Tahkoojaplussat 46

Tahkoojaplussat 46

Kirppu 9.8.2005 Viljami, 52 cm, 4750 g (esikoinen poika -97)
Hilla: 20.8.2005 Nea, 50cm 3390g
Riinuska: 7.1.2006 Juska, 50cm 3260g
Stella: 24.1.2006 Leo, 48 cm 3250 g
Julia: 30.5.2006 Ilona, 49cm 3240g
Nekku: 30.6.2006 Lotta, 51 cm, 4165 g
Piritta: 30.6.2006 Matias, 50,5 cm, 3330 g
Aniliini: 21.7.2006 Vili, 51,5 cm, 3660 g.
Mariska: 9.8.2006 Samu, 51 cm, 3100 g (esikoinen Teemu 12/02)
Suvi 10.2.2007, tyttö 46 cm, 2500 g
Kata 23.2.2007, tyttö 53 cm, 4428 g
Murmeli 23.2.2007, tyttö 51 cm, 3650 g

La:t:
Sandeman 16.4.2007
Kirppu 7.7.2007
Hertta 20.7.2007
Stella 30.7.2007

 

Oukkidoukki, toivottavasti kukaan ei tuhertele samaan aikaan uutta ketjua..

Eli..ollaan käyty pari päivää vaan lukemassa viestejä, kun yksikätisenä kirjoittaminen on niin raivostuttavaa! Nyt sekä rinsenssa että isukki nukkuvat, joten yritän olla nopea (tänään ei ole kovin pitkillä unilla vielä viihtynyt).

Yhdyn Murmelin sanoihin, että alku on yllättävän rankkaa, tosiaan vaikka vauva periaatteessa vain syö ja nukkuu, vievät nuokin toiminnot tottumattomilta vanhemmilta 24 h vuorokaudessa.. Olen tosi tyytyväinen, että mies on kotona, aina pääsee toinen kauppaan, eikä ole niin stressiä yöunista kummallakaan. Mies on ollut tosi hermona tytön käsittelystä, mutta tänään olin reilu tunnin Tapiolassa ostoksilla, ja olivat pärjänneet hyvin vaikkei typy ollut nukkunut ollenkaan. Oli ihanaa olla yksin liikkeellä kodin ulkopuolella eka kertaa!!

Pitää vaan itse sinnikkäästi käydä muualla, sillä täällä kotona sitä niin helposti vaan hoitaa kaiken. Mies on kyllä ihanasti siivonnut ja käynyt kaupassa yms. kokoajan. Ainoa asia mikä ärsyttää, on että meidän päivärytmit on ihan eri aikatauluissa. Minä ja tyttö mennään nukkumaan kymmenen aikaan (koska siitä alkaa ainoa pidempi n. 3 h yhtenäinen unipätkä), mutta mies valvoskelee usein jopa kahteen asti TV:n ja netin äärellä, ja sitten kun tulee nukkumaan niin makkarissa ei saa enää nukkua, koska neiti alkaa heräilemään ja ähisemään ihan tauotta joskus kolmen jälkeen. Siispä mies sitten rättiväsynä siirtyy sohvalle ja heräilee siellä sitten taas superaikaisin, kun ei se nyt sänkyä ihan korvaa. Päivällä sitten nukkuu tuntikausia.

Illat meillä lähinnä roikutaan tississä, ja korkeintaan torkahdetaan hetkeksi. Kyllä edelleen välillä ärtyy nännit niin että on pakko pitää yöllä kokonaan imetystaukoja ja ottaa vaan pullosta, ettei joudu tuskasta itkemään..onneksi paranevat yleensä aina jonkin verran jo muutaman tunnin paussista. En voisi kuvitella elämää ilman lisämaitoa pullosta, sillä juuri esim. kun jättää tytön miehelle, niin tässä vaiheessa on ihan mahdoton sanoa tuleeko nälkä sillä välin. Ja pääsee sitten myöhemminkin helpommin käymään muutamia tunteja poissa kotoa, kun ei ole ruoka vain minusta kiinni.

Eilen kävi terkkari kotikäynnillä, 350 g oli tullut painoa viikossa lisää! Nyt tyttö painaa vähän reilut 4600 g. On muuten jo melko painava käsivarrella.. Eilen aloitettiin myös vaunuttelut ulkona, ja tänään olin juuri 45 min reippaalla kävelyllä, leikkaushaava antaa jo myöden kävellä kunnolla, ja oli ihanaa vähän saada pitkästä aikaa hikeä pintaan, kun raskaana ollessakin kävely oli niin huonoa pitkään. Vaunut on ihan tosi hyvät, puskee loskassa aika kevyesti ja on ihanan kompaktin kokoiset.

Sandella on ihanan kuuloisia leppoisia äippälomapäiviä..eikä ole LA:an kovin pitkä aika enää..

Meidän päivät menee aika samojen kaavojen mukaan, vieraita on käynyt tasaisesti, loppuviikolle on buukattu pe, la ja su jo, mutta ystäviä on ihana nähdä, piristää päivää kun muuten sitä kökkii vaan sohvalla aamusta iltaan.

Koira on tottunut vauvaan yllättävän hyvin, aluksi oli tietysti ihmeissään, mutta nyt on aika välinpitämätön, ja seurailee vaan vierestä kun touhutaan vauvan kanssa. Mennyt oikeastaan paremmin mitä etukäteen pelkäsin, meidän koira kun on aika domina luonteeltaan.

Ja ai niin, onko teillä kellään ollut ongelmana nenän tuhina, öisin varsinkin on tukkoisen oloinen ja tuntuu että miten reppana pystyy imemään siinä tilassa. Olen tiputellut keittisuolaliuosta nenään ahkerasti ja yrittänyt pyydystää räkäklimppejä, mutta ongelma ei ole poistunut.

 

Kiva lukea Katan kuulumisia. Kyllähän se alkuaika menee aikalailla tiukassa äidin ja vauvan symbioosissa. Hinoa, että olet päässyt itseksesi tuulettumaan. Mulla oli jotenkin aina niin takkuista lähteä mihinkään, aina oli muka jotain kotitöitä tms. Tuo on kyllä iso apu, että mies on kotona auttamassa ja jakamassa harrastamista. Nenun tuhinoihin en osaa oikein apuja antaa. Kummasti ne pienet jostain saa hengitettyä ja imettyäkin yhtäaikaa. Oletko niistäjällä saanut räkää pois? Ja voisikohan noin pientä yrittää nukuttaa niin, että laittaa pääpuolta vähän ylemmäs, helpottaiskohan oloa? Ja sitä paljon kehuttua sipulia pilkottuna sängyn viereen?

