Taapero sairaalaan unikouluun...kokemuksia kaipaan nyt kovasti!

Fyysiset sairaudet, allergiat, korvatulehdukset yms. on suljettu pois. Panadol ei auta, eli ei itke kipua. Lasta on käytetty 4 kertaa lääkärissä 3kk ajan, kolmella eri lääkärillä.

Ruokavaliosta on eliminoitu mahdolliset allergiaa aiheuttavat ainesosat ja verikokeet otettu, mutta mikään ei viittaa allergiaan.

En ole varma, mutta mulla on sellainen käsitys, että kipulääke voisi auttaa myös allergian aiheuttamiin vatsakipuihin. Eli sen puolestakin tuo viittaisi siihen, ettei allergiaa välttämättä ole.

Sen verran kuitenkin pakko sanoa, että oikeastaan mikä tahansa voi aiheuttaa allergiaa, ei ainoastaan ne yleisimmät. Eli jos "oireetonta" vaihetta ei ole ollut ja sen ajan ruoka-aineet eivät ole tiedossa, voi mikä tahansa tai useampikin olla aiheuttaja. Oikeastaan vain sokerivesi olisi varma eliminaatiodieetti, mutta sitähän ei oikein voi toteuttaa. Mm. kaverin lapselle sopii vain yksi erikoiskorvike ja yksi kiinteä, eivätkä nekään täysin. Tässäkään allergiat eivät olisi tullut huomattua suppeallakaan eliminaatiolla, kun oireita aiheuttaa oikeastaan kaikki.

Joo, siis mikä tahansa mitä lapsi suuhunsa laittaa (+ eläimet, huonepöly yms.) voivat tosiaan allergiaa aiheuttaa.

Parhaamme mukaan kuitenkin olemme niitä poissulkeneet ja lääkärit ovat tosiaan nyt sitä mieltä ettei kyse ole allergioista vaan siitä että 3kk sitten lapsen unirytmi häiriöityi (tuolloin saatiin diagnoosiksi atooppinen ihottuma joka on nyt täysin oireeton rasvojen avulla) eikä se ole takaisin normalisoitunut ja että se pitäisi nyt normalisoiduttaa.

Kysyin vielä erikseen että voiko huudot johtua siitä atopiasta mutta lääkärissä oltiin sitä mieltä että todennäköisesti sillä ei ole tässä kohtaa mitään vaikutusta öihin, koska lapsen iho on lähestulkoon oireeton, eikä hän ole raapinut itseään viimeiseen 11 viikkoon kertaakaan. Eli ihon ei pitäisi ns. kipeä olla. Ja niistä kipulääkkeistäkään ei apua tosiaan ole.

Lisäksi on poissuljettu refluxityyppiset oireet käyttämällä lääkitystä refluxia vastaan, josta siis ei ollut apua. Eikä lapsi edes oirehdi refluxille tyypilliseen tapaan.

 

En veisi. Ihme lääkäri. Ensinnäkään unikoulu ei suositella alle 1,5 vuotialla, JOS olenkaan ja silloin hyvin pehmeää sellaista. sairaalan unikoulu ei ole pehmeä. Mietippä mitä kauhua lapsesi tulee kokemaan sairaalassa, yksin, vieraiden keskellä.. Äärimmäistä hylkäämisen tunnetta. Ja jos vielä jaksatte ihan hyvin noita öitä, niin en voi millään ymmärtää edes harkitsemista noin karua menetelmää!

Nyt avaudun!

En kerta kaikkiaan tajua tällaisia kommentteja! Ei alle 1,5-vuotiaalle? Miten hitossa se sitten yhtäkkä olisikin parivuotiaalle ihan ok unikouluttaa kun lapsi tajuaa jo yhtä ja toista ja on kahden vuoden ajan tottunut ihan muuhun???

Eikö olisi kaikin puolin ystävällistä ja reilua opettaa se vauva ajoissa nukkumaan kunnolla. Vauvana opetellaan perusjutut. Parivuotiaana opetellaan paaaljon kaikkea lisää, silloin pitää olla unet ja syömiset jo hallussa että jaksaa!

Meillä on vielä melko villejä öitä, vauva kohta puoli vuotta, mutta huomaan IHAN SELVÄSTI että jos vauva heräilee usein yöllä niin kyllä se on sitten väsyneempi päivälläkin. Että on sekin tosi epäreilua ettei opeteta vauvaa nukkumaan paremmin! Onhan se vanhemman tehtävä opettaa lapselle kaikkea muutakin olennaista! Eihän me jätetä kiinteiden opetteluakaan kesken siksi että lapsi ei niistä tykkää! Tai vaipanvaihtoa! Tai kylvetystä!

No huhhuh mitä tekstiä. Jos vauva on väsynyt päivällä niin sen voi laittaa silloin nukkumaan. Kyllä pitäisi mennä lapsentahtisesti. Teillä on varmaan tuon ikäiselläkin jo tarkat päikkäriajat sun muut...
Ei vauvalle tarvitse opettaa mitään. Kiinteitä syödään silloin kun ne alkavat mennä, miksi pitäis pakottaa? Jos ei tykkää kylpeä niin voi suihkuttaa.

Ainoo mistä olen sun kans sama mieltä, on se, että vaippa on pakko vaihtaa...

No huh huh... vauvalle ei tartte opettaa mitään, etenkään rytmiä???

Saanko arvata? Sun tilanteesi on varmaan joku seuraavista:

1. Yksi lapsi. Lisää ei ole tulossa. Keskityn vauvaan kun se on niin ihana ja sitä on yritetty kahdeksan vuotta ennen kun nappasi. En kyllä sitten ehdikään tehdä mitään muuta, eikä ole paljon väliäkään. Onneksi on pizzalähetit!

