt kun tässä kotosalla olen ollut,niin ei juurikaan supistele. Heti jos yritän lenkillä mennä normaalia vauhtia,alkaa taas :/ Mitään paikkoja ne ei ollut avanneet...


Oon nyt ahkerasti ommellut noita vauvan juttuja,että kohta vois keskittyä pesemään niitä vaatteita :heart: Vaippashow on kuitenkin vielä aloittamatta ja siihen menee aikaa :ashamed:
Aika menee kyllä nopiaan vaikka oonkin sairaslomalla

Ketuttaa vaan kun tätä painoo on tullut vaikka oon syönyt milestäni terveellisesti ja liikkunut,niin miten sitä tulee nyt kun en enää ole töissä :kieh: Nimittäin tuolla töissä juokseminen oli olennainen osa mun päivän liikunta annoksesta. Ei paljoo varmaan auta kun käyn tuolla kaupungilla kiertämässä korttelia etanavauhtiin
Että varmaan vaaka räjähtää kun siihen ens viikon pe neuvolassa astun |O

Mutta ainakin kutvonen jaksaa venytellä mahassa niin että nahka paukkuu

Repa ja kutvonen rv 30+1

 

KatrinainenOllaan me yhdessä eläimellisiä

Lvi-asentajilla oli joku lakko-systeemi tänään ja mies tulikin jo puolen päivän jälkeen kotiin! Ihanaa, tehtiin yhdessä hyvää ruokaa ja käytiin kaupassa ostamassa herkkuja... Tosin, luulen, että tässä ois takana se marmatus, mikä meillä oli, kun mies vonkaa seksiä aj mun ei vaan tee mieli ja huvikseen en "anna", kun ei tee mieli. Multa vaan katoaa halut, jos pitkään on semmoista, ettei saa muuta hellyyttä ja huomiota, kun vaan seksin yhteydessä tai sitä ruinatessa.. Sanoin miehellekin, että miekin oon lakossa ja se vähän kimpaantui, että mä jotenkin "rankaisen" sitä :| En mitenkään sanonut tai antanut ymmärtää, että haluan hänen tekevän jotain asioita vain seksin toivossa ja saadakseen "palkinnon"... *Voi noita miehiä (vai onko mun mies vaan jotenkin "vajaa"? )
No, katsotaan, mitä yrittää illalla, kun tulee kotiin... Semmoinen jatkuva ruinaaminen ja yrittäminen on jo ahdistavaa, kun itsellä ei vain yksinkertaisesti tee mieli... :/ Ei se mies tahallaan sitä tee, mutta... Pölvästi, m,ikä pölvästi...

jessus, muilla on yleensä vaivana ummetus raskaus aikana... Mullapa onkin päin vastoin ja onkin ihan kellon tarkka ripuli Tuossa hiukka ennen kasia on parina päivänä iskenyt kamala pakotus pyrstön alle B) No, tuskin tulee peräpukamia ainakaan ummetuksen takia...

Tsemppiä JenniTule sitten heti meille tänne kertomaan, mitä sanottiin polilla!!!

Miulla on tuo vanha skolioosin ryystämä selkä on alkanut vaivaamaan enemmissä määrin... Toinen lapa ja puoli selästä on ihan jumissa, ottaa vastaan, kun hengittää..Mitenkään ei voi sitä venytellä, kun vatsa ottaa vastaan Mie varmasti hieroisi, mutta on niin samperin kovakourainen, kun ei ymmärrä, etten mie ole mikään Puolalainen kuulantyöntäjä... Yksi ammattinimike siis herralla on urheiluhieroja :saint: Kertaakaan ole minua kunnolla hieronut, ilman että olisin lähtenyt itku kurkussa karkuun

Oooh, taas tulee tämmöisiä hehto-mega-kirjoituksia...Säästetäämpä palstatilaa muille ja positutaan ilpalan tekoon.. Hyvät yöt kaikille :wave:

 

terveiset sairaalasta kotiutuneelta ja jennille, etta heti nyt naytille. Mulle sitten iski tuskaiset supistukset paivalla ja sitten alkoi poksyihin taallakin lorahtelemaan. Kaskivat synnarille kaymaan. Pitkan aikaa nakyi suppareita kayralla, nousivat aina 50 saakka. Loppuivat onneksi kuin seinaan. Veden lorahtelu oli myos onneksi valkovuotoa. Kohdunsuu ei ollut onneksi auennut ja kaulaakin 4 cm jaljella, joten paasin kotiin. Mutta nyt vuodelevossa ja kasky soittaa jos suppareita tulee taas. Oli muuten sen verran kipeita etten voinut kavella ja hyva jos henkea sai. Kaikki tulehdus testit otettu. laakari olikin hiukan hammentynyt, etta mista nuo supparit tulivat. Nyt onneksi kaikki ok.

