~ Toukokuun Toivotut 2012 *LOKAKUUSSA* ~

Kirjavakana mulla oli myös viikoilla 10-11 todella pahoja alaselkä ja maha kipuja.. kuitenkin ultrassa kaikki hyvin. Neuvolasta sanottiin, että mahan vihlaisut voivat säteillä kivun selkään, vaikkei selkä oikeasti siis sattuisikaan. Toivottavasti kaikki on kohdallasi hyvin!
Princessa Hoitoalaa juurikin opiskelen.. Lapsiin ja nuoriin toki olen erikoistumassa. Mutta kyllä sielläkin saa kyykkiä ja juosta ja voimistella ja vaikka mitä! Kuitenkin haluaisin ottaa kaiken hyödyn irti harjoittelusta, enkä vain todeta " en voi tehdä tätä enkä tuota". Jos jätän harjoittelun väliin, päätän itse milloin haluan suorittaa työharjoittelun, ja sitten saan hakea paperit koulusta. Oletko itsekin siis samalla alalla? jos, niin mitäs hommia tarkalleen teet
mymosa Jännä miten voi tavat eri paikkakunnilla poiketa, kotiseudullani, jossa isäni metsästää peijaisten ainoa idea oli se kuka ryömi ja kuka konttasi kotiin ja kuinka monen viinapullon jälkeen! Yhtäkään naista ei paikalla koskaan nähty. Heh, siellä kuitenkin varmaan hieman erilainen meno

 

Maria, kyllä ne toiset vissiin ihan konttaakin kotiin mutta aika paljon nuo on rauhottunut ja muuttunut vuosien varrella. Paikallisessa ravintolassa ovat ni se varmaan osana, ettei mitään ryyppäjäisiä.

 

Täällä oli perjantaina ultra ja nirkaturvotus normaalissa ja muutenkin kaveri voi siellä hyvin Ei lähdetty muuttamaan laskettua vaikka paria päivää nyt olisi näyttänyt aikaisemmin. Eli laskettu 10.5 ja rakenneultra on 21.12.
Mutta, kohdun ulkopuolella sitten näkyikin verenpurkaumia. Kukaan ei osaa kerota mistä johtuu tai kauan kestää. Nyt on eilisestä asti taas vuodellut enemmän, johtuisiko sitten siitä että ultralla sieltä tökittiin. Kätilö suositteli käymään lääkärillä ultrassa ennen rakenneultraa, kannattaa kuulema seurailla tilannetta. Sanoi, että yrittää olla stressaamatta tilannetta liikaa. Niinhän se on, en minä tai kukaan muukaan sille voi mitään. Täytyy vaan toivoa että kaikki menisi hyvin.
Pelottaa jo mennä vessaankin.
Tänään on ollut oikein itkupäivä. Tosi huono yö, koko ajan piti rampata vessassa ja mahaa nipisteli. Töissä oli kauhea päivä ja yksi eirtyisen ilkeä työkaveri. ja sitten kotiin ja huomaa taas että mies lähdössä kavereidensa kanssa johonkin. Sitten äiti vielä soitteli äsken ja kertoi mummon kunnon huonontuneen paljon, ei ole kuulema paljoa aikaa enää. No, tätähän se elämän kiertokulku on, toisen elämä alkaa ja toisen loppuu.
Toivotaan, että huomenna olisi jo parempi päivä.
Työpaikalla tosiaan tiedetään raskaudesta. Jouduin silloin vähän aikaa sitten lähtemään sairaalaan vuodon takia kesken kaiken ja siinä se paljastui koko asia. Tässähän tosiaan on sellainen asia, että aloitin kuukausi sitten uuden työn ja koeaika on tammikuun loppuun asti. Saa nähdä jatkuuko sopimus. Pomo oli ainakin onnellinen puolestani, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Koeajan purkuun kun mielestäni ei tarvitse kertoa syytä. No, lapsi on tässä kaikkein tärkein ja uutta työtä saa aivan varmasti jon näin kävisi.
Menetyksen kohdanneille voimia ja iloisia uutisia saaneille onnet :heart:
Ihanaa purkautua täällä
Masu12 ja Möykky 12+2