2. Kaksi lasta. Isompi kärsii ihan tajuttomasta sisaruskateudesta, en ymmärrä tätä, vauvahan on niin ihana! Mutta vauvan tahti on vauvan tahti, isommat tajuavat ja malttavat odottaa!

3. Ei lapsia, mutta hirveä vauvakuume! Vietän työpäiväni täällä netissä neuvoen muita kaikella sillä viisaudella jota olen ahmimistani lapsenkasvatuskirjoista oppinut. Jos joku kysyy niin valehtelen että minulla on kolme ihanaa vekaraa. Toivottavasti tulen raskaaksi ennen kuin saan potkut surffailuni vuoksi!

4. Minulla oli kerran lapsia mutta he ovat jo teinejä/aikuisia! Elämä oli silloin vauva-aikana ihanaa ja helppoa, lauleskelin päivät pääksytysten ja säteilin valtavaa rakkautta ja äitienergiaa! Voi kunpa olisin osannut vain keskittyä vauvaan enemmän! Onneksi voin täällä netissä nyt neuvoa nuorempia.

Ja minulla kolme lasta. kaikki alle kouluikäsiä, öisin valvottavia/valvottaneita. Mutta kaipa se on niin, että joillakin on homma hanskassa ja jotkut on vaan parempi hermosia. Paljon vaikuttaa miten se äiti niitä mukuloitaan hoitaa. Vaikka sanaakaan ei hoitotilanteessa sanoisi, niin lapsi kyllä vaistoaa äidin hermostuneisuuden/epävarmuuden/turhautumisen tianteeseen yms. ja reagoi siihen.

 

Onko siis kotona kokeiltu johdonmukainen pehmeä unikoulu?

Tämä kiinnostaa. Meillä saatiin viidessä yössä tällä nukkuminen sujumaan, mutta kaikki asiat piti tehdä joka yö samalla tavalla. Ei niin että kokeiltiin vähän kaikkea vaan aina sama rauhoittelumenetelmä.

Mikä on pehmeä unikoulu? Kertokaa se, niin kerron että onko niin tehty.

Musta nyt tuntuu siltä, ettei kaikki ymmärrä mitä yritän sanoa. Lapsi siis herää tunti nukahtamisen jälkeen hysteerisenä. Jos häneen koskee, hän kirkuu ja kiljuu. Syli tuntuu lapsesta maailman kamalimmalle paikalle ja omassa sängyssä oleminen lähinnä yhtä kurjalle.

Hän nousee polviseisontaan huutaen, silmiä kiinni pitäen ja kaatuilee niin että seuraavana aamuna on pää mustelmilla. Hän ei millään muotoa pyri sängystä pois vaan YRITTÄÄ nukkua, mutta uni ei tule. Hän saataa lähes saada unesta kiinni, mutta sitten alkaa huuto uudelleen.

Lopulta lapsi nukahtaa siihen omaan huutoonsa, kun hän ei enää kertakaikkiaan jaksa ja pysty huutamaan.

Hän ei siis huuda äitiä/isää eikä pyri sängystä pois saati syliin.

Ei auta hyssyttely, tuutulaulu, pepuntaputus, peittely tai muukaan. Ei auta myöskään huomaamattomuus. Ihan totta, mikään kokeilemamme ei huonoimpina öinä auta.

Mä ymmärrän, mutten osaa auttaa :/

Kirjoitinkin tuonne, että esikoisella oli juuri tuollaista ja kerran löi päänsä patterin kulmaan niin kovasti, että tuli vertavuotava haava.

Tuo on erittäin raastavaa, kun oma lapsi ei rauhoitu millään. Mutta neuvoa en osaa antaa. Minä en edes älynnyt asiasta jutella kenellekään ja se meni sitten itsekseen ohi (onneksi).

Muista kyllä sen tunteen, kun kävin joka ilta nukkumaan ja melkeinpä pelkäsin, että taas tänä yönä poika huutaa, enkä osaa tehdä mitään :'(

Mulla on ajoittain ollut ihan samoja tuntemuksia. Illat tuntuu välillä aika pelottavilta ja ahdistavilta. Tulee ihan mieleen koliikkiajat. Kohta nekin on taas varmaan edessä kun uusi vauva syntyy :/

 

Onko siis kotona kokeiltu johdonmukainen pehmeä unikoulu?

Tämä kiinnostaa. Meillä saatiin viidessä yössä tällä nukkuminen sujumaan, mutta kaikki asiat piti tehdä joka yö samalla tavalla. Ei niin että kokeiltiin vähän kaikkea vaan aina sama rauhoittelumenetelmä.

Mikä on pehmeä unikoulu? Kertokaa se, niin kerron että onko niin tehty.

Musta nyt tuntuu siltä, ettei kaikki ymmärrä mitä yritän sanoa. Lapsi siis herää tunti nukahtamisen jälkeen hysteerisenä. Jos häneen koskee, hän kirkuu ja kiljuu. Syli tuntuu lapsesta maailman kamalimmalle paikalle ja omassa sängyssä oleminen lähinnä yhtä kurjalle.

Hän nousee polviseisontaan huutaen, silmiä kiinni pitäen ja kaatuilee niin että seuraavana aamuna on pää mustelmilla. Hän ei millään muotoa pyri sängystä pois vaan YRITTÄÄ nukkua, mutta uni ei tule. Hän saataa lähes saada unesta kiinni, mutta sitten alkaa huuto uudelleen.

Lopulta lapsi nukahtaa siihen omaan huutoonsa, kun hän ei enää kertakaikkiaan jaksa ja pysty huutamaan.

