Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Juu, laitoinkin siks, että voi olla parempi kielipää kuin monella muulla =) Mutta juuri sellainen tekstin tuottaminen näyttää ainakin meilläpäin olevan tuskaista..
Tuossa tekstin tuottamisessa olen samaa mieltä kanssasi. Tosin se koskee muutakin tekstin tuottamista kuin vain enkkua. Ja senkin voi hallita erinomaisesti ilman lukiota. Mutta jos lähdetään siitä ajatuksessa, että oppilaitoksessa opitaan asiat ja muuten vaan hengaillaan ympäri kyliä kavereiden kanssa, niin toki lukio antaa paljon paremmat edellytykset moniin jatko-opintoahjoihin. Ne, jotka käyttävät vapaa-aikaansa muuhunkin kuin hengailuun, eivät
välttämättä tarvite lukio-opetusta. Esm mun likka oli varsinainen oikeinkirjoituspoliisi jo yläasteella ja tuotti sen verran laadukasta tekstiä jo silloin, että Kustannusosakeyhtiö Tammi päätti niitä tuotoksia julkaista.
Mut pakotettiin aikoinaan lukioon, vaikka olinkin jo hankkinyt oppisopimuspaikan kampaajaksi. Äidilleni ei käynyt se, että en olisi ylioppilas. Koska siihen maailmanaikaan ei ollut samanlaista teinien sosiaaliturvaa kuin nykyisin, vanhempien sana oli käytännössä laki. Joten menin lukioon. Ei se lukio hukkaan heitettyäkään aikaa ollut, joskin olisin päässyt urallani aivan samoihin lopputuloksiin ilman yo-todistustakin.
Mun esikoinen meni lukioon, mutta jätti sen kesken. Alkuun sujui hyvin, sitten alkoi arvosanat laskea ja lopulta tyttö jäi pitkälle sairaslomalle odottamaan suurta leikkausta. Sanoin tytölle, että huonoilla lukion papereilla ei tee mitään ja lukion voi - halutessaan - suorittaa myöhemminkin. Kun leikkaus oli ohi, tyttö meni amikseen. On siellä pärjännyt loistavasti, opiskelu on juuri sitä mitä haluaakin. Keskiarvo on reilusti yli neljän. Tavoitteena tytällä on amk samalta alalta ja melkein veikkaan, että monista kursseista tulee amk:ssa selviämään nk vasemmalla kädellä, koska hallitsee asiat jo amisopintojensa puolesta. En pelkää myöskään kielitaidon puutetta enkä tekstin tuottamista. Itse asiassa neiti pärjäsi varsin hyvin jopa japanin kielessä matkallaan Shizuokaan kilpailemaan julistesuunnittelussa. Minusta on ollut vain hyvä, että fysiikan, kemian, maantiedon ja historian sijasta neiti opiskelee asioita, joista on hänelle tulevaisuuden työn kannalta hyötyä. Tavoitteena likalla on vielä taideteollinen korkeakoulu, mutta sen tavoitteen on asettanut taka-alalle odottamaan aikaa, jolloin se olisi mahdollista niin osaamisen kuin elämäntilanteenkin kannalta.
Junnu taas - joka on ollut koko peruskouluaikansa saamaton ja laiska vetelys - tajusi vasta kasin jälkeen, mitä haluaa tehdä. Vaikka kuinka puursi ysillä, keskiarvo ei riittänyt lukioon. Nyt on kymppiluokan loppumetreillä ja eiköhän se lukiopaikka aukene. Yli numerolla on nostanut keskiarvoaan. Toki maanpuolustuskorkeakouluun voisi päästä muutakuin kautta, mutta tämä nyt on junnun valinta reitiksi.
Mä olin aina jotenkin ajatellut, että likasta tulee yo ja junnusta ei. Näin se vaan nuoriso tekee niinkuin itse tykkää ja nyt junnusta tuleekin yo ja likasta ei
Minusta tärkeintä on, että nuori pystyy hakeutumaan alalle, jolle haluaa. Oli se tapa sitten amis tai lukio.
En kuitenkaan vähättele yo-tutkinnon merkitystä nuoren elämässä. Minusta mikä tahansa nuoren opillinen saavutus on hieno ja juhlimisen arvoinen asia. Mua tietyllä tavalla harmittaa se, että hyvä ystäväni ei ole ammattikoulun käyneille lapsilleen järjestänyt mitään valmistujaisjuhlaa, mutta ainokaiselle ylioppilaalleen kylläkin. Olisi ollut mukava olla kummipojan valmistujaisjuhlassa. Toki oli mukava olla kummitytön yo-juhlassakin. Jahka tuo neiti saa paperit ulos amiksesta, järjestän takuulla yhtä hienot kekkerit kuin tulen järjestämään junnullekin aikanaan, jos ja kun junnulla on valkolakki päässä.