 

Iltaa. Jenni: Tsemppiä huomiselle polikäynnille. Ei meitin odotuksesta ole helppoa luotu. Nyt kun sielläkin taas saa pelätä pienen puolesta, niin saa täälläkin. Mie oon tänään käynyt parvoviruksen vasta-ainekokeissa, kun esikoisella todettiin parvorokko. Tulokset saa vasta viikon kuluttua. Jos miulla ei vasta-aineita löydy ja saan oireita, voi pienikin saaha tartunnan ja seurauksia en uskalla edes ajatella. Tosin se mikä hieman huolta helpottaa, että hoidot viimesellä kolmanneksella on lupaavia ja sikiölle ei pitäisi mitään jäädä, mutta.. anemia ja sydäntulehukset ja muut kyllä vie ajatukset. Juur kun alotin pienen tavaroiden laittamisen ja eilen pesin melkein kaikki vaatteet, niin tulee sitten tälläisiä eteen. Tuli ihan kauhia tunne, että oonko mie ihan liian aikaisin nämä nyt kaappiin laittannu, että tietää vaan huonoa, kun tyhmänä vielä luin sikiö kuiolemistakin, kun on parvotartunnan saanut.. Että nyt tekee kipiää ja itkut on herkässä. :'( Täytyy toivoa parasta, että mie olisin sen rokon jo joskus sairastannu. Kun pystys aattelemaan, kuinka huonosti tuo kai tarttuu, mutta ku mie oon sitten tälläinen murehtija ja murehin ihteni ties jo minne, vaikkei mistään mitään tiiäkkään vielä. Ääk! No, tälläistä tänne näiden kaikkien pirun vaivojen sekaan. Mutta Jennille vielä peukut pystyyn..

weiss ja pikkuinen 30+1 :heart:

 

weiss :hug:
Onneksi tuo parvorokko on usein oireeton sikiolla. Ja voihan olla, etta sulta nuo vasta-aineet loytyvat. Pidetaan peukut pystyssa.

 

Hei oikeasti... Voihan kehveli meiän toukokuisten kanssa!!! Nyt loppukoot kaikilta supistelut ja kipuilut, ei mitään lapsivesiäkään ulos vielä, eikä muutakaan!!! Nyt heti!!! Ja Weissillä on toivottavasti vasta-aineet parvoon jo!!!

Mie meen pihalle tanssahtelemaan oman versioni sadetanssista kaikkien toukokuisten puolesta, nyt kaikille hyvät olot vaan |O

Ite on ihan pöhkö olo, kun napisee jostain pienestä lihas kivusta, kun toisilla on ihan tosi kyseessä ja oikea hätä :|

Höh, mul tuli ihan paha mieli teitin puolesta... :ashamed:

:hug:

 

Weiss, ei muuta kuin kerho pystyyn! Minäkin nimittäin istun kotona karenssissa, kun työkaverilla on parvo-rokko. Minä en ole koskaan edes koko taudista kuullut... No mutta toivotaan, että päästään tästäkin riesasta, vais mitä!

Mun napa on muuten kääntymässä ulos! Hassua ja vähän kyllä inhaakin

Ja Jennille ja muillekin vastustusta viime aikoina kokeneille TSEMPPIÄ!

BC

 

Myöhäisiä iltoja kaikille! Täällä yrittää flunssa pukata päälle... :snotty: Kurkku on kähee ja kipee ja viluttaa ja on sellanen noh, sairas olo. Kaikenlisäks selkä kipee ja issias vaivaa kun yrittää nukkua. Ei siis aurinko paista tähän pesään. :ashamed: Yritän täs lämpimällä mummon mehulla itteeni lääkitä. Positiivista täs päiväs on se, et tyty mahas on kyl ollu tosi vilkkaalla päällä. Vejelly omia tanssikuvioita koko päivän tuol mahas, välil aivan sattuu.Mut silti NIIIIN IHANAA!!! :heart:

Toivottavasti Weiss nyt oot kuitenki säilynyt ilman tartuntaa!!!Haleja kamalasti!!

Kriisi: Kuten mymmeliskin tuolla sanoi, jokainen tekee omat ratkaisunsa ja oma elämänsä pitää elää niin niinkuin itsestä parhaalle tuntuu. Muiden mielipiteitä on turha jäädä suremaan. Itse olen niin kovia kolhuja kokenut ja muutaman todella vaikean päätöksen joutunut tekemään että olen kyllä sisäistänyt sen että täytyy kuunnella ennenkaikkea itseä, omaa tahtoa, omaa sydäntä ja omaa järkeä ja tehdä niiden perusteella sitten se oikea ratkaisu ja päätös. Aina ei välttämättä kaikki mene heti niinkuin toivoisi ja kolhuja tulee elämässä, niiltä ei kukaan välty. Mutta kaikesta selviää. Ja kaikille se onni löytyy, jokaiselle omanlaisensa.

Tulipas siinä taas... :saint: Monesti vaan itse miettinyt että jos en olisi näitä ratkaisuja tohtinut sillon reilu vuosi sitten tehdä, mitä tein, niin paljosta olisin jäänyt paitsi.

Jennille tsemiä huomiseen!!!

Nyt viel muki kuumaa mehua ja sit taas yrittään nukkumista!!!

liinu83 ja möykky 29+3