Hän ei siis huuda äitiä/isää eikä pyri sängystä pois saati syliin.

Ei auta hyssyttely, tuutulaulu, pepuntaputus, peittely tai muukaan. Ei auta myöskään huomaamattomuus. Ihan totta, mikään kokeilemamme ei huonoimpina öinä auta.

oletteko kokeilleet ihan laittaa kaikki valot päälle ja nostaa lapsen syliin ja vaan pitää sylissä ilman sen kummempia hyssyttelyitä? meillä meinaan lapsi teki yhteen aikaan ihan samaa, mutta ei herännyt noin monta kertaa yöllä... huusi hysteerisesti, mitkään hyssyttelyt ei auttanut, ainoastaan se että valot päälle ja sylissä olo niin kauan että rauhottu, jos jotain yritti puhella tai silitellä niin ylty vaan. sitten kun rauhottui niin takaisin sänkyyn ja hetkenaikaa yleensä pyöri ja sitten nukahti.

Kyllä ollaan kokeiltu, sain tämän valovinkin tältä palstalta kun olen siis näistä meidän öistämme täällä useaan otteeseen "itkenyt". Eikä siitä ole ollut selkeää apua.

Jos kyse olisi kauhukohtauksista niin tuosta pitäisi olla apua. Mutta ei ollut, valitettavasti.

 

Fyysiset sairaudet, allergiat, korvatulehdukset yms. on suljettu pois. Panadol ei auta, eli ei itke kipua. Lasta on käytetty 4 kertaa lääkärissä 3kk ajan, kolmella eri lääkärillä.

Ruokavaliosta on eliminoitu mahdolliset allergiaa aiheuttavat ainesosat ja verikokeet otettu, mutta mikään ei viittaa allergiaan.

En ole varma, mutta mulla on sellainen käsitys, että kipulääke voisi auttaa myös allergian aiheuttamiin vatsakipuihin. Eli sen puolestakin tuo viittaisi siihen, ettei allergiaa välttämättä ole.

Sen verran kuitenkin pakko sanoa, että oikeastaan mikä tahansa voi aiheuttaa allergiaa, ei ainoastaan ne yleisimmät. Eli jos "oireetonta" vaihetta ei ole ollut ja sen ajan ruoka-aineet eivät ole tiedossa, voi mikä tahansa tai useampikin olla aiheuttaja. Oikeastaan vain sokerivesi olisi varma eliminaatiodieetti, mutta sitähän ei oikein voi toteuttaa. Mm. kaverin lapselle sopii vain yksi erikoiskorvike ja yksi kiinteä, eivätkä nekään täysin. Tässäkään allergiat eivät olisi tullut huomattua suppeallakaan eliminaatiolla, kun oireita aiheuttaa oikeastaan kaikki.

Allergia-vatsakipuihin kipulääke harvemmin auttaa, koska kyse on siitä, että ilma kertyy suolistoon aiheuttaen kipua. Iho-oireinen taas voi heräillä kutinaan jne.

Omista lapsista 15 x yössä heräilevä oli allergikko. Testeissä ei näkynyt mitään, eliminointi-dieetti ei auttanut mitään. Ei ihme, sillä sopivia ruokia oli vain muutama.

Mä en usko, että kovin suuri prosentti terveistä ja hyvinvoivista lapsista heräilee kuten tässä kuvattiin. Huomiota herättää lapsen reagoimattomuus rauhoitteluun, herääminen noin pian nukahtamisen jälkeen ja tiheä herääminen. Varmaan veisin vielä hyvälle yksityiselle ennen mitään unikouluja.

Miten lapsi nukkuu päivisin? Entä kehitys, kasvu?

 

En veisi. Ihme lääkäri. Ensinnäkään unikoulu ei suositella alle 1,5 vuotialla, JOS olenkaan ja silloin hyvin pehmeää sellaista. sairaalan unikoulu ei ole pehmeä. Mietippä mitä kauhua lapsesi tulee kokemaan sairaalassa, yksin, vieraiden keskellä.. Äärimmäistä hylkäämisen tunnetta. Ja jos vielä jaksatte ihan hyvin noita öitä, niin en voi millään ymmärtää edes harkitsemista noin karua menetelmää!

Nyt avaudun!

En kerta kaikkiaan tajua tällaisia kommentteja! Ei alle 1,5-vuotiaalle? Miten hitossa se sitten yhtäkkä olisikin parivuotiaalle ihan ok unikouluttaa kun lapsi tajuaa jo yhtä ja toista ja on kahden vuoden ajan tottunut ihan muuhun???

Eikö olisi kaikin puolin ystävällistä ja reilua opettaa se vauva ajoissa nukkumaan kunnolla. Vauvana opetellaan perusjutut. Parivuotiaana opetellaan paaaljon kaikkea lisää, silloin pitää olla unet ja syömiset jo hallussa että jaksaa!

Meillä on vielä melko villejä öitä, vauva kohta puoli vuotta, mutta huomaan IHAN SELVÄSTI että jos vauva heräilee usein yöllä niin kyllä se on sitten väsyneempi päivälläkin. Että on sekin tosi epäreilua ettei opeteta vauvaa nukkumaan paremmin! Onhan se vanhemman tehtävä opettaa lapselle kaikkea muutakin olennaista! Eihän me jätetä kiinteiden opetteluakaan kesken siksi että lapsi ei niistä tykkää! Tai vaipanvaihtoa! Tai kylvetystä!

No huhhuh mitä tekstiä. Jos vauva on väsynyt päivällä niin sen voi laittaa silloin nukkumaan. Kyllä pitäisi mennä lapsentahtisesti. Teillä on varmaan tuon ikäiselläkin jo tarkat päikkäriajat sun muut...
Ei vauvalle tarvitse opettaa mitään. Kiinteitä syödään silloin kun ne alkavat mennä, miksi pitäis pakottaa? Jos ei tykkää kylpeä niin voi suihkuttaa.

