O
Onhan meitä??
Vieras
Varsinkin te, jotka olette olleet yhdessä jo vuosia ja/tai joilla tuloero on oikeasti sellainen että sen jo huomaa, tyyliin johtaja/duunari. Toimiiko suhteenne hyvin? Onko siitä tullut mitään ongelmia?
Meillä ero ei ole paljon prosentuaalisesti, teemme samaa työä, mutta minulla on lisätehtäviä,joitten vuoksi ansioni ovat suuremmat. Ei se tietääkseni mitään ole haitannut. Edellisessä suhteessani (aikoja aikoja sitten, kun olin juuri valmistunut ja silloinen kihlattu jo jonkun aikaan ollut töissä ) asia oli ongelma, vaikka koitin sanoa, että "eikö se ole hyvä vaan, että "muija" tienaa kivasti 
Ei se varmaan eron syy ollut, mutta en jäänyt katsomaan mitä siitä olisi tullut.
Ei se varmaan eron syy ollut, mutta en jäänyt katsomaan mitä siitä olisi tullut.
A
ap
Vieras
En ole vielä valmistunut Tähän asti on tietty mennyt hyvin kun minä olen ollut koulussa ja mies armeijassa/työtön/pätkätöissä, haluaisin vain kuulla kokemuksia tuoko tuo tulevaisuudessa jotain ongelmia suhteeseen. Meillä ero tulee keskipalkkojen mukaan olemaan suuri, saatan pahimmillaan tienata 2 x saman kuin mieheni. Kun nimittäin vuosia sitten kun koulutukseeni hain sanoin miehelle että ongelmia ei tule. Mutta eikö kenelläkään tule sellaista tunnetta että toisen panos olisi suurempi? Jos nainen esim. tekee vielä enemmän kotitöitäkin.
Tähän asti on tietty mennyt hyvin kun minä olen ollut koulussa ja mies armeijassa/työtön/pätkätöissä, haluaisin vain kuulla kokemuksia tuoko tuo tulevaisuudessa jotain ongelmia suhteeseen. Meillä ero tulee keskipalkkojen mukaan olemaan suuri, saatan pahimmillaan tienata 2 x saman kuin mieheni. Kun nimittäin vuosia sitten kun koulutukseeni hain sanoin miehelle että ongelmia ei tule. Mutta eikö kenelläkään tule sellaista tunnetta että toisen panos olisi suurempi? Jos nainen esim. tekee vielä enemmän kotitöitäkin.
J
JONSERED Karhunkantaja
Vieras
Hyvin toimii... Minä olen johtaja ja äijä duunari. Oma yritys ja yhteinen tili 
On halvempaa maksaa minulle kunnon palkkaa, sillä olen osakkeenomistaja ja yrittäjä, äijä ei.
On halvempaa maksaa minulle kunnon palkkaa, sillä olen osakkeenomistaja ja yrittäjä, äijä ei.Alkuperäinen kirjoittaja ap:En ole vielä valmistunut
Ei sen tarvi mitään huonoa merkitä, onhan niin monessa parisuhteessa toisin päinkin, naiset miettivät näitä, miehet eivät niinkään. Jos siis mies tienaa enemmän, tuskin hän miettii, että onkohan tämä nyt noloa tai kummallista tai hankalaa. =) Mutta sanoinhan toki itsekin, että edellisessä suhteessani miestä asia tuntui vaivaavan, minua ei olisi vaivannut. En tosin tiedä miten asia olisi kehittynyt, jos olisimme jatkaneet yhdessä.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:En ole vielä valmistunut
Jos sitä vatvoo ja vetvoo ja siitä tekee numeron pohtimalla ja kyselemällä niin kyllä siitä ongelman saa muodotettua, eihän asiaa toisinpäinkään vatvota niin miks näin päin, meillä ainakin kotityöt on jaettu tasan sillä ei ne kuulu mitenkään tähä tienaamis asiaan, en minä maksa miehelleni siivouksesta eikä toisinpäin, yhteistä kotiahan siinä laitetaan..
Sen sijaan suuri koulutusero, erot sivistystasossa ja statuksessa saattavat muodostua suuremmiksi jos pyöritään erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä. Minulla pukkaa itsellä välillä naurattamaan/itkettämään kun ukkkoni ystävillä on niin tyhmiä, heikosti koulutettuja ja raasuja akkoja jotka vaan kotona össöttää ukkojensa elätteinä. Välillä koettavat jotain työtä tehdä tai kouluttautua, mutta ei siitä ole mitään tullut, kun eivät vaan kykene. Osan kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä kun pelkään, että lapset sosiaalistuvat heidän perhe-elämän tyyppiseen meininkiin. Elikkä semmoista pelkään enemmän. Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta.
