maissihiiri
Joo ja tosiaan, unikouluissa ei riitä 1-2 yötä, vaan kyse on siitä että toimitaan aina samalla tavalla, meni siihen nukkumisen oppimiseen sitten 3 yötä tai 2 viikkoa.
Taapero sairaalaan unikouluun...kokemuksia kaipaan nyt kovasti!
- Viestiketjun aloittaja chef
- Ensimmäinen viesti
Miuku
Ei ne huudata siel sairaalassa yksin lasta, ainaki jos on tämä hellempi. Saat tarkan raportin yön tapahtumista. Kyllä minä koen sen meidän perheen pelastukseksi ja jutellu muiden vanhempien kanssa ketkä käyttäny. Monesti sitä pidetään mörkönä jossa lapsi kärsii vaikkei todellisuudessa asia niin ole.Alkuperäinen kirjoittaja chef:Joo, eli tarkoitus on nyt sitten kokeilla se oma huone ja huudatus kotona. Mutta jos se ei auta niin lääkäri tosiaan oli sitä mieltä että sitten on ainoa vaohtoehto se sairaala.Alkuperäinen kirjoittaja No:Vaikka olet lapsen huudatusta vastaan niin jos vaihtoehtona on lapsen huudatus sairaalassa niin eikö se olisi parempi kaikkien kannalta toteuttaa kuitenkin kotona?Mitä teillä nykyään tehdään kun lapsi alkaa huutamaan yöllä?Silitteletkö,laulatko,nostatko syliin?Ja eihän se huuto kuitenkaan lopu,vaikka mitä tekisit,niin mielestäni voisit harkita sitä,että muutaman yön kokeilisit,oppisiko yksin rauhoittumaan.Tuo eri huone on minusta hyvä,meillä on molemmat oppineet siirtämällä nukkumaan.Kahdesta syystä.Itse ei herää joka kätinään ja lapsi saattaa oppia rauhoittumaa itse jo siinä ajassa kun sinulta menee mennä huoneeseen.Itse tein niin,että jos lapsi alkoi itkemään toisessa huoneessa,odottelin niin pitkään vuoteessa,kun vaan ikinä pystyin (käytännössä ei kovin kauaa).Sen jälkeen kävin vielä vessassa ja juomassa ja vasta sitten menin lasta tyynnyttelemään ja peittelemään takaisin sänkyyn.Sitten palasin omaan sänkyyn ja odottelin taas,vaikka huuto olisi jatkunutkin.Aika pian alkoivat rauhoittumaan ennen kuin ehdin huoneeseen asti.Tsemppiä teille joka tapauksessa!
niukkis
Nyt avaudun!Alkuperäinen kirjoittaja Ei EI EI!:
En kerta kaikkiaan tajua tällaisia kommentteja! Ei alle 1,5-vuotiaalle? Miten hitossa se sitten yhtäkkä olisikin parivuotiaalle ihan ok unikouluttaa kun lapsi tajuaa jo yhtä ja toista ja on kahden vuoden ajan tottunut ihan muuhun???
Eikö olisi kaikin puolin ystävällistä ja reilua opettaa se vauva ajoissa nukkumaan kunnolla. Vauvana opetellaan perusjutut. Parivuotiaana opetellaan paaaljon kaikkea lisää, silloin pitää olla unet ja syömiset jo hallussa että jaksaa!
Meillä on vielä melko villejä öitä, vauva kohta puoli vuotta, mutta huomaan IHAN SELVÄSTI että jos vauva heräilee usein yöllä niin kyllä se on sitten väsyneempi päivälläkin. Että on sekin tosi epäreilua ettei opeteta vauvaa nukkumaan paremmin! Onhan se vanhemman tehtävä opettaa lapselle kaikkea muutakin olennaista! Eihän me jätetä kiinteiden opetteluakaan kesken siksi että lapsi ei niistä tykkää! Tai vaipanvaihtoa! Tai kylvetystä!
Unikoulu kotona
Kerron tähän meidän tarinan, jos siintä olisi jotakin apua. Meillä käytii unikoulu kotona 10kk iässä. Sain paikallisesta ensi-ja turvakotiyhdistyksestä asiasta hyvät neuvot, joiden mukaan koulu toteutettiin. He myös täällä järjestää omissa tiloissaan maksullisen unikoulun. Ohjeet oli seuraavat:
- nukkumaan omaan huoneeseen, jotta ei yöllä herää kuorsauksiin, sängyn narinaan jne.
- yöllä ei muuta tarjoilua kuin tutti, ja jos aivan pakko niin vettä
- nukkumaan ajoissa, 10kk nukkumaanmenoaika on klo 18.30 viimeistää klo 19.00, ettei ole liian väsynyt.