 

Sadettaja: sitäpä tuo munki mies hokee, että ei saa suuttua ku on se on vaan niin innoissaan:headwall: . Mutta niin oon minäkin, mutta saan kyllä pidettyä asiat omana tietonani. Onneksi on kyseessä mun äiti, saan suuttua sille just niin paljo kun haluan

 

kaikilla on oikeus omiin rajoihin ja yksityisyyteen!! te kaikki joilla anopit tai äidit ym on pyynnöstä huolimattakin mennyt kertomaan tästä yhdestä ihmiselämän herkimmästä ja henkilökohtaisimmasta asiasta eteenpäin: ottakaa ehdottomasti asia puheeksi, asiallisesti kerrotte että se ei ollut reilua, tuntui teistä todella pahalta ja loukkasi ja toivotte että asianosainen ymmärtää tämän ja jatkossa kunnioittaa teitä ja toiveitanne paremmin Vaikenemisen kulttuuri ei auta mihinkään, noita juttuja tulee jatkossakin vastaan ko ihmisten kanssa jos niille ei kukaan rakkaudellisesti asiasta sano.. ja ne jää sitten pinnan alle vaivaamaan ja mieli on jatkuvasti paha.. kannattaa siis ottaa härkää hetkeksi sarvista, suosittelen lämpimästi

 

Idylli ja Elna, olen niin pahoillani :hug: niin kamalan pahoillani! ei tällaista soisi tapahtuvan kenellekkään :'(

Elna, kannattaa ottaa tapahtuneet esille lääkärissä jotta katsovat onhan kaikki kunnossa ja varsinkin jos pelkäät noin kovasti uudelleen yrittämistä! suosittelen siis puhumista jollekulle! ei kannata olla yksin asian kanssa, kovasti voimahaleja :hug:

 

Idylli ja Elna :hug: voimia!

 

elna Täällä on ihan samanlaisia mietteitä. Uskallammeko enää yrittää? Mitä jos meille tulee aina keskenmeno? Näistä mietteistä huolimatta on kuitenkin samaan aikaan sellainen taistelutahto, että kyllä me vielä se lapsi saadaan. Ahdistaa myös ajatus sitä, että jälleen yrittäminen alkaa alusta. Meneekö jälleen vuosi, tai jopa pidempään, ennen kuin tärppää? Taas joutuu kyttäämään ovulaatiota ja harrastamaan pakkoseksiä, kokemaan joku kuukausi pettymyksiä. Vai voisiko nyt jo käydä niin hyvä tuuri, että tärppäisikin melkein heti uudelleen? Ja jos tulisin vielä raskaaksi, niin pitääkö alkaa käydä viikon välein ultrassa? En halua taas saada selville vasta myöhemmin, että keskeytynyt keskenmeno on tapahtunut jo viikkoja sitten. Kyllä näitä pelkoja ja mietteitä on varmasti kaikilla keskenmenon kokeneilla. Mä ajattelin maanantaina sairaalassa ottaa näitä ajatuksia esille ja olen jutellut paljon miehen ja ystävien kanssa asiasta. Se on auttanut edes hiukan tätä pettymykseen ja suruun. Ahdistaa muuten niin älyttömästi odottaa huomiseen, kun tietää, että se pieni ihmisenalku on vielä mun sisällä. Olisi edes tullut itsestään ulos, jos kerran näin oli tarkoitettu jostain ihmeen syystä tapahtuvan.

 

idylli ja elna suru ja viha saa nyt tulla ja antakaa tulla kaikki ulos... Keskustelu ulkopuolisen tahon kanssa, esim terveyskeskuksen kriisipsykologi, tai paikkakunnan mielenterveystoimisto/psykiatrianpoli johon omalääkäriltä lähete voisi auttaa suuresti. Jos lapsen isän saa mukaan niin yhdessä pääsisitte käsittelemään tuota jäytävää pelkoa, "pakkoseksi" ajatuksia, kaikkea... Mikään taho ei taianomaisesti oloa paranna mutta ulkopuolinen keskusteluapu voisi auttaa jäsentämään ajatuksia ja laittamaan juttuja järjestykseen pikkuhiljaa.

