Minkäställevoi minä kävin 12.10. verikokeessa ja 17.10. ultrassa ja oli tullut jo nuo verikokeen tulokset, vaikka oli kai tarkoitus että vasta neuvolalääkäri laskisi tämän kuun lopussa tuon riskiluvun. Mutta se siis laskettiin jo heti ultran jälkeen.
~ Toukokuun Toivotut 2012 *LOKAKUUSSA* ~
- Viestiketjun aloittaja tiuhti_
- Ensimmäinen viesti
minkäställevoi, tsemppiä ultraan!!!!!! :kiss: tuu kertoon sit kuulumiset!
Sadettaja*, voi ihanuus :heart: sielläkin liikkeitä!!!
mä uskon että ihan hyvin voi jo tuntua liikkeitä eikä enää oo vaan pelkkä eksyny pieru kiitos rauhoittelusta! :heart:
mulla on jo jotenki parempi mieli.. ehkä siellä masussa on kuitenki kaikki hyvin =) kiitos teille!
lily-rose koskas myö saahaa masukuvaa? =)
LepikonHeta, ihana aamu sinulla :heart: oikein mukavaa päivää sinnekkin :wave:
Sadettaja*, voi ihanuus :heart: sielläkin liikkeitä!!!
mä uskon että ihan hyvin voi jo tuntua liikkeitä eikä enää oo vaan pelkkä eksyny pieru kiitos rauhoittelusta! :heart:mulla on jo jotenki parempi mieli.. ehkä siellä masussa on kuitenki kaikki hyvin =) kiitos teille!
lily-rose koskas myö saahaa masukuvaa? =)
LepikonHeta, ihana aamu sinulla :heart: oikein mukavaa päivää sinnekkin :wave:
Kiitos tuesta ja sanoistanne. Kyllä tää käsi tästä viellä paranee ja eipä ainakaan ihan heti tarvitse töissäkää kertoa raskaudesta, ku ei nyt sit sitä huomaa. Pomolle tietenkin soitttele maanantain ultran jälkeen, niin tietää varautua.
Täälläkään ei olla nukuttu hyvin, mutta kai se on ymmärrettävää. Pojat vein just pph:lle ja haen sit päiväunien jälkeen taas pois. Heillekin kivempaa, ku näkevät kaverit taas viikon jälkeen. Meillä onneksi aivan ihana pph. Juteltiin ja sovittiin, että jos nyt muutaman kerran viikossa pojat ovat hoidossa.
lily-rose Juu mieheni on kotoisin Britaniasta, Englannista. Läheltä Manchesteria. Siellä pari kertaa vuodessa tulee käytyä. Ja sieltä kanssa vierailevat meillä.
LepikonHeta Jaksamista myös sinne :hug:. Onko ystäväsi siis jo saattohoidossa?
Mulla myös ajatus tuon kolarin jälkeen, että kun uusi elämä alkaa, niin toinen loppuu. No toivotaan, että miehen veli vielä toipuu. Kuitenkin nuori kyseessä, alla 30-vuotias.
Tiuhti_ Juu voit lisätä Ladybug ja tyttöolon, kiitos :wave:
Mä en oo doppleria uskaltanut hankkia. Ku jos niitä ääniä ei kuulukaan, niin joudun ihan paniikkiin ja varmaan koko ajan yhteydessä neuvolaan ja ties mihin. Oon aatellut, että kyllä ne sit kuullaan neuvolassa ja ultrassa jne. Ja nyt sentään tiedän, että pikkuisella kaikki hyvin. :heart: Levollisemmin mennään maanantaihin. Eli jos jotain hyvää tästä kaatumisesta yrittää hakea.
Mutta nyt vähän päiväunille, jos saisi nukuttua, kun yöllä ei juuri uni tullut. Siskoni on tulossa kylään vauvansa kanssa ja luvannut autella jossain asioissa. Kyllä siskot on ihania :heart:
Tuhkimo ja Ladybug 11+5
Täälläkään ei olla nukuttu hyvin, mutta kai se on ymmärrettävää. Pojat vein just pph:lle ja haen sit päiväunien jälkeen taas pois. Heillekin kivempaa, ku näkevät kaverit taas viikon jälkeen. Meillä onneksi aivan ihana pph. Juteltiin ja sovittiin, että jos nyt muutaman kerran viikossa pojat ovat hoidossa.
lily-rose Juu mieheni on kotoisin Britaniasta, Englannista. Läheltä Manchesteria. Siellä pari kertaa vuodessa tulee käytyä. Ja sieltä kanssa vierailevat meillä.
LepikonHeta Jaksamista myös sinne :hug:. Onko ystäväsi siis jo saattohoidossa?
Mulla myös ajatus tuon kolarin jälkeen, että kun uusi elämä alkaa, niin toinen loppuu. No toivotaan, että miehen veli vielä toipuu. Kuitenkin nuori kyseessä, alla 30-vuotias.
Tiuhti_ Juu voit lisätä Ladybug ja tyttöolon, kiitos :wave:
Mä en oo doppleria uskaltanut hankkia. Ku jos niitä ääniä ei kuulukaan, niin joudun ihan paniikkiin ja varmaan koko ajan yhteydessä neuvolaan ja ties mihin. Oon aatellut, että kyllä ne sit kuullaan neuvolassa ja ultrassa jne. Ja nyt sentään tiedän, että pikkuisella kaikki hyvin. :heart: Levollisemmin mennään maanantaihin. Eli jos jotain hyvää tästä kaatumisesta yrittää hakea.
Mutta nyt vähän päiväunille, jos saisi nukuttua, kun yöllä ei juuri uni tullut. Siskoni on tulossa kylään vauvansa kanssa ja luvannut autella jossain asioissa. Kyllä siskot on ihania :heart:
Tuhkimo ja Ladybug 11+5
Huomenta!
Tuhkimolle kovasti paranemisia ja toivottavasti miehesi veli myös toipuu! Varmasti ikävää olla täällä, kun haluaisi olla paikan päällä.
Princessa, mäkin olin miettinyt sitä tukivyön käyttöä tallihommissa ja testasin sitten lauantaina, mut enpä kokenut siitä vielä mitään iloa, ehkä johtuen siitä, et on vähän liian iso. Mulla siis kokoa M ja viimeks oli kyllä tosi hyvä tuki mahalle, mut ympärysmitta vähän liian iso, niin ei tue selkää. Kai se sitten ison mahan kanssa taas toimii. Tai jos raaskis ostaa S-kokoisen.
Tiuhti_ helppo sanoa, mut älä stressaa niistä sydänäänistä! Mullahan kanssa yritettiin kuunnella sillon 10+1, kun olin saanut sen tällin sähköpaimenesta, ja kaikki olivat sitä mieltä, ettei niillä viikoilla AINA kuulukaan kuulua neuvolan dopplerilla. Ja nt-ultrassahan todettiin istukan olevan etuseinässä, joka myös vaimentaa kuuluvuutta. Kerran oon tähän mennessä kuullut kotona, eilen taas kokeilin, mut jotain vikaa tossa mun omassakin on, kun aina jossain vaiheessa loppuu kuuluvuus ja kuuluu vaan suhinaa.