Lapsi laitetaan normaalein iltarutiinein nukkumaan. Kun herää ensimmäisenä yönä annetaan huutaa minuutin, ennenkuin mennään katsomaan. Rauhoitellaan lapsi ja poistutaan huoneesta vaikka ei vielä nukukaan. Jos ja kun itkee uudelleen, odotetaan taas minuutti. (voi katsoa vaikka sekkarista aikaa)
Toisena yönä samoin, mutta odotetaan kaksi minuuttia, ennenkuin huoneeseen mennään. Ja kolmantena taaskin samat toimenpiteet, mutta odotetaan kolme minuuttia ennen huoneeseen menoa.
Näillä ohjeilla meidän yöt korjaantuivat totaalisesti.
- nukkumaan omaan huoneeseen, jotta ei yöllä herää kuorsauksiin, sängyn narinaan jne.
- yöllä ei muuta tarjoilua kuin tutti, ja jos aivan pakko niin vettä
- nukkumaan ajoissa, 10kk nukkumaanmenoaika on klo 18.30 viimeistää klo 19.00, ettei ole liian väsynyt.
Lapsi laitetaan normaalein iltarutiinein nukkumaan. Kun herää ensimmäisenä yönä annetaan huutaa minuutin, ennenkuin mennään katsomaan. Rauhoitellaan lapsi ja poistutaan huoneesta vaikka ei vielä nukukaan. Jos ja kun itkee uudelleen, odotetaan taas minuutti. (voi katsoa vaikka sekkarista aikaa)
Toisena yönä samoin, mutta odotetaan kaksi minuuttia, ennenkuin huoneeseen mennään. Ja kolmantena taaskin samat toimenpiteet, mutta odotetaan kolme minuuttia ennen huoneeseen menoa.
Näillä ohjeilla meidän yöt korjaantuivat totaalisesti.
vieras
Mikä helvetin kysymys tämä on? Siis ON KUMMALLISTA, että vanhemmat ei ole olleet yhtään yötä pois kotoa? Siis täh?!?!?!Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelen:
On varmaan toooooosi kummallista. Voi helvetti. Meillä on lapste olleet ekan kerran yökylässä vasta 2vuotiaina. Ei todellakaan edes kuulu alle 1veen olla missään yötä. Asiantuntijoiden ohje on, että niin monta yötä kuin on lapsella ikää eli alle 1v ei vielä yhtään yötä. Ja jooojooojooo... joskus voi joutua äiti sairaalaan jne liipalaapapäläpälä, mutt apuhutaan normaalista tilanteesta.
Ja ap:lle: en ikinä edes harkitsisi. Olisin pitänyt suorastaan naurettavana, jos tuollaista joku ehdottaisi.
Miten se mihinkään vaikuttaa? Siis ymmärtäisin sen mikäli emme olisi sitten lapsen herätessä paikalla, mutta kun olemme.Alkuperäinen kirjoittaja maissihiiri:
Eli lapsi nukahtaa samanlaisessa tilanteessa, kuin hän herää jolloin hänen tulisi pystyä nukahtamaan uudestaan mutta kun hän ei pysty.
Päivisin lapsi nukahtaa yksin, joten ihan varmasti kykenisi siihen myös illalla. Mutta haluan tosiaan itsekin mennä nukkumaan heti kuin lapsikin menee jotta jaksan yöheräämiset.
heikku
Alkuperäinen kirjoittaja niukkis:
Tämän takia meillekkin just sanottiin että unikoulu on pienille vauvoille,ei enään vuoden ikäsille..eli ihan oikeassa oli neuvolantäti juuri tämän kyseisen syyn takia minkä kerroit.
**
No huhhuh mitä tekstiä. Jos vauva on väsynyt päivällä niin sen voi laittaa silloin nukkumaan. Kyllä pitäisi mennä lapsentahtisesti. Teillä on varmaan tuon ikäiselläkin jo tarkat päikkäriajat sun muut...Alkuperäinen kirjoittaja niukkis:
Ei vauvalle tarvitse opettaa mitään. Kiinteitä syödään silloin kun ne alkavat mennä, miksi pitäis pakottaa? Jos ei tykkää kylpeä niin voi suihkuttaa.
Ainoo mistä olen sun kans sama mieltä, on se, että vaippa on pakko vaihtaa...