Mitenkäs on lemmikin omistajat: onko kissan kanssa yhtä helppoa kuin Katalla koiruuden kanssa. Me ollaan otettu kisu viime syksynä ja vähän jännittää, että pysyykö vauvan sängystä ja vaunuista pois. Onkohan olemassa jotain suojaverkkoja tai muita zysteemejä?

Kiitos muuten ihanista pikkuvesseleiden kuvista, kävin äsken niin katselemassa.
Mun pitänee kanssa räppästä parit kuvat ja laittaa tulemaan.

Äänestämään olisi tarkoitus mennä, vielä arvon ehdokkaan kanssa, onhan tässä vielä vähän aikaa tuumia...

Mitäs väriä oot Piritta sutinut seiniin? Ihanko jotain hillittyä vai ihan reilusti kirkkaita värejä? Me maalattiin joku aika sitten keittiön seinä sellaisella kaakaonruskealla (elikäs aika tumma) ja johan oon siihen tympääntynyt. En ole vielä uskaltanut miehelle sanoa... repii pelipöksyt, jos joutuu taas maalaamaan =) Mulle pitää ilmeisesti olla aika kalvakkaa kaikki, että jaksan katella pidempään.
Kodinhoitohuoneen remppakin venyyyyy, remppamiehen piti tulla maanantaina, mutta kun porukkaa on sairaana, niin vasta tuleekin ensi viikolla. Arghhh, keljuttaa! Suutuksissani soittelin jo muihinkin firmoihin, vaan eipä tunnu kukaan ehtivän tähän hätään...

Nytpä pakkaan kamat ja lähden kotiin

 

Just nyt on leppoisuus kaukana tästä ä-lomasta, kun liitoskivut ja vihlonta ja supparit vaivaa. Jesus miten sitä onkaan vaivaiseksi joutunut:-(. Kamuni ehdotti että tämä vaivaisuus johtuu siitä että alkuraskaudessa en kärsinyt pahoinvoinnista, että vaivojen summa on kuulemma vakio? Noh, ehkä mieluummin nämä säryt kuin vaikea synnytys jos se noin menee?

Tuo vauva-arki se meilläkin on kohta edessä, oikein hirvittää että olen seuraava poksahtaja, sissus sentään. Kuutisen viikkoa laskettuun aikaan ja mun tuurilla yli mennään komeasti. Jotenkin 1,5 kk on pidemmältä tuntuva aika kuin viikot, mahdan olla aika hölmö?

Ostin uuden sisustuslehden (ja suklaatilevyn) Plazan, onko joku lukenut? On aika ruotsalaispainotteisia ne kodit mutta ihan kivalta näyttää. Ja hintakin oli (vielä?) edullinen 3,90. Tekis niin mieli sisustaa muutakin kuin vaatehuonetta:-( mutta ei oikein vielä voi mökkiäkään kun ensin pitäisi valita hirsitoimittaja. Ja se on miehen homma ja yllättävästi sekin IHAN VAIHEESSA. Kele.

Kirppu, kissaverkkoja olen ainakin vaunuihin ja sänkyyn nähnyt, on aika hevin näköisiä viritelmiä, varsinkin sänkyyn laitettava. Melkein vaikuttaa kaltereilta...olisko vaan helpompaa niin että voisi sulkea makkarin oven ja hätistellä kissan kauemmaksi kun lapsi nukkuu? Jos siis pelkää että käy tekemässä liian läheistä tuttavuutta vauvan kanssa? Mitään en siis kissoista ymmärrä kun en niistä niin välitä...

Enivei, taidan siirtyä soffalle makoilemaan ja odottamaan tämän illan sisustusohjelmia..

 

Ilmoittaudun. Meidän perhe on taas jotakuinkin tolpillaan. Mulle iski maanantai-iltana influenssa. Huh, mikä tauti. En muista, koska olisin noin kuollut ollut!!! Aivan järkky olo. Kuumetta oli päälle 39 ja joka paikkaa särki ja kolotti, vaatteetkin ”sattuivat” päällä. Onneksi mun äiti pääsi eilen hoitamaan Lottaa ja mies oli tänään töistä pois. Vielä on veto veks ja buranaa kuluu, mutta ah tätä oloa verrattuna eiliseen.

Pikaisesti lukaisin viestejä. Siellä oli sisä- ja ulkopiiri puhunut unikoulusta. Kiitos kysymästä, Lotta on palannut hyviin öihin ja posottanut kaksi edellistä yötä HERÄÄMÄTTÄ klo 20.30/21-5.30/6.00 ja jatkanut vielä aamiaisen jälkeen hetken kainalossa. Ne horror-yöt ilmeisesti johtuivat flunssasta, joka silloin vasta oli tuloillaan, ei siis vielä tuntunut silloin. Edelleen on hiukan räkäinen.

Niin. Mun mielestä tassuttelu-unikoulu on sekä lapsen että vanhemman etu, toisia lapsia vaan pitää opettaa nukkumaan ja luopumaan yösyömisestä. Itse en huudattamiseen pystyisi, eka tassutteluyökin otti tiukille, sillä huutoa tuli, mutta oltiin koko ajan läsnä, käsi pään ja pyllyn päällä. Seuraavina öinä huuto kesti enää joitakin minuutteja, nukahtaminen saattoi viedä kauemmin. Meillä päikkäreiden ”manipulointiin” päädyttiin pidettyämme unipäiväkirjaa. Lotta korvasi katkonaisia yöunia päikkäreillä ilmeisesti. Ratkaisu oli meille oikea. Ja uskokaa tai älkää, mutta niinä öinä, kun on nukkunut heräämättä, ei ole tarvinnut päikkäreiltä herättää. Kuten joku ulkopuolinenkin totesi, meilläkin yösyönti oli vain tapa. Voi olla sattumaakin, mutta samoihin aikoihin alkoi kiinteät todella maistua, kun yösyöttö jätettiin pois vatsaa täyttämästä. Tuntuu, että nämä asiat nivoutuivat meillä yhteen. Nyt tietenkin toivotaan, että hyvät yöt jatkuvat. Pelätään pahinta, luonnollisesti…

Lotta on nyt toden teolla oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten, ottaa itse asiassa jo ekoja haparoivia askeliakin sivusuunnassa. On aivan riemuissaan taidoistaan. Pääsee jollain kumman konstilla sieltä yleensä laskeutumaankin jotakuinkin hallitusti. Noh, kyllä vähintään kerran päivässä tulee poru, kun muksahtaa.

Anteeksi, tullut aivan omaa napaa. Jahka tervehdyn, palaan lukemaan kuulumisianne. Kiitoksia ihanista kuvista! Lisää saa laittaa. Me ei olla viikkoihin otettu yhtään kuvia, mutta koitan kaivella jonkun vähän vanhemman teille. Mariska, mä olen usein ajatellut Samun ihanaa tukkaa, olisi hauska nähdä, millainen on nyt.