Ja tosta istukan etuseinässä olemisesta johtuen oon ajatellu, et liikkeet ei varmaan tunnu kovin aikaisin. Tytöstä eli tokassa raskaudessa oli kans, ja tunsin liikkeet ekan kerran rv 18 mahallani maatessa. Mut vaikka oon ollu aina sitä mieltä, ettei näin aikaisin VOI tuntea liikkeitä; on siis varmasti ilmaa, joka liikkuu niin nyt oon muutaman kerran itekin epäilly jo tuntevani jotain. Ja eilen illalla varsinkin sohvalla maatessa mahassa tuntui melkoinen myllerrys, joka hyvin saattoi olla sikiökin, paikasta päätellen. Mut en mee vannomaan. Se on jännää, miten kaikki muuttuu, kun vielä mun ekojen lasten odotuksen aikaan (90-luvulla) ihan yleisesti sanottiin, et ensisynnyttäjä tuntee liikkeet noin rv 20 ja uudelleensynnyttäjä rv 18. Jotkut harvat väitti tunteneensa jo viikolla 17, joka oli outoa, ja nykyään monet siis jo tässä vaiheessa.
Hauskaa kun luin täältä perjantaina olevani jo keskiraskaudessa, niin kummasti väsymys hävis ja siivosin koko päivän kotona ja olin täynnä energiaa! Ja selkeesti vähemmän tarvinnu nyt päikkäreitä. Ja tosiaan se pahoinvointi on melkeinpä kadonnut (en nyt hehkuta enempää, kun yleensä se ei oo hyväks ) ja muutenkaan ei oo juuri oireita. Eilen oli jopa jotenkin kummallista puhua isompien kummitädin kanssa tästä raskaudesta, kun en meinaa millään sisäistää tätä... Kai se tästä, kun liikkeet alkaa kunnolla tuntumaan?! Maha ainakin kasvaa jo niin selkeästi, et haittaa jo jotain tekemisiä. Toivottavasti ei yhtä isoksi, kun viime raskaudessa.
Ai niin, kerrottiin teineille perjantaina ja tosi hyvin ottivat! Tyttö kyllä sanoikin arvanneensa, ja naureskeli sitä, kun olin kerran väittänyt vaan syöneeni ja olevani turvoksissa, kun joku viikko sitten kysyi multa asiasta. Esikoinen ei paljoa kommentoinu, mut ihan iloiselta vaikutti. Ja tyttö totesi myöhemmin, että se on oikeasti ihan kivaa, kun olen sitten edelleen kotonakin. Ei vaan halua joutua sitä vauvaa hoitamaan!
mymosalle tsempit neuvolaan, kyllä ne äänet jo siellä kuuluu! Mulla kuulu edellisestä ekan kerran viikolla 14, kun oli huoli, niin kävin kerran kuunteluttaa. Mullakin neuvola torstaina, eiköhän ne nyt kuulu sielläkin. Niin ja mulla on kans hermot aika tiukalla koiriin nyt (kuten jo viimeksi taisin kertoa), mut uskon sen liittyvän vaan tähän raskauteen. Ei siis kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä!
Perjantaina on sitten se sokerirasitus, karkkia ja suklaata on sitten vedetty urakalla, jos tulee vaikka kielto syödä. Ja varmaan näkyy painossakin. Viimeksihän se oli jo noussut kolme-neljä kiloa kesästä ja noin 8 kg enemmän ku maaliskuussa. Pituutta mulla 170 cm ja ekan raskauden lähtöpaino (tosin 18-vuotiaana...) oli 54 kg. Synnyttämään mennessä painoin 75 kg ja tokaa synnyttäessä 76 kg. Kolmatta synnyttämään mennessä painoin jo 82 kg eli 21 kg tuli viime raskaudessaki. Saa nähdä mitä nyt, paitsi jos tulee joku dieetti, niin voi vähän rajoittaa. Ei kyllä haittais.
Nyt pitää lähteä päivän askareisiin, jos pääsis viimein vaikka pihahommiin asti.
bambiiba77 & Rymy-Eetu (joka kuulostaa musta hassulta nimeltä tytölle )12+5
Tuhkimolle kovasti paranemisia ja toivottavasti miehesi veli myös toipuu! Varmasti ikävää olla täällä, kun haluaisi olla paikan päällä.
Princessa, mäkin olin miettinyt sitä tukivyön käyttöä tallihommissa ja testasin sitten lauantaina, mut enpä kokenut siitä vielä mitään iloa, ehkä johtuen siitä, et on vähän liian iso. Mulla siis kokoa M ja viimeks oli kyllä tosi hyvä tuki mahalle, mut ympärysmitta vähän liian iso, niin ei tue selkää. Kai se sitten ison mahan kanssa taas toimii.
Tai jos raaskis ostaa S-kokoisen.Tiuhti_ helppo sanoa, mut älä stressaa niistä sydänäänistä! Mullahan kanssa yritettiin kuunnella sillon 10+1, kun olin saanut sen tällin sähköpaimenesta, ja kaikki olivat sitä mieltä, ettei niillä viikoilla AINA kuulukaan kuulua neuvolan dopplerilla. Ja nt-ultrassahan todettiin istukan olevan etuseinässä, joka myös vaimentaa kuuluvuutta. Kerran oon tähän mennessä kuullut kotona, eilen taas kokeilin, mut jotain vikaa tossa mun omassakin on, kun aina jossain vaiheessa loppuu kuuluvuus ja kuuluu vaan suhinaa.
Ja tosta istukan etuseinässä olemisesta johtuen oon ajatellu, et liikkeet ei varmaan tunnu kovin aikaisin. Tytöstä eli tokassa raskaudessa oli kans, ja tunsin liikkeet ekan kerran rv 18 mahallani maatessa. Mut vaikka oon ollu aina sitä mieltä, ettei näin aikaisin VOI tuntea liikkeitä; on siis varmasti ilmaa, joka liikkuu
niin nyt oon muutaman kerran itekin epäilly jo tuntevani jotain. Ja eilen illalla varsinkin sohvalla maatessa mahassa tuntui melkoinen myllerrys, joka hyvin saattoi olla sikiökin, paikasta päätellen. Mut en mee vannomaan. Se on jännää, miten kaikki muuttuu, kun vielä mun ekojen lasten odotuksen aikaan (90-luvulla) ihan yleisesti sanottiin, et ensisynnyttäjä tuntee liikkeet noin rv 20 ja uudelleensynnyttäjä rv 18. Jotkut harvat väitti tunteneensa jo viikolla 17, joka oli outoa, ja nykyään monet siis jo tässä vaiheessa. Hauskaa kun luin täältä perjantaina olevani jo keskiraskaudessa, niin kummasti väsymys hävis ja siivosin koko päivän kotona ja olin täynnä energiaa!