Ainoo mistä olen sun kans sama mieltä, on se, että vaippa on pakko vaihtaa...

No huh huh... vauvalle ei tartte opettaa mitään, etenkään rytmiä???

Saanko arvata? Sun tilanteesi on varmaan joku seuraavista:

1. Yksi lapsi. Lisää ei ole tulossa. Keskityn vauvaan kun se on niin ihana ja sitä on yritetty kahdeksan vuotta ennen kun nappasi. En kyllä sitten ehdikään tehdä mitään muuta, eikä ole paljon väliäkään. Onneksi on pizzalähetit!

2. Kaksi lasta. Isompi kärsii ihan tajuttomasta sisaruskateudesta, en ymmärrä tätä, vauvahan on niin ihana! Mutta vauvan tahti on vauvan tahti, isommat tajuavat ja malttavat odottaa!

3. Ei lapsia, mutta hirveä vauvakuume! Vietän työpäiväni täällä netissä neuvoen muita kaikella sillä viisaudella jota olen ahmimistani lapsenkasvatuskirjoista oppinut. Jos joku kysyy niin valehtelen että minulla on kolme ihanaa vekaraa. Toivottavasti tulen raskaaksi ennen kuin saan potkut surffailuni vuoksi!

4. Minulla oli kerran lapsia mutta he ovat jo teinejä/aikuisia! Elämä oli silloin vauva-aikana ihanaa ja helppoa, lauleskelin päivät pääksytysten ja säteilin valtavaa rakkautta ja äitienergiaa! Voi kunpa olisin osannut vain keskittyä vauvaan enemmän! Onneksi voin täällä netissä nyt neuvoa nuorempia.

Kaksi lasta, 11 kk ja 3 v. pojat. Ihan helppoo on kuule mennä molemman tahtiin. Ei ole minkään näköstä sisaruskateutta, kumpaakin huomataan ihan yhtä paljon, just niin paljon kun itse sitä kaipaavat. Ei ole vaikeaa.

Ja en tosiaan ole mitään rytmiä opettanut, lapsilla on se luonnostaan, sitä kuunnellen on menty. Eikä ole haitannut kun se välillä muuttuu, lapsilla kun on näitä eri kehitysvaiheita yms. jotka vaikuttaa. Milloinkaan en oo nukkumaan pakottanut ja silti kumpikin nukkuu ihan tarpeeksi, eikö oo hei uskomatonta!

 

Onko siis kotona kokeiltu johdonmukainen pehmeä unikoulu?

Tämä kiinnostaa. Meillä saatiin viidessä yössä tällä nukkuminen sujumaan, mutta kaikki asiat piti tehdä joka yö samalla tavalla. Ei niin että kokeiltiin vähän kaikkea vaan aina sama rauhoittelumenetelmä.

Mikä on pehmeä unikoulu? Kertokaa se, niin kerron että onko niin tehty.

Musta nyt tuntuu siltä, ettei kaikki ymmärrä mitä yritän sanoa. Lapsi siis herää tunti nukahtamisen jälkeen hysteerisenä. Jos häneen koskee, hän kirkuu ja kiljuu. Syli tuntuu lapsesta maailman kamalimmalle paikalle ja omassa sängyssä oleminen lähinnä yhtä kurjalle.

Hän nousee polviseisontaan huutaen, silmiä kiinni pitäen ja kaatuilee niin että seuraavana aamuna on pää mustelmilla. Hän ei millään muotoa pyri sängystä pois vaan YRITTÄÄ nukkua, mutta uni ei tule. Hän saataa lähes saada unesta kiinni, mutta sitten alkaa huuto uudelleen.

Lopulta lapsi nukahtaa siihen omaan huutoonsa, kun hän ei enää kertakaikkiaan jaksa ja pysty huutamaan.

Hän ei siis huuda äitiä/isää eikä pyri sängystä pois saati syliin.

Ei auta hyssyttely, tuutulaulu, pepuntaputus, peittely tai muukaan. Ei auta myöskään huomaamattomuus. Ihan totta, mikään kokeilemamme ei huonoimpina öinä auta.

Mä ymmärrän, mutten osaa auttaa :/

Kirjoitinkin tuonne, että esikoisella oli juuri tuollaista ja kerran löi päänsä patterin kulmaan niin kovasti, että tuli vertavuotava haava.

Tuo on erittäin raastavaa, kun oma lapsi ei rauhoitu millään. Mutta neuvoa en osaa antaa. Minä en edes älynnyt asiasta jutella kenellekään ja se meni sitten itsekseen ohi (onneksi).

Muista kyllä sen tunteen, kun kävin joka ilta nukkumaan ja melkeinpä pelkäsin, että taas tänä yönä poika huutaa, enkä osaa tehdä mitään :'(

Mulla on ajoittain ollut ihan samoja tuntemuksia. Illat tuntuu välillä aika pelottavilta ja ahdistavilta. Tulee ihan mieleen koliikkiajat. Kohta nekin on taas varmaan edessä kun uusi vauva syntyy :/

Lapsi vaistoaa sinun olotilan. Sinä ruokit omalla epävarmuudella, pelolla ja ahdistuneisuudella lapsen "unikäytöstä"

 

Siis herääkö lapsi huutamaan vai ihan ilosena?

Huutaa kauhuissaan.