Murmelista oli kiva kuulla! Kata, ainakin Lotta piti mahdotonta öhinää ja möhinää pienenä ilman, että nenä oli edes tukossa. Jos nenä todella on tukossa, sen huomaa lapsen imiessä, irroittaa silloin otteensa hetkeksi ja jatkaa taas. Tai ainakin meidän isompi vauva niin tekee.

 

Huomenta. Hyvää naistenpäivää!

Hyvä juttu että Lotta on selättänyt flunssan ja univaikeudet. Siis se viimeinen flunssa mikä mulla oli. Oli ihan hirveää, mä en muista että milloin mä olisin ollut niin kipeä..saatii että se sama kauhistus on ollut mun pienillä pojilla. Urheita poikia.
Samulla on taas aika paha yskä ja vähän nenäkin vuosi. PÖH! Toivottavasti jää tällä kertaa vähäiseksi.
Eilen Samu oli jo nukahtanut yö unilleen ja sitten tuli kauhea yskän kohtaus ja iso oksennus sänkyyn. No onneksi pesun ja petivaatteiden vaihdon jälkeen nukahti nopeasti uudestaan. Yönkin nukkui kokonaan, yksi tutitus vain.
Meillä on viimeiset illat ja yöt (eilistä oksennusepisodia lukuunottamatta) menneet todella hyvin. Illalla Samun voi vaan laittaa sänkyyn niin hetken päästä on saanut ilman apua unen päästä kiinni. Ja yöt on ollut erinomaisia. Mun on pakko hehkuttaa, mä oon niin iloinen tästä edistyksestä. Toivottavasti olisi pysyvää.

Miten Aniliini teidän yöt? Toivottavasti teilläkin rupeasi kohta helpottamaan!

Minkälaisia päivärytmejä teillä on lastenne kanssa?
Meillä on suunnilleen näin:
07.00 Herätys
08.00 Puuro
09.30 Maitoa ja Samun noin 45 min. torkut
11.00 Päiväruoka
12.00 Maitoa ja Samu unille, Teemu pihalle
15.00 Samu heräilee, välipalat (maitohuikka Samulle)
17.00 Iltaruokaa ja hedelmäsosetta
19.00 Puuro
19.30 Iltamaito Samulle ja poika nukkumaan
20.00 Teemu nukkumaan

Mä yritän saada aikaiseksi laittaa pojista kuvia.

Sandemanille voimia ikäviin kipuiluihin...tosiaan nopeasti aika menee, seuraavaksi on jo huhtikuu ja tekin tapaatte vauvan kanssa jo

Me käytiin neuvolassa. Paino 9,2 kg ja pituus 72,5 cm. Ja Samu sai lähetteen fysioterapiaan . Samulla on ns. pehmeä jäntevyys. Oppi vasta kääntymään selälleen ja vatsallaankin katselee maailmaa poski vasten lattiaa kun pitäisi jo touhukkaana nostaa päätään ylös. Me varmaan saadaan jotain jumppa ohjeita millä saataisiin yläselkään, käsiin ja niskaan uutta uljaampaa ryhtiä ja kyllä se siitä. Ei ole isosta "vaivasta" kyse, mutta on silti vähän surullinen olo, kyllä te äidit tiedätte mitä tarkoitan. Sitä vaan huolehtiin toisesta niin koko sydänmellään..

Nyt mä rupean soittelemaan vaarille jospa saisin sitä tänne poikien kanssa touhuamaan jotta pääsisin spinningiin...

 

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!!

Nyt kutittaa omaakin kurkkua ja mieskin flunssassa. Juskalla ei ole tänään ollut kuumetta, saas nähdä nouseeko iltaa kohti.

Kiitos Lotan kuvista. Juskaa nauratti ne kovasti
Onnea Lotalle uudesta taidosta. Pian ei äiti pysy enää perässä! Kurjalta kuulosti tuo influenssa, kyllä siinä on veto pois.

Mulla ei ole kissoista ja vauvoista yhdessä kokemuksia. Tosiaan niitä on olemassa semmoisia verkkoja sängyn päälle. Sitä pitää vaan alusta asti pitää huoli, ettei kissa mene sänkyyn/vaunuihin, ei edes tutustumaan ettei ota omaksi paikakseen. Kaverilla on vauva ja kissa, muttei kissa mene sänkyyn kun nukkuu omassa korissaan.

Mariska kyseli päivärytmejä:

6-8 herätys ja maitoa
8.30 puuro
ulkoilua
11.30 lounas
12.30 maitoa ja nukkumaan
15 välipala
17 päivällinen
ulkoilua
19.30 puuro
20.30 maito, hampaanpesut ja maate

Toivottavasti fysioterapia tepsii pian Samun "vaivoihin"!

Jaahas, se olis taas lähdettävä ruuan laittoon, Juska tekee unta pinniksessään. Linjoille sieltä!

 

Johan on hiljaista! Huhuu!!! Hyvää naistenpäivää leidit, vaikka samaan syssyyn sanonkin, etten kannata ko. päivän viettämistä. Pitäisi olla niin tasa-arvoista, ettei erityistä naistenpäivää tarvittaisi. ;-)

Lotta nukkui jälleen ilman mitäänlaisia palvelupyyntöjä klo 20.45-5.30 ja siitä aamiaisen jälkeen klo 6.45 asti! Niin mahtavaa. Arvaatte varmaan, että ollaan lievästi sanoen iloisia. Lisää näitä.

Loistavaa, että Samun ja Vilinkin yöt ovat olleet paranempia! Se on iso juttu. Mariska, jospa mulle tarttuikin tahkoojatauti sulta. Kuume vie kyllä mehut ihan totaalisesti aikuiselta. Kun L oli samoissa ”asteissa” jaksoi leikkiä melkein tavalliseen tapaan! Uskomatonta.

Täältä ruuhka-Suomesta katsottuna kuulostaa ufolta, että kunnalta saa hoitajan siksi ajaksi, että vanhemmat pääsee leffaan ja syömään! WAU. Hinoa tukea lapsiperheiden jaksamiseen ja tukiverkkoon. Eipä tosiaan ole meilläkään liian monia hoitajia. Munkin äiti sentään ajoi 100 km suuntaansa, kun tuli avuksi. Eipä tule juuri leffan takia pyydettyä, vaikka varmaan tulisi, jos pyydettäisiin, kun on niin tohkeissaan näistä pienistä. Viime lauantaina oltiin miehen kanssa oikein pitkän kaavan mukaan kahdestaan syömässä ja ah, että oli kyllä ihanaa olla vain kahden ja hetkeksi ”unohtaa” lapsi, joka oli isoäitinsä hyvässä hoidossa.