Miuku
No meillä lapsi oli yön jäljiltä niin väsyny päivälläki ettei rauhoittunu nukkumaan kunnolla..nyt nukutan hyvin päikkäritki kun yöt parantu. Ja ap, miten laulat lapselle? Hyräilet? Koska meillä ei hyräilly auttany mitään vaan pahensi, reilusti ääntä ja korkealla lapsi unohti itkeä ja jäi kuuntelemaan, sitte pikku hiljaa laskea laulu hyräilyyn.Alkuperäinen kirjoittaja **:
Mikä on pehmeä unikoulu? Kertokaa se, niin kerron että onko niin tehty.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta nyt tuntuu siltä, ettei kaikki ymmärrä mitä yritän sanoa. Lapsi siis herää tunti nukahtamisen jälkeen hysteerisenä. Jos häneen koskee, hän kirkuu ja kiljuu. Syli tuntuu lapsesta maailman kamalimmalle paikalle ja omassa sängyssä oleminen lähinnä yhtä kurjalle.
Hän nousee polviseisontaan huutaen, silmiä kiinni pitäen ja kaatuilee niin että seuraavana aamuna on pää mustelmilla. Hän ei millään muotoa pyri sängystä pois vaan YRITTÄÄ nukkua, mutta uni ei tule. Hän saataa lähes saada unesta kiinni, mutta sitten alkaa huuto uudelleen.
Lopulta lapsi nukahtaa siihen omaan huutoonsa, kun hän ei enää kertakaikkiaan jaksa ja pysty huutamaan.
Hän ei siis huuda äitiä/isää eikä pyri sängystä pois saati syliin.
Ei auta hyssyttely, tuutulaulu, pepuntaputus, peittely tai muukaan. Ei auta myöskään huomaamattomuus. Ihan totta, mikään kokeilemamme ei huonoimpina öinä auta.
tuota
En ole varma, mutta mulla on sellainen käsitys, että kipulääke voisi auttaa myös allergian aiheuttamiin vatsakipuihin. Eli sen puolestakin tuo viittaisi siihen, ettei allergiaa välttämättä ole.Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Sen verran kuitenkin pakko sanoa, että oikeastaan mikä tahansa voi aiheuttaa allergiaa, ei ainoastaan ne yleisimmät. Eli jos "oireetonta" vaihetta ei ole ollut ja sen ajan ruoka-aineet eivät ole tiedossa, voi mikä tahansa tai useampikin olla aiheuttaja. Oikeastaan vain sokerivesi olisi varma eliminaatiodieetti, mutta sitähän ei oikein voi toteuttaa. Mm. kaverin lapselle sopii vain yksi erikoiskorvike ja yksi kiinteä, eivätkä nekään täysin. Tässäkään allergiat eivät olisi tullut huomattua suppeallakaan eliminaatiolla, kun oireita aiheuttaa oikeastaan kaikki.
kkkkkkk
Niin, tuossa siis kai lähinnä ihmeteltiin sitä, että eikö vauva ole ollut pois kotoa edes vanhempien kanssa kertaakaan....Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä ymmärrän, mutten osaa auttaa :/Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Kirjoitinkin tuonne, että esikoisella oli juuri tuollaista ja kerran löi päänsä patterin kulmaan niin kovasti, että tuli vertavuotava haava.
Tuo on erittäin raastavaa, kun oma lapsi ei rauhoitu millään. Mutta neuvoa en osaa antaa. Minä en edes älynnyt asiasta jutella kenellekään ja se meni sitten itsekseen ohi (onneksi).
Muista kyllä sen tunteen, kun kävin joka ilta nukkumaan ja melkeinpä pelkäsin, että taas tänä yönä poika huutaa, enkä osaa tehdä mitään :'(
vieras
Onko suljettu pois se mahdollisuus, että nuo olisi kauhukohtauksia?Alkuperäinen kirjoittaja chef:
.
oletteko kokeilleet ihan laittaa kaikki valot päälle ja nostaa lapsen syliin ja vaan pitää sylissä ilman sen kummempia hyssyttelyitä? meillä meinaan lapsi teki yhteen aikaan ihan samaa, mutta ei herännyt noin monta kertaa yöllä... huusi hysteerisesti, mitkään hyssyttelyt ei auttanut, ainoastaan se että valot päälle ja sylissä olo niin kauan että rauhottu, jos jotain yritti puhella tai silitellä niin ylty vaan. sitten kun rauhottui niin takaisin sänkyyn ja hetkenaikaa yleensä pyöri ja sitten nukahti.Alkuperäinen kirjoittaja chef:
tuota
Ok, vaikuttaa siltä, että allergiat on poissuljettu ihan pätevästi. Hyvä niin. On vain tullut niin kummallisia tapauksia vastaan, että olen alkanut epäilemään tehdäänkö allergioiden poissulkeminen joka paikassa oikein.
niukkis
No huh huh... vauvalle ei tartte opettaa mitään, etenkään rytmiä???Alkuperäinen kirjoittaja **:
Saanko arvata? Sun tilanteesi on varmaan joku seuraavista:
1. Yksi lapsi. Lisää ei ole tulossa. Keskityn vauvaan kun se on niin ihana ja sitä on yritetty kahdeksan vuotta ennen kun nappasi. En kyllä sitten ehdikään tehdä mitään muuta, eikä ole paljon väliäkään. Onneksi on pizzalähetit!