Ja selkeesti vähemmän tarvinnu nyt päikkäreitä. Ja tosiaan se pahoinvointi on melkeinpä kadonnut (en nyt hehkuta enempää, kun yleensä se ei oo hyväks ) ja muutenkaan ei oo juuri oireita. Eilen oli jopa jotenkin kummallista puhua isompien kummitädin kanssa tästä raskaudesta, kun en meinaa millään sisäistää tätä... Kai se tästä, kun liikkeet alkaa kunnolla tuntumaan?! Maha ainakin kasvaa jo niin selkeästi, et haittaa jo jotain tekemisiä. Toivottavasti ei yhtä isoksi, kun viime raskaudessa. Ai niin, kerrottiin teineille perjantaina ja tosi hyvin ottivat! Tyttö kyllä sanoikin arvanneensa, ja naureskeli sitä, kun olin kerran väittänyt vaan syöneeni ja olevani turvoksissa, kun joku viikko sitten kysyi multa asiasta.
Esikoinen ei paljoa kommentoinu, mut ihan iloiselta vaikutti. Ja tyttö totesi myöhemmin, että se on oikeasti ihan kivaa, kun olen sitten edelleen kotonakin. Ei vaan halua joutua sitä vauvaa hoitamaan! mymosalle tsempit neuvolaan, kyllä ne äänet jo siellä kuuluu!
Mulla kuulu edellisestä ekan kerran viikolla 14, kun oli huoli, niin kävin kerran kuunteluttaa. Mullakin neuvola torstaina, eiköhän ne nyt kuulu sielläkin. Niin ja mulla on kans hermot aika tiukalla koiriin nyt (kuten jo viimeksi taisin kertoa), mut uskon sen liittyvän vaan tähän raskauteen. Ei siis kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä! Perjantaina on sitten se sokerirasitus, karkkia ja suklaata on sitten vedetty urakalla, jos tulee vaikka kielto syödä.
Ja varmaan näkyy painossakin. Viimeksihän se oli jo noussut kolme-neljä kiloa kesästä ja noin 8 kg enemmän ku maaliskuussa. Pituutta mulla 170 cm ja ekan raskauden lähtöpaino (tosin 18-vuotiaana...) oli 54 kg. Synnyttämään mennessä painoin 75 kg ja tokaa synnyttäessä 76 kg. Kolmatta synnyttämään mennessä painoin jo 82 kg eli 21 kg tuli viime raskaudessaki. Saa nähdä mitä nyt, paitsi jos tulee joku dieetti, niin voi vähän rajoittaa. Ei kyllä haittais. Nyt pitää lähteä päivän askareisiin, jos pääsis viimein vaikka pihahommiin asti.
bambiiba77 & Rymy-Eetu (joka kuulostaa musta hassulta nimeltä tytölle
)12+5
mymosa
Unohtui tosiaan oman fiiliksen lomassa lähettää parantavia ajatuksia Tuhkimolle ja miehen veljelle.
Onneksi masussa kaikki on hyvin.
Olikohan muuta mitä piti kommentoida, mutta jäi huomaamatta.. huoh.. sama pää kesät talvet.
ai niin jatkan oman kurjan oloni valittamista.. en sitten saa ensi kuun elareita ajallaan ja sekös kanssa vituttaa.. exä ei oo menossa aiemmin niitä uusimaan, vaikka mä olen jälleen ollut ihan ajoissa liikkeellä. Pitää muistaa seuraavan kerran laittaa uusintaan 2kk aiemmin. Eikä tää oo ees eka kerta, silloin sanoivat, että voi voi, näissä kestää. Onhan se 300e lovi kk-tuloihin ihan pientä vaan, kun miettii, että nyt on se hetki kun ois hommattava molemmille luistimet, sekä toiselle sukset ja talvikengät..
Kysyin exältä, että ei viittis vähän tulla lastensa hankinnoissa vastaan, niin ei tiiä.
No tuleepahan sitten joulukuussa kivat joululahjarahat, kun elarit tuplanan ja rakas mieheni maksaa multa ostamansa renkaat/aluvanteet
Bambiina, joo ei hätiköityjä tekoja, vaikka olenkin jo tehnyt sata kertaa tuosta kissasta rukkaset ja karvahatun
Mulla oli esikoiselta tukivyö ja en voinut olla ilman sitä. Kun taas kuopukselta en pystynyt pitämään yhtään, tuli niin epämukava olo heti. Saa nähä kui nyt käy.
Onneksi masussa kaikki on hyvin.
Olikohan muuta mitä piti kommentoida, mutta jäi huomaamatta.. huoh.. sama pää kesät talvet.
ai niin jatkan oman kurjan oloni valittamista.. en sitten saa ensi kuun elareita ajallaan ja sekös kanssa vituttaa.. exä ei oo menossa aiemmin niitä uusimaan, vaikka mä olen jälleen ollut ihan ajoissa liikkeellä. Pitää muistaa seuraavan kerran laittaa uusintaan 2kk aiemmin. Eikä tää oo ees eka kerta, silloin sanoivat, että voi voi, näissä kestää. Onhan se 300e lovi kk-tuloihin ihan pientä vaan, kun miettii, että nyt on se hetki kun ois hommattava molemmille luistimet, sekä toiselle sukset ja talvikengät..
Kysyin exältä, että ei viittis vähän tulla lastensa hankinnoissa vastaan, niin ei tiiä.
No tuleepahan sitten joulukuussa kivat joululahjarahat, kun elarit tuplanan ja rakas mieheni maksaa multa ostamansa renkaat/aluvanteet
Bambiina, joo ei hätiköityjä tekoja, vaikka olenkin jo tehnyt sata kertaa tuosta kissasta rukkaset ja karvahatun
Mulla oli esikoiselta tukivyö ja en voinut olla ilman sitä. Kun taas kuopukselta en pystynyt pitämään yhtään, tuli niin epämukava olo heti. Saa nähä kui nyt käy.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
minkäställevoi tsemppiä ultraan! :heart:
Siihen pitikin sanoa, että meillä ohjeessa sanotaan, että nt-ultra tehdään alakautta, mut mulla on aina siirrytty melkein heti mahan päälle, kun on näkyny paremmin. Mut noi varhaisultrat on toki vain alakautta.
