Tahkoojaplussat 64

[Mariska*]

Heippa.

Hohhoijaa kun väsyttää, Samulla oli taas öinen huutokohtaus kestoltaan 45 minuuttia selkäväärällään huutamista. Korvat tai hampaat vaivaavat. Toivottavasti hampaat, en ala mitään jos taas on tulehtuneet korvat. Viime antibiottista on 1½ viikkoa aikaa. Ensi viikolla on Samulla korvaspesialistille aika.

Viikonloppuna vedin sitten kunnon lärvit. Että se siitä tipattomasta tammikuusta. Mutta ei sen väliä hauskaa oli, tuli semmoiset ihan extempore saunaillat järjestettyä kaverilla pitkästä aikaa. Paranneettiin maailmaa puol kuuteen..

Noi geenivirhe jutut on niin surullisia.
Mä tunnen semmoisen perheen jossa on yhdellä lapsella jonkinmoinen oireyhtymä. Tosin tää lapsi on jo nuoriaikuinen. Ja varmaan saa elää lähemmäksi 50 vuotta. Että kauhean vakavasta vammasta ei ole kysymys. Tää äiti puhui että, jos hänellä olisi ollut silloin kuopustaan odottaessaan tämä sama tieto mitä elämä tulee olemaan ja miten muuttumaan, hän olisi miettinyt aborttia (vaikka rakastaa suuresti lastaan). Tosin läheltä tätä perhettä seuranneena, perheessä on eletty täysin tämän lapsen ehdoilla, äidin voimavarojen äärirajoilla ja liikaa muiden perheen lasten kustannuksella. Jopa niin että, perheen vanhin poika muutti 15-vuotiaana pois kotoa, koska ei jaksanut elää toisen elämää. Ehkä tässä perheessä on tehty asiat vaikeimman kautta, mutta siihen aikaan tukiverkostot ja neuvot on olleet toista luokkaa kuin tänään. Se on varmasti raskasta kasvattaa vammaista lasta kaikkine mukana seuraaavine sairauksineen, mutta tässä tapauksessa lellittyä vammaista lasta varmasti vielä vaikeampaa. Sorppa meni sivuraiteille mullakin, no vaikeita asioita joka tapauksessa.

Iloisempiin uutisiin, mun ystäväni sai eilen tummatukkaisen pojan. Varmasti tosi suloinen. Pääsen sykyttelemään vauvakuumeiluani vielä voimmakkaammaksi.

Hyvä että, Ansku on jo terveiden kirjoissa.

Hih, Illi meinas että, äipän kirjoittelut riittivätkin ja painoi lähetys nappia. Mä en pysty ollenkaa kirjoittella Samun kanssa. Painaa läppärin saman tien kiinni. Se Pimpom mikä kuuluu kun kone sammuu on niiiiiiiin mukavaa..aargh!
Mulla muuten oli Teemua odottaessa eteistukka, mutta nousi oikealle paikalleen muistaakseni joskus rv 22 paikkeilla. Seurattiin justiin ultrilla.

Mun täytyy lähtee lounaalle jo nyt. Meillä on Teemun kanssa kontrolli kädestä kello 12, ruokailu täytyy hoitaa ennen sitä.

 

[Mariska*]

Höh, teksti tulikin kaksi kertaa!

 

[Sanelma*]

Mulla muuten oli Teemua odottaessa eteistukka, mutta nousi oikealle paikalleen muistaakseni joskus rv 22 paikkeilla. Seurattiin justiin ultrilla.

Sorry kun taas tunkeilen, mutta mun hörötyksestä ei tuu loppua. Eteistukka...

 

[Suvi']

Heipä hei taas pitkästä aikaa!
Ihanaa, että kaikilla odottajilla on (erinäisiä vaivoja lukuunottamatta) kaikki hyvin!
Mukavaa Aniliini, että olet paremmassa kunnossa jo! Sairastaminen raskaana ollessa ei todella ole mukavaa hommaa.

Meillä elämä soljuu ihan mukavasti eteenpäin. Öitä nukutaan jo pääosin ihan mukavasti, vaikka joinakin öinä heräilyä on edelleen turhan paljon. Elsa on kasvanut kovasti ja pian lähdetään varmaan kävelemään ja eihän tuo 1-v päivä enää kaukana ole, joten uskon että vielä tässä talven aikana saamme nähdä ekat askeleet... Sanoja tulee joitakin, äiti on kyllä kaikista paras.

Kiirettä on pitänyt, joten en ole ennättänyt edes kurkkimaan sähköpostiin aikoihin. Kuvia oli ainakin jossain vaiheessa tullut, joten kiitos niistä!

Pitää yrittää taas ryhdistäytyä ja kirjailla palstalla hieman useammin... Voikaa hyvin!

Terkuin Suvi

 

[Stella*]

Tosi ihanaa kuulla, että Suvilla ja Elsalla menee jo hyvin. Kirjoittelepa tosiaan useammin, jos vain jaksat!

Ja hyvähyvä, että Aniliini selätti taudin, kuulosti tosi kamalalta.

Ja plaah, Mariska, että Samun sairastelut jatkuvat. On varmasti tosi rankkaa. Taisi tulla ihan ansaitut lärvit .

Mua alkoi naurattaa taas se, että Sanelmaa nauratti "eteistukka", mä en ollut moista virhettä edes huomannut .

Tuo lapsen vammaisuus on kyllä ihan älyttömän hankala asia. Varmasti on niin, että vammaisesta lapsesta on iloa yhtä lailla kuin terveestäkin, ja että vammainen lapsi voi elää hyvää elämää. Niin ja se, että vammaisuus varmasti kasvattaa vanhempia ja avaa silmät katsomaan maailmaa ihan uudelta kantilta. Mutta mäkin olen kuullut noita ahdistavia kokemuksia. Harvapa niitä kokemuksia jälkeenpäin katsottuna poiskaan vaihtaisi, ihminen on sopeutuvainen otus. Mulle silti yksi nainen sanoi, jolla on kohta nelikymppinen jälkeenjäänyt poika, että hän on suoraan sanoen toivonut muutaman kerran, että poika ei olisi koskaan syntynyt. Hän toki rakastaa lastaan, mutta on kurjaa seurata vierestä, kun toinen ei pysty mihinkään sellaiseen, mihin terveet ihmiset pystyvät. Ja lapsi elää koko ikänsä vanhempiensa luona, kun ei pysty itsenäiseen elämään. Mahtaa olla kamalan rankkaa , vaikka heillä onkin ollut se etu, että poika on elänyt jo aika vanhaksi eikä ole mitään ennusteita kuolemasta. Heitä kylläkin huolestuttaa se, että mitä tapahtuu sitten, jos he kuolevat ennen lasta. Nämä ovat niin monisyisiä asioita, että oikein pelottaa kirjoitella ajatuksiaan ääneen, kun niin helposti tulee sanottua jotakin "väärää". Eihän näistä asioista voi tietää sinänsä mitään, kun ei ole omakohtaista kokemusta.