2. Kaksi lasta. Isompi kärsii ihan tajuttomasta sisaruskateudesta, en ymmärrä tätä, vauvahan on niin ihana! Mutta vauvan tahti on vauvan tahti, isommat tajuavat ja malttavat odottaa!
3. Ei lapsia, mutta hirveä vauvakuume! Vietän työpäiväni täällä netissä neuvoen muita kaikella sillä viisaudella jota olen ahmimistani lapsenkasvatuskirjoista oppinut. Jos joku kysyy niin valehtelen että minulla on kolme ihanaa vekaraa. Toivottavasti tulen raskaaksi ennen kuin saan potkut surffailuni vuoksi!
4. Minulla oli kerran lapsia mutta he ovat jo teinejä/aikuisia! Elämä oli silloin vauva-aikana ihanaa ja helppoa, lauleskelin päivät pääksytysten ja säteilin valtavaa rakkautta ja äitienergiaa! Voi kunpa olisin osannut vain keskittyä vauvaan enemmän! Onneksi voin täällä netissä nyt neuvoa nuorempia.
Miuku
Eli pehmeä unikoulu on juuri silittelyä, taputusta ja syliä. Lasta pidetään sylissä niin kauan että rauhoittuu, ei siis itke paniikissa yksin. Tassuhoito taitaa olla oikea nimitysAlkuperäinen kirjoittaja chef:
jn
Poikamme ollessa muistaakseni 8kk ikäinen olivat yöt aivan riekaleina ja meillekin annettiin viimesenä vaihtoehtona tuo sairaalan unikoulu. Olin todella epäröivä. Kotona olimme kokeilleet kaikki temput ja lapsi oli pienestä pitäen nukutettu omaan sänkyyn.
Puhuin asiasta vielä neuvolassa ja siellä terkka sanoi, ettei sairaala ole sen ihmeempi paikka kun esim mummolakaan. Idea on vaan, että lapsi olisi jossain muualla yötä kuin kotonaan ja ilman vanhempia.
No, meidän lapsi oli sitten 3 yötä mummolassa, päivisin olimme myös me vanhemmat. Auttoi vähän.
Poika kuitenkin jatkoi heräilyä ja helpoin ratkaisu oli lopulta aina yöllä ottaa poika viereen nukkumaan. Jossain vaiheessa emme sitten enää jaksaneet taistella ja siirsimme lapsen noin 11kk iässä kokonaan perhepetiin. Heräily ei loppunut, mutta uudelleen nukahtaminen helpottui ja saimme kaikki paremmin levättyä.
Puoli vuotta nukuimme täysin perhepedissä, lapsi nukutettiin illalla kainaloon.
Joulukuussa lapsen ollessa 1v5kk sai hän muuton yhteydessä oman huoneen ja "isojen poikien sängyn". Nyt hän nukahtaa siihen itse, kunhan joku vain on samassa huoneessa sen aikaa. Ei siis vaadi nukuttamista, mutta ei uskalla vielä jäädä yksin. Ensin toki vaati hieman työtä, että lapsi oppi olemaan karkaamatta sängystä. Poika herää vieläkin yöllä, mutta osaa itse hipsiä huoneestaan sänkyymme. Oppi muutaman yön harjottelun jälkeen (talutin itkun tullessa huoneeseemme kantamisen sijaan, jos ei siis suostunut enää jäämään yksin).
Meillä on myös kuukauden ikäinen vauva, joka nukkuu vieressäni. Myimme vanhan sänkymme ja hankimme 180cm leveän runkopatjahässäkän lattialle, jotta mahdumme kaikki.
MEILLE SUURIN APU OLI SIITÄ, että opimme hyväksymään tilanteen. Jotkut lapset eivät vaan nuku öitään heräämättä. Eivät monet aikuisetkaan. Lapsi ei ole taakka, eikä hän herää kiusallaan. Hän tarvitsee vielä apua nukkuakseen hyvin ja hän ansaitsee saada sitä. Meidän kohdallamme lapsi myös kaipaa sitä läheisyyttä, mitä perhepeti tuo. Yöllä kun hän on tullut viereemme nukkumaan, saattaa hän vielä herätä (en tiedä), mutta ei kyllä herätä meitä muita. Näin olemme vihdoin kaikki saaneet nukuttua.