Ja LepikonHetalle myös jaksamista ystävän rinnalle, varmasti kova paikka! :'( Mun serkun vaimolla on kans ollu vähän ikäviä kahden nuorimmaisen (neljästä) lapsen syntymät, kun molemmilla kerroilla on ihan samoilla päivillä kuollut joku hyvä tuttu. Eli kun heidän kolmas poika syntyi, niin mun isäni kuoli vajaa 3 vrk siitä; oli aika hurjaa käydä jouluaattona katsomassa ensin kuolevaa isääni ja samassa sairaalassa vuorokauden ikäistä serkun poikaa... Ja sit kun heidän neljäs syntyi, niin heille läheinen vanhempi mies kuoli ihan parin vrk:n sisään. Ja molemmat näistä syöpään. Silloin just puhuttiin, et aina kun hän synnyttää, niin joku kuolee, täytyy olla rankkaa hänellekin.
Siihen pitikin sanoa, että meillä ohjeessa sanotaan, että nt-ultra tehdään alakautta, mut mulla on aina siirrytty melkein heti mahan päälle, kun on näkyny paremmin.
Mut noi varhaisultrat on toki vain alakautta. Ja LepikonHetalle myös jaksamista ystävän rinnalle, varmasti kova paikka! :'( Mun serkun vaimolla on kans ollu vähän ikäviä kahden nuorimmaisen (neljästä) lapsen syntymät, kun molemmilla kerroilla on ihan samoilla päivillä kuollut joku hyvä tuttu. Eli kun heidän kolmas poika syntyi, niin mun isäni kuoli vajaa 3 vrk siitä; oli aika hurjaa käydä jouluaattona katsomassa ensin kuolevaa isääni ja samassa sairaalassa vuorokauden ikäistä serkun poikaa...
Ja sit kun heidän neljäs syntyi, niin heille läheinen vanhempi mies kuoli ihan parin vrk:n sisään. Ja molemmat näistä syöpään. Silloin just puhuttiin, et aina kun hän synnyttää, niin joku kuolee, täytyy olla rankkaa hänellekin. Huomenia! tässäpä kaikille sitten lukemista hetkeksi niin ainakin saatte omat ajatukset pois mielestä:
miehen kanssa menin eilen hänen kotiinsa ( ex ja tytär muuttaneet nyt vihdoin omaansa) juttelemaan vielä asiasta jne jne. otin koirat (3kpl) mukaan sillä hän toivoi että näkisi niitäkin. keksustelusta ei meinannut tulla mitään sillä se meni huudoksi ja itkuksi eikä millään meinannut löytyö yhteistä säveltä ja hänen mielestään peli on menetetty, sillä on niin vihainen ja pettynyt ja surullinen ja pelkää koko ajan joutuvansa epäilemään. se mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä ei mielestään liity tähän mitenkään vaikka minusta hän on tehnyt itse asiassa pahemmin, mutta koska hänelle asia selvisi ikävämmällä tavalla niin s eon pahempi. täysin yhdentekevää sanon minä. en jaksa koko stooria kirjoittaa.
noh tämän lisäksi illan ja tappelun aikana kun mies oli tehnyt itselleen paukun minua odottaessaan, kuvitellen että uni tulisi paremmin kun ei ole kolmeen vuorokauteen nukkunut niin tupakalla ollessamme näin ikkunasta yhden koiristani (n. 5kg) lipittävän tätä viinaa lasista. No eikä mitä, koira ilmeisesti kerkesi sen verran juoda että oli sitten loppuyön ympäripäissään enkä voinut tehdä muuta kun pakottaa makaamaan ja juottaa väkisin vettä (olen ammatiltani klinikkaeläintenhoitaja ja kotona mulla olis ollut tippavehkeistä lähtien kaikki tarvittava mutta tuolla ei olllut, tällä hetkellä teen muuta työtä) ja siivoilla oksennusta ja paskaa. Noh, ei terve koira känniin kuole onneksi mutta se oli kamalaa katsottavaa silti. Mies halusi muutenkin että olisin jättänyt koirat hänelle yöksi ja päiväksi hoitoon ja hän sattuu asumaan erään eläinklinikan vieressä jos tarve tulee.
jossain siinä itkun ja huudon keskellä maattiin vierekkäin ja lähekkäin ja itkin aj silitin miehen kasvoja hädissäni, jotenkin se johti asiasta toiseen ja sänkypuuhiin. mitä se nyt sitten tarkoittaa, en tiedä mutta ennenkin on näin käynyt muun muassa sen riidan jälkeen kun raskauteni oli selvinnyt molemmille.
Mutta mitäs vielä!!! :
Aamulla heräsin huonosti nukkuneena mieheni luota ja tarkistin koiran voinnin ja käytin ne ulkona, jätin miehen ainoat avaimet sisälle koirat palautettuani ja lähdin töihin. autossa huomasin että unohdin silmälasit enkä pääse niitä enää hakemaan. lähdin sitten huononäköisenä ajamaan moottoritielle ja kohti kotia ja työpaikkaa (ajatuksissani käydä pikaisesti kotoa hakemassa eväät, meikkipussi, hiusharja ja lakkaa mukaan töihin) kuinkas kävikään niin autosta loppui bensa keskellä moottoritietä!! (ajotietokone valehteli sillä pääsevän vielä 30km). Eli eikun kaverille soittamaan että joku toisi bensaa ja pelastaisi mut. olinhan menossa ensimmäisenä ja tän päivän ainoana työntekijänä töihin avaamaan liikettä ja työpuhelinta joka yleensä aamuisin soi peruutuksia ja uusia ajanvarauksia.
viimein pääsin töihin ilman meikkiä, nälkäisenä, tukka pystyssä harjaamattomana. ei auttanut kuin viritellä löytyneistä ponnareista nuttura ja glemmareilla etuhiukset jotenkin kuosiin. Koirat (joista yksi erittäin krapulainen) jäivat siis isin luokse nukkumaan ja odottamaan että isi heräisi kehittelemään niille jotain aamupalaa sillä ruokaa ei tietenkään ollut mukana koska tarkoitus ei ollut jäädä yöksi.
että sellaista... meilläpäin ei asiat aina ihan suju niinkuin pitäisi.
eilen kävin antamassa virtsa- ja verinäytteet seulaa varten ja ensi maanantaina 31.10. klo 13.30 on NT-ultra joka pelottaa kamalasti.
