Täydellinen elämäni särkyi...

[korkealta tipahtanut]

Nyt voin kokemuksesta sanoa että koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu.

Kaikki on ollut niin täydellisesti kuin voi vain haaveilla, koti, ura, mies, avioliitto, lapset, ulkonäkö...

Ja sitten kaikki alkoi miehen kanssa liukua alamäkeen ihan hetkessä ja huomasimme olevamme eron partaalla. Tapahtui kaikkea todella kurjaa nopealla tempolla.

Olen ollut niin 100% varma itsestäni, miehestäni, rakkaudestamme. Olemme esimerkki siitä, että täydellinenkin liitto voi mennä pieleen. En koskaan olisi uskonut!

Nyt olemme selviämässä, yhdessä, mutta tuntuu niin oudolta herätä tähän uuteen todellisuuteen.


Miksi kerron tämän täällä.
Siksi, että nyt tajuan että onni ei koskaan ole 100% varmaa. Toinen ihminen ei koskaan ole 100% tuttu vaikka niin luulisit.

 

["vieras"]

no näinhän se on. Wellcome to the real world.

 

[juuuh]

Näinhän se on. Minä olen myös saanut tämän kokea.

 

[aikoja sitten tipahtanut]

eikös tuo ole vapauttavakin asia tajuta? Koska eikö se täydellisyyden unelma toisaalta ole aina jotenkin uhanalainen, ja ihmisellä on loputon nälkä saada asiat vielä täydellisemmiksi?

 

["teo"]

Sillä hetekellähän se liitto juuri pilataan kun kaikki on kunnossa. Lapset tehty, opiskelut opiskeltu, talo puoliksi maksettu, kaikki sujuu. Mutta sitten toista alkaa kyllästyttää ja hän ajautuu ulkopuoiliseen suhteeseen. Hän haluaa romantiikkaa ja elämältä jotain muuta kuin perheenäitinä tai isänä olemista. Sitten kaikki särkyy ja monasti lopullisesti.

 

[ap.]

eikös tuo ole vapauttavakin asia tajuta? Koska eikö se täydellisyyden unelma toisaalta ole aina jotenkin uhanalainen, ja ihmisellä on loputon nälkä saada asiat vielä täydellisemmiksi?

En tiennyt onneni olevan uhanalainen.

Nyt olen eri ihminen, toisessa tarinassa. Mitä meidän uusien ihmisten liitosta tulee. Me emme ole ne jotka rakastuivat toisiinsa.

 

["teo"]

En tiennyt onneni olevan uhanalainen.

Nyt olen eri ihminen, toisessa tarinassa. Mitä meidän uusien ihmisten liitosta tulee. Me emme ole ne jotka rakastuivat toisiinsa.

Ihminen kasvaa ja muuttuu koko ajan. Usein se tapahtuu kriisien kautta. Joskus toinen muuttuu ensin ja toinen kasvaa sitten mukana tai aletaan kasvaa erilleen ja sitten erillään. Muutosvaiheessa on suuri riski siihen että parisuhde päättyy.

 

[ap.]

[QUOTE="teo";25794865]Ihminen kasvaa ja muuttuu koko ajan. Usein se tapahtuu kriisien kautta. Joskus toinen muuttuu ensin ja toinen kasvaa sitten mukana tai aletaan kasvaa erilleen ja sitten erillään. Muutosvaiheessa on suuri riski siihen että parisuhde päättyy.[/QUOTE]

Meillä on nyt menossa "järkiliitto", katsotaan kasvammeko niin paljon, että rakkaus saa uuden mahdollisuuden.

 

["Huh"]

Herää todellisuuteen,ei se ollu eka kerta kun ukkos sua petti, vaikka väitätte olevanne toistenne ensimmäiset ja ainoat

 

[Heinekeeni]

Ehkä vika on siinä että määrittelet itsesi täydellisen elämän kulkijana. Tämä kriisi pilasi täydellisen elämäsi, koska olet itse määritellyt eläväsi täydellistä elämää?

Minulla on samat asiat elämässä kuin sinulla, mutta en ole ikinä ajatellut että elämäni olisi täydellistä (tai että se olisi esim. ennen miestä ja lapsia ollut epätäydellistä). Tähtää onnellisuuteen, se on palkitsevaa.

Voimia uusiin haasteisiin!

 

[ap.]

[QUOTE="Huh";25795106]Herää todellisuuteen,ei se ollu eka kerta kun ukkos sua petti, vaikka väitätte olevanne toistenne ensimmäiset ja ainoat [/QUOTE]

Petti, mutta ei siten kuin luulet, minäkin petin mutta en niin.

 

[ap.]

Ehkä vika on siinä että määrittelet itsesi täydellisen elämän kulkijana. Tämä kriisi pilasi täydellisen elämäsi, koska olet itse määritellyt eläväsi täydellistä elämää?

