Taapero sairaalaan unikouluun...kokemuksia kaipaan nyt kovasti!

No meillä taas on sellanen tilanne.että tyttö on 10 kk ja tullu kauheita kirkumiskohtauksia.Nyt alettiin selvitellä syytä ja huomenna lääkäriin asiasta.Mutta ei meille enää unikoulusta tässä vaiheessa puhuttu,on kuulemma pienimmille lapsille tuo tarkoitettu ja teillä siis taapero eikö vaan?Aika jännä et muuttuu noi ohjeistukset näissä asioissa..Pistää miettii et mitäköhän ne meille sit on keksiny,jos unikoulu on pienemmille lapsille.

Ps.Taisit chef muuten vastaillakkin mulle viimeks kun kirjottelin ite samantapasesta aiheesta,joten sympatiat sulle,tiedän mitä koet.

 

laitetaan lapsi nukkumaan hereillä ollessa, hämärässä valossa sitten miten teillä on tapana nukuttaa, suukottelu/satu/laulu.. yms paijailu. Sitten hyvänyöntoivotus ja vanhempi pois..

Lapsi ei ala nukkumaan, huutelee mammaa sängystä, käyt katsomassa 1. kerran sanot että on aika nukkua, paijaat, lähdet pois..
2. huutelee vielä, annat odottaa vähän pidempään minuutteja muutamia, menet sisään, sanot päättäväisesti mutta lempeästi nyt nukutaan on yö ja peittelet lapsen ja menet pois.
3. taas kuuluu huutelua. annat taas odottaa pidempään (tässä vaiheessa lapsi voi jo itkeäkin mutta se on vähän niinkuin osana koulutusta että heti ei saa sua siihen tueksi ja joutuu hyväksymään että yksin on osattava nukkua).. nyt et sit enään puhu mene vain rauhallisesti viereen, peittelet ja menet pois.
4. taas hieman pidempään annat odottaa, kolmoskohdan jälkeen ei saisi tehdä minkäänlaista katsekontaktia lapseen koska se aktivoi lasta pysymään hereillä ( hei sä huomioit mua ei huvita nukkua- meiningillä ). menet vain ja peittelet lapsen.
5. - xxx. toista 4 kohta..

Tää on semmoinen missä tuota itkua tulee mutta mä en käsitä miksi se ois paha asia. Kyllä lapsi oppii sen että se äiti tulee sieltä kun huutelee aiknsa mutta se viivytys tekniikka saa lapsen kuin lapsenkin väsymään, vanhemmat on tässä ne jotka sen pitkäjännitteisyyden punnitsee. TÄÄ VAATII HYVIÄ HERMOJA ja päättäväisyyttä ja useita iltoja.

Tsemppiä kyllä se teille oikea tapa löytyy sairaalaan menemättä.

Ongelmana meillä ei ole nukahtaminen vaan yölliset heräämiset jolloin lapsi on suorastaan kauhuissaan ja täysin hysteerinen. Eikä siihen auta sen enempää puhe, syli, viereenotto kuin huomioimattomuuskaan.

 

Siis oikeesti!! Sinulle m, jaksaisitko itse laulaa, silitellä ja taputella aamuyöhön asti? Käyt sitten välissä nukkumassa viisi minuuttia ja jatkat taas laulelua?? Eikö tuollainen ole juuri sellaista käytöstä mikä ei tue sitä, että lapsi oppii nukahtamaan yksin?
Eikö lapsilla ole temperamenttieroja lainkaan? Kun Helmi.S. sanoo ettei tunnin huutamisen perusteella voi lapsella olla kaikki hyvin??? Meidän sankari voi todellakin huutaa vaikka kolme tuntia jos sen pään ottaa....