Kata, meidän plikka taitaa olla samanlainen tissitakiainen kuin Vanessa. Eroahdistus taisi myös jo alkaa... Me ollaan yritetty nyt muutamana iltana sellaista, että mies nukuttaa Kaislaa, mutta parikin tuntia on mennyt niin, että tyttö vain parkuu silmät päästään. Kun mä menen paikalle, itku loppuu kuin seinään. Yöllä yritän tarjota tissin sijasta riepua tai tuttia tai silityksiä, mutta niistä tulee suuri raivo. Kun K saa tissin suuhun, niin simahdus tapahtuu minuuteissa. Huoh! Taidan todeta minäkin, että nyt on näin, ja toivottavasti joskus on toisella tavalla. Rasittaa vaan toisinaan, kun kello 20 jälkeen en voi tehdä kerta kaikkiaan mitään muuta kuin sylitellä ja tissitellä Kaislaa. Jos nukutan tissillä sänkyyn ja lähden pois, niin K havahtuu viimeistään puolen tunnin kuluttua siihen, että en ole vieressä. Hyvät konstit olisivat tarpeen, mutta niitä on vaikea enää kehittää. Pitää kai vaan olla kärsivällinen.

Leon synttäribileet sunnuntaina onnistuivat tosi hienosti, ja poika oli ihan onnensa kukkuloilla kaikista vieraista ja herkuista. En ole nähnyt Leoa ikinä niin ikionnellisena, kun sai olla kaiken keskipisteenä. Ainoat miinukset mun näkökulmasta olivat ne, että koira tuhosi täytekakun (uusi ehdittiin nippa nappa tehdä) ja se, että olin nukkunut edellisenä yönä n. 2 tuntia...

Työpaikoista olitte jutelleet. Se mun hakemani paikka ei sitten osoittautunutkaan loppujen lopuksi unelmapaikaksi. Olisin joutunut tinkimään palkasta ihan liikaa. Kova työtahti, paljon reissaamista ja _pienempi_ palkka kuin mulla oli yliopistolla! En olisi uskonut tuota viimeistä seikkaa. En mä nyt oikeasti halua mennä sillä sektorilla alaspäin urallani... asemaa ois ehkä ollut, ja haastava työ, mutta hei: keskipalkkaa alhaisempi liksa! Työantaja vielä jotenkin närkästyi, kun mä mainitsin asiasta. Multa kysyttiin tiukkoja kysymyksiä siitä, että mitä raha sulle sit oikein merkitsee. Mä nyt satun olemaan sitä mieltä, että jos multa odotetaan paljon, niin kyllä siitä pitää maksaakin.

Eli toisin sanoen se suunnitelma, josta kerroin vuosi sitten, on taas voimissaan. Alan käynnistellä sitä hommaa kevään aikana.

Kyllä Hertta kannattaa hakea paikkaa, vaikka kirpaisisikin. Tiedän tunteen. Mutta kyllä isä osaa hoitaa lähes yksivuotiasta (oletuksena, että menisit kesällä töihin) ihan siinä missä äitikin. Lohdutukseksi voin sanoa, että mun ystäväni Usassa meni töihin, kun lapsi oli 8 vkoa vanha, ja vaaveli on pärjännyt isänsä kanssa ihan loistavasti. Äiti tietysti on väsynyt ja potee tunnontuskia, mutta minkäs teet... . Hankalia valintoja. Ehkä sitä voi yrittää tähdätä siihen, että joskus myöhemmin pitää vuorotteluvapaata tms., jotta ehtii olla lapsen/lasten kanssa enemmän.

Nyt tulee taas romaani, kun juttua tuntuu riittävän... sitä piti vielä sanoa, että näin taas teistä unta viime yönä. Siellä oli Pirittakin otsatukkineen. Sopi sulle ihan hyvin . Tiitua tuijottelin unessa ja pohdin pääni puhki, että mikä kumma sun oikea nimi oli. Meillä oli siis olevinaan joku tahkoojatapaaminen jossakin.

Nyt eilen nauhoittamani sarjan viereen. Oletteko seuranneet Harvoin tarjolla -sarjaa?

 

[Kata*]

Moikkelis Eteistukat ja muut!

Stella, kuulostaa niin tutulta...Meillä on kyllä (kop kop) alkanut jotenkin helpompi jakso nyt monin tavoin, Vanessalla on viimein mennyt puoli vuotta kestänyt eroahdistus ohi ja saan kyläpaikoissakin jopa käydä yksin vessassa..eikä saa hepulia jos ei näe mua viiteen sekuntiin. Mummun kanssakin on ollut hyvin. Yötkin on menneet ok, 1-12 tissittelyä aamupuolella jatkuneet. Äiti sen sijaan on taas ollut vähän stressaantunut ja nukkunut huonosti. Pientä parisuhdekinaa.

Mietin sitä imetyksen lopettamista, kun se nyt on pakko aloittaa piakkoin. Yöpumppaus ei oikein huvita, ja kun kokeilin aamulla pumpata käsipumpulla, niin ei tullut mitään ja sehän sattuu!! Lekuri sanoi et voin saada maidontuotannon lopettavaa lääkettä jos haluan. En tiedä oisko se sit jossain vaiheessa järkevää. Ehkä pitäis ensin yrittää harventaa päiväimetyksiä, se on vaan hankalaa kun tyyppi ei ota sitä tavallista maitoa vielä. Ja mokoma osaa pyytää sitä tissiä jo halutessaan, voi aargh! Mutta toisaalta ehkä puolen vuoden päästä olisi ihan yhtä vaikeaa lopettaa.Mene ja tiedä.

Hertalle tsemppiä työasiaan, hienoa jos mies on valmis ryhtymään kotijoukkoihin!

 

[Sandeman ejk]

Täällä sähköasentaja-Sandeman päivää! Meillä on ollut kylppärissä lamppu rikki jo pitkään (muistanette kun kerroin sen räjähtäneen) no eilen sain sen irti seinästä ja tänään kävin mussuttamassa rautakaupassa huonosta laadusta. Sain sitten ihan mukisematta uuden tilalle vaikka vanha oli 4 vuotta vanha...niiden ei kai ole tarkoitus räjähdellä?. Kun päästiin kotiin Nelliksen kanssa niin laitoin tytön sänkyyn ja itse hikoilin otsalampun kanssa uuden lampun seinään. Ja se toimii!!!! Tuo oli taas yksi ikuisuusprojekti mitä miehen on pitänyt hoitaa ja TAAS minä tein sen kun ei mitään tapahdu. GRRRRRR. Mikä siinä on niin vaikeaa??? Mua taas ottaa aivoon kun kasselen sitä lamppua kaiket päivät ja yritän hämärässä leikata esim Neltsin kynsiä. Tulipahan taas todistettua että osaan mitä vaan jos haluan;-).