Samu on kasvanut mahdottomasti! Meillä nla ensi vkolla. Onkin pitkästä aikaa kiva kuulla mittoja. Toivottavasti pääsette pian fysioterapeutille, ettet nyt yksinäsi pohdi sitä juttua. Aika herkästi taitavat lähettää neuvolasta eteenpäin ja hyvä tietenkin sinänsä, vaikka välillä varmaan aiheutetaan turhaakin huolta ja asiat korjautuisivat ilmankin.

Sandelle voimia kipuiluihin ja hormonimyrskyihin! Mä olin myös ennen sitä mieltä, että kärsimyksen määrä on vakio, mutta enpä tiedä; oma raskauteni oli kertakaikkisen vaivaton ja ihana ja synnytys helppo. Tai sitten mun kärsimykseni mitta tuli täyteen edellisessä raskaudessa. ;-(

Mä en vielä tiedä, ketä äänestän. Kaksi puoluevaihtoehtoakin oikeastaan. Kriteereinä mulla samantasoinen koulutus kuin itsellä ja nyt myös perhe, jotta ajaisi meikäläisten asioita. On to do –listalla etsiskellä sopiva ehdokas. Onneksi on vielä aikaa.

Meidän rytmi on about tällainen:
Klo 5.30 maito
Klo 6.30/7.00 ylösnousemus
Klo 8.00 puuro (yleensä menekki huono)
Klo 10 päikkäreille, sitä ennen maitoa
Klo 11.30 herää, lounaaksi vihannessosetta ja maitoa
Klo 15 päikkäreille, sitä ennen välkkäriksi hedelmää/jogurttia ja maitoa
Klo 17 herää, lihasosetta ja hedelmää ja maitoa
Klo 20 iltapuuro
Klo 20.30-21 nukkumaan, maitoa

Oma olo vielä selkeästi puolikuntoinen, mutta paranemaan päin. Onneksi. Toivottavasti Riinuska et tautia saa ja muukin perhe tervehtyy! Mä olen niin kyllästynyt flunssiin, meillä niistä on kärsitty enemmän ja vähemmän kolme vkoa. Hus pois taudit kaikilta.

 

Naistenpäivän toivotuksia myös täältä!
Mies kiikutti paketin sänkyyn, on se lutunen Toivat yhdessä pojan kanssa, joka yllätti nukkumalla peräti 08 asti! Sain rasiallinen Mozartin kuulia ja lahjakortin Stokkalle. Se on itse asiassa yhtä dvd:tä varten, jota olen himoinnut. Ja aamujumpan jälkeen hain itselleni kimpullisen valkoisia tulppaaneja, joten nyt on sitten naistenpäivää kerrakseen

Hyvä Nekku, että olet jo toipumassa. Kuulosti hurjalta taudilta. Mun kamukin laittoi just meiliä, oli saanut samanlaisen yhtäkkisen korkeen kuumeen vkloppuna. Se vetää tosiaan jalat alta, ja mun kamulla vielä kaksi pientä lasta siinä hoidettavana...
Loden uniin on varmasti vaikuttanut tuleva fluu, nythän nukkuu jo tosi hyvin. Onnittelut myös Samulle hyvistä unista, niin sitä pitää! Ymmärrän kyllä, että toi Samun fysioterapia tuntuu äidistä tosi ikävältä. Sitä aina huolestuu, vaikka kyseessä olisikin vain pieni vaiva.

Taitaa päivärytmit olla aika samanlaisia kaikilla. Meillä menee näin:
7-8 heräillään
9 mennessä on syöty puuro
10 äiti jatkaa kahvittelua ja Hesarin lukua, lapsi leikkii kävelykärryssä
n. 10.30 unille riippuen, mihin aikaan herää aamulla.
12.30-13 lounas
13-15 ulkoillaan, kyläillään yms..
n. 15.30 tokat unet
18 päivällinen
20 velli, yökkä ja sit yöunille.

Kiva oli kuulla taas Katasta ja tytsystä. Teillä on tosiaan aika harmittavan erilainen rytmi miehen kanssa. Eikö hää vois yhtään aiemmin tulla nukkumaan? Käyttää korvatulppia...? Hienosti kyllä teidän tyttö kasvaa.

Kirppu, meillä on maitokahvin väriset seinät, eli beessiä. Meillä on sekä tummaa että vaaleaa beessiä, ja nyt haluaisin kaikki seinät sillä tummemmalla. Musta maalaaminen on hauskaa puuhaa, ja sillä saa tosi kivasti eloa ja tunnelmaa kotiin. Mä voisin vetää jonkun seinän punaiseksikin, mutta mies vähän toppuuttelee Ja ihan hyväkin, räväkän punainen voisi olla hieman liian radikaali teko, vaikka paljon punaista sisustuksessa onkin.

Onko kukaan menossa katsomaan Mamma Mia -musikaalia toukokuussa? Meidän tutut tarjoaa meille lippujaan, kun eivät voikaan mennä, joten pitänee tarkistaa, millaiset paikat ovat. Oltais kyllä varmaan muutenkin menty, sitä on kehuttu paljon.

Tulkaas turisemaan!

 

Naistenpäivää täältäkin! Ja kaikille flunssaisille paranemisia!

Meidän yö meni kivasti, mikä tarkoittaa että klo 23 nukkumaan, klo 2 ja 4 syönti, ja siitä muutamia lyhyitä imemishetkiä ja paljon ähinää klo 5-9.

Tyttö on ruvennut selvästi vaativammaksi ja kiukuttelee enemmän, hereillä ollessaan ei kauaa pysy tyytyväisenä, varsinkin illat pitäisi kantaa koko ajan. Eilen itkeskeli jonkin verran vaikka mitä olisi tehnyt, mutta nukahti onneksi sitten yöunille normaalisti. Liekö sitten vatsan kipristelyjä välillä. Tänäänkin on nukkunut tähän mennessä vain puoli tuntia aamun jälkeen, joten toivotaan että nyt saisi hetken hengähtää..Se on hassua kun ei ole kokemusta vauvoista, niin ei ole mitään käsitystä siitä mikä on normaalia ja paljonko pienet esim. itkevät..eli tässä sitä opitaan uutta. Miehenkin kanssa puhuttiin just eilen, että ei uskoisi etukäteen miten työllistävä tuollainen suloinen pikkupomo on. Mutta on se aivan ihana, ja ihan uskomatonta että tuossa se meidän lapsi nyt sitten kaiken pitkän odotuksen jälkeen on! Kyllä tässä aika paljon kestää kun pitää sen mielessä.

Nekun tavoin mulla on listalla sopivan ehdokkaan löytäminen vaaleissa. Puolue on luultavimmin sama kuin ennenkin, vedetään tässä asiassa miehen kanssa yhtä köyttä.