Eli pehmeä unikoulu on juuri silittelyä, taputusta ja syliä. Lasta pidetään sylissä niin kauan että rauhoittuu, ei siis itke paniikissa yksin. Tassuhoito taitaa olla oikea nimitys

Juu, eli jonkinnnäköistä tassuttelua ollaan tehty. Mutta lapsen mielestä se tuntuu yhtä hyvältä, kuin kuuma poltinrauta ihoa vasten :/

 

Entäs Wahlgrenin unikoulu? Siis että vauva laitetaan vaunuihin yöksi ja aina kun alkaa huutaa niin aletaan vedellä eestaas kunnes rauhoittuu?

Tosin tää ei taida kovin isolle sopia jos ei enää pysy vaunuissa, mutta tiiän että joillakin tää on toiminut kuin unelma!

 

En veisi. Ihme lääkäri. Ensinnäkään unikoulu ei suositella alle 1,5 vuotialla, JOS olenkaan ja silloin hyvin pehmeää sellaista. sairaalan unikoulu ei ole pehmeä. Mietippä mitä kauhua lapsesi tulee kokemaan sairaalassa, yksin, vieraiden keskellä.. Äärimmäistä hylkäämisen tunnetta. Ja jos vielä jaksatte ihan hyvin noita öitä, niin en voi millään ymmärtää edes harkitsemista noin karua menetelmää!

Nyt avaudun!

En kerta kaikkiaan tajua tällaisia kommentteja! Ei alle 1,5-vuotiaalle? Miten hitossa se sitten yhtäkkä olisikin parivuotiaalle ihan ok unikouluttaa kun lapsi tajuaa jo yhtä ja toista ja on kahden vuoden ajan tottunut ihan muuhun???

Eikö olisi kaikin puolin ystävällistä ja reilua opettaa se vauva ajoissa nukkumaan kunnolla. Vauvana opetellaan perusjutut. Parivuotiaana opetellaan paaaljon kaikkea lisää, silloin pitää olla unet ja syömiset jo hallussa että jaksaa!

Meillä on vielä melko villejä öitä, vauva kohta puoli vuotta, mutta huomaan IHAN SELVÄSTI että jos vauva heräilee usein yöllä niin kyllä se on sitten väsyneempi päivälläkin. Että on sekin tosi epäreilua ettei opeteta vauvaa nukkumaan paremmin! Onhan se vanhemman tehtävä opettaa lapselle kaikkea muutakin olennaista! Eihän me jätetä kiinteiden opetteluakaan kesken siksi että lapsi ei niistä tykkää! Tai vaipanvaihtoa! Tai kylvetystä!

No huhhuh mitä tekstiä. Jos vauva on väsynyt päivällä niin sen voi laittaa silloin nukkumaan. Kyllä pitäisi mennä lapsentahtisesti. Teillä on varmaan tuon ikäiselläkin jo tarkat päikkäriajat sun muut...
Ei vauvalle tarvitse opettaa mitään. Kiinteitä syödään silloin kun ne alkavat mennä, miksi pitäis pakottaa? Jos ei tykkää kylpeä niin voi suihkuttaa.

Ainoo mistä olen sun kans sama mieltä, on se, että vaippa on pakko vaihtaa...

No huh huh... vauvalle ei tartte opettaa mitään, etenkään rytmiä???

Saanko arvata? Sun tilanteesi on varmaan joku seuraavista:

1. Yksi lapsi. Lisää ei ole tulossa. Keskityn vauvaan kun se on niin ihana ja sitä on yritetty kahdeksan vuotta ennen kun nappasi. En kyllä sitten ehdikään tehdä mitään muuta, eikä ole paljon väliäkään. Onneksi on pizzalähetit!

2. Kaksi lasta. Isompi kärsii ihan tajuttomasta sisaruskateudesta, en ymmärrä tätä, vauvahan on niin ihana! Mutta vauvan tahti on vauvan tahti, isommat tajuavat ja malttavat odottaa!

3. Ei lapsia, mutta hirveä vauvakuume! Vietän työpäiväni täällä netissä neuvoen muita kaikella sillä viisaudella jota olen ahmimistani lapsenkasvatuskirjoista oppinut. Jos joku kysyy niin valehtelen että minulla on kolme ihanaa vekaraa. Toivottavasti tulen raskaaksi ennen kuin saan potkut surffailuni vuoksi!

4. Minulla oli kerran lapsia mutta he ovat jo teinejä/aikuisia! Elämä oli silloin vauva-aikana ihanaa ja helppoa, lauleskelin päivät pääksytysten ja säteilin valtavaa rakkautta ja äitienergiaa! Voi kunpa olisin osannut vain keskittyä vauvaan enemmän! Onneksi voin täällä netissä nyt neuvoa nuorempia.

Ja minulla kolme lasta. kaikki alle kouluikäsiä, öisin valvottavia/valvottaneita. Mutta kaipa se on niin, että joillakin on homma hanskassa ja jotkut on vaan parempi hermosia. Paljon vaikuttaa miten se äiti niitä mukuloitaan hoitaa. Vaikka sanaakaan ei hoitotilanteessa sanoisi, niin lapsi kyllä vaistoaa äidin hermostuneisuuden/epävarmuuden/turhautumisen tianteeseen yms. ja reagoi siihen.

Oi voi

 

Onko siis kotona kokeiltu johdonmukainen pehmeä unikoulu?

Tämä kiinnostaa. Meillä saatiin viidessä yössä tällä nukkuminen sujumaan, mutta kaikki asiat piti tehdä joka yö samalla tavalla. Ei niin että kokeiltiin vähän kaikkea vaan aina sama rauhoittelumenetelmä.

Mikä on pehmeä unikoulu? Kertokaa se, niin kerron että onko niin tehty.