Nyt olette pääosassa te ja teidän hyvinvointi. tarvitsette apua ja aikaa hoivata itseänne nyt kuntoon sekä fyysisesti että psyykisesti. Liian stressaantuneena ja pahassa olossa ei nämä lisääntymispuuhat tahdo onnistua, luontoäiti on siitä ihmeellisen tarkka..

Nää on kamalia asiota ja kamalaa on että ne kuuluu elämään, niitä ei vaan kenellekän koskaan toivoisi, ei koskaan..

Taivaan hyvät henget
liitäkää
läpi sumun, surun saarekkeen
ja hellikää
sydäntä sen surun alla
joka musertaa.

Taivaan hyvät henget
ottakaa
hellään syliin pieni
matkaltaan
sylissänne viekää
lämpimään
ohi sumun, surun saarekkeen
lepäämään.

Kaiken mahdollisen voiman teille toivoen Syli84:heart:

 

Voi Idylli ja Elna Varmasti nyt mielessä pyörii paljon kaikenlaista, toivottavasti saatte sen avun ja hoidon mitä itse tarvitsette :hug:

Mä olen viettänyt pitkän tovin lueskellen noita muita raskauspinoja. Huvit ne on mullaki, mut jotenki ihanaa lukea miten pidemällä olevilla menee. Toivon koko ajan että itsekin olis jo pidemmällä, mut kuluuhan tuo aika.

Odotan myös hirveästi joulua! Mä niin rakastan joulun tunnelmaa ja rauhaa ja sitä että ollaan vaan yhdessä kotona ja syödään hyvin ja on jouluvaloja ja kynttilöitä ja joululauluja

Syli, mä olen joskus luottanut äitiini ja kertonut jotain asioita. Myöhemmin on selvinny, et on, luottamuksella mut joka tapauksessa, kertonut niitä ystävilleen. Tai kahdesti on "jäänyt kiinni" ja olen kyllä sanonut siitä. No en tiedä miten nykyään tekis jos jotain kertoisin, mut enpä todella ole mitään kertomassa minkä tahdon pysyä salassa :/ Kauhean surullista kyllä. Tästä ehkä johtuu se, että mä en luota ihmisiin, en uskalla. Paitsi tietenkin mieheeni.

Muuten pidän kyllä äidistäni ja hyvissä väleissä ollaan. Jätän vaan kertomatta asiat joita en ole valmis kertomaan kaikille.

 

Kiitos kaikille tsempeistä. Ja Idylli, kirjoitit muistiin ajatukseni.. Halaus sinulle!
Meillähän on JO 5 tervettä lasta..Ei tämä ole helppoa koskaan ollutkaan. Esikoista tekemällä tehtiin kolme vuotta. Ja sain tuomion, ikuisesti lapseton. Kuukauden päästä olin luomusti raskaana.. Esikon ollessa vajaan 2v sain uuden tuomion, EI ikinä enää raskaaksi kun eihän mulla pitäis olla ensimmäistäkään. Kohta tajusin odottavani kakkosta.. Ja näin hieman alle 3v ikäerolla kaikki meidän mukulat ovat syntyneet.
Raskaaksi tuleminen näyttäis vain olevan vaikeaa.. Ja voi kuinka vihaankaan pakkoyrittämistä.. Tällä viimeisimmällä kerralla tunsin ovulaation, harvinaista.
Viime yönä juttelin miehen kanssa asiasta jälleen kerran. Ja sanoin että hänkin saa tottakai päättää miten jatkossa edetään. Hän tietää haaveeni siitä joka puuttuu porukasta, hänellä sama ajatus.
Onneksi minulla luonto hoiti itse asian ja raskaus keskeytyi itsekseen. Tuulimunaraskauteen kaikki oireet viittasi. Olinkin jo murehtinut miten järjestän lapsenvahtiasian jos joudun sairaalaan.. Mies ei voi juuri nyt ottaa töistä vapaata. Tämä vuoto näyttäis nyt olevan lopuillaan ja olo ihan ok. Verta on tullut kamalasti, huomattavasti runsaampaa kuin km viikolla 8+.
Huomenna koittaa paluu arkeen, koululaiset palaa kouluun syysloman jälkeen. Ja huomaan olevani kiinni taas arjessa! Tunnen että elämää on sittenkin.