 

Nukutatteko lapsen illalla? Se on ensimmäinen juttu mikä pitää karsia pois, lapsi pitää opettaa nukahtamaan itsekseen, koska jos hänet nukutetaan illalla, niin ei hän osaa nukahtaa yölläkän yksin. Tuossa tuo yksi kirjoittaja antoikin aika hyvät ohjeet miten opetetaan nukahtamaan itsekseen.

Ja tuo huoneen vaihto ainakin meillä on rauhoittanut öitä jo ihan tosipaljon, koska itsekään et silloin herää samantien kun lapsi alkaa itkeä.

 

Mä olen ehkä yliherkkä, mutta en laittaisi lasta senkään vuoksi unikouluun, että pelkäisin lapsen kokevan juuri noita hylkäämiskokemuksia. Meillä kun saman ikäinen roikkuu minussa enemmän kiinni jo sen jälkeen, kun on ollut mummilassa muutaman tunnin. Eli epäilisin, että tuon jälkeen lapsi takertuisi minuun ja olisi aika rankkaa sekin, että taapero olisi muutaman viikon sylissä roikkuva juuri kun olen viimeisilläni tai vauva juuri syntynyt.

Vähän hankalahan tuo tilanteenne on. Itsestäni tuntuisi kamalalta laittaa lapsi sairaalaan unikouluun, mutta kyllähän totuus on, että tuskin lapsi yksittäisistä öistä mitään elinikäistä traumaa saa.

 

Onko siis kotona kokeiltu johdonmukainen pehmeä unikoulu?

 

Tuli mieleen vielä, onko lapsella silmät auki yöllä huutaessaan? Reagoiko mihinkään? Teoriassa voisi olla myös kauhukohtauksia. Tosin eivät tietääkseni yleensä tule noin tiheään ja montaa kertaa yössä.

 

Tuli mieleen vielä, onko lapsella silmät auki yöllä huutaessaan? Reagoiko mihinkään? Teoriassa voisi olla myös kauhukohtauksia. Tosin eivät tietääkseni yleensä tule noin tiheään ja montaa kertaa yössä.

Tätäkin on pohdittu ja se ensimmäinen herääminen saattaisi mennä kauhukohtausten piikkiin, mutta loput eivät.

 

Vaikka olet lapsen huudatusta vastaan niin jos vaihtoehtona on lapsen huudatus sairaalassa niin eikö se olisi parempi kaikkien kannalta toteuttaa kuitenkin kotona?Mitä teillä nykyään tehdään kun lapsi alkaa huutamaan yöllä?Silitteletkö,laulatko,nostatko syliin?Ja eihän se huuto kuitenkaan lopu,vaikka mitä tekisit,niin mielestäni voisit harkita sitä,että muutaman yön kokeilisit,oppisiko yksin rauhoittumaan.Tuo eri huone on minusta hyvä,meillä on molemmat oppineet siirtämällä nukkumaan.Kahdesta syystä.Itse ei herää joka kätinään ja lapsi saattaa oppia rauhoittumaa itse jo siinä ajassa kun sinulta menee mennä huoneeseen.Itse tein niin,että jos lapsi alkoi itkemään toisessa huoneessa,odottelin niin pitkään vuoteessa,kun vaan ikinä pystyin (käytännössä ei kovin kauaa ).Sen jälkeen kävin vielä vessassa ja juomassa ja vasta sitten menin lasta tyynnyttelemään ja peittelemään takaisin sänkyyn.Sitten palasin omaan sänkyyn ja odottelin taas,vaikka huuto olisi jatkunutkin.Aika pian alkoivat rauhoittumaan ennen kuin ehdin huoneeseen asti.Tsemppiä teille joka tapauksessa!

 

Mun lapi oli tuollainen. Meillä parhaiten toimi se, että imetin yöllä, jotta lapsi rauhoittui. Tuttipullo ajanee saman asian.
Yksilöitä ne lapsetkin on, mun mielestä tulee käyttää jokainen käytettävissä ole keino öiden rauhoittamiseen kotona.
Huudattaminen ei toiminut meillä kotona. Muualle en olisi todellakaan vienyt lasta unikouluun.