Musta nyt tuntuu siltä, ettei kaikki ymmärrä mitä yritän sanoa. Lapsi siis herää tunti nukahtamisen jälkeen hysteerisenä. Jos häneen koskee, hän kirkuu ja kiljuu. Syli tuntuu lapsesta maailman kamalimmalle paikalle ja omassa sängyssä oleminen lähinnä yhtä kurjalle.

Hän nousee polviseisontaan huutaen, silmiä kiinni pitäen ja kaatuilee niin että seuraavana aamuna on pää mustelmilla. Hän ei millään muotoa pyri sängystä pois vaan YRITTÄÄ nukkua, mutta uni ei tule. Hän saataa lähes saada unesta kiinni, mutta sitten alkaa huuto uudelleen.

Lopulta lapsi nukahtaa siihen omaan huutoonsa, kun hän ei enää kertakaikkiaan jaksa ja pysty huutamaan.

Hän ei siis huuda äitiä/isää eikä pyri sängystä pois saati syliin.

Ei auta hyssyttely, tuutulaulu, pepuntaputus, peittely tai muukaan. Ei auta myöskään huomaamattomuus. Ihan totta, mikään kokeilemamme ei huonoimpina öinä auta.

Chef toi on niin just samaa kun meillä.Päätään hakkaa ja sit ollaan mustelmilla!Meillä vaan ei osata sanoo äitiä tai isää kun on sen 10kk.Viimeks nyt nukahti sitten istuma-asentoon kun oli myllännyt peiton lähelleen haarojen väliin niin että se tuki päätä siinä Eli omaan itkuunsa nukahti.

Ja sille joka kirjoitti että päiväunet otetaan sitten jos päivällä kerta väskä..Noh..meijän tyttö kun ei niitä suostu ottamaan vaan koko päivä on piparina kun huutaa ja huutaa,eli meillä ei tollanen että nukkumaan vaan jos päikkäreitä tarvii niin sori,ei toimi.

 

sanokoon lääkärit mitä sanoo, mutta minä olisin tiukkana siitä että joko lapsi oikeasti näkee "vaan" painajaisia ja ei kai niitä voi unikouluttaa pois tai sitten kipuilee syystä tai toisesta, jos on kosketusherkkä niin melkein tuota kipuilua veikkaisin, en ainakaan näillä eväillä veisi omaa lastani unikouluun, jos selvästi on jokin hätä eikä vaan "piruuttaan" heräile.

 

Siis, ettekö ole olleet yhtään yötä yhdessäkään poissa kotoa? Se on kyllä kummallista.

No musta tuossa ei ole kyllä mitään ihmeellistä. Ei mekään olla oltu missään yhdessä yötä pois ja lapsi on jo viiden. Me ei olla tehty yhtään reissua vielä minnekään yli yön eikä meillä ole mitään sukulaisiakaan missään muualla, että oltais oltu siellä yötä. Lapsi oli ekaa kertaa yökylässä kaksivuotiaana.

Mä en myöskään ymmärrä sitä, miksi siitä sairaalasta tehdään niin pelottava paikka. Se ei ole lapselle sen pelottavampi paikka kuin mikään muukaan, ellei vanhemmat tee siitä pelottavaa. Joten se on ihan vanhempien omista asenteista kiinni. Lastenosastot on nykyään paljon viihtyisämpiä kuin ennen, eivät niin steriilinvalkoisia ja tylsiä.

Itse unikoulun aloittamiseen en ota kantaa, kun siitä mulla ei ole mitään kokemusta.

 

Mulla on öisin aina käsillä MP3-soitin josta kuuntelen yöradiota tai mukavaa musiikkia samalla kun rauhoittelen vauvaa. Se tekee siitä vähän kestettävämpää.

(Joskus otamme hankalina öinä miehen kanssa myös oluen puokkiin, vaikka täällä sitä ei kannattaisikaan paljastaa. Se rauhoittaa ja rentouttaa.)

 

Siis herääkö lapsi huutamaan vai ihan ilosena?

Huutaa kauhuissaan.

Eli pehmeä unikoulu on juuri silittelyä, taputusta ja syliä. Lasta pidetään sylissä niin kauan että rauhoittuu, ei siis itke paniikissa yksin. Tassuhoito taitaa olla oikea nimitys

Juu, eli jonkinnnäköistä tassuttelua ollaan tehty. Mutta lapsen mielestä se tuntuu yhtä hyvältä, kuin kuuma poltinrauta ihoa vasten :/

Unikoulussahan on se periaate että annetaan vanhemmalle avaimet rauhoittaa ne yöt, eli ammattilainen etsii ne keinot millä lapsi rauhoittuu. Itse tiedän kokemuksesta että siinä on neuvot vähissä välillä. Meillä tuo unikoulu autto huomattavasti

 

sanokoon lääkärit mitä sanoo, mutta minä olisin tiukkana siitä että joko lapsi oikeasti näkee "vaan" painajaisia ja ei kai niitä voi unikouluttaa pois tai sitten kipuilee syystä tai toisesta, jos on kosketusherkkä niin melkein tuota kipuilua veikkaisin, en ainakaan näillä eväillä veisi omaa lastani unikouluun, jos selvästi on jokin hätä eikä vaan "piruuttaan" heräile.

Ei tietenkään heräile lapsi piruuttaan, kuka tässä niin on väittäny? Aina heräilyyn ei ole fyysistä tekijää.

