Kaikki tsempitykset sefille! Olisi kyllä ihan kamalaa, jos tuon kärsimyksen jälkeen et saisi hyviä ultrakuulumisia...
Muuten mun kuulumiset on kuin
Tekin: neuvolassa ei saatu sydänääniä kuuluviin (vaikka samoilla viikoilla esikoisesta saatiin), joten sain vaadittua itselleni pikaisen ultran toisessa neuvolassa. Siellä tuikattiin ultraa haaroväliin tasan sen verran, että löydettiin elävä sikiö, jonka sydän sykki! Viikon päästä on sitten esikoisen 1,5v-neuvola, jonka yhteydessä kuunnellaan - toivottavasti vähän perusteellisemmin - sydänäänet, ja kahden viikon päästä onkin sitten np-ultra.
Mäkin ajattelen tavallaan, että rv10 mennessä pahimmat keskenmenoriskit ovat ohi. Monissa britti- ja jenkkioppaissa puhutaan siitä viikosta kriittisimmän kehityksen kauden rajana. Se 12 viikon raja taitaa tulla lähinnä siitä, että ensimmäinen raskauskolmannes on takana. Ja tietty sekin vaikuttaa, kun se np-ultra on usein vasta rv12. Mutta kyllä mä esikoista odottaessa uskalsin jo rv10 kertoa ihan kaikille, kun oltiin kuultu sydänäänet
Oireita on aika vähän, edelleen vaivaa ihan mieletön väsymys. Mahaa aina silloin tällöin jomottelee, ja nyt on parina päivänä tullut vähän repäisykipuja. Ei kuitenkaan kovin pahoja, ainakaan toistaiseksi. Maha on turvonnut hieman, eikä esikoista viitsi kantaa ihan siinä pömpön kohdalla. Ei mulla kuitenkaan mitään raskausmahaa ole, ihan omaa varastoa ja turvotusta vaan
Tuttiritari 10+2