A
ap
Vieras
En usko että miestä se varsinainen tuloero vaivaa. Enemmän luulen ongelmia tulevan siitä että minulla on erilaisia odotuksia tulevaisuudelta: hän voisi asua pienessä kerrostaloasunnossa vuokralla, minä hauan omakotitalon jne. Hän haluaa pukeutua rikkinäisiin t-paitoihin ja olla pesemättä pitkiä hiuksiaan 3 päivää jos huvittaa. Tällä hetkellä se on vielä ok mutta pelkään että tulevaisuudessa minun on pidettävä yllä jotain tiettyä pukeutumis/ulkonäköstandardia esim. kaupungilla liikkuessani, hän taas kokee farkut ja kaulus- tai villapaidat ahdistaviksi. Ovatko tällaiset pelot ihan turhia, vai...?
mutta kroonista velttoutta ei. Millä on omat tilit ja sikäli homma toimii hyvin. Eipähän tarvitse miettiä että jompikumpi kuluttaisi toisen rahoja.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sectiomumx3:
No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea
Mieheni ei ole mikään työnvieroksuja, rakastaa omaa alaansa vaikka se ammattikoulutasoinen onkin, hän on hyvä työssään ja nauttii siitä mitä minä ihailen. Mutta hänen perheensä esim, eräskin heistä sanoo itseään "kommunistiksi" ja kavereissa taas löytyy näitä yhteiskunnan elättejä. Pelkään ehkä että yhteiskunta leimaa miehenikin tällaiseksi tuttavapiirinsä takia (ja mitähän arvoja appiukko tuleville lapsenlapsille opettaa..?).
M
mie
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
???? Rakastat kait miestäsi sellaisena kun hän on? Miksi sit pitäisi häntä tunkea johonkin muottiin? Minusta pukeutuminen ja muut ulkonäöliset asiat ovat sen verran henkilökohtaisia juttuja, että noihin en itse edes parisuhteessa puutu.
Mikä tule tuloeroon, niin lopeta se vatvominen ennen kun siitä tule sinulle iso ongelma!
V
vieras
Vieras
Meillä miehen tulot vaihtelee työtilanteesta riippuen nollasta useisiin tuhansiin kuussa. Nyt on ollut huonoa ja minä olen n. puoli vuotta elättänyt meidät. Rassaahan se noin yleisesti, että rahaa on vähemmän, mutta en mä nyt tiedä, vaikuttaako se nimenomaan parisuhteeseen "rakkaustasolla", lähinnä yhdessä pähkitään, miten saadaan rahat riittämään.
Ollaan totuttu tähän, oltu yli 10 vuotta yhdessä. Mulla valtion virka, mies taiteilija.
Ollaan totuttu tähän, oltu yli 10 vuotta yhdessä. Mulla valtion virka, mies taiteilija.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Koita ajatella asia toisinpäin, jos teillä olisi just toisinpäinen tilanne ja sinä pitäisit niistä rikkinäisistä t-paidoista ja kerrostaloasunnoista. Miten luulet, että muuttuisiko sinun ajatuksesi sen mukaan, että toisen toiveet ovat jotain muuta (toive huono sana, tiedän ) Minä luulen, että jos pari on yhdessä siitä syystä, että haluaa olla yhdessä, niin nämä erot tasoittuvat. Sinä varmaan pesisit ne hiuksesi, jos olisit menossa pukumiehesi kanssa jonnekin jne. Toivottavasti osasin yhtään selittää mitä tarkoitan =)
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Sectiomumx3:
No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea
Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. yhteiskunta leimaa? vai sinä leimaat? jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..
A
ap
Vieras
Kotitöitä tehdään 50-50 aina kun muistan käskeä häntä ;p Toisaalta minä tekisin mielellään vaikka enemmänkin jos minulla olisi aikaa mutta kun ei ole, opiskelu vie kaiken ajan. Hänellä taas vapaa-aikaa on paljon enemmän tällä hetkellä.
Tietysti jos se ei mieheltä onnistu, niin täytyy mennä yksin. Ennemmin yksin edustamaan kuin miestä hevten.Ajan kanssa mieskin voi kuitenkin tottua monenlaiseen. Siinä pitää vain olla hienovarainen. Oma mieheni on kyllä tottunut laadukkaampiin vaatteisiin, matkusteluun jms. tasokkaampaan meininkiin ajan kanssa. Ymmärtäähän hän tietenkin osaltani myös sen, että meillä töihin ei voi mennä muuten kuin edustavasti pukeutuneena.
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Musta tästä paistaa että sua häiritsee nää asiat jo nyt eikä niinkään tulevaisuudessa. Vaikka ehkä olisikin ok niinkuin sanoit niin silti jossain määrin.
Noi on tosi pieniä asioita mitä sanoit esimerkiksi mutta saahan niistä todella suuria jos vatvoo ja kääntää. Mutta jos teillä on erilaisia odotuksia tulevaisuudelta niin se voi todellakin aiheuttaa isoja ongelmia jos niistä ei pääse kompormissiin mikä tyydyttää molempia.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Sectiomumx3:
No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea
Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..
Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin
En usko mihinkään arvoasteisiin. Hänen asenteensakin on kohdallaan, mutta ONKO YHTEISKUNNAN tai tulevan työympäristöni? Ehkä minulla on huono itsetunto muutenkin enkä tunne kuuluvani alani ihmisten joukkoon koska itsekin olen maanläheisempi kuin he. Lisäksi on sitten hänen vanhempansa ja muutama kaveri, joiden pelkään tartuttavan asenteitaan tuleviin lapsiimme. Minut on aikanaan kasvatettu niin että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, että jokainen lähtee samalta viivalta ja tekee elämällään mitä haluaa. Mieheni on fiksumpi, mutta esim. hänen vanhempansa ja siskonsa haukkuvat "porvareita" (mitä lie niillä tarkoittavatkaan) jne.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sectiomumx3:
Siiäpä se että hän ei selvästi viihdy ollenkaan tällaisissa tilaisuuksissa. Ei ole tottunut ja ahdistuu. Mutta miehesi on siis aikaa myöten tottunut kestämään tällaisia lyhytaikaisia "piinoja"?
Ehkäpä tuo minunkin tottuisi. Nyt kouluaikana olen vältellyt tiedekunnan juhlia yms. koska en ole halunnut mennä ilman avecia eikä hän ole lähtenyt mukaan.
Meillä mä tienaan kans enemmän -oon käynyt enemmän kouluja ja mies taas ei -johtunee jo siitäkin. Opiskelemaan tekee mieli viel ja miehest se on ihan ok vaikka hän ei koe itselle sitä tarpeelliseksi. Viihtyy työssään ja hänellä mukava harrastus, mistä saa vahän lisä liksaa. Musta tuntuu et se mist tulee kinaa olis kotityöt jos ne ei olis järjestetty niin et molemmat tekee. Yhteistä tiliä ei oo toki lainatili yms. mut käyttötilii ei vielä, mut käytännössä rahat yhteisii -kun yhteistä perhettä pyöritetään =)
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mamacita-:
Niinpä. Kaikista pahin on että mitä ollaan juteltu näistä, minusta tuntuu että hän on myöntymässä esim. omakotitalon hankintaan ihan vain minun takiani
Olisihan se hienoa että hän itsekin haluaisi niitä asioita jotka tulevat olemaan suuria juttuja sitten joskus ja aiheuttavat sitten itsessäänkin jo stressiä.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Sectiomumx3:
No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea
Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..
Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin
Voi herrajuma kun sä olet naivi, sori nyt vaan.. Tartuttavat asenteita, kas kun ei kirppuja.. huoh.. ja mikäköhän olisi oikea asenne ja mistä sen luulet löytyvän, valitettavasti olet ihan itse vastuussa lastesi asenteesta, koska aina on erilaisia ihmisiä.. tunne kokevani kuuluvani alan ihmisten joukkoo.. eli ylennät heitä johonkin joukkoon.. ja yleistät..
Minusta tuntuu, että sinä ap maalaat vähän piruja seinille. Mitä tulee tuohon appiväen asenteiden tartuttamiseen, se minua vähän hymyilytti, ihan jokaisenlaisella appiväellä on omia asenteitaan, miksei olisi, ja he omien luonteidensa mukaan niitä sitten eri verran koittavat "tartuttaa". =)
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Sectiomumx3:
No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea
Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..
Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin
Voi herran jumala kun sä olet naivi, sori nyt vaan.. Tartuttavat asenteita, kas kun ei kirppuja.. huoh.. ja mikäköhän olisi oikea asenne ja mistä sen luulet löytyvän, valitettavasti olet ihan itse vastuussa lastesi asenteesta koska aina on erilaisia ihmisiä..
Appiukkoni on vanhanaikainen ja jyrkkämielipiteinen mies. Esimerkki: viimeksi kun olimme käymässä, hän kehuskeli kuinka joku tuttu oli tuonut "nykyajan pullakakaran" kylään. "Kakara" oli mennyt kukkapurkeille. Hän oli lyönyt "kakaraa" sormille, ja hekui että eipä HEILLÄ enää mennyt kukkapurkeille tämä lapsi. Tuossa on jo asioita jotka sotivat omia asenteitani vastaan.
Toinen esimerkki: Mieheni sisko. Hän on yli 30v eikä ole ollut oikeastaan koskaan oikeissa töissä koska häntä ei ole kiinnostanut. Hän katsoo oikeudekseen haukkua ihmisiä jotka tulevat toimeen häntä paremmin. Hän on muuten ihana ihminen ja rakastan häntä lankona (onko lanko nyt oikea sana?) mutta tuossakin on muutamia asioita joita en halua lapselleni opettaa.
Kai lapset nyt oppivat kuulemiansa asioita muualtakin kuin vanhemmiltaan? Myönnän että olen nuori ja naiivi. Mutta kai minulla on silti oikeus pohtia näitä asioita?