Talvivauvasta 2009 haaveilevia

Meilläkin haaveillaan vuoden 2009 vauvasta. Yritys alkaa alkukesästä, eli alkuvuoden 2009 vauvaa meille toivotaan

 

runo, on se tosiaan mukavaa, kun mies on niin pikku nyytin perään Tarvitsee olla tilanteesta kiitollinen. Mies tulee jotenkii niiin hyvin kanssa lasten toimeen yleensäkin, varmasti jopa paremmin kuin minä Miehessäni on sitä jotain

Hilveri, on kyllä kiva, kun joku on samoissa aikatauluissa kun itse! Välillä tulee ihan sellanen olo, et apua, mihin on ryhtymässä.. selvitäänkö ja osaanko. Ja kohta tunteet muuttuu kuitenkin taas, että kyllähän sitä äidiksi kasvaa ja lapsi olisi se, mitä kaivataan :heart:

 

Täälä vaikuttaisi ensimmäiset menkat jo kolkuttelevan ovella. Tuhruilusta päätelleen pitäisi alkaa viimeistään viikonloppuna. En kyllä olisi uskonut, että näin pian käynnistyy!

Täytyy toki koputella puuta!

Sopisiko jos vedettäisiin pieni esittelyrinki, vähän ikää, elämäntilannetta ja aiempia lapsia.

Eli.
Olen 22 vuotta täyttävä amk-opiskelija, mieheni on minua vuoden vanhempi.
Minulla on opiskeluja jäljellä 1,5 vuotta ja miehelläni vuosi enemmän.

Haaveissa olisi esikoinen vuodelle 2009, ehkäisyrenkaista luovuin vajaa kolmeviikkoa sitten ja kumit olisi tarkoitus jättää pois maalis-huhtikuulla.

Tyhjennysvuodon mukaan nyt on menossa kp13

 

Hei vaan kaikille Miepä esittelen itteeni kans hieman. Olen -79 syntynyt kahden lapsen äiti (-02 ja -04). Hoitoalalla työskentelen. Kolmatta tässä siis haaveillaan....edelliset raskaudet on alkaneet nopeasti yrityksen alettua, mutta vähän jännittää miten tää kolmas, kun kuitenkin pillereitä olen tässä välissä syönyt, miten lie tärppää tällä kertaa. Vaikka tässä tosiaan oon henkisesti valmistautunut kolmanteen raskauteen ja vauvaan niin nyt on vaihteeksi mulla se epävarmuusvaihe menossa :/ Olen alkanut ihan liikaa miettimään miten mä sen pahoinvoinnin kanssa selviän (edellisissä raskauksissa pahoinvointi kestänyt viikoille 18 asti). Ja toinen kammon aihe mitä nyt jo pohdin on se synnytys...mulla kun tuo kuopuksen synnytys oli vaikea ja siitä jäi kammo...silloin vannoin että en enää ikinä tee lapsia, mutta kumma juttu kun noi karmeet muistot ei estä vauvakuumeen tuloa Todennäköisesti siis mahdollinen raskaus pakottaa myös pelkopolikäyntiin. Ehdottomasti haluan synnyttää alakautta, en halua sektiota jos ei pakko ole, mutta valmistautumista synnytys tulee vaatimaan enemmän kuin ennen. Tässä nyt karkas asia jo ihan tuonne tulevaisuuteen, mutta antakee anteeksi. Johonkin näitä tuntoja on pakko purkaa Niin, siis tähän hetkeen takaisin. Tässä ollaan sitä "virallista aloittamisaikaa" ajateltu, eli kun pillerit lopetan helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi niin varmaan siinä kuukausi odotellaan ja huhtikuussa sitten vois jo ihan antaa mennä Kääk!

