Talvivauvasta 2009 haaveilevia

Olen 34 v. toukokuussa 3 vuotta täyttävän tytön äiti ja nyt on kova vauvakuume päällä. Itse olisin halunut jättää ehkäisyn pois jo viime vuoden lopulla, mutta mies halusi siirtää kokeilua kevääseen. Nyt olisikin tarkoitus käydä ottamassa hormoonikierukka pois huhtikuun lopulla ja sitten alkaa yritys! :D En millään malttaisi enää odottaa!
 
moikka uudet ja vanhat! :)

varmasti kannattaa lähteä heti vaan yrittämään kun jättää ehkäisyn pois eikä jäädä odottelemaan mitään jos siihen on mahdollisuus. harmi kun usein ne miehet hankaa vastaan... :p itse olisin ainakin halunnut näin tehdä (ainakin näin jälkikäteen ajateltuna), mutta korkeintaan kolmannesta luomusta päästään vasta yrittämään, jos siitäkään... en enää edes oikein uskalla toivoa tosi toimiin pääsemistä... musta ainakin tuntuu että eka kierto oli kaikin puolin tehokkaampi kuin tämä toinen, kyllä myös negatiivisessa mielessä. mielialat heittelehti kuin mitkä, iho meni erittäin huonoksi mutta myöskin todennäköisen ovulaation aikaan limat oli selkeästi havaittavissa jne. nyt ei enää ole samanlaista mielialojen vuoristorataa ollut ja ihokin tuntuisi vähän rauhoittuneen, tosin ei niitä selkeitä limojakaan ollut. pelottaa, että hyytyykö mun hormonit heti... :/ jotenkin olen aina mieltänyt itseni sellaiseksi "vaisuksi" tai "laiskaksi" hormooneilta, eli pelkään todella, että heti ei tärppäisi vaikka miehen simpat olisivat kuinka virkeitä! =) no mutta ei pitäisi maalailla kauhukuvia näin ennakkoon. ihan rennostihan tämä meilläkin piti alkaa, mutta kovasti mä taidan olla tosikoituvaa sorttia... ;)
 
Hei uusille ja vanhoille (vaikka kovin tuore olen itsekin :D)

Runo: epävarmuudentunteet ovat tuttuja täälläkin, välillä tuntuu ihan hyvältä jutulta, että ei vielä ole raskaana. Välillä taas haluaisin kovastikin jo olla...

Kun mä lopetin pillerit, kierron tasaantuminen vei puolisen vuotta. Nyt se on melko säännöllinen, mutta oireet vaihtelevat toisin kuin tyhjennysvuodoissa. Välillä esimerkiksi tunnen oviksen ihan selkeästi, tulee hirrrveä PMS ja buranaa joutuu napsimaan kuukautisten alussa. Ja välillä sitten taas ei tunnu juuri mitään missään vaiheessa... Tuntuu että sitä vieläkin opettelee omaa kroppaansa ;)

Työasiat ovat kyllä ärsyttävä este niin monille, mukaanlukien minä itse. Suoraan sanoen välillä harmittaa, etten ole jo kymmenvuotiaan äippä, niin kuin muutama saman ikäinen tuttu. Sain vakiduunin vasta alle vuosi sitten, ja aina sitä ennen arasteli, että miten sitä lasten kanssa taloudellisesti pärjää... Viivästely ja suunnittelu voipi harmittaa allekirjoittanutta aikas lailla, jos sitä esikkoa ei alakaan kuulua.