 

Idylli ja Elna :hug::hug:

Omaa napaa: S U P I S T E L E E. Mitään ei voi tehdä ilman että alkaa supistelemaan.. No huomenna TAAS soitto neuvolaan. Yritä tässä pysyä iloisella ja odottavalla mielellä. : / Jotenkin tulee mieleen väkisinkin että kesken on mennyt... Vaikkakin olin eilen illalla tuntevinani pienen pientä kutitusta... ehkä vaan kuvittelin.
Ota tästä taas selvää.

Minkäställevoi ja mussukka 13+2

 

Pettymyksiä ja surua kohdanneille suuret lämpimät halaukset :hug:
Tiedän, etteivät oikeen mitkään sanat helpota oloa, se kun ottaa aikansa. Teille haluan kannustuksena sanoa, että meillä täällä ei ole vielä yhtään lasta ja tälle vuodelle kaksi keskenmenoa viikolla 10+. Meidän puolella tietysti on se, että raskaudet on alkaneet helposti. Kuitenkin, pelko varjostaa vielä tätäkin raskautta ja luottaa ei oikein uskalla, joka ilta kuuntelen dopplerilla sydänäänet. Karmaiseva totuus kuitenkin on se, että kaikkea voi sattua vielä sen maagisen 12 viikonkin jälkeen. Toivottavasti meidän pinon suru-uutiset kuitenkin jää tähän, niitä on niin raskasta aina lukea.

Naive ja Sissi 10+6

 

voi, osaanottoni menetyksen kokeneille. Kovasti jaksamista teille.

(.) omaa napaa, ja se todellakin alkaa näyttää tuolla. Harvoille ollaan vasta kerrottu uutisesta ja useimpien mielestä taidan olla vain lihonnut. Noh, kuulevat sitten aikaan totuuden. Tai näkevät....

Olo on nykyään ihan hyvä jos ei päästä itseään väsyneeksi tai nälkäiseksi. Jos päästää alkaa pahoinvointi. Mitään mättöruokaa ei voi myöskään syödä ilman kamalaa parinpäivän ähkyä.

Verenpaineet näyttävät nyt lääkityksen kanssa ihan hyviltä. Jee.

tänään vaihtui viikot ja pikkuhiljaa mennään eteenpäin toivoen parasta. Seuraava ultra reilunkahden viikon päästä ja sitä jo innolla odottelen.
Huomenna tarkoitus soittaa neuvolaan seuraavaa aikaa ja muutenkin vähän päivittää heitä siitä miun lääkärikäynnistä. Samalla jos kysäisi milloinka voisi päästä sydänääniä kuuntelemaan.

Juhlittu esikoisen 7v synttäreitä ja ihan väsy mammalla nyt. Vaikka kivaa kyllä ollut. Viikolla kun vielä jaksaa kaverisynttärit niin sitten voi hengähtää.

t: marenda ja pikkuruinen rv tasan 11

 

(.) Suoraan vaan omaan napaan Juuri kun ehdin kehua, että olo on parantunut, niin nyt olenkin oksennellut jo kolmena päivänä peräkkäin... Ei pitäisi kehua liian aikaisin! Masussakin on taas tuntunut epämääräisiä kipuja, joten olenkin hyvin tyytyväinen, ettei pikkuinen suostunut näyttämään niskaansa viimeksi ja pääsemme ultraan uudestaan jo keskiviikkona =) Pääsee tarkistamaan, että onko kaikki hyvin ja toivottavasti ei myöskään kauheasti niskassa turvota.... Toivottavasti se seesteinen keskiraskaus tulisi tällä kertaa tänne minullekin, kun viimeksi ilkeästi hyppäsi kokonaan ainakin tuon seesteisen ohi :stick:

Seepia ja Pikku-Sintti 12+0 POKS!