Minulla on samat asiat elämässä kuin sinulla, mutta en ole ikinä ajatellut että elämäni olisi täydellistä (tai että se olisi esim. ennen miestä ja lapsia ollut epätäydellistä). Tähtää onnellisuuteen, se on palkitsevaa.

Voimia uusiin haasteisiin!

Kyllä, olen määritellyt itseni täydellisen elämän kulkijaksi, aina. Olen kokenut olevani aina myös hyvin onnekas ja onnellinen, ilman lapsia ja lasten tultua, ilman miestä ja miehen kanssa. Mutta aina onnellinen!

Mikä hölmö minä, me! Joku toivotti tervetuloa todellisuuteen. Anteeksi, mutta mihin?

 

["teo"]

Olisi hyvä jos voisit hyväksyä sen, että kaikki ei ole täydellistä ja että elämässä tulee väistämättä pienempiä ja suurempia kivikoita eteen. Onni on pienissä hetkissä.

 

["vieras"]

Nyt voin kokemuksesta sanoa että koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu.

Kaikki on ollut niin täydellisesti kuin voi vain haaveilla, koti, ura, mies, avioliitto, lapset, ulkonäkö...

Ja sitten kaikki alkoi miehen kanssa liukua alamäkeen ihan hetkessä ja huomasimme olevamme eron partaalla. Tapahtui kaikkea todella kurjaa nopealla tempolla.

Olen ollut niin 100% varma itsestäni, miehestäni, rakkaudestamme. Olemme esimerkki siitä, että täydellinenkin liitto voi mennä pieleen. En koskaan olisi uskonut!

Nyt olemme selviämässä, yhdessä, mutta tuntuu niin oudolta herätä tähän uuteen todellisuuteen.


Miksi kerron tämän täällä.
Siksi, että nyt tajuan että onni ei koskaan ole 100% varmaa. Toinen ihminen ei koskaan ole 100% tuttu vaikka niin luulisit.

Aika pilvilinnoissa olet kyllä elellyt.

 

["Mona"]

Olettepa kyynisiä, kyllä mullakin on niin kova luotto mun mieheen ja meidän parisuhteeseen että en osais ajatella että se kaatuis. En oikein osaa ees kuvitella mihin se parisuhde sitten kaatuisi edes..

 

["vieras"]

Minä taas en koskaan ole kuvitellut, että just tämä meidän liitto on niitä "taivaassa solmittuja". Varmaan siksi tämä on kestänytkin.

 

[ap.]

[QUOTE="Mona";25796060]Olettepa kyynisiä, kyllä mullakin on niin kova luotto mun mieheen ja meidän parisuhteeseen että en osais ajatella että se kaatuis. En oikein osaa ees kuvitella mihin se parisuhde sitten kaatuisi edes..[/QUOTE]

No sepä se! Aivan kuin pitäisi osata varautua tsunamiin suomessa. Ja jos ei semmoisen usko tulevan, ennemmin tai myöhemmin, niin ei ole elänyt todellisuudessa tai on sulkenut siltä silmänsä. Jos vesi ei vetäydy, eikä jyrinää kuulu, niin miten sitä osaa juosta?

 

[ap.]

[QUOTE="vieras";25796756]Minä taas en koskaan ole kuvitellut, että just tämä meidän liitto on niitä "taivaassa solmittuja". Varmaan siksi tämä on kestänytkin.[/QUOTE]

Minä olen uskonut, ei ole ollut syytä miksi en olisi voinut tunteeseen luottaa.

 

["Piika-äiti"]

Pitkässä liitossa on niin, että sinä päivänä kun tunteet on vähissä tai kokonaan hävinneet astuu kehiin tahto ja järki.

Niiden varassa kaikessa rauhassa vähän aikaa, ja yhtenä päivänä te ehkä huomaatte, että rakkaus on onnahdellut jostain sohvatyynyjen raosta takaisin,i ja tällä kertaa te tiedätte, että sitä on pidettävä hyvin.

 

["mies"]

Petti, mutta ei siten kuin luulet, minäkin petin mutta en niin.

Pettäminen kertoo minusta kertomasi pohjalta, että asiat ovat jotenkin olleet "liian hyvin". Sellainen elämä on vaarassa tulla sokerikuorrutetuksi ja ehkä rajoittavaksikin. Riitely, tuska ym. kuuluvat elämään ja myös suhteeseen osina.

Toki olen sitä mieltä, että jos niin "pyhiä" asioita kuin uskollisuus rikotaan, siitä on vaikea enää saada onnellista suhdetta. Henkilökohtaisesti olisin mielummin yksin kuin suhteessa, jossa on petetty, koska olen luottavainen, että löytäisin toisen ihmisen, jonka kanssa ongelmaa ei olisi, joka ei tekisi niin. Itse en ole koskaan pettänyt enkä jättänyt, suhtaudun naiseen aika paljon kunnioituksella.