 

ripsu85: meilläkin kyllä taitaa olla niin, että tuo mies on etenkin ihan vauvojen kanssa parempi kuin mä. pitää tosi hellän ja huolehtivaisen näkösesti aina sylissä jne. on tehnyt kyllä muhun vaikutuksen! =) kunhan nyt vaan alkaisi kuumeilamaan siitä omasta vauvasta... mä itse vähän "pelkään" vastasyntyneitä, mutta luotan siihen, että ainakin mies osaa käsitellä.

me ollaan molemmat päälle kolmekymppisiä ja esikoinen on haaveissa. alkaa jo ikä vähän painaa näissä asioissa mutta kun en mäkään ole oikein vauvakuumetta potenut ikinä. nyt on vaan alkanut tuntua siltä, että nyt olisi sen aika ja alkaisin itsekin olla valmis. miehellä on työstressiä, joten se ei vielä ole niin asiaan paneutunut odotetulla innokkuudella, mutta toiveissa vielä on se talvivauva 2009. toivottavasti on onni matkassa ja haikara voimissaan ja heti lentovalmiudessa! =)

 

Heips :wave: !

On ollut vähän kiirettä, joten en oo paljon ehtinyt tännekään kirjoitella. Tänään olin käymässä töissä, kun paluu työelämään olis edessä ens viikon perjantaina.

Mä voisin kanssa vähän kertoa meistä, en muista mitä oon kertonut mut tulkoon toistoa . Mä olen 28-vuotias ja mies 29. Meillä on esikoinen (pikku prinssimme :heart: ), joka syntyi syyskuussa -06. Naimisissa ollaan, oltu 2,5 vuotta. Yhdessä ollaan oltu 6,5 vuotta, josta asuttu yhdessä jo 5,5 vuotta. Tällä hetkellä on yksi iso urakka kesken, eli se talon rakentaminen. Omaan kotiin päästään muuttamaan alkukesästä ja siihen kotiin toivomme perheemme neljättä jäsentä.

Talvicci: Toivottavasti raha-asiat ei ole pienen hankinnassa esteenä :hug: . Meillä myös tulee tekemään tiukkaa (jos jään äippälomalle jälleen), kun on iso laina talosta ja vaan toinen töissä. Mutta enpä jaksa stressata siitä vielä. Vaikka ehkä pitäisi... :/ .

Mies leikillään sanoo, että aletaanko jo tekemään vauvaa mutta pakko meidän on sinne maalis-huhtikuulle odottaa . Mä en vaan millään malttaisi.

 

meillä on varmasti aikasemmin ollu raha yksi syy siihen, miksei olla vauvasta konkreettisesti haaveiltu. aina on tullut ajateltua, että pitäis olla sitä ja sitä ennen kuin... nyt mä en enää taloudesta välitä. totuus kai valjennut, että ei tämä talous tästä tämän kummosemmaksi muutu... vaikka antaishan se taloudellinen turva itelle sellasen rauhallisen olon ettei tartteis rahasta huolehtia ja säästyis energiaa muuhunki. mutta jospa sitä pärjäisi näinkin... talviccimä uskon kanssa, ettei sun tarttea ainakaan omalta osaltasi olla huolissasi töiden kanssa. hoitoalalla varmaan aina jotain töitä tulee olemaan!!
helinä-keijultaon pakko udella että missä vaiheessa ootte rakentamisessa? joko ootte päässeet valkkaammaan sisustusmateriaaleja/keittiöt suunniteltu jne? mä täällä melkein kuolaan ajatuksesta että sais suunnitella omaa taloa, värejä ja materiaaleja... =) (no en sentään kuola poskella täällä kirjottele, tulipas karmea mielikuva tuosta ilmaisusta...) mutta täällä yksi vapaaehtoinen etä-/verkkosisustussuunnittelija-assistentti ilmoittautuu!

 

Perjantai-iltaa kaikille :wave: !

Täällä on ovis vaivaamassa. Mä oon ruvennut esikoisen jälkeen tunnistamaan oviksen tosi hyvin, oikeestaan kärsimään ovisoireista. Tavallaan hyvä, tavallaan ei :/ . Mieli on apeana, kun ovista ei tarvi vielä "hyödyntää".

runo: Nyt ollaan just siinä vaiheessa, että suunnitellaan keittiötä ja mietitään pintoja. Takka on tilattu ja se asennetaan parin viikon päästä. Takka oli helppo, toteutimme mun unelmani valkoisesta kaakelitakasta. Talo on ns perinnetalo maaseudulla, joten tyyliin sopii tuo kaakelitakka. Se olikin ainoa helppo. Mä haluan taloon sopivasti modernia ja antiikkia sekaisin. Keittiö ja olohuone ja iso ruokailuerkkeri on yhtä isoa tilaa, joten kaikki pitää sopia yhteen. Siinä on valtavasti työtä, että kaikki saadaan edes suunniteltua . Vinkkejä vaan kehiin .