 

Heipä hei!

Enää yksi yö nt-ultraan!!! panikoin päivällä jo valmiiks koska oon ollu niin kovin lievä-oireinen koko raskauden ajan. kuitenkin menin ystävän luo kylään ja hänellä kun on doppleri niin kuunneltiin sitten taas (viimesihän 45min kuuntelulla viikko sitten ei kuulunut yhtään mitään) mutta tänään kuului ihan heti ja selkeästi pienen pieni juna joka siellä jyskytti! <3

enää ei jännitä niin kovasti huominen. mies ei pääse (enkä tiedä haluaisiko edes kun ei kommentoinut sitä mitenkään kun annoin lähes valmiin vastauksenkin jotta hänen olisi helppo vastata myös niinkin). yksin menen mutta pärjään kyllä nyt kun tiedän edes näin vuorokauden etukäteen että elossa siellä ollaan.

oikeesti! mun sisällä on joku! ja sillä jollakin on sydän joka lyö! <3
ensimmäistä kertaa olen oikeasti iloinen ja onnellinen tästä raskaudesta sittenkin! kunpa vain jonain päivänä mieskin olisi iloinen mun kanssa. mutta aika näyttää sen.

iloisin terveisin: Li ja makarooni jolla on sydän 12+0 ... POKS POKS

 

Li Hyviä tuulia mukaan np-ultraan!

minkäställevoi no kylläpä vastustaa. Toivottavasti kyseessä ovat harmittomat supistelut, itsekin niitä aina välissä tunnen. Neuvolasta vaan tiukkana pyytämään tukea!

Seepia täällä iskee vieläkin joskus huono-olo, mutta oksentamaan ei onneksi ole tarvinnut ryhtyä. Onnea ultraan! ja toivottavasti se rauhallinen keskiraskaus rantautuu myös sinne!

marenda musta mä näytän kans siltä, että oisin lihonut ja tuntuukin semmoselta. Kerrottiin muutamalle kaverille ja sai sentään syyn siihen, miksi vyötärö on kadonnut. Hiemanhan tuo maha jo näkyy päälle päin aamusta asti.

Naive88 tässä pinossa on kyllä riittänyt surullista luettavaa. Eikä se epävarmuus häviä mihinkään. Nyt toisen lapsen kohdalla sitä ehkä toisissa asioissa ottaa rennommin, mutta pelko terveestä lapsesta on kovempi kuin ensimmäisen kohdalla.

salailija täällä myös jouluhörhö!! Huomena on marraskuun eka päivä ja silloin mä laitan jo kaikki joulujutut esille! Pipareita ja glögiä on tullu syötyä ja juotua jo muutaman viikon verran :xmas:


(.) Mulla vahvistu poikaolo sen ultran jälkeen. Tai semmonen epämääränen tunne, nyt kattelen koko ajan poikien nimiä ja taidettiin itseasiassa jo keksiä kiva nimi Saa nähdä pitääkö tuntemuset paikkansa.


Möppis ja ARhippa 12+2

 

Li:lle onnenpipanoita mukaan ultraan:heart:

(.) Olo Kuin en raskaana ees ois....
En oo muutamaan päivään huomannut liikkeitäkään.Muttei kai mitään huolta kuitenkaan pitäisi olla,ei votoa ei kipua.Kaipa ne taas tuntuu.
Kukaan tutuista ei vkonloppuna kysynyt raskauden mahdollisuudesta:OVaikka vatsa pömppää:OMoni mittaili mua silmillään,muttei kysynyt.Meinasko ne että oon lihonnut?Että "ei kai noi nyt enää lisää"....

l-r ja mini rv 13+2 kai

 

Heit kaikille pitkästä aikaa

Kyllä on pinossa tapahtunut surullisia asioita, todella suuret pahoittelut teille menetyksen kokeneille! Jollakin lailla sitä toivoo ja uskoo, että mitä pidemmälle viikot menevät, sitä vähemmän niitä keskenmenoja tulee, mutta nyt tuntuu, että niitä on enemmän tullutkin isommilla viikoilla :'( Silloin se menetys tuntuu tietysti aina suuremmalta. Jostakin on vain kaivettava voimia, vaikka se juuri nyt ihan älyttömän raskaalta tuntuukin.