Mukavaa viikonloppua kaikille :flower:
 
Tämä minun kuumeilu alkaa olemaan jo hirvittävää. Huomaan monta kertaa päivässä käyväni lukemassa vauvakuume -juttuja, vaikka töitähän minun pitäisi tehdä.. pitäisi varmaankin rauhoittua, kun yrittämisen alkamiseenkin on vielä aikaa pari kuukautta. Huomaan vaan olevani ihan uskomattoman malttamaton tässä asiassa! :p
 
deanna se on tosiaan aika huima ajatus, että tässä voisi olla jo kymmenvuotiaan lapsen äiti jos olisi parikymppisenä aloitellut nämä hommat!! mulle ajatus on kuitenkin suoraan sanottuna aika vieras (vaikka olisihan siihen tietty tilanteessa varmasti kasvanut) mutta näin nyt kylmiltään ajateltuna.. ;) parikymppisenä oli kyllä ihan muut jekut mielessä ja olen todella iloinen siitä että katselin maailmaa sen ikäisenä ja vähän hurvittelinkin ;) varmasti olisin sitä myöhemmin miettinyt. en kuitenkaan kiellä sitä, että jos minulla se kymmenvuotias vekara jo olisi, niin hän varmasti olisi se maailman tärkein asia ja vähät muista rillutteluista. mutta kyllä tämä elon meno näin on sopinut minulle. eikä tuo sopiva isukkikaan kuviin vielä silloin parikymppisenä tullut... ;) mutta nyt se vaavi kyllä alkaisi olla jo kovin tervetullut etteivät sen kaverit sitten luule mua aina sen mummoksi... :p

(pitää nyt vielä lisätä että en tuolla rilluttelulla nyt tarkoita että mun elo parikymppisenä olisi ollut jotain pelkkää biletysrilluttelua - ettette ihan väärää kuvaa saa! :saint: ehkä vähän sitäkin mutta paljon enemmän oman suunnan etsimistä, mitä mä haluan tehdä ja millaisen elämän rakentaa jne. sitä en sitten tiedä paljonko se on auttanut...:D )
 
Hei vaan pitkästä aikaa!
Kiva kun keskustelu on piristynyt ja ollaan saatu mukaan uusia kuumeilijoita!

Juttelin tuossa yhden tuttavan kanssa, he aikovat miehensä kanssa ryhtyä tjottailemaan hyvin samoihin aikoihin kuin me.
On vähän huono omatunto, kun hän niin avoimesti kertoi suunnitelmistaan ja minä vastailin ympäri pyöreitä, kun hän tiedusteli meidän lapsi aikeita.
Jotenkaan en ol vaan vielä valmis kertomaan kellekään meidän suunnitelmista, en ennen kuin vauva on varmasti tulossa.
Koen sen niin yksityisenä asiana.
Ajoittain sitä kuitenkin kaipaisi ihmistä jonka kanssa keskustella asiasta!

Kuinka monta teistä mietityttää miten läheiset ihmiset reagoivat raskausuutiseenne?
Minä ainakin voin kuvitella anopin riemun ja innostuksen ja toisaalta huolehtimisen ja oman äitini uskon saavan armottoman neljänkympin kriisin! hänkö muka mummo iässä! :LOL: Tiedän kuitenkin, että ainakin perhepiirissä asia otetaan positiivisesti.
Osa ystävistä voi kenties vähän hämmentyä meidän "nuoresta" iästä. Ystävissä kun on noita uraohjuksia joiden mielestä ennen vakituista työpaikkaa ja omistus asuntoa ei voi edes haaveilla vauvoista!

omaa napaa: kp9, tällä hetkellä kuume on pysynyt tasaisena. Aina välissä mietityttää, että pitäisikö sitä ensin hieman varmistella tuota uraa, mutta sitten järki puoli voittaa ja sanoo,että ei sitä lapsen tekoa kannata töiden takia lykätä!
kuukausi vielä ja sitten voi tjottailu alkaa!
 