T: Li + Makarooni 11+1
miehen kanssa menin eilen hänen kotiinsa ( ex ja tytär muuttaneet nyt vihdoin omaansa) juttelemaan vielä asiasta jne jne. otin koirat (3kpl) mukaan sillä hän toivoi että näkisi niitäkin. keksustelusta ei meinannut tulla mitään sillä se meni huudoksi ja itkuksi eikä millään meinannut löytyö yhteistä säveltä ja hänen mielestään peli on menetetty, sillä on niin vihainen ja pettynyt ja surullinen ja pelkää koko ajan joutuvansa epäilemään. se mitä hän on tehnyt tai jättänyt tekemättä ei mielestään liity tähän mitenkään vaikka minusta hän on tehnyt itse asiassa pahemmin, mutta koska hänelle asia selvisi ikävämmällä tavalla niin s eon pahempi. täysin yhdentekevää sanon minä. en jaksa koko stooria kirjoittaa.
noh tämän lisäksi illan ja tappelun aikana kun mies oli tehnyt itselleen paukun minua odottaessaan, kuvitellen että uni tulisi paremmin kun ei ole kolmeen vuorokauteen nukkunut niin tupakalla ollessamme näin ikkunasta yhden koiristani (n. 5kg) lipittävän tätä viinaa lasista. No eikä mitä, koira ilmeisesti kerkesi sen verran juoda että oli sitten loppuyön ympäripäissään enkä voinut tehdä muuta kun pakottaa makaamaan ja juottaa väkisin vettä (olen ammatiltani klinikkaeläintenhoitaja ja kotona mulla olis ollut tippavehkeistä lähtien kaikki tarvittava mutta tuolla ei olllut, tällä hetkellä teen muuta työtä) ja siivoilla oksennusta ja paskaa. Noh, ei terve koira känniin kuole onneksi mutta se oli kamalaa katsottavaa silti. Mies halusi muutenkin että olisin jättänyt koirat hänelle yöksi ja päiväksi hoitoon ja hän sattuu asumaan erään eläinklinikan vieressä jos tarve tulee.
jossain siinä itkun ja huudon keskellä maattiin vierekkäin ja lähekkäin ja itkin aj silitin miehen kasvoja hädissäni, jotenkin se johti asiasta toiseen ja sänkypuuhiin. mitä se nyt sitten tarkoittaa, en tiedä mutta ennenkin on näin käynyt muun muassa sen riidan jälkeen kun raskauteni oli selvinnyt molemmille.
Mutta mitäs vielä!!! :
Aamulla heräsin huonosti nukkuneena mieheni luota ja tarkistin koiran voinnin ja käytin ne ulkona, jätin miehen ainoat avaimet sisälle koirat palautettuani ja lähdin töihin. autossa huomasin että unohdin silmälasit enkä pääse niitä enää hakemaan. lähdin sitten huononäköisenä ajamaan moottoritielle ja kohti kotia ja työpaikkaa (ajatuksissani käydä pikaisesti kotoa hakemassa eväät, meikkipussi, hiusharja ja lakkaa mukaan töihin) kuinkas kävikään niin autosta loppui bensa keskellä moottoritietä!! (ajotietokone valehteli sillä pääsevän vielä 30km). Eli eikun kaverille soittamaan että joku toisi bensaa ja pelastaisi mut. olinhan menossa ensimmäisenä ja tän päivän ainoana työntekijänä töihin avaamaan liikettä ja työpuhelinta joka yleensä aamuisin soi peruutuksia ja uusia ajanvarauksia.
viimein pääsin töihin ilman meikkiä, nälkäisenä, tukka pystyssä harjaamattomana. ei auttanut kuin viritellä löytyneistä ponnareista nuttura ja glemmareilla etuhiukset jotenkin kuosiin. Koirat (joista yksi erittäin krapulainen) jäivat siis isin luokse nukkumaan ja odottamaan että isi heräisi kehittelemään niille jotain aamupalaa sillä ruokaa ei tietenkään ollut mukana koska tarkoitus ei ollut jäädä yöksi.
että sellaista... meilläpäin ei asiat aina ihan suju niinkuin pitäisi.
eilen kävin antamassa virtsa- ja verinäytteet seulaa varten ja ensi maanantaina 31.10. klo 13.30 on NT-ultra joka pelottaa kamalasti.
T: Li + Makarooni 11+1
minkäställevoi Tsemppiä ultraan!
Princessa81 huh huh, onpa ollut tapahtumarikasta! Paranemista sukulaismiehelle!
Mulle tehtiin viimeksi np-ultra mahan päältä, ei edes koetettu sisäkautta. Nyt vasta täällä oon oppinu, että toisinkin voi tehdä! Toivottavasti ultrattaisi mahan päältä.. Alkaa jo hieman jännittämään vaikka onhan tässä vielä päiviä välissä. Oi, kuinka monella on jo alkaneet liikkeet tuntua :heart: Mä en vielä oikein osaa odotella, vaikka esikosta tunsin siinä rv 17-18 ekat. On kyllä sellainen olo, että paremmin ne nyt osaa tunnistaa ja muutenkin sitä on jotenkin tietoisempi tuosta kohdusta ja sen sijainnista kuin aikaisemmin
Huomasin muuten juuri, että mulla on se np-ultra tosi aikasin. Neuvolantäti laitto äitipolille menemään kaksi laskettua aikaa 12.4 ja 16.4 (tämän mukaan menen nyt), mutta ei merkinnyt mitään vielä korttiin. Saa nähdä sitten, mikä päivä sitä lopullisesti laitetaan, eiköhän se kohta selviä Meille tuli muuten se riskiluku postissa, tai siis ei sitä tarkkaa lukua vaan sanallinen arvio.
Tänne oli tullut niin valtavasti juttua, etten nyt oikein pysy perässä, mitä kaikkea piti kommentoida Mutta oikein mukavaa päivää kaikille!
Möppis ja ARhippa 10+6
Princessa81 huh huh, onpa ollut tapahtumarikasta! Paranemista sukulaismiehelle!
Mulle tehtiin viimeksi np-ultra mahan päältä, ei edes koetettu sisäkautta. Nyt vasta täällä oon oppinu, että toisinkin voi tehdä! Toivottavasti ultrattaisi mahan päältä.. Alkaa jo hieman jännittämään vaikka onhan tässä vielä päiviä välissä. Oi, kuinka monella on jo alkaneet liikkeet tuntua :heart: Mä en vielä oikein osaa odotella, vaikka esikosta tunsin siinä rv 17-18 ekat. On kyllä sellainen olo, että paremmin ne nyt osaa tunnistaa ja muutenkin sitä on jotenkin tietoisempi tuosta kohdusta ja sen sijainnista kuin aikaisemmin
Huomasin muuten juuri, että mulla on se np-ultra tosi aikasin. Neuvolantäti laitto äitipolille menemään kaksi laskettua aikaa 12.4 ja 16.4 (tämän mukaan menen nyt), mutta ei merkinnyt mitään vielä korttiin. Saa nähdä sitten, mikä päivä sitä lopullisesti laitetaan, eiköhän se kohta selviä
Meille tuli muuten se riskiluku postissa, tai siis ei sitä tarkkaa lukua vaan sanallinen arvio.Tänne oli tullut niin valtavasti juttua, etten nyt oikein pysy perässä, mitä kaikkea piti kommentoida
Mutta oikein mukavaa päivää kaikille!Möppis ja ARhippa 10+6
Apua nyt hävettää, en oo ehtiny lukee teiän juttuja, hirveet kiireet ollu asuntojuttujen kans, ja nyt varmistu muutto et alkaa armoton pakkaaminen! :O
Tää on nyt vähä tällänen Omaa napaa-juttu..