Aika kuluu, ja moni onkin jo käynyt ultrassa ja saanut niitä mukaviakin uutisia. Ihanaa! Minä kävin viime viikolla neuvolassa, tänään menen veriseulaan, ensi viikolla lääkäriin ja VASTA sitä seuraavalla viikolla (eli 12+4 silloin) ultraan. Miksi muiden viikot menevät niin nopsaan ja omat kertyy niin hitaasti... Eipä silti, tuntuu jotenkin, että aika oikeesti kuluu hirmu nopsaan.

Meidän perheessä ajatukset edelleen sekavat. Jos tätä menoa jatkuu, niin vauvasta tulee varmaan hermoheikko... Ikä kuitenkin tekee sen, että mietitään kuinka jaksetaan. Etenkin jos vauva on kovasti yöitkuinen, kuten edelliset vauvelit olivat. Mutta nyt ei auta kuin ajatella, että kyllä asiat menevät niin kuin on ajateltu. Saa nähdä. Vielähän tässä voi tapahtuakin mitä vain. Pahoinvoinnista kun vielä pääsisi eroon, niin olisi taivaallista. Se kun vaivaa nykyään 24 h.

Oikein reipasta alkavaa marraskuuta kaikille! Ihanaa, kun joulukin lähestyy

Terkuin Piitu ja syyskääryle 10+1

 

Pahoittelut menetyksen kohdanneille!

ON: Mä en vieläkään tiedä iha tarkkaan mikä mulla ny oikeesti on. Ketonit pompsahti pikatestis 3+ eli oon ainaki kuivunut et pitää täs tänään vaan makoilla ja yrittää pitää nesteet sisällä. En sit tiedä mikä raja on et joutuu tiputukseen, kai sinne joutuu jos mun olo ei yhtää parane. Huomiseen pitää odotella et saa tuloksia verikokeesta ja pissakokeesta. Toivottavasti nyt en sit huomenna kuitenkaan joudu sairaalaan :/ Neuvola täti kyseli jo ettei varmasti oo kaksosia ku tää pahoinvointi vois viitata siihen mut ei siellä kyllä ultran mukaan ollu kuin yks

 

Ihanaa tosiaan kun joulu lähestyy, itse otin jo varaslähdön ja olen juonut glögiä ja muutaman viikon ja ensimmäiset joulutortutkin syöty. Ainoa surullinen asia joulussa on se, että joudun hylkäämään rakkaan ystäväni graavilohen pöydälle muiden iloksi Mutta pitää syödä sitten kinkkua senkin edestä!

Princessa Itse jouduin sillon joitain viikkoja sitten pahoinvoinnin vuoksi päivystykseen, kun ei enää edes nesteet pysyneet sisällä. Silloin mullakin oli ketoaineet plussalla juuri tuon 3. Sitten olinkin tiputuksessa 3päivää. Toivottavasti sinulle ei käy yhtä huonosti. Mutta tiputuksen jälkeen pahoinvointi katosi oikeastaan kokonaan, eli apu oli myös suuri! Ja täälläkin kyydissä vain yksi matkalainen

Toivottavasti muilta kuuluu taas pian onnellisia ultra kuulumisia
Maria90 12+4.. poksumista odotellessa

 

Joulun suunnittelua täällä myös! Yhdyn Maria90 tuohon graavilohen kaipaamiseen! Tänään juuri miehen kanssa mietittiin, että nyt tulee kolmas joulu neljän vuoden sisään, kun en voi syödä graavilohta, kylmäsavulohta tai maksalaatikkoa joulupöydässä!! Tosin oikein ähmällä viime joulunakin maistelin maha pystyssä...:ashamed: Minkäs sille voi, kun lohi on kinkun ohella suurin jouluherkku! Samoin omien syntymäpäivien juhlistamiset ovat jääneet viimeisen kolmen vuoden aikana, kuten myös ensikeväänä. Mutta jos sitä sitten 2013 juhlii 22 vuotispäivillä kaikki edellisetkin juhlat Haaveena jokin parin päivän matka ilman lapsia.