 

["Nelli"]

Niin...täydellistä elämää ei olekaan. Ole silti onnellinen, että sinulla ongelmissa on kyse vain suhteista. Isoja asioita toki nekin, mutta vaikkapa minulla on ongelmana täydellinen terveyden pettäminen siinä mittakaavassa, että tuskin elää enää paria vuotta pidempään....lääkärin arvio...että hieman mittakaavaa näihin asioihin, siksi tämän kirjoitin.

Ja minulla on mies sekä pienet lapset...lapset jotka kohta ovat ilman äitiä

 

["Vieras"]

No sepä se! Aivan kuin pitäisi osata varautua tsunamiin suomessa. Ja jos ei semmoisen usko tulevan, ennemmin tai myöhemmin, niin ei ole elänyt todellisuudessa tai on sulkenut siltä silmänsä. Jos vesi ei vetäydy, eikä jyrinää kuulu, niin miten sitä osaa juosta?

Ei pidä olla niin pää pilvilinnoissa etteikö ottaisi huomioon että mitä vain voi sattua. Huomattiin se tuossa Mikkosten tapauksessakin. Kaikki oli täydellistä. Kiva koti, pari lasta, oli kaikki hyvin. Vaimon ei tarvinnut käydä töissä, saattoi vielä moralisoida muille päivähoidoista ja katsoa nenänvarttaan pitkin. Ja miten kävi? Mies sai sairaskohtauksen ja siinä sitä oltiin. Sitten itketään kun ei ole varaa maksaa taloa.

Tottakai tuollainen on shokki. Mutta jotenkin toi "ei meille koskaan mitään pahaa satu" asenne on niin naivi. Kyllä, ero saattaa tulla paremmissakin perheissä. Etenkin ellei koskaan ole mitään kriisejä jouduttu käymään läpi, sen kohdalle tullessa vaaditaan hirvittävästi voimaa molemmilta osapuolilta jos halutaan jatkaa. Toisilla se onnistuu ja kasvetaan yhteen, toisilla taas kriisit erottavat.

 

["vieras"]

Pumpulissa on hyvä elää. Useimmiten se todellisuus astuu kuvioon ennemmin tai myöhemmin.

 

["mies"]

[QUOTE="Vieras";25798270]Ei pidä olla niin pää pilvilinnoissa etteikö ottaisi huomioon että mitä vain voi sattua. Huomattiin se tuossa Mikkosten tapauksessakin. Kaikki oli täydellistä. Kiva koti, pari lasta, oli kaikki hyvin. Vaimon ei tarvinnut käydä töissä, saattoi vielä moralisoida muille päivähoidoista ja katsoa nenänvarttaan pitkin. Ja miten kävi? Mies sai sairaskohtauksen ja siinä sitä oltiin. Sitten itketään kun ei ole varaa maksaa taloa.

Tottakai tuollainen on shokki. Mutta jotenkin toi "ei meille koskaan mitään pahaa satu" asenne on niin naivi. Kyllä, ero saattaa tulla paremmissakin perheissä. Etenkin ellei koskaan ole mitään kriisejä jouduttu käymään läpi, sen kohdalle tullessa vaaditaan hirvittävästi voimaa molemmilta osapuolilta jos halutaan jatkaa. Toisilla se onnistuu ja kasvetaan yhteen, toisilla taas kriisit erottavat.[/QUOTE]

Totta, ainoa vaara on vaan se elämän synkistyminen yleensäkin ja epäluottamus muihin ihmisiin, vaikeus päästää "oikeasti lähelle", jos haluaa täysin pilvilinnat pois.

Minusta paras yhdistelmä on pilvilinnat höystettynä konfliktinratkaisukyvyillä ja kriisinsietämisellä.

 

[ap.]

[QUOTE="Piika-äiti";25798243]Pitkässä liitossa on niin, että sinä päivänä kun tunteet on vähissä tai kokonaan hävinneet astuu kehiin tahto ja järki.

Niiden varassa kaikessa rauhassa vähän aikaa, ja yhtenä päivänä te ehkä huomaatte, että rakkaus on onnahdellut jostain sohvatyynyjen raosta takaisin,i ja tällä kertaa te tiedätte, että sitä on pidettävä hyvin.[/QUOTE]

Pitkästä rakkausliitosta todellakin on kyse. Ja järkiliitollahan tässä nyt mennään ja katsotaan miten saamme rakkauden, kunnioituksen ja luottamuksen kaavittua kasaan. Tahtoa on kummallakin, toivotaan että se riittää hyvään tulokseen.

Edessä on tyhjä paperi ja kädessä kynä. Kirjoita elämä.