Stella: TODELLAKAAN et mene pienemmällä palkalla vaativaan duuniin!!! Johan oli pomppu. Erikoista että lähtevät vielä kommentoimaan palkkavaatimusta. Ei kovin professionaalista...

Hauskaa että Suvin ja Elsan olo sujuu paremmin. Johan se tytteli alkaa olla jo iso, oikeita sanojakin! Vau.

Mies lähti jonnekin suunnittelukokoukseen ja tulee huomenna. Huomenna meinasin käydä vaiks ikeassa jos ilma on tuollainen kökkö. Rautakaupassa suunnittelin uusia valaisimia meidän keittiöön mutta samalla tekis mieli uusia tasot ja kaakelit, mutta siihen ei taida olla varaa. Silloin 4 vuotta sitten remontissa ei tehty mitään keittiölle ja nyt se rupee tympimään vaikka onkin ihan toimiva. Ne kukkakoristekaakelit....jaiks.

Taidan mennä surffaamaan lisää lamppuja...tai siiis en vaan lämmittämään ruokaa Neltsille joka juuri kiekaisi...

 

[Piritta*]

Terve. Olen nauttinut teidän jutuista, enkä olen oikke jaksanut raapustella...Sitä koittaa niin tehokas olla täällä uudessa ympäristössä - hah!

Päällimmäisenä jäi mieleen Stellan erikoinen työkuvio. Siis what?? Varsin kummallinen tilanne. Samaa mieltä - ei kovin professionaalista. Että vielä utskii, mitä raha merkitsee...? Ei kai se nyt mitään hyväntekeväisyystyötä ois ollut..? Kyllähän palkan pitää olla suhteessa työn vaativuuteen, ja mieluusti vähän enemmänkin ;-) Yes, jätät ton mielestäsi, heti.

Hei kiva Suvi, kun kävit kertomassa teidän kuulumisia. Kiva kuulla, että Elsan kanssa menee jo hyvin. Saitteko niistä allergiatesteistä ikinä mitään varmaa diagnoosia?

Voihan meidän tissitakiaisia. En osaa sanoa kyllä juuta enkä jaata. Se tulee niin kokeilemalla, mitä lapsi hyväksyy ja kelpuuttaa. Sitkeitä prinsessoja ovat!

Heh, Matskulla eroahdistus senkun jatkuu En mä kyllä edelleenkään pääse vessaan yksin, oltiin sitten missä tahansa. Siihen on jo niin tottunut. Mutta hienosti poika on nyt ollut mun veljellä hoidossa, ei sitten mitään onkkelmaa, mistä olen errrrittäin happy. Parin vkon päästä päästään miehen kanssa viimein teatteriinkin - jes!

Hyvä Mariska, joskus äidinkin on päästätä kunnolla rentoutumaan Kurjaa sen sijaan, että Samu on taas valvottanut. Voihan vee. Toivottavasti korvaspeliasti osaa auttaa. Mulla ei ole mitään hajua muuten, vaivaako M:a hampaat. Kulmahampaat on poksahdellut ja taakse tulee koko ajan, mutta tiedä häntä, johtuuko mikäkin väninä mistäkin. Onneksi on suurimman osan aikaa hyväntuulinen kaveri.

Ilman muuta Hertta haet sitä paikkaa, ja etenkin kun vaikutti niin unelmapestiltä. Ja onhan hakeminkin sinänsä eri asia, kun olet jo mammiksella ja lapsikaan ei ole enää vauva. Meikällä ei sen sijaan ole vielä sitä vauvaakaan....Pikkasen hankala hakea
Mutta siis, toivotaan, etteivät aivan heti tarvitse uutta ihmistä vaan voisivat odottaa kesään. Ja isän lapsen kanssa kotona on erittäin hyvä ratkaisu

Taidan hoitaa vielä parit hommat alta ennen salille menoa. Adios!

 

[Kirppu*]

Moi,
Sandepa kirjoitti hyvin lampun vaihdosta. Pitänee minunkin tarttua härkää sarvista ja tehdä muutama lampunvaihto operaatio itse. Kylppärissä on jo KOLME palanutta lamppua valaisimissa ja isäntää ei haittaa lainkaan. Pääasia, että joku tuikku vielä vähän valaisee, ettei tarvitse tehdä mitään lampunvaihto-operaatioita! Argghh! Pistää välillä niin kismittämään tuo miehen tyyli olla välittämättä repsottavista paikoista.

Ja yhdyn kommentteihin tuosta Variksen pölöilystä, melkoisen hoopoa. Aika paha alkaa selittelemään millään.

Meillä Anna maiskuttelee kaupan pöperöitä. Puoli purkkia menee nyt kerralla. Ruokailut aloitettiin pottu-porkka-maissi -linjalla. Nyt menee jo lihajuttujakin. Luumuakin piti jo syöttää, kun masu on kovalla pöperöistä. Tänään päräyttikin ulkona nukkuessaan päiväunilla sellaiset tortut, että Huh! Aikamoinen pölläkkä tuprahti kärryistä, kun kävin vilttiä raottamassa. Neiti esittää jälleen vaatimuksiaan, joten on riennettävä.

 

[Nekku ejk]

Huomenta. Vitsit, että mä saan mielettömiä kiksejä linnunlaulusta aamuisin!!!

Me oltiin Keijun kaa eilen samassa bussissa, mutta nähtiin vasta mun jäädessä pois. Höh. Istuin selkä menosuuntaan enkä nähnyt bussiin tulijoita. Olikin muuten tooodella tuskainen matka, sillä vieressäni istui mies, joka ei ollut sekunnin murto-osaa paikallaan, aivan järkyttävän kamalat pakkoliikkeet. Venkosi ja huitoi ja kiskoi vetoketjuaan ja oli pudota paikaltaan. Tatti teki tuloaan otsaan, vaikka tiedän, ettei sille mitään voinut ja oli sairas, mutta kuitenkin...