 

Meillä on muutaman kerran tapahtunut noin, että lapsi herää yöllä ja vaan huutaa ja huutaa. Uskoisin tämän johtuvan meillä siitä, että yleensä aina kun lapsi nukahtaa, olemme hänen kanssaan samassa huoneessa (nukkuu siis meidän kanssa). Ja kun hän yöllä herää ensimmäisenä tarkistaa olemmeko vielä siinä. Joskus unenpöppyrässä/pimeydessä ei ole huomannut meitä, jolloin huuto on heti alkanut. Syliin nosto ja kävely ei ole auttanut, vaan on pitänyt sytyttää valot, jotta lapsi on nähnyt missä ja kenen sylissä on. Eli meillä on ainakin johtunut siitä, että lapsi ilmeisesti herätessään on luullut olevansa jossain muualla, ja tämän takia hätääntynyt, jonka seurauksena on huutanut. Tämän jälkeen nukkumaan meno on kyllä ollut vaikeaa, ihan kuin ei enää luottaisi, että olemme vielä siinä kun hän herää.
Huutokohtauksia tulee aina silloin tällöin öisin, mutta nykyisin pelkällä juttelulla saan lapsen rauhoittumaan.

 

ihme et tulee noi allergiakyselyitä koko ajan. ettekö tajuu et tässä kysyttiin et onko kellään KOKEMUSTA UNIKOULUSTA? Päivittelyä ja sepustusta vaan miten kauheeta mut sit ei kumminka oo omaa kokemusta ja tietoo et huhhuh. Olis kiva niinku lukea ihan todellisia juttuja eikä mitää tarinoita jos oikeesti on tällästä vaihtoehtoa ehdotettu.

 

ihme et tulee noi allergiakyselyitä koko ajan. ettekö tajuu et tässä kysyttiin et onko kellään KOKEMUSTA UNIKOULUSTA? Päivittelyä ja sepustusta vaan miten kauheeta mut sit ei kumminka oo omaa kokemusta ja tietoo et huhhuh. Olis kiva niinku lukea ihan todellisia juttuja eikä mitää tarinoita jos oikeesti on tällästä vaihtoehtoa ehdotettu.

Minä samaa ihmettelen kun luultavasti tällä lääkärillä on enemmän tietoa kuin palsta mammoilla..Taas tämä kuningas syyllistys otetaan käyttöön kun asia on outo ja uusi

 

Mä menen nyt taas ihan sekaisin näiden vastausten kanssa ja tämä keskustelu on nyt jo ronsyillyt siten, että paikalle on ilmaantunut jo psykologejakin jne. :saint:

En mä enää jaksa vastailla muihin juttuihin, kuin niihin ihan oikeasti sitä unikoulua koskeviin koska me tosiaan ollaan ne hiton allergiat saatu poissuljettua ja kauhukohtauksia ollaan tosiaan mietitty. Se ensimmäinen herääminen voisi mennä kauhukohtauksen piikkiin, mutta entäs ne loput 14 herämistä yön aikana? Lääkäri ole sitä mieltä ettei kyse ole niistäkään.

Joku jostain vaiheistakin puhui, mutta tämä vaihe on kestänyt jo yli neljänneksen lapsen elämästä joten aika pitkästä vaiheesta näyttää olevan kyse.

Lääkäri on toki vain ihminen mutta hänen kanssaan olen ollut suullisesti ja kasvokkain tekemisissä, hän on lapsen voinnin tarkistanut ja kokeet teettänyt. Kaiken sen jälkeen hän on todennut ettei kyse ole allergioista, eikä siitä kauhukohtauksestakaan, vaan kuten jo kerroin, "yörytmi" on mennyt persiilleen, eikä lapsi osaa nukahtaa jne.

Kiitos kovasti että yritätte auttaa, mutta vaikka kirjoittaisin 10 sivuisen romaanin tilanteesta, ei se pysty olemaan yhtä laaja kuin ne kohtaamiset lääkärin kanssa ja tutkimiset mitä lapselle on tehty, eli en usko siihen että palstalainen voisi tuon lapsen näkemättä diagnosoida. Varsinkin kun ne kaikki tarjotut diagnoosit on poissuljettuja.

Kuten joku jo mainitsi niin unokoulussa sairaalahenkilökunta pääsee itse näkemään miten ne lapsen yöt sujuvat ja jos he sitten toteavat että ne ovat sittenkin kauhukohtauksia niin ok, yksi yö siellä riittänee, lapsella on diagnoosi ja meillä tieto siitä että lapsi on terve ja uni normalisoituu ajan kanssa.

Sairaalassa saatetaan myös todeta että kyseessä on sittenkin hyvin vahvasti aallergiaan viittaava "tyyli nukkua" jolloin pääsemme varmasti lisäselvityksiin.

Mutta edelleen olen kiinnostunut niistä unikoulukokemuksista. Niistä mielelläni kuulen vielä lisää :flower:

 

sanokoon lääkärit mitä sanoo, mutta minä olisin tiukkana siitä että joko lapsi oikeasti näkee "vaan" painajaisia ja ei kai niitä voi unikouluttaa pois tai sitten kipuilee syystä tai toisesta, jos on kosketusherkkä niin melkein tuota kipuilua veikkaisin, en ainakaan näillä eväillä veisi omaa lastani unikouluun, jos selvästi on jokin hätä eikä vaan "piruuttaan" heräile.

Ei tietenkään heräile lapsi piruuttaan, kuka tässä niin on väittäny? Aina heräilyyn ei ole fyysistä tekijää.

no en minäkään näin väittänyt, kunhan nyt laitoin sen sanan kuvaamaan noita unihäiriöitä mitä oikeasti pystytään hoitamaan rytmin muutoksilla ja unikoululla, kun en jaksanut alkaa niitä luettelemaan, mutta joku nyt näköjään tähänkin takertui. kaikkea sitä...

