Jotenkin aivan ihanaa lukea
Neiti80:n kuulumisia. On ne kaksosraskaudet niin jänniä
Ultraonnea kaikille, joilla se ultra nyt on, kun en muista nimiä
Dulce86:lle onnea uuteen kotiin!
Mukava kuulla, että
Li:llä menee jo paremmin miehen kanssa!
Kummeista: Miehen kanssa mietittiin jo edellistä lasta odottaessa, että ketä yleensäkin halutaan kummiksi. Halusimme molemmat kaksi lasta pienellä ikäerolla, joten jaettiin sitten nämä kummiehdokkaat kahteen tasaveroiseen ryhmään. Sitten kun osa näistä kavereista vähän kyseli, että pääsisikö kummiksi niin sanottiin suoraan, että haluaisimme teidät sitten seuraavalle, että maltatteko odottaa
Joten osa kummeista on jo ikäänkuin kysytty tuossa helmi-maaliskuun tienoilla
Ja muutenkin meille tulee kummeja todella paljon. Nyt tälle pikkuiselle on tulossa minun siskoni miehineen, eräs ystävä pariskunta ja kaksi miehen kaveria. Edellisellä kun oli miehen sisko, kaveri ja kaksi ystävä pariskuntaa.
Tosi hassua, että joissain neuvoloissa yritetään kuunnella noita sydänääniä jo noin aikaisin
Meillä täti sanoi, ettei ennen 14 viikkoa kannata kauheasti edes yrittää. Tulee vaan turhaa huolta, jos ei kuulukkaan mitään. On kuulema täysin onnen kauppaa, että kuuluuko noilla viikoilla vielä mitään. Tsemppiä nyt kaikille, joilla ei sydänäänet neuvolassa kuuluneet, koska se ei todellakaan tarkoita vielä mitään. Ja on olemassa aivan oireettomiakin raskauksia, että ei siitäkään voi päätellä mitään. Itse olen paraskin puhuja, kun pelkään koko ajan pahinta, mutta sentään toivon parasta
(.) Jee, ihan kuin olisi oma olo vähän kohentunut! Väsymys ainakaan ei enää ole ihan niin totaalista ja pahaolokin kaikkoaa välillä. Aamuisin pahaolo on kyllä voimistunut, mutta loppupäivä on jo helpompi. Kävin tiistaina nt-ultrassakin, pikkuisella näytti olevan asiat muuten kunnossa, mutta ei suostunut kääntymään kyljelleen, jotta kätilö olisi voinut mitata niskaturvotuksen
Joten ensi keskiviikkona uusi aika ja uusi yritys. Ja nyt pitäisi saada jotain isompaa syötyä aamulla, jotta pikkuinen olisi liikkuvaisempi
Yleensä en pysty aamusella syömään kuin jonkun jugurtin, kun muuten olen sitten vessassa yökkimässä. En kyllä varsinaisesti oksenna, mutta melkein. Nyt sitten varmistui
laskettuaikakin ja se on
13.5.. Pääsen vihdoinkin ilmoittamaan pomollekin, että millä ajalla olen nyt sitten opintovapaalla kahden äitiysloman välillä. Ajattelin kyllä aloittaa varhennettuna tuon äitiysloman, jo 1.4, kun muuten alkaisi 5.4
Mies kun nostaa kotihoidontukea tässä välissä, niin saa edes tuon toisen pään siististi kuun vaihteeseen. Me molemmat opiskellaan tällä hetkellä ja saadaan näin edes vähän parempi toimeentulo perheelle. Mun äiti-kulta hoitelee tätä meidän pikku-poikaa sillä aikaa, kun minä ja mies satutaan olemaan yhtä aikaa koulussa.
Seepia ja Pikku-Sintti 11+4