Ultrassa oltiin eilen siis ja kaikki oli hyvin :heart: Olin ihan paniikissa kun aluks ultras alakautta ja ei meinannu löytää mitään. Mut sit mahan päältä näky tosi hyvin Hyvät oli sykkeet ja kaikki muut Mies ei siis päässy mukaan, odotti esikoisen kans ulkopuolel ja sai sydärin melkein ku juksasin et siel oli kaksoset
Ja meillä LA varmistu nyt sit 8.5, et sen voi vaihtaa Jos menee se 5pvää yli niinku esikoisella, ni eiks se olis sit niinku äitienpäivä? Sopis mulle!
Te jotka murehditte noista sydänäänistä, mä en oo tähän päivään mennessä esim dopplerilla kuullu mitään, mut hyvin se näytti siellä sykkivän Niillä on vissiin kuitenki tehokkaammat laitteet ja enemmän kokemusta siit hommasta.. Ja tietty mulla on suht paljon rasvaa tossa suojaamassa vauvaa Et varmaan seki vaikuttaa..
Mulla on kans, niiku monilla täällä paino tippunu muutaman kilon, etoo lämmin ruoka vähän vieläkin, ja muutenki tullu ruokaan vihasuhde.. Tietää et aina ku syö ni pitää mittaa verensokerit ni ei houkuta Mä oon neulakammonen ja mulla menee varmaan 30mins ku mittailen ton Se on vaan vaikeeta ite pistää itteensä :/
Mulla on tosi tyttöolo tässä raskaudessa, mies uskoo kyl et on poika. Tehtiin se humpuuki sukupuolitesti minkä jenkeist tilasin, se näytti kyl poikaa, mut oon lukenu et ne useemmiten näyttää poikaa. Et se siitä Rakenneultra on 27.12, kattellaa sit siellä mitä näkyy jos näkyy
Mut mä palaan pakkaamisen ääreen, seuraavalla kerralla yritän lukasta noi läpi mitä ootte kirjotellu!!! Ihanaa syksyä kaikille :heart:
Pöhkis 12+0
Tää on nyt vähä tällänen Omaa napaa-juttu..
Ultrassa oltiin eilen siis ja kaikki oli hyvin :heart: Olin ihan paniikissa kun aluks ultras alakautta ja ei meinannu löytää mitään. Mut sit mahan päältä näky tosi hyvin
Hyvät oli sykkeet ja kaikki muut Mies ei siis päässy mukaan, odotti esikoisen kans ulkopuolel ja sai sydärin melkein ku juksasin et siel oli kaksoset Ja meillä LA varmistu nyt sit 8.5, et sen voi vaihtaa
Jos menee se 5pvää yli niinku esikoisella, ni eiks se olis sit niinku äitienpäivä? Sopis mulle! Te jotka murehditte noista sydänäänistä, mä en oo tähän päivään mennessä esim dopplerilla kuullu mitään, mut hyvin se näytti siellä sykkivän
Niillä on vissiin kuitenki tehokkaammat laitteet ja enemmän kokemusta siit hommasta.. Ja tietty mulla on suht paljon rasvaa tossa suojaamassa vauvaa Et varmaan seki vaikuttaa.. Mulla on kans, niiku monilla täällä paino tippunu muutaman kilon, etoo lämmin ruoka vähän vieläkin, ja muutenki tullu ruokaan vihasuhde.. Tietää et aina ku syö ni pitää mittaa verensokerit ni ei houkuta
Mä oon neulakammonen ja mulla menee varmaan 30mins ku mittailen ton Se on vaan vaikeeta ite pistää itteensä :/ Mulla on tosi tyttöolo tässä raskaudessa, mies uskoo kyl et on poika. Tehtiin se humpuuki sukupuolitesti minkä jenkeist tilasin, se näytti kyl poikaa, mut oon lukenu et ne useemmiten näyttää poikaa. Et se siitä
Rakenneultra on 27.12, kattellaa sit siellä mitä näkyy jos näkyy Mut mä palaan pakkaamisen ääreen, seuraavalla kerralla yritän lukasta noi läpi mitä ootte kirjotellu!!!
Ihanaa syksyä kaikille :heart:Pöhkis 12+0
Onkohan Möppiäiselllä mennyt kaksi nimimerkkiä sekaisin... No ei se mitään =)
Ihania ultrakuulumisia Pöhköfantilta. Ja varmaan mies sai melkeen sydärin, ku juksasti. Mäkin jännitin, että kuinka monta vatsassa oikein on, kun neuvolatäti sanoi käynnin jälkeen, että voipi olla kaksi. Onneksi viime torstaina selvisi, että yksi mönkijäinen matkassa.
Nyt alkaa tosiaan ultrakuulumisa olla paljon. Ihanaa. Jotain mukavaakin ajateltavaa välillä.
Ja just huomasin, että Heinäkuisia kavereita joku etsiskeli. Ihanaa. Me ollaan siis jo melko pitkällä :heart:
Ihania ultrakuulumisia Pöhköfantilta. Ja varmaan mies sai melkeen sydärin, ku juksasti. Mäkin jännitin, että kuinka monta vatsassa oikein on, kun neuvolatäti sanoi käynnin jälkeen, että voipi olla kaksi. Onneksi viime torstaina selvisi, että yksi mönkijäinen matkassa.
Nyt alkaa tosiaan ultrakuulumisa olla paljon. Ihanaa. Jotain mukavaakin ajateltavaa välillä.
Ja just huomasin, että Heinäkuisia kavereita joku etsiskeli. Ihanaa. Me ollaan siis jo melko pitkällä :heart:
mymosa
Jep, ihana kun heinäkuisia alkaa tulemaan.. varsinkin kun tuolta kuumeilupuolelta vanhasta pinosta saa tuttuja tänne puolelle, niin se tulee niin iloinen mieli
Tuhkimo81 on menny :O Sinua tarkotin =)
On vaan jännä, kuinka tuo aika menee eteenpäin. Kylläpä nuo uudet pinot aina hymyilyttää
Sinua tarkotin =)On vaan jännä, kuinka tuo aika menee eteenpäin. Kylläpä nuo uudet pinot aina hymyilyttää
LepikonHeta
Tuhkimo: Ystäväni on 50 vuotias, yksi alaikäinen vielä ja neljä täysi-ikäistä lasta hällä. Ei puolisoa, joten olen ollut mukana viimeisen vuoden ajan aina kun vain voin. Joskus jopa puolisoksikin minut käsittäneet Paremmassa voinnissa vitsailtiinkin, että meille onkin tulossa nyt perheenlisäystä.
Huonolta näyttää hänen tilanne, tauti taitaa viedä voiton. Morfiini-tippa laitettiin tänään ja sitä kautta kipupumppuun. Saattohoitoa tavallaan kyllä.