Mistä päästäänkin meidän ”piristäviin” aiheisiin. Mä eilen täällä nieleskelin Aniliinin serkkua ja Mariskan kertomaa ja muita kohtaloita. ;-( Todella, todella rankkaa, ei pysty kuvittelemaan. Niinhän siinä usein käy, että kovat kokemukset muovaavat ihmistä ja usein jotenkin inhimillisempään suuntaan. Ja omaa lastaan rakastaa sellaisena kuin se on, mutta itse ajattelen niin, että onneksi nykytiede mahdollistaa tutkimuksia. Nimittäin se oman jaksamisen äärirajoilla olo vuosikausia (tai –kymmeniä!!) ja muun perheen jääminen paitsioon tai sen pienen ihmisen tuskat ja kivut eivät todellakaan ole ”oikein” nekään.

Mutta hyvä, että A on taas tolpillaan! Taisin lehdestä lukea, että teiltäpäin se influenssa on lähtenyt liikenteeseen. Mä sairastin viime talvena ja se lihassärky ja kaikkinainen kolotus oli kyllä aivan järkkyä.

Voi Samua... Todella tylsää. Hyvä, että meette spesialistille.

Ääh, Stella sitä duunia – tai siis palkka-asiaa! Todella kummallista ja loistavaa, että olit napakkana, niin pitääkin.

Kata, kyllä se Vane tottuu siihen tavalliseen mjölkkikseen, kun sitkeästi tarjoat vain sitä. Tsemppiä.

Me naurettiin L:n mentyä jo nukkumaan ihan katketaksemme sen juttuja. Niin koomista tarinaa tulee suusta! Liikuttava tapaus. Eilen olivat uimahallissa ja L oli saunassa kommentoinut isänsä sukukalleuksia ja sanonut, että ”iso pippeli”. Olivat muutkin nauraneet. Ja Matiasta se kyllä muistelee melkein päivittäin – ja sitä pizzaa.

Koskas Tiitun ultra onkaan?

 

[**Keijukainen]

Hello! Pikaisesti selasin teidän viestit, oli hurjasti asiaa, kiva! Täällä edelleen on mun kone ajoittain aika "varattu" eli harvemmin pääsen tänne.

Nekku, oli kiva ylläritapaaminen pikaisesti Mähän tulin kyytiin vasta siitä pari pysäkkiä ennen kun jäit pois kun tulin suoraan töistä ja kyllä sitä ihminen sokea on, katsoin vaan että bussi täynnä eikä istumapaikkoja. Mä näin nimittäin sen pakkoliikkeisen miehen mut en kehdannut tuijottaa. Jos olisin kehdannut, olisin nähnyt sutkin Jos olis ollut kesä, oisin sanonut sulle pikaisesti että "näytä masu"
Talvivaatteiden läpi ei vielä niin näy, ei mullakaan.

Ihanaa Aniliini että olet toipumassa. Influenssa on kyllä kurja tauti ja vetää voimat veks totaalisesti.

Hihii, mua nauratti toi Lotan kommentti isälleen Varmasti on jengillä ollut hauskaa. Toi aika kun lapsi alkaa puhua, on jotain aivan mahtavaa ja hauskuutta varmasti riittää. Mä kans kuuntelen aina veljeni 3-vuotiaan juttuja ja tuun niiin hyvälle tuulelle. Kuten eilenkin.

Noi vammaisuusasiat on tosi kipeitä. Mä en oikein osaa kommentoida suuntaan enkä toiseen mutta kyllä ne mua ahdistaa, ihan kamalasti. Ja onneks on noi seulonnat. Mua jännittää rakenneultra, vielä 2 viikkoa, tai siis enää.

Pieniä kuplahduksia tuntuu ajoittain, on ne vielä niin hentoisia että ei oikein tiedä mikä kuplii. Bussimatkalla tänä aamuna tuntui aika paljon kun istuin pitkään paikallaan. Nyt siis rv 17+2.

Mukavaa keväistä päivää, linnut tosiaan lauloi heti kun avasin ulko-oven aamulla. Ah!

Stella, aika kökköä mun mielestä kans toi palkkahomma. Hyvä ettei ottanut, eipä kannata. Parempaa odotellessa Ja se sun suunnitelma oli kyllä kutkuttava, toteuta se vaan!

 

[Piritta*]

Aamupäivää!
Samaa mieltä, tuntuu jo aika keväiseltä, kun päivä pitenee ja aamuisin kuuluu linnunviserrystä. Ja toi päivän pidentyminen on niin positiivinen asia! Vieläkin jaksan ihmetellä, etten aiempina vuosina juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen, että oli niin pimeää koko ajan. Nyt se suorastaan ahdistaa! Mutta tietty, aiemmin taisi olla hiukkasen enemmän luntakin.

Nekku, onkin pitänyt kysyä, että mitä ihmettä teidän kotikaksikko tekee päivisin. Mies on aika hajalla, kun ei ole kiva ulkoilla, ja poju on rähmällään tämän tästä, kun on niin liukasta. Mutta niin, uimahalliinpa tietenkin. Pitää ehdottaa - ja patistaa, mies kun ei ole mikään uimahallifriikki.

Heh, mitä totuuksia pääsee Loden suusta Nämä on just niitä "isillä on iso juna" - osastoa Hauskaa. M ei edelleenkään lausu mitään ns. järjellistä suustaan, ja eilen olisin todella toivonut, että ymmärrän, mitä herra haluaa. Ei halunnut millään mennä maate, ja selitti ja selitti jotain kiivaasti, mutta mama ei vaan ymmärtänyt.

Keijukin olet muuten jo noin pitkällä. Huisia! Tuosta ne ihanat ajat alkavat, kun liikkeet vahvistuu ja maha alkaa kasvaa. Tosin muistaakseni mulla meni vielä aika montakin viikkoa viimeksi, kun raskaus varsinaisesti alkoi näkyä.

Niin tuosta vammaisuudesta. Suvussamme on lievästi vammainen poika, joka on ulkopäin ihan normaali, mutta henkisesti ei. Ja se on ollut ihan todella todella rankkaa koko perheelle, ja vaikeuttanut/tulehduttanut muiden perheenjäsenten välejä. Siksi nämä asiat ovat äärimmäisen vaikeita, eikä sitä ehkä siksi osaa edes ajatella ennakkoon, miten asiaan suhtautuisi.

