Minkäställevoi :hug: ei kuitenkaan menetetä toivoa vielä kun sitä noin paljon kuitenkin on eli isot tsempit!!
Lepikonheta :hug: iso voimahalaus. On mahtavaa ja arvokasta että ystäväsi saa kauttasi elää iloistakin arkea. Meillä mm syöpiin kuolleet läheiset on saaneet eniten iloa ja voimaa kuolinvuoteellaankin siitä arjesta, niin pöllöltä kun se joistain tuntuukin. Arkinen jutustelu normaaleista jutuista kuitenkaan sitä kuolemanmörköä välttelemättä ja sitten tietty ajoittain hyvin mustakin huumori on antanut paljon kummallekin osapuolelle, sekä sairastajalle että kanssakulkijalle. Lisäksi kaikki pienikin puuhastelu mitä on pystynyt sängystä käsin tekemään yksin ja toisten kanssa on auttanut. Nää on rankkoja juttuja mutta sitten samalla mahtavia, elämän ihmeellisyydestä todistavia asioita..
Mulla on läheinen eno nyt taistelemassa uusinutta kroonista leukemiaa vastaan, oli 40v kun sai ekan diagnoosin ja oli tosi hilkulla ettei silloin jo tullut lähtö. Täytti 50v ja sai tuomion uusimisesta. Hoidot on nyt ollleet vähän armollisemmat (kiitos kehittyneen lääketieteen) mutta epävarmalla pohjalla vähän mennään ja tällä viikolla alkoi toistaiseksi viimeinen hoitosatsi, sitten jännätään että tehosko hoidot vai ei. Asiasta on puhuttu pienellä ja isollakin porukalla avoimesti, jokainen meistä läheisistä on taas varmaan moneen kertaan mielessään käynyt mahdolliset tulevat hautajaisetkin läpi jne mutta sitten se asian käsittely ja salailemattomuus on myös auttanut siinä arjen jatkamisessa. meillä on mm bändiviritelmä ja on koitettu pitää soittotreenejä mahd hyvin yllä, olojen mukaan. Lisäks enolla on keskeneräinen mökkiprojekti jota on hoitanut sillä asenteella että on jatkamassa sitä viel ensi keväänäkin. Jotenkin kun saa rauhan sen asian kanssa että kuolemakin on mahdollinen, se vapauttaa elämän nää päivät niin että tuntuu hyvältä. Nyt mulla on kanssa tullut noita ajatuksia siitä että kun toinen elämä alkaa, niin toinen päättyy, mutta kun me ihmiset ei voida tietää että kenen elämä, niin koitan olla näkemättä tässä mitään suurempaa draamaa..
Sydänäänten kuuntelu Mä en olis edes halunnu koittaa kuulla sydänääniä viel vaikka olis ollu joku mahis! onneks täällä neuvolassa kuunnellaan aikasintaan sillon 12+0 ja musta se on pelkästään hyvä käytäntö, alkuraskaudessa etenkin ollaan muutenkin niin herkillä niin vaikka muuten osaisi ittensä pitää rauhallisena, saattaa se kuulumattomuus aiheuttaa ihan hirveet ja TURHAT stressin ja paniikin. Kaksiteräinen miekka on myös noi sikiöseulonnat, vaikka niistä kiitollinen oonkin. Tieto kun valitettavan usein lisää tuskaa, ja turhaan
Lisäksi kun nykytekniikalla isoja riskilukuja saaneet joutuu odottelemaan jatkotutkimuksia ja tuloksia hirveän kauan, tuntuu se kohtuuttomalta kärsimykseltä joka ei voi tehä kellekään hyvää.
Toivoisin kaikille rauhaa, hengittelyjä, hymyjä ja aurinkoa päiviin, niihin epätietoisiinkin. me kun emme itse voi hirveäati vaikuttaa mihinkään.
Kivuista Mulla on ajoittain repäissyt oikein kunnolla kummaltakin sivulta, nivusista, sitten aiemmilla viikoilla kohtua supisti ihan kun tosi kivuliaissa kuukautisissa ja kipu säteili reisiin asti. Lisäksi kaikki miljoonat vihlomiset ym. En ole noista hätkähtänyt kun ovat olleet ohimeneviä ja vuotoa ei ole ollut. Ihan hyvä että tuntuu niin tietää että kohtu kasvaa.
Painosta mulla ei kai paino ole varsinaisesti noussut, ennen raskautta about 72kg pituutta 175cm, neuvolassa viikolla 8+ hirveessä turvotuksessa 73,6kg ja nyt kun oon taas pystyny liikkumaan niin kotivaaka näyttäis taas 72kg alkavia lukuja vaik oon mielestäni syöny sikana etenkin pahoinvoinnin aikaan kun syödessä tuntu paremmalta.. periatteessa siis oisin ehkä tyytyväisempi jos oikeesti olis paino noussu. Läkärineuvolassa kuitenkin masuasukki oli viel mukana matkassa ja kaiki vaikutti olevan ok niin ehkä tarvii vaan olla tyytyväinen ettei oo viel lähteny kilot vyöryyn.. koska kyl mä lihoa osaan, kaks kertaa aikuisiällä oon jo kerenny oleen reippaasti ylipainonen, kiitos pahojen lääkitysten ja epäterveiden elämäntapojen :ashamed:
Täysin Omaa napaa huomenna nt-ultra. Sain neuvolasta verikokeiden tulokset, otan ne mukaan ja saadaan lukemat heti ultrassa. Eniten jännittää se että mies näkee sikiön ekaa kertaa ja tottakai toivon että kaikki on hyvin ja kaveri olis paljon liikkeessä.
Me on sovittu että ajatellaan kaiken olevan hyvin niinkauan kun joku ei tuu sanomaan että ei olis hyvin. Tää ajatus on auttanut mua ainekin olemaan turhaa hätäilemättä
T Syli84 ja Hemmo 11+3