<heta
Paremmassa voinnissa vitsailtiinkin, että meille onkin tulossa nyt perheenlisäystä.Huonolta näyttää hänen tilanne, tauti taitaa viedä voiton. Morfiini-tippa laitettiin tänään ja sitä kautta kipupumppuun. Saattohoitoa tavallaan kyllä.
<heta
mymosa
Hetalle paljon voimia ja jaksamista ystävänsä rinnalla
Neuvolassa käyty, sain kotimittarin ym.. voi tuska, kaikkensa sitä toki pitää menninkäisen eteen tehdä, mutta kyllä voin sanoa, että koville ottaa!!
Onneks ei kuitenkaan kuin 2 kertaa viikossa koko ruljanssi. Ja toivottavasti saan paastoarvot kuriin eikä tarviis aloittaa insuliinia.
Mutta sitten ne iloiset jutut, sieltä ne sydänäänet kuului pienen etsinnän jälkeen, ylempää kuin ensin odottivat. Pienen pieni veturi, aamulla kerran :heart:
Tuli ihan poikaolo. En tiiä johtuuko siitä, että on sanottu pojan äänet olevan matalampia ja junamaisempia.
Ehkäpä koetan saada niitä kuulumaan näin kotonakin tänään illalla, kun suurinpiirtein paikka tiedossa ja anturaa kannattaa painaa alaspäin häpyluuta kohti.
Ei toki tarvitse vielä päivittää poikaoloa, kun vahvasti vielä tuo tyttöfiiliskin mukana
Neuvolassa käyty, sain kotimittarin ym.. voi tuska, kaikkensa sitä toki pitää menninkäisen eteen tehdä, mutta kyllä voin sanoa, että koville ottaa!!
Onneks ei kuitenkaan kuin 2 kertaa viikossa koko ruljanssi. Ja toivottavasti saan paastoarvot kuriin eikä tarviis aloittaa insuliinia.
Mutta sitten ne iloiset jutut, sieltä ne sydänäänet kuului pienen etsinnän jälkeen, ylempää kuin ensin odottivat. Pienen pieni veturi, aamulla kerran :heart:
Tuli ihan poikaolo. En tiiä johtuuko siitä, että on sanottu pojan äänet olevan matalampia ja junamaisempia.
Ehkäpä koetan saada niitä kuulumaan näin kotonakin tänään illalla, kun suurinpiirtein paikka tiedossa ja anturaa kannattaa painaa alaspäin häpyluuta kohti.
Ei toki tarvitse vielä päivittää poikaoloa, kun vahvasti vielä tuo tyttöfiiliskin mukana
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Kun mikään ei mene niinkuin haluaisi. |O :'( :'(
Meidän mussukkatyypillä oli niskaturvotusta 3,9mm. Muuta rakenteellista vikaa ei kumpikaan lääkäreistä löytänyt. Eka lääkäri löysi turvotuksen mutta halusi varmistuksen toiselta kokeneemmalta lääkäriltä. Yhteensä ultrasivat miltei 45min. Mutta nyt sitten tie käy lapsivesipunktioonviikolla 15+ eli reilun kolmen viikon päästä. Riski Down-lapseen on 1/70 tai 80, meni vähän ohi. :| Mutta down ei toki olisi maailman loppu, tunnen muutaman aivan ihanan lapsukaisen joilla tuo kyseinen erityispiirre on. Mutta katsotaas, pitkä on odottavan aika. Kolme viikkoa punktioon ja sitten vielä tulosten odottaminen...
Mutta mussukkatyypillä kaikki muuten oikein vallan mainiosti! Koko ajan oli liikkeessä ja heitti kuperkeikkaa.
En tiedä oikeasti enää että itkiskö, nauraisko vai kiljuisko kiukusta.
Minkäställe voi ja hyvin pahasti rakoileva mielenterveys
Meidän mussukkatyypillä oli niskaturvotusta 3,9mm. Muuta rakenteellista vikaa ei kumpikaan lääkäreistä löytänyt. Eka lääkäri löysi turvotuksen mutta halusi varmistuksen toiselta kokeneemmalta lääkäriltä. Yhteensä ultrasivat miltei 45min. Mutta nyt sitten tie käy lapsivesipunktioonviikolla 15+ eli reilun kolmen viikon päästä. Riski Down-lapseen on 1/70 tai 80, meni vähän ohi. :| Mutta down ei toki olisi maailman loppu, tunnen muutaman aivan ihanan lapsukaisen joilla tuo kyseinen erityispiirre on. Mutta katsotaas, pitkä on odottavan aika. Kolme viikkoa punktioon ja sitten vielä tulosten odottaminen...
Mutta mussukkatyypillä kaikki muuten oikein vallan mainiosti! Koko ajan oli liikkeessä ja heitti kuperkeikkaa.
En tiedä oikeasti enää että itkiskö, nauraisko vai kiljuisko kiukusta.
Minkäställe voi ja hyvin pahasti rakoileva mielenterveys
mymosa
Minkäställevoi :hug: paljon tsemppiä odottamiseen. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Ei taas löydy sanoa
minkäställevoi miten voikaan osua noin paljon yhdelle, ensin hirveä stressi siitä vuodosta ja nyt sitten kolmen viikon odottelu punktioon. Mutta pidä asenne hyvänä ja toivotaan parasta
minkäställevoi Ikäviä uutisia. Tsemppiä ja jaksamista tulosten odottamiseen! Kiva kuulla, että sinulla on "myönteinen" suhtautuminen mahdolliseen down-lapseen, monelle tuollainen tilanne voisi olla juurikin se maailmanloppu, kuten mainitsit. Joka tapauksessa toivotaan kuitenkin, että lapsi on terve - kyllähän silloin elämä on sekä lapselle että vanhemmille helpompaa, vaikka kaikkeen varmasti sopeutuukin
Oma napaa sen verran, että ylihuomenna eka neuvolakäynti (täällä vasta rv10 eli tosi myöhään!!). Tuntuu, etteivät nämä päivät kulu millään, kun odotan ja jännitän niin paljon sitä neuvolakäyntiä ja sydänäänien kuuntelua. Sitten tuleekin varmaan parin viikon sisään jo nt-ultra-aika. Kuten joku täällä jo totesikin, niin on tämä yhtä odottelua koko ajan: ensin odotellaan, että tulee raskaaksi, sitten varhaisultraa, sitten neuvolaa, sitten nt-ultraa, taas neuvolaa, sitten rakenneultraa, jne. jne. ja lopulta tietysti myös lapsen syntymää. Kirjaimellisesti siis odottajia ollaan
Oma napaa sen verran, että ylihuomenna eka neuvolakäynti (täällä vasta rv10 eli tosi myöhään!!). Tuntuu, etteivät nämä päivät kulu millään, kun odotan ja jännitän niin paljon sitä neuvolakäyntiä ja sydänäänien kuuntelua. Sitten tuleekin varmaan parin viikon sisään jo nt-ultra-aika. Kuten joku täällä jo totesikin, niin on tämä yhtä odottelua koko ajan: ensin odotellaan, että tulee raskaaksi, sitten varhaisultraa, sitten neuvolaa, sitten nt-ultraa, taas neuvolaa, sitten rakenneultraa, jne. jne. ja lopulta tietysti myös lapsen syntymää. Kirjaimellisesti siis odottajia ollaan
mymosa
Tätä on pakko komppailla, hieno asenne.
