Jiihaa, pääsinpäs lukemaan vanhaakin ketjua. Mies ja Ilona nukkuvat, mää kökötän silmät ristissä koneella. Kurkku on kipeä ja siksi nukuin huonosti.
Vanhoja juttuja lukiessa alkoi naurattaa kun tajusin miten paljon kaikkea tapahtuu lyhyessäkin ajassa. Meinasin kommentoida Lotan viittä hammasta kun jo luinkin, että tulossa on kuudes hammas. Sitten kaikkien reissut ja sairastamiset, remontoinnit, mökkihaaveet ja jo kesälomasuunnitelmatkin. Ihan kuin kirjaa lukisi, välillä nauraen, joskus vähän allapäin.
Riinuskalle onnea Kotiin. Muistan vielä hyvin tuon tunteen, vaikka tässä ollaankin asuttu jo 3,5 vuotta. Kertakaikkiaan ihanaa. Rauhassa sitten vaan niitä pihahommia, ei ne siitä mihinkään karkaa, vaikka säästäisi ensi kesäänkin. Kaikkeen tottuu ja ei sitä itteensä ihan katki tarvi pistää sen takia, että kaikki olis heti tip top.
Katalle ristiäisonnittelut, kaunis nimi. Kuvia en ole vielä katsonut, liekö se osoitteeni enää toiminnassakaan.. Onko Aurora nimellä muuten mitään tekemistä revontulien kanssa? Mulla vaan hassu mielleyhtymä, noh, kauniita ne on ne revontuletkin.
Asiasta toiseen - sanoit, että vauvan puolesta tekisi mitä vain, olen samaa mieltä. Nyt käsitän kuinka syvällisesti äitini aikoinaan tarkoitti sanoessaan, että meijän lasten puolesta vaikka kuolisi.
Itkuhälyttimistä - meillä on molemmat, radiopuhelin ja itkuhälytin. Radiopuhelin on musta ärsyttävä kun ei ota ääniä tarpeeksi herkästi, juuri niin kuin teilläkin. Itkuhälyttimestä kuuluu paljon paremmin, ehtii laittamaan tutin suuhun ennen kuin on täysin hereillä ja sitten saattaa vielä jatkaa unia. Tärkeä pointti musta.
Piritta - on aivan mahtavaa kun vauva alkaa jutella, ihan oikeita sanoja. Niin, tai ainakin sellaisia SANOJA, joita äiti ja isä tajuavat
) Ilona sanoo aiti ja iti. Iti harvemmin, mutta aiti tulee välillä lamppuakin katsoessa...hih.
Mun pitää alkaa opetella laskettelemaan. Oon viimeksi laskenut noin viisitoista vuotta sitten. Lumilaudalla oon mennyt Lapin reissuilla, mutta nyt jäi sekin, olin vaan hiihtämässä. Mieheni on laskenut ekan kerran kolmen vanhana, nyttemmin vain lautaillut. Eiköhän oteta tavoitteeksi laskettelu perheen yhteiseksi harrastukseksi kun molemmilla on siihen valmiuksia ja kiinnostusta.
Stellan tavoin koen arkiahdistusta reissusta kotiutuessa. Lomalla ollessa sitä vaan jotenkin on niin erilaista ja aivan mahtavaa kun ollaan perheen kera. Mies huokaili Lapin reissulla ollessamme, että "voi kun ei tarvis takasin mennä ollenkaan".
Vai että pääsee Nekku Barcelonaan! Täällä hieman naama vihreänä, se on mun suosikki kaupunkeja ja tuossa sivulla kaiken lisäksi roikkuu toi mainos "Barcelona 459". Et sitten ole maisemissa jos tuun Hesaan 25. päivä. Ei muuta kuin mahtavaa lomailua.
Sairaan lapsen hoitamiseen tuli sipulin lisäks mieleeni, että jos ei ole ilmankostutinta niin aika hyvä konsti voisi olla märän pyyhkeen patterille ripustaminen. Oon laittanut ittelleni ja auttoi yskänärsytykseen. Kuten myös Ilonan harsorätti naamalla! Kertyy kosteutta hengityksestä, eikä yskitä niin paljoa ja henki kulkee kuitenkin. Peiton alla mua ahdistaa liiaksi.
Mää poukkoilen nyt aiheesta toiseen ja tästä tulee ihan maratoni-pitkä, mutta kun nyt oon vauhdissa niin menkööt!
Mariska - mua naurattaa kun kuvittelen Samun KIERIMÄÄN ympäriinsä. Aika metkaa.
No niin, nyt nauran sitten Stellan kuvailemalle kaaokselle Leon, tuikkulyhdyn ja koiran kanssa
Nyt alkaa kuulua Ilonan ääniä, pääsinkin JO edellisen ketjun toisen sivun puoliväliin...
. Oli kyllä aika mahtavaa eilen painella jo t-paidassa!