 

niin ja luulen hyvin pitkälti että meidän hysteeriset huudot johtuivat jotenkin hampaista, eli niitä tuli todella nopeaan tahtiin tuossa yhden vuoden molemmin puolin, koska kun hampaat olivat tulleet alkoivat yötkin rauhoittua, heräili edelleen, mutta ei huutanut hysteerisenä.

Noh..meillä ei ainakaan voi hampaista olla..8kpl ollut jo yli kaks kuukautta ja joka päivä tarkistan oisko ollu siitä vaan ei. huuto vaan jatkuu..Panadolia mekin on koklattu useemman kerran,mitattu onko kuumetta,korvat tarkistettu,perhepedissä meidän välissä saa jotenki ittensä vielä tuskasemmaksi,myllää ittensä jalkopäähän kunnes on vaarana et tipahtaa sängystä.Ja sit kun yrittää tätä estää,eli ottaa tytöstä kiinni niin suuttuu ilm.ja huutaa kovempaa kun ei saa mennä sinne minne haluaa.Valot olleet huoneessa päällä,eli sitä meilkin kokeiltu,tyttö raivoo ja potkii vaan jaloillaan ja ilmeisesti se valo herättää tytön viel enempi..ja huuto vaan jatkuu.Nytkin koitin päikkäreille niin tekee taas sitä samaa tuolla,eli huutaa kun sikaa tapettas ja jos meen viereen niin alkaa hakkaa päätään pinniksen reunaan ja VARSINKIN kun näkee et poistun huoneesta niin siitähän se ilo irtooki..mutta ku sylissäkään ei oo sit hyvä..ei yöllä,ei päivällä..ei oo koskaan ollu sylin perään. Niin ja omassa huoneessa ollu jo pitkän aikaan et ei oo vieras asia sekään..

 

ihme et tulee noi allergiakyselyitä koko ajan. ettekö tajuu et tässä kysyttiin et onko kellään KOKEMUSTA UNIKOULUSTA? Päivittelyä ja sepustusta vaan miten kauheeta mut sit ei kumminka oo omaa kokemusta ja tietoo et huhhuh. Olis kiva niinku lukea ihan todellisia juttuja eikä mitää tarinoita jos oikeesti on tällästä vaihtoehtoa ehdotettu.

Minä samaa ihmettelen kun luultavasti tällä lääkärillä on enemmän tietoa kuin palsta mammoilla..Taas tämä kuningas syyllistys otetaan käyttöön kun asia on outo ja uusi

Miksi sillä lääkärillä olisi enemmän tietoa? Mitä ylijumalia lääkärit muka on? Niillä on yleensä hyvinkin suppeat tiedot.

 

Mä menen nyt taas ihan sekaisin näiden vastausten kanssa ja tämä keskustelu on nyt jo ronsyillyt siten, että paikalle on ilmaantunut jo psykologejakin jne. :saint:

En mä enää jaksa vastailla muihin juttuihin, kuin niihin ihan oikeasti sitä unikoulua koskeviin koska me tosiaan ollaan ne hiton allergiat saatu poissuljettua ja kauhukohtauksia ollaan tosiaan mietitty. Se ensimmäinen herääminen voisi mennä kauhukohtauksen piikkiin, mutta entäs ne loput 14 herämistä yön aikana? Lääkäri ole sitä mieltä ettei kyse ole niistäkään.

Joku jostain vaiheistakin puhui, mutta tämä vaihe on kestänyt jo yli neljänneksen lapsen elämästä joten aika pitkästä vaiheesta näyttää olevan kyse.

Lääkäri on toki vain ihminen mutta hänen kanssaan olen ollut suullisesti ja kasvokkain tekemisissä, hän on lapsen voinnin tarkistanut ja kokeet teettänyt. Kaiken sen jälkeen hän on todennut ettei kyse ole allergioista, eikä siitä kauhukohtauksestakaan, vaan kuten jo kerroin, "yörytmi" on mennyt persiilleen, eikä lapsi osaa nukahtaa jne.

Kiitos kovasti että yritätte auttaa, mutta vaikka kirjoittaisin 10 sivuisen romaanin tilanteesta, ei se pysty olemaan yhtä laaja kuin ne kohtaamiset lääkärin kanssa ja tutkimiset mitä lapselle on tehty, eli en usko siihen että palstalainen voisi tuon lapsen näkemättä diagnosoida. Varsinkin kun ne kaikki tarjotut diagnoosit on poissuljettuja.

Kuten joku jo mainitsi niin unokoulussa sairaalahenkilökunta pääsee itse näkemään miten ne lapsen yöt sujuvat ja jos he sitten toteavat että ne ovat sittenkin kauhukohtauksia niin ok, yksi yö siellä riittänee, lapsella on diagnoosi ja meillä tieto siitä että lapsi on terve ja uni normalisoituu ajan kanssa.

Sairaalassa saatetaan myös todeta että kyseessä on sittenkin hyvin vahvasti aallergiaan viittaava "tyyli nukkua" jolloin pääsemme varmasti lisäselvityksiin.

Mutta edelleen olen kiinnostunut niistä unikoulukokemuksista. Niistä mielelläni kuulen vielä lisää :flower:

Tuo on totta, siellä ne ihmiset tekevät sitä ammatikseen jos syy on fyysinen se selviää heti sillä yhdellä yöllä ja lasta voidaan alkaa hoitamaan asian mukaisesti. Minulle se hoitaja laitto viestin kun lapsi nukahti ja lupasi soittaa jos jokin hätä tulee vaikkka eihän todellisuudessa sellaista hätää ole mistä ne ei selviä mutta mun mieltä helpotti

 

Luitkohan ap ollenkaan mitä kirjoitin...? Ei nyt varsinaisesti ollut kokemus unikoulusta, mutta samankaltaisesta tilanteesta kyllä... :/