Tiedän, että itse kuuluin noihin joille se olisi pieni maailmanloppu ja keskeytys aika varmaa, mikäli tuomio tulisi.
Kaverilla on down-lapsi ja vaikka ihana onkin, ei varmasti oma jaksaminen riittäisi. Vaikka tuo oma "erityislapsi" ei olekaan kovin vaativa (monimuotoinen kehityshäiriö hänellä).
Sydänäänten kuuntelusta Millä viikoilla teilläpäin neuvolassa kuunnellaan sydänäänet? Olin ensimmäisellä neuvolakäynnillä rv 8 ja petyin pahasti, kun terkkari sanoi, että vasta josku rv 12 kannattaa kuunnella. Jos ei vielä kuulu mitään, äidit panikoivat turhaan.
Mistä talvitakki? Tällaisen ongelman eteen jouduin jo viikonloppuna, kun hiukan lämpimämmän neuleen päälle sovittelin tyköistuvaa talvitakkiani. Juuri ja juuri sain vedettyä vetoketjun kiinni. Ei yhtään tekisi mieli ostaa tähän varteen (157 cm) mitään L-kokoista pomppaa, jonka hihat ovat puoli metriä liian pitkät. Mitään äitiystakkeja en ole nähnyt, ja ne lienevät aika kalliita hankintoja. Tosin kai ne saisi sitten ensi vuonna myytyä eteenpäin.
Np-ultraa odottelen, enää vajaa pari viikkoa!
Kirjavakana & Tipu 9+3
Mistä talvitakki? Tällaisen ongelman eteen jouduin jo viikonloppuna, kun hiukan lämpimämmän neuleen päälle sovittelin tyköistuvaa talvitakkiani. Juuri ja juuri sain vedettyä vetoketjun kiinni. Ei yhtään tekisi mieli ostaa tähän varteen (157 cm) mitään L-kokoista pomppaa, jonka hihat ovat puoli metriä liian pitkät. Mitään äitiystakkeja en ole nähnyt, ja ne lienevät aika kalliita hankintoja. Tosin kai ne saisi sitten ensi vuonna myytyä eteenpäin.
Np-ultraa odottelen, enää vajaa pari viikkoa!
Kirjavakana & Tipu 9+3
LepikonHeta, paljon voimia sinulle, todella raskas tilanne :hug:
pöhköfantti, ihania ultrakuulumisia
mymosa, ihana että sait kuulla sydänäänet
minkäställevoi, sinulla on tosiaan ihana ja ihailtava asenne :hug: Itse myös tiedän aivan ihania down lapsia. Ollaankin miehen kanssa keskusteltu jo valmiiksi, että miten toimittaisiin, jos nt-ultrassa jotain selviäisi, ja ollaan päätetty, että keskeytystä ei missään tapauksessa tehtäisi. Ihana kuulla, että pikkuinen voi muuten hyvin :heart: Toivotaan että kaikki menee parhain päin, voimia sinulle odotukseen :hug:
vauvaqme & pikkuinen 8+6
pöhköfantti, ihania ultrakuulumisia
mymosa, ihana että sait kuulla sydänäänet
minkäställevoi, sinulla on tosiaan ihana ja ihailtava asenne :hug: Itse myös tiedän aivan ihania down lapsia. Ollaankin miehen kanssa keskusteltu jo valmiiksi, että miten toimittaisiin, jos nt-ultrassa jotain selviäisi, ja ollaan päätetty, että keskeytystä ei missään tapauksessa tehtäisi. Ihana kuulla, että pikkuinen voi muuten hyvin :heart: Toivotaan että kaikki menee parhain päin, voimia sinulle odotukseen :hug:
vauvaqme & pikkuinen 8+6
Viimeksi muokattu:
mymosa
Kaikissa raskauksissa on kuunneltu siinä rv 12-13+
Tänään kuunneltiin ekan kerran ja aika vaikea oli löytää ja menninkäinen karkasi paikalta tehokkaasti 13+1
Tänään kuunneltiin ekan kerran ja aika vaikea oli löytää ja menninkäinen karkasi paikalta tehokkaasti
13+1Edelleen meillä on mahdollisuuksia saada terve lapsi. Ja toisaalta mahdollisuus saada vammainen lapsi vaikka kaikki loput tutkimukset menisikin hyvin niinkuin kaikilla muillakin. Ja toki se vammautuminen voi tapahtua milloin vaan kenelle vaan. Kaikki kehityshäiriöt ei näy seuloissa tai ultrissa.
Kaikella on tarkoituksensa ja uskon ettei ihmiselle anneta enempää kuin ihminen jaksaa kantaa. Enkä ole mitenkään erityisen uskovainen! Kaikilla on oikeus omiin päätöksiinsä näissäkin asioissa!
Lapsivesipunktioon mennään koska haluan tietää mahdollisimman aikaisin ja mahdollisimman paljon mahdollisesta vammasta/sairaudesta jotta siihen osataan varautua mahdollisimman pitkälti esimerkiksi jo synnytyssairaalaa miettiessä.
Enkä todellakaan ole mikään pyhimys, olen pettynyt ja katkera. Itken ja kiukuttelen. Tottakai minäkin haluan terveen lapsen, aika näyttää... Mutta elämä jatkuu.
Minkäställevoi ja äärimmäisen rakas mussukkatyyppi mahdollisine erityispiirteineen :heart: 12+4
Kaikella on tarkoituksensa ja uskon ettei ihmiselle anneta enempää kuin ihminen jaksaa kantaa. Enkä ole mitenkään erityisen uskovainen! Kaikilla on oikeus omiin päätöksiinsä näissäkin asioissa!
Lapsivesipunktioon mennään koska haluan tietää mahdollisimman aikaisin ja mahdollisimman paljon mahdollisesta vammasta/sairaudesta jotta siihen osataan varautua mahdollisimman pitkälti esimerkiksi jo synnytyssairaalaa miettiessä.
Enkä todellakaan ole mikään pyhimys, olen pettynyt ja katkera. Itken ja kiukuttelen. Tottakai minäkin haluan terveen lapsen, aika näyttää... Mutta elämä jatkuu.
Minkäställevoi ja äärimmäisen rakas mussukkatyyppi mahdollisine erityispiirteineen :heart: 12+4