Huomenta!
Tuhkimolle kovasti paranemisia ja toivottavasti miehesi veli myös toipuu! Varmasti ikävää olla täällä, kun haluaisi olla paikan päällä.
Princessa, mäkin olin miettinyt sitä tukivyön käyttöä tallihommissa ja testasin sitten lauantaina, mut enpä kokenut siitä vielä mitään iloa, ehkä johtuen siitä, et on vähän liian iso. Mulla siis kokoa M ja viimeks oli kyllä tosi hyvä tuki mahalle, mut ympärysmitta vähän liian iso, niin ei tue selkää. Kai se sitten ison mahan kanssa taas toimii.
Tai jos raaskis ostaa S-kokoisen.
Tiuhti_ helppo sanoa, mut älä stressaa niistä sydänäänistä! Mullahan kanssa yritettiin kuunnella sillon 10+1, kun olin saanut sen tällin sähköpaimenesta, ja kaikki olivat sitä mieltä, ettei niillä viikoilla AINA kuulukaan kuulua neuvolan dopplerilla. Ja nt-ultrassahan todettiin
istukan olevan etuseinässä, joka myös vaimentaa kuuluvuutta. Kerran oon tähän mennessä kuullut kotona, eilen taas kokeilin, mut jotain vikaa tossa mun omassakin on, kun aina jossain vaiheessa loppuu kuuluvuus ja kuuluu vaan suhinaa.
Ja tosta istukan etuseinässä olemisesta johtuen oon ajatellu, et liikkeet ei varmaan tunnu kovin aikaisin. Tytöstä eli tokassa raskaudessa oli kans, ja tunsin liikkeet ekan kerran rv 18 mahallani maatessa. Mut vaikka oon ollu aina sitä mieltä, ettei näin aikaisin VOI tuntea liikkeitä; on siis varmasti ilmaa, joka liikkuu
niin nyt oon muutaman kerran itekin epäilly jo tuntevani jotain.
Ja eilen illalla varsinkin sohvalla maatessa mahassa tuntui melkoinen myllerrys, joka hyvin saattoi olla sikiökin, paikasta päätellen.
Mut en mee vannomaan. Se on jännää, miten kaikki muuttuu, kun vielä mun ekojen lasten odotuksen aikaan (90-luvulla) ihan yleisesti sanottiin, et ensisynnyttäjä tuntee liikkeet noin rv 20 ja uudelleensynnyttäjä rv 18. Jotkut harvat väitti tunteneensa jo viikolla 17, joka oli outoa, ja nykyään monet siis jo tässä vaiheessa.
Hauskaa kun luin täältä perjantaina olevani jo keskiraskaudessa, niin kummasti väsymys hävis ja siivosin koko päivän kotona ja olin täynnä energiaa!
Ja selkeesti vähemmän tarvinnu nyt päikkäreitä. Ja tosiaan se pahoinvointi on melkeinpä kadonnut (en nyt hehkuta enempää, kun yleensä se ei oo hyväks
) ja muutenkaan ei oo juuri oireita. Eilen oli jopa jotenkin kummallista puhua isompien kummitädin kanssa tästä raskaudesta, kun en meinaa millään sisäistää tätä... Kai se tästä, kun liikkeet alkaa kunnolla tuntumaan?! Maha ainakin kasvaa jo niin selkeästi, et haittaa jo jotain tekemisiä. Toivottavasti ei yhtä isoksi, kun viime raskaudessa.
Ai niin, kerrottiin teineille perjantaina ja tosi hyvin ottivat! Tyttö kyllä sanoikin arvanneensa, ja naureskeli sitä, kun olin kerran väittänyt vaan syöneeni ja olevani turvoksissa, kun joku viikko sitten kysyi multa asiasta.
Esikoinen ei paljoa kommentoinu, mut ihan iloiselta vaikutti. Ja tyttö totesi myöhemmin, että se on oikeasti ihan kivaa, kun olen sitten edelleen kotonakin.
Ei vaan halua joutua sitä vauvaa hoitamaan!
mymosalle tsempit neuvolaan, kyllä ne äänet jo siellä kuuluu!
Mulla kuulu edellisestä ekan kerran viikolla 14, kun oli huoli, niin kävin kerran kuunteluttaa. Mullakin neuvola torstaina, eiköhän ne nyt kuulu sielläkin.
Niin ja mulla on kans hermot aika tiukalla koiriin nyt (kuten jo viimeksi taisin kertoa), mut uskon sen liittyvän vaan tähän raskauteen. Ei siis kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä!
Perjantaina on sitten se sokerirasitus, karkkia ja suklaata on sitten vedetty urakalla, jos tulee vaikka kielto syödä.
Ja varmaan näkyy painossakin.
Viimeksihän se oli jo noussut kolme-neljä kiloa kesästä ja noin 8 kg enemmän ku maaliskuussa. Pituutta mulla 170 cm ja ekan raskauden lähtöpaino (tosin 18-vuotiaana...) oli 54 kg. Synnyttämään mennessä painoin 75 kg ja tokaa synnyttäessä 76 kg. Kolmatta synnyttämään mennessä painoin jo 82 kg eli 21 kg tuli viime raskaudessaki.
Saa nähdä mitä nyt, paitsi jos tulee joku dieetti, niin voi vähän rajoittaa. Ei kyllä haittais.
Nyt pitää lähteä päivän askareisiin, jos pääsis viimein vaikka pihahommiin asti.
bambiiba77 & Rymy-Eetu (joka kuulostaa musta hassulta nimeltä
tytölle )12+5