Nyt 2 vuotiaana lopetin yöimetyksen ja vieroitus sujui nätisti; poika alkoi kahden yön muutaman tunnin nyyhkimisen jälkeen nukkumaan öitä putkeen.

Älä vie sairaalaan unikouluun. :/

 

Kerrotko vielä, miten teillä tehtiin allergiaselvitykset? Siis mitä eliminoitiin ruokavaliosta, kuinka pitkäksi aikaa ja minkä ikäisenä. Mitä tänä aikana söi ja kuinka kauan noita oireita on lapsella ollut.

 

Meillä oli sairaalan unikoulu 7kuukauden vanhalle jo. Hoitaja siel sano että hyvin yleistä ettei uniogelmaiset lapset ole ikinä olleet äidistään erossa, harva kehtaa laittaa hoitoon jos vieraan pitää sata kertaa herätä. Eli kyllä meillä autto ja kovasti, ja tuo pitkä itku monesti johtuu siitä että itku jää vähän kuin päälle, lapsi ei osaa lopettaa itkua. Meillä oli hellä unikoulu eli hoitaja oli lähellä koko ajan, 3yötä oli yksin ja 2 minun kans siellä. Kolmantena yönä minä nukutin, monesti tuo koulu on vanhemmalle rankempi kuin lapselle, ei se mitään shokki hoitoa ole kyllä mie kannattaisin jos on hurjia yöt, palvelus itselle ja lapselle. Muutos on ihmeellinen mutta toki kotona testattiin että onko samat palvelut kuin ennen vielä

 

mitä ikinä päädytkään tekemään lapsesi kanssa, niin jos onnistut oli se unikoulu tai muu tapa millä saat rauhallisemmat yöunet koko perheelle niin PLIIS ilmoittele täällä. Mä alan olemaan kypsä kaikille vaihtoehdoille.

 

Mun lapi oli tuollainen. Meillä parhaiten toimi se, että imetin yöllä, jotta lapsi rauhoittui. Tuttipullo ajanee saman asian.
Yksilöitä ne lapsetkin on, mun mielestä tulee käyttää jokainen käytettävissä ole keino öiden rauhoittamiseen kotona.
Huudattaminen ei toiminut meillä kotona. Muualle en olisi todellakaan vienyt lasta unikouluun.

Nyt 2 vuotiaana lopetin yöimetyksen ja vieroitus sujui nätisti; poika alkoi kahden yön muutaman tunnin nyyhkimisen jälkeen nukkumaan öitä putkeen.

Älä vie sairaalaan unikouluun. :/

Tämä ei ehkä ole kovin toimiva vaihtoehto kun perheeseen on tulossa vauva. Mä en taas missään tapauksessa opettaisi lasta enää syömään öisin tuossa vaiheessa.

 

Tuli mieleen vielä, onko lapsella silmät auki yöllä huutaessaan? Reagoiko mihinkään? Teoriassa voisi olla myös kauhukohtauksia. Tosin eivät tietääkseni yleensä tule noin tiheään ja montaa kertaa yössä.

Meilläkin tätä epäillään,mutta vastaan tulee sellanen asia että päätään ei kuulemma voi hakata kauhukohtauksen aikana,silloin olisi jo täysin hereillä..Ja kun on ollut puhetta meillä neuvolassa että lapseen EI saa koskea kauhukohtauksen aikana, niin minkäs sitten teet..ja joo meidänkin neiti jos päättää huutaa niin huutaa tosiaan..ja kauan...viimenen oli 3h.

 

Siis miksi lapsi pitäs viedä vieraaseen paikkaan huutamaan?! Ihan sairasta, mä olen luullut että siellä unikoulussa on myös äiti mukana! Hullua touhua, en ikinä tekis omalle lapselle moista kiusaa.

 

Mä menin jo iahn sekaisin että kelle vastasin jne.