Me ollaan nyt päätetty ettei pidetä vauvan nimeä salassa ristiäisiin asti. Ristiäiset on nimittäin aikaisintaan huhtikuun puolessa välissä miehen vanhempien ulkomaillaolon vuoksi, ja tuntuu typerältä olla käyttämättä nimeä kun sellainen on. Ehkä pitäisi sitten se täälläkin paljastaa pikapuoliin...(pidän teitä jännityksessä ;-))

On kyllä loistavaa että kelit on noin lämpimät, vaunuttelu ulkona on piristävää, vaikka vielä pelkäänkin, että vauva saa huutokohtauksen vaunuissa kaukana kotoa..kesällä on sitten helppoa, kun voi vaikka iskeä tissin suuhun missä vain. Mutta toistaiseksi on kyllä nukkunut koko ajan kävellessä, sisään tullessa herääkin sitten heti.

Eilen tosiaan kävin shoppailemassa yksin, ja olikin kivaa ostaa tavalliset housut! Yhtä numeroa isommat kuin normaalisti ostin vielä. Äitiysvaatteita en aio enää käyttää hetkeäkään!

 

Meillä oli ihan samanlaiset yöt, kun flunssa oli vasta puhkeamassa. Vaikka sitä ennen vauva oli tassuttelun tuloksena alkanut nukkua kokonaisia öitä. Mutta onneksi parannuttua palasivat hyvät yötkin.

 

Hyvää naistenpäivää!
Kata, sähän kidutat meitä... kerro nyt se nimi . Muistan hyvin tuon tunteen, että synnytyksen jälkeen äitiysvaatteita ei tehnyt mieli pitää enää hetkeäkään. Nyt sitä itse on taas siinä vaiheessa, että pitää siirtyä äitiysvaatteisiin.

Voi harmitus Sandemanin kipuja ja kolotuksia. Kurjaa, jos niistä pitää kärsiä nyt koko loppuaika! Tuli muuten noista hormonimyrskyistä mieleen, että mulla oli eilen varsinainen v**utuspäivä. Mua ahdisti orastava maha ihan kauheasti. Maha kun on tällä kertaa aika leveä eikä sellainen "söpö" eteenpäin törröttävä pallo kuten Leosta. Mulla on sellainen olo, että levenen ja levenen vaan. Ja muutenkin on ihan räjähtänyt olo. Tulee taas vanhan kansan uskomukset mieleen...

Ihanaa, että Lotta on nukkunut nyt hyvin.

Koettakaahan päästä flunssista eroon. Mä olen ollut vatsataudin jälkeen nuhassa yli viikon, mutta nyt alkaa vähän helpottaa. Ei mitään muita flunssaoireita kuin hillitön nuha. Outoa.

Mulla on vaaliehdokas jo päätettynä. Lueskelin yhtenä iltana pitkään ehdokkaiden kotisivuja ja tällä jotenkin natsasi kaikki. Nainen, samanikäinen, sama koulutus, on lapsia ja näkemykset suurista asioista (ympäristö, sosiaalituet ym.) ovat samanlaiset. Ainoa miinus on puolue, mutta päätin tällä kertaa äänestää henkilöä enkä puoluetta.

Tässä vielä lopuksi meidän päivärytmi. On aika samanmoinen kuin teillä muillakin.

7.00 herätys
8.00 puuro
leikkiä, ulkoilua, kotitöitä yms.
10-11 päiväunet 1-2 tuntia
12.00 lounas
leikkiä, ulkoilua, kotitöitä yms.
15-16 päiväunet 1-2 tuntia
17-18 päivällinen
perheen kesken oleskelua
19.30 puuro
20 unille

Meillä "välipalat" syödään yleensä lounaan ja päivällisen yhteydessä jälkiruokina (hedelmää, jogurttia, viiliä), riippuen päiväunien määrästä.

 

No minähän se täällä taas, kun olen toennut. (Kiitos ulkopuoliselle samanlaisen kokemuksen jakamisesta! Vaikuttaa meilläkin just nyt mainiolta.)

P, mä olen ajatellut, että meidän uudesta makkarista tulisi maitokahvin värinen! Olen haaveillut sen värisestä seinästä jo kauan. Meillä on vaan tylsästi valkoisia seiniä. Mäkin haluisin läiskiä väriä, mutta mies toppuuttelee ja yksin en voi tehdä päätöstä enkä maalausta, joten se siitä. Toisaalta mulla on kumma kyllä nyt sellainen vaihe, että en juuri jaksa miettiä sisustusjuttuja. Lotankaan huonetta ei varsinaisesti vielä laiteta valmiiksi, kun sinne tulee toistaiseksi muutakin rompetta. Kunhan nyt nukkuu siellä.

Kata, sä olet kyllä toipunut kovaa vauhtia leikkauksesta, ei meinaan ole mikään pikku juttu! Hinoa. Onko haava ollut kipeä, oletko joutunut syömään kipulääkkeitä? Eikös olekin uskomaton fiilis päästä työntelemään niitä hartaasti valittuja vaunuja vihdoin? Kiva, että olette päässeet ulkoilemaan ja sinä yksin asioillekin. Hei, me halutaan kuulla se nimi!!! Pidät taas hulluja jännityksessä. :-D

Nyt poistun.

 

Hei pitkästä aikaa! Olin alkuviikon koulutuksessa ja työt on kaatua päälle . Ei ole aikaa käydä täälläkään.

Ihana tyttö Katalla! Ei sitä kyllä osaa etukäteen kuvitella, mitä se elämä sitten vauvan kanssa on, varmaan ensimmäiset päivät on ihan pää pyörällä.

Toivotaan, että Sande pääset vielä naatiskelemaan lomasta ennen vauvaa. Kurjaa kaikki kivut, pöh. Onko kaikki hankinnat jo tehty?

Me oltiin lauantaina ekaa kertaa katsomassa vaunuvalikoimia. Kyseisessä kaupassa oli Brioja muttei esim. Emmaljungia. Ne Brion uudet Happyt näytti aika kivoilta. Ennen ajattelin, että sama se onko minkä vuoden mallia tai minkä väriset tms, mutta kyllä ne tämän vuoden mallit (värit) näytti kieltämättä paljon kivoimmalta... Ja hintaeroa oli tietysti useampi satanen.

Äänestämisestäkin olitte jutelleet. Mä olen oikeastaan päättänyt ehdokkaan. Äänestän samaa kuin viimeksi, vaikka ei kyllä silloinkaan päässyt läpi. Nyt muuten on tosi paljon tärkeämpää, että ehdokkaalla on lapsia .

Ja sisustusjuttuja: Meillä on joka huoneessa jotain väriä seinissä. Olkkarissa sellaista maitokahvin tai oikeastaan hiekan sävyä. (Mini)keittiössämme on yksi seinä punainen! Ja näyttää muuten tosi hyvältä. Makkarissa on semmoista haalean vaaleansinistä ja turkoosia, johon olen vähän kyllästynyt, mutta ainahan voi maalata uudelleen!