Ja vielä palatakseni noihin raha-asioihin. Silloin kun aloimme yrittämään esikoista, olin just saanut irtisanomislapun käteen töistä. Miehen työpaikalla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että yt:t on joka vuosi. Silti halusimme saada vauvan ja yritys alkoi. Mulla kävi niin hyvin, että sain vakituisen työpaikan kun olin raskaana. Töissä ehdin olla vajaa puoli vuotta kun jo jäin äitiyslomalle . Siihen työhön oon palaamassa ensi viikolla. Mun mielestä kannattaa ottaa riskejä, sillä vauvan hankintaan ei oo oikeata ajankohtaa. Sitä vaan mielellään ajattelee just niin, että pitää olla sitä ja tätä ennen vauvaa. Täällä yksi joka joskus ajatteli niin :wave: . Mut sit muutettiin mieltämme ja ollaankin tässä tilanteessa.

 

runo
Kyllä mä luulen, et hyvin me selvitään sit pikkuisen nyytin kanssa. Ja on ainakin lohduttavaa tietää, et miehelläkin on 'tärkeä' tunne, jos itse vielä hapuilee... En ole vielä itse edes koskaan vaihtanut kenellekkään vaippoja, tarviskohan aloittaa harjoittelu siskon lapsella Mutta kyllähän sitä matkalla oppii kaiken, lapsi opettaa :heart:

Niin ja tuota esittelyä...
Olen 22v ja mieheni 27v, asumme E-Suomessa. Esikoisesta täällä haaveillaan! Kummatkin ollaan vakkarityössä, miehellä tosi hyvä ja mieluinen työ, toisin kun mun... :/ Noh, yritän kovasti sinnitellä ainakin tämän vuoden tuossa, mutta voi olla, että on pakko ottaa loparit. En vaan oikein tiedä, mitä haluisin tehdä, mennä kouluun, vai töihin..? Oma rahatilanteeni ei siis ole yhtä vakaa kuin mieheni, mutta uskon, että rahallisestikin selvittäisiin...

 

Aika moni tuntuu miettivän taloudellista pärjäämistä vauvan tultua. Kyllä te pärjäätte. Sitä pärjää yllättävän vähällä kun on valmis tinkimään omista tottumuksistaan Meille esikoinen tuli varsin epävarmaan tilanteeseen, kumpikin oltiin opiskelijoita (omistusasunto oli) ja niin sitä vaan pärjättiin ensimmäiset kuukaudet varsin vaatimattomilla tuloilla kunnes mies sai työpaikan.

 

oi, kuulosta kivalle tuo helinä-keijun tuleva talo! valkoinen kaakelitakka on varmasti upee! tykkäisin kanssa! mulla on nyt ollu vähän sisustusjutuissa sellanen valkoinen&romanttinen -kausi meneillään. tai sellaisia oon kovasti ihastellut. meillä ei kyllä kotona ollenkaan sellasta eikä oikein voi toteuttaa kun on niin moderni talo, mutta tykkäisin kovasti. valkoset lautalattiat, pitsiä ja pikkusta kukkaa... =)

ripsu85 mullekin iskee aina välillä sellanen ahdistus töistä, että tätäkö tämä nyt on. haluaisin tehdä ehkä jotain muuta, mutta kouluun en enää haluaisi mennä. tuntuu ettei energia riittäisi siihen, kun samalla täytyisi varmaan kuitenkin käydä töissäkin. mutta oishan se niin ihanaa jos aamulla heräis aina silleen, että jes, uusi päivä mitähän tänään tapahtuu eikä niin kuin nyt, että paskat, taas pitää mennä töihin... no onneksi se ei joka päivä tunnu niin tylsältä, mutta voishan se olla innostavampaakin. pitää kai yrittää kehittää harrastuspuolelle jotain mielekästä. tai jos sitä vaikka kohta pääsis äippälomalle! =) helinä-keijulla muuten käyny hienosti että raskaana ollessa saanu työpaikan. eihän se tietty mikään este sais ollakaan, mutta silti sitä aina miettii, että ottaiskohan kukaan töihin jos maha isona menis haastatteluun. positiivista kuulla, että näinkin voi käydä!!

 

Tuo on muuten niin totta, mitä hilveri laittoi, eli yllättävän vähällä tulee toimeen. Jos ottaa äitiyspakkauksen, niin saa jo aika hyvin tavaraa lapselle. Uutta ei kannata kaikessa ostaa, vauvan vaatteita kannattaa ostaa käytettyinä, sillä ne menee niin vähän aikaa. Me tehtiin ystäväperheen kanssa niin, että he antoivat poikansa vaatteet meille ja kun heille tuli kakkonen, niin annettiin heidän vaatteet takaisin pienillä lisäyksillä, kun oltiin hiukan ostettu omia. Tuli paljon halvemmaksi ja vaatteet oli niinkuin uusia (yhdellä vauvalla olleita). Kannattaa hankinnoissa muutenkin miettiä, että mitä ihan oikeesti tarvii.

runo: mulla tosiaan kävi tuuri työpaikan kanssa. Mulla meni se niin, että hain paikkaa lokakuussa, luulin ettei siitä tuu mitään. Aloitimme samassa kuussa yrityksen. Joulukuun alussa sain kutsun haastatteluun, en ollut vielä raskaana. Tiedon sain vasta joulukuun lopulla, olin ollut ehkä viikon raskaana. Tieto hyväksynnästä ei ollut vielä varma, sillä valtion byrokratian mukaan meni vielä 3 viikkoa, kun nimitys virkaan varmistettiin yhdessä kokouksessa. Silloin jo tiesin olevani raskaana. Tuo palkkausprosessi oli niin pitkä, että raskauduin sen aikana .

Mullakin nyt tökkii tuo töihin meno. Mä en pidä siitä työstä juurikaan. Se puoli vuotta meni silloin ns. vauvantuoksuisissa haaveissa mutta nyt tökkii pahasti. Ehkä mun pitää taas olla niissä vauvahaaveissa ja äkkiä yrittää raskautua .

 

maanantaita kaikille! jutskattiin tässä miehen kanssa tästä vauva-asiasta tai lähinnä aloitusajankohdasta ja ihan kuin sieltä olisi näytetty haaleaa vihreää valoa, että ei ehkä tartteiskaan kamalan kauaa enää odotella! hihii, olen aika innoissani, vaikka ei tuo oikeasti välttämättä tarkoittanut yhtään mitään. miehellä ehkä joku väliäikainen stressitön mielentila... mutta saipa mut taas innostumaan!! sen seurassa kyllä yritän olla kovin coolia, ettei vain ahdistuisi mun vouhotuksesta... =)

mä kattelen koko ajan ainakin toisella silmällä työpaikkailmoituksia ettei vaan mikään superkiinnostava paikka mene huomaamatta. mutta onkohan mussa jotain vikaa vai laiskuuttako mahtaa olla että mikään paikka ei näytä niin kauheen superkiinnostavalta? khöm...

toivottavasti sun töihinpaluu helinä-keiju kuitenkin sujuis ihan hyvissä merkeissä ja tunnelmissa! (ja sitten kohta oltais kaikki äippälomalla!!)

mutta nyt kattomaan jokohan ois pullataikina kohonnut. ajattelin tehdä laskiasipullia jo näin vähän etuajassa.

 

Hei vaan!

Hilveri ilmaisi hyvin minun ajatuksiani, vaikka olemme miheni kanssa opiskelijoita, en silti usko, että rahasta muodostuisi ongelma. Nykyisellään ollaan pärjätty hyvin ja saatu elää melko leveästi. Silti kumpikin on saanut koottua säästöjäkin.
Toki lapsen myötä tulisi isompana eränä auton vaihdon suunnitteleminen ajankohtaiseksi.

Muuten uskon siihen, että käytettynä kannattaa mahdollisimman paljon hankkia. Meillä kun ei suvussa tai tuttavapiirissä ole hetkeen ollut lapsia, eikä ainakaan tiettävästi ole tulossakaan.

muutamassa viikossa on kumiukkoilu alkonut tympäisemään, mutta täytyy vielä pari kuukautta jaksaa Sitten saa unohtaa mokomat. Tämän parin kuukauden aikana pitäisi tiputella painoakin sellainen 5 kiloa. Olisi sitten mukavempi raskautua, kun olisi edes vähän kevyempi!

 

Minusta tuntuu, ettei sitä koskaan ole sen kummemmin rahaa, oli töissä tai ei Itse en ole koskaan ajatellut sen kummemmin raha-asioita, kun oon alkanut vauvaa yrittämään, tosin nyt eka kertaa olen vakituisessa työssä =) Kyllä ne rahat aina jonnekin kummasti menee...
Hitsin hitsi, just sain tietää, että mies on komennuksella just sillon kun meillä pitäis alkaa yritys :/ Toisella puolella suomea siis just sillon. Plääh. No, toivotaan että tärppää, ja sattuu just ovis sillon kun on vapaapäivillä Ja jos ei niin käy, niin ei se maailmaa kaada, vaikka vähän myöhemminkin päästään itse asiaan...

 

Moi vaan! Tosi kurjaa jos Talvicci teillä vauvahaaveita joudutaan lykkään raha-asioiden takia. Kyllä mullakin mies on sitä mieltä, että lapsia vaan sen verran että kaikille on mahdollisuus hankkia kaikki tarvittava ja mielellään viel vähän ylimääräistäkin. Joten olen tosi onnellinen, että hän viel tähän kolmanteen lapseen innostui Mutta kyllä se mahdollinen kolmas meille lisäkustannuksia tuo paljonkin. Isompi auto, talon laajennus (ei onneksi ihan heti ajankohtainen) ja sitten vielä kaikki ne vauvan tarvikkeet...minä pöljä kun kuopuksen kasvaessa laitoin kaiken kirpparille tai lahjoitin kavereille :/ Mutta, mutta onneksi olen innokas kierrättäjä ja pyrin hankkimaan tarvikkeet edullisemmin käytettyinä
Ja Runo, ihanaa, että mies vilkuttaa vihreetä valoa vauvalle Lumikellolle tsemppiä tärpille
Nyt ruokaa laittamaan että ehditään lasten kanssa "äippä-lapsi" tapaamiselle (esikoisen ollessa vauva tutustuttiin muutaman perheen kanssa joilla samanikäiset muksut ja tapaamiset jatkuu edelleen. Ne on niin ihanan antoisia tapaamisia, joissa lapset saa leikkiä ja äidit vaihtaa kuulumisia)

 

Hei!

Ihanasti satelee lunta, oltiin eilen kylässä perheessä jossa on 4kk ikäinen vauva, ja niin herttainen tapaus kuin vauva ikinä voi olla.
Ei vierasta, eikä turhan paljon itkeskekel.

Kyllä alkoi kuume saavuttaa huikeita lukemia.

Muuten ei uutta tämään aruinkon alla, mites teillä muilla?

on: kp24

 

moi!
kaunis ilma tänään todellakin! ihana olisi lähteä ulos, mutta mulla on kp2 ja olo senmukainen eli jalat valmiiksi mössöä vaikka ei ole vielä kuin sängystä ylös kammennut, muista kolotuksista puhumattakaan...

mutta oikeestaan olen todella iloinen tuosta kp2:sta!! mä olin jotenkin ihan varma, että tästä ekasta luomukierrosta tulee megapitkä, mutta nyt siitä tulikin ihan melkein normaali eli 32 päivää!! tutkin äsken vähän ovislaskureitakin ja niiden mukaan ovis on ollut joskus 17.-19.päivä tammikuuta ja senkin kyllä luulen huomanneeni, limoista päätellen...
nyt tietysti toivon, että meno jatkuisi samanlaisena jatkossakin, että kierto asettuisi noihin uomiinsa. hassua miten voikin tulla hyvälle mielelle tällasista asioista, kun on kuvitellut kroppansa temppuilevan ja toimivan jotenkin ihan omaan tahtiinsa ja nyt se sitten näyttäisi kuitenkin olevan suhteellisen normaali. tosin ihokin voisi jo rauhoittua. se on edelleen aika kamala. :/

Amy86 uskon että kuume singonnut taas muutaman pykälän ylöspäin!! 4kk vauva on varmasti juuri sellainen sopiva mainostykki vauvakuumeiselle!! =)

muuten tänne ei kummempaa, hyvissä tunnelmissa kuitenkin. vähän pelottaa omat työkuviot, että mulla saattaa alkaa kiireet kohta. sehän se vielä puuttuiskin, että miehellä alkaisi helpottaa ja mulla sitten juuri tahti kiihtyä. että saa nyt sitten nähdä mitä tulee tapahtumaan vai tapahtuuko tässäkään kierrossa mitään. yritän ottaa rauhallisesti...

 

tulin kurkkimaan, onko uusia kuulumisia, mutta ei mitään. höh.

helinä-keiju, miten sulla sujui töihin paluu? miltä tuntuu?

 

Taas kuume kohoaa.. Tuttava perheeseen on syntynyt viimeyönä kaksoset, tyttö ja poika. Voin vaan kuvitella miten ihania he ovat!
Toivottavasti pian pääsee katsomaan!

Nyt odotellaan kovasti ensimmäisiä luomuja, tänään on kp 29 ja mahassa on tuntunut lievää oireilua ja levoton mielialakin viittaisi, että sieltä olisi jotain tuloillaan.

runo hienoa, että heti ensimmäinen kierto oli kunnossa.

Tuon onkin jännä, miten paljon tarkemmin sitä on alkanut kehoaan kuunnella, nyt kun siellä on odotettavissa kaikkia jänniä muutoksia.
Voin vain kuvitella millaista se on sitten, kun todella päästään yrittämään!

 

Saanko liittyä pinoonne? En oikeen tiiä mikä ois mun paikka, mut lapsen saannin tiimoilta alan kuulua tänne -09 puolelle Elikkäs jotain minusta..yksi lapsi on 11/03 ja toinen haaveissa. Yritys aloitettu 10/06, km 8/07 ja edelleen toivotaan että tärppäis ja pysyisi mukana loppuun saakka.Että tämmöstä tänne.

 

Muoks :snotty:

 

mukaan vaan uudetkin haaveilijat ja tositoimissa jo olevat! mun puolesta ainakin kaikki on tervetulleita, eikä se nyt niin tarkkaa ole, haaveileeko talvivauvasta vai mistä, kun kuitenkin varmasti kaikille se vauva ylipäätään olis tervetullut, syntyi milloin tahansa ja koskaan ei kuitenkaan voi tietää milloin tärppää!

voi paapu, olisit jättänyt sanomatta tuon, että eka kierto voi olla pillereiden jälkeen suht normaali, mutta sitten voi alkaa heittää... mä niin toivoin/toivon, että kierrot olis normaalit, mutta voi kyllä hyvinkin olla totta tuo mitä sanoit. kumpa vaan ei olisi... :| olisi niin kuin jollain tapaa yksi huolen aihe vähemmän.

me ollaan nyt miehen kanssa puhuttu, että tässä kuussa yritetään eli vielä voisi olla mahdollisuus marrasvauvaankin! jos vaan kierto menisi niin kuin viimeeksi niin sitten reilun viikon päästä päästäisiin tositoimiin. iiiik!! =) kyllä aika tuntuu menevän hitaasti kun vaan seuraa omaa kiertoa......

 

juu en sitä pahalla ajatellutkaan ja oikeesti ihan hyvä että sanoit! =) sitä vaan niin kovasti toivois, että kaikki menis hyvin ilman sen suurempia stressin aiheita, niin helposti haluis vaan kaiken mahdollisen negatiivisen sulkea pois mielestä. mä kun vielä aina pohdin ja ressaan aivan kaikkea... mun ois varmaan helpompi itteni kanssa olla, jos en kaikkea aina miettis ja rauhassa vaan antasin asioiden mennä niin kuin ne menee. monesti turhastakin otan stressit etukäteen. toivottavasti näin kävis nytkin!

oliko teillä paapu siis suunnitelmissa loppuvuodesta aloittaa yritys? onko teillä lapsia jo ennestään?

 

aika mahtavalta kuulostaa Amy86 sun tutun kaksoset, tyttö ja poika!! ihanaa! =) vaikka kyllä kaksosissa varmasti hommaakin riittää, että hyvä kun itse selviäisi yhdestä... mulla on kyllä suvussa kaksosia, että ei se meidänkään kohdalla taitais ihan mikään mahdottomuus olla että näin kävis ja välillä mietinkin, että miltä SE tuntuis... millasta ois työnnellä tuplavankkureita jne. hui...