Anteeksi, mutta ajatus juoksee nyt sitärajaa etten meinaa perässä pysyä.

Lisäsin aloitustekstini perään lisätietoja, jottei sadannen kerran ehdoteta asioita jotka on jo ns. hoidettu ja/yritetty.

Lapsi laitetaan illalla omaan sänkyynsä, peitelläänn ja toivotetaan hyvät yöt. Sitten jompi kumpi vanhemmista jää makkariin makoilemaan ja lukemaan tai alkaa itsekin nukkumaan. Ja lapsi nukahtaa.
Kun lapsi herää niin silloin äiti/isi on edelleen ihan samassa paikassa kuin oli silloin kun lapsi nukahti. Mutta enää nukahtaminen ei onnistu.

Åäiväunille lapsi viedään joko makkariin sinne hänen omaan sänkyynsä tai lastenhuoneen pinnasänkyyn. Hänet peitellään, toivotetaan hyvät unet ja sitten joko hetken häärään läsnä tai lähden heti alakertaan. Yleensä lapsi nukahtaa alta 3 min. mutta joskus saattaa huudella perään, jolloin huudan takaisin vain niitä nukkumaanmenokehoituksia ja lapsi alkaa viim. 10 min päästä nukkumaan. Ehkä 3 kertaa ei homma ole sujunut, muutoin se nukahtaminen sujuu aina ongelmitta.

Eli lapsi nukahtaa itse äärimmäisen hyvin.

 

Vaikka olet lapsen huudatusta vastaan niin jos vaihtoehtona on lapsen huudatus sairaalassa niin eikö se olisi parempi kaikkien kannalta toteuttaa kuitenkin kotona?Mitä teillä nykyään tehdään kun lapsi alkaa huutamaan yöllä?Silitteletkö,laulatko,nostatko syliin?Ja eihän se huuto kuitenkaan lopu,vaikka mitä tekisit,niin mielestäni voisit harkita sitä,että muutaman yön kokeilisit,oppisiko yksin rauhoittumaan.Tuo eri huone on minusta hyvä,meillä on molemmat oppineet siirtämällä nukkumaan.Kahdesta syystä.Itse ei herää joka kätinään ja lapsi saattaa oppia rauhoittumaa itse jo siinä ajassa kun sinulta menee mennä huoneeseen.Itse tein niin,että jos lapsi alkoi itkemään toisessa huoneessa,odottelin niin pitkään vuoteessa,kun vaan ikinä pystyin (käytännössä ei kovin kauaa ).Sen jälkeen kävin vielä vessassa ja juomassa ja vasta sitten menin lasta tyynnyttelemään ja peittelemään takaisin sänkyyn.Sitten palasin omaan sänkyyn ja odottelin taas,vaikka huuto olisi jatkunutkin.Aika pian alkoivat rauhoittumaan ennen kuin ehdin huoneeseen asti.Tsemppiä teille joka tapauksessa!

Joo, eli tarkoitus on nyt sitten kokeilla se oma huone ja huudatus kotona. Mutta jos se ei auta niin lääkäri tosiaan oli sitä mieltä että sitten on ainoa vaohtoehto se sairaala.

 

Oisko tuosta Pantleyn kirjasta mitään apuja?

http://kauppa.myllylahti.fi/epages/Finnet.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/09032009-132232/Products/952-202-050-8

 

Mulla ei ole unikoulusta kokemusta, mutta esikoinen alkoi n.1v iässä heräämään öisin (tosin heräsi vain kerran) ja huusi suoraa huutoa. Mikään ei auttanut, ei mikään. Otin syliin, hyräilin, silitin, en reagoinut...tein KAIKEN, mutta joka yö esikoinen heräsi samaan aikaan huutamaan. Huuto ei ollut kiukkuhuutoa, vaan...en osaa edes selittää...liekö ollut jokin kauhukohtaus tms, en tiedä. Sitä kesti varmaan muutaman kuukauden (en muista, kun esikoinen on nyt jo kohta 6v) ja sitten loppui, kuin seinään.

