Eihän siitä kauaa olekaan kun ylioppilaista puhuttiin maistereina
Valveutuneisuus näissä asioissa on edelleen hyvin lapsenkengissä... Todella usein edelleen törmää käsityksiin, joiden mukaan korkeakouluihin ei ole asiaa ilman yo-tutkintoa ja että lukioon päästään, ammattikouluun joudutaan. Vanha jako vaikuttaa edelleen, ei ole vielä kulunut juurikaan aikaa siitä, kun työläisperheiden mukulat pääsääntöisesti jättivät koulunkäynnin kansakouluun ja parempien perheiden pennut kävivät oppikoulun, saivat valkolakin päähänsä ja tulevaisuus oli sillä turvattu.
Ajat ovat tosiaankin muuttuneet. Hätkähdyttävän harva tietää, että kolmivuotinen ammatillinen koulutus antaa saman yleisen korkeakoulukelpoisuuden kuin ylioppilastutkinto. Toki esim. tekniikan aloille haettaessa on suuresti hyötyä lukion fysiikan, kemian ja matematiiikan opinnoista, mutta lähtötilanne korkeakouluihin haettaessa on sama kaikille, jotka ovat suorittaneet joko kolmivuotisen ammatillisen tutkinnon tai yo-tutkinnon. Ja kuten tässäkin keskustelussa on käynyt ilmi, onnettomalla todistuksella kummastakaan opinahjosta ei ole korkeakouluihin asiaa.
Jokainen, joka painostaa/on ajatellut painostaa lapsensa lukioon, voisi kohdallaan miettiä, mihin tällä pyrin? Onko tosiaankin kyseessä lapsen paras vai halu patsastella eräänä kauniina kevätpäivänä lyyra rintapielessä? Onko minulla todellakin kaikki tieto ja valveutuneisuus, jonka perusteella voin objektiivisesti tyrmätä lapsen suunnitelmat ammatillisista opinnoista ja lykkiä kohti ainoaa oikeaksi katsomaani väylää?