Te joilla pahaolo alkaa olla ohi, niin onnea. Itselläni tuntuu pahentuvan päivä päivältä. Ja tuo nälkä! Jatkuva nälkä! Aamulla syön klo:7 aikaan aamupalan lasten kanssa. 2 ruisleipää + jugurttia. Ja jo ennen klo:10 tiedän, että jumalaton nälkä iskee. Koita siinä sitten olla syömättä kahden edestä! Painoa tullut jo järkyttävät 5kg ja kaikki vatsan seudulle, koska reidet ym, eivät muuttuneet. Maha vain todella turpeena.

JonMa ja Pottu 13+4 (kö?) En oikein pysy laskuissa. Päivät ja viikot vaan lentää ohi, kun pienten perässä juoksee.

 

Mulla on varmaan keuhkoputkentulehdus:|Yskä hakkaa ja kuume nousee,ihan kamala olo.Ja jos nyt saan ap kuurin,tietää se korvakierrettä vauvalle:headwall:Näin se vaan on mulla mennyt aina,jos oon syönyt ap kuureja raskauden aikana->korvakierre ja jos en->vauvakaan ei sairastanut...

 

Mulle on kehittynyt vakava riippuvuussuhde tähän ketjuun! Huomaa selvästi et väsymys on helpottanu ja jaksan istua koneella

Minkäställevoi toivottavasti pääsit tutkimuksiin :hug:

Ootte lihomista valittanu, mä tänään jo otin kuvan mun mahasta, ku on niin pömppä. Tai se on kasvanu ihan tuolta tissien alta asti jo. Läskiähän se kyllä on, mut onpahan kuva Ja mä olen levinny myös sivulle, inhottavaa.

Huomenna on tosiaan marraskuu Voi onnea! Mä katon jos jaksaisin odottaa ekaan adventtiin tai 1.12 asti ennenku laitan joulujuttuja. Saa nähä miten käy... Pitäis vaan ikkunat pestä eka, ku en ole kesällä pessy :ashamed: Mäki olen glögiä juonu ja yhet piparit syöny. Hulluna tekis mieli tehdä torttuja, mut koitan hillitä ettei toi paino ihan nyt pomppais. Pari iltaa oon pohtinu et joko sitä alkais kuunnella joululauluja :xmas:

Lily-rose ei mullakaan oikein ole oireita. Rintojen kylmänarkuutta on ja mielialanvaihteluita, mut noita jälkimmäisiä on kyllä usein muutenki Eiköhän ne alkuoireet jo kohta ala vähentyäki Oi nyt vasta luin sun taudista Onpa kurjaa. Toivottavasti et joudu syömään kuuria, tai jos joudut niin toivottavasti tuo vanha kaava ei toteudu :/

Enää viikko ultraan Viikotki poksu viikonloppuna, en vaan tiiä nyt sitten onko menossa 12+2 niinku neuvolas laskettiin vai 11+ jotain niinkuin huonolla ultralla tehty pituusmittaus kertoi sillon viikko sitten.

Li:n ultrakuulumisia odotellaan!!

Piitu toivotaan, että kaikki menee hyvin Eikös sen niin pitäis mennä, ettei ihmiselle anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Vauva-aika kuitenkin on aika lyhyt, ettekä te nyt vanhoja ole, mikäli tuo luku nimen perässä on sun ikä :hug:

Princessa toivotaan että kaikki on hyvin!

Mua kans melkein itkettää kun en voi syödä graavilohta! Se on mun suuri herkku. Mitäs nytin puolelta luin, et vois syyä jos pakastaa kalan ja suolaa itse. Mut uskaltaakohan sitä kuitenkaan?? Kehtaiskohan tämmöstä kysyä neuvolassa vai pitääköhän se täti mua ihan hulluna.

 

Graavilohta oon tehny ite ja syöny sitä On vaan niin hyvää ja kun muuten en oikein kalasta välitä niin tuota herkkua silloin tällöin. Pakkasen kautta kala kulkee meilläkin