Vauvan liikkeet ja potkut ovat alkaneet tuntua tosi selvästi! Ihana ja samalla hassu tunne. Kesken paltsun voi alkaa sellainenkin muksiminen, että rupeaa väkisinkin hymyilyttämään. Välillä myös vihloo vattasta, onko ne niitä liitoskipuja?

Me sitten ilmoittauduttiin synnyttämään Kättärin Haikaranpesään. Mutta mulle on kyllä jäänyt vähän epäselväksi, miten eroaa tavallisesta. Jotenkin siellä saa olla enemmän omillaan jne?

Ai niin hyvää naistenpäivää, arvon naiset!

 

Nekku, olen itsekin yllättynyt miten hyvin olen toipunut sektiosta, haava on toki kipeä vielä, mutta en tarvitse särkylääkkeitä ja liikkuminen sujuu ihan hyvin. Haava on myös tosi siistin näköinen, ja varmaan ei edes jää kummempaa arpea. Ja vaikka jäiskin, niin se jää tuonne niin alas ettei näy edes bikineissä. Turhamaisuus taas kunniaan...=)

No niin, paljastettakoon nimi, ensimmäinen ainakin, kun toinen jää vielä salaisuudeksi että on sukulaisilla edes jotain odotettavaa ristiäisissä. Ensimmäiseksi etunimeksi tulee, TA-DAA: Vanessa, se sointuu kivasti sukunimeenkin, ne ketkä sen tietävät ;-)

Kuten Hertalla, meillä myös on käytetty värejä kaikissa seinissä, tykätään tosi paljon keltaisen ja punaisen sävyistä ja tummasta puusta, joten meillä on niiden mukaan sisustettu kaikki huoneet, ja seinät on keltaiset oikeastaan jokapuolella, paitsi lastenhuoneessa ja meidän makkarissa. Miehellä on intohimo aitoihin idän mattoihin, ja minäkin olen niihin hurahtanut, joten niitä on myöskin joka huoneessa paitsi lastenhuoneessa ja kylppärissä.

Hertta, eikös siellä Haikaranpesässä ole kaikki huoneet perhehuoneita, ja tosiaan jos olen oikein ymmärtänyt niin siellä on tarkoitus hoitaa vauvaa koko ajan itse? Varmaan tosi kiva paikka. Ja itsehän sitä hoitaa vauvan muutenkin yleensä kaikki jos vaan jaksavat. Ainakin minä vein vauvan hoitajille vain suihkun ajaksi.

Jaahas, sitten miehen kanssa juomaan naistenpäivien kahveja ja syömään Fazerin mansikkakakkupalat, nam! Oon muuten syönyt kuin hullu suklaata joka päivä, ihan hirveä himo siihen!

 

Heissan!

Kiva nimi tulossa Katan tyttelille! Me ollaan jo päätetty nimi ainakin melkein varmasti, mutta ei sitä paljastetaanko ennen ristiäisiä. Huhtikuun lopulle ne meilläkin varmaan menevät.

Kata kuulostat kyllä tosi pirteältä, mä olen oikeastaan yllättynyt siitä miten hitaasti toipuminen on mennyt. Ehkä johtuu tuosta haavan tulehtumisesta. Olen kyllä joka päivä käynyt pihalla kävelemässä, mutta muualle ei ole mieli vielä tehnyt lähteä.

Äänestämisestä olitte puhuneet - olin vähän kauhuissani kun tajusin, että munhan pitää nyt äänestää uudessa vaalipiirissä, eikä ole aavistustakaan keitä täällä on edes ehdolla! Pitää varmaan perehtyä johonkin vaalikoineisiin tässä lähipäivinä. Äänestää aion joka tapauksessa eikä puolueissakaan ole kuin yksi tai kaksi vaihtoehtoa. Naista olen aina äänestänyt, niin varmaan nytkin.

Synnytyksestä piti viimein kertoa. Supitukset alkoivat yllättäen torstai-iltana kun oltiin miehen kanssa kauppareissulla, en ensin edes tunnistanut niitä supistuksiksi. Torstai-iltapäivän ostosreissu siis tehosi, vielä kun sen jälkeen lähdettiin miehen kanssa toiselle ostosreissulle! Vasta sitten kahdeksan jälkeen kotona mies ehdotti, että olisikohan kyseessä supistukset, ja silloin niitä tuli jo vartin välein. Aika pian sitten tihentyivät ja puolen yön aikaan kun supisteli viiden minuutin välein päätettiin lähteä laitokselle, kun en kuitenkaan saanut nukuttua. Siellä mut laitettiin käyrälle ja todettiin, että kohdunsuu oli kyllä toista senttiä auki, mutta ei sen enempää. Saatiin siis jäädä vastaanotolle torkkumaan. Nukkumaan en pystynyt, kun koko yön supisteli vähintään kymmenen minuutin välein.

Aamuyöstä kohdunsuu oli vasta pari senttiä auki, mutta jossain vaiheessa päästiin synnytyssaliin ja menin lämpimään suihkuun siellä. Aamuyö ja aamu torkahdeltiin - mies pidemmäksi aikaa, minä ehkä pariksi minuutiksi kerralla. Kymmenen aikaan tuli lääkäri, joka totesi kohdunsuun olevan neljä senttiä auki, joten äkkiä alkoikin tapahtua. Kalvot puhkaistiin ja supistukset muuttuivat heti tosi rajuiksi. Hengittelin ilokaasua sen verran kuin pystyin - naamari lähinnä yökötti mua, mutta auttoihan se hengityksen tasaamiseen. Vajaan tunnin päästä kätilö ehdotti epiduraalia, mutta huomasi että kohdunsuu olikin jo kahdeksan senttiä auki, joten epiduraalin sijaan sain spinaalipuudutuksen. Se helpotti tosi paljon, kun alkoi vaikuttaa, ja sitten pitikin jo ponnistaa! Ponnistaminen tuntui helpolta, kun ei sattunut mihinkään, eikä edes pieni välilihan leikkaaminen tuntunut juuri lainkaan. Puolen päivän jälkeen tyttö sitten syntyi ja sain hänet mahan päälle! Rankimmalta tuntui se, että olin valvonut koko yön ja vasta aamulla päästiin tositoimiin.

 

Huomenta,
suuri salaisuus siis jo paljastui, neidistä tulee siis Vanessa. Kiva nimi ja sointuu sukunimeen hyvin.

Ja kiitos Murmeli kertomuksesta, tuohan oli loppujen lopuksi nopeaa touhua. Mutta niinpä kai se kalvojen puhkaisu yleensä tehostaa supparit... ainakin mulla käynyt niin ja homma etenee nopsaan. Miten Murmeli teidän neiti nukkuu yöt?
Suvia ikävöidään myös linjoille. Toivottavasti pian pääsisit osallistumaan tänne jutusteluihin.