Joskus nykyäänkin esikoinen herää n. 1-2h nukahtamisesta (tätä tapahtuu onneksi vain ehkä kerran kuussa tai harvemmin) ja itkee ja huutaa ihan lohduttomasti ja mikään ei auta.
Viikko sitten yllämainittu tapahtui ja esikoinen tärisi, katseli ympärilleen, kuin olisi ollut jossain vieraassa paikassa,lähti haahuilemaan tänne tietsikkahuoneeseen itkien, tuli syliin, katsoi minua, kuin tuntematonta, lähti pois, tuli uudelleen syliin ja rauhoittui. Sanoin miehellenikin, että ihan kuin esikoinen olisi ollut toisessa maailmassa :/ En sitten tiedä, näkikö jtn unta vai mitä, mutta itseänikin alkoi karmia :'(

 

Meillä oli sairaalan unikoulu 7kuukauden vanhalle jo. Hoitaja siel sano että hyvin yleistä ettei uniogelmaiset lapset ole ikinä olleet äidistään erossa, harva kehtaa laittaa hoitoon jos vieraan pitää sata kertaa herätä. Eli kyllä meillä autto ja kovasti, ja tuo pitkä itku monesti johtuu siitä että itku jää vähän kuin päälle, lapsi ei osaa lopettaa itkua. Meillä oli hellä unikoulu eli hoitaja oli lähellä koko ajan, 3yötä oli yksin ja 2 minun kans siellä. Kolmantena yönä minä nukutin, monesti tuo koulu on vanhemmalle rankempi kuin lapselle, ei se mitään shokki hoitoa ole kyllä mie kannattaisin jos on hurjia yöt, palvelus itselle ja lapselle. Muutos on ihmeellinen mutta toki kotona testattiin että onko samat palvelut kuin ennen vielä

Kyllä se kuule aikamoista shokkihoitoa on Pienelle vauvalle vieläpä, miten voi tehdä noin? Miten joku raaskii?

Jos lapsella jää itku päälle niin sen saa loppumaan sillain että lopettaa sen nukuttamisen, antaa herätä ja laittaa uudestaan kun lapsi on täysin rauhoittunut.

 

Mä menin jo iahn sekaisin että kelle vastasin jne.

Anteeksi, mutta ajatus juoksee nyt sitärajaa etten meinaa perässä pysyä.

Lisäsin aloitustekstini perään lisätietoja, jottei sadannen kerran ehdoteta asioita jotka on jo ns. hoidettu ja/yritetty.

Lapsi laitetaan illalla omaan sänkyynsä, peitelläänn ja toivotetaan hyvät yöt. Sitten jompi kumpi vanhemmista jää makkariin makoilemaan ja lukemaan tai alkaa itsekin nukkumaan. Ja lapsi nukahtaa.
Kun lapsi herää niin silloin äiti/isi on edelleen ihan samassa paikassa kuin oli silloin kun lapsi nukahti. Mutta enää nukahtaminen ei onnistu.

Åäiväunille lapsi viedään joko makkariin sinne hänen omaan sänkyynsä tai lastenhuoneen pinnasänkyyn. Hänet peitellään, toivotetaan hyvät unet ja sitten joko hetken häärään läsnä tai lähden heti alakertaan. Yleensä lapsi nukahtaa alta 3 min. mutta joskus saattaa huudella perään, jolloin huudan takaisin vain niitä nukkumaanmenokehoituksia ja lapsi alkaa viim. 10 min päästä nukkumaan. Ehkä 3 kertaa ei homma ole sujunut, muutoin se nukahtaminen sujuu aina ongelmitta.

Eli lapsi nukahtaa itse äärimmäisen hyvin.