Hiljaa hyvä tulee. Niin pieniä nuo vielä on! Jaksamista ja hyvää loppuraskautta sinulle!
Puhuin asiasta vielä neuvolassa ja siellä terkka sanoi, ettei sairaala ole sen ihmeempi paikka kun esim mummolakaan. Idea on vaan, että lapsi olisi jossain muualla yötä kuin kotonaan ja ilman vanhempia.
No, meidän lapsi oli sitten 3 yötä mummolassa, päivisin olimme myös me vanhemmat. Auttoi vähän.
Poika kuitenkin jatkoi heräilyä ja helpoin ratkaisu oli lopulta aina yöllä ottaa poika viereen nukkumaan. Jossain vaiheessa emme sitten enää jaksaneet taistella ja siirsimme lapsen noin 11kk iässä kokonaan perhepetiin. Heräily ei loppunut, mutta uudelleen nukahtaminen helpottui ja saimme kaikki paremmin levättyä.
Puoli vuotta nukuimme täysin perhepedissä, lapsi nukutettiin illalla kainaloon.
Joulukuussa lapsen ollessa 1v5kk sai hän muuton yhteydessä oman huoneen ja "isojen poikien sängyn". Nyt hän nukahtaa siihen itse, kunhan joku vain on samassa huoneessa sen aikaa. Ei siis vaadi nukuttamista, mutta ei uskalla vielä jäädä yksin. Ensin toki vaati hieman työtä, että lapsi oppi olemaan karkaamatta sängystä.
Poika herää vieläkin yöllä, mutta osaa itse hipsiä huoneestaan sänkyymme. Oppi muutaman yön harjottelun jälkeen (talutin itkun tullessa huoneeseemme kantamisen sijaan, jos ei siis suostunut enää jäämään yksin). Meillä on myös kuukauden ikäinen vauva, joka nukkuu vieressäni. Myimme vanhan sänkymme ja hankimme 180cm leveän runkopatjahässäkän lattialle, jotta mahdumme kaikki.
MEILLE SUURIN APU OLI SIITÄ, että opimme hyväksymään tilanteen. Jotkut lapset eivät vaan nuku öitään heräämättä. Eivät monet aikuisetkaan. Lapsi ei ole taakka, eikä hän herää kiusallaan. Hän tarvitsee vielä apua nukkuakseen hyvin ja hän ansaitsee saada sitä. Meidän kohdallamme lapsi myös kaipaa sitä läheisyyttä, mitä perhepeti tuo. Yöllä kun hän on tullut viereemme nukkumaan, saattaa hän vielä herätä (en tiedä), mutta ei kyllä herätä meitä muita. Näin olemme vihdoin kaikki saaneet nukuttua.
Hiljaa hyvä tulee. Niin pieniä nuo vielä on!
Jaksamista ja hyvää loppuraskautta sinulle!
*
Eipä mekään oltu, ennenkuin esikoinen oli jo 4 vuotias. Ihan epänormaaleja ollaan varmaan...Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelen:
**
Niin miten sen lekurin mielestä tähän auttaa se sairaalassa huudattaminen?Alkuperäinen kirjoittaja chef:
tuohan kuulostaa siltä, että ois niinkun painajaisia tai jotain. Mitä sille nyt sitten voi tehdä... eikai mitään. Kannattaa miettiä aina, että miten itsellä? Jos sä heräisit huutamaan kauhuissasi, mitä sille tekisit? Mulle ei kyllä tule mieleen mitään. Mut en ainakaan tahtoisi olla yksin, enkä varsinkaan vieraassa paikassa sillon.
Ehkä teidän pitää vaan antaa olla, ei kaikelle tarvii aina tehdä jotain. Pienillä noi jutut voi vaihdella niin nopeesti. Eri vaiheita koko ajan. Kuukauden päästä voi olla ihan erilaista.
.
niin ja luulen hyvin pitkälti että meidän hysteeriset huudot johtuivat jotenkin hampaista, eli niitä tuli todella nopeaan tahtiin tuossa yhden vuoden molemmin puolin, koska kun hampaat olivat tulleet alkoivat yötkin rauhoittua, heräili edelleen, mutta ei huutanut hysteerisenä.
maissihiiri
No tuo kun kuvailit miten vauva herää, niin kuulosti kyllä ihan kauhukohtaukselta. Ne kai yleensä häviävät iän myötä, siis ovat sellaisia vaiheita? Eikä se sairaalassa yöpyminen varmaan niihin auta.