Heippa!
Aattelin viimeinkin hakeutua tällaseen höpöttelemään, FB-ryhmä mua vois kiinnostaa kans.
Olin jo tossa keväällä/kesän alussa tän vuoden joulukuisissa, mutta se menikin sitten kesken. Nyt on menossa 8+2, la ois siis 10.5. Sama kuin viime raskaudessa, tiesin jo ennen testin tekoa, että nyt on tärpänny.
Alkuun mietin, miten paljon pelkään varmasti, että entä jos tääkin on keskeytyny keskenmeno, mutta oireiden takia on voinu olla yllättävän rennosti. Viime raskaudessa niihin aikoihin, kun se keskenmeno on tapahtunu, mulla suurin osa oireista lakkas tai laimeni ihan merkittävästi. Niihin aikoihin oon myös itkeny miehelle sitä, että ei tästä taida tulla mitään. Eli jollain tasolla tiesin, että jotain on tapahtunu, mutta piti silti vaan luottaa siihen, kun neuvolaa myöten sanottiin, että varmasti kaikki on hyvin. Mutta tässä raskaudessa oireet on vaan jatkunu ja jopa pahentunu. Pahoinvointi on aika iso ero, viimeks sitä oli tosi satunnaisesti pari kertaa, nyt on ollu ainakin viikon verran aikalailla päivittäistä ja vaihtelee hyvin paljon mitä saan alas minäkin päivänä.
Yritän uskaltaa luottaa omiin vaistoihin vähän enemmän nyt. Ja tähän asti ainakin ollu se olo, että kaikki on kuten pitääkin.
Varmasti ultraan meno tulee jännittämään, kunhan sen aika on.. Viimeks tuo km kun selvis just silleen, että ekassa ultrassa (12+1) todettiin sikiön vastaavan vaan 7+4 eikä sykettä.