Tepäs olette puheliaita, nici nice! Ja kiva, että koko kööri näyttää olevan paikalla, vielä kun saataisiin Mimmu joskus tänne, samoin Murmeli voisi kertoa kuulumisia.
Meikä pyyhälsi 8.10 Stokkalle tänään YKSIN, ja piti lopettaa vaille 11, kun en jaksanut kantaa enää yhtäkään nyssäkkää

. Mitään kovin järkevää ei tullut mukaan, kai, lähinnä vaatetta pojalle, lenkkarit itselle, ne verhot, jotka tosin palautan, vauvalle body (ensimmäinen vaate hälle

pari kirjaa ja levyä, ja ruokaa + _herkkuja_ Herkusta. Tietää, mitä kokata vkloppuna: Lihhoo ja jälkkäriksi paljon juustoja =) Mutta aah, oli niin ihana pyöriä itsekseen. Mies kun onneksi voi joustaa töihinmenossaan, ja oli aamun pojan kanssa.
Samaa kehaisinkin jo spostilla Stellalle: vitsit mikä mökki! Mun piti ihan uudestaan lukea, että oliko kyse nyt ihan "kakkoskodista"

Meidän ykköskotikaan kun ei ole noin hieno.... Tosi kaunis! Ja kauniit materiaalivalinnat. Harmaa olisi nytkin mun suosikki kh:iin, joskus aikoinaan, kun muutettiin, oli pakko saada koboltinsiniset laatat vessaan ja kh:iin, jotka on nyt vähän passé...
Hui Tiitu, ei ihme, että olet säikähtänyt tota puutumista. Kuulosti pelottavalta. Mulla puutuu kyllä kädet aika usein, mutta johtuneen ihan siitä, että nukun aina samalla tavalla oik. kyljellä, joten aamulla olen aika puuduksissa koko nainen...
Hullareiden häläritarjous on Gissa musta hyvä. Ostin samaan hintaan aikoinaan, tosin en muista mistä. Mutta tarjous enivei. Meillä sen käyttö on tosin ollut minimaalista, kun näen koko ajan partsille ja M on aina ollut aika kellontarkka nukkuja myös päiväuniensa kanssa, joten ei tarvitse koko ajan olla tiirailemassa.
Voi vitsi Gissa, on varmaan ihana kun viimein pääsette sisustamaan lastenhuonetta. Olette saaneet odottaa sitä niin kauan, mutta että viimein - huippua! Muakin nauratti, että joillakin sitä on varaa pitää toista huonetta "leikkihuoneena", johon lapsi siirtyy myöhemmin

Nimimerkki: ahdistunut tilanpuutteesta.
Ansku, Matias heittää kyllä kaikkea, edelleen, mikä on ERITTÄIN rasittavaa. Just eilen katsoin järkyttyneenä meidän parkettia, se on oikeesti täynnä lommoja ja reikiä. M heittää milloin mistäkin syystä: huvikseen ja kun hermostuu autoihinsa. Meillä on vaatehuoneessa autojen arestinurkka, jonne kyytiä saaneet autot kiikutetaan heti
Mutta samaa pitää lisätä: on se vaan niin ihana poika. Jotenkin nyt sujuu kaikki paremminkin kuin töissä ollessani. Silloin sitä herkästi haki illalla vähän omaa rauhaa ja aikaa, vaikka poika vaati vaatimalla huomiota, ja jos ei sitä saanut, teki kaikki koiruudet ja ilkeydet. Nyt on tosi kivoja päiviä, ja poikakin rauhallinen, kun saa sitä huomiota. Ja samalla tavalla tulee pyytämään anteeksi kuin Vili - voihan niisk. Tulee tökkimään ja halimaan kuin kissanpentu torujen jälkeen ja haluaa kovasti halia. Muutenkin herrasta on kuoriutunut jotenkin niin iso poika, joka ei tosin vielä puhu juurikaan, mutta muutoin toimiin niin isonpojan oloisesti. Ja mitä temppuja isä onkaan opettanut viimeisen 3 kuukauden aikana...! On mahanpullistusleikkejä, pepun pyöritystä, kurnutusta sammakon tyyliin, ja kun joku asia on oikein hieno, niin sanotaan "oijiiii" =) Että tällainen sirkusapina meillä.
Baby kakkosesta vielä sen verran, että olisin kyllä ihan eri mielellä, jos meillä olisi se ihana omakotitalo ja PIHA, jonne tuon energiapitoisen esikoisen voisi tyrkätä ulkoilemaan, mutta kun ei. On niin eri lähteä kerrostalosta ihmisten ilmoille kahden kanssa, pukea kaksikko ja vääntäytyä liikkeelle.
M ei vielä oikein perusta Pikkukakkosille tai Titi-nalleille, joten siitäkään ei ole apua niihin maratonimetyksiin, jotka mua eniten jännittävät. Lauantaina ajattelin käydä ostamassa Stokkalta Puuhapete-dvdboxin, jos saisi pojan innostumaan siitä. Kamala tosin edes sanoa näin, mutta kyllä mä vaan jotain virikettä tartten pojalle imetyshetkiin. Tai muutoin en halua edes tietää, mitä koiruuksia poika niinä hetkinä tekee.... :/ Onneksi tykkää hirmuisesti kirjojen lukemisesta, joten kai ne kaksi asiaa pystyy yhdistämään.
Voih, mua jotenkin niin surettaa vieläkin Matskun puolesta kaikki tuleva. Sitä kun niin haluaisi kohdistaa kaiken huomionsa ja tarmonsa häneen, omaan kullannuppuun. Plaah, ei sitä oikein osaa edes selittää. Tiedän vallan hyvin, että rakkautta riittää kakkosellekin, totta kai, mutta kun tietää se mustasukkaisuuden ja hämmennyksen, mitä siitä tulee M:lle, niin yhyyyy

Kai tämä on arvokasta kasvua itsellekin, ja tervettä pojallekin, että hän ole koko maailmannapa.
Onneksi samassa tilanteessa olevia on yllättävän monta, jo ihan lähipuistossa 3 mammaa. On sitten sitä tukea puistoissakin.
Mitäs vielä...mä taidan löpistä nyt vähän liikaakin. Mitäs olette olleet niin puheliaita

Ai niin Gissalle tuosta matkustamisesta. Me koettiin tosi kivaksi Matskun kanssa matkaaminen kesällä, kun ei tosiaan vielä liikkunut vuoden täytettyään juurikaan. Mutta se onkin kovin lapsikohtaista. M:han oppi vasta konttaamaan Italiassa, joten helpolla päästiin biitsillä ja viihtyi rattaissa hyvin. Toista olisi nyt...
Meidän kohdalla kävelemään oppiminen ei periydy vanhemmilta: mä opin kävelemään vasta reilun puolentoistavuodenikäisenä... !
Hei Keiju, mistä löysitte nuo mainitsemasi verhot? Stokkan verhot ois ollut kivat, mutta ehdin jo hankkimaan sängyn koristetyynyihin uudet päällysteet, jotka tietty on liian eri väriset...Että on tämä sisustaminen joskus vaikeeta, heh. Ja tarkkaa. Mä kun olen ompelutaidoton ja -haluton, niin toivon aina kaiken löytyvän valmiina kaupasta, mikä ei luonnollisesti ole aina niin helppoa.
No nyt mä taidan hiljentyä viimein. Se on moi!