Amy86 tuossa kertoi ettei ole vielä kauheesti vauvahankintoja mainostanut. Sama juttu meillä. Täällä palstalla voin avoimesti kertoa tilanteestamme, mutta sukulaisille tai edes ystävilleni en ole vielä asiasta puhunut. Näin ihan siksi, että jos nyt alan puhumaan niin saan kuulla jatkuvaa tenttailua siitä joko on tärpännyt. Se voi olla tosi rassaavaa varsinkin, jos en tulekaan raskaaksi kovin äkkiä. Sitten taas kun toivottavasti vauva ilmoittaa tulostaan tiedän,että lähipiiri ilostuu kyllä varmasti :) Itse olen aika isosta perheestä ja sisaruksillani on useampia lapsia, joten uusi lapsenlapsi ja serkku sopii kuvioihin paremmin kuin hyvin :) Ystävätkään tuskin yllättyvät, jos vielä yksi lapsi meille tulee. Tietävät kyllä, että haluan jossain vaiheessa lisää lapsukaisia. Teillä joille on esikko suunnitelmissa se uutinen lähipiirillekin on tietenkin isompi ja mullistavampi. Näin oli silloinkin kun minä esikkomme tulosta kerroin. Vanhemmillenikin kerroin vasta kun viikkoja oli kertynyt jo 18, silloin tipahtivat pyllylleen, mutta soputuivat ajatukseen hyvin nopeasti :) Sisarukset olivat ihan tohkeissaan ja kaverit ilosia, mutta hämmästyneitä hekin. Vaikka en edes ollut mikään nuori enää, 23 vuotias eli ihan sopivan ikäinen äidiksi. Mikä lie hämmästytti :)
 
Amy86: mulla ihan sama asia tosta "mainostamisesta", ei olla miehen kanssa kenellekään kerrottu... ei tosiaan jaksais sit kuunnella niitä kyselyjä, ku niistä vaan tulee lisää stressiä... :( vaikka olis ihana huutaa maailmalle meidän onnea ja kertoa tästä päätöksestä! sukulaiset varmaan ottaa asian hyvin ja sisko/serkut innoissaan, samaten miehen puolelta, mut mietin mites kaverit... täytän kesällä 20 ja kaveripiirissä ollaan just kaikki aloitettu opiskelut sun muuta, kellään ei oo lapsia. joku voi naamaa nyrpistää mut mul on kuitenki duuni mihin tukeutua, ja jos joku asia menee mönkään, ni asioil on kuitenki tapana järjestyä, sen verran hyvät tukiverkot löytyy. ja täällä on hyvä purkaa :)
 
meidän mahdollinen tuleva vauvauutinen tuskin kovin suurta kummastusta tulee lähipiirissä herättämään. eiköhän se kommentti tule olemaan jotakin suuntaan: no kyllähän se kestikin...! :p johtunee tästä iästä... ;) meidän lähipiirissä on tällä hetkellä paljon pikkuisia ja luulenpa että jos kaikki menee hyvin ja tulisin raskaaksi melko pian kun yritys aloitetaan niin meidän esikko tulisi syntymään varmaan lähipiirin pikkukakkosbuumin keskellä. ääneen en tätä sanoisi, mutta täällä ehkä uskallan, että oisihan se kiva jos reagtiot olisivat enemmänkin innostuneita mutta luulenpa tosiaan että ne ovat enempi sitä linjaa että ai teille kanssa... mä en ole kelleen tästä meidän tilanteesta jutellut, etenkään kun tällä hetkellä se on miehestä kiinni. kyselyjä on kovasti ollut ja ovat vähän ärsyttäneetkin kun en tiedä miten aihetta kiertelisi. nyt olen tyytynyt esittämään että vauvakuume ei edelleenkään vaivaa, mutta vähän oudolta tuntuu sekin. etenkin kun itsellä se jo kovastikin päällä...

talvimamma ja muut nuoremmat kuumeilijat niin älkää välittäkö siitä jos toiset nyrpistelee teidän vauvajutuille ja -uutisille! itse olisin varmaan parikymppisenä kuulunut juuri näihin nyrpistelijöihin mutta näin "vanhana ja viisana" (tai ainakin vain vanhana ;) ) voin sanoa, että se johtui vain siitä että minä en silloin vielä tiennyt mitä haluan elämässäni tehdä. kaikki oli niin auki joten itse en olisi voinut vauvaa ajatella. mutta muuten se ei ole iästä kiinni. toisilla tosiaan voi olla selvät suunnitelmat mitä toivoo elämältä jo silloin ja perhe niistä voi olla etusijalla, joten silloin antaa mennä vaan!! =) viis muiden mielipiteistä ainakin jos ne yrittävät lytistää omaa onnea.
 