Sisustuskeskusteluun vielä, meillä on alakerrrassa kaikkien huoneiden seinät hyvin vaaleaa tapettia, keittiössä siis se ainoa ruskea seinä (saas nähdä miten kauan). Yläkerta on lasten valtakuntaa ja sielläkin on valkoista ja vaalean keltaset Lindforsin sudenkorentotapetit aika monessa huoneessa ja piristeenä omenanvihreää. Lasten huoneet on vaaleansini-harmaita tai lilaa + se yksi hifki fanin huone Muutenkin suosittu ruutua ja raitaa. Kun talo on vanha, niin oon halunnut pitää sisustuksenkin siihen sopivana. Katan koto kuulostaa ihanalta, tuollaiset pirteät värit piristää mieltäkin. Mulla on joulun aikoihin tekstiilit punaista, nyt kevääksi siirryin vaaleanpunaiseen sävyyn... =) Ennen ollut oikea inhokki, mutta nyt löysin niin ihanaa kangasta, että sorruin ja tieto tyttövauvasta pistää äipän sekaisin, heh.
Kaverit houkuttelee aamukahvitteluun, joten palailenpa myöhemmin.
Kirppu 23 tasan

 

Huomenta,
Eilen oli niin hoppu päivä ja paljon tekemistä että jäi kokonaan koneen avaaminen.
Oli siis läksiäiskahveet töissä sacherkakun kanssa ja sitten jalkahoito ja sitten vielä mies tarjosi pizzat Töölöössä.En tiedä oliko naistenpäivän kunniaksi vai muuten vaan halusi vähän hemmotella ja saada mut ulos, mutta mukavaa oli. On kyllä mun purkauksen jälkeen suositellut kovasti ulkoilmassa vierailua ja vaikka shoppailua, kun kuulemma kotona höperöidyn liiaksi. Tänäänkin ehdotti että tuo mulle auton puolenpäivän jälkeen ja voin sitten käydä kaupoissa ennenkuin haen hänet kotiin.

Vai että on Katalla Vanessa, toimii kyllä hyvin sukunimen kanssa.

Viikonlopun ohjelmasta: taidetaan huomenaamulla lähteä k-suomeen mun vanhempien mökille, kun tässä vielä jaksaa istua autossa ja LA ei ole liian lähellä. Se vaatehuone-projekti jää sitten hamaan tulevaisuuteen mutta eiköhän sekin hoidu vikoilla viikoilla.

Meillä on kaikki seinät valkoiset, on vähän tylsää mutta toisaalta kämppä on suht pieni, on sitten avarampaa. Mies kyllä ehdotti että oltais maalattu yksi seinä justiinsa sillä ifkn punaisella mutta olin periaatteesta vastaan, vaikka se lempiväreihin kuuluukin.

Hankinnat on suurinpiirtein tehty, jonkunsortin hoitolaukku pitäisi vielä hankkia, olen vähän miettinyt Samsoniten kunnon laukkua, ihme kyllä mieskään ei pannut vastaan vaikka ilmoitin hinnan? Ja BB-sitteriä olen myös harkinnut mutta sen varmaan ehtii ostaa synnytyksen jälkeenkin. Oletteko te saaneet jotain muistamisia firmastanne? Kun vähän odottelin edes kukkia eilen mutta EI mitään, ehkä ne tulee sitten kun vauva on syntynyt?? Vai olenko vaan materialisti-paska joka odottaa lahjoja joka puolelta?

Taidan keittää kahveet...

 

Piti vielä Hertalle lisätä, ne vihlonnat on sitä kohdun venymistä, liitoskivut tuntuu enemmän tuossa keskellä, siis häpyluun kohdalla, mulla ainaskin enemmän sillai poltteluna kuin vihlontana. Meille kätilö sanoi Naikkarilla r-ultrassa että se kohtu on kuin reppu jonka kannakkeet venyy ja se tuntuu vihlontana. Siis reppu siellä sunkin vattassa venyy). Ja kai ne liitoskivut on enemmänkin tämän, AH niin ihanan, loppuraskauden vaivoja? T. sandeman rv34+4

 

Aika hiljaista täällä tuntuu olevan. Mulla on tänään tynkäpäivä. Lähden tästä hipsimään DaySpan kasvohoitoon ja manikyyriin =)
Mulla on kanssa masussa vihlontaa ja noita liitoskipuja tuntuu jo ihan kiitettävästi. Ja aikaa on vielä vaikka kuinka kauan heinäkuulle...

Oikein hyvää ja rentotuttavaa viikonloppua kaikille Sandelle hauskaa reissua.

 

Perjantaita! Viimeksi taisin kirjoitella lauantaita sunnuntaina! Pikkuisen meinaa mennä päivät sekaisin täällä kotona ollessa ja muutenkin sitä on sellaisessa pienessä usvassa kokoa ajan...

Voi kun tuli pieni kaiho, kun luin Hertan liikkeiden tuntemisesta. Oli se vaan ihanaa aikaa, kun pikkuinen potkiskeli vatsassa! Nyt se aika on sitten auttamattomasti ohitse, eikä tietoakaan, saako sitä vielä kokea uudelleen??

Neitokainen nukkuu ulkona vaunuissaan tyytyväisenä, niin pakenin pitkästä aikaa kirjoittelemaan. Tietokone tulee nykyään avattua kovin harvoin, ja jos sen sitten avaa, ei ehdi kirjoittaa mitään, kun jo kutsutaan!

Neito täyttää huomenna 1 kk. Huisia, miten aika rientää. Apua, ennenkuin huomaakaan on lähdettävä takaisin työelämään. Höh!! Mutta ei nyt onneksi kuitenkaan ihan vielä.

Ihana muuten huomata, miten monet ihmiset ovat muistaneet vauvan syntymän johdosta. Sellaisetkin, joiden kanssa ei kovin paljoa ole edes tekemisissä. Vaatteita on tullut hurja kasa, tosin sellaisia, jotka mahtuvat varmaan vasta kesällä päälle, mutta eihän se mitään. Neiti onkin jo kasvanut kovaa vauhtia ja kohta saa pienimmät puvut pakata laatikkoonn. Sniif!

Muuten meidän elo on mennyt ihan kivasti. Viime yönä syötiin 23.30, sitten 1.00, sitten 3.00 ja sitten 6.00 ja 7.00. Mutta vieläkään en ole antanut periksi korvikkeelle. Niin kauan kun vain jaksan, nukutaan huonosti ja vasta äärimmäisessä hädässä siirryn osittaiseen imetykseen. Voihan olla, että pian vauva alkaa harventaa muutenkin syöntikertojaan?? Onko kokemusta kellään?

