Ooasis, paljon onnea!!! Todella kurjalta kuulostaa kokemuksesi, mutta toivottavasti jatkossa kaikki sujuu paremmin.
Ja toivottavasti imetyskin lähtee vielä hienosti käyntiin.
Santulle myös isot onnittelut pojasta!! Olipas kaveri jo ehtinyt kunnolla kokoa keräämään.
Hienoa, että pääsit käynnistykseen, varmasti ollut kohdallasi suuri helpotus.
Imetyksestä ja omista kokemuksista voisin kanssa hiukan kirjoitella. Itse toivon kovasti, että imetys onnistuisi tälläkin kertaa yhtä hienosti, kuin viimeksi. Yritän kuitenkin olla ottamatta liikaa paineita asiasta ja jos ei homma toimi, niin sitten meille tulee pullovauva. Mä ihmettelen sitä, miksi pulloäitejä pidetää laiskoina... Omalla kohdallani (kun imetys sujui alusta asti hyvin) voisin ennemminkin sanoa, että mulle se imetys oli sitä laiskuutta, enkä olisi millään jaksanut siihen pullorumbaan lähteä. Ajatuskin siitä, että olisin 2-8 kertaa yössä käynyt sitä pulloa lämmittämässä ja se tiskimäärä, mikä niistä olisi tullut (ei tiskikonetta) sai mut ihan kauhistumaan.
Omassa tuttavapiirissäni suurin osa lapsista on, ainakin osittain, pullovauvoja. Kaikilla on asiaan omat syynsä ja löytyypä porukasta jopa yksi, jonka syy oli se, ettei vaan halunnut imettää, ei kokenut asiaa luontevaksi ja omakseen. Mun mielestä jokaisella kuuluu olla oikeus valita, miten asian hoitaa, eikä siitä saa ketään syyllistää. Itse esikoisen aikana koin jotenkin ahdistavina kaikki imetyskyselyt ja paasaamiset siitä, kuinka tärkeää se on. Ja noita kun tuli ihan VIERAILTA ihmisiltä. Välillä teki mieli kaupan kassalla sanoa tuntemattomalle mummolle, että kuule "eipä saa meidän Minna tissiä, kun ei maitoa vaan tule" ja katsoa, miten olisi asiaan reagoinut. Voin vain kuvitella, miltä tollaset utelut tuntuu ihmisestä, joka ei syystä tai toisesta oo saanut imetystä sujumaan, vaikka on kovin halunnut.
Omalla kohdallani pelkään sitä, että mulla on liian ruusunen kuva imetyksen helppoudesta ja nyt joudunkin karvaasti pettymään. Itselläni kun ei alun kipujen jälkeen koskaan mitään ongelmia asian kanssa ollut. Ja alunkin kivut taisi olla tosi pienet verrattuna moniin muihin. Esikko oli aina hyvin nopea syömään ja ruokapaikaksi/-asennoksi kelpasi mikä vaan, rintaraivareita ei tainnut olla koskaan, maidon tulo tasaantui nopeasti (vain alkuun sai "nukkua lätäkössä") ja lopettamisestakaan ei tullut mitään ongelmia ym. Eli saa nähdä, miten käy nyt.
Vatsan toiminta, ei oo vauveli laskeutunut, joten en osaa sanoa, oisko vaikutusta. Välillä toimii hyvin ja sitten taas ei ollenkaan. Nyt oli viikon ummetus ja sain tosi kipeän pukaman palkinnoksi.
Nyt sitten yritän hoidella sen pois, ennen kuin synnytyksestä saa kavereita itselleen. Eka kertalaisille tulikin mieleen vinkata, että kannattaa hakea pukamavoidetta varuille kotiin. Mulle ei kukaan laitoksella mitään pukamista sanonut ja ihmettelin pitkään, että mikä sattuu. Onneksi maha toimi mulla kun unelma synnytyksen jälkeen, joten kipua ei tullut ulostaessa vaan ihan muuten ollessa ja eläessä. Pitkään luulin, että on vaan alapää muuten hellänä, ennen kuin osasin kivun paikallistaa.
Mulla kun ei pukamia koskaan aiemmin oo ollut...
Muutenkin vauvan asennosta. Eilen tuli pelko, että onkos tää nyt sitten heittänyt ittensä ympäri. Laskeutunut kun ei oo sitten yhtään, mutta koko ajan on viihtyny hienosti pää alaspäin. Eilen oli kamalaa möyrimistä ja sitten kun alkoi hikkaamaan, niin eipäs tuntunutkaan hikka enää tuolla alhaalla, vaan hikkailikin kylkiluissa. :O Tähän asti on hikka selkeästi tuntunut eniten juurikin siellä, missä on vauvan pää. Esikko oli kamalan villi ja pyöri ympyrää kuin hyrrä vielä näillä viikoilla, joten kaipa tälläkin on tilaa liikkua. Hiukan vaan alko ihmetyttämään, ku tää on niin kauniisti pysyny paikoillaa. Nyt oon sitten yrittäny tunnustella, missä asennossa on, mutta en osaa yhtään sanoa.
Vointi muuten normaali, mutta kamala
oksetusolo ilmaantunut. Olin jo varma, että olen sairastunut mahatautiin, mutta nyt kolmatta päivää oksettaa, eikä mitään tuu. Kaipa tää sitten kuuluu vaan raskauteen ja vauva painaa väärään paikkaan tai jotain...
Meand 36+5 Onkos se sitten huomenna täysiaikaisuus käsillä??? Mutta jee, enään 5-6 viikkoa ja on nyytti sylissä!!
Toisaalta nyt alkaa iskeä viime hetkien pakokauhu ja melkeenpä rukoilen, että sais vielä hiukan kauemmin asiaan "valmistautua".