Eihän lapsi nukahda itse iltaisin. Sun pitää opettaa lapsi nukahtamaan YKSIN, niin että sä lähdet pois huoneesta niin että lapsi on hereillä!

 

Vaikka olet lapsen huudatusta vastaan niin jos vaihtoehtona on lapsen huudatus sairaalassa niin eikö se olisi parempi kaikkien kannalta toteuttaa kuitenkin kotona?Mitä teillä nykyään tehdään kun lapsi alkaa huutamaan yöllä?Silitteletkö,laulatko,nostatko syliin?Ja eihän se huuto kuitenkaan lopu,vaikka mitä tekisit,niin mielestäni voisit harkita sitä,että muutaman yön kokeilisit,oppisiko yksin rauhoittumaan.Tuo eri huone on minusta hyvä,meillä on molemmat oppineet siirtämällä nukkumaan.Kahdesta syystä.Itse ei herää joka kätinään ja lapsi saattaa oppia rauhoittumaa itse jo siinä ajassa kun sinulta menee mennä huoneeseen.Itse tein niin,että jos lapsi alkoi itkemään toisessa huoneessa,odottelin niin pitkään vuoteessa,kun vaan ikinä pystyin (käytännössä ei kovin kauaa ).Sen jälkeen kävin vielä vessassa ja juomassa ja vasta sitten menin lasta tyynnyttelemään ja peittelemään takaisin sänkyyn.Sitten palasin omaan sänkyyn ja odottelin taas,vaikka huuto olisi jatkunutkin.Aika pian alkoivat rauhoittumaan ennen kuin ehdin huoneeseen asti.Tsemppiä teille joka tapauksessa!

Joo, eli tarkoitus on nyt sitten kokeilla se oma huone ja huudatus kotona. Mutta jos se ei auta niin lääkäri tosiaan oli sitä mieltä että sitten on ainoa vaohtoehto se sairaala.

Toivottavasti auttaa.Ja onhan siinä sairaalan unikoulussa se hyvä puoli kuitenkin,että joko oppii siellä nukkumaan paremmin tai sitten ei opi,ja ammattilaiset ottaa ehkä vieläkin tarkemman tutkimuksen alle,miksei nukahtaminen onnistu heidänkään konsteillaan.

 

Onko siis kotona kokeiltu johdonmukainen pehmeä unikoulu?

Tämä kiinnostaa. Meillä saatiin viidessä yössä tällä nukkuminen sujumaan, mutta kaikki asiat piti tehdä joka yö samalla tavalla. Ei niin että kokeiltiin vähän kaikkea vaan aina sama rauhoittelumenetelmä.

 

Kerrotko vielä, miten teillä tehtiin allergiaselvitykset? Siis mitä eliminoitiin ruokavaliosta, kuinka pitkäksi aikaa ja minkä ikäisenä. Mitä tänä aikana söi ja kuinka kauan noita oireita on lapsella ollut.

En jaksa kaikkea tähän nyt sepustaa, sillä mielestäni olennaista on se että allergiat on poissuljettu.

Totta puhuakseni en enää edes muista kaikkia, mutta maito, muna, kala, viljat, ja muut perusmömmöt otettiin pois, muttei tilanne helpottunut. Käyttöön otettiin almiron pepti, nutrilon soija ja sitten taas tavan korvike, mutta lapsen voinnissa ei ollut muutosta. Noin 4-6 viikkoa oli eliminointiaika. Lapsi on edelleen korvikepohjaisella ruokavaliolla (ei siis tavallista maitoa misään muodossa) vaikka sillä ei siis osuutta asiaan pitäisi olla.

Oireet alkoivat 3kk sitten kuin puskista ja pamahtivat ihan täysillä päälle. Tuolloin ei ollut tullut mitään muuta uutta ruokavalioon yli kahteen kuukauteen kuin hapanmaitokokeilu joka kesti 2 päivää ja joka on siis ollut nyt eliminoituna 3kk.