Alkuperäinen kirjoittaja runo:
humu82, onko teillä isot häät suunnitelmissa? teillä onkin isoja asioita meneillään. ihanaa kun mies on vauva-asiassakin jo noin mukana! =)
Näyttäis noita kutsuttuja vähän päälle 120 olevan. Joo kyllä tässä aika isoja asioita on meneillään samaan aikaan:) Mies vahtii jo nyt että syön varmasti hyvin ja oikein. Aikasemmin on ollut se jarrutteleva osapuoli, mutta nyt kuume iskenyt sillekin :LOL:
 
runo kiitos noista sanoista. mielessä käy välillä pieni pelko, että kun ilmoitetaan vauvauutisesta, ni osa ystävistä häviää sen siliän tien... mut millasia ystäviä ne sitten onkaan jos niin käy.
 
Esikoista odotellessa ei kerrottu edes yrityksestä kenellekään ja raskaudestakin vasta muistaakseni viikolla 15 vanhemmille ja sitten vasta vielä myöhemmin muille.. äidilleni sanoin, että arvaa mitä? Ja äiti vastasi, että olet raskaana. Minä siihen, että mistä sä sen voit tietää ja äiti vaan totesi, että no kyllä minä lapseni tunnen. Ja ei edes usein nähdä, vain n. kerran kuukaudessa. Kaikki suhtautui tosi kivasti ja kyllähän sitä varmasti oli jo odoteltukin.

Itse olisin ollut valmis saamaan lapsia jo nuorempanakin, mutta silloinen avomieheni ei halunut ja suhteemme päätyikin eroon 10 yhteisen vuoden jälkeen kun olin 25 v. Tästä reilun vuoden jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja olimme yhdessä 4 vuotta ennenkun aloimme yrittää vauvaa. Sitten samalla viiikolla tein positiivisen raskaustestin ja ostimme omakotitalon, oli muuten jännä viikko! :D
 
Sini74: No se viikko oli kyllä tapahtumia täynnä! :D
Runo: Hienosti ilmaisit asian ja rohkeasti valotit mistä negatiivinen suhtautuminen vauvauutisiin voi johtua.

Talvimamma08-09: Voihan ne ystävät kummastella ja varmasti kummastelevatkin, vaikka oma ikä olisi mikä, niin silti aina löytyy niitä kummastelijoita. Jos ystävät kuitenkin tosiaan hylkäävät, niin Sitten ei voi muuta sanoa, kuin että maailma on pullollaan parempia ystäviä :eek:

Meillä ehkä jännittävintä on se, että kyseessä olisi molempien vanhemmille ensimmäinen lapsenlapsi! Ylipäänsä molempien suvussa tämän sukupolven ensimmäinen vauva!!!

Viikonloppuna meinasi jo mieheltä itsehillintä pettää, oli valmis kokeilemaan, että tuleeko vauva kerrasta vai ei! Sain sitten kuitenkin puhuttua järkeä päähän, että eipä tässä tarvi odotella kuin kuukauden päivät =) Muutenkin oli tosi ihana viikonloppu, maailman parhaalla aviomiehellä on minua siunattu :heart:

Eli siis kovasti odottavissa tunnelmiss!
 
Moikka!
Tosta kertomisesta; me kerrottiin miehen vanhemmille ja mun äidilleni jouluaattona. :heart:
Hyvinhän ne uutisen ottivat vastaan. :)
Parhaalle kaverilleni/ pojan kummitädille kerroin näyttämällä ekaa ultrakuvaa ja pyytämällä siinä samalla kummiksi, itkuhan siinä pääsi meiltä molemmilta. :'( :D

Mies on kovasti sitä mieltä että jos kaikki menee hyvin ja toinen lapsi meille suodaan niin ei kerrota kuin vasta taas ehkä sen ekan ultran jälkeen, mut mä en oikein tiedä, omalle äidille tekis mieli kertoa jo aikaisemmin, kun kuitenkin ne osaa "epäillä" tuon tuulimunan jälkeen että toinen olis meillä haaveissa..
Saa nyt nähdä. :)
 
Moi!