Katalle piti sanoa samaa, mitä Nekku, eli kannattaisi varmaan vähennellä päiväimetyksiä, ja sinnikkäästi tarjota vaan tavan maitoa. Kyllä se jossain vaiheessa kelpaa ja vaikka ei muutamiin päiviin maitoa joisi, ei se haittaa tekisi. Mietin vaan, että V tuskin itse alkaa irrottautua oma-aloitteisesti tissistä pitkäänkään aikaan, jos tarjoilu ei lakkaa. On se verran ihastunut daisaan

Heeh, toi on kyllä vitsikästä, miten jotkut asiat ei haittaa miehiä lainkaan. Ne varmaan kävisi kynttilän valossa vessassa, jos kaikki lamput palaisivat. Meillä murheenkryyni on se, että mies ei koskaan viikkaa vaatteita, jotka ei mene pesuun, kaappiin/henkareihin takaisin, vaan niitä lojuu milloin missäkin tuolissa ja tuolinselkämyksellä. Hemmetti, että voi ottaa aivoon välillä.

Nyt lounaalle - valmiiseen pöytään, ihanaa!

 

[Mariska*]

Heipsansaa..

Kirjoitin pitkätpätkät ja tsadaa onnistuin taikomaan tekstin bittiavaruuteen..
Yritetään uudelleen..

Mulla on takana niin "kusinen" yö. Teemu pissasi sänkyynsä ja kissa lattialle. Samulla oli ne normaalit huutokonserttinsa. Aamulla mätkähdin jäisellä pihalla selälleen ja satutin vähän lonkkaa, rannetta ja alaselkää, muttei onneksi mitään pahempaa. Jokatapauksessa mun aamusta on linnunlaulu kaukana.

Hauska toi Lotan kommentti..
Mulle tuli tosta mieleen kun, mummo käytti Teemua ja Teemun serkkutyttöä uimahallissa. Pukuhuoneessa oli ollut iso täti, isoine takapuolineen. No lapsiahan kiinnosti tämän naisen pylly ihan kamalasti. Mummo sai muutettua keskustelun suuntaa ja lähti käymään vessassa. Sillävälin nää ipanat olivat piirittäneet sen tädin ja pommittivat sitä kysymyksillä tyyliin:-miksi sun pylly on noin iso ja kuoppainen (selluliitti). No onneksi tää täti ymmärsi ettei lapset pahalla kyselleet ja vastaili vaan ystävällisesti että, on olemassa erinäköisiä ja kokoisia pyllyjä. No olihan se vähän noloa mutta, kyllä me ollaan jälkeenpäin jo naurettukkin sille jutulle.

Olipas loppujenlopuksi mölö tapaus se Stellan työkuvio. Vanhat suunnitelmat esille vaan. Leolle myöhästyneet synttärionnittelut.

Kiva oli kuulla Suvista ja Elsasta. Hyvä että, sujuu jo paremmin.

Pirita, "ole onnellinen" jos Matsku ei kiukkua hampaita. Samulle on tehnyt jokaikinen hammas niin kauhean kipeää. Ettei ilman itkuja ja särkylääkettä ole selvitty yhdestäkään hampaasta. Ja sen tosiaan huomaa koska ientä särkee. Yleensä huutaa ja kiemurtelee suu kiinni, käsi suun edessä. Yllättävän kova ääni lähtee siitäkin.

Varasin meille maaliskuun puolivälissä matkan Kuusamoon. Mennään autojunalla makuuvaunussa ouluun ja siitä sitten autolla Kuusamoon. Olisi tuntunut aika raa'alta istuttaa lapsia yhdeksän tuntia autossa. Nyt saadaan nukkua yö makuuvaunussa ja sitten ei ole kuin muutaman tunnin matka määränpäähän. Tulomatkalla käydään sukuloimassa samalla Pohjois-Karjalassa ja saadaan levähtää siellä yksi yö.
Mä en oo ikinä lasketellut, oon maastohiihto-ihmisiä. Mutta jotenkin mua kiehtoo se laskettelukin. Oppiskohan sitä vielä ihan ittekseen vai menisköhän johonkin laskettelukouluun? Mitä luulette? Mä vaan pelkään että, se vauhti ottaa yliotteen ja mä en pysty pysäyttämään vauhtia ja sitten saan irottaa itteni jostain männynkäppyrästä roikkumasta.

Äh, sata asiaa jäi kommentoimatta. Mutta nyt lähen lounaalle!

Ai vitsit kun te ootte ihania. Hetki täällä teidän kanssa juttelemassa. Olo on niin paljon parempi kun vielä aamulla. Thanks!

 

[Julia ejk]

En tiä mikä tänä aamuna "vaivaa" kun kaikki jutut naurattaa. Jotain hysteriaa ilmassa. Kait saan syyttää hormoneita

Nekku, Ilona on vähintään yhtä kikseissä linnunlaulusta kuin sää. Ensimmäisenä ulos tultuamme katseli taivaalle tajuton hymy naamallaan ja yritti matkia lintuja. Hauska. Siitäkös tää mun hyvä aamu sit lähtikin.

Mariskan kaatumista kauhistelin. Onneks et päätäs lyönyt.
Mun oli tarkoitus aamulla lähteä kyläileen kävellen, mutta kun en siihen hätään löytänyt liukuestepiikkejäni kenkiin, niin hurautinkin autolla. Kyllä saa olla kieli keskellä suuta muksun kans ulkona leikkiessä. Ilona on jo kerran tänä talvena kaatunut leuka edellä ja saanut melkoiset jääruvet ja vuotavan huulen.

Piritta, me ollaan koko syksy käyty Ilonan kans kerran viikossa uimassa. Se on todellakin hyvää ajanvietettä huonoilla ilmoilla. Eilenkin Illi polskutteli ja meni liususta yli tunnin ajan. Sitten olikin sopivan väsynyt saunomisen jälkeen ja mun nukutusvuoro hoitui helposti
On muuten nyt aikalailla vakiintunut semmoinen 30-45 minuuttia nukuttamisajaksi. Neljänä yönä peräkkäin pysyi koko yön sängyssään, viime yönä oli tullut meidän huoneeseen (en herännyt) ja mies huomasi vaipan vuotaneen. Liekö siksi herännyt.

Nonni, nyt mua viedään.

 

[Sandeman ejk]

Moro tytöt,
Musta tohon keväiseeen linnunlauluun kuuluisi ehdottomasti enemmän lunta, mutta kun ei niin ei.
Ja me hurautettiin autolla kauppaan kun kerrankin oli auto! Lisää ikuisuusasioita: vein kasan pulloja palautukseen. Mies käy kyllä kaupassa mutta ei ikinä tajua ottaa eteisestä pullokassia, ellen huomauta asiasta. Mä olen nyt lisännyt yhden kierrätettävän asian mun kierrätyslistaan: kartongit. En mitenkään orjallisesti keräile niitä, esim litran kugurttipurkit menee edelleen roskiin kun en jaksa sitä huuhteluoperaatiota, yäk. Mutta muropakkaukseen menee helposti sisään viikon muut kartongit ja sitten kaupassa käydessä pudotan ne laatikkoon. Jos homma olis helpompaa ja omassa roskiskatoksessa olis kyseinen laatikko niin sitten kierrätyskin olisi ehdotonta. Lasipurkkeja kertyy niin paljon etten tosiaankaan kehtaa heittää niitä roskiin.