Tänään taidan herkutella katkarapusalaatilla ja viinilasillisella! Enköhän ole sen ansainnut?

Hyvää viikonloppua!

 

Kiva kuulla Suvistakin! Kyllähän se niin on, että täytyisi malttaa tästä raskausajasta nauttia. Sitä vaan niin kovasti toivoo, että kaikki menee hyvin loppuun asti eikä malttais odottaa että saa vauvan onnellisesti syliin.

Sitä kohdun venymistä siis se vihlonta. Liitoskipua ei vielä ole ollutkaan. Inhottavilta kuullostavat.

Tänään oli neuvola. Mieskin oli mukana, vaikka pelkkää mun tarkkailuahan se on, mutta pääsi kuulemaan sydänäänet ekaa kertaa. Hemppa on laskenut edelleen nyt 110. Hymp, toivottavasti obsidan alkaa pian vaikuttamaan tai sitten pitää kokeilla sitä luontaistuotelitkua. Painoa on lähtöpainosta tullut viisi kiloa. Sf-mitta menee vähän yläkäyrällä, mutta normaalimitoissa kuitenkin.

Mukavaa mökkireissua Sandelle. Onkin luvattu ihan keväisiä ilmoja, ihanaa! Me mennään miehen vanhempien luokse. En ole niitä nähnytkään niin, että vauvauutinen olisi ollut heillä tiedossa. Joten hössötystä tiedossa, kun ensimmäinen lapsenlapsi... Aiotaan myös käydä paikallisessa vauvaliikkeessä katsomassa vaunuvalikoimia.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Hertta, tasan rv 21

 

Lauantaita!
Pikaisesti piipahdan, alan justiinsa maalaamaan. Mies vetelee maalarinteippiä karmeihin, ei anna mun sitä tehdä, koska olen pikkasen suurpiirteinen niissä hommissa
Käytiin eilen Matskun kanssa shoppailemassa, ja tulihan sitä maaliakin viimein mukaan. Oli ihan loistopäivä, Matsku nauttii rattaissa, kun mummot käy vuorotellen kutittelemassa leuan alta ja ihastelemassa.

Naiset, käykää muuten ihmeessä katsomassa Little Children -leffa. Taivas, se oli loistava - ja vaikuttava. Mielettömät roolisuoritukset, ja se Patrick Wilson, goosh, mikä mies...Vieläkin pyörii ne tapahtumat päässä.

Vanessa ei olekaan ihan tavallisimpia nimiä, mulle tulee lähinnä mieleen tämä ex-missimme. Kiva nimi kyllä.

Kiva Murmeli, että pääsit kertomaan kuulumisianne. Mukavasti oli synnytyskin mennyt, varsin helpolta kuulosti. Mun ikuinen mysteeri on se, miksi mä en saanut omassa synnytyksessäni spinaalia, koska olin periaatteessa samassa tilanteessa kuin sinä. Kerros lisää tytsystä, kun ehdit.

Stellan kohdalla väite, että tytöstä tulee leveä maha, voisi pitää paikkansa Tosin Nekulla taisi olla sellainen sievä pallomaha, vaikka flikka tulikin. Samoin mun kamulla oli täysin erimallinen maha kuin mulla, leveä ja littana, ja poikahan sieltä tupsahti.

Juu, nyt pitää poistua. Kun poika herää, maalaushommista ei tule oikein mitään.

Mukavaa vkloppua!

 

Ulkopuolisena kommentoin: vauvan imuteho kasvaa koko ajan. Meillä suuri muutos tapahtui noin 2 kk:n iässä, jolloin syöttövälit pitenivät ja vakiintuivat ja yöllä tuli yksi pitkä unipätkä. Sanotaan, että 3 kk:n saakka vauva vakiinnuttaa maidon määrää, joten jos haluaa huolehtia maidon ja imetyksen riittävyydestä, kannattaa vaan sinnitellä ne ekat kuukaudet. Sitten kaikki on helpompaa. Tsemppiä!

 

Lauantaita leidit! Taudit on suurimmaksi osaksi meidän taloudessa selätetty, L vielä toisinaan yskii.

Yöt jatkuneet hinoina ja samanlaisina. Unta keskeytyksettä kl0 20.45-5.30 about ja sitten tirsaa kainalossa tänään jopa klo 07 asti.

P, mulla jäi kuumehorkassa epäselväksi, että veteletkö siis tummalla beessillä siellä? Meillä työnjako on päinvastainen, minä teippaan ja mies maalaa ja yhdessä kitataan. Tarttis alkaa suunnittelemaan meitin pienimuotoista remppaa.

Ihanaa, kun on niin lämmintä, ettei tarvii pakata likkaa paksuihin haalareihin vaunuihin. Näillä asteille meillä on riittänyt fleecetakki makuupussin sisälle ja siis tietty hanskat, hattu ym. Mistä päästäänkin ajankohtaiseen dilemmaan: mä oon ihan kaffella noista välikausivaatteista! Mä inhoan itse kaikkia välikausitakkeja sun muita ja mun mielestä lastenkin sellaiset (ja haalarit) näyttää ankeilta. Oikeesti, mitä mä ostan L:lle, auttakee??? Tässä speksejä: keväämmällä L:n pitäisi päästä konttaamaan vähän ulkonakin ja jonkinsortin kengätkin olisi hyvä olla, vaikkei kävellä osaakaan ennen kesää. Takin nyt tietty ostan mutta kaipa sitä joku ulkoiluhaalarikin tarvitaan? Vai kurahousut? (Heh, siitä se tuulipukuelämä alkaa…) Ja minkä kokoinen, blääh, kun pitäisi mahtua vielä syksylläkin. Ja millaiset kengät?

Entäs ne meidän treffit? Milloin Kata ja Vane haluavat ihmisten ilmoille? Kata, sanot tietty heti, jos ei saa lempinimitellä! Paha tapa, mutku niin mukavaa. Vanessa sopii teidän sukunimeen hinosti. Meillä vastaava kuulostaisi überurpolta.

Julia on taas unohtanut itsensä jonnekin. Huhuu? Ei kai hyö vielä Lappiin lähteneet?

Suvi, oliko sulla muuten raskausmyrkytys vai miksi ottivat sut silloin sairaalaan ennen beben syntymää?

Sande kyseli lahjuksista. Mä sain töistä lähtiessäni vain jotain ihan pientä tyyliin suklaata. Lotan synnyttyä tuli sitten kotiin valtava kukkapuska ja myöhemmin mielettömän iso kasa ihania vaatteita. Kaipa useimpia muistetaan vasta lapsen synnyttyä? Ja samaa mietin kuin Suvikin, että oli hämmentävää, kuinka monet onnittelivat ja muistivat meitä silloin kesällä.

Nyt lapselle sapuskaa. Kivaa viikkistä!