Mahtuisiko tähän porukkaan mukaan vielä yksi mammaksi pyrkivä? Yritys tarkoitus aloittaa toukokuussa eli jos onnistuu hetimmiten niin tammikuulla olisi nyyttiä toivottavasti tiedossa.

En lukenut ihan koko ketjua, mutta näihin viimeisimpiin mietin, että omalle äidille tekisi varmasti mieli kertoa ihan heti plussasta ja veikkaan että se kyllä arvaa ilman kertomistakin. Ärsyttää jo valmiiksi kun olen tällä hetkellä naisvaltaisella työpaikalla ainut potentiaalinen äitiyslomalle jääjä, niin olen jatkuvan kuittailun ja kyttäilyn kohteena. Jos olen tullut äitiini, niin olen alkuraskaudesta tosi pahoinvoiva, joten sitä on vaikea peitellä. Ei tekis mieli kuitenkaan työkavereiden kanssa asiasta kauheasti ihan alkuun keskustella vaikka he hyvää tarkoittavatkin ja ovat kokeneita ja nähneitä naisia.

Itseä koko touhussa arveluttaa eniten oman ajan menettäminen. Uskon, että lapsi on taatusti kaiken arvoinen, mutta olen aina ollut kovin itsenäinen ihminen ja viihdyn hetkittäin erittäin hyvin yksin. Pelkkä naimisiin meno otti miulle vähän koville; tuntui, että kaikki ajattelee minua vain mieheni vaimona eikä minuna itsenä ollenkaan. No, eihän se tietenkään ihan niin mennyt, mutta nyt nuo ajatukset ovat vauva-suunnitelmien myötä palanneet. Kun olen äiti, niin olenko itsenäni enää olemassa. Se on tietysti vain omassa päässäni ja jos siellä teen tilaa myös itselleni, voin olla tulevalle lapselle tasapainoinen ja hyväntuulinen äiti.

Vaikutan varmaan ihan hullulta :headwall: Olen vain kovin analyyttinen ihminen ja pohdin kaikkea aina vähän liikaakin! Mutta mukava on täällä lueskella muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia. (Ystäväpiirissä ei oikein ole lapsia-asian kanssa painiskelevia)
 
PäivikkiV, kyllähän se lapsi aikaa tulee viemään. Mutta jos sun miehesi osallistuu lapsen hoitoon niin ihan varmasti sulla on myös omaa aikaa. Sun pitää vaan päättäväisesti lähtee omiin harrastuksiin tai muihin omiin juttuihin. Lapsi pärjää kyllä isän tai jonkun muun hoitajan kanssa :) Itse olen luonteeltani myös sellainen, että omaa hengähdysaikaa on saatava ja mieheni on hyvin ymmärtäväinen sen suhteen. Näin kahden lapsen äitinäkään en ole vain lapsissa kiinni. Nyt varsinkin kun ei ole enää vauvoja pystyy olemaan "itsekkäämpi", ihan vauva-aikana en sitä omaa aikaa niin kaivannutkaan. Sinun pitää vain ajatella itseäsi muutenkin kuin äitinä. Sinä olet sinä vaikka olet myös vaimo ja tulevaisuudessa äiti. Ihmisellä on niin monia rooleja ja kaikista niistä kannattaa pitää kiinni. Ja sitä tervettä itsekkyyttä, se pitää suoda itselleen ja myös sille puolisolleen :)
(tulikohan selväksi mitä ajan takaa, kun tuossa kaksi ipanaa käy keskeyttämässä ajatukseni tämän tästä...)
 
ihanaa, viikko taas jo torstaissa menossa! :D

vau humu82 teillä on tosiaan ihan kunnon bileet tiedossa! muista myös nauttia häiden järkkäilystä vaikka se helposti liusuu stressin puolelle ;) on se häiden suunnittelu kuitenkin niin ihanaa aikaa :heart:

talvimamma osuit naulan kantaan! tosi ystävät eivät noin vain häivy!
jossain määrin on varmasti luonnollista, että yhteys voi ainakin joksikin aikaa löystyä sellaisiin ihmisiin jotka ovat erilaisessa elämäntilanteessa. kyllähän esim. sinkuilla ja perheellisillä on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet :p itsekin kuitenkin kovasti toivon ettei mahdollinen vauvauutinen kauhistuttaisi sinkkuystäviäni vaan ystävyys kantaisi! tarvitsen varmasti heidän seuraansa ja ystävyyttään ihan yhtä lailla myös vauvan kanssa!

tervetuloa päivikkiv! aina mahtuu mukaan yksi analysoija lisää! ;) niin tutuilta kuulostavat nuo pohdintasi... :) hyvin hilveri jo vastailikin niihin.

omaa napaa sen verran, että tätiä odotellaan kp34... eli tässä kierrossa ei kyllä mikään merkki pitänyt yhtään paikkaansa. ovulaatiosta ei mitään tietoa mahtoiko edes tapahtua... vähän jännittää miltä tulevat kierrot tulevat vaikuttamaan. kunhan nyt tämä saataisiin päätökseen...
 
Aloitan kertomalla itsestäni ja perheestä. Eli olen itse vm. -77 ja mies -74. Meillä on jo kolme lasta poika -99, tytöt -01 ja -06 eli neljännestä haaveilen. Miestä oon puhunu tässä kuukauden verran ympäri ja luulin että menee taas monta vuotta kuten kakkosen ja kolmosen välissä, mutta yllättäen näyttää jo nyt siltä että yrittämään aletaan huhtikuun menkkojen jälkeen. Toivottavasti miehen pää ei käänny ennen kuin päästään yrittämään.

Yritys aloitetaan vasta toukokuussa koska haluan alkuvuoden vauvan. Olen itse marraskuussa syntynyt ja siitä on ollut haittaa kun on loppuvuoden lapsi. Urheilin kilpaa ja kun -76 ja -77 samassa ryhmässä niin lähes kahden vuoden ero saman ryhmän vanhimpiin oli huomattavissa. Toinen syy ettei vielä ihan yritetä on se että haluan hetken käydä tienaamassa ennen äitiyslomalle jäämistä (palaan töihin 1.9.2008).

Luovutin munasoluja pari viikkoa sitten ja nyt on niiden hoitojen jälkeiset menkat menossa. Normaali kerto minulla on 28 pv joten laskeskelin että huhtikuun vikapäivän tienoilla tulee menkat ja ennen toukokuun puoliväliä päästään tositoimiin. Kaikki kolme raskautta on lähteneet heti eka yrittämällä ja saas nähä käykä taas niin. Väestöliitossa ammattilainen sanoi, ettei pitäisi olla sen vaikeampaa nytkään jos on kolmesti jo heti onnistunut. Aina ei vaan voi tietää. Toivon tietysti että tärppää heti tai ainakin parin kierron aikana että nuorimmaisten ikäeroksi jää alle 3 v (kolmonen on syntynyt 23.4.2006).

Meidän lähipiirille olis toisaalta järkytys. Ei ne vois ymmärtää miten "ei uskovaiset" tekee neljännen lapsen. Kaikilla kavereilla vaan kaks ja siks ne ihmetteli jo kolmatta vielä ku meillä oli jo tyttö ja poika. Saman kommentin sain omilta vanhemmilta ja anopilta "Teillä on jo tyttö ja poika, miksi pitää vielä lisää tehdä?". Sanoin anopille, että 5 olis hyvä lapsimäärä niin sanoi että "Älähän hulluttele, kyllä ne nyt jo riittää" :kieh:. Kaikki ei tunnu ymmärtävän, että jotku oikeasti haluaa lapsia lapsien vuoksi eikä sen verran mikä on "normaalia". Vaihdettin auto Toyota Corolla Versoon eli siinä on peräkontissa penkit jotka saa halutessa käyttöön. Isäni kysyikin, että meinaatteko lapsia alkaa tekemään. Sanoin, että minähän haluaisin vielä kaksikin, muttei tuo mies enää halua. En valehdellut ku ei se vielä silloin ollu vihreää valoa lapsen teolle näyttäny. Hankittiin se auto siks, että mahtuu joskus anoppi tai lasten kavereitakin kyytiin.

Tästä kai tulee jo romaani. Toivottavasti kukaan ei vielä nukahtanut :ashamed:

 
Hei vaan Johjo ja tervetuloa joukkoon :) Maailmaan lapsia mahtuu, joten ihanaa, että teillä on innostusta kasvattaa perhettä vieläkin lisää :) Itse tosiaan olen isommasta perheestä ja olin ajatellut nuorempana, että ainakin neljä lasta haluan. Mutta mies ei nyt ilmeisesti missään nimessä halua kolmatta enempää. Jos nyt sitten raskaaksi tulen ja sen kolmannen saan, niin sitten nautin siitä kyllä täysin siemauksin :) Minun lähipiirissäni tällaiset kahden tai yhden lapsen perheet alkavat olla harvinaisuus. Enemmän on suurperheitä, joissa on yli kolme lasta :) Eikä mistään uskonnollisista vakaumuksista ole kyse vaan ihan halusta saada iso perhe.
Millaista muuten oli munasolujen luovuttaminen? Kertoisitko siitä?
 
johjo:Minuakin kovasti kiinnostaa tuo munasolujen luovuttaminen!

om: kp16 (jos oikein muistan) jos ovis on ollut, niin hiipi kyllä kovin huomaamatta ohitse. kuukauden kuluttua pitäisi yrityksen alkaa... JÄNNÄÄ!! (siis tarkoituksella lykätään oviksen ohitse niin hassulta kuin se kuulostaakin...)
:/
 
Hilveri: En minäkään olis uskonu, että ikinä saan miestä puhuttua ympäri että neljättä lasta tehtäisiin (yritettäisiin). Puhui kakkosen jälkeen jo sterilisaatioon menosta. 4½ vuotta tuli tuon kakkosen ja kolmosen ikäeroksi kun sai niin pitkään ruinata ja kerjätä että kolmanteen suostui. Nyt sit meniki vaan kuukausi ja ainakin näyttää siltä että suostuu ellei viimehetkellä peru. Kai se aattelee, että ku on jo kolme niin ei yks lisää tunnu enää missään. Pientä toivoa elättelen että samaan syssyyn tehtäis vielä se viides, mut sen näkee sit. Eli saattahan se sinunkin mies helpommin suostua siihen neljänteen vaikkei nyt sitä mieltä olekkaan.

Minä ehdin myydä jo kakkosen jälkeen kaikki tavarat vaatteita ja vaunuja myöten. Samoin nyt olen myynyt kaiken kun en uskonut että meille tulee enempää lapsia. Kalliiksi tulee vaikka tuolle kolmosellekkin ostin paljon käytettynä ja niin aion tehdä nytkin jos lapsen saan.

Jaahas vai kiinnostaa munasolujen luovuttaminen. Mitäs siitä kertoisi. No kun minä oon tälläinen lapsirakas hömppä joka haluaa aina olla auttamassa muita niin päätin olla avuksi jollekin myös sillä saralla. Itse aina (jo yläasteella) ajattelin, että jos en pysty saamaan lapsi niin elämäni on ohi. Ei elämällä ole tarkoitusta ilman lapsia. Luin muistaakseni asiasta jostain tuon nuorimmaisen raskauden aikana ja mietin että teen tuon joskus. Imetyksen jälkeenkin vielä jonku aikaa epäröin kunnes soitin Väestöliittoon ajan. Ensin oli puhelinkeskustelu jossa kyseltiin sairauksia ja sen jälkeen sovittiin käynti. Käytiin sairaudet yms. tarkoin läpi ja otettiin veri ja virtsakoe. Eka käynnillä annettiin jo nenäsumutteet mukaan. Helmikuussa sitten kuukautiskierron 21 päivänä (muistaakseni) piti aloittaa nenäsumute 4xvrk jolla pysäytettiin oma hormoonitoiminta tai jotain. Sitä kun oli käytetty pari viikkoo oli ultra (keskiviikko) jossa katottiin munarakkuloiden määrä. Sillä käynnillä annettiin lääkkeet ja ruiskut ja opetettiin pistäminen 1xvrk. Lähes viikko (tiistai) siitä oli toinen ultra jossa katsottiin munarakkuloiden koko ja määrä ja katsottiin oliko pistosten lääkemäärä sopiva. Kolmannessa ultrassa (perjantai) katsottiin koska on oikea aika kerätä munasolut ja annettiin valmiiksi diapamia ja kipulääkkeitä. Maanantaiksi sovittiin punktio (=keräys) ja 36 tuntia ennen punktiota piti pistää munasolujen irroituslääke että munasolu irtoaa munarakkulaan mistä se imetään nesteen mukana. Maanantaina otin lääkkeet ennen Väestöliittoon menoa. Siellä laitettiin kanyyli morfiinijohdannaista kipulääkettä varten. Itse munasolujen keräys tapahtui siten että ultralaitteessa oli neula kiinni ja se vietiin emättimen kautta munasarjoihin ja neulalla imettiin munarakkulat tyhjäksi. Sama tehtiin molempiin munasarjoihin. Kipu vastasi lähinnä kuukautiskipuja/lieviä supistuksia (en ole kipuherkkä). Toimenpiteen jälkeen piti maata noin 1½ tuntia ja sitten pääsi kotiin kun saattaja tuli hakemaan. Pariin viikkoon ei saanu juosta eikä hyppiä eikä vastaavaa koska munarakkulat täyttyy kehon omilla nesteillä neulanreikien takia ja munasarjat ovat noin nelinkertaiset. Ja kun ne on niin isot ja painavat voi tulla munasarjankiertymä joka vaatii leikkausta. Multa saatiin kerättyä 23 munasolua joka on kai ihan hyvä määrä kun eka käynnillä sanottiin että jos tulee alle 10 niin menee yhdelle pariskunnalle ja jos yli 10 niin kahdelle pariskunnalle. Soitin parin päivän päästä ja sanoivat että melkein kaikki on hedelmöittyneet (pariskuntien miehet kävivät samana päivänä antamassa omat sukusolunsa). Loput mitä ei tarvita nyt menee kuulemma pakastimeen ja parit saavat lapselle biologisia sisaruksia myöhemmin jos haluavat. Sen enempää tietoa minä en saa ellei sitten 18 vuoden päästä tule joku oven taakse kyseleen. Henkilötiedot on pakko antaa ja olisin antanu vaikkei tarviskaan.

Siinäpä se pääpiirteittäin. Tuossa saattaa olla käytetty vääriä termejä kun en ole alan ammattilainen niin en tiedä esim miten kanyyli oikeesti kirjoitetaan, mutta suonette sen minulle anteeksi. Jos jokin jäi vielä epäselväksi niin kysykää ihmeessä!
 
Aikamoiselta kuulostaa tuo munasolujen luovuttaminen. Mie en taitais tohtia, kun olen neulakammoinen (ajatella ja hoitoalalla työskentelen) . Itseäni en tykkää pistettävän. Mutta tosi hienoa, kun on ihmisiä, jotka jaksaa, uskaltaa ja ennen kaikkea haluaa auttaa muita ihmisiä saamaan lapsia :)
Ja Johjo , tuolla aikaisemmin kerroinkin, että meillä on kaikki vauvantarvikkeet myös laitettu menemään, joten alusta alkaa keräileminen täälläkin. Ja ajatella, että se oli minun idea laittaa kaikki pois, mies silloin toppuutteli, mutta kun olin siinä luulossa että ne vain pölyttyisi vintillä odottamassa lastenlapsia niin en halunnut niitä säilytellä :)
Mutta nyt siivoamaan...
 

Yhteistyössä