Uimahalli on kyllä ihan ehdoton unentuoja! N polskii ihan mielissään joka maanantai ja illalla uni tulee hetkessä. Meidän yöt alkaa olla ok, N herää ehkä pari kertaa tuttia hakien, rauhoittuu siihen, mutta jos on nukkunut muuten täyden yön niin silloin huutaa joskus viiden maissa tissiä. Viime yönäkin annoin maitoa klo 5.20 kun en jaksanut kuunnella huutoa. Söi ja sitten nukkui vielä puoli ysiin!! Luksusta. Nyt nukkuu päikkäreitä, päivän ekoja, kunnes kahden jälkeen lähdetään jumppaan.

Onkos se Pn miekkonen kokeillut niitä peuhu/tempputaloja? Vai onko ne tarkoitettu vähän vanhemmille lapsille? Muistaakseni jossain Itiksessä on yksi.

Eilisen rautakauppakäynnin jälkeen mulle iski karmea sisustustarve! Jösses kun meidän keittiöstä saisi kivemman näköisen kun vähän panostaisi. Onko joku kokeillut keittiön kaappien välitilaan laminaattia? Vanhat kaakelit kun pitäisi jättää alle. Samalla tekis mieli laitattaa uudet tasot, mutta tiskialtaat ja keraaminen taso pitäisi upottaa uuteen enkä usko että mieheltä riittää energiaa ja aikaa sellaiseen. Uudet lamput vaatii sähkömiestä joten sekin voi olla siinä toteutumisen rajoilla.

Taidan varmistaa viikonlopun lapsenvahdin eli soittaa äidille.

 

[**Keijukainen]

Arg joo, Piritta, toi vaatteiden levittely on tuttua meilläkin. Tosi kypsänä oon välillä. Samoin (edelleen) kaappien ovien auki jättäminen...

Sande, meillä on harjattua teräslevyä kalustevälissä, voi tietty olla monelle liian modernia? Mutta tosi helppo pitää puhtaana kun ei tartte hinkata kaakelivälejä.

Toi kierrätyshomma on kyllä tärkee. Meillä on varsinainen ekotaloyhtiö kun on pahvi- bio- lasi- ja metallikierrätysastiat, se tekee autottomille asian tosi helpoksi.

Onko muut odottajat kärsineet päänsärystä? Mulle iskee välillä ihan kamala päänsärky, voi tietty johtuu niskajumeistakin. Mutta uskon että on enempi hormonaalista. Onneksi ei ole ihan päivittäistä.

Ihanaa, tänään pääsen kampaajalle! Kerron Nekku sulta terkut Tosi mukavalta vaikutti puhelimessa, sain peruutusajan kun jätin nroni.

 

[Tiitu]

Helou,

Huhhuh, töissä ollut niin kiirus, että en ole kerennyt kommentoimaan. On ainakin (työ)päivät menneet nopeasti, jotain positiivista kiireessäkin. Luin niin nopeasti viestit läpi, että en muista puoliakaan...Suvista oli tosi kiva kuulla, ihanaa, että lapsen kanssa alkaa sujumaan helpommin.

Keiju, mulla on myös välillä (esim. eilen) päänsärkyä, sellainen pieni kivistys koko päivän, kuitenkin ilman lääkkeitä pärjää. Heh, mullakin on tänään kampaaja, ihanaa.

Stellalla vähän erikoiselta kuulostaa se työpaikka, ei tosiaankaan kande tinkiä palkasta.

Mulla on se np-ultra perjantaina aamupäivällä, jännittää. Nyt menossa 12+2... Tasan 5 viikkoa Keijun jäljessä tullaan Äh, pakko mennä taas, palaillaan...

 

[Aniliini#]

Hei, Leon synttärionnittelut ovat jääneet multa väliin, onnea jälkikäteen! Oliskos 2-vuotiaasta sankarista kuvia laittaa?

Voi, Mariska, mä ihan ääneen käkätin sun eloas, niin hauskasti kirjoitit - vaikkakaan tapahtumat eivät olleet mukavia. Ja onneksi et satuttanut sen pahemmin itseäsi.
Me käytiin kävelyllä ja kieli keskellä suuta meninkin, hiekoitettu oli tiet, mutta kyllä niitä livakkaita kohtia sieltä löytyi. Pystyssä kuitenkin.

Lasten suusta -juttuja on niin mainio lukea! Mua jotenkin hävetti, kun meitä vastaan käveli eräs eversti evp ja Vili tokaisi kovaan ääneen, että täti!! Yleensä tunnistaa tädit ja sedät aika hyvin, mikä lie nyt mennyt mönkään, kun herra isoherra näyttää kyllä täysin sedältä.
Lotan jutut naurattaa!

Mahtijuttu, että Elsan ja äitinsä elo on helpottumaan päin. Muakin kiinnostaa, että selvisikö allergiat? Joko Suvi pukkaa uutta vauvakuumetta, kun alkaa helpottamaan?

Keiju, mullakin ajoittaista päänsärkyä, muulloin en kärsi, mutta nyt raskausaikana kylläkin. Kahvi auttaa mulla useimmiten.

Mä tunnen itseni jo aika mammutiksi. Painoa ei ole kertynyt vielä viittäkään kiloa, mutta mm. sängystä nouseminen ja kääntyminen on yhtä ähkimistä. Mutta kolme kuukautta enää, hui, miten nopsasti aika vaan kuluu! 29. vko jo.

Ikuisuusaiheeseen eli miehen saamattomuuteen remppa-asioissa "otan osaa", sama täällä. Enkä edes viitsi tarkemmin luetella, alkaa vaan taas keljuttamaan. Samoin kyllä korventaa omakin saamattomuus, esim. juuri Sanden mainitsemia pahveja on kaapissa vino pino, kunpa saisin aikaiseksi kiikuttaa ne kierrätykseen. Ja sitten valitan, kun meillä ei ole tilaa ja säilön pahveja kilokaupalla!

Hei, kertokaas minkälaisissa sängyissä nukutte? Uutta vailla edelleen..

Mun tekee taas mieli jotain makeata. Taidan taas pidättäytyä marjoissa ja jugussa, vkl:na sitten namuja/jädeä.

 

[**Keijukainen]

Tiitun ultra häämöttääkin sit ylihuomenna. Odotan kuulumisia jo nyt =) Vauveli onkin sitten jo huomattavan eri näköinen kuin se "rusina" alku-ultrassa. Tuleeko mies mukaan?

Kiitos päänsärkyinfosta. Mullakaan ei normaalisti koskaan ole mutta nyt välillä ja varsinkin huonosti nukutun yön jälkeen. Herään nyt joka yö neljän-viiden maissa täysin pirteänä mutta onneksi saan vielä unta sen jälkeen vaikka ei varsinaisesti enää nukuttaiskaan.

Mariskan kaatuminen kuullosti hurjalta, onneksi ei pahemmin käynyt.

Aniliini, meillä on isäni tekemä parisänky, 160 x 200 cm. Patjat on tosi hyvät ja oli hintavatkin aikanaan (kandee satsata), tykätään nukkua sellaisilla aika kovilla patjoilla ja tyynyinäkin on tempurit. Jotkut on kehuneet kovasti Hästensin petejä, ei ole kokemusta. Sellaista puuvillaista Futon-patjaa himoitsen seuraavaksi.Mikäs se patjan käyttöikä olikaan?

Mun maha on tosiaan edelleen aika pieni ja miksei oliskin. Edestä katsottuna ei huomaa mitään kun vyötärö on ennallaan mutta sivusta katsottuna mulla on sellainen pieni, pinkeä ja kova kaljamaha. Kai se alkaa reilusti näkyä tuossa viim. kuukauden päästä?

 

[**Keijukainen]

Niin, ja kiva Tiitu kun ilmoittauduit!

 

[Stella*]

Jaa miten niin väsynyt? Aloin nauraa ihan tolkuttomasti, kun luin, että Nekku nieleskeli Aniliinin serkkua... , vaikka siis vakavasta aiheesta olikin oikeasti kyse.

Juu, se työpaikka oli lopulta mölö myös muiden asioiden suhteen, mutta kun Nekku pöyristeli sitä, että sähköpostilla ilmoitettiin lopputulos, niin mitenkäs tämä sitten pitäisi tulkita, että mulle ei ole ilmoitettu mitään!? Olen vain tulkinnut, että meidän yhteistyömme loppui ennen kuin alkoikaan, mutta ottaa kyllä pannuun, että eivät voi olla yhteydessä. Tuon palkka-asian suhteen tuli vähän sellainen fiilis, että pitävät korkeastikoulutettuja naisia töissä matalalla palkalla, ja omistaja(miehe)t käärivät voitot. Pyh ja hyh. Firmassa, jossa mun mies on töissä, maksetaan suunnilleen samasta duunista lähes tonni enemmän. No joo, se siitä.

Hertta kyseli niistä soseista. Meillä Kaislalle on kelvannut bataatti hyvin. Muussaan sen sauvasekoittimella ihan samettiseksi mössöksi ja sekoitan joukkoon Nania. Olen antanut myös omenaa ja päärynää, jotka kumpikin maistuvat ihan hyvin. Tänään annoin jo kasvis-kana-sosetta, ja sitäkin upposi peräti 1/3 purkillista. Ehkä sun kannattaa tosiaan kokeilla hedelmäsoseita. Leo aloitti peruna-maissilla ja banaanilla.

Meillä on miehen tekemä sänky, jossa vaahtomuoviset patjat. Kun vaahtomuovipatjaan tottuu, on tosi vaikea nukkua "hyllyvällä" joustinpatjalla. Hyvää tyynyä kaipaan kovasti. Pitänee kokeilla sellaista Tempuria. Miehen innoittamana hankin sellaisen keskikovan höyhentyynyn, mutta se on mulle aivan liian pehmeä ja littana.

Aniliini, mulla ei ole synttärikuvia vielä, kun meidän kamera kosahti synttäreiden iltana. Kuvat ovat kyllä muistikortilla, mutta pitää odottaa, että saan uuden kameran. Voin laittaa ennen sitä jonkun muun kuvan meidän liuhuletistä.

Keijukainen, yleensä se maha putkahtaa ensisynnyttäjällä esiin rv 20- rv 22, joten kuukauden päästä omaat pallomahan .

Meillä mies on yllättäen ruvennut enemmän osallistumaan kotitöihin, vissiin säälii mua unetonta. Mutta niitä vaatteita löytyy kyllä joka paikasta!

Sandeman, mun ekologinen omatunto kehoitti myös kartonkien kierrätykseen. Tiskipöydän alakaappi on aikamoinen systeemi, kun kaikki kierrätysastiat pitää saada mahtumaan sinne. Ja ne pitää pahus aika usein tyhjentääkin... mutta eiköhän se ole sen väärtiä.

 

[Piritta*]

Ou nou Mariska, kuulosti kyllä niin heviltä teidän yö. Miten sä jaksat pitää silmiä auki päivällä? Ja toi kaatuminenkin! Onneksi ei käynyt pahemmin. Nyt on todella veemäiset kelit meneillään, ja kappas, jotain näkyy satavan taivaaltakin.

Musta Julia tuntuu, että noi Hoplopit sun muut on vähän isommille, eli aikaisintaan kaksveelle. Matsku jäis semiarkana jalkoihin ja ei ehkä muutenkaan innostuisi. Epäilen, ettei ihan heti lämpenisi uima-altaisiinkaan. Mutta on ollut mielessä kyllä, ehkä syssyllä voisi kokeillakin.

Aniliini, sänkyyn kannattaa satsata ja paljonkin. Huonossa sängyssä saa vain selän kipeeksi. Meillä on molemmilla omat patjat, koska ollaan niin eri painoisia. On huippujuttu, koska jos toinen kääntyy tai nousee tms. sitä ei toinen huomaa lainkaan, välttämättä. Patjan jäykkyys on kait aika mielipideasia, mutta itse tykkään melko kovasta. En mä osaa oikke muuta sanoa, hinta kertoo paljon: mitä kalliimpi sitä pitkäikäisempi ja laadukkaampi. Toisaalta Hästensissä taitaa aikas paljon maksaa itse merkki ja sen markkinointi.

Stella, kokeile ihmeessä anatomista tyynyä! En muuta tyynyä enää kelpuutakaan. On aina sopivan jämäkkä, mutta silti muotoutuu pään alle nopeasti. Ihana! Ostin Hemtexistä, eikä ollut tyyris, jotain 15 e tarjouksessa.

Pitikö Stella niiden siis jo ilmoitella päätöksestä, siis toi työåpaikkakeissi? Luulisi kyllä, että jollain lailla ilmoittavat. Voi mölöys tosiaan ja miten sovinistista, pöh ja pah.

Kivaa että tiitun ultra on näinkin pian. Siellä polskiikin jo paljon isompi sintti kun ekassa u:ssa.

Mä olen aivan fiiliksissä, kun mun rakas frendi on raskaana ja lähettelee mulle onnen täytteisiä meilejä. Eka raskaus on niin - aaaah. Nyt meikä odottaa jo vappua kuin kuuta nousevaa....

Jep, jatketaan taas.

 

[gissa]

Huomenta!
Taas olen ollut hiljaa muutaman päivän, ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, lukemassa olen kuitenkin käynyt ahkerasti.

Aniliini, mä olen törmännyt sellaiseen sänkytestiin, jossa vertailtiin aika monia merkkejä ja yllättäen Ikean sängyt pärjäsivät lähes Hästensin tasolle, joten itse ajattelin ostaa seuraavaksi sieltä. Hinta ei kuitenkaan taida ihan samaa tasoa olla
Piti muuten kysyä teiltä, että onko jollain ollut mammauikkareita käytössä? Aniliini ainakin kävi vesijumpassa raskausaikana, millaista uikkaria käytit. Mä kävin tiistaina etsimässä, enkä löytänyt, joten jäi eilinen suunniteltu vesijumppa menemättä Yritin ostaa sitten vaan isompaa kokoa, mutta ne sitten kiristi tisseistä tai jostain kuitenkin tai vaihtoehtoisesti olivat jostain muualta liian löysiä. Neuvoja kiitos!!

Mäkin odottelen kovasti Tiitun ultraa, toivottavasti on jo aamulla, että pääset sitten kertomaan kuulumiset jo päivällä??

Mulla on kyllä ihan selkeä maha jo. Tietysti riippuu millaisia vaatteita käyttää, mutta ei mulla ainakaan vanhat enää mahdu, vaan käytän jo pelkästään äippähousuja. Paksu mikä paksu

Olin eilen ystävän luona ja sain häneltä lainaksi turvavyön alentimen, onko muilla ollut käytössä? Niin kivaa olla ystävän luona, joka siis ihan ylionnellinen meidän puolesta, kun tiesi tilanteen. Hänellä 2 pientä lasta ja jutut tietysti sen mukaisia

Mulla oli paljon asioita mitä piti kommentoida, mutta nyt en muista niistä yhtään. Sori. Mukavaa päivää kaikille, töihin ja kotiin!!!!

 

[Aniliini#]

Meillä täällä jo toinen känkkäränkkäaamu, Vili sai ti MPR-rokotteen ja kyllä _todellakin_ ärtymystä havaittavissa, mitä th hieman uhkaili tulevaksi. Onko muilla ollut ja kestääkö miten kauan? Alkaa pinna paukkumaan äiteelläkin, kun kaikki on päärinväin, vaikka mitä keksisi. Tai nyt kuuntelee muumilaulua mun sylissä, tulin maksamaan parit laskut ja kuinkas ollakaan, osoitteeksi piirtyi plaza.fi.. Vertaistukea alitajuntaisestikin vailla..

Gissa, mä sain mun kamulta lainaksi äitiysuikkarin, mun mielestä osti sen ihan jostain halpiskaupasta eli ei edes ollut kallis. Katohan vaikka huuto.netistäkin.
Vyönalentimesta ai kokemusta.

Kiitokset sänkytestivinkkauksesta, pitääkin yrittää kaivella nettiä sitten, kun poika nukkuu. Meillä Jyskistä tuo vanha sänky ja osoittautui heti ekan vuoden jälkeen ihan sudeksi. Eikös gissa muuten Myllyn lähelle ole rakenteilla Ikeakin, vai mitä kaikkea sinne nousee?

Stellalla sitten "omat tuulet" puhaltelemaan töiden suhteen!

Julia, mitä Ilona tekee sen kolme varttia, joka nukutukseen menee? Meillä siis myös välillä venyy niin pitkäksi, tai siis muuta ei tarvitse tehdä kuin olla lähellä, mutta pyörii ja hyörii tuon ajana, ennen kuin saa unenpäästä kiinni. Päikkäreille meno (samalla kaavalla) onnistuu 5-10:ssä minuutissa. Joskus yöunetkin löytyvät pikaisesti, mutta yleensä menee puolisen tuntia.

Kyllä Piritta mä ajattelen samalla tavalla, ettei tästä toisesta raskaudesta nauti ollenkaan samalla mittakaavalla kuin ekasta. Silloin olin paljon kipeämpi, eikä se keljuttanut kuin ihan satunnaisesti, olo oli vaan aikas euforinen ja hehkuva lähes koko ajan. Nyt vaan odottelee, että aika kuluisi äkkiä, kun olo on niin paksu, eikä pojan kanssa pääsen taipumaan joka leikkiin. En mä mitenkään ahdistunutkaan ole, mutta vähän kärsimättömyyttä pukkaa. Äkkiä se kevät tulee!

Ihana muuten Mollyn "sanomalehti-episodi", hauska ja liikuttava (niin kuin joka toinen asia nykyisin) tarina. Sulla on kyllä kelpo miekkonen, hienon tunnustuksen sait!

Sanelma pääseekin laivareissulle, kivaa! Mä kanssa haluaisin piknik-risteilylle, en välitä yön yli-reissusta, mutta taidetaan siirtää kesään, Vilikin oli kolmeviikkoisena piknikillä! =)

Nyt ulkoilemaan, jospa mieli/mielet parantuisivat lumessa temmeltäessä, meillä on kunnon kinokset!

 

[**Keijukainen]

Hello!
Huh, mikä aamu! Mua todella pännii että oon täällä duunissa vastuussa vähän kaikesta. Kun pomo on poissa niin kaikki on mun käsissä. Onhan se sitäkin että otan stressiä asioiden hoitumisesta. No, en kauaa, saavat pian pärjätä keskenään =)

Nekku, kiitos todellakin kampaajavinkistä! Ihana ihminen ja olen todella tyytyväinen. Oli otettu kun olit suositellut Varasin jo seuraavankin ajan!

Gissa, ehtisitkö keväällä piipahtaa kaffella/lounaalla kesken työpäivän, olen jossain vaiheessa tekemässä sun kulmille työmatkaa omalla aikataululla? Ja tietty muutkin lähistöllä asuvat, Aniliini?? Päivää en vielä tiedä, enkä edes kuukautta, varmaan vasta huhti-touko?

Kyllä mullakin maha näkyy aika selvästi jo ja pian on pakko ostaa äitiyshousut, kahdet omat menee vielä jalkaan. Jotkut paidat on liian lyhyitä ja helmaa saa kiskoa alaspäin useaan otteeseen päivän aikana.